Moi, ajattelin kirjoitta tänne omasta tilanteestani , ku ei ole ketään kenelle purkaa tätä tuskaa mikä sisälläni on. Eli kyseesä on ero. Olemme vaimoni kanssa oltu yhdessä 24 vuotta, väliin mahtuu yksi aikaisempi ero mutta palattiin yhteen vajaan vuoden jälkeen ja aikaa siitä on se 12vuotta. Olen ollut aika huono puhumaan omista ajatuksista ,mutta puhuttua olemme tähänasti saaneet vaikeetki parisuhteeseen liityvät asiat. Tilanne muuttui reilu parivuotta sitten ku vaimoni kiinostui henkimaailman asioista ”diana cooper skuulin” kautta, kursitti itseään enkeli opettajaksi ja sitä myöhemmin yhä enemmän syventyi niihin asioihin. Alussa se olikin hieno huomata ihmisestä jota rakastaa se mielen rauha ja tyyneys
jota nämä asiat antoivat, mutta mitä enemmä hän asiota opiskeli sitä vaikeemmaksi niihin asioihin kommentoimine ja oman mielipiteen esillesaaminen oli. Kunnes lopulta en enää osannut uskoltanut niihin ottaa kantaa. Näin on menty tämävuosi kunnes viime viikon loppuna uskalsin näistä henkisistäasioist ottaa puheeksi. Järkytys oli kova kun hän ilmoitti ettei meillä ole enää mitään yhtestä , olen liian maalinen että ymmärtäisin hänen henkisyyden ja määränpään mitä hän tavoittelee.Kysyin että olisiko meidän suhde sitte loppu ja vaimoni vastasi kyllä asioita ei voi muuttaa minä en kuulu tulevaan. maailmani romahti. no ero järjetely on sitte aloitettu ,vaimo etsii asuntoa ja ero pitäsi laitta hakuun tällä viikolla.Suru on syvä koska rakastan häntä edellenki, mutta tunnen myös jonkinlaista vihaaki häntä kohtaan. täytyy vain jaksaa noitten lapsien takia olla edes jollai tapaa normaali koska niille tää on myös hyvi vaikeeta ku ero tulee. Anteeksi sekava kirjoitus, mutta jos tästä jotain selvää sais.
Heips. En tiedä mitä viikonlopun aikana oikeen on tapahtunu. Ei tunnu sit yhtään missään siis sitä pahaaoloa, ei kuristavaa tunnetta. Oikeesti, ei edes vaimoni viestit, soitot tunnu missään? Onko tämä nyt sitte joku vällivaihe vai mikä. Toivottavasti tää alkaa olla pysyvää sillä tuota loskaa on jo niin paljo tullu nieltyy et ei jaksais enmpää...
Minäki kävin silloin ensimmäisen eron jälkeen muutaman kerran yksin jutustelemassa ja kyllä siitä jotain helpotusta silloiin sain. Siis kyllä se hyvä vaikka yksinki noihin menee. Ikävä vain et teidän juttu ei ota vaan helpottaakseen.
Jaksamisia sinulle sappe🙂🌻
Olen seurannut sinun tuskaasi tätä ketjuasi lukien jo jonkin aikaa. Tässä minun vinkit:
1) Päästä irti: Ala etsimään uutta sisältöä elämääsi. Suosittelen sinua unohtamaan vanha ja ala etsimään uutta rakkautta. Meri on täynnä kaloja. Sieltä löytyy monia mielenkiintoisia kaloja.
2) Älä jatkuvasti syytä puolisoasi.
3) Katso välillä peiliin
4) Maailmankatsomus: mikä sinun maailmankatsomuksesta tekee oikeutetumman kuin hänen?
Nuo ovat minun ns. ulkopuolisen tarkkailijan havaintoni sinun kirjoittelusta. Olet selkeästi tuskissasi, mutta älä jämähdä paikoillesi. Jatka vahvasti eteenpäin ja ala suunnata tarmosi uuteen elämääsi!
Tsemppiä sinulle!
JarppaM kirjoitti 11.11.2015 22:3
Olen seurannut sinun tuskaasi tätä ketjuasi lukien jo jonkin aikaa. Tässä minun vinkit:
1) Päästä irti: Ala etsimään uutta sisältöä elämääsi. Suosittelen sinua unohtamaan vanha ja ala etsimään uutta rakkautta. Meri on täynnä kaloja. Sieltä löytyy monia mielenkiintoisia kaloja.
2) Älä jatkuvasti syytä puolisoasi.
3) Katso välillä peiliin
4) Maailmankatsomus: mikä sinun maailmankatsomuksesta tekee oikeutetumman kuin hänen?Nuo ovat minun ns. ulkopuolisen tarkkailijan havaintoni sinun kirjoittelusta. Olet selkeästi tuskissasi, mutta älä jämähdä paikoillesi. Jatka vahvasti eteenpäin ja ala suunnata tarmosi uuteen elämääsi!
Tsemppiä sinulle!
Puhut asiaa. Jos pariviikkoo sitte olisit kirjoittanut näin se olisi masentanut entisestään. Mutta ku on saanut vähän voimii takas ja ajatukset pikkuhiljaa kasaan niin näihän se on.
Ja kyllähän näin on vika meissä molemmissa jo tähän enää syylisiä tarvii hakee. 25vuotta yhteistä taivalta kyllä tää meijän taival oli tässä. Ei vaan ole sitä kipinää mikä jaksaisi viedä meitä yhdessä eteenpäin. Sen minäkin olen tiennyt jo vuosia mutta toisesta luopuminen,jätetyksi tuleminen vaan on pelottanut niin.
Ja ku ei kumpikaan vielä ikäloppuja olla se tulevaisuus on vielä edessä.
Paikoilleen en jää sen minä tiedän.
Kiitti sinulle jarppaM painavista sanoista, antoivat kovasti potkua eteenpäin😉
Miten mahtaa PuSalla mennä nykyään? 🙂