Uskallanko rakastaa?

Uskallanko rakastaa?

Käyttäjä pala lasia aloittanut aikaan 07.08.2011 klo 14:40 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 07.08.2011 klo 14:40

Hei!
Eilen työkaverit pyysivät mut mukaan baariin. Lähdin. Tanssin miespuolisen työkaverin kanssa ja suudeltiin. Olen pitkään ollut ihastunut häneen. Olen pitänyt ongelmana meidän ikäeroa enkä ole vihjaissut mitään. Hän on 34v ja mä 43v. Paljastui, että hän on ihastunut myös minuun. Nukuttiin viime yö sylikkäin. Kosketeltiin ja hyväiltiin, muttei tehty sitä. En ollut valmis ja mua kunnioitettiin siinä asiassa. Näin hienoa oloa ei ole ollut pitkään aikaan.

No ensi yönä taas nähdään töissä. Toivottavasti ei heti asia paljastu työkavereille. Voi olla, että katseet paljastaa ja tulee puhetta.

Kuitenkin sydämen sopukoissa asuu pelko. Mies on kuitenkin onnistunut näkemään mut töissä itkevänä eron aikoihin ja ollut hyvä työkaveri. Voinko luottaa toisen tunteisiin sekä omiin tunteisiin? Uskallanko rakastaa? ☺️❤️☺️

Käyttäjä rll3 kirjoittanut 04.09.2011 klo 19:06

Hyva pala lasia, jos kayt gynekologin luona pillereita hakemassa ei yleensa tarvita mitaan sen kummempaa tarkistusta. Ja jos on joku syy tehda tutkimus, kerro pelostasi ja jannistyksestasi, meita jannittajia on paljon ja gynekologi tietaa taman. Oma kokemukseni on etta gynekologi ymmartaa ja auttaa paasemaan tasta pelosta. Niin, ja vaikka olo tuntuu aika avuttomalta, tutkimus ei koske. Koeta keskittya rauhalliseen hengittamiseen ja koko alavartalon rentouttamiseen. Toivotan sinulle kaikkea hyvaa!

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 05.09.2011 klo 13:58

Heippa
joo älä suotta gynekoloogia pelkää yleensä ne on tosi ystävällisiä ja kannattaa
aluksi asioista keskustella lääkärin kanssa niin varmasti osaa
viksusti asiaan suhtautua.
Eihän ne varmastikkaan ole parhaita päiviä mutta terveyttään kannattaa
hoitaa ja eukko kun on käynnyt niissä terveystarkastuksissa mihin kutsutaan
sanoihan se että vähä aikaa on paikat vähän arat.
Mutta voithan myös käyttää kondoomia.
Mutta muista ehkäisy asiat huolehtia niin ei tule yllätyksiä.
Kaunista syksyä sinulle

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 21.09.2011 klo 17:34

Hei!

Olen niin väsynyt. Viimeiset pari viikkoa on psykoterapiassa olleet tosi rankkoja. En kuitenkaan pysty itkemään enkä muistelemaan äitiä ilman pelkoa. Sanoinkin terapiassa olevani väsynyt. Pari työkaveria eilen illalla totesivat mun väsymyksen. Lämmitti kovin mieltä.

Terapeutin kehotuksesta rohkaistuin menemään Mehiläiseen varaamaan ajan gynekologille. Päästyäni sinne oli onneksi mun vanha työkaveri tiskin takia. Menen nyt sitten perjantaina gynelle. Pelkään kyllä sikana! Tarviin kyllä pillerit.

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 22.09.2011 klo 11:35

Heippa
Älä suotta pelkää gynegoloogille menoa.
varmasti lääkäri on ystävällinen ja on se hyvä käydä asiat tarkistuttamassa
huolehdit nyt vaan omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta.
Mieti olisiko sinulla joku hyvä harrastus josta saisit voimaa.
Mulla on esim metsässä olo josta saan hurjasti voimaa ja taas odotan viikon loppua
niin pääsen jotain palstaa kunnostamaan.
Nyt syksyllä nautin kun saan laittaa uunin lämpiämään ja saa viellä
ilmaisen lämmön.
Kuinkas sinä nyt olet jaksanut ????
Kaunista syksyä sinulle

Käyttäjä Etsijä kirjoittanut 22.09.2011 klo 22:16

Hyvä ystävä,

ei niitä e-pillereitä muuten saa jos ei kestä sitä tutkimusta, mutta hei, se on aivan eri asia kun raiskatuksi tuleminen. Se käy siististi ja nopeasti ja on oman terveytesi kannalta välttämätön. Ymmärrän, että jännität, koska Sinua on käytetty hyväksi, mutta se on aivan turhaa tässä tapauksessa. Yritä olla jännittämättä, niin se ei koske.

En ole kuullut kenestäkään, joka olisi kuollut tutkimuspöydälle, joten ihan oikeasti: niin ei käy Sinullekaan...Monessa asiassa on vain pakko tarttua härkää sarvista. Itse käyn aina naisgynegologilla eikä ole ollut mitään ongelmia. Toisaalta gynet ovat tottuneet jännittäjiin. He tekevät vaan työtään. Tsemppiä Sinulle!

Käyttäjä hps0 kirjoittanut 23.09.2011 klo 07:34

Saa pillerit ilman tutkimustakin, jos se on vaikea paikka vielä. Ilmoitat vain lääkärille että se ei käy nyt. Kyllä ne ne ymmärtävät. Minulla tutkivat ultralla mahan päältä kun kieltäydyin tutkimuksesta. En edes nyt halunnut selittää mitään syitä tai sellaista.

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 26.09.2011 klo 01:31

Hei!
Kiitos Volvomies, Etsijä ja Hps0! Gynellä käynti oli pelättyä pahempi kokemus. Tutkimuspöydälle mentyäni aloin nyyhkyttämään. Gyne varoitti kyllä kylmästä tutkimusvälineestä. Hän ei kertonut ottavansa papakoetta ennen kuin hätkähdin ja voihkaisin kipua. Siinä kohdassa hän pyysi anteeksi. Yksityiseksi gyneksi oli tosi epämukava kohtelu ja lasku kelakorvauksen jälkeen: 102,40.

Lauantaiaamuna Mikan kanssa päästiin töistä ja mentiin ABC:n kautta Mikalle nukkumaan. Jossain vaiheessa herättyäni aloin itkemään ensin hiljaa ja sitten kovemmin. ABC:llä käynti muistutti exän kanssa siellä käynnit. En pitkään aikaan ole itkenyt ja nyt haavoittuvaisena, alastomana ja miehen sängyssä Mikan järkytykseksi minä itkin. Itku tuli jostain syvältä. Tunsin suurta luottavaisuutta ja turvallisuutta, että pystyin itkemään Mikan seurassa. Sain kokea myös jotain ainutlaatuisen ihanaa, kun Mika otti minut itkevänä syliinsä. Sieltä ei tullut pilkkaa eikä mitään negatiivista vain aitoa välittämistä. Se tuntui niin ihanalta.

Yleensä olen saanut kokea ivaa, pilkkaa, satuttamista ja hyväksikäyttöä. En aivan vielä pysty täysin antautumaan Mikalle ja antaa aistien viedä. Mun "aistit" ovat rikotut ja aikamoinen taika-avain saa miehellä olla, että luotan ja kykenen nauttimaan rakastelusta. Nyt se on tosi lähellä ja Mika antaa mulle aikaa. Silti mieltä kaihertaa pelko, jos hänkin vain hyväksikäyttää ja hylkää. En kestäisi sitä!

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 27.09.2011 klo 12:34

heippa
Joo niin se eukkokin sanoi että vähän on kylmät työkalut ja paikat aristaa kun
on otettu kokeita.
Mutta hyvä se on kun otetaan tietyt kokeet niin esim jos on poikkeamia niin pääsee
heti hoitoon.
Kannattaa myös käydä niissä kaikissa kokeissa mitä ne lähettää
kutsut kun on tietty ikä.
Terveydestä kannattaa pitää huolta.
Hiljakseen etene elämässä ja pyri unohtamaan menneet kurjat elämän kokemukset
se vaatii tietysti aikaa mutta hiljakseen.
Kuin muistutan myös että nyt huolehdit että sinun elämäsi on tasaista ja onnellista
eikä kukaan alista,määräile, kohtele huonosti jne niin siitä se elämä lähtee
kulkemaan mutta laitat aikaa.
Kaunista syksyä sinulle

Käyttäjä Etsijä kirjoittanut 29.09.2011 klo 22:44

Heippa,

nyt on kuitenkin pahin ohitse ja onhan ne herkkiä paikkoja. En tiedä, lohduttaako, mutta paljon kurjempia tutkimuksia on olemassa...Onpa ihanaa, että olet löytänyt kivan miehen vierellesi!

Miksi et juttele avoimesti sen Mikan kanssa tunteistasi ja peloistasi? Hän vaikuttaa hyvin ymmärtäväiseltä. Minä nyt en ole mikään asiantuntija, (elän itse kroonisessa puutteessa, mikä taitaa olla mun ongelmani), mutta sanoisinpa, että mieti, pystytkö tyydyttämään miehen muuten kuin suostumalla yhdyntään. Omasta kokemuksesta sanoisin, että laukaisematon seksuaalinen jännitys on todella hermoja rassaava kokemus ja jos ja kun huomaat, että toisella alkaa seisoa, niin ehkä kannattaisi hoitaa homma loppuun muilla konsteilla. Vai tuntuuko sekin ylitsepääsemättömältä esteeltä?

Näin minä nyt naisena Sinua neuvoisin tekemään. Älä aiheuta turhia paineita partnerillesi. Jos kerran sänkyyn menette, niin onhan se sellainen signaali toiselle, että seksiä halutaan, mutta onhan muitakin tapoja tyydytyksen saamiseen kuin se perinteinen. Kirjoissa neuvotaan kyllä konstit jos toisetkin. Ehkä kannattaisi perehtyä niihin joskus -?

Mutta kaikkea hyvää Sinulle ja ihana nähdä, että elämäsi on nyt menossa pienin askelin parempaan suuntaan. 🙂👍

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 10.10.2011 klo 02:49

Hei!
Kiitos Volvomies ja Etsijä. Huono aika kirjoittaa, mutten saa unta. Ja kahden tunnin päästä pitää herätä aamuvuoroon töihin.

Olen pystynyt hyvinkin avoimesti puhumaan Mikan kanssa sänkyjuttuihin liittyvistä peloista. Myös siitä miten häpeän omaa seksuaalista halukkuutta. Minusta on löytynyt Mikan onneksi ja omaksi häpeäksi kuuma nainen. En ole sinut itseni kanssa. Enkä jätä Mikan nautintoa puolitiehen. Osaan nauttia hetken mutten loppuun asti. Enkä enää ahdistu lähetyssaarnaaja-asennosta ainakaan niin paljoa kuin ennen. En ennen ole kokenut tätä rakkauden ja turvallisuuden tunnetta, kun Mikan kanssa tunnen. En myöskään halua valehdella orgasmista.

Tuntuu oudolta, että minä 43v kelpaan 34vuotiaalle. 4 lasta synnyttäneenä olen pitänyt itseäni jo löysänä ja rupsahteena. Mikan sanoin: "sulla on ihanan tiukka pillu ja hyvä kitka." 😳

On varmasti uhkarohkea kertoa tämä. Tunnen ja olen tuntenut alemmuutta itsessäni. Ja ensisijainen tarkoitus mulla on huolehtia toisen hyvinvoinnista kuin omasta.

Ensi perjantaina me mennään Helsinkiin messuille. Mennään samalla äitini ja siskoni haudalla käymään. En ole käynyt siellä sitten äidin kuoleman ja siitä on jo reilu 2v. Käydään mun isin luona ja Mikan isosiskon luona.

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 10.10.2011 klo 11:43

Heippa
tuntuu hassulta kun tänä aamuna ajelin töihin niin ajattelin että mitähän
sinulle kuuluu ja sitten kun olin töissä niin avasin tietsikan ja katselin
muut asiat ja sitten tämän tukinetin palstan niin siellä oli sinun viesti.
Minä olen tosi onnellinen sinun puolestasi kun sinun elämässäsi menee
paremmin.
nyt vaan hiljakseen edetään elämässä parempaan huomiseen.
Mutta taas kyllä muistutan siitä että elämässä tulee heikkoja hetkijä että
muistat pitää tukiverkon yllä ja hiljakseen vahvistat itseäsi.
Muistat aina että kun ihmisellä on ongelmia niin ikinä et jää yksin
vaan aina on ystäviä, kavereita jne tukemassa ja auttamassa.
Ei se ikää katso eikä monta lasta on vaan meille niin miehille kuin naisille
on suomessa jokaiselle sopivia puoliso ehdokkaita mutta on vaan miten
ne kohtaavat toisensa.
Se on ihmiselle tärkeätä että on turvallinen koti jossa voi elää onnellisesti.
Kaunista syksyä sinulle

Käyttäjä Etsijä kirjoittanut 10.10.2011 klo 16:49

Tosi hauska kuulla, että sinulla menee nyt noin hyvin! Mutta Volvomies on varmasti oikeassa siinä, että tukiverkko on aina hyvä olla olemassa ja sitä pitää myös aktiivisesti ylläpitää.

Mitä ihmeen hävettävää on seksuaalisessa halukkuudessa? Sehän on normaalia! Meillä on lupa nauttia, kaikilla. Sinulla myös!

Haudalla käyminen on yleensä aina aika vaikeaa. Se muistuttaa meitä elämämme rajallisuudesta ja sitähän emme mieluiten ajattelisi. Mutta onnellinen se vainaja, jonka hautaa joku hoitaa! Sehän juuri kertoo rakkaudesta, joka on kuolemaa väkevämpi.

Lämpimin ajatuksin kohti Pyhäinpäivää, Vainajien muistopäivää ja syksyn harmautta, johon hellä ajatus sytyttää kynttilän. Elämä jatkuu, meidän elämämme. Tehdään siitä paras mahdollinen.

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 18.10.2011 klo 12:14

Hei!
Kiitos volvomies! Tuntuu tosi hyvältä tietää, että ajattelit minua. Kiitos myös Etsijälle! On minusta tullut avoimempi ei kuitenkaan niin, että lörpöttelisin asiani ja murheeni kelle sattuu.

Juu viime perjantaina käytiin isin luona Espoossa. Isi piti Mikaa kivana. Sitten oli hautuumaalle meno. Jo kynttilän osto oli mulle vaikea. Siskoni ja äitini on haudattu lähelle Espoon tuomiokirkkoa. Pidin kynttilää ja tulitikkuaskia kädessä kykenemättä tekemättä niillä mitään. Mika otti ne multa kädestä ja sytytti kynttilän. Tuli hetki ja purskahdin itkuun. Se oli vapauttavaa suruikäväkaipaus-itkua. Oli ihana itkun hetkellä, kun oli syli, mihin mennä. Jossain vaiheessa autossa Mika kysyi: helpottiko. Olin ollut pitkään vaiti.

Pääsin tutustumaan Helsingissä Mikan siskoon. On tosi mukava!

Olen huomannut olevani mustasukkainen. Mikan ex on soitellut mm. kesken rakastelun ja viime perjantaina matkalla haudalle soitti ja sanoi Mikalle olevansa vapaa viikonloppuna. En suostu leikkiin, jossa mies on myös toisen naisen kanssa. Mikan eduksi voi sanoa, ettei hän ole ollut yhteydessä tähän naiseen tämän 10 viikon aikana. Mikan on tullut loukatuksi jonkun/joidenkin naisen/naisten taholta. En halua olla myöskään koston kohde. Meillä oli viikonloppuna vakava keskustelu tästä. Minunkaan luotto miehiin ei ole vallan suuri. Tiedän olevani hyvin haavoittuvainen ja helposti satutettava. Meillä ei ole riitaa tämän takia. Kamalaa kuitenkin huomata olevansa mustasukkainen.

Käyttäjä erakoksiko kirjoittanut 18.10.2011 klo 12:54

Hei, anteeksi lyhyt heitto... mutta voitko ajatella olevasi 'punasukkainen'?
Mustasukkaisuudessahan on kyse syvästä rakkaudesta jonka väri syvimmillään on kuin vihan?
(mustaa)
Minkä verran mustasukkaisuudessasi on kyse toisen omistamisesta?
Jos on tarve omistaa toinen((hallita toista täysivaltaisesti)(mission impossible)) silloin kai on vajausta 'itsen' omistamisessa?
Itsentuntemukseen tai lähinnä sen lisäämiseen kun satsaa , se satsaus ei koskaan mene hukkaan onpa se milloin aikaa, milloin tunteille tilan antamista milloin vaikka mielihyväostos?
Keskity kantamaan vastuu omasta elämästäsi - luota rohkeasti oman itsesi vahvistumiseen - ja anna Mikalle tilaa elää omalla tavallaan oma elämäänsä johon kuuluu myös kaikki muu joka suhteeseenne ei sisälly, anna hänelle tilaa itse ratkaista lankeaako exän virittämään ansaan ja usko niin itseesi kuin häneenkin.
Menneisyyden kahleet katkeavat mitä vähemmän niille suo huomiotaan.
Helppoa se ei ole.
Tsemppaan sinua Pala Lasia.
V oimia kohtaamisiin!

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 20.10.2011 klo 10:16

Heippa
Joo ajattelen sinua ja toivon sinulle ja elämälle kaikkea hyvää
ja eteenpäin mennään hiljakseen.
Kuin myös sen vuoksi olen sinulle sanonut että tee se tukiverkko itsellesi
sillä aina tulee elämässä heikkoja hetkijä niin silleen pääsee elämässä eteen päin.
Sinullekin vastaan aina mutta voi vähän viiveellä viestit tulla kun töissä
on vähän kiirettä mutta kun jouluun jaksaa niin sitten helpottaa.
Mut se on jännä tunne kun joulu on ja menen perheen pariin niin on takki
tyhjä pitkien työpäivien jälkeen ja sitten saa levätä.
juttele mikan kanssa kaikista asioista ja myös mustasukkaisuudesta
sillä puhumalla asiat yleensä ratkeavat.
Kaunista syksyä sinulle