Lissukka, miten voit? Kirjoittelethan kuulumisiasi.

Hei Lissukka!

Sinusta ei ole kuulunut pitkään aikaan mitään!
Päivittäin tupsahdat ajatuksiini ja pyörittelen päässäni kirjoittamaasi vaikeaa pattitilannetta ja yleensäkin mietin mitenkähän sinä tällä hetkellä oikein voit?

Voimia sinulle!

Hei pitkästä aikaa Teille kaikille!

Sydämelliset kiitokset mielenkiinnostanne elämääni kohtaan. Olen yrittänyt rakentaa itselleni omaa elämää, kävin jopa Turkissa lomamatkalla, yksin. Muutto, joulu ja kaikenkarvaiset tuparit ovat työllistäneet. Elämämme oli jossain vaiheessa, sanoisinko normalisoitunut, koska halusin muuttaa taktiikkaa. En välittänyt heidän yhteydenotoistaan. Näin meni kaksi kuukautta. Heistä tuli vain koko ajan läheisempiä.

Olin jo unohtanut tämän foorumin, mutta palasin etsimään kirjoituksiani, koska ne ovat päiväkirja koko siihen kurjuuteen, jonka mieheni on aiheuttanut. Haluan tehdä siitä yhteenvedon, sillä elämä ei voi enää mennä näin. Olen alkanut irrottautumaan miehestäni. T

Tulen foorumille lähiaikoina kertomaan koko syksyn tarinan, nyt on liian myöhä siihen, sillä siitä tarinasta tulee pitkä...

Hei Lissukka!

Onpa ihanaa kuulla sinusta! Tuli oikeastaan melkoinen huoli sinusta ja voinnistasi ja mietin sitäkin, kirjoitinko edellisessä viestissä jotain, joka oli ehkä sinulle liikaa elämäntilanteessasi. Joten tosiaan hienoa kuulla sinusta!

Ihanaa, että olet ottanut elämääsi omiin käsiisi. Odottelen lisää kuulumisiasi.

Lämpimin terveisin Ainu

Jatkoa edelliseen

Pääsimme muuttamaan uuteen kotiin lokakuun alussa. Syyskuu ja lokakuun alku olivat yhtä painajaista muuton, mieheni työn ja siinä sivussa Marinkin vuoksi. Hän ei ollut enää edes mieheni palkkalistoilla, mutta kuvioissa kuitenkin. Isoja riitoja oli jatkuvasti ja minut painettiin pohjamutiin tavalla tai toisella.

Minulla ei ollut tietokonetta, aikaa, eikä yksityisyyttä käytössä silloin syksyllä. Unohdin tämän foorumin hetkeksi kaiken sen rakennus/työ/muutto/Mari-asioiden vuoksi.

Kun saimme muutettua, parisuhteessamme oli edelleenkin kolme ja loppuelämämme unelmakoti muuttui painajaiseksi, jossa en viihtynyt, en viihdy edelleenkään. Lähdin lokakuun lopulla lomamatkalle yksin miettimään tulevaisuutta. Siitä alkoi nousukausi, huomasin, että minusta pidetään ja sain ystäviä. Itseluottamukseni nousi ja muistin, kuka minä olin ja rakastan itseäni.

Miehelleni lomani oli myös jonkinlainen herätys ja parisuhteemme korjaantui hetkeksi, kunnes Mari vakinaistettiin joulukuussa.

Nyt ollaan taas samassa, tai sanoisinko vielä pahemmassa tilanteessa. He eivät tule toimeen ilman toisiaan kahta päivää enempää. Flirtti on naamioitu työasian muotoon, minkä sanoinkin hänelle viime viikolla. Mieheni kiisti sen, kuten kaiken muunkin, siinähän ei ole mitään uutta.

Nyt olen alkanut kirjoittaa viime vuoden painajaisista muistelmaa ja sitä kautta työstän itselleni harkiten uutta elämää.

Minun kohdallani vastoinkäymiset ovat vahvistaneet minua ja pääsin nousemaan pohjamudasta, Sydämelliset kiitos Teidän kaikkien, en olisi selvinnyt ilman Teitä🌻🙂🌻
En tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tällä hetkellä tunnen olevani kaiken tuon yläpuolella, vaikkakin kaikki on edelleenkin vaikeaa.

Säälin miestäni ja Maria, koska tiedän, että arki tulee sielläkin jossain vaiheessa vastaan. Mietin, onko hänellä voimaa menettää lapset ja ennen kaikkea lapsenlapset, sillä niinhän siinä tulee käymään.
Onko hänellä niin avoin sydän, että ottaa tuossa iässä (lähes 60 v) tilalle Marin teini-ikäiset lapset ja rakastaa heitä, kuin omiaan.
Pystyykö hän omaksumaan Marin aktiivisen ja kiireellisen elämäntyylin, sekä kotielämän, joka on täysin erilainen, esim. ruoka ja harrastus. Ne ovat hänelle täysin vastakkaiset meidän elämään verrattuna. Marin harrastuksen tiedän ja ruokailusta sanottakoon sen verran, että olemme kulinaristeja, jonka mieheni joutuu jatkossa yksin toteuttamaan. Minä olen sen nautinnon perheeseemme aikoinaan tuonut ja jatkossa hän joutuu elämään muistojensa varassa.
Lisäksi mietin, onko hänellä enää mahdollisuutta tai aikaa niihin rauhallisiin ruokanokosiin tai päiväuniin, mitä tuossa iässä oleva ihminen kaipaa ja on tottunut tekemään.

Valitettavasti minä en pysty hänen valintaansa vaikuttamaan. Aikuisena "vanhuksena" hän on tiensä valinnut.

Minä elän nyt itselleni ja tärkeintä on oma ja jälkeläisteni hyvinvointi. Eroa en ole vielä pannut vireille, sillä toivon edes kerran mieheni pystyvän keskustelemaan kanssani ilman raja-aitoja ja epäaitoutta. Nähtäväksi jää😑❓

Hei Lissukka, on mukava kuulla sinusta pitkästä aikaa 🙂 mukava että pääsit käymään lomalla ja sitä kautta sait itseluottamustasi takaisin. Se oli varmasti voimaannuttava kokemus!

Harmi, ettei tilanteenne ole korjaantunut. Varmasti poissaolosi ravisteli miestä hetkeksi, mutta tilanteen normalisoiduttua ja Marin palattua kuvoihin kaikki näyttää unohtuneen. Hienoa kuitenkin, että olet löytänyt omalle elämällesi suuntaa ja mielekkyyttä. En edelleenkään pysty ymmärtämään mitä miehesi päässä liikkuu. Sanoit osuvasti, että parisuhteessanne on kolme ja sehän on totta. Vaikka heidän välillään ei olisi mitään fyysistä, on miehesi silti "suhteessa" Marin kanssa, jos kerran ei kahta päivää kauempaa selviä ilman yhteydenpitoa.

Sanoit haluavasi puhua miehesi kanssa edes kerran ilman epärehellisyyttä, jotta saisit totuuden esiin. Mietin tätä tilannetta hetken miehesi puolelta, sehän näyttää seuraavalta:
A) Jos hän ei myönnä mitään eikä suostu keskustelemaan asiasta, sinä et saa tietää totuutta ja pysyt suhteessa, ainakin vielä hetken.
B) Jos hän kertoo kaiken, mahdollisen suhteensa ja tunteensa Maria kohtaa, sinä lähdet saman tien.
Mies siis saa pidettyä vaikenemisellaan ainakin vähän aikaa vielä sekä uuden jännittävän että vanhan tutun suhteen. Mitä seuraisi, jos tekisin erohakemuksen ja laittaisit sen hänen nenänsä eteen sanoen, että jos totuutta ei tule, niin hakemus lähtee eteenpäin (ja voi totuuden esiintulemisen jälkeen lähteä vielä silloinkin)?

Tietysti, aina on vaihtoehto C) että miehesi suhde Mariin on jotakin aivan muuta, en vain tiedä mitä.

Hei taas

Haluan vielä tarkentaa yksityiskohtaisemmin tapauksia loppuvuoden ja tämän vuoden ajalta, jotka ovat jääneet mieleeni.

Kesätyöpestin jälkeen Mari oli loppuvuoteen saakka varalla, ts. koko ajan heillä oli jonkinasteista asiaa toisilleen.
Palattuani lokakuussa lomamatkalta, mieheni odotti minua lentokentällä, otti valokuvia, kehui kauniiksi ja sanoi, ettei koti ole koti ilman sinua. Kuitenkin samana päivänä tuli taas viesti Marilta, en muista mitä, mutta kai taas sitä "työasiaa". Mieheni sanoi, etteivät he ole koko lomareissuni aikana olleet yhteydessä. Arvatkaapa, uskoinko?

Seuraavana päivänä lähdimme autolla pidemmän matkan päähän hoitamaan työasiaa. Lähdin kuskiksi, koska miehelläni oli yötuuri takana. Eiköhän Mari soita matkan varrella jonkin työasian tiimoilta ja juttua luisti varmaan noin 50 km verran. Mieheni kertoi Marille, mihin ollaan matkassa ja sanoi, että vaimo ajaa. Puhelun loputtua tuli välittömästi tekstiviesti Marilta, jossa hän toivotti turvallista matkaa ja terveisiä "Emännälle".
Kysyin mieheltäni, puhutteletko Sinä minua työ- ja kaveripiireissä Emännäksi? Kysyin siksi, koska olemme aikaisemmikin käsitelleet aihetta ja molemmat olemme olleet sitä mieltä, että sana emäntä ei välttämättä ole kovin kunnioittava sana puolisosta. Mieheni asettui puolustamaan Maria ja sanoi, että ehkä heillä se kuuluu sanavarastoon. Tiedä häntä?

Muistan tapauksen viikonlopulta, kun Mari oli töissä ja unohti hoitaa jonkin asian. Mieheni joutui sen korjaamaan ja sen takia piti lähteä korjaamaan asia kauemmaksi. Päivän mittaan puheluita Marin kanssa oli useita ja ne puhelut kesti ja kesti. Toki, kuten aina, ne on työasioita, mutta kyllä niissä sivuttiin muutakin. Lasketaan leikkiä ja nauretaan.
Mari on näissä puheluissa aina se, joka pitää puheesta huolen ja mieheni nauttii, toki keskustelee itsekin.
Ajomatkalla hoitamaan varsinainen asia, tuli taas puhelu Marilta ja se kesti yli puoli tuntia, siinä juteltiin "työasioita", pääasia, että juteltiin.
Arvatkaapa, oliko mukava istua oman miehen vieressä ja mies puhuu korvanappi korvassa koko ajan työntekijän kanssa asioista, jotka ei ole kriittisiä ja naurettiin.
Minä itse en ole kovin puhelias. Joskus mieheni on sanonutkin puheliaista ystävistämme, että he ovat rasittavia. Mari ei sitä ilmeisesti ole.

Saatamme olla lenkillä, syömässä tai iltaa istumassa, Mari soittaa. Taas jonkin työhön liittyvä asia, mutta ne puhelut kestävät kokonaisuutena joka kerta vähintään puoli tuntia.
Näitä tapauksia riittää, kysynkin, onko tämä normaalia, minun jakeluun tämä ei enää uppoa, ei ole uponnut enää aikoihin?

Mari saattaa laittaa tekstiviestiä vapaapäivänään ja esim. noin klo 13:00, vaikka tietää miehelläni olleen yötuurin. Mieheni tulee kotiin vasta aamulla, kun minä olen jo ylhäällä. Viesti on, kuinka ollakaan työhön liittävää, mutta ei akuuttia.
Mieheni hyväksyy kaiken tuon, mutta minulta vaaditaan täydellistä hiljaisuutta, jotta hän saa nukkua. On hankalaa olla täysin hiljaa, koska kaikesta tekemisestä aiheutuu jonkinasteisia ääniä.
Mari saattaa laittaa tekstiviestiä illalla puolen yön aikoihin, kysyä jotain työhön liittyvää, joka ei ole akuuttia. Kun mieheni vastaa siihen, saattaa OK-vastaus tulla aamulla klo 6:00. Aivan käsittämätöntä häiriköintiä ja mieheni hyväksyy kaiken. Hän on kuin Riikinkukko, tekee itsestään Narrin ja ei pysty ajattelemaan, kuin Terskan päällä. Pahasti sanottu, mutta näin minä sen tällä hetkellä näen.

Työvuorot, joissa Mari ja mieheni vaihtavat tuuria, odottavat he toisiaan, vaikka voisivat lähteä kotiin jo aikaisemmin. Pienillä tiedusteluilla ja seurannalla olen sen huomannut. Mieheni selitykset ovat monet, eikä niitä käy kiistäminen, hän on Yrityksen Vetäjä ja Ylläpitäjä.
En ole kritisoinut asiaa sen enempää, koska jos sen teen, en saa vastauksia senkään vertaa, mitä tähän saakka.

Jos muistellaan alkuaikoja, mieheni puolustus oli aina, että yhteydenotot ovat aina TYÖASIAA. Sitä ne ovat olleetkin, ainakin minun kuulteni. Puhelut ovat vain pidenneet ja tekstiviestejä satelee samalla tavalla. Kun kyseenalaistin asian, selitys on, miksi emme saisi olla YSTÄVIÄ. Nyt työasiat ovatkin muuttuneet ystävyydeksi.
Mitä tuohon voi sanoa, en minä voi kieltää ketään olemasta ystävä jonkin toisen kanssa. Tuo kaikki kuitenkin haiskahtaa, enkä pääse siitä tunteesta mihinkään.

Vähän aikaa sitten Mari laittoi miehelleni viestiä, että on koukussa yhteen laitteeseen, jonka haluaisi ja pyysi lisätöitä, jotta voisi maksaa sen laitteen alkuerän. Tästä en olisi muuten tiennyt, mutta sattumalta soitin miehelleni ja hänen puhelimensa oli varattu. Kysyttyäni asiaa, hän joutui sen kertomaan ja painotti, kuinka rehellinen on, kun kertoo minulle, mistä oli kyse.
Kysyin, olisitko maininnut minulle Teidän välisestä keskustelusta, ellei tilanne olisi ollut tämä? Eipä myöntänyt ja sen tiedän, ei olisi kertonut.

Pari päivää sitten, mieheni oli saanut illalla ennen puolta yötä tekstiviestin, Marilta tietenkin. Hän oli silloin töissä, miehelläni oli vapaata ja meillä oli vieraita. Emme kuulleet viestiä.
Seuraavana päivänä aamu meni normaalisti, mutta iltapäivällä mieheni muuttui. Hänestä tuli rauhaton ja puhelin kulkeutui mukana vessaankin. Sanoinkin hänelle, miksi olet noin rauhaton? Vastaus, ei tietoa. Selvisihän se myöhemmin.
Mari oli edellisenä iltana lähettänyt viestin: NUKUTKO, johtuen tietokoneongelmista työpaikalla. Heillä on siihen liittyen 24 H tukilinja, joka auttaa tarvittaessa. Mari vaan katsoi parhaaksi ottaa ensin yhteyttä mieheeni, hänen vapaapäivänään.
Mieheni oli ilmeisesti jossain vaiheessa löytänyt Marin viestin ja tiesi, että Mari ottaa yhteyttä.
Niinhän siinä kävikin. Mari soitti miehelleni illalla ja sitä puhelua kesti ja kesti yli puoli tuntia. Kun kysyin, mikä oli asia, kertoi mieheni tietokoneongelmat. Kuitenkin he keskustelivat paljon muutakin ja taas naurua omia asioita.

Mieheni on aikaisemmin kertonut, että Mari on kuin mies, miehisellä alalla ja sen takia haluaa keskustella miesten kanssa alaa liittyvistä asioista. Ihmettelin, miksi nimenomaan miehelleni, koska hänen oma miehensakin on saman alan ihmisiä. Eipä tullut vastausta.

Kun taas mainitsin, että oletko huomannut, miten äänesi muuttuu pehmeäksi, kun puhut Marin kanssa, vaikka olette vain työkavereita, tuli vastaus, että johtuuko se siitä, että hän on nainen.
Ts. mieheni on nyt puhunut itsensä pussiin. Aluksi oltiin työkavereita, hän syytti minua rasismista, etten hyväksy naista samalla alalla. Nyt hän itse tunnustaa kuitenkin pehmeytensä, koska kyseessä on nainen.

Ihme ja kumma, mutta sydämessäni ei ole enää sementtisäkkiä. Olen surullinen, kun kuljen maistraatin ohi, jossa meidät vihittiin vähän yli vuosi sitten. Olen surullinen, kun kuljen sen talon oli, jossa elin elämämme onnellisinta aikaa vähän yli vuosi sitten. Olen surullinen ja toisaalta onnellinenkin, kun mietin niitä 25 yhteistä vuotta, joissa on ollut ylä- ja alamäkiä, mutta joista olemme yhteistuumin selvinneet tähän saakka. Olen surullinen tässä meidän yhteisessä unelmakodissa, josta tuli painajainen Marin vuoksi. Olen yrittänyt tehdä kodistamme kauniin, lämpimän ja viihtyisän, mutta Mari on täällä koko ajan. Tämä ei ole koti, vaikka puitteet ovat, mitä viihtyisimmät.

Elämä kuitenkin jatkuu ja jostain syystä tunnen nousseeni tuon kaiken yläpuolelle. Olen alkanut työstämään ja kirjoittamaan viime vuoden kokemuksista muistelmaa, ns. päiväkirjaa. Se auttaa minua palauttamaan mieleen kaiken sen loskan, mitä päälleni nakattiin.
Ei pitäisi antaa enää tunteilleen valtaa, mutta säälin miestäni, koska valitettavasti häntä odottaa arki ja ajat, joita ei tällä hetkellä varmaankaan osa edes kuvitella, tietenkin sillä edellytyksellä, että päättää jatkaa elämää Marin kanssa.

Suunnittelen taas uutta lomamatkaa. Olen myös liittynyt hyväntekeväisyys-toimintaan. Elämässäni on taas sisältöä, en mieti kaiken aikaa Maria ja miestäni ja tämä tunne on IHANA.
Lopullista ratkaisua tulevaisuuteni eteen en ole vielä tehnyt, mutta se on teon alla. Kiitos Teille kaikille ja Lämpimät halaukset tuestanne

🌻🙂🌻
Ainu, Lämpimät kiitoset huolenpidostasi. Luin kirjoituksesi taas kertaalleen läpi ja se oli asiaa alusta loppuun ja totta "perhana vie". Varmaan tulen lukemaan sen vielä ainakin sata kertaa, jotta muistan sen elämäni loppuun saakka. Tämä on minun elämä ja vain minä voin päättää, mikä on hyväksi minulle. Sen olen nyt oppinut. Rakkaat Kiitokset Sinulle Ainu ja kaikille Teille, jotka olette minua tukeneet minun vaikeina hetkinä.

🙂🌻
Harmony, Mahtavaa, kun jaksat edelleenkin olla kiinnostunut tilanteestani ja annat mielipiteitä siihen. Arvostan sitä todella paljon. "Potkit minua persauksiin silloin joskus" ja se auttoi, ajan myötä, lämpimät kiitokset sen johdosta.
Mieheni on outo hyypiö, haluaa miellyttää kaikkia, paitsi minua. Minäkään en tiedä, itä hänen päässään liikkuu, hän sanoo rakastavansa minua, mutta kuitenkin Marin kanssa juttua riittää lähes päivittäin. Ihmeelliseksi homman tekee se, ettei muille työntekijöille ole samalla tavalla asiaa:-(
A ja B vaihtoehdoista olen kanssasi samaa mieltä.
C vaihtoehto on sellainen, jota olen itsekin paljonkin miettinyt. Voisiko se olla totta, että se on vain työsuhde. Työsuhde naiseen ja mieheni tekee kaikkensa, jotta Mari viihtyy näinkin miehisellä alla?
On kuitenkin paljon sellaista, joka ei mene läpi. Voiko kukaan firmaa järkevästi johtava ihminen toimia noin mielistelevästi, kuin mieheni. Hänhän tekee kaiken, mitä Mari haluaa...

Kaikki on edelleenkin auki, mutta haluan Sanoa, että voin paljon paremmin ja Minä ohjaan elämääni. Olen toki surullinen parisuhteemme vuoksi, mutta minä elän ja nautin elämästä, mitä en tuntenut silloin, kun tänne kirjoittelin. Kiitos Teidän
🙂🌻
😍

Hei taas

Olen ottanut muistelmieni kirjoittamisessa taktiikan, jossa kopion tällä foorumilla kirjoittamani asiat ja luen niihin saamani vastaukset. Niitä pohdin ja ajattelen ja mikä parasta, olen huomannut saavani aikaan mielestäni järkevää tekstiä, omine kommentteineni. Tämä on mitä mahtavinta terapiaa, minä voimistun koko ajan ja tunnen ilon palautuvan elämääni 🙂👍

Koska elämässämme tapahtuu koko ajan jotain Mariin liittyvää, jonka kirjoittaisin joka tapauksessa muistelmaani, päätin ne tapahtumat kirjoittaa tänne ja kommentit ovat edelleen tervetulleita. Yritän kertoa asiat rehellisesti ja liioittelematta, niin kuin olen sen tähänkin saakka tehnyt.

Jos ihmettelette, miksi päädyin kirjoittamaan muistelman painajaismaisesta ajasta, jonka Marin tulo on aiheuttanut, johtuu siitä, että haluan antaa miehelleni kirjasen pienestä palasta elämäämme. Hän joko lukee sen, tai sitten ei. Lisäksi ajattelin palauttaa mieleen kaiken sen loskan, minkä niskaani sain. Olen huomannut sen vahvistavan minua.

Ja nyt viimeisimpiin tapahtumiin:
Viikolla Marilla oli iltatuureja ja alkuviikosta ja miehelläni oli vapaata. Yhtenä iltana klo 23:00 Mari laittoi miehelleni viestin, nukkuuko? Mieheni soitti hänelle välittömästi, Marin asia ei ollut kiireellinen. Hän halusi vain kertoa edellisessä tuurissa tapahtunutta vahinkoa, mikä hänelle oli sattunut ja sekään ei ollut merkittävä.

Kun kyseenalaistin asian, mieheni asettui heti puolustamaan Maria, eihän se mitään haittaa, koska ei nukkunut. Ihmettelin edelleenkin ajankohtaa ja asian tärkeyttä. Ihmettelin myös sitä, kuinka tuohon aikaan viestiä laittaa, koska työvuorolistassa oli miehelleni merkitty aamutuuri (mieheni oli sen vaihtanut iltatuuriksi toisen työntekijän kanssa, mutta Mari ei sitä tiennyt).
Mari oli miehelleni sanonut puhelimessa, että vasta nyt muisti edellisen tuurin aikana tapahtuneen asian ja halusi sen miehelleni kertoa. Kritisoin sitä, miten vasta siihen aikaan, koska olisit ollut jo nukkumassa, ellet olisi vaihtanut työtuuria.
Marin työtuuri oli alkanut jo paljon aikaisemmin, miksi ei aikaisemmin ottanut yhteyttä. Mieheni ei nähnyt siinä mitään väärää. Mari muisti sen vasta nyt ja se siitä.
Ts. Marilla on oikeus olla yhteydessä mieheeni mihin vuorokauden aikaan tahansa, edelleenkin. Kerroin, että se ihminen on jonkinasteinen häirikkö, ottamatta olleenkaan huomioon sen enempää sinua, kuin meidän yksityiselämäämme. Hänen pitäisi kunnioittaa myös minua, vaimoasi. Hän on jonkin asteinen ADHD, joka tarvitsee viihdykettä ja yhtäkkiä huomasikin, että soittaapa sinulle, kun aika tuli yötuurissa pitkäksi. Mieheni kehtasi vedota poikaani, jolla on tapana joskus oikoa äitinsä sanomisia, sanomalla, hei halloo mami jne. poikasi kritisoisi varmasti sanomisiasi.

Siinä vaiheessa minunkin pinna oli jo niin kireällä, että sanoin poikani kunnioittavan vaimoaan niin paljon, että tekee kaikkensa vaimonsa hyvinvoinnin hyväksi. Hän tekisi kaikkensa eliminoidakseen kaiken sen pahan ja kieron, jotta hänen vaimollaan on hyvä olla. Hänelle perhe on numero yksi. Hän on niin oikeudenmukainen ihminen ja niin kauan kun naimissa, ketään kolmatta ei hänen ja hänen vaimonsa väliin päästetä. Siihen sinusta ei ole ja tiedät sen itsekin. Olet jo nyt asettanut Marin minun yläpuolelleni. Menipä hiljaiseksi, koska tietää poikani luonteen ja arvostaa häntä.

Ennen nukkumaanmenoa sanoin myös, että en ole enää onnellinen tässä kodissa. Tämän piti olla meidän loppuelämän unelma, mutta meitä on tässä kolme. Hän ei ymmärtänyt alkuunkaan ja kielsi kaiken, niinpä tietenkin.
Jatkoin edelleen, että meidän kotimme on kaunis ja muiden silmissä viihtyisä, mutta minä en viihdy täällä, enkä ole onnellinen. Sinä olet sen aiheuttanut, päästämällä Marin tänne. Hän tulee tänne linjoja pitkin milloin tahansa, eikä se ole oikein, vaikka olet yrittäjä. Sinun tehtävä on luoda rajat.
Mieheni vastasi, että haluaa olla kaikkien työntekijöiden kanssa samalla linjalla, ei halua heidän firmaan pomo-työntekijä asemaa. Höpö, höpö, kaveri voi olla, mutta rajansa kaikella. Yrittäjällä pitää olla kuitenkin jonkinasteinen auktoriteetti, ettei alaiset hypi iholle, niin kuin nyt on käynyt.

Aamulla klo 6:00 meidät herättää tekstiviesti, Marilta tietenkin. Kysyi taas työasiaa, joka ei ollut tähdellistä. Kritisoin sitä, eikä mieheni voinut kiistää, koska olin oikeassa. Kohta tulee taas tekstiviesti, jossa kehottaa miestäni varmistamaan yhden asian, aloittaessaan oman työtuurin. Tähän mainittakoon, että Mari oli edelleenkin siinä uskossa, että mieheni tulee aamutuuriin.

Kun myöhemmin nousimme ylös, sanoin, pitäisikö sinun soittaa töihin ja varoittaa siitä Marin varmistuksesta. Siihen vastaus, että kyllä ne sen tietävät. Sanoin, että siis sekin tekstiviesti oli täysin turha. Siihen mieheni vastasi hyvin lyhyesti, joo. Sanoin, milloin sinä aukaiset silmäsi, rupeat ajattelemaan yläpäälläsi, et alapäällä.

Ihmetystä herättää myös nimitysasia. Meille on tärkeää ollut nimittää toisiamme Kulta-sanalla. Se on joskus aikoinaan ollut yhteinen päätöksemme. Siihen on tottunut ja jos sitä ei kuule, on kuin jokin puuttuu väliltämme. Minä kutsun harvoin miestäni nimeltä, hän on minulle Kulta.
Viime aikoina mieheni sanavarasto on vähentänyt sen sanan ulostuontia.

Otin asian puheeksi nyt viikolla ja tuli isku vyön alle. Hänen mielestään sanon liian usein Kulta. Enkö voisi joskus nimittää toisin, kutsua nimeltä, tai vaikka armaani tai aviomieheni.
Olen ymmälläni, olemme toisiamme kutsuneet 25 vuotta sanalla Kulta ja nyt kaikkien näiden vuosikymmenien jälkeen se ei olekaan enää hyvä sana.

Kyllä loppuelämä tulee olemaan vaikeaa, jos tuollainen asiakin pitää yhtäkkiä muuttaa. Otin asian päivää myöhemmin puheeksi ja sanoi, ei minua haittaa, jos kutsut Kullaksi. Siis, ei haittaa 😐

Niin kauan, kun ollaan vielä yhdessä, pitää vanhankin alkaa opetella miettimään sanojaan, kutsuessaan miestään. Tällainen on tilanne tällä hetkellä...

Nyt lähti mieheni yötuuriin. Mari oli aamussa. Ts. ovat tavanneet työmaalla...

Hei Lissukka.

Tilanteesi on kyllä todellakin erikoinen. Yleensä tilanteissa joissa mies pitää tiivistä yhteyttä toiseen naiseen pystyy sanomaan melko suoralta kädeltä "hän pettää". Mutta sinun miehesi ei ilmeisesti ole kuitenkaan selittämättömästi pois kotoa, tai osoita muita kovin selviä sivusuhteen merkkejä. Hän vain pitää kiusallisen tiivistä yhteyttä toiseen naiseen (mikä tietysti voi olla yhden muotoista pettämistä, sehän määritellään joka suhteessa erikseen).

Huolestuttavaa, että miehesi ei herää mitenkään siihen jos sinä sanot olevasi onneton tai että että viihdy kotonasi. Eikö hän ota sinua tosissaan?
Oletko kysynyt häneltä mitä mieltä hän olisi, jos olisit yhtä tiivissä yhteydessä toiseen mieheen, kuin mitä miehesi on Mariin? Jos pitäisit päivittäin ja monta kertaa päivässä yhteyttä mieheen, joka on "vain ystävä" ja jota näkisit työpaikalla päivittäin? Jos olisit töissä tunteja pidempään vain nähdäksesi hänet ja pitäisit puhelimen lähettyvilläsi aina jotta kuulet hänen viestinsä. Ymmärtäisikö miehesti tilanteen paremmin näin päin?

Hei Menolly

Siinä olet kyllä aivan oikeassa, tilanteeni on todella erikoinen. Ainua lainatakseni, uskon olevani vääristyneessä suhteessa ja rajat ovat hämärtyneet. Näin epänormaalistakin on tullut normaalia, johon olen sopeutunut. Nyt kai elän tässä tilanteessa tottumuksen vuoksi ja ehkä pelkään yksinäistä vanhuuttakin.

Syy sopeutumiseen oli aluksi alaikäiset lapset ja yhteinen talovelka. Välillä on ollut paljonkin hyviä aikoja, jolloin rakastuin aina uudelleen ja uudelleen. Vuodet 2012-2013 olivat elämäni parasta aikaa ja uskalsin viimeinkin mennä vihille mieheni kanssa. Silloin parisuhteemme oli avoin, rehellinen, eikä salaisuuksia ollut. Jos hiljaisia hetkiä oli, ne eivät olleet painostavia, vaan tunsimme olevamme toisiamme lähellä, ilman sanojakin.
Oli upeaa saada olla oma itsensä, vapautunut ja iloinen. Myös mieheni oli avoin ja välitön, mitä hän ei koskaan aikaisemmin ole ollut. Hän saattoi soittaa illalla myöhään työvuorollaan ja me juteltiin niitä näitä.

Mieheni on erikoislaatuinen ihminen, eikä hän koskaan tule myöntämään ihastustaan, vaikka se olisi tottakin. Olen saanut hänet kiinni useista pienistä valheista, mutta hän ei tunne niistä pahaa omaa tuntoa. Hän on ilmeisesti sellaiseen tottunut jo lapsuudessa, eikä hän koe tehneensä siinä mitään väärää.
Olen jo riittävän usein kysynyt suoraan ja epäsuoraan, pettääkö hän minua, tai onko minkäänlaista ihastusta ilmassa heidän välillään. Hän kiistää aina kaiken. Ei se kannata, hän ei koskaan tule sitä myöntämään.

Minä olen aina ollut se, joka antaa periksi ja ilmeisesti sen takia häntä ei hetkauta ollenkaan se, vaikka kerroinkin olevani onneton tässä meidän unelmakodissa. Hän uskoo, että asia hoituu ajan kanssa, niin kuin aina ennekin. Valitettavasti nyt hän on väärässä. Olen aloittanut irrottautumisen. Minun pehmeyteni vuoksi hän ei ota minua tosissaan. Olen mukautunut jo vuosia hänen elämäntyyliinsä ja aikatauluun ja hän ei osaa kuvitella, että minä voisin joskus kapinoida vastaan, jonka olen nyt aloittanut.

Meillä on ollut puhetta siitä, miten hän suhtautuisi, jos minä olisin vastaavassa tilanteessa ja minulle satelisi tekstiviestejä mihin vuorokauden aikaan tahansa. Hän kuittaa sen, että toki ymmärtää, koska ne on työasioita, työthän pitää hoitaa. Ja mitä kännykkä käyttämiseen tulee, hän kiistää kaiken.
Pyysin viikko sitten häntä todistamaan, ettei hänen ja Marin välillä ole mitään muuta kuin työasiaa. Hän pyysi minulta aikaa. En ole kehdannut kysyä, että katsotaanpa sinun puhelinloki yhdessä, siitä varmaan löytyisi todisteet?
Senkin aika tulee. Katsotaan, miten hän aikoo suoriutua siitä pyytämästään ajasta, jota on itse asiassa ollut koko viime vuosi.
Mielestäni he ovat vain lähentyneet ja ovat jo hyviä ystäviä, ainakin Mari kertoo aika paljon elämästään miehelleni, lapsistaan, tekemisistään, hankinnoistaan ja jopa sukulaisistaan. Onko tämä mielestänne normaalia? Minun oikeudentajuuni se ei uppoa, tai sitten olen todella ahdasmielinen.

En voi olla miettimättä sitä, että hänellä ihan oikeasti voi olla jonkinasteinen ADHD oireilu. Miehenikin on myöntänyt, että hän haluaa olla hyvin tarkka työssään, mutta on myös epävarma. Sen takia ne kaikki yhteydenotot, mihin vuorokauden aikaan tahansa. Hän tekee edelleenkin paljon virheitä, vaikka on ollut yrityksessä kohta vuoden. Mieheni mielestä hän on hyvä työntekijä.
Lisäksi mietin niitä yhteydenottoja, Mari ei nimittäin mieti ollenkaan ajankohtia, milloin viestittelee tai soittaa.
Nyt joulun jälkeenkin mieheni sai Marilta työhön liittyvän, ei tärkeän viestin yötuurin jälkeen aamupäivällä. Marilla itsellään oli vapaapäivä ja hän tiesi tarkalleen työtuurit. Tekeekö kukaan järkevä, toisia ajatteleva ihminen tuollaista häiriköintiä ja mieheni mielestä siinä ei ole mitään pahaa, vaikka Mari herättikin?

Olen tavannut hänet nyt kolme kertaa. Viimeisimmästä tapaamisesta on nyt vajaa kaksi kuukautta aikaa. Keskustelimme lyhyesti ja mieleeni jäi, kun hän kertoi, miten tässä yrityksessä on hyvä olla. Kotonakin ovat huomanneet, miten olen muuttunut rauhallisemmaksi. Lisäksi kertoi, että edellisessä työpaikassa olivat kehottaneet kulkemaan työmatkat pyörällä, jotta saat ylimääräiset höyryt ulos. Näin hän minulle tämän kertoi. En ole tätä miehelleni sanonut, eikä hän varmaan sitä uskoisikaan. Hänen luottamuksensa Mariin on niin vahva, hänen mielestään heidän parisuhteensa voi hyvin, se kuulemma huokuu Marista. Mitä siihen sanominen. Minun intuitio on vain toinen, enkä voi sille mitään.

Hei 🙂🌻
Olet kieltämättä tosi vaikeassa tilanteessa. Ei meilläkään uskottomuutta olisi mies myöntänyt, ennenkuin laitoin hänet ns. selkä seinää vasten: pyysin häntä tilaamaan työpuhelimensa soittoerittelyn. Silloinkin hän sanoi, ettei ymmärrä, mitä siitä voisi paljastua. Yli kaksi kuukautta kyselin, kyseenalaistin hänen tekojaan jne.
Ensin yrittivät väittää, että kyse on ystävyydestä mutta viikon aikana koko totuus kamaluudessaan paljastui, kun eivät voineet enää olla yhteydessä ja sopia lisävalheita.
Sattui niin jumalattomasti se, että vielä siinä vaiheessa minua yritettiin vedättää. En ollut edes totuuden arvoinen.
Senverran kysyn miehestäsi, että onko hän yhdessäollessanne ärtynyt, vai ihan tavallisella tuulella? Minähän sain arvostelua, aiheetonta osakseni pitkään, ennenkuin suhteen kerrottiin alkaneen. Tämä pitää edelleen yllä ajatusta siitä, että suhde kestikin pidempään, kuin mitä minulle on kerrottu.
Ja mikä pahinta: sama arvostelu on alkanut nyt uudelleen. Tämä on ihan järjetön tilanne ja välillä suorastaan kestämätön. Nyt minulla on sitten tunne, että jotain mies salaa tai sitten häntä vaivaa huono omatunto kertomattomista asioista ja valehteluistaan vieläkin.
Intiimielämämme on todella minimaalista ja en itse pysty siitä nauttimaankaan, koska joku hiertää edelleen välejämme.
Miehesi toiminta on mielestäni toisaalta rehellisen oloista mutta pieni epäilys siinä kyllä on. Mihin hän tarvitsee mainitsemaasi aikaa? Saatko lukea viestit, mitä hänelle tulee?
Yli-innokkaasti hän kuitenkin vaikuttaa tuohon naiseen välejä ylläpitävän 😑❓

Hei taas...

Mariella kommentoi osuvasti tilanteeseeni. Minunkin suunnitelmissa on asettaa mieheni seinää vasten, kunhan olen antanut hänelle hänen pyytämäänsä "aikaa" todistaa, ettei heidän välillään ole mitään. Nyt en enää pelkää häntä, minulla ei ole nimittäin mitään menetettävää, sen sijaan hänellä on.
Samaa mietin minäkin, mihin hän tarvitsee sitä aikaa. Ilmeisesti muuttaa kännykän äänen äänettömälle, viestittää vastaukset ja soittaa puhelut minun poissa ollessa tai menee puhumaan tai viestittelemään esim. roskia viedessään, näitä tilanteitahan tulee.
Kuvitteleeko hän tosiaankin, että näin voidaan elää parisuhteessa vuodesta toiseen?

Emme ole koskaan kaonneet toistemme puhelimíin, eikä mieheni kerro viesteistään, minä kerron aina.
En halua olla utelias vaimo, joten odotan edelleen sitä avoimuutta ja rehellisyyttä, mitä itse hänelle annan.

Haluan tunnustaa, että tein tänään jotain, joka on kaikkia periaatteittani vastaan. Kävin tänään hänen kännykässään, koska eilen tuli tekstiviesti ja hän vastasi siihen. Kun kysyin, keneltä se oli, sanoi jotain epämääräistä, annoin asian olla. Se jäi kuitenkin kaivamaan, koska oli tunne, että minulle valehdeltiin. Tänään tuli tilaisuus tarkistaa asia. Ei mitään viestiä siltä ajankohdalta, eikä yhtään viestihistoriaa Marin kanssa, ei siis kerta kaikkiaan mitään.
Miten tuohon pitää suhtautua?

Hän ei näköjään anna minulle muuta vaihtoehtoa, kuin asettaa hänet seinää vasten. Ajattelin ensin pyytää näyttämään kännykän tiedot, josta seuraava askel on pyytää soittoerittely vuodelta 2014. Tuota en olisi edes ymmärtänyt pyytää, kiitos sinun Mariella. Katsotaan, mihin tämä vie. Lähes vuosi sitten tämä alkoi, mutta nyt ollaan siinä tilanteessa, että tämä loppuu nyt tavalla tai toisella. Kevät tuo ratkaisun tullessaan, niin olen päättänyt.

Ystävyydeksihän miehenikin väittää heidän työsuhteensa olevan. Mieheni on aina ollut ailahtelevainen. Hänellä on aikoja, jolloin rakastaa, aikoja, jolloin rakastaa tosi paljon ja aikoja, jolloin ei ole minkäänlaisia tunteita. Hänestä ei ota selvää, minun on vain odotettava, että saan häneltä rakkautta ja läheisyyttä.
Se on kuitenkin todettava, että hän ei arvosta minua, se paistaa kaikesta läpi. Olen hänelle siitä maininnutkin, mutta hän ei ilmeisesti edes ymmärrä, mitä arvostus tarkoittaa. Mari on kuitenkin niin hyvä työntekijä.

Hei Lissukka!
Luin koko pitkän viestiketjun, ja pitää sanoa että sinulla on lehmän kärsivällisyys!
Noin pitkään olet tuota ja katsellut.
Minun näkemyksei asiaan on se, että miehesi nauttii tilanteesta mutta toisaalta hänellä on myös omantunnontuskia. Sen huomaa siitä, että hän kääntää kaiken ikäänkuin sinuun, sinun syysi, ja hakee itselleen ja mielelleen oikeutta toimia noin, tuota kautta.
Hän nauttii siitä, että nuori nainen osoittaa kiinnostusta (se nostaa kummasti sitä miehisyyttä) mutta toisaalta hänellä on turvattu koti ja vaimo joka alistuu ja ottaa vastaan.Kaiken.
Hän ei halua eroa, se sekoittaisi täysin hänen miellyttävän elämänsa. Hän haluaa jatkaa näin, jalka kummassakin leirissä. Kerma kummastakin!
Tulee kuitenkin melko varmasti aika, että tämä Mari ei enää tyydykkään muruihin vaan alkaa vaatia enemmän! Miehellä on firma, on uusi talo! Statusta!
Jos nyt sinä eräänä kauniina päivänä tekisitkin juuri noin; tulostat netistä avioerohakemus, läväytät se hänen eteensä ja sanot hakevasi eroa jos NYT ei aleta purkaa tätä vyyhtiä! Se on tietysti kova isku päin näköä. Mies varmasti sanoo jotain harkitsematonta, mutta muista että kun ne kuohut asettuu, hän joutuu katsomaan kylmää totuutta suoraa silmiin.
Nyt ei enää leikitellä. Sinä vaadit sinulle kuuluvaa kunnioitusta, joka teiltä puuttuu. Olet ollut liian itsestäänselvä ja peräänantavainen. Hänen egonsa on paisunut kun nuori nainen osoittaa kiinnostusta,hän kärsii jonkinlaisesta 60-villityksestä. Epätoivoinen ote siihen katoavaan nuoruuteen. Se on monelle miehelle (ja naiselle) kova paikka.
Voi olla helpompaa jos teet vaikka niin, että lähdet sille esim parinviikon matkalle. Ennen sitä teet tuon avioerohakemu-tempun, ja annat hänelle pari viikkoa aikaa MUTTA EI YHTÄÄN ENEMPÄÄ Ottaa asiat kauniiseen käteen ja katsoa totuutta silmiin!
Se tulee olemaan hänelle valtavan kova paikka, mutta muu ei auta. Hänen on oltava se aikuinen kypsä mies joka hän on. Leikki on nyt loppu.
Luultavasti saisitte ensin asumuseron. Muuttaisit pois etkä huolehtisi hänestä mitenkään. Jos työasioissa on pakko, teet työsi mutta kaikki henk.koht. loppu.
Hän voisi ehkä koittaa leikkiä kotia sen Marinsa kanssa ja kokea arkea hänen rinnallaan. Onko se sitten niin herkkua? Ja hankaluuksia hänellekin tekee avioero, ,omaisuuden jakaminen, oman ja sinun sukusi ja ystävien suhtautuminen. Puhumattakaa pitkän liiton tuoman turvallisuuden ja jatkuvuuden yhtäkkinen loppuminen.
En ihmettelisi yhtään jos hän ryömisi maantien pölyssä jalkojesi juureen anelemaan anteeksiantoa ja takaisin paluuta🤨 Ja se olisit SINÄ joka joko annat armon käydä oikeudesta tai sitten et! Olet vahva aikuinen jaloillaan seisova nainen! Ota se vahvuus esiin, kyllä se siellä on vaikka hieman tallottuna juuri tällä hetkellä. Ota se esiin ja pyyhi siitä pölyt, nosta pää pystyyn ja naura! Ala elää!
😀
Nämä on mun henk.koht. näkemyksiäni. Itse tunnet itsesi parhaiten ja tiedät mikä sinulle sopii. Itse tein noin jo monta vuotta sitten. On oma rakas koti ja oma elämä. En katso taakseni. Tsemppiä sinulle kovasti!🙂👍

Hei 🙂🌻
Kärsivällisyyttä sinulla Lissukka on todella ollut, ehkä vähän liiankin kauan. Minä katselin mieheni outoa käytöstä pari kuukautta ja koko sen ajan myös esitin ääneen epäilyjä suhteesta.
Kysyin monta kertaa ja aina asia kiistettiin. Jopa vainoharhaiseksi mies minua väitti lasten kuullen.
Hän oli myös poistanut viestit+puhelut ja puhelin oli mukana suihkussakin. Nukkuessaan hän piti sitä taskussaan. Testasin kerran ja todellakin: puhelin oli äänettömällä. Tuolloinkin hän väitti laittaneensa puhelimen niin minua härnätäkseen.
Uuvuttavin aika oli epätietoisuus...ja raskastahan se oli myös asian paljastumisen jälkeenkin.
Vielä nytkin häivähtää välillä ajatus, voinko luottaa???
Tuo minua kohtaan ollut vihamielisyys ja leimaaminen hulluksikin epäillessäni häntä haavoitti tosi syvältä. Tarkoitus kai oli salata asia kokonaan ja yhteydenpito tuohon naiseen loppuikin vasta sen tullessa tietooni virallisesti.
Asioita ajatellessani minussa nousee vieläkin voimakas vihan tunne.
Miksi hän meni pilaamaan meidän elämämme ja perheemme odotetut juhlahetket: ilon lapsemme häistä ja toisen lapsemme lapsen syntymästä. Juuri, kun olin itse saanut elämäni paremmaksi fyysisen sairauteni helpottamisen myötä 😠

Hei Olkinainen

Mahtavaa, kun saan noin hienoja kommentteja ja kannustusta. Ajatuksissani olen tuon kaiken tehnyt satoja kertoja ja edelleenkin kerään rohkeutta. Haluan kuitenkin sanoa, että enää en ole se sama hiirulainen, mitä olin vielä syksyllä ja voimistun koko ajan.

Tänään Mari soitti taas. Hänellä oli vapaapäivä. Mieheni valmistautui yöhön. Asiana tällä kertaa oli urheiluväline. Hän halusi tietää, onko miehelläni siitä kokemusta. Saman keskustelun aikana ehti kertoa ummet ja lammet omista tekemisistään.

Puhelun loputtua halusin tietää, mitä kaikkea he keskustelivat. Mari oli ollut liikkeessä ostoksilla miehensä kanssa (mieheni oli kuullut kuulemma Marin miehen äänen taustalta). Ihmettelin, miksi juuri Sinulle soittaa, kun hänellä on niin paljon niitä muita ystäviä. Mieheni naurahti ja kertoi, että ehkä hän on joskus jotain maininnut kyseisestä urheiluvälineestä. Minä siihen, etkö ole minulle sanonut, että et kerro meidän asioista, tuohan kumoaa taas kaiken.
No, se on lipsahtanut. Näitä koottuja selityksiä minä saan repun täydeltä ja niitä riittää. Niiden tulo on ehtymätön.

Jatkoin, että olen vakavasti miettinyt, onko Marilla ADHD. Olen seurannut hänen käytöstään ja lukenut ADHD oireita. Sitten kerroin hänelle niistä oireista ja Marin minulle kertoman asian siitä omasta muuttumisesta, kun meidän firmaan tuli ja edellisen työnantajan kehotuksen kulkea työmatkat pyörällä, jotta saa ylimääräiset höyryt purettua. Sanoin, että moni asia viittaa siihen, että hänellä on tosiaankin ADHD.
Mieheni kuittasi sen sanoen, että työnsä hoitaa kuitenkin hyvin ja onneksi sinä et ole ADHD. Vastasin, ei se noin yksinkertaista ole, hän on oireittensa vuoksi häirikkö, joka on tunkeutunut elämäämme ja sinä sallit sen. Hän on rikkomassa meidän avioliiton. Mieheni sanoi, että meidän avioliitto pitää. Minä siihen, Sinä et sitä päätä, jos minä en voi tässä liitossa enää hyvin Marin vuoksi, minä myös päätän, mitä tehdään, jos Sinusta ei löydy miestä lopettamaan tuota häiriköintiä. Meidän liitossa on ollut kolme jo lähes vuoden ja siitä on nyt tehtävä loppu tavalla tai toisella.

Kaikki tuo keskustelu käytiin sulassa sovussa ja olen ihmeissäni, mieheni ei ole minulle enää suuttunut, kun "jankutan" samasta asiasta kerta toisensa jälkeen. Mitenhän tuohon pitää suhtautua?

Hän valmistautui töihin lähtöön ja kysyi, oletko Sinä onnellinen tässä meidän uudessa kodissa. Vastasin, että onnellisempikin voisin olla. Olisin maailman onnellisin ihminen ja nauttisin tästä meidän unelmasta, ellet olisi päästänyt Maria meille. Meitä asuu tässä kodissa kolme, enkä voi sen takia olla onnellinen. Hän kielsi kaiken.

Kysyin, milloin aiot minulle todistaa, että teidän välillä ei ole mitään. Kauanko aikaa vielä tarvitset sen todistamiseen? Hän kysyi taas, miten minä sen todistan? Vastasin, näyttämällä vaikka teidän viestittelyt. Hän sanoi, että miten näytän, kun niitä ei ole. KÄSITTÄMÄTÖNTÄ.

En halunnut vielä puuttua asiaan (väärä ajankohta), vaan vastasin, että haluan jatkossa jokaisen Marin lähettämän viestin lukea, koska muuten en voi Teihin luottaa. Sopiiko tämä menettely. Hän lupasi. En muuten usko tuohon lupaukseen, onhan valheita ollut ennenkin. Mieheni uskoo edelleenkin, että olen pehmo. Seuraava vaatimus tulee olemaan puhelinerittelyn tilaaminen ja se tulee olemaan hänelle melkoinen yllätys😠

Jotain outoa tapahtui illalla. Hän laittoi herkän viestin, johon vastasin hyvin asiallisesti. Kohta tuli puhelinsoitto ja keskustelimme niitä näitä lähes puoli tuntia. Tätä ei ole tapahtunut kuukausiin. Lopuksi sanoi jopa rakastavansa minua.
Onko hän nähnyt minun vahvistuneen, vai missä nyt mennään?