Mieheni kertoman mukaan tämä nainen jonka kanssa hän oli, oli joku hänen puolituttunsa jostakin ja tapahtumapaikaksi hän sanoi oman kotikaupunkinsa. En tiedä totuutta, en kai koskaan saakaan tietää, oliko heillä yhteydenpitoa ennen tätä, oliko suunniteltu, valehteliko mies tapahtumapaikasta, onko ollut muitakin naisia...
Mitä hän tältä naiselta haki, hän ei tiedä. Hän sanoi, ettei ymmärrä itsekään miksi meni niin tekemään. Itse epäilen hänen halunneen huomiota ja ihailua jostakin muualta, kun minulta ei sitä siihen aikaan löytynyt. Olin liian kietoutuneena isäni kuoleman lähenemiseen, seksiäkään ei oikein tehnyt mieli ja olin aika riitaisa stressissäni.
Yksi pahimmista asioista oli se, että kerroin hänelle miten seksi ahdistaa, koska silloin koin että henkistä yhteyttä välillämme ei ollut. Sen, minkä olisi pitänyt olla ihanaa, oli vain mekaanista suorittamista, koska tiesi että toinen haluaa. Kerroin tämän ja mies otti itseensä.

Käytös kyllä muuttui, puhelintaan kantoi mukana joka paikkaan, ei hetkeksikään jättänyt sitä lähelleni ilman valvontaa, kaikenlaiset lukot ilmestyivät älypuhelimeen. Pitkän kyttäämisen jälkeen sain viimein napattua puhelimen ja katsottua mitä siellä on. Sähköpostiviesti tältä naiselta, johon mieheni oli vastannut ja myöhemmin valehteli, ettei ole mitään yhteyksiä pitänyt. Tiedän totuuden, mutten ole sitä hänelle kertonut.

Tiedän hänen myös olleen yhteyksissä muihin naisiin, käyneen kahvilla näiden kanssa, tapailleen salaa. Kerran näin puhelimessa viestin eräältä hänen naispuoliselta ystävältään, joka kysyi onko hän tulossa käymään. Mieheni oli vastannut: "On tuo muija mukana, niin en nyt pääse". Jos tämä nainen on kerran hänen ystävänsä, miksen minä saa tulla mukaan?

Epäilen, että hän tietää minun katsoneen puhelintaan ja pelkään nyt, että hän keksii muita keinoja olla yhteyksissä muihin naisiin, jos haluaa. Nyt hän varmasti osaa poistaa viestit puhelimesta ja sähköpostista, jos sellaisia tulee.

Monta kuukautta meillä on mennyt nyt hyvin, enkä ole näitä asioita ajatellut. Nyt tapahtuneen läpikäyminen tuo kuitenkin ikävät tunteet pintaan, oksettaa ja vatsaan koskee. Toisaalta hyvä, että käyn tämän läpi, jäsentelen ja otan itsekin opikseni.

Kaiken kaikkiaan uskon, että tämä koettelemus rakentaa minusta vahvemman ihmisen ☺️ tiedän mihin pystyn, mistä voin selvitä, miten en anna itseäni enää kohdella ja ennenkaikkea sen, että kipu helpottaa aina.

Hei Menolly🌻🙂🌻
Anteeksi, jos minä nyt nostin pintaan pahaa oloa. Se ei suinkaan ollut tarkoitukseni.
Jotenkin, luulen, että jos Sinä et voi mennä mukaan kaverikyläilylle, niin siinä voi olla muutakin. Ja mainitsithan tosin sen, että miehesi on osoittanut kiinnostusta muihin naisiin jo aikaisemmin.
Mutta: ihan kuin syyttäisit itseäsi siitä, että olit aiheuttajana...Sinulla oli raskasta tuolloin ja hänen olisi pitänyt, suuttumuksistasi huolimatta, antaa tukea.
Silloinhan ihminen on äreä, kun on huolia...ja surua.
Minä en myöskään ole ollut tyytyväinen seksielämäämme. Jonkinlaista suorittamista ilman riittävää läheisyyttä se on ollut miehen taholta. Olen kokenut, että ensin olisin tarvinnut hellyyttä, suudelmia jne. ja sitten olisin lämmennyt, tuntenut aitoa halukkuuttakin.
Meillä oli seksiä suht' normisti mutta sairauteni pahin aika oli este tietenkin.
Mutta eipä mies halunnutkaan tuolloin lähelläni olla.
Aloitteet seksiin olen aina tehnyt minä...Sinänsä outoa mutta ehkä niissä on ollut toive siitä, että jos nyt menisi eri tavalla, kuin ennen.
Nyt uskottomuuden myötä miehellä on tullut potenssiongelmaa...sekin toisaalta loukkaa; eikö hän haluakaan minua?
Tuon toisen naisenkaan kanssa ei ollut homma onnistunut, näin ainakin molemmat kertoivat ja tuota kertomuksen osaa eivät voineet valehdella enää, sillä mies oli saikulla jo ja puhelin näkyvillä koko ajan.
Ei näistä ongelmista ihan helpolla eroon näemmä pääse: ovat mielessä, vaikka helpompi olisi jo unohtaa.
Miten pettäjät pystyvät itse niin helposti jatkamaan, kunhan alkukriisistä ovat selvinneet???
Jaksamista Sinulle toivoen

Ei se sinun syysi ole että tunteet tulevat pintaan, ihan vapaaehtoisestihan minä täällä keskustelen 😀

En minä itseäni tapahtuneesta syytä, tiedän että se on kokonaan miehen vika ja en täysin ole antanut anteeksi sitä, että teki sen pahimpaan mahdolliseen aikaan (en ehkä koskaan annakaan), mutta haluan ymmärtää häntä.
Jos pystyn objektiivisesti tarkkailemaan meitä, itseäni ja suhdettamme, löydän ehkä jonkinlaisia vastauksia mieheni käytökseen ja myös asioita, joita voin itsessäni parantaa. Mieheni on yrittänyt kovasti muuttua ja on sen tehnytkin, vastapalvelukseksi minäkin yritän parantaa itseäni ja omaa käytöstäni 🙂

Totuus on kuitenkin se, että jotain minussa meni rikki ja sen korjaaminen on joko mahdotonta, tai vaatii paljon aikaa. Vaikka voinkin hyvin ja koen taas pystyväni tekemään asioita, jopa tuntemaan mielenkiintoa (!), mikään ei muuta sitä tosiasiaa, että vielä toukokuussa yritin vahingoittaa itseäni erittäin vakavasti.
En ole ehjä, vielä, mutta nyt alkaa jo tuntua siltä, että joskus voin vielä olla ☺️

Hei Menolly 🌻🙂🌻
Mietin tässätuota otsikkoainesta ja ajattelen laajemmin sen merkitystä. Olen tässä vuosien varrella huomannut, ettämiehelläni on taipumusta epärehellisyyteen, ei yksistään parisuhteessamme, vaan muissakin asioissa. Sinänsä pieniä juttuja mutta jotainhan se kertoo hänestä?
Onko valehtelu ns,sallittua, mikäli ei ole riskiä jäädä siitä kiinni.
Sitäkin mietin, että mies kertoi oman olonsa olleen jollain tapaa hyvin outo viime syksynä, kun tämä ikävä asia tapahtui. Silloin kävimme yhdessä selaamassa nettiä, jotta hän pystyisi sieltä löytämään oloaan kuvaavia tuntemuksia. Niitä löytyi: maanisen vaiheessa olevan ihmisen kertomuksesta sairaudestaan. Tuolloin uskon mieheni puhuneen totta.
Samalla tavallahan tämä tapahtunut häntä itseään järkytti, kuten kerrot miehesikin tapahtumiin teillä reagoineen.
Mutta, eihän se tuskaa omasta mielestäni pois vie. Miksi hän ei minulle kertonut, ettei hän ole kunnossa, vai eikö sitä tilan päälläollessa huomannut, vaan vasta jälkikäteen masennuksen tullessa??
Voitko Sinä nyt yhtään paremmin??
Haluaisin, että niin olisi ja toipumista toivon Sinulle.
Ymmärrän sen, ettet voisi antaa anteeksi kaikkea, kun teillä myös asia tapahtui ajallisesti juuri vaikeimpaan elämänvaiheeseen sinua ajatellen☹️

Minunkin on vaikea ymmärtää, miksei asioista voi ensin puhua? Miksi pitää mennä tekemään peruuttamattomia typeryyksiä, joilla luulee ratkaisevansa jotakin?
Kyllähän se jatkuva valehtelu jotakin kertoo, samaan kastiin menevät salailu ja kertomatta jättäminen.

Minä voin kyllä keskimääräisesti paljon paremmin 🙂 tietysti huonoja päiviä tulee, mutta ei läheskään niin paljon kuin esimerkiksi keväällä.
Miten sinä voit?

Hei,

Pakko ottaa osaa myös tähän keskusteluun, koska asia koskee minua tällä hetkellä erityisesti. Minulle valehdeltiin erittäin paljon ja sain tietää kaikki osat asiaa itse.

Kaikki alkoi siis siitä, että yhtäkkiä huomasin miehen olevan outo, tutki kännykkää koko ajan, jopa viimeiseksi nukkumaan mennessä, mitä ei yleensä tee. Sitten sain tietää ensimmäisen osan, kun paria päivää myöhemmin avasin miehen puhelimen ja löysin toisen naisen kanssa käytyä viestittelyä. Tämän jälkeen tenttasin mieheltä kaiken mahdollisen, mutta kuulemma keskustelua ja kahvittelua enempää ei ollut tapahtunut. Aikansa meni ja mies jäi pariin otteeseen kiinni siitä, että oli edelleen yhteydessä kyseiseen naiseen, vaikka oli sovittu, että kertoo heti, jos nainen vielä ottaa yhteyttä. Meni kuitenkin mukavasti muutama kuukausi.

Sitten napsahti. Yksi ilta, kun olin yksin kotona, tutkin miehen pöytätietokoneen sisällön täysin. Tässä yhteydessä minulle selvisi, että aiemmasta poiketen asiat olivat edenneet aina seksiin asti ja että seksin seurauksena oli lapsi. Koneelta ilmeni myös, että yhteydenpitoa oli jatkunut koko sen ajan, kun minulle uskoteltiin, että kaikki heidän välillään on jo ohi. Jopa törkeitä juttuja löytyi, tiettyjä ajankohtia, jolloin on puhuttu helliä molemmille lähes samanaikaisesti.

Tilanne on nyt taas rauhoittunut siltä osin, että lasta ei olekaan ja miehen kanssa on päätetty vielä kokeilla. Painin kuitenkin jatkuvasti sen kanssa, voinko uskoa enää siihen mitä minulle kerrotaan? Jos minulle valehdeltiin sujuvasti ja uskottavasti useita kuukausia, niin mistä voisin muka tietää, ettei se enää jatku? Lisäksi mies ja toinen nainen ovat töissä jatkuvasti tekemisissä, joten aika mainiot mahdollisuudet jutun jatkamiseen on.

Tässä ketjussa toisaalta on lohduttavaa se, että muutkin painivat samojen ongelmien kanssa. Pohdin vaan, että jaksanko painia asioiden kanssa esimerkiksi vuoden päästäkseni niistä yli? Onko tämä kaikki kuitenkaan sen vaivan arvoista? 😑❓

Hei 🌻🙂🌻
Sofia 90: sehän siinä juuri on, että voiko luottaa enää??? Jotkut oppivat yhdestä virheestä, toiset eivät.
Meilläkin menee niin aaltoillen nämä vaiheet. Välillä jo paremmin olivat asiat ja sitten notkahdus. Luulen, että itselläni tosiaan nosti "vuosijuhla-aika" nämä asiat pintaan.
Minä aloin epäillä miehellä olevan prepaid käytössä...en tiedä, mistä se ajatus tuli???
Näille ajatuksille ja tuntemuksille ei voi mitään ja hetkessä se luottamus ei palaa. Siihen tarvitaan aikaa.
Kerroit lapsiepäilystä...Olethan käynyt lääkärillä, sillä suojaamaton seksi on aina riski?
Minä jouduin käymään, vaikka se homma ei pettäjiltä ollut onnistunut mutta suojaamattomuuden vuoksi tarkistusreissun tein.
Minulle valehdeltiin viime syksynä yli kaksi kuukautta. Miestä pelotti kuulemma kertoa totuus. Hän pelkäsi, että lähden.
Tottakai kumppanista näkee, jos on pettäminen meneillään mutta jos leimataan vainoharhaiseksi hulluksi, niin hankala siinä on tunnustusta saada.
Murtuminen tuli lopulta rajuna.
Ei auta, kuin elää päivä kerrallaan. Ja jos tulee seuraava pettäminen, ei se ainakaan yllätys ole😮
Voimia Sinulle ja toivon, että kumppanisi oppisi sen, ettei toisten tunteilla leikkiminen ole ns.kunnollisen ihmisen teko. Joskus se voi kalahtaa omaan itseen päin...

Sofia, minusta tuo on erittäin hankalaa, jos mies ja hänen hoitonsa ovat samassa työpaikassa ☹️ Siinä vaiheessa luottaminen käy aina vain hankalaksi, kun tietää, ettei yhteydenpitoa voi kokonaan katkaista, he näkevät toisensa joka tapauksessa.
Ja vielä kun yhteydenpitoa on ollut noin paljon ja samoin valehtelua...

Nyt ymmärrän, miten onnekkaassa tilanteessa olen itse oman mieheni suhteen. Hänen yhden illan juttunsa kanssa ei ollut yhteydenpitoa kuin yhden sähköpostin verran (tai ainakin mitä minä tiedän) ja muihinkin naisiin hän on yhteydenpitoa rajoittanut.
Niin. Vai onko?

Hirveästi voimia teille molemmille 🌻🙂🌻 muistetaan kuitenkin, että elämässä on niin paljon muutakin kuin miehet! Ja niinkuin Anna Puu sanoo: "Rakkaus, ehkä vielä toinenkin, hän saapuu vaikka yksi lähtikin".

Hei🌻🙂🌻
Asia, jota olen tässä pohdiskellut on se, että teillä ei ilmeisesti poistettu viestejä??? Meillähän niin tehtiin ja kännyn räpellystä ei ollut mutta se oli visusti mukana. Nukkuessa jopa tyynyn alla.
Puhelinlaskusta lähti aukeamaan silmäni: paljon soittoja ja tekstareita ( mies ei yleensä tekstaa) yhden operaattorin liittymään. Hankalaa oli se, että samalla laskulla meillä 4 muuta liittymää. Ensin väitös, että niistä on tehty niin mutta samalla miehen oma eritelty summa tuplaantunut??? Minä tajusin heti, että jotain on.
Prepaidin olemassaoloa ei voi tietää...
Eihän me onnettomat petetyt kaikkea välttämättä edes tiedetä. Pettäjät yleensä kertovat osatotuuksia. Toisaalta; mitä se muuttaisi? Petettyjä ollaan kuitenkin.
Voimia kovasti teille ja mennään tosiaan päivä kerrallaan.
Ehkä saamme sen mielenrauhan jossain vaiheessa🌻🙂🌻

Niin, mistäpä minäkään oikeasti tiedän, mitä viestejä miehen puhelimessa, facebookissa tai sähköpostissa on ollut? Kyllä hän varmasti on osannut kaikki raskauttavat todisteet poistaa, tai osaa ainakin nyt.
Alunperinhän hän jäi kiinni, koska salaa katsoin hänen sähköpostinsa. Jälkeenpäin olen miettinyt, että ehkä mies halusikin juuri sitä, hänen ei tarvinnut itse paljastaa tekosiaan.

Sitten on vielä juuri tämä nainen, jonka kanssa on käynyt salaa kahvilla. He ovat tunteneet jo ennen minua, mutta en ole koskaan tavannut tätä tyttöä, enkä tiedä onko heidän välillään ollut mitään seksuaalista. Tiedän kyllä, että tyttö on ollut kiinnostunut miehestäni joskus, mies sanoo että häntä ei tämä tyttö ole koskaan kiinnostanut. Tiedä nyt siitä mitä uskoa...

Kipeää kaikesta tekee myös se, että haluaisin kovasti lapsia lähivuosina. Koska äitini on ainoa perheeni, koen olevani niin yksin ja toivoisin omien lasten tuovan enemmän merkitystä elämään. Mutta nyt en enää pysty luottamaan siihen, että mieheni pysyisi rinnallani, jos perustaisimme perheen. Lapsi tuo mukanaan kuitenkin niin valtavia muutoksia, etten tiedä kestäisikö mies.
Loukkaa myös se, että tällä salaisella kahvittelunaisella on lapsia ja jotenkin, ehkä typerästi, koen että hän ja hänen lapsensa kyllä kelpaavat, mutta minun kanssani tehty jälkikasvu ei 😞 olemme kyllä lapsista puhuneet ja mieheni ei halua niitä vielä.

Joten odotan, että olen tarpeeksi vahvoilla ja koen, että voin kasvattaa lapsen yksinkin, jos nyt mies lähtisikin pois. En vain pysty uskomaan kestävään perheeseen.

Hei,

Tiedän, että tilanteen selvittäminen ja tunteiden tasaantuminen vaatii aikaa... Mutta entä jos ei jaksa odottaa? Jos haluaakin heti takaisin sen, mitä oli vaikka vuosi sitten, kun pettämistä ei ollut tapahtunut. Tuntuu uskomattomalta, että nyt on olemassa aika ennen ja aika jälkeen pettämisen.

Suojaamattoman seksin osalta olen asioista huolehtinut, siis omalta osaltani. Minulle kerrotun version mukaan kondomi oli kyllä käytössä, mutta liekö ollut... Toisaalta varmaan oli, kun kerta lastakaan ei koskaan ollut.

Olen myös pohtinut, että eikö minulle asioista kerrottu siksi, että miehellä oli pelko, että koko elämä romahtaa ympäriltä... kaikki se, minkä eteen on jo useita vuosia työskennelty. Tähän kysymykseen en ole saanut mieltä rauhoittavaa vastausta.
Jos tulisi seuraava pettäminen, niin ei se sinänsä yllätys olisi, mutta sekoaisin silloin varmaankin viimeisen kerran. Kävin jo kertaalleen seisomassa rautatien varressa ja meinasin, että se on menoa nyt. Sen verran pääsin sitten tolkkuihini, että muistin pari kummilastani ja totesin, etten halua jättää heille sellaista taakkaa elämässä kannettavaksi. He kuitenkin rakastavat minua ainakin toistaiseksi ehdottomasti.

En ole vielä saanut päässäni täysin järjestykseen sitä, että miten pystyn suhtautumaan siihen, että työskentely samoissa työtehtävissä jatkuu molemmilla. Pohjalle iso läjä valheilta ja ainakin toistaiseksi mahdottomalta tuntuva yhtälö on koossa...

Kyllä meillä poistettuun viestejä, ilmeisesti hyvin järjestelmällisesti kaikki, siis ensimmäisen kiinni jäämisen jälkeen. Sattui vaan huonoja hetkiä, jolloin oli sattumalta tullut juuri joku viesti, jota ei oltu ehditty poistaa. Meillä on erilliset liittymät, kumpikin maksaa itse omansa, niin en pääse seuraamaan laskutietoja. Lisäksi tietty toisten yhteinen työ mahdollistaa yhteydenpidon muuten.

Jos jotain hyvää tässä tlanteessa on niin se, ettei meillä ole lapsia. Tämä saa myös miettimään samaa, kuin sinut Menolly: Pysyisikö mies rinnalla perheen perustamisen jälkeenkin? Jos on sanut jo palan jotain muuta, niin jaksaako sitä sitten, kun toinen tuskailee kropan muuttumista, kipuja ja vaivoja? Entä jos lapsella onkin jokin erityistarve ja elämä ei enää kuljekaan helpoimman kautta. Tuleeko silloin liian suuri himo muualle? Täällä siis myös suosiolla odotetaan mahdollisen perheen perustamisen kanssa, vaikka molemmat meistä ehkä perheen haluaisikin jo...

Voimia teille kanssasisaret! 🌻🙂🌻

Hei 🌻🙂🌻
Ymmärrän tuntemuksesi täysin tuossa lapsiasiassa. Meillähän se meni niin, ettei mies ollut enää kiinnostunut läheisyydestä kanssani...karttoi jo ennen suhteen alkamista. Tiedostin ongelman mutta yrittäessäni puhua siitä hän sanoi, ettei meillä ole mitään ongelmia 😞
Tuolloin OLISI hänen pitänyt tilanne myöntää avoimesti. Minä tyhmänä uskoin häntä.
Se luo epäilyjä siitä, ettei suhteen kesto ollut niin lyhyt, kuin on kerrottu.
Toisaalta: puhelimen piilottelu sopii lyhyempään suhteeseen...senhän huomasin heti, kun se alkoi.
Se, miksi hän ei saanut lopetettua suhdetta ihmetyttää: jälkikäteen hän kertoi, että naisen yhteydenotot alkoivat ällöttää häntä jo ennen suhteen paljastumista😐
Pelkäsikö hän sitä, että nainen kertoo asiat minulle, jos hän niin tekee.
Vielä tuosta loppuunpalamisesta. Hänen lääkärinsä oli sen todennut ja sanonut, että miehellä oli päällä sellainen psyykkinen tila, että pettämisen sijaan olisi voinut tapahtua siinä jotain vieläkin pahempaa???
DG.oli "ei elimillinen unettomuus" kahden kuukauden sairaslomalle. Sehän ei todellisuudessa pitänyt paikkaansa. Masennustila tuli vauhtijakson jälkeen...jotenkin harmittaa se, ettei lääkäri tuolloin ohjannut miestä psykiatrille. Käski vain kuunnella läheisiä tarkkaan, jotta tilanne pysyy hallinnassa. Aika iso vastuu jää siis perheelle.
Mies on vähentänyt työntekoa mutta on silti rauhaton: ei osaa olla paikoillaan tekemättä mitään. Tuo käytös on ollut aina hänen persoonassaan ja pelkään, että vaikka hän kertoo olevansa nyt kunnossa niin mistä minä tiedän, milloin hänen voimavaransa ovat lopussa??
Hän tosin vannoi, että kertoo sen minulle mutta tiedostaako hän sen riittävän ajoissa?
Tässä on monta ongelmaa mietittävänä suhteemme jatkon kannalta.
En osaa luottaa häneen vieläkään, ehkä et Sinäkään Menolly vielä mieheesi ihan täysin.
Minä olin vailla tukea, hellyyttä ja hyväksyntää sairautenikin vuoksi ja hän meni osoittamaan näitä tunteita toiselle naiselle. Minä yritin korjata suhdettamme ja hän torjui minut. Puhuu nyt jälkikäteen jostain muurista välillämme, jonka olemassaolon hän salasi. Minä suhtauduin avoimesti, yrittäen tuoda ongelmat esille jahän torjui niiden olemassaolon 😑❓
Parilta kuukaudelta viime keväältä halusin puhelinerittelyt ja niissä ei näkynyt kyllä mitään epäilyttävää. Mies sanoi, että tilataan vaikka koko kevät ja kesäaika, jos haluan mutta toisaalta tuntuu sekin turhalta. Sähköpostiviestittelyä ei ole ollut.
Jotenkin ajattelen, että sekaisin mies oli, kun tuo tapahtui. Toisella naisella, perhetilanteemme tietävänä, oli hyvä sauma viedä omia halujaan/tarpeitaan eteenpäin. Mies oli ollut kuin tahdoton nukke.
Masennus ja häpeähän olivat todella näkyvät oireet, kun tämä sähellys paljastui.
Tämä vaatii paljon ymmärrystä, kun toinen ei itsekkään ymmärrä sitä, mikä psyykkinen tila hänellä oli pettämisen aikana päällä. Outojen kommenttien ja käytöksen myötä se myös minulle ja muulle perheelle tuolloin näkyi.
Vaikeaa on työstää traumaa...Se vie yllättävän kauan aikaa ja minulla tämä vuoden aika vaikuttaa nyt vahvasti.
Voimia Sinulle ja en usko, että miehesi haluaisi mihinkään uusperhekuvioon mukaan, mikäli ei lapsen saamista vielä ole suhteessanne pitänyt ajankohtaisena. Sangen oudolta se ainakin näin sivullisesta vaikuttaa ajatuksen tasolla😐
Mutta...palataan jälleen, mikäli jotain mielen päälle jäi tai olo on muuten vaikea😞
Toki hyvistä käänteistäkin olisi mukava kuulla🌻🙂🌻

Hei🌻🙂🌻
Nyt jälleen on tilanne, josta pitää avautua...Minähän jo vuoden kohta olen painiskellut tämän luottamusongelman kanssa.
No; tänään oli huono päivä ja kerroin asiasta miehelleni. Hän räjähti täysin...Olemme yrittäneet järjestää yhteistä asiaa mm.lenkkeillä. Mies tuumasi, että parempi, että kävisin yksin lenkillä, koska häntä ei enää kiinnosta ne paskan jauhamiset. Olen varovasti puhunut suhteemme tilasta ja tuosta ikävästä asiasta muiden juttujen välissä.
Tuo oli kuin märkä rätti päin naamaa. Oletin hänen jo pystyvän pohdiskelemaan asioita niinkuin aikuiset tekevät ja hän oli kyllä keskusteluissa mukana.
Jälleen tuli uhkaus erosta verukkeella, että hän ei jaksa.
Eli hän on siis uhri ja minä pahantekijä😐
Kävin yksin kävelemässä, itkin ja nytkin kyyneleet tuhraavat näytön.
Ei fyysinen kipu ole minua lannistanut. Kun on monta kertaa ollut leikkauspöydällä ja paljon sairaalassa kivuliaita hoitoja saamassa tajuaa sen, että on sitä ollut yksin jo monta vuotta.
Luulen, että suhteemme jatkuminen tarkoittaa sitä, että menisimme miehen tahdon mukaisesti elämää eläen☹️
Hän ei osaa asettautua toisen rooliin ja oikeasti ymmärtää.
Hänellä on kuulemma ollut hyvä kesä, eikä ole paineita mistään. Niin...sai jälleen tehdä niitä asioita, mistä nauttii eniten. Ei paina mieltä vaimon masennus ja suru.
Lieneekö lähtölaskenta alknur😐

Sofia. Minulla oli ihan sama tunne silloin, että tahdon heti takaisin sen kaiken vanhan, en tahdo odottaa koska se tuntui silloin olevan niin kaukana ja niin mahdotonta. Minunkin oli vaikea uskoa, että kaikki voi heittää täysin ympäri neljällä sanalla: "Minä olen pettänyt sinua" ja että se jakoi kaiken aikaan ennen ja jälkeen.
Mainitsit toisessa ketjussa, että miehesi ei osannut kommunikoida, eikä kokenut tulevansa ymmärretyksi, niin hyppäsi sänkyyn sitten heti kun sai vähän ymmärrystä jostain muualta. Mitä ihmettä? ☹️ Jos ei oma puoliso ymmärrä, niin kuka sitten? En usko, että se toinen nainenkaan. Hänen tulisi saada sinut ymmärtämään.

Mutta kukaan ei voi kertoa sinulle mitä tehdä, vain sinä itse tiedät mikä on paras ratkaisu, valitettavasti. Voin kertoa oman mielipiteeni, mutta en tietenkään tunne miestäsi enkä teidän suhdettanne, joten voin puhua vain täysin ulkopuolisena.
En itse pystyisi jatkamaan, jos suhde on ollut pidempi ja he ovat vielä samassa työpaikassa. Lisäksi tuo lapsesta valehtelu on ihan käsittämätöntä. Miksi? Oliko epäily raskaudesta, vai oliko se vain kiusaa?

Itsekin olin kovin hukassa ja puhuin kavereilleni tilanteestani. Monet olivat sitä mieltä, että minun pitäisi lähteä suhteesta, mutta jäin. Kumpikaan ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta, mutta suhteen jatkaminen tuntui kuitenkin kahdesta pahasta paremmalta.

Mariella, ikävää että teillä on ollut rankkaa! En tiedä mikä miehelläsi voisi olla, mutta ehkä hän välttelee? Aiheesta puhuminen tuo kipeät muistot esiin, eikä hän halua jatkuvasti tiedostaa tehneensä väärin. Se on tietty rankkaa, mutta ei poista sitä tosiasiaa, että hänen pitäisi keskustella siitä kanssasi. Kun luottamus palautuisi, asia ei enää nousisi esiin niin usein ja se olisi käsitelty.

En pidä lauseesta "elää elämä miehen tahdon mukaan" ☹️ Miksei sinun? Millä oikeudella miehesi saa päättää, miten sinä elät?

Hei🌻🙂🌻
Kiitos viesteistänne...Mietin tuota elämäämme miehen ehdoilla ja luulen, että se juontaa siitä, että hän on tällä hetkellä se eniten tienaavampi puoliso. Jouduin eläkkeelle sairauteni takia ja tulotasoni laski. Aikaisemminkin hänen tulonsa ovat olleet suuremmat, kuin minun.
Jonkinlaista syyllistämistä myös ole vuosien varrella kokenut eri asioista. Yhden raivarin hän sai siitä, että olin erehtynyt irroittamaan erilleen rusipalat, vaikka hän syö ne päällekkäin. Tämä tapahtui viime keväänä,eikä mies muista edes tapahtunutta.
Mutta nyt sain uutta pohdiskeltavaa: mieheni puhelinhan on ollut avoin minulle. Kerran huomasin siinä sellaisen oudon piirteen, että hän oli tallentanut vieraan pojan nimen. Tarkemmin asiaa katsoessani huomasin, että nimen mukana muistutus pojan syntymäpäivästä.
Kysyin asiaa tänään suoraan ja hän vastasi heti, että kyseessä on yhden puolituttumme poika ja että tiedot ovat tulleet hänelle kännykkään lähetetyn käyntikortin mukana. Tässä on sellainen hankala piirre, että selitys voi pitää paikkansa. Mutta; minun muistini mukaan tuo pojan nimi on ollut kauemmin kännykässä, kuin mitä miehen asiayhteyteen liittyvä selitys on.
Poika on syntynyt ennen esikoistamme, seurusteluaikanamme.
Nyt mietin uskonko miehen selitystä, vai omaa muistikuvaani tästä asiasta. Tuon syntymäpäivän olemassaolon huomasin vasta tänään...
Lenkillä ollessamme otin puheeksi sen, että aikoinaan, kun seurustelimme mies ei ehkä ollut sitoutunut minuun, koska tuolloin oli käynyt ulkomaanreissun yhteydessä maksullisissa naisissa.
Tämä asia tuli tietooni vuosia myöhemmin, kun minulla epäiltiin jotain autoimmuunisairautta ja tuolloin mies sanoi, että ehkä pitää käydä hiv- testit😳
Olin järkyttynyt asiasta ja se kesä meni surren kolmea pientä lastamme hoitaen.
Mies voi nyt olla oikeassa tässä asiassa mutta tämä kertoo sen, että luottamuspula on todella vahva välillämme.
Sain pojan oikean nimen numeropalvelun kautta tietooni, mutta osoitetietoja siellä ei ollut.
Pettääkö muistini nyt, kun tämä epävarmuus on päällä? Mies väitti, että kyllä sitä lapsensa syntymäpäivän muistaa ilman merkintöjä mutta hän on kyllä joskus sekoittanut meidän yhteisten lastemme syntymäpäiviäkin...
Mies tuntuu pitävän seurusteluaikaamme muutenkin yhdentekevänä. Hän sanoi, että ehkä ei tuolloin ollut vielä varma suhteestamme. Mutta eihän se oikeuta tekemään mitään väärää toista kohtaan.
Lisää ahdistusta tässä tuli ja epävarmuutta.
Itse kun tulin raskaaksi ensimmäisen kerran oli se vaikea asia hänelle. Hän ei voinut kertoa vanhemmilleen raskaudestani, ennenkuin se näkyi ja nämä huomasivat asian. Emme olleet vielä naimisissa tuolloin.
Ohitanko tämän asian; mies sanoi, että vanhojen kaivelemaan alkaminen ahdistaa häntä ja pitää jo elää tätä päivää. Mökötti illan taas...Epäilyistäni en saa enää hänelle puhua, vaan selvittää kuulemma itse mieltä vaivaavat asiat.
Ei mene kovin hyvin tällä hetkellä 😭