Hei taas

Tänään on taas paha päivä. Viime viikolla muutaman viestin jälkeen pyysin miestäni vihdoinkin aukaisemaan puhelimensa ja näyttämään viestilokit. Niinhän siinä kävi, kuten epäilinkin. Kaikkien muiden viestit olivat tallella jopa vuoteen 2013 saakka, lukuun ottamatta Marin viestejä, joita siellä näkyi vain kyseiseltä päivältä.
Poisti vihaisena kaikkien viestit ja kehtasi vielä syyttää minua, että nyt meni muutama tärkeäkin viesti minun takia hukkaan.

Väitti vielä, että hänellä on tapana poistaa muidenkin lokit. En uskonut, vaan kerroin suoraan hänen pettävän minua. Röyhkeästi kieltää edelleenkin kaiken. Pyysin häntä tilaamaan puhelinerittelyn viime vuodelta. Hän hyökkäsi minua vastaan, syytti, että olen salaa käynyt hänen puhelimessaan (niin olenkin, yhden kerran), syyllisti, että tähänkö olemme päätyneet, eikö välillämme ole enää luottamusta, jne.

Edelleen väitti, ettei heidän välillään ole mitään. Minä en saa häntä kiinni pettämisestä, vaikka kaikki tuntomerkit viittaavat siihen.
Minulla on todellakin lehmän hermot, mutta ne alkavat taas kertaalleen pettää. Voi, mistä saan voimaa irtaantua tästä korttitalosta?

Joskus hyvänä hetkenä visioin, kuinka aloitan elämään omaa elämää, vaikka olisimme avioliitossa. Ei minusta vaan taida siihen olla, kaikista puitteista huolimatta. Matkustaa kyllä voin, mutta toinen on liian lähellä ja kuitenkin liian kaukana. Näen ja vaistoan koko ajan, missä mennään. Minä kaipaan sitä samaa läheisyyttä ja rakkautta, minkä vuoksi avioliitto solmittiin. Mieheni ei sitä enää ilmeisesti kanssani halua.

Eilen sain hänen työssä ollessaan kauniin viestin häneltä, jossa hän kertoi rakastavansa minua. Kotiin tultuaan ei minkäänlaista hellyyttä tai läheisyyttä. Tänään oli pakko kyseenalaistaa, lähettikö hän vahingossa väärään numeroon sen eilisen viestin. Naurahti vain ja sanoi, ei tietenkään.

Niin, että tällaiset on tämänhetkiset tunnelmat

😑❓

Hei 🙂🌻
Lissukka: tuo mielestäni kertoo jo paljon, jos on pitänyt kaikki Marin edelliset viestit poistaa, niin niissä on täytynyt olla jotain, mikä ei kestä päivänvaloa.
Meillähän miehen puhelinta ei näkynyt latauksessa pöydällä, kuten aiemmin oli tavallista. Siihen mies väitti, että hän on aina ladannut puhelimensa autossa ja, että siihen pitäisi muidenkin pyrkiä???
Viestit oli poistettu, samoin puhelut toiselta naiselta. Meilläkin väitettiin, että aina on poistanut viestit muutenkin. Tämä ei vaan pitänyt paikkaansa muiden osalta.
Tämän jälkeen puhelin sitten jätettiin pöydälle mutta näyttö alaspäin. Testasin soitolla ja viestillä ja kuinkas ollakaan: puhelin oli äänettömällä. Tästäkin mies kehtasi vielä vihaisena ivata minua tehneensä noin minua härnätäkseni, koska olen vainoharhainen 😭
Kaikki tuo satutti minua suunnattomasti sen jälkeen, kun hän pakkosaumassa tunnusti lopulta n.kahden kuukauden jälkeen uskottomuutensa. Ja siinäkin piti vielä valehdella monta asiaa.
Älä anna periksi, vaan vaadi puheluerittelyä: meillä sen vaatiminen toi tunnustuksen.
En halunnutkaan sen jälkeen erittelyitä heidän yhdessäoloajaltaan. Pelkäsin niiden näkemisen murtavan minut. Sensijaan keväältä/kesältä ennen syyskesän alkua erittelyt halusin. En luottanut miehen sanaan, enkä tuon tuttavanaisenkaan suhteen kestosta 😞
Vihastuminen oli meillä selkeä reaktio aina, kun asiasta epätietoisena ollen kyselin ☹️
Siihen sanoin miehelleni, että ei minua pelota, vaan haluan, että asia selvitetään perinpohjin, koska se vaivaa minua ☹️

Hei Lissukka!
Todella ikävää, ettei miehesi näyttänyt viestejä sinulle :/ Luonnollisestihan hän pelkää, että olisit niistä suuttunut, mutta nyt on erittäin vaikea tietää onko niiden sisältö ollut intiimiä, vaan vain yleistä höpöttelyä turhanpäiväisistä asioista. Mies tekee asioiden selvittämisen tahallaan mahdottomaksi ja odottaa sinulta täyttä luottamusta itseensä.

Sinänsähän tietysti aina toiseen tulisi luottaa, kun sanotaan ettei mitään ole, mutta miehesi vakuuttelut eivät ole kovin… no, vakuuttavia. Haluaisin sanoa, että hellän viestin laittaminen työpaikalta on taktikointia, mutta en tiedä onko miehillä samanlaista juonittelukykyä kuin naisilla näissä asioissa. En minäkään tuollaisessa tilanteessa luottaisi omaan mieheeni.

Mitäs jos sanoisit hänelle, että pyytää sekä Marin että hänen miehensä teille joskus kylään? Että kun miehelläsi on noin hyvä ystävä, niin sinäkin haluat tutustua häneen ja hänen perheeseensä. Voisitte viettää yhteistä aikaa, söisitte ja vaikka pelaisitte jotain peliä, tai mitä nyt sellaisilla illallisilla tehdään.
Siinä näkisit vähän paremmin myös Marin käytöksen sekä sinun miestäsi että hänen omaa miestään kohtaan.

Hei 🙂🌻
Tänä iltana suoranainen helvetti puhkesi pintaan.
Olenhan jo aiemmissa kirjoituksissa kertonut siitä, kuinka raskas tämä talvi ja sitä edeltänyt syksy on ollut. Mies on ollut pahalla tuulella usein ja sanallisesti arvostellut minua.
Uskottomuuden jälkeen sovimme siitä, että hänen puhelimensa on avoin, eli tarkistettavissa, jos epäilyjä minulle syntyy.
Tänä iltana sitten katsoin puhelinta ja hän tuli paikalle. Älyttömän raivokohtauksen hän sai siitä.
Olen kyttä kuulemma 😞
En ymmärrä, miten aiemmin sovittu asia ei ole enää voimassa?
Yritin sanoa, että epäluuloinen käytökseni johtuu hänen muuttuneesta käytöksestään minua kohtaan. Sama käytös oli edellisen uskottomuuden aikana.
Nyt minä olen se paha ja sättimisten myötä hän meni toiseen huoneeseen nukkumaan.
Yritin selittää epäluuloisuuden johtuvan hänen muuttuneesta käytöksestään mutta selitys ei kelvannut. Minä olen se paha nyt.
Erolla uhkailu alkoi myös uudelleen, kuten aiemminkin, kun epäilin hänellä olevan suhteen. Asioista ei voi puhua, hän teki sen hyvin selväksi ja käski minua lopettamaan asioista jauhamisen.
En jaksa enää uskoa siihen, että selviydymme tästä. En voi kuvitella itseäni sinä ihmisenä, mitä hän vaatii minun olevan: täytyisi aina olla ja tehdä asiat hänen tahtomallaan tavalla, jos hänellä on stressiä ☹️
Asioista keskusteleminen rauhallisesti ei onnistu, eikä hän pysty ymmärtämään syy-yhteyttä tämän epäluuloisuuteni ja aiemmin tapahtuneen pettämisen/pitkän valehtelun välillä.
Vaikka hän nyt sanoo, ettei hänellä ole ketään naista, on minun vaikea tässä tilanteessa uskoa sitä.
Olen aivan hajalla...ja tosi surullinen 😭

Hei Mariella ja Lissukka!

Outo käytös puhelimen kanssa....meillä tuota vaihetta elettiin jo vuosia sitten, jolloin epäilyni heräsivät. Ensin ihmettelen jotakin viestiketjua työkaverin kanssa, jonka jälkeen mies posti kaikki viestit puhelimesta heti lähettämisen jälkeen. Näitä asioita on vaikea enää muistaa, koska aikaa on kulunut neljä vuotta. Mariella, voimia sinulle. 🙂👍 Nykyisin meillä mennään tilanteessa, että mies säilyttää kaikki viestit ja jättää puhelimen usein näkyvästi pöydälle, ikään kuin syötiksi, jotta voisin kaivella hänen "puhdasta" puhelintaan niin paljon kuin sielu sietää. Omassa tapauksessa epäilyksen alla on miehen työkaveri, joten sopivat tapaamisensa työpaikalla. Se on selvä. Ei siinä tarvita enää jatkuvaa viestittelyä, kun homma on jatkunut tasaisesti 4-5- vuotta. Sitä en vaan käsitä, jos tämä ikinä oikeasti selviää, miten saan luottamuksen puolisoon takaisin? Vaikka kiinnijääminen tapahtuisi nyt, niin kyllä siinä toiset 4-5 vuotta menisi vähintään. Vaatisi myös puolisolta ihan järjetöntä avoimuutta ja suostuvaisuutta kaikenlaisiin tarkastuksiin. Tällä hetkellä haen ainoastaan todisteita, jolla homma lähtisi purkaantumaan. Sillä aikaa koitan elää niin normaalia arkea kuin se ylipäätään on mahdollista. 😎

Parahin Mariella, mitä SINÄ haluat haluat elämältäsi?

Jos olen oikein ymmärtänyt, odotat, että nuorin lapsesi lentää pesästä pois ennen kuin teet ratkaisusi. Kuinka monta vuotta?

Tinkaat mieheltäsi vielä yksityiskohtia edellisestä uskottomuudesta. Miksi? Hän on myöntänyt olleensa uskoton.

Mitä sinä oikeasti haluat?

Hei 🙂🌻
Särkynyt_61: en suinkaan enää kysele miehen uskottomuudesta enää. En usko, että hän olisikaan suhteessa samaan naiseen enää.
Epävarmuutta herättää hänen outo käytöksensä ja se, että onko nyt joku muu nainen kyseessä. Mielestäni ei ole sekään normaalia, että miehestäni on tullut aseksuaali.
Välillä hän kuitenkin osoitti kiinnostusta seksiä kohtaan ja muutenkin oli huomaavaisempi.
Nyt hän eristäytyy perheestä, vaikka mitään syytä siihen ei ole???
Teen ratkaisuni todella sitten, kun nuorin lentää pois pesästä mutta ratkaisuni perustuu myös siihen, miten meillä menee tässä avioliitossa. Jos selviämme kriisistä ja elämä menee hyvin, niin tuskin silloin on tarvetta erota 😐

Hei Mariella

Samassa veneessä ollaan ja olen kokenut samat sättimiset, mitä Sinäkin kuvasit viimeisimmässä kirjoituksessa. Totta on, että epäluulo herää, kun toinen ei vain pysty täydelliseen avoimuuteen ja rehellisyyteen.

Minä olen viime aikoina saanut voimaa jostakin. Olen aina antanut periksi ja myöntynyt hänen suunnitelmiin. Hän on saanut vapaat kädet liiketoiminnan pyörittämiseen meidän yhteisen ajan kustannuksella jo vuosikymmeniä.

En saa hänestä irti, että hän pettää, tunnen kuitenkin niin ja vahvasti. Kaikki merkit viittaavat pettämiseen. Uskon hänen rakentaneen itselle toisen elämän, johon kuuluu tämä Mari. Molemmille sopisi hyvin tuollainen, jännittävä kaksoiselämä, johon ei sotketa kotioloja.

Koeta kestää Marianne, hymyile ja naura miehesi edessä ja mene metsään itkemään. Niin minä nykyään teen. Tämä on kauheaa, kun joutuu vanhoilla päivillä näin kärsimään, mutta uskon, että paha saa joskus palkkansa ja sitten on minun aika. Ajattele sinäkin niin.

Jos olisin nuorempi, olisin ottanut ja lähtenyt aikoja sitten. Nyt, eläkeiän lähestyessä hyppy tuntemattomaan arvelluttaa. Sen takia minä olen valinnut tämän tien. Jos se ei miehelleni käy, niin ottakoon hän sen eron, haluan kuitenkin katsoa, mihin tämä vie...

Olen aloittanut rakentamaan itselleni omaa elämää. Menen nykyään paljon omiin harrastuksiin, en odota häntä enää soppakauha kädessä, kun hän kotiutuu. Käyn tansseissa tai elokuvissa ja vietän iltaa ystävien seurassa. Lisäksi olen alkanut tuhlaamaan meidän yhteisiä varoja itseeni, enkä tunne siitä yhtään pahaa omaa tuntoa. Hänhän on tehnyt omia investointeja koko ajan kysymättä minulta mitään.

Mieheni on meidän taloudessa äärimmäisen säästäväinen ja hänen mielestään mm. matkustaminen on silkkaa rahantuhlausta. Minä taas katson sen henkiseksi pääomaksi. Olen 20 vuotta pyytänyt, että lähdemme matkalle, vaikka kerran vuodessa. Muutaman kerran koko elämämme aikana olemme muutaman matkan käyneet. Muuten elämä on ollut pelkkää työntekoa.

Tulen jatkamaan oman elämän rakentamista ja jos se vaatii rahaa, otan sen yhteiseltä tililtämme. Seuraavaksi tilaan pitkän matkan itselleni, mutta vasta sen jälkeen, kun hän ilmoittaa, ettei ole aikaa lähteä matkalle. Tiedän hänen niin sanovan, sillä ei hän voi Maria kovin pitkäksi aikaa jättää. Sen jälkeen minulla on hyvä syy sanoa, että hyvä, minä lähden.

En kysele häneltä enää mitään. Minun on pakko kovettaa itseni, sillä hän ei koskaan tule kertomaan minulle totuutta. Katsotaan, mihin tämä vie.

Mainittakoon, että tämä Mari ottaa röyhkeästi yhteyttä mieheeni jokaisella työvuorollaan, aikaa katsomatta. Nyt viikolla meillä oli hoidossa yksivuotias lapsenlapsemme. Hän oli tietenkin villissään.

Marilta tuli puhelu ja mieheni linnottautui työhuoneeseen. Lapsenlapsemme seurasi häntä ja oli melko kovaääninen. He vain juttelivat keskenään ja mieheni yritti taputtaa lasta olkapäälle, että olisitko hiljaa. Mari ei voinut olla kuulematta sivuääniä, mutta missään vaiheessa eivät ottaneet lapsen ääntä puheeksi. Mielestäni ylpeä Pappa olisi sanonut, että meillä on täällä pikkuvieraita kylässä, tai jotain tuohon suuntaan.

Hei Lissukka,

Olen lukenut nyt koko tämän ketjun ja rekisteröidyin tänne ihan vain kirjoittaaksesi sinulle.

Ensinnäkin, olen niin pahoillani puolestasi: olet saanut kohtelua, jota et todellakaan ansaitse. Mitä tulee tähän Mariin, en voi käsittää hänen toimintaansa. Tuo häiriköinti viittaa todellakin vahvasti siihen, että joko hänellä todella on ADHD tms. tai sitten hän on todella ottanut tehtäväkseen teidän avioliiton rikkomisen. Oli syy mikä tahansa, miehesi on on tuon häiriköinnin sallinut ja samalla tämän naisen päästänyt teidän kotiinne. Se on todella loukkaavaa.

Kunnioitan päätöstäsi pysyä tilanteessa ja kestää. Varsinkin kun kerrot, että olet samalla alkanut jo rakentaa omaakin elämääsi. Haluan kuitenkin sanoa, että eläkeiän kynnyksellä olo ei tee sinusta vanhaa. Ei lainkaan. Kuulostat upealle naiselle. Ei ole mitään syytä, miksi et voisi rakentaa itsellesi vielä onnellista elämää ja löytää uuden rakkauden, sellaisen jossa olisitte täysin samanarvoisia toisillenne. Tiedän, että rakastat yhä miestäsi ja edellistä voi siksi olla vaikea ajatella. Yritä kuitenkin, pyydän. Pelkään nimittäin, että tilanne jossa nyt olet voi nakertaa sinua pala palalta ja et ansaitse sitä -eikä sinun tarvitsisi.

Minusta on huolestuttavaa, että miehesi on poistanut Marin viestit. Minusta on myös kamalaa, ettei mies ponnistele tehdäkseen sinua onnelliseksi. Olen itse ollut joskus aika vastaavassa tilanteessa, sellaisessa jossa juuri oma aviomies kohteli minua niin vähättelevästi, etten olisi uskonut hänen voivan ikinä kohdella niin ketään edes täysin tuntematonta, edes jotain tunnettua pahantekijää. Minä sain selville syyn käytökseen vasta siinä vaiheessa, kun lopulta oman pahan oloni vuoksi pakkasin mukaan tavarani ja lapsemme ja muutin pois yhteisestä kodistamme. Mies otti minut ja tilanteen vakavasti vasta siinä vaiheessa.

En tiedä saako tästä kirjoituksestani nyt mitään tolkkua. Viestini ydin on kai eniten siinä, että toivon sinun todella näkevän, miten upea olet. Oikeassa elämässä mikään Mari ei voisi koskaan "täyttää saappaitasi", myös miehesi tietää sen. Pelkäänpä siis, että juuri jäämällä mahdollistat tuon sinua loukkaavan kuvion jatkumisen. Mari saattaa hyvinkin olla jollain tasolla ongelmainen ja todella niin lapsellinen, ettei näe touhuissaan mitään väärää. Miehesi ei siitä huolimatta saisi antaa touhun jatkua. Sen on jokainen mies vaimolleen vähintäänkin velkaa.

Toivon sinulle todella paljon hyvää 🙂🌻

Kiitos Lumiella viestistäsi

Kun edellisen viestini kirjoitin, olin voimissani ja olen todellakin aloittanut oman elämäni rakentamisen. Se on vaikeaa, koska mieheni aikataulun vuoksi olen jo vuosia oppinut aikatauluttamaan tekemiseni hänen työvuoronsa mukaan. Siitä on tullut tapa, joka sopii miehelleni erinomaisesti.
Olet kuitenkin oikeassa, en voi näytellä koko loppuelämää ja elää tässä korttitalossa, odottaen niitä rakkauden rippeitä, mitä minulle nykyään suodaan.

Itkin lukiessani kirjoituksesi. Kuinka oikeassa oletkaan. Meidän elämä on ollut yhtä aaltoilua kaikki nämä vuosikymmenet. Muistan, kun aikoinani mietin, että kestän tätä, kunnes täytän 50 vuotta. Siitä on nyt yli kymmenen vuotta ja edelleenkin kestän. Koskaan aikaisemmin en kuitenkaan ole epäillyt hänen pettävän minua. Nyt kaikki merkit viittaavat siihen, mutta todisteita minulla ei edelleenkään ole.

Tiedän vain sen, että en ole enää onnellinen tässä upeassa kodissamme, jossa meitä on kolme. Mutta miten lähden tästä tyylikkäästi, niin, että mieheni käsittää miksi lähden? Hän tyrmäisi edelleenkin kaiken väittämäni, jos otan puheeksi Marin ja väittäisi minun olevan vainoharhainen ja hullu.

Minä janoan rakkautta, hellyyttä, avoimuutta ja rehellisyyttä. Ehkä vain sen vuoksi, koska itse olen sellainen ja sellaista puolisoa haaveilen rinnalleni.

Enempää en tällä hetkellä osaa kirjoittaa, minä itken...

Lissukka kirjoitti 11.2.2015 12:51

Muistan, kun aikoinani mietin, että kestän tätä, kunnes täytän 50 vuotta. Siitä on nyt yli kymmenen vuotta ja edelleenkin kestän.

Mutta miten lähden tästä tyylikkäästi, niin, että mieheni käsittää miksi lähden? Hän tyrmäisi edelleenkin kaiken väittämäni, jos otan puheeksi Marin ja väittäisi minun olevan vainoharhainen ja hullu.

Hei Lissukka.

Tarvitseeko miehesi käsittää lähtösi syy? Jos hän ei sitä jo näistä sinun vihjeistäsi tai suorasta sanomastasi ymmärrä, niin eikö tärkeämpää ole vain lähtö? Lähtö pois epävarmuudesta, pahasta olosta, kuihtuvasta rakkaudesta, kohti omaa elämää. Jos ajattelit lähtöä jo kymmenen vuotta sitten. Jos VAIN lähdet. Sanot miehellesi, että nyt riittää, näkemiin. Jos hän kysyy syytä, niin voit vain kohauttaa olkiasi ja sanoa, että tuntuu vain siltä että nyt on hyvä aika.
Jos haluat lähteä, mieti haluatko sitä itsesi takia vai vain kostona ja herätyksenä miehellesi?

Sinulla on vielä aikaa elää omaa elämää, matkata, tanssia, nauttia lapsenlapsista. Nyt tuhlaat vain turhaan elämäsi arvokkaita hetkiä murehtimalla miestä, joka ei suostu kuulemaan tunteitasi ja tarpeitasi, joka ei ota sinua tosissaan.
Olet selkeästi huonovointinen ja stressaantunut. Käytkö jossain juttelemassa? Jos et, niin oletko ajatellut että menisit? Sekin voisi sinua auttaa.

Hei taas ja kiitoksia kaikille Sydämellisistä vastauksista

Nyt on tunnustettava, että huonosti menee. Meillä ei ole ollut lämpöä, eikä hellyyttä aikoihin. Tuntuu pahalta olla sängyssä, kun tietää vierellään olevan oman aviomiehen, eikä siihen voi koskea. En ole viikkoihin saanut käsivarsia ympärilleni. Suudelma, mitä se on?

Pikainen hipaisu suulle tai poskelle ja pieni taputus johonkin.
Viikko sitten olimme intiimisti, ilman tunnetta, se oli vain pari minuuttia kestänyt suoritus. Minä en enää tuollaista halua, ennemmin olen ilman.

Kaksi viikkoa olen yrittänyt taas esittää iloista ja onnellista, odottaen lämpöä ja läheisyyttä. Tänä aamuna, ennen hänen työhön lähtöään, valitettavasti ratkesin ja annoin tulla kaiken patoutuman suustani ulos.
En ole siitä ylpeä ja häpeän käytöstäni.
Heräsin, hänen ollessaan aamutoimissa. Kävin tarpeillani, alasti. Mieheni ei edes katsonut minua, vilkaisi vain ohimennen. Aikaisemmin on aina tullut halaamaan ja ollut onnellinen nähdessään minut eevan asussa.

Totesin suoraan, että sinulla on suhde Mariin, koska minä en enää kiinnosta Sinua missään muodossa. Meillä ei ole enää samaa yhteenkuuluvaisuutta, ei lämpöä, ei koskettelua, eikä läheisyyttä Hän hyökkäsi minua vastaan ja sanoi, ei näin vanhana jaksa enää jatkuvasti nussia.
Hän ei ikinä, kuuna päivänä ole tuota sanaa meidän yhdessäoloaikana käyttänyt. Olin täysin sanaton tuosta prutaalisuudesta, jonka myös sanoin. Hän kuittasi sen vain, sanoen että ei kestä enää turhia syytöksiä.

Olen käynyt kriisikeskuksessa keskustelemassa asiasta, mutta siellä ollaan hyvin lojaaleja molempia kohtaan ja sain sen käsityksen, että he kääntyivät ennemminkin puolustamaan miestäni.

Hei 🙂🌻
Lissukka: ymmärrän täysin sen, miltä sinusta tuntuu. Vaikka meillä ei ole kolmatta pyörää mukana (ainakin mies väittää niin) tässä meidän suhteessamme, jota yritämme paikkailla uskottomuuden jälkeen, on tilanne täysin sama.
Ei hellyyttä, mies vaivaantunut häntä lähestyessäni ja seksi puuttuu edelleen. Miehellä aina joku eri syy siihen, miksei seksiä voi harrastaa.
Tosi rumasti mieheltäsi sanottu tuo " jaksa nussia". Minä käytän sanaa seksi tai rakastelu.
Meillä meni välillä jo paremmin. Mies tykkäsi, kun kävimme jopa ulkomaan matkoja. Nyt ei aio enää lähteä ja syytkin tähän lähtemättömyyteen vaihtelevat. Aiemmin hän oli sitä mieltä, että reissut oli mukavia ja niitä tekisimme edelleen.
Kaikki on muuttunut. Myös hänen rakastava käytöksensä on vaihtunut pieneen ilkeilyyn eri asioista.
Olen miettinytkin, että tässä on kaksi vaihtoehtoa: hänellä on taas toinen nainen tai hän yrittää hiillostaa minut ulos tästä liitosta.
Huomasin, että viikolla työpäivinä, hän on huolellinen hygieniastaan. Alapesulla käy mm. enemmän. Viikonlopulla näin ei ole. Mainitsin hänelle ohimennen asiasta ja väitti toista. Luulee minua ihan tyhmäksi.
Kuitenkin, kun otin esille pettämismahdollisuuden, hän raivostui sanoen, että tämä elämä on yhtä helvettiä nykyään? Samalla tavalla sanoi myös silloin, kun ylläpiti suhdetta toiseen naiseen ja yritin asioitamme ja hänen tuolloin omituista käytöstään selvittää...
Epävarmuudessa on tosi raastavaa elää, vai mitä Lissukka 😐

Hei Lissukka!

Minusta miehesi pelaa aikaa!
Tuntuu todella pahalta, mutta minulle tuli sellainen tunne, että miehelläsi syystä tai toisesta ei ole tarvetta antaa läeisyyttään ja rakkauttaan sinulle vaan kokee velvollisuudeksi "nussia" (kuten hän itse asian ilmaisi). Rakastelu on muuttunut nussimiseksi....aika selvää tekstiä!!!!

Valitettavasti en osaa neuvoa, mutta miten kauan sinä vielä jaksat?
Minä laittaisin miehen lopullisen valinnan eteen, mutta helpommin sanottu kuin tehty!

Jaksamista sinulle!

Hei Lissukka,

Kyllä sinun miehesi ymmärtää lähtösi syyn, vaikka muuta teeskentelisikin. Antamalla ymmärtää, että kuvittelet vain asioita hän itseasiassa vain väheksyy sinua. Ei sinun tarvitsisi mitään oikeastaan hänelle enää edes selittää. Riippumatta siitä, mitä Marin kanssa tarkalleen ottaen on tai ei ole tapahtumassa, sinun miehesi on jo työntänyt sinut syrjään ☹️

Minäkin itkin lukiessani sinun kirjoitusta. Tiedän, miltä tuntuu kun on rakentanut oman elämän rakastamansa puolison ympärille. Tiedän, miten vaikeaa on lähteä, kun itse on täysin sitoutunut. Ymmärrän siis ja myös arvostan sitä, kuinka olet jaksanut tilannetta niin kauan ja yrittänyt sitä samalla korjata.

Sinun itsesi takia pyydän, että et enää ottaisi tuollaista kohtelua vastaan. Pyydän, että pelastaisit itsesi. Tiedätkö, olette jo siinä tilanteessa, jossa miehesi pitäisi todella taistella ansaitakseen sinut uudelleen. Ja sitä taistelua eivät siis ole hetkelliset käytöksen muutokset lämpimämpään suuntaan.

Olisiko sinulla ystävää, jonka luokse lähteä vähäksi aikaa? Jotain sellaista paikkaa, johon "paeta"ja kertoa miehelle, ettet ehkä enää halua yhteiseen kotiin palata? Koska jos vain lähdet määrätyn mittaiselle lomamatkalle, miehesi voi luottaa sinun palaavan. Onko mahdollista, että alkaisit ihan oikeasti katsella asuntoja (ja niin että miehesi näkee sen)?

Pyydän, että alkaisit ajatella nyt etupäässä itseäsi -ja sitä, mitä sinä elämässäsi haluat. Olet ihan liian upea nainen, että sinun tulisi joutua kohdelluksi hetkeäkään tuolla tavalla!!! Se, mies joksi miehesi on nyt muuttunut, ei sinua ansaitse. Olisi jo korkea aika hänenkin huomata se.

🙂🌻