Uskallanko rakastaa?

Uskallanko rakastaa?

Käyttäjä pala lasia aloittanut aikaan 07.08.2011 klo 14:40 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 07.08.2011 klo 14:40

Hei!
Eilen työkaverit pyysivät mut mukaan baariin. Lähdin. Tanssin miespuolisen työkaverin kanssa ja suudeltiin. Olen pitkään ollut ihastunut häneen. Olen pitänyt ongelmana meidän ikäeroa enkä ole vihjaissut mitään. Hän on 34v ja mä 43v. Paljastui, että hän on ihastunut myös minuun. Nukuttiin viime yö sylikkäin. Kosketeltiin ja hyväiltiin, muttei tehty sitä. En ollut valmis ja mua kunnioitettiin siinä asiassa. Näin hienoa oloa ei ole ollut pitkään aikaan.

No ensi yönä taas nähdään töissä. Toivottavasti ei heti asia paljastu työkavereille. Voi olla, että katseet paljastaa ja tulee puhetta.

Kuitenkin sydämen sopukoissa asuu pelko. Mies on kuitenkin onnistunut näkemään mut töissä itkevänä eron aikoihin ja ollut hyvä työkaveri. Voinko luottaa toisen tunteisiin sekä omiin tunteisiin? Uskallanko rakastaa? ☺️❤️☺️

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 30.10.2011 klo 19:55

Hei!
Kiitos sanoistasi Volvomies! Tiistaina kävi hassu juttu, kun mun piti mennä parhaan ystäväni kanssa uimaan, muttei voitukaan, kun e-pillerit siirsivät menkat aikaisemmiksi. Olin ystäväni kanssa kaupassa, kun Mika soitti ja kysyi joko olen altaasta noussut.

Ystäväni kuunteli keskustelumme ja sanoi, että kiva on, kun voin noin avoimesti puhua Mikan kanssa. Koen oloni hyväksi ja turvalliseksi Mikan seurassa. Mua inhottaa oma mustasukkaisuus, jota en ennen ole tuntenut. Vasta kun ex ilmoitti rakastuneensa toiseen. Luotan kyllä täysin Mikaan. En luota omiin tunteisiin. Pelkään antaa tunteiden täysin viedä. Ainahan mun on pitänyt olla varuillani. Mutta pikkuhiljaa... Toivoa on! Pelko ei ole vielä kaikki hävinnyt. Osaksi se vielä hallitsee mua, mutta on vähentynyt. Kunnioitan ja arvostan Mikaa suuresti. Mua on onni potkaissut, kun olen tuohon mieheen tutustunut ja vielä töissä! Meillä ei ole aikomusta muuttaa yhteen tällä hetkellä. Nautitaan toistemme seurasta. Nähdään me taas ensi yönä töissä.

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 01.11.2011 klo 10:41

Heippa
Hyvä kun sinulla on ystävä / ystäviä jolle voit jutella kaikkia asioita
se on tärkeätä ihmisen jaksamisen kannalta.
Kuin myös juttele mikan kanssa kaikista asioista mikä vähänkin mieltä
painaa ja kaikista asioista maan ja taivaan välillä
sillä puhuminen auttaa ja asiat selkiytyvät ja se on hassu kun voi olla ihan
yksin kertainen asia toinen voi ajatella että että toinen tietää tai ajattelee
niin kuin itse haluaa mutta ei sitä tiedä mutta kun juttelee asioista niin sillon tietää.
Me eukon kanssa jutellaan ihan kaikista asioista ja se on hassua kun
aina löytyy uusia asioita / näkökantoja.
Se on luonnollista että et luota itseesi kun mitä olet kokenut elämäsi varrella
mutta annat itsellesi aikaa niin asiat kyllä järjestyy ja elämä siinä sivussa
Mutta hiljakseen elämässä edetään.
Kaunista syksyä sinulle

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 05.11.2011 klo 23:12

Hei!
Kiitos volvomies! Juu jutellaan Mikan kanssa. Ollaan paljon lähennetty lisää. Työkaverit vaan eivät aina osaa olla fiksuja. Puuttuvat liikaa. Esim Mikan ollessa aamuäreä, panettelevat Mikaa, että on tainnut jäädä ilman. Ymmärrän sen leikinlaskuna, mutta se satuttaa. Olen pikkuhiljaa tulossa ulos kuorestani ja on löytymässä oma seksuaalisuus, vaikka häpeänkin sitä enkä sitä itsessäni hyväksy. (kiitos hyväksikäytön) On työkavereiden suunnalta raakaa leikkiä asialla. Härnäystä on päivittäin. Puhuin asiasta psykoterapeutin kanssa viimeksi. Hänen mielestä se on lähes työpaikkakiusaamista. Koitetaan Mikan kanssa olla välittämättä. Ei ole sopivaa taukokeskustelua vihjailla seksin saantiin/puutteeseen.

Tämä tuli nyt niin syvältä. Mun itsetunto ei tällä lisäänny. On olo kuin kiusatulla. Ei ole kiva mennä töihin ja kuulla vihjailuja.

Tiedän. Olen lapsellinen. 🤔

Käyttäjä Moemi kirjoittanut 06.11.2011 klo 15:20

Moi pala lasia!

Mun mielestä ei ole lapsellista jos tuntuu pahalta työtovereiden pilkkaaminen. Aikuiset ihmiset eivät aina osaa kunnioittaa toisia ja laukovat masentavia kommentteja joko tahallaan tai sen takia etteivät ymmärrä loukkaavansa toisia. Oletko sanonut niille suoraan, että et halua kuulla tollasia kommentteja? Eihän parisuhteen intiimit asiat kuulu työtovereille, eikä muillekaan ihmisille.

Muakin on käytetty hyväksi. Siitä on jäänyt elämään kaava, jossa en erota hyviä tyyppejä huonoista ja lörpottelen liian avoimesti asioitani ihmisille jotka on elämässäni vain pinnallisia tuttavia, tai ihmisiä jotka kertovat asioitani eteenpäin. Nyt kun olen saanut apua osaan vähitellen erottaa ettei kannata edes rakkaushuuman aikana kertoa kuin luotettaville ystäville henkilökohtaisia asioitaan rakkautensa kohteesta.

Käytät rakkaastasi etunimeä täällä ja olet kertonut henkilökohtaisia asioita, kuten paikkakunnan. Muistathan, että joku työkaverisi tai joku epämiellyttävä henkilö voi lukea tätäkin palstaa ja yhdistää viestit sinuun.

Laitathan itsellesi rajat, jotta suojaat ja arvostat itseäsi. Kerro ne asiat, joiden perusteella joku saattaa sinut tunnistaa "elävästä elämästä" vain parhaille ystäville, jotka eivät kerro eteenpäin sinun asioitasi.

Kaikkea hyvää,
Moemi

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 08.11.2011 klo 11:00

Heippa
Joo se on kurjaa kun jatkuvasti piikitellään.
Mutta voit kyllä jutella työtoverien kanssa että kun se on jatkuvaa niin voisi kyllä välillä levyä
vaihtaa.
Eikä se ole kivaa.
Niin yleensä asiat kyllä korjaantuu.
Mutta sanoisin näin että vahvista itseäsi äläkä välitä tippaakaan mitä toiset
puhuu sinusta tai mikasta.
Ja vaikka harmittas niin älä ainakaan näytä sitä toiselle eli ei kannata
provosoitua jos provosoidaan.
Niin minustakin puhuttiin 70 / 80 luvuilla kaikkea paskaa ja minä olin se
juoppopentu josta ei pitäny tulla mitään mutta minä olen aina kulkenut pääpystyssä
ja suunnitellut elämää enkä ole tippaakaan välittänyt mitä muut puhui.
mutta nyt kun olen pärjännyt niin seläntakana puhujat haluaisi olla tuttuja mutta
minä taas en halua olla missään tekemisissä.
Mutta se on kiva kun taas uusi sukupolvi on tullut remmiin niin niiden kanssa
taas pärjää ja omat lapset on ystäviä uuden sukupolven kanssa.
Näin se maailma kulkee eteenpäin ja uusi sukupolvi katsoo elämää erilailla
kuin vanha sukupolvi.
Eteenpäin vaan mennään hiljakseen.
Kaunista syksyä sinulle

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 08.11.2011 klo 17:49

Hei!
Kiitos Moemi sanoistasi! En kerro omia asioita töissä. Pidän etäisyyttä työkavereihin. Toivottavasti mua ei kuitenkaan tunnisteta täältä. Kutsuin rakastani etunimellä, joka on suht. yleinen. Toivon, jos mut joku täältä tunnistaa, että pitäisi omana tietonaan.

Kiitos volvomies suuresti! Arvostan sun ihmisläheisyyttä ja suurta korvaamatonta rakkautta perheeseesi.

Puhun jatkossa M:stä kultana. Kultani ja minä osataan työkavereiden kuittailut puida keskenämme. Tarpeen vaatiessa kuittaillaan takaisin.

Kultani ja minun suhde vahvistuu. Olen luottavaisempi tulevaisuuden suhteen.

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 10.11.2011 klo 11:35

Heippa
Älä siitä ota stressiä jos joku sinut tunnistaa.
Ei se mitään haittaa.
Minua ei haittaa tippaakaan jos joku minut tunnistaa ja itse asiassa
minä kyllä esiinnyn aina omalla nimellä.
Hyvä kun katsot tulevaisuutta luottavaisesti eteenpäin.
Niin pitääkin.
Mutta muistutan että hiljakseen vahvista itseäsi ja heikkoja hetkijä tulee.
Lauantaina ja sunnuntaina on mulla sellainen koulutus päivä siellä on
pääaiheena parisuhde ja vahvuudet jne
Ne on kivoja päivijä ja niistä oppii paljon ja sitten osaan paremmin ihmisiä neuvoa
ja auttaa.
sitten on kiva kun näkee paljon ystäviä ja aina tulee uutta juttua.
Arvaa kun harmittaa kun joutuu olemaan sisällä kun ulkona olisi niin hyvä
sää ja olisi hurja halu mennä metsään töihin mutta ei voi joka paikassa olla
mutta äkkiä se taas kevät tulee.
Tuntuu hassulta kun pakkaan ja lasken postikortteja niin on sormet ja kädet
kipeät mutta kun metsässä olen töissä niin kunto nousee eikä kolota
paikkoja vaan tulee hurjasti uutta virtaa.
Kaunista syksyä sinulle.