Voi Lissukka, minun tekee niin pahaa puolestasi. Miten miehesi voi kohdella sinua noin ja vielä syytellä päälle? Kai hän itsekin ymmärtäisi miten hälyyttävältä hänen käytöksensä vaikuttaa, jos vain vaivautuisi sitä ulkopuolisen silmin tarkastelemaan.

En voi edes kuvitella miten raastavaa tuollaisessa epävarmuuden olotilassa on olla ja elää. Toivoisin niin, että saisit asialle selvyyden, suuntaan tai toiseen.

Hei Lissukka!

Noinhan miehet monesti odottavat, että aika hoitaa ristiriidat ja jatkaavat elämää ulospäin niinkuin mitään ei olisi vialla/selvitettävänä!!.... useasti he siinä onnistuvatkin! Kuitenkin on asioita jotka on puitava perinpohjin, ettei ne taas myöhemmin pulpahda hangertamaan välejä!

Miehesi on tässä sinulle tilivelvollinen ja avainasemassa....."Mari" tarvittaessa tietenkin miehelleen. Uskon, että työntekijäkaverit ovat heidän suhteensa huomanneet, jos ihastusta on!??

Minä niin toivoisin, että ratkeaisit ja saisit totuuden jo liiankin kauan kestäneestä epävarmuudeta ja pääsisitte jatkamaan/eheyttämään elämäänne oli lopputulos sitten mikä vaan!!??

Voimia sinulle!!

Sydämelliset kiitokset tuestanne:-)

Aamulla ennen heräämistämme kiedoin hetkeksi käteni mieheni ympärille, halusin, edes hetken olla toisen ihmisen lähellä. Sitä kesti ehkä minuutin. Käännyin omalle puolelle. Vaistosin, että mieheni oli herännyt ja kysyin, joko nousemme ylös. Hän oli valmis siihen. Kun hetken päästä nousin, otti hän minusta kiinni ja asia johti toiseen.

Sanoi rakastavansa minua, mutta päivän yhdessä touhutessamme, ei minkäänlaista koskettelua tai läheisyyttä. Hän oli toki hieman vapautuneempi ja se auttaa minua toteuttamaan suunnitelmaani, koska nyt pystyn näyttelemään normaalia. Marilla oli päivätuuri ja kuinka ollakaan, taas oli asiaa miehelleni. En kuullut mitä keskustelivat, koska imuroin. Kuulin kuitenkin lopuksi naurua molemmin puolin. Sydämestä otti ja melkein taas repesin, mutta päätin, että nyt näytellään. Onnistuin.

Aloitin syksyn omat menoni ja nautin niistä. Mieheni jopa kysyi, milloin tulen kotiin. Ilmeisesti halusi omaa keskusteluaikaa Marin kanssa, koska rakennustulokset poissaollessani olivat melko olemattomat.Tulen jatkossakin kartuttamaan omia menojani, katsotaan, mihin tämä vie.

Saunoimme ja mieheni lähti nukkumaan jo aikaisemmin. Normaalisti kysyy, joko mennään nukkumaan. Viimeaikoina on ollut toteamus, minä lähden nukkumaan. Tänäänkään en saanut lämmintä suudelmaa ja kosketusta, vaan kylmän hipaisun huulilleni ja pienen kosketuksen olkapäälleni, ja hyvän yön toivotuksen. En muista enää, milloin olisin kuullut sanan Kulta, joka kuului aikaisemmin sanavarastoomme. Minun sanavarastooni vieläkin.

Olen päättänyt, että nyt näyttelen loppuun saakka ja seuraan tilannetta. Näin saan ehkä ennemmin tietää asian oikean tilanteen. Hän kuvittelee minun olevan onnellinen aviovaimo ja ehkä tekee virheitä, jotka paljastavat hänet, jos on jotain paljastettavaa.

Tiedä häntä, voin olla väärässäkin, mutta muuta keinoa en enää keksi.

Hei 🙂🌻
Lissukka: sinuna nostaisin kyllä asian jo käsittelyyn.
Meillä miehen käytös oli vastaavanlaista ja kuinka ollakaan: taustalla toinen nainen.
En halua pelotella sinua mutta hyvin tarkasti olet lukenut miehestäsi merkkejä, jotka viittaavat ainakin siihen, että jotain on tapahtumassa.
Itse esitin lopulta hyvin suoraan sen, millä mies voi todistaa sen, ettei mitään ole meneillään ja silloin hän murtui ja tunnusti. Tosin suhteen laatu selvisi vasta parin päivän päästä tuosta tunnustuksesta.
Sinuna en enää odottaisi: miehesi ehtii tehdä jotain tyhmää, mitä sitten itsekin katuu jälkikäteen järkiinsä tullessaan 😭

Hei Lissukka!

Minä olen Marinellan kanssa samaa mieltä!

Minä kysyisin suoraan ja VAATISIN rehellistä vastausta:onko vai ei suhdetta/ihastusta!?
En pyytelisi anteeksi kysymääni vaan kertoisin kuinka asia on minua vaivannut jo kuukausia ja nyt minun on pakko saada selvitettyä asia!!!
Laittaessasi miehen "seinää vasten" hänen on mietittävä suhdettaan ja omalta osaltaa ratkaistava asia!

Lainaus ajatuksistasi, jotka hämmensi minua.
"Olen päättänyt, että nyt näyttelen loppuun saakka ja seuraan tilannetta. Näin saan ehkä ennemmin tietää asian oikean tilanteen. Hän kuvittelee minun olevan onnellinen aviovaimo ja ehkä tekee virheitä, jotka paljastavat hänet, jos on jotain paljastettavaa. "

Mielestäni avioliitossa "näytteleminen" on mielestäni myös itsensä ja puollison pettämistä!!??

Ihastusta ainakin, hivellehän se nuoren naisen seura ja onhan heistä silmienkin iloa.
Joko tuossa on tosi kyseessä ja ihastus molemminpuolista, tai sitten tämä hidasoppinen nainen petaa vakituista työsuhdetta...ihan noin ohimennen, miten teidän firmalla on vara pitää työntekijää, joka kuluttaa pomonkin aikaa? Pisti silmään, että nainen haluaa opetella työt, paremmin kuin kukaan, siinä on pieni hälytyskello...
Olen joskus joutunut seuraamaan sivusta, yli viisikympiisen miehen ihastusta, nuoreen naiseen, jalat irti maasta ja pää pilvissä ja kuinka hyvä työntekijä hän olikaan, pomon mielestä, kun ihastukseltaan ei nähnyt mitään.
Loppujen lopuksi, nainen vaihtoi työpaikkaa, kyvyt ja halut ei kaikkeen riittäneet ja uskoisin ettei ollut kiinnostnut, tulevaisuudesta vanhuksen omaishoitajana. Miehen vaimo sanoi, hän ymmärtää ihastumisen, jos se myönnetään, jopa hymyillen, itselleen nauraen, mutta jos se pitää salata, niin on pirut merrassa.
Jos pystyt, ota siitä naisesta, vaivihkaa selvää.

Ei ole mitään mieltä rääkätä itseään. Näytellä - se johtaa patoutumiin ja poksahtaa pintaan jossain ennalta arvaamattomassa tilanteessa. Eihän suhteessakaan voi mielestäni rajoittaa toisen elämää, vai voiko. Molemmille on mielestäni annettava tila elää omaa elämää mutta yhdessä. Kaikkea ei tarvitse kertoa. Asioita voi käsitellä ei tavoin, yhdessä tekemällä. Yhteisillä harrastuksilla. - olen kuullut sanottavan " jos avioliitto kestää talon rakentamisen se kestää - kaiken" . Onko näin?

Sydämelliset kiitokset vastauksistanne🙂🌻

Olen, ihan oikeasti Teidän kaikkein kanssa samaa mieltä, kuin myös niistä toimenpiteistä, jotka minun tulisi tehdä.
Valitettavasti niihin toimenpiteisiin minun voimani ei vielä riitä. Olen liian arka ja peloissani.

Pelkään hänen kylmyyttään, hänen "erinomaisia" selityksiään, jotka kumoavat aina kaiken ja ennen kaikkea pelkään hänen sanojaan, jotka voivat olla äärimmäisen loukkaavia. Niitä on lähes mahdoton unohtaa.

Unohdin ne hetkeksi, kun meidän 24 vuoden yhdessäolon aikana viimeiset neljä vuotta ovat olleet todella hyviä, ennen Marin tuloa. Uskalsin jopa suostua avioliittoon ja nyt ollaan tässä tilanteessa.

Näyttelin yhden päivän, kuvitellen sen onnistuvan. Eihän siitä mitään tullut, kiitos, tai ei kiitos luonteelleni. Olen liian rehellinen mihinkään epärehellisyyteen. Tulee mieleen, arvostetaanko tänä päivänä rehellisyyttä ollenkaan.

Joka päivä Mari on ottanut yhteyttä, joko puhelimella tai viesteillä, aina jokin työasia. Tänään, ollessamme ajomatkalla, tuli viesti. Mieheni kaivoi puhelimen välittömästi esille ja alkoi ajon aikana lukemaan viestiä. Senhän pitäisi olla kiellettyä, mutta tämäkin kertoo sen, miten puhelinorjaksi hän on Marin takia tullut, koska tekee jo ns. liikennerikkomuksia.
Tätä se on ollut jo useamman kuukauden, Marille on vastattava hetí, nehän on "työasioita".
En voinut olla kysymättä, koska ajoi autoa, mitä nyt? Joutui kertomaan ja ihmeekseni näytti viestinkin sen takia, koska ei voinut ajon vuoksi sitä kunnolla lukea.
Luin sen ääneen ja se koski kyseiseen työhön liittyvää diplomia ja siihen liittyvää ongelmaa, jotka muut työntekijät ovat itse huolehtineet. Pysähdyttyämme, mieheni vastasi heti. Kysyin, mitä vastasit, kertoi vastanneensa, että kyllä asiat ratkeavat.

Mielestäni työnantajat palkkaavat työntekijän, joka on pätevöitynyt kyseiseen työhön. Ei heidän tehtävänsä ole huolehtia työntekijöidensä pätevöitymisestä tai siihen liittyvistä ongelmista, niin kuin nyt tapahtuu. Onko miehestäni tullut Marille jonkinmoinen isähahmo tai, mitä minä epäilen, jotain läheisempää? Toistan itseäni, mutta toivon olevani väärässä.

Olemme olleet rakennuksella kaksi viimeistä päivää, eikä läheisyyttä ole ollut, vaikka toissapäivän aamuna rakastelimme. Minä olin se, joka halasi ja kosketteli häntä päivän mittaan.

Eilen huomasin taas mieheni käyttäytymisessä ärtyisyyttä tekemisiäni kohtaan. Hän valitti tai osoitti ärtymyksensä lähes kaikista asioista, joita päivän mittaan tein. Tuntui, että itku pääsee, mutta nielin pettymyksen. Jossain vaiheessa kysyin, onko nuo kaikki sanomiset ihan aiheellisia? Pahinta, mitä voimme nyt tehdä, on käydä toistemme kimppuun. Oli hiljaa.

Tiuskimisia ja sanomisia tapahtui kuitenkin päivän mittaan useita. Hillitsin itseni. Illalla saunoimme ja sen jälkeen nautimme maisemista. Mieheni oli ajatuksissaan. Kun mainitsin asiasta, alkoi olemaan läsnä meissä, kylläkin näytellen.
Menin laittamaan parvekkeen oven kiinni, jonka mekanismissa on todettu ongelmia aikaisemminkin. Sen kiinnilaittaminen ei onnistunut. Alkoi ohjeistaminen, miten se tulee laittaa kiinni ja käyttää enemmän voimaa. Keskusteluhan siitä syntyi.

En voinut olla illan päätteeksi toteamatta, että missä asiassa minä olen silmissäsi hyvä tai edes siedettävä, kun koko päivän olen saanut kuulla vain negatiivia asioita tekemisistäni?
Jatkoin, aikaisemmin olet ollut ylpeä minusta, koska olen niin aikaansaava ja aktiivinen ihminen, jota edelleenkin mielestäni olen.

Vastaukseksi jotain selittelyä siitä ja siitä, mitä olen tehnyt hyvin. Se vain ei tullut sydämestä. Lopuksi taputteli olkapäälle ja sanoi, että huomenna tehdään sitä ja tätä.

Ei paljon tuollainen lohduta, kun tietää, kaikki on vain ala-arvoista lepyttelyä. Miten mies voi olla noin tyhmä, että kuvittelee tuollaisen menevän läpi???

Tänään lähti yötuuriin ja ilmoitti jäävänsä huomenna työpaikalleen yötuurin jälkeen, koska työpaikalla oli tekemistä.
Mitäpä siihen on sanomista, huomenna ja lauantaina on vapaata. En kysynyt, milloin tulee, eikä hänkään sitä sanonut. Lähtiessään antoi pusun ja ulko-ovella kysyi, pärjäätkö?
Tiesi jo lähtiessään näkemänsä kohta Marin.

Hei Lissukka!

Tämä nyt voi olla huono ja typerä neuvo… mutta.

Mitä miehesi sanoisi, jos pakkaisit tavarasi ja ilmoittaisit lähteväsi joksikin aikaa esim. ystävän tai sisaruksen luo pohtimaan asioita ja sitä mitä sinä haluat. Et kysyisi mitään, vaan ilmoittaisit että olet nyt tehnyt omat johtopäätöksesi asioista ja tarvitset hiukan etäisyyttä ja tilaa miettiä tilanne halki itseksesi, kun keskustelua ei kerran synny?

Voi tietysti olla, että miehesi kimpaantuisi tästä lopullisesti ja toivottaisi terve menoa.

En tiedä.

Lissukka,

ja Menolly: Veit sanat suustani. Jätä se, ainakin vähäksi aikaa Marinsa kanssa, niin ehkä tajuaa sinun arvosi.

Hei Lissukka!
Olet erikoinen...
Oletko taloudellisesti riippuvainen miehestäsi?....ehkä se selittäisi lähesriippuvaisuutesi!!??
Minä en voisi kuvitellakaan olla kuvailemasi miehen alistamana!,
Olen ollut yli 40 v. naimisissa....meilläkin ongelmia ollut, mutta miheni tietää,
, että pärjään itseksenikin jos "tarpeemme" ei kohtaa!

😑❓

Hei Menolly

Ajatuksesi ei ollut ollenkaan huono. Olen itsekin asiaa miettinyt. Meillä on muutto edessä kuukauden kuluttua, joten siihen saakka on pakko jotenkin jaksaa kaikki tämä epätietoisuus, asioiden kiertely ja jonkinasteinen salailu.

Olen itsekin leikitellyt ajatuksella lähteä syksyllä lomareissulle pariksi viikkoa. Olen miettinyt sitäkin, ilmoitanko mitään kun lähden, vai ilmoitanko ennen lähtöä, lähteväni miettimään tulevaisuuttani välillämme olevan pattitilanteen vuoksi.

En voi sille mitään, mutta jos mieheni ei pysty minua rauhoittamaan epäilyistäni, niin on hänenkin velvollisuutensa tehdä asialle jotain. Nyt on jo meidän avioliitto vaarassa. Kysymys kuuluukin, onko Mari sen arvoinen?
Ei Mari voi olla kultakimpale, jota ei kukaan muu pysty korvaamaan. Eikä firman tulevaisuus voi olla ainoastaan hänestä kiinni. Mieheni on vain niin hullaantunut naistyöntekijään miehisellä alalla. Hänen mielestään minä olen epäreilu naistyöntekijää kohtaan.
Hän ei näe tehneensä itseänsä jo pelleksi Marin vuoksi. Eikä hän ymmärrä sitäkään, miten Mari juoksuttaa häntä asiassa, kuin asiassa mennen tullen ja palatessa. Loukkaavinta tässä on, kun otan asian puheeksi, asettuu hän välittömästi puolustamaan Maria ja siinä minä jään valitettavasti aina kakkoseksi.

Jos lähden lomareissulle, vaikutukset voivat olla mitä vain. Joko hänen silmänsä aukeavat, hän loukkaantuu sydänjuuriaan myöten ja lopettaa avioliittomme tai kaikki jatkuu ennallaan, kunnes minä teen ratkaisun.
Jotenkin uskon viimeiseen ratkaisuun, sillä mieheni vihaa tapaa, jossa häntä tavalla tai toisella kiristetään, ja sellaiseksi hän lomareissuni kokee.

Tänä aamuna soitti yötuurin jälkeen. Soitti sen vuoksi, kun eilen mainitsin olevan sen hyvän tavan mukaista puolisoaan kohtaan.
Soitti myös puolen päivän jälkeen ilmoittaen, että on herännyt, joten jos minulla on asiaa, hänelle voi soittaa?! Hei, halloo, nyt olen ihmeissäni. Onko kyseessä jonkinmoinen pehmittelykierros?
Hänellä on kuulemma töissä kiireellinen projekti, joka vaatii hänen läsnäoloaan. Marilla on tänään iltatuuri, joten en usko hänen tulevan kotiin, ennen kuin on nähnyt Marin. Nähtäväksi jää.

Hei Harm2013i ja toki kaikki muutkin

En katso olevani taloudellisesti riippuvainen miehestäni. Toki elintaso laskee, jos eroamamme, mutta en minä katuojaan joudu.

Kyyneleet tuli silmiin, positiivisessa mielessä, kun sanoit minun olevan outo. Niin ne ovat pari minun läheistä ystäväänikin ihmetelleet, kuinka sinä jaksat. He ovat seuranneet elämäämme alusta lähtien, jolloin lapsemme olivat kouluikäisiä.

Olemme uusioperhe, omia lapsia meillä ei ole. Kerron nyt hieman omaa taustaani.
Lasteni isä oli väkivaltainen, komea, alkoholisoitunut mies. Hän ei ollut suomalainen, mutta minut otettiin hänen sukuun vastaan avosylin. Kaikki olivat aina puolellani, joten tunsin kuuluvani sukuun.
Sitä kautta opin kärsivällisyyttä ja ehkä erilaisen mentaliteetin, kuin mitä meillä suomalaisilla naisilla on.
Väkivalta meni jossain vaiheessa niin pitkälle, että viimeisillä voimillani sain lähdettyä lapset kainalossa. Kaiken omaisuuden jätin hänelle, koska sillä ei siinä vaiheessa ollut mitään merkitystä. Vielä sen jälkeenkin lähetin hänelle rahaa, koska syytin itseäni perheemme hajottamisesta.

Minulla meni kolme vuotta rakentaa itseni taas ehjäksi. Aluksi en uskaltanut edes puhelimella hoitaa asioita, olin niin arka ja säikky.
Yhtenä päivänä huomasin, että HEI, minä osaan itse ajatella ja se oli jonkinlainen herääminen.
Töissä olin uraputkessa ja nautin työstäni. Oli mahtavaa, kun huomasin, että muut arvostivat osaamistasi. Olin varma, lahjakas, iloinen, huumorintajuinen ja minulla oli tosi paljon mahtavia työkavereita. Lapseni voivat hyvin ja he menestyivät koulussa ja sittemmin elämässään.

Tällä hetkellä olen kolmen lapsen onnellinen mummu. Mummu olen myös mieheni lapsen lapsille. Jatkoa:

Sitten tapasin nykyisen mieheni. Rakastuimme mielettömästi. Alamäki alkoi hiljalleen, pienin askelin. Hän tuli vanhoillisesta perheestä ja hänen vanhempansa eivät koskaan minua ja lapsiani hyväksyneet. Mieheni ei ole koskaan uskaltanut asettua puolustamaan minua heidän sanomisiaan vastaan. En ole koskaan tuntenut olevani hyväksytty heidän perheeseen, enkä tosin enää sitä

Vuosien varrella on ollut paljon vastoinkäymisiä, minun lapset ja sinun lapset ja heidän äidit. Lasteni isä kuoli vähän yhteenmuuttomme jälkeen, joten hänestä ei ole ollut ongelmia parisuhteessamme.
Mieheni äidit ovat olleet voimakasluonteisia persoonia, jotka ovat valitettavasti aiheuttaneet eripuraa liitossamme. Sen olisin vielä hyväksynyt, mutta kun jo silloin mieheni asettui aina heidän puolelleen. Nyt on Marin vuoro.

Näin minut pikkuhiljaa taas alistettiin. Nyt olen jo eläkeiän kynnyksellä ja kerään taas voimia.
Ts. Minun elämässäni on ollut kaksi miestä. Toisen väkivalta oli fyysistä ja toisen henkistä.

Paljon olen kommentteja teiltä saanut, kiitos siitä. Nyt kuitenkin itken, koska jotenkin tuo kommentti, että olen erikoinen, pysäytti minut. Olen pehmo ja hyväksikäytettävä ilman omaa selkärankaa. Mutta mistä saan voimaa repäistyä itseni irti tästä elämästä?

Nyt on ilta, mutta Marin työvuoro ei ole vielä alkanut. Ts. Mieheni odottaa, että näkee hänet, ennenkuin lähtee kotiin.

Voi Lissukka.

Huolissani olen lukenut kirjoituksiasi kauemman aikaa, joskus sinulle vastasinkin.

Mistä saisit tukiverkkoja tilanteeseesi? Puhut, että sinulla on ystäviä ja ilmeisesti olet heidän kanssaan puhunutkin tilanteesta?

Huolestuttavaa on se, että miehesi toimii kuten toimii. Huolestuttavaa on se, että syyllistyt tilanteesta ja mietit omaa toimintaasi. Huolestuttavaa on se, että koetat näyttelemällä selviytyä tilanteestasi.

Uskoton henkilö hyvin helposti käyttää kaikki keinonsa toisen mitätöimiseen, syyllistämiseen, maanitteluun, mihin vaan, ettei totuutta joutuisi kohtaamaan. Se on aivan tavallinen tarina.
Kuulostaa siltä, että miehesi on onnistunut alistamaan ja syyllistämään hyvin pitklällä aikavälillä. Sinulla on traumaattinen ja vaikea menneisyys. Sitä helposti sellaisen jälkeen ajatuu suhteeseen, joka ei ole sellainen kuin suhteen kuuluisi olla. Suhde, jossa puolisoa kunnioitetaan. Suhde, jossa toinen toistaan tuetaan. Suhde, joka perustuu luottamukseen ja kumppanuuteen.

Mitä sinä haluat suhteesta? Mikä saa pysymään suhteessa? Pelko pärjäämisestä, tottumus?
Miten sinua tulee kohdella? Missä ovat sinun rajasi, mitä sinä et salli, mikä ei sinulle sovi. Lopulta näitä rajoja ei voi asettaa kukaan muu kuin sinä itse.
Vääristyneessä suhteessa rajat hämärtyvät ja epänormaalistakin tulee normaalia. Ihminen sopeutuu. Alkaa syyllistämään itseään ja pyytämään anteeksi omaa toimintaansa. Kovasti tarinaasi lukiessa tulee se kuva, että sinulle on käynyt juurikin niin.

Olet hakenut täältä peilipintaa kokemuksillesi, se on älyttömän hieno asia! Mitä ajattelisit ammattiavun hakemisesta? Keskustelu ulkopuolisen ihmisen kanssa voisi osaltaan auttaa sinua selvittelemään tilannetta. Vaikka narsismi on usein väärin käytetty termi, suosittelen lämmöllä tutustumaan narsistien uhrien tuki ry:n toimintaan. Heillä on myös puhelin, jonne voi anonyymisti soittaa. Olen tehnyt sen itsekin. Linkki sivuille: http://www.narsistienuhrientuki.fi/ Vaikka tässä ei mitään diagnooseja kannata alkaa latelemaan, niin rehellisesti haluan sanoa sen, että tilanteenne ei kuulosta terveeltä.

Toinen paikka, mistä saat puhelimitse keskusteluapua on kriisipuhelin: http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/valtakunnallinen_kriisipuhelin

Sattuu niin lukea tarinaasi, niin tuttuja elementtejä sieltä omaankin elämään heijastelee. Tämä raskas vaiheesi on kestänyt nyt niin kauan, että ihmettelen, miten jaksat. Sinä tiedät itsesi ja mitä kestät. Ihminen pystyy ottamaan vastaan juuri sen tiedon, mitä pystyy, siksi moni uskottomuus jatkuukin ennen paljastumistaan puolison epäilyjen herätessä. Kuitenkin totuuden voi ottaa vastaan vasta silloin kun voi.

Ansaitset niin paljon parempaa kuin mitä saat. Ja sen vielä haluan sanoa, voit lähteä vaikka heti, sinun ei tarvitse odottaa talonrakennuksia, ei mitään, ei ole pakkoa. Saat tehdä päätökset omasta elämästäsi, sinun ei tarvitse pyytää anteeksi. SInun ei tarvitse pyytää anteeksi, että on vaikea rakastaa puolisoasi. Kuinka voi olla rakkautta siellä, missä ei ole kunnioitusta, missä ei ole luottamusta.

Tuohon työtilanteeseen on tullut niin paljon kommentteja, että mitä sitä enempää kommentoimaan. Selvää on, ettei tuo ole normaalia.

Mieti Lissukka, mitä elämässäsi haluat. Ansaitse hyvää, ansaitse onnellisuutta, ansaitset vapautta, ansaitset tulla kunnioitetuksi ja kohdelluksi hyvin.

Pidä huoli itsestäsi ja hae apua. Ja kirjoittele, jos koet sen helpottavan oloasi.
Voimia!

Joskus olen kuullut heiton "hanki oma elämä" ja se kuulostaa aika negatiiviselta ja loukkaavalta. Olen ajatellut noita sanoja ja positiivisella tavalla ottanut vakavasti "heiton".
Mukavia sanoja ja varteenotettava neuvo.
Vaatii rohkeutta, voimia, neuvokkuutta ehkä hieman, aikaa suunnitella muttei pitkittää suunnitelmaa. 🌻🙂🌻
Minulle muutto, keskittyminen ja omiin harrastuksiin paneutuminen, uusien ystävien "etsiminen", elämän arvojen uudelleen rakentaminen ovat antanut voimia kestää, selvitä ikävästä elämäntilanteesta. Lenkkeily, tanssiminen , Juokseminen, kuntoilu , fyysinen rasitus, auttavat jaksamaan.
🙂