Moi, ajattelin kirjoitta tänne omasta tilanteestani , ku ei ole ketään kenelle purkaa tätä tuskaa mikä sisälläni on. Eli kyseesä on ero. Olemme vaimoni kanssa oltu yhdessä 24 vuotta, väliin mahtuu yksi aikaisempi ero mutta palattiin yhteen vajaan vuoden jälkeen ja aikaa siitä on se 12vuotta. Olen ollut aika huono puhumaan omista ajatuksista ,mutta puhuttua olemme tähänasti saaneet vaikeetki parisuhteeseen liityvät asiat. Tilanne muuttui reilu parivuotta sitten ku vaimoni kiinostui henkimaailman asioista ”diana cooper skuulin” kautta, kursitti itseään enkeli opettajaksi ja sitä myöhemmin yhä enemmän syventyi niihin asioihin. Alussa se olikin hieno huomata ihmisestä jota rakastaa se mielen rauha ja tyyneys
jota nämä asiat antoivat, mutta mitä enemmä hän asiota opiskeli sitä vaikeemmaksi niihin asioihin kommentoimine ja oman mielipiteen esillesaaminen oli. Kunnes lopulta en enää osannut uskoltanut niihin ottaa kantaa. Näin on menty tämävuosi kunnes viime viikon loppuna uskalsin näistä henkisistäasioist ottaa puheeksi. Järkytys oli kova kun hän ilmoitti ettei meillä ole enää mitään yhtestä , olen liian maalinen että ymmärtäisin hänen henkisyyden ja määränpään mitä hän tavoittelee.Kysyin että olisiko meidän suhde sitte loppu ja vaimoni vastasi kyllä asioita ei voi muuttaa minä en kuulu tulevaan. maailmani romahti. no ero järjetely on sitte aloitettu ,vaimo etsii asuntoa ja ero pitäsi laitta hakuun tällä viikolla.Suru on syvä koska rakastan häntä edellenki, mutta tunnen myös jonkinlaista vihaaki häntä kohtaan. täytyy vain jaksaa noitten lapsien takia olla edes jollai tapaa normaali koska niille tää on myös hyvi vaikeeta ku ero tulee. Anteeksi sekava kirjoitus, mutta jos tästä jotain selvää sais.
☹️
laittaisin hali -hymiön, jos voisin.
oon itsekin miettinyt että noinko vain ihminen voi heittää pitkän suhteen, toisen ihmisen ja yhteisen elämän romukoppaan. - kyllä voi. surullista.
mutta ehkä teidän tilanteessa olisit itsekin voinut myöhemmin todeta, etten enä voi elää vaimosi kanssa, hän on niin paljon muuttunut - niin erilaiseksi. toki ihmiset muuttuu, mutta nuo jutut on niin voimakkaista, että kyllä niissä täytyy molempien olla mukana melkein yhtä syvällä, jotta ollaan samalla viivalla.
onneksi on tosiaan ne lapset, ja aina toivoo, että ainakin lasten asioissa toimittaisi aikuismaisesti ja tuettaisi toisia siinä vanhemmuudessa ja lasten selviytymisessä.
enkä todellakaan tarkoittanut aiemmin, kun sanoin että kai otat lapset itsellesi, etteikö äidillä ole merkitystä tai ettei hän saisi olla lastensa kanssa. tarkoitin vain että hänellä on nyt niin epävakaa mieli, että lapset tarvitsevat sitä järkevämpää aikuista tukemaan kasvuaan ja kehitystään. tai ainakin sun isänä pitää olla vähintään yhtä paljon kuvioissa mukana. - ilmeisesti olette jo sopineet että lapset ovat viikko-viikko -systeemillä?
Kiitos elämänetsiä.
Kyllähän minä sen olen jo tiennyt jonkinaikaa että ei tämä olisi onnistunut näin. Minusta ei tulisi koskaan sellaista jonka henkinen minä olisi jossain muualla kuin täällä. Ei edes sen takia että vaimoni oli se elämäni rakkaus. Hänen kanssaan olenkin puhunut ja pitää minua yhä ystävänä mutta ei enää muuna koska en ajattele asioista samanlailla. Häne toivoo löytävänsä sen sielunkumppanin samoista piireistä ja etsii sitä jo korkeimpien johdolla. No kyllä pahalta tuntui kuunella noita ajatuksii, mutta mitäpä muutakaan olisin voinu ku toivottaa onneaa etsintään. Kumma kyllä en pysty tuntemaan vihaa enkä katkeruutta häntä kohtaan ja hyvä niin on asiat helpompii hoitaa ja lapsien ei tarvii kärsiä. Huoli vaimollani mitä kylillä puhun hänestä mutta olen sanonut ei kuulu muille eikä ole tarkoitus alkaa mollaan ihmistä joka kuiteski tärkeä minulle. Ja kyllä yhteihuoltajuutta ollaan hakemassa kuha vielä sopu näistä enkelijutuista saadaan. Eikä se enää niin kaukana taida olla on tullut jonkinverran vastaan näissä asioissa. Hyvä niin lapset tarvii molemmat vanhemmat.
Moi kaikille.
No se katkeruuden tunne alkoi sit tänään. Tai jo oikeestaan eilenillalla ku vaimoni tuli illalla käymään kattoon lapsia. Lähtiessään kysyi tyttäreltä haluaisko äidin luo yökse no ei tarvinu kahtakertaa houkutella tyttär lähti äidin luokse. Siinä sitte ilta meni pojan kans kaksin. Yöllä ei sit unta tullu ku taas päässä alko jyllään nää asiat. Tai oikeestaan 12 Vvuoden taikaiset ero kuviot. Silloin keväällä täytin 30vuotta ja vaimolta sain lahjaksi ilmoituksen lähtemisestä. Kesä yritettiin tai yritin korjata suhdetta toimivaksi mutta oli luovuttava koska toinen ei ollut valmis jatkaan koska halusi elämältään jotain parempaa. Niinpä sitte erottiin elokuussa.
Eron jälkeinen aika oli villiä kummallakin. Pitihän se menetetty nuoruus ottaa takaisin koska aloimme seurusteleen nuorina eikä sitä vapautta silloin ollut. Siinä meni sit vajaa puolivuotta ku vaimoni alkoi puhua yhteenpaluusta. Minulla oli jo uusi ihastus ja en yhteenpaluuta halunnut. Mutta tunteeni olivat vahvat vaimooni kohtaan ja palattinki yhteen vajaan vuoden erossa olon jälkeen.
Heräsin ajatukseen vasta yöllä, taas sama syy en kelpaakkaan enää olen liian tuttu hän haluaa jotain uutta. Siis ei koko totuus ole tuossa uskomusasioissa vaan hän on kyllästynyt minuun, on vain helppo sysätä syy noihin juttuihin. No se uskomus on kyllä niin vahva et ei meijän ajatuksenjuoksu kyllä enää oikeen kohdannut millään tasolla. Mutta siltiki siitähän täässä oli kyse uuden ihanan kumppanin löytäminen. Jo toisen kerran.
Kyllä on sit tää päivä pyöritty itsesäälissä ja katkeruuden kiemuroissa. On montakertaa päivällä menannu vaimokkeelle soittaa ja kehua ku ei voi oikeesti asioita sanoa niin ku ne on. No helpommin tietysti näin pääsee, ei tarvitse sen kummempia selitellä. No en sit kuiteskaa soittanu. Paska olkoot jos toisella ei ole kanttia kertoo asiat niin kuin ne on niin olkoot.
Niin ja nuo enkeliuskovaiset on suurimmaksiosaksi eronneita naisia tai eroavat tuohon uskoon liityessä.
Siinäpä taas vuodatusta yhdellekertaa
🤨
Eilen illalla poikani 9v tuli minun luo ja kertoi kuinka surullinen hän on. Juttelin hänen kans pitkän tovin kun myös tyttäreni tuli ja kysyi milloin äiti tulee kotiin. Minä vastasin että tämä ei ole enää äidin koti. Kysyi sitte miksi ei. Molemmat katsoivat minuun kysyvösti. Siinä sitte yritä selittää että isi ja äiti ei tykkää toisistaan jne. Kyllä oli vaikeaa ku ei voi sanoa niinkuin asia on ettei nää syytelemään alkais. No viime yö oli sit taas vähäuninen.
Aamulla vaimoke laitteli viestii ja kyseli miten lapset pärjänny. Vastasin että surua on mutta muuten ihan ok. Lisäsin myös kuinka syvällä itse olen tän eron takia. No vaimoke nosti sit suojauksesa ylös ja annatti tulla si täyslaidallisen. Siinä sit muutamii viestei tiukkaan sävyyn laiteltiin puolin toisin. Mutta hänen viimeisensä osui ja upposi. Ei tämä meidän suhde olisi ollut pelastamisen arvoinen, jota kuin noin hän vastsi...
Siis koko tämän liiton ajanko hän on vaan roikkunu ku oon pystyny antaan sen mitä hän milloinki on ollu vailla. Feikkiäkö tämä koko juttu?😞
No en pystyny jatkaan töissä menin kotiin ja itkin. Kyllä tämä itsesäälin määrä on hirvee. Miksi kaikki muut on nähny sen mitä minä en.☹️
Anna vaan kaikkien tunteiden tulla. Minusta kuulostat harvinaisen selväjärkiseltä ollaksesi tuossa tilanteessa. 🙂 Voimia vaan kovasti jatkoonkin!
Itsellenikin on tuttua tuo, että kävin puolisolle itsestäänselvyydeksi ja tylsäksi.. Hän halusi elämäänsä muutoksen, "jotain muuta", ja minä en siihen suunnitelmaan kuulunut. No, edelleen yritetään jatkaa, mutta ans kattoo, tuleeko tästä mitään. ☹️
Moi ja kiitos. Tänään vapaa päivä ku tytär kipee ja saan itsekki vähän hengähtää. Niin tämähän on osaksi jo minulle tuttua tuon ensimmäisen eron takia ja jollain tavalla pystyny tiedostaan mitä tulossa on. Kun vastustajakin pysyny samana. Pystyn jollai tavalla kuitenki pitään itseni kasassa. Mutta ei tää helppoa siltikää ole yhtäpaljo tämö sattuu ku aikoinaan.😞 Asiat on vaan osaksi nyt vähän erit ku silloin. Tuossa tuli mietittyä että mitenkähän vaimoke oikein meinaa löytää se uuden kumpanisa niistä piireistä ku 99prosentisesti ne on naisii. Täytyy varmaan heijän jakaa ne miespuoliset tai vaihtaa seksuaalista suuntautumistaan. Meinasi sitä tuossa yhtenäpäivänä kysyä mutta onneksi sain pidettyy suuni kiini. Meinaa löytyy kyllä sitä tempperamenttii vaimokkeelta ja taas kuulla miten ärsytän häntä.
Juu minä kyllä tiedän miltä tuntuu yrittää jatkaa suhdetta kun toinen on jo päätöksensä tehny. Meillä se meni niin et vaimoke halusi vain näyttää ettei siitä mitään tuu. Kesän jaksoin uskoin ja toivoin et ku yritän tosissani niin kaikki muuttuu paremmaksi. Muttaku oma mieli oli jo niin hukas että kijoitin jäähyväiskirjeen vaimokkeelle ja suutelin nukkuvat lapset ja läksin. Ajettua jonkin aikaa kuiteski sain jonkun järjen kipinän et en voi jättää lapsia ja en voisi antaa hänen voittaa niin palasin kotiin ja herätin vaimon. Sanoin et alkaa ettii kämpää mä ymmärsin tää oli tässä.
En tarkoita etteikö puolisollasi olisi haluja vielä yrittää. Mutta vaikeaa se on jos toisella ei niitä tunteita toistakohtaan hirveesti ole. Meillä ero kuitenki antoi ajateltavaa kumllekkin. Ja se rakkaus heräs uudelleen. Tästä erosta tuskin yhteenpaluuta on tai en tiedä. Rakastan häntä edelleenki. Mutta jos hän mieltäsä muuttais meidän suhteen joutusin kuitenki miettiin olisiko se sen arvoista sillä tämä kyllä sattuu.
Voimia sinulle sappe ja kiitos.
Kuitenki taas aikanaan omat jalkani mua kannatta, kun jaksain vaan yrittää ja nostaa taas pystyyn pään...☹️
Eilen oli lapsien vaihtopäivä tai oikeestaan jo perjantaina. Vaimokkeella oli taas kurssipäivä lauantaina ja toi sitte lapset minulle
Päiväksi hoitoon. Pahalta tuntui eilen ku emmi itki ja sanoi ettei halua kerrostalolle äidin luo. Taas puhuin tytön kans asioita että ei ole vaihtoehtoja ku isi ja äiti ei tykkää toisistaan. Siinä istuttiin sitte sylikkäin tunti ja tyttl rauhoittu.
No vaimo tuli kursilta ja lapsien aika oli lähteä äidin mukaan. Molemmat itki sain heidät suostuteltua äidin mukaan.
En ymmärrä mitä sille ihmiselle on tapahtunu, on niin kylmä ei satu, ei ilmekkään värähdä ku lapset itkee ettei halua äidin mukaan. Ennen oli niin herkkä rakastava, mutta nyt kaikki se pois.
Lapsia jo kova ikävä, taitaa tulla taas yksi pahanolon täyttämä päivä. Eikä asiaa helpota tämä flunssa joka saa olon myös huonoksi. Ku olisi joku pikakelaus juttu. Pääsis tästä pois.
en tiedä millainen lastesi äiti tarkalleen ottaen on, mutta vanhemman pitää olla jonkin verran vahva lasten kanssa, jotta lapset ei joudu olemaan vahvempia kuin aikuisten. lasta pitää kuunnella ja lohduttaa, ja lapsi saa tuntea just niitä tunteita, joita tuntee. - aikuisen pitää vain varmistaa lapselle, että kaikki on hyvin ja olla läsnä. lapsi tarvii turvaa; eikä turvaa pysty antamaan liian heikko vanhempi.
mä en osaa neuvoa, että mitä kivoja asioita te voisitte löytää myös sieltä äidin luota. - meillä löytyi onneksi heti uusia kavereita pihapiiristä, kun minä muutin lasten alkuperäisestä kodista kerrostaloon. - alku oli tosi vaikeaa ja lapset reaogoivat todella vahvasti. :/ mutta yritin itse olla vahva ja lapsille läsnä; keksimme kivaa tekemistä. nyt on mennyt puoli vuotta ja nykyään yrittävät käyttää kiristyksenä ajatusta "en halua tulla tänne enää ikinä" jos siis komennan tai suutun tms. välillä eivät halua iskälle jne. mutta sekin kai kuuluu ikään, että lapset koettelevat tuolla tavoin rajojaan.
toistan vielä itseäni, mutta oli kyseessä sitten erotilanne tai ihan tavalliset uhmat lasten kanssa; aikuisen tulee olla se vahva ihminen, joka näyttää ne rajat ja sen että välittää lapsesta.
en tiedä eikö se sun lasten äiti sitten muuten näytä välittämistään lapsille?? - siis muissa tilanteissa kuin noissa lastenvaihto tilanteissa. lapsille ei kannata voivotella eroa koskeavia asioita; toki se on surullista ja saa jopa olla vihainen, mutta aikuisen tulee näyttää että kaikesta selvitään.
😍
🌻🙂🌻
jaksamista sinulle
Hei.
Kyllä lapset meille molemmille on se tärkeintä. Vaimollani on vain niin paljon näitten uusien asioitten eteen pyrkimistä, tulisi korkeammaksi henkiseksi olennoksi. Kaikki vaikea negatiivinen energia syö hänen sitä korkeampaa värähtelytasoa ja yrittää välttää näitä tilanteita. Myös tämä meidän ero ,tai oikeastaan se puhuminen siitä syö hänen positiivisen energiansa ja se oli syy miksi hän ei halua tätä asiaa edes yrittää käsitellä tai korjata. Helpompi vain unohtaa ja pyytää yksisarvisien parantavaa voima😞
Minulle oli ihan selviö että ku lapset on minulla annan aikani heille. Se ei tarkoita suuria ponnisteluja vaan jaksaa tehdä asioita heidän kanssa, pelata lautapelejä lukea satuja olla läsnä ja näyttää että todella lapsista välittää.
En tiedä miten hän hoitaa nämä velvollisuudet kotonansa. Uusia leluja kyllä on ostellut ja kyläilevät. Mutta se oikea ajananto noille pienille taitaa jäädä aika vähiin. Yritin siitä läsnä olemisesta lauantaina hänelle sanoo ,mutta laittoi lapsien oirehtimisen vain väsymyksen piikkiin.
Pahalta tuntuu ei se ihminen ole tässä elämässä niin kuin ennen. Asioihi on aina joku muu selitys kuin oikeasti on.☹️
Erosta en lapsien kans hirveästi ole kyllä puhunut. Ainoastaan yrittänyt selittää miksi näin on ku sitä ovat kyselleet. Tiedä se et pienten kans ei sitä kannata sen isommin pohtia sen vain että ne tietää et meistä vanhemmilta löytyy rakkautta lapsiille erosta huolimatta.
Itse olen kovasti kipeä flunssa jyllää ja petipotilaana ainakin tämän päivän.
Tuntuu kyllä et jokapäivä nää kaikki vaan pahenee. Mutta jos tää on sitte se minun henkinenpolku. Jos tästä vielä jaloilleen pääsen sitten varmaan kestän mitä vaan.
Niin ja kyllähän tässä syy on minussa ihan yhtälailla kuin vaimossaniki. Sen pystyn myöntään.
Vaimosi hurahtaminen henkimaailman juttuihin alkaa jo kuulostaa huolestuttavalta. Onko hän kykenenväinen huolehtimaan lapsista? Tuntevatko lapset olonsa turvalliseksi siellä?
hekoheko kirjoitti 2.11.2015 14:59
Vaimosi hurahtaminen henkimaailman juttuihin alkaa jo kuulostaa huolestuttavalta. Onko hän kykenenväinen huolehtimaan lapsista? Tuntevatko lapset olonsa turvalliseksi siellä?
Heips. Tuota minäkin jouduin pohtimaan silloin ku tämä juttu levisi silmille. Eli tasan kuukausi sitten. Jouduin kysymään apua onko vaimoni eteen tehtävissä mitään. Mutta sain vastauksen, joka pitää vain hyväksyä. Eli hän on lähtenyt henkiselle tielle. Yleensä nämä on jotenki sidoksissa näihin "normaaleihin"uskonasioihin mutta vaimoni sen löysi Diana Cooperin fantasiauskosta. Sitä ei voi sieltä vetää väkisin pois vaan hänen on se itse jossain vaiheessa huomattava että tämä on vain kateettomia lupauksia tarjoava rahastus juttu. Pelkäänki että ku se hetki tulee niin hän kyllä romahtaa. Pidän itseäni jollain tapaa syypäänä
tähän hänen "hurahtamiseen" sillä silloin aikoinaan kun hän mietti energiahoitojen lisäämistä noihin kosmetologin töihin niin minä rahoitin juurikin nuo ensimmäiset kurssit. Ei ollu kyllä silloin mitään hajua kuinka vaarallisia juttui nämä voisivat olla herkälle ihmiselle.
No ei nämä sitä lisäansiota sitten ole tuonut. Päin vastoi kaikki menee mitä tulee tähä uskomukseen🙄
Vaimoni kans olen saanut sovittua vihdoin noitten pienimmäisten asioista niin , että olen valmis kirjoittaan yhteishuoltajuuspaperit. Sovitiin että hän ei puhu näistä lapsille semmoisia kuin hän uskoo enkeleitten, henkien ja kaikeen muuhun mitä tämä uskomus on. Lapsille normaali lapsuus. Tietää myös sen että puutun asiaan jos tarvis vaatii. Sitä toivonmukaan koskaan ikinä ei minun tarvii tehä. Sillä se olisi sitte lapsille ja koko tälle perheeelle lopullinen pirstoutuminen😞
On tässä ollu niin rankka kuukausi että ei koskaan, ei edes silloin ensimmäisellä kerralla ollut tallaista. Eikä yhtään helpommaksi asioita tee se et tunteet vaimoani kohtaan on edlleenki valtaisat😞
Tänään saatiin puhuttua vaimoni kans ensimmäistä kertaa miksi tähän tultiin.
On se vaikeaa, miksi ei kumpanenkaan saanut suutasa auki kun asiat menee yhä enemmän pieleen. Pelko toisen loukkamisesta, satuttamisesta jos ne oikeat asiat ottais puheeksi. En tiedä kuinka voin antaa itselleni anteeksi , ne sanomatta jättämiset vaikka olisi pitänyt...
Ne veivät meitä vain yhä etäämmälle.☹️
Kysyi lähtiessään voisinko antaa joskus hänelle anteeksi. Sanoin ettei ole mitään anteeksi annettavaa minä ymmärrän. Ei voi toista väkisin pitää jos tunteet on toisella kadonnu. Kysyi vielä, ystäviä? Sanoin että ehkä joskus, mutta tarviin aikaa omiin ajatuksiin jotta lödän itseni takasi. Silmät kostu molemmilla halattiin ja hän lähti.
Voi luoja, kun sais tän möykyn pois sisältäni... 😭
Heips. Pari päivää saikulla, tuli flunssan jälkitautina keuhkoputkentulehdus ja ääni hukassa neljättä päivää.🙄
On tässä tullu mietittyä mitä vaimoni puhui tuos pari iltaa sitte. No tottahan se on et yhteinen aika on jäänynt vähiin viimeaikoina. Olen yrittäjä ja tehdas muutti uusiin tiloihin tän vuoden alkupuoliskolla. Paljon olen joutunut asioita hoitaan ja eikä tilannetta ole helpottanut sekään että firmasta jääny pari tekijää eläkkeelle ja tilalle uusien osaavien tekijöitten saaminen hankalaa. Eli päivät on tahtonu venyä pitkiksi, sen kyllä myönnän.
Mutta viikonloput olen kyllä pyrkinyt oleen vapaalla. Mutta taas vaimollani on niitä menoja viikonloppuisin eli on kyllä ollut erittäin hankala järjestää yhtään mitään ku ei ole itsekkään maisemissa. Jos on esim vaiika johonki konserttinn liput hankittu ja hotellihuone varattu niin ne joutuu peruun ku on jo sovittuna jotain muuta. Tämä vain yksi esimerkki.
Ja nuo henkimaalima jutut on kyllä taannuttanut minut viimeisen puolenvuoden aikana niin paljo. Oikeestaan olen vain oottanut , milloin vaimoni ilmoittaa et tämä oli tässä. Yritä siinä olla se positiivinen ja läsnä oleva. Toki olen sitä tietysti ollut ja hänet huomioinut mutta ku se vastahuomioiminen on vaan enkeleistä ja yksisarvisita kertominen ei siinä enään kauheita jaksa☹️
Eli en kyllä laita kaikkea omaan piikkiini. Sääli kun vaimoni ei voi kohdata vaikeuksia vaan mieluimmin kääntää kelkkansa ja lähtee pakoon. Luulee et asiat voi vain unohtaa. No ei voi. Viimeksi sama juttu, ei ollut valmis millään tavalla käymään eroa läpi ja puolenvuoden jälkeen oli romahtamispisteessä. Nyt kun hän näkee asiat kaikki positiivisenä tuon enkeliuskon myötä ajattelee pärjäävänsä. Mitään negaa ei tarvitse käsitellä, mutta ei se mene niin, ei tässä maailmassa. Joskus ne asiat on kuitenki kohdattava ja silloin ei taida ne 40egee maksavat enkeliviestit enää auttaa...
Olen hieman kateellinen teille jotka pystyneet meneen pariterapiaan puimaan noita asioita saa sieltä kummiskin jotain uutta ajateltavaa. Itse kyselen ensiviikolla apuu itelleni. Näitten asioitten kans yksin oleminen on jo kyllä niin raskasta.
Toisaalta tuli hyvään aikaan nää taudit. On tuossa tullut mietittyä ja tajuttua et ei tää koko juttu kuitenkaa minun vika ole. Kevyempi olo tullut ku ei tarvitse tätä itsensä syyttelyä enään niin hirveesti harrastaa. 🙂
Illalla pikkuveljen nelikymppisille Ja huomena lapset kotiin🙂
Hyvää viikonloppua kaikille🙂🌻
Kiva lukea, että sinulla on vähän kevyempi olo. 🙂 Kyllä on erittäin hyvä idea etsiä joku ulkopuolinen, jonka kanssa käydä asioita läpi. Tietty olisi hyvä, jos molemmat voisivat olla siinä mukana, mutta parempi yksinkin kuin ei ollenkaan.
Minä käyn mieheni kanssa juttelemassa ammattilaisen kanssa, ja nyt olen käynyt muutaman kerran yksinäni, jotta "voin päästellä höyryjä". Eipä siinä toistaiseksi ole tullut mitään kovin mullistavaa esille, mutta kaiken kaikkiaan tuntuu ihan hyödylliseltä.