Uskottomuudesta selvinneet, miten elämänne on jatkunut?
Tarvitsisin kipeästi vertaistukea ja kokemuksia sellaisilta, jotka ovat päättäneet jatkaa yhteistä elämää uskottomuuden jälkeen?
Mies oli uskoton muutama kuukausi sitten, meillä on 5-vuotias tytär ja pieni vauva. Olemme käyneet terapiassa ja käymme edelleen.
Elämä on yhtä vuoristorataa; hyvien päivien jälkeen sukellankin taas tosi syvälle. Miehen teko tuntuu edelleen niin pahalta ja mielkuvat piinaavat minua. Milloin tämä helpottaa ja helpottaako koskaan?
Rakastamme miehen kanssa toisiamme ja tahto jatkaa on yhteinen. Silti pelottaa ja ahdistaa tällainen elämä. En jaksaisi olla jatkuvasti ahdistunut ja en tiedä, voinko koskaan luottaa mieheeni enää.
Kertokaa te jo vähän pidemmälle edenneet, miten elämä jatkuu ja voiko tästä selvitä? Kuinka paljon ajattelette uskottomuutta ja onko elämä muuttunut hyväksi jossain vaiheessa? Millaisia vaiheita olette käyneet läpi? Kiitos jo etukäteen!