Uusioperheessä hoidettavakseni sysästyt moniongelmaiset lapset. Valehtelua ja peittelyä.
Minun tarinani on tooodella pitkä!
Rakastuin yksinhuoltajaisään ja muutimme yhteen pari kuukautta sitten. Häneläon 2 alaikäistä lasta. Olemme olleet yhdessä puolitoista vuotta. Seurustelumme aikana lapset ovat oleet aina mukanamme. Minua se ei alkuun häirinnyt mutta viimeisen 10kk se on alkanut ärsyttämään.
Lapsilla on äiti mutta lapset eivät asu tai käy hänen luonaan kuin 1 krt/vk. Toinen n 1 krt/kk. Hän asuu lähellä meitä ja koulua jossa lapset käyvät peruskoulua.
Ongelmia on syntynyt minulla ja lapsilla koska he ovat moniongelmaisia. On syömishäiriöitä molemmilla, läheisriippuvuutta isäänsä, pelko ja ahdistuskohtauksia, pelaamisriippuvuutta, ahdistuneisuutta jne jne. Lisäksi lapsille ei ole asetettu minkäänlaisia rajoja puhumattakaan kodin säännöistä taikka opetettu olemaan ihmisten kanssa. Kohteliaisuutta yms sellaisia tapoja.
Yhteen muuttamisen suunnittelun yhteydessä vaadin näsitä ongelmista johtuen että lapset asuisivat viikon äidillään ja viikon meillä ja minulle kaikki juhlalliswsti lupasivat niin.
Kun arki alkoi. Meni viikko toinen kolmas. Kuukausi toinen. Ja totesin että kumpikaan lapsista ei käy äitinsä luona.
Perhe elämämme on helvettiä minulle koska joudun sietämään näiden narsististen lasten oikkuja ja he elävät minun ja mieheni kotona kuin omistaisivat talon eikä minulta kysytä mitään! Sen tarkemmin menemättä yksityiskohtiin mitä täällä tapahtuu on tapahtunut nyt niin että olen menettänyt työkykyni. Olen jatkuvasti väsynyt ja ärtynyt. Olen yksityisyrittäjä ja palkkasin työntekijän tekemään työt puolestani. n. 50%. Tuloni ovat romahtaneet ja kittuutan muutamalla satasella per kuukausi.
Olen tehnyt sen ensimmäisen ison askeleen ottaessani yhteyttä sosiaalitoimeen ja vaadin tilanteeseeni viranomaisia sekä sellaista lakijuridiikkaa että tähän asetelmaan tulee muutos. Hyvät sanai taikka saarnani eivät ole johtaneet mihinkään.
Rakastan miestäni mutta hän ei ymmärrä että kärsin hänen lastensa takia. Hän ei anna tukeansa minulle kasvatusasioissa enkä saa puuttua hänen lastensa kasvatukseen. Hän ei halua olla exänsä kanssa tekemisissä eikä halua antaa lapsia hänelle. Hän kuormittaa minua alati eikä ymmärrä että olen nyt loppu. Olen menettänyt työkykyni. Olen burn out.
Minulla on vireillä lääkärillä asia terveydentilastani. Jos saan b paperit saan jonkin verran eläketukea elämääni että voin yrittää uudelleen kouluttautumista.
Olen jopa ajatellut että koska lasten äiti ei ole hoitanut lapsiaan vaikka lapset ovat hänellä kirjoilla hänhän on laiminlyönyt lastensa kasvatuksen. Sehän on lastensuojelurikos! MINÄ olen tehnyt hänen puolestaan sen työn mikä HÄNEN olisi kuulunut tehdä. Hän saa tuet lapsista ja elelee leveästi muttei osta koskaan lapsille ruokaa taikka vaatteita, käytä harrastuksissa vietä aikaa. EI MITÄÄN!!!! EI MITÄÄN!!!! Ja miksi mun mieheni suojelee tätä tämmöistä naista?
Kiitos Mariella. Ihan itkettää kun joku ymmärtää mitä joudun käymään läpi. Kiitos todellakin sanoistasi.
Kyllä tässä johonkin terapiaistuntoon pitäisi porukan mennä ja minähän se tietysti olen joka tätä vyyhtiä joutuu purkamaan. Ei lasten isä tätä ongelmaa hoida. Tajuaa kyllä että olemme vakavassa kriisissä mutta unohtaa herkästi nämä perusasiat. että lasten hyvinvointi on tärkein.
Mutta kiitos Mariella sinulle. Toivon että jotain edistystä tapahtuu ja kenties saamme ammattiapua.
Teidän tilanteenne on kyllä selvästi todella, todella tulehtunut. Sanoisin, että sillä ei oikeastaan ole kovin paljon väliä, onko 12-vuotias "paha" vai ei*, koska niin tai näin, olet selvästi sanonut, että lapsen äiti ei osallistu kasvatukseen ja isä puolestaan ei pidä yllä säällistä kuria, sanoit tai teit mitä hyvänsä. Käytännössä sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Koska selvästi otat oikeuden olla suora muita kohtaan, minäkin olen suora.
1. Ammattiapu - hankkikaa ammattiapua sekä lapselle ETTÄ toisillenne, siis parisuhteelle.
Tietty voi käydä niin, että lapsen isä ei suostu/jaksa/halua. Jos näin, silloin jäljellä on enää yksi vaihtoehto:
2. Asumusero (tai ero kokonaan)
Valitettavasti ei näytä siltä, että lapsi muuttuisi tai mies muuttuisi. Joten joko jatkat samaan malliin ja uuvut aina vain enemmän tai sitten muutat pois, jotta saisit levätä, koska kotonasi et voi. Se voisi tietty vähän herätellä miestäkin, mutta vaikka ei herättäisi, sinä saisit omaa rauhaa, aikaa ja tilaa. Omasta jaksamisesta huolehtiminen on todellakin tärkeää, sinulla ei ole velvollisuutta hoitaa miehen lapsia eikä toki edes kärsiä heidän vaikeasta teini-iästään. Mutta kukaan muu ei siinä kohtaan sinua auta kuin sinä itse...
*Vastaus tosin olisi, että ei ole. 12-vuotias on vielä lapsi eikä siten ymmärrys ole aikuisen tasoa, ei impulssikontrolli eikä taju siitä, että muilla on omia tarpeita ja ne pitäisi huomioida. Sitä kutsutaan murrosiäksi. Joillain se on helpompi, joillain se on tosi vaikea, mutta se ei tee teinistä "pahaa". Mun korvaan kuulostaa todella oireelliselta se, että kutsut lasta pahaksi. Se voi olla, että tämä kumpuaa syvästä uupumuksesta ja ahdistuksesta, koska silloin ei toki ajattele tolkullisesti, mutta se nimenomaan edellyttäisi aikalisää.
Kiitos edellä kirjottaneelle.
Aikaa on vierähtänyt tovi.
Olen taistelija ja minulla on suunnitelmia ja ajatuksia kuinka tästrä pälkähästä päästäisiin pois. Olen miettinyt eroakin taikka asumuseroa. Mutta se ei taida olla hyvä ajatus koska miehellä ja minulla on hyvä suhde ja saan paljon häneltä hellyyttä. Se on aitoa ja voimaannuttavaa meille molemmille.
Mutta ei siitä sen enempää. On nimittäin ilmaantunut eräs seikka joka saattaakin olla koko ongelmavyydin ydin. Se sana on läheisriippuvuus.
Miehellä on läheisriippuvuusongelma. Tyttären ja isän suhde on epänormaali. Lapsi on taluttaja ja isä on pannassa läähättävä koira joka odottaa käskyjä.
Minua ärsyttää suunnattomasti tämä tyttären vallan voima joka hänellä on isäänsä.
Isänsä on valmis laiminlyömään minua jos tyttärellä on jokin tarve. Ja näitä tarpeitahan piisaa: milloin pitää lähteä ostamaan käsineitä tai puseroa ym ym. Kauppareissut vierähtävät kaksituntisiksi ja seuraavana päivänä on taas asiaa kaupoille. Joka ilta ravataan kauppoloissa ja sitten käydään päivällä vielä erikseen ruokaa ostamassa!!
Viikonloputkin hän suunnittelee! Hänellä on aina valmiina ohjelmaa varattuna mitä isi voi toteuttaa.
Kyllä hän haluaa toki miellyttää minuakin, mutta tyttären tarpeet tuntuvat menevän etusijalle. Onhan hän yhteydessä isäänsä puhelimitse koulustakin käsin milloin ei ole täällä näkemässä ja pompottamassa. Ohjeita tulee koko ajan! Tyttö on koko ajan kiinni isässään tarpeinensa. Minä en niinkään ole mankumassa ja vaatimassa, vai pitäisikö käydä kilpailemaan? 🙂 vitsi vitsi.
Minua ärsyttää tämä tämmöinen! Tämä on saanut minut raivoamaan ja masentumaan kun en voi mitään tälle tytölle ja isälle. Heillä on jonkinlainen läheisriivvuvaisen ja narsistisen ihmisen yhteensulautuma jossa toinen käyttää hyväkseen ja toinen on uhri- vapaaehtoisesti.