Uskottomuudesta selvinneet, miten elämänne on jatkunut?

Uskottomuudesta selvinneet, miten elämänne on jatkunut?

Käyttäjä Seven aloittanut aikaan 03.10.2012 klo 09:36 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Seven kirjoittanut 03.10.2012 klo 09:36

Tarvitsisin kipeästi vertaistukea ja kokemuksia sellaisilta, jotka ovat päättäneet jatkaa yhteistä elämää uskottomuuden jälkeen?

Mies oli uskoton muutama kuukausi sitten, meillä on 5-vuotias tytär ja pieni vauva. Olemme käyneet terapiassa ja käymme edelleen.

Elämä on yhtä vuoristorataa; hyvien päivien jälkeen sukellankin taas tosi syvälle. Miehen teko tuntuu edelleen niin pahalta ja mielkuvat piinaavat minua. Milloin tämä helpottaa ja helpottaako koskaan?

Rakastamme miehen kanssa toisiamme ja tahto jatkaa on yhteinen. Silti pelottaa ja ahdistaa tällainen elämä. En jaksaisi olla jatkuvasti ahdistunut ja en tiedä, voinko koskaan luottaa mieheeni enää.

Kertokaa te jo vähän pidemmälle edenneet, miten elämä jatkuu ja voiko tästä selvitä? Kuinka paljon ajattelette uskottomuutta ja onko elämä muuttunut hyväksi jossain vaiheessa? Millaisia vaiheita olette käyneet läpi? Kiitos jo etukäteen!

Käyttäjä Miekkonen kirjoittanut 30.04.2014 klo 08:12

Loukattu 30
Tiedän nåmä kuohut mitkä sisälläsi velloo tälläisten tapahtumien jälkeen.
Ollaan vaimon kanssa asuttu erillään nyt jokunen kuukausi. Oletin että hän avautuisi
mulle jossain välissä kun saa olla kysymyksiltäni rauhassa, mutta Ei. Huomaan että haikailee
takaisin, ei ole ollut viihteelle tai missään muuallakaan asumus-eron jälkeen. Jopa 18v poikamme
totesi että kumma kun ei se äiti nyt "säädä" mitään kun vois, että eikö siinä touhussa oo enää sitä
jännitystä mukana vai miksi viihtyy kämpillään? Haluaisin tietää miksi lähti jälleen tollaiseen touhuun mukaan ja miksi valehteli ja jätti kertomatta oleellisia asioita? Ehkä emme oli erossa nyt.
Niin vaikka yksinkertaisempaa olisi yhdessä asua lapsiakin ajatellen niin minä en vaan tälläisten tapahtumien ja valheiden jälkeen pysty siihen.Sellainenkin kävi ilmi että vaimoa vaivaa se kun pärjäämme
tenavien kanssa päivän askareissa ihan ok. Luuli ja odotti että anelen hänet takaisin vaikka tein jo silloin selväksi kun hän lähti että en tule perääsi itkemään. Kotomme on nykyään siistimpi ja pyykkipalvelu/ruokapalvelu 🙂kuulemma pelaa paremmin kun koskaan, näin sanoo lapset. Vaikka on vuosi kulunut tapahtuneesta kiinnijäämisestä niin silti asia muistuu mieleen jollain tapaa päivittäin. Pitäisi saada ajatukset muualle koska en haluaisi muistella näitä itselleni kamalia asioita ollenkaan. Ehkä tämä että pettäminen toistui kaikista lupauksista huolimatta uudelleen muutaman vuoden sisällä on se joka asiasta niin rankan mulle tekee. Ennen kun vaimo lähti talostamme hän vakuutteli taas että koskaan en tulisi hänen taholtaan tälläistä enää kokemaan, että hän tietää sen. Niimpä, näin lupasi ennemminkin mutta ei edes varmaan muista sitä. Minun pitäisi luottaa hänen sanaansa ja lakaista kaikki maton alle mutta eihän se niin mee.
Kyllä se on parempi terveydellisesti varmaankin että tiemme eroaa lopullisesti. Harmittaa tosi kovaa se
että en tiedä miksi näin tapahtui uudelleen? Ei osaa itsekkään vaimo siihen vastausta antaa joten asia
jäänee mieleen leijumaan ja täytyy vaan hyväksyä se että näin meidän perhe rikkoontui ja sille ei mitään voi. Vaimon mielestä ero on meidän kummankin syytä ja hän joutuu yksin siitä kärsimään kun joutui
muuttamaan pois. Tuotakaan ajatusta en ymmärrä. Hän ei pidä kait tekojaan mitenkään vakavina.

Hyvää Vappua

🙂🌻

Käyttäjä mariella kirjoittanut 30.04.2014 klo 13:29

Hei 🌻🙂🌻
Miekkonen: te sitten erositte...harmi. Oliko se niin, että vaimosi ei oikein ymmärtänyt tekojensa vakavuutta, etkä saanut häntä keskustelemaan pettämisistään?
Yleensä kuitenkin aito katumus ja asioista keskusteleminen auttavat pariskuntia pysymään yhdessä.
Vaikeaa on varmasti jatkaa, mikäli tekoa vähätellään, eikä siitä suostuta puhumaan kumppanille.
Luottamus ei pääse kehittymään, jos petetty jätetään yksin tunteidensa kanssa toipumaan.
Mukava kuitenkin kuulla, että olet pystynyt jatkamaan elämääsi ilman vaimoa ja lapsetkin voivat hyvin.
Hyvää kevään jatkoa Sinulle 🙂🌻

Käyttäjä Miekkonen kirjoittanut 30.04.2014 klo 14:44

Hei Mariella.
Joo, näin käytiin että asumuserossa ollaan. Vaimo ei kestänyt sitä kun yritin ja halusin asioista saada selvyyden ja totuuden. Hän ei omaehtoisesti asiasta halunnut keskustella vaan hänelle piti antaa aikaa ja kun jotenkin sain viikon kaksi oltua etten asiasta kysellyt niin ei hän sittenkään asiasta halunnut puhua. Tuumasi vaan että et itsekkään haluisi virheistäs puhua yms.. Katumusta ei näkynyt olemuksessa eikä teoissa. Anteeksi on mielestään pyytänyt mutta minä en ole sitä kuulemma noteerannut. En noteeraakkaan jos toinen tälläisten tapahtumien jälkee ohimenne sanoo että anteeks nyt. Se ei tunnu siltä että se sydämmestä tulisi. Ystävilleen ja työkavereilleen on sanonut eron syyksi sen että minä olen niin mustasukkainen. Arvaa vaan kuinka kovaa tälläinen rasittaa minua. Väitti minulle että työkaveritkin tietää nämä hänen "jutut" että hän on kertonut mutta sitten erään naisen kautta kuulin että minun mustasukkaisuus se on joka eron aiheutti. Valehteli siis jälleen. Niin Lapset on tyytyväisiä ja se on tietenkin pääasia.
Itsestäni tuntuu siltä että vaimo saa jotenkin mielessään tämän koko pettämisen käännettyä niin ettei sellaista ole tapahtunutkaan. Sen takia ei ole katumusta eikä mitään muutakaan ilmennyt. Tai sitten hän ei ole terve/omatunto puuttuu. Surullistahan tämä on kaiken kaikkiaan.

Käyttäjä Loukattu30 kirjoittanut 30.04.2014 klo 15:03

Meillä on alkanut ymmärtää kun olen selittänyt raa´asti ne rumat puolet, jota tällaisesta käytösestä voi koitua. Ei muu ehkäisy kuin kondomi ehkäise sukupuolitaudeilta ja ei se tauti heti näy jos sen saa. Se että luottaa johonkin ihmiseen että ei mulla mitään ole on tyhmää ja äärimmäisen vastuutonta ja voi aiheuttaa vakavia seurauksia. Klamydia voi olla oireeton kunnes tulee nivel/munasarja/kivestulehdus ja sitten on piru irti. Ja voi lapsetkin sen saada jos se on nielussa kun antaa pusun tai vaikka lasin reunasta. Ja lasten on saatava nukkua yönsä rauhassa ilman että joku hamppi tulee kahvittelemaan iltamyöhään. Näitä olen jonkun aikaa tolkuttanut, vaikuttaa tajuavan asian ja ei syyllistä minua mistään. Sanoo olleensa hirveä ihminen ja haluavansa parantaa ja hyvittää asiat. Aika näyttää miten on ja olen valmis kokeilemaan ja panostamaan meni syteen tai saveen.😀

Käyttäjä mariella kirjoittanut 02.05.2014 klo 00:13

Hei 🌻🙂🌻
Loukattu30: juurikin tuo suojaamaton seksi on aina riski.
Minä kävin heti tutkimuksissa, kun aloin oireilemaan intiimin kanssakäymisen jälkeen oman miehen kanssa.
Tuolloin lääkäri kehotti keskustelemaan vielä miehen kanssa, joka epäilyksistäni huolimatta ei ollut tuolloin vielä tunnustanut suhdettaan toiseen naiseen.
Kerrottuani lääkärin puheista miehelleni, hän sai raivarin, että miksi aina miestä syytetään, jos naisella oireita ja , että voi niitä tulla muutenkin.
Viikko tästä episodista tuli tunnustus: seksiä oli yritetty 2 kertaa ilman ehkäisyä. Mies oletti, ettei sellaisesta voi tulla tautia, kun ei onnistunut juttu.
Toisin kävi; sain ab- kuurin tulehdukseen, sillä fyysisen sairastumiseni takia olen erittäin herkkä tartunnoille.
Mielestäni itsensä saa riskeerata sinkkuihminen, mutta perheellisen on otettava huomioon kumppani ja lapset.
Edesvastuutonta on altistaa muita mahdollisille tartunnoille 😭

Käyttäjä Loukattu30 kirjoittanut 02.05.2014 klo 18:23

Mariella, minusta oikeasti tuntuu että ihmiset jotka yleensä pettää ja varsinkin ilman suojaa eivät tiedosta riskejä ja ovat kasvaneet ympäristössä, jossa ei ole tehty selviksi riskejä ja vastuita mitä elämään ja varsinkin sukupuolielämään kuuluu. Tiesin tämän ihmisen minkä kanssa tämä suhde oli ja en olisi ollut todellakaan ihmeissäni jos jotain olisi löytynyt mutta kumppani lähinnä suuttui/nauroi kun sanoin että varasin labraan ajan heti kun vain pääsin. Oli kuin olisimme puhuneet jostain eri ihmisestä kunnes alkoi itsekin tajuta ettei kyllä tuntenut koko ihmistä kunnolla eikä täten ollut syytä luottaa. Kun kertoi mitä tämä kaveri oli kertonut niin totesin että aika soopaa on selittänyt. Ihmettelen miksi kaikille ei kerrota viimeistään murrosiässä tällaisen käytöksen mahdollisia seurauksia, itse kävin testeissä kun olin vielä sinkku, koska minulle tehtiin selväksi että ei kannata leikkiä näillä asioilla. Kumppanin kohdalla on varmaan sitäkin, että isä ja äiti ajatteli että ei se meidän tyttö sellaista tee niin ei sille tarvitse kertoa. Olen ainakin päättänyt omille lapsille tehdä selväksi ettei tarvitse muiden elämää pilata jos omansa välttämättä haluaa.😞

Käyttäjä mariella kirjoittanut 03.05.2014 klo 23:20

Hei 🌻🙂🌻
Loukattu 30: mieheni perusteli suojaamatonta seksiyritystä sillä, ettei hänen ollut tuolloin tarkoitus harrastaa seksiä tuttavanaisen kanssa. Tämä vielä menisikin selityksestä mutta, kun niitä kertoja olikin sitten kaksi...
Ja varsin hyvin tiedossa on, että sairauteni vuoksi olen infektioherkkä, joten ab- kuurihan siitä tuli.
Toipuminen kesti kaiken kaikkiaan yli 3 kuukautta.
Että semmosta...🤕

Käyttäjä Loukattu30 kirjoittanut 04.05.2014 klo 21:24

Hei Mariella🙂 Meillä tuo sama selitys, joka kylläkin on vähän vaihdellut mutta kuitenkin ettei ollut tarkoitus mennä seksiin asti. Minusta valehtelee ja se loukkaa. On kuitenkin jo alkanut tiedostaa että olisi voinut käydä paljon huonomminkin ja että nuo taudit ja muillekin aiheutuvat fyysiset ja henkiset tuskat ja epähygieeninen käyttäytyminen kun kaksi miestä käy aina välillä muutaman päivän erolla samaan paikkaan tarpeensa tekemässä kuvottaa ja olen antanut kuulla kunniansa ja ilmeisesti ymmärtää joskin ainahan se pelko jossain säilyy ymmärsikö kuitenkaan kun näin jo kerran teki. Ja sinun tilanteessasi miehesi ansaitsee kunnon ripityksen teoistaan ja anna ymmärtää ettei kunnon ihminen näin tee.🙂👍

Käyttäjä mariella kirjoittanut 04.05.2014 klo 23:46

Hei 🌻🙂🌻
Toki keskustelimme asian tämänkin puolen ja perusteellisesti.
Minusta se on myös toisen terveydellä leikkimistä, että tekee näin.
Ja en vieläkään, puolentoista vuoden jälkeen täysin luota mieheeni. En tiedä, onko tämä se kuuluisa naisen vaisto, vai vaan itsesuojelua.
Seksiä mies haluaa harvoin ja jonkinmoista erektio- ongelmaa hänellä on. Toki ikä ja aloitetut lääkkeet voivat vaikuttaa.
En minäkään tässä tilanteessa häntä älyttömästi halua. Kaikki tapahtunut vaikuttaa vielä.
Valehtelu, toisen haukkuminen, kun on paljastumassa ja se, että toinen nainen oli meitä vanhempi tuttu, joka tunsi koko perheemme.
Siinä kai on riittävästi syitä siihen, ettei tätä niin vaan voi unohtaa.
Toivottavasti mieskin muistaa yhtälailla virheensä.
Yhdessä kuitenkin yritetään...vielä 😑❓

Käyttäjä Loukattu30 kirjoittanut 05.05.2014 klo 20:02

Hei
Riippuu tietysti elämäntilanteesta kuten montako lasta, omistusasunnot, autot, lainat ym. Ennen kaikkea millainen parisuhde on ollut ennen näitä seikkailuja. Jos kaikki oli kunnossa, oli rakkautta, välittämistä, hyvää ja säännöllistä rakastelua ja aidosti toimivalta tuntuva parisuhde ja perhe-elämä. Jos tuntuu aidosti että näin oli niin varmasti kannattaa jatkaa yrittämistä ja toivoa että vielä pystyt luottamaan ja pääsemään tapahtuneesta yli ja että toinen on sen luottamuksen arvoinen. Meillä näin oli melkein kiinnijäämiseen asti muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kuten outo asennemuutos ylimielisempään suuntaan, joka näkyi vain silloin tällöin. Oli ystävälleen valittanut, ei minulle juuri koskaan. Itsekin toivon ettei toimiva parisuhteeni ja perhe-elämäni kaadu siihen, että toinen haluaa välillä saada vierasta, koska enempää en kestä. Mutta jos toinen on koukussa niihin hommiin niin en sille mitään voi ja päästän irti, koska ei loppuelämäänsä voi olla onneton vain siksi, että on luottanut ja rakastanut saamatta samaa takaisin🙂

Käyttäjä Kyynel78 kirjoittanut 05.05.2014 klo 21:07

Hei,
Meillä mies jäi kiinni viime syksynä suhteen kestettyä noin 6kk. Odotin vielä kuopustamme kun hän petti. Näiden vajaan 7kk aikana olemme käyneet pariterapiassa ja löytäneet toisemme uudelleen. Olen tajunnut, että suhteemme ei voinut hyvin ennen kun mies päätti pettää. Itse en sitä silloin halunnut myöntää, nyt jos voisin siirtyä ajassa taaksepäin tekisin monta asiaa toisin. Sitä on kuitenkin turha haikailla, koska ei ole mahdollista. Nyt pitää rakentaa uutta ja vahvempaa parisuhdetta ja muistaa, vaikka perheessä on monta pientä lasta, olemme muutakin kuin äiti ja isä. Olemme myös nainen ja mies, joilla on omat tarpeensa. Kun parisuhde voi hyvin, perhe voi hyvin. Niin tyhmältä kun tämä kuulostaakin, tämä kaikki on ollut meidän liiton pelastus. Luottamus ei vielä ole läheskään samalla tasolla kun ennen, luotinhan sokeasti ja sain siipeeni, mutta pystyn luottamaan niin, etten epäile koko aikaa. Mutta samaa sokeaa luottamusta ei enää tule olemaan koskaan. Olen kuitenkin kiitollinen toisesta mahdollisuudesta onneen rakastamani miehen kanssa.

Käyttäjä Kalkkuna75 kirjoittanut 08.05.2014 klo 14:07

Tämä oli ihan hyvä videoluento aiheesta
https://www.perheaikaa.fi/nettiluennot/lapsi-toiveissa/luento:949/