Minulla (tai meillä) oli samanlaista kuin Sappella: kiihkeää seksiä pettämisen selvittyä,
ihmettelin itseäni miksi halusin niin paljon...vaikka sydän oli särkynyt...mutta sitten tuli takapakkia ja tällä hetkellä en kertakaikkiaan pysty seksiin, inhottaa ajatellakin kun tulee mieleen aina että toinen on tosiaan pitänyt jotain toista hyvänä ja vielä auton takapenkillä. Autoakin inhoan. Tiedän että mieheni olisi nytkin heti valmis seksiin, ei tämä tunnepuoli tunnu olevan miehelle niin tärkeää. Mutta niinkuin Sappe kirjoittikin, jos kommunikointi ei suju, niin minulle ei kyllä seksikään onnistu, ns. henkinen yhteys merkitsee minulle ilmeisesti liikaa....

Minullekin palasi halu olla vaimoni kanssa sen alkuvaiheen jälkeen kun tajusi että olin ollut melkein 10 vuotta saman ihmisen kanssa. Hän halusi minua sanoi ja vakuutteli ettei se toinen merkinnyt mitään. Suhde oli jo poikki halusi vain minua. Annoin periksi kun ero ei onnistunut ja seksi oli parempaa tasoltaan kuin pitkään aikaan. Jotenkin se alkuun tuntui kilpailulta sitä toista vastaan, ei pystynyt olemaan rennosti ja yritti vain vakuuttaa kumppaniaan omasta paremmuudestaan. Katkeruus siitä että toinen nautti täysillä vaikka oli rikkonut minut täysin sisältä ilman syvempää merkitystä sattui. Tuli mainittua toiselle omalla pahalla hetkellä miltä minusta tuntuu seksin jälkeen ja yritti saada toiseltakin sen hyvän olon pois, mutta kun se voihkiminen ja supistelu alkoi seksin aikana toisaalta vahvisti itsetuntoa, että kai nyt oikeasti jotain osaakin. Yritän valloittaa paljon ennen seksiä ja sen aikana ja jälkeen kun on epäitsevarma vaikka kaikkiin ehtoihin on suostunut mitä olen asettanut jotta jatkan liitossa. Toisaalta vaan on se tunne että hän ei ymmärrä minun herkistymistäni kun itsellään on taas niin hyvä olla. Itse kun ei ole koko suhteen aikaan toisen kanssa ollut niin ei muista mitä se toisen kanssa oli, ei kai mitään niin hyvää kuin nykyisen kanssa ollut. Minun kanssani olo on rakastelua ja nautintoa, toisen kanssa oli merkityksetöntä n***imista, josta ei oikeasti nauttinut. Välillä vaan itsestäkin tuntuu ettei rakastele vaan n***ii, koska ei pääse henkisesti mukaan. Joutuu laittamaan ajatukset sivuun ja pakottaa se tuleminen, koska sisimmässään ei tunne oikein mitään. Miettinyt että pitäiskö itsekin kokeilla muuta, jotta tietäisi sen oikean eron oman ja toisen välillä vai antaako ajan tappaa nämä ajatukset. Tiedän kyllä tästä kokemuksesta että pettämään ei koskaan pidä mennä, vaikka aina olen sitä kokemusta vastustanutkin. Pettäjä vaan ei pohjimmiltaan ymmärrä toista ja saa nähdä saako sen koskaan ymmärtämään. Mutta on paljon niitä hyviäkin hetkiä, jonka takia tätä kai kestää😭

Ensimmäisen pettämisen jälkeen 10 vuotta seksielämämme koki renesanssin. Sitä oli paljon, usein ja monipuolisesti. Siinä varmaan kävi niin, että halusin osoittaa vaimolleni, että mies löytyy kotoa ja seksi ei ole sen parempaa kodin ulkopuolella. Se meni varmaan överiksi ja tiettyjä ongelmiahan siitä tuli, mutta tasapaino siitä löytyi ja seksielämmme oli hyvää monen vuoden ajan. Seksi puute/laatu etc. vastaava ei ole koskaan ollut syynä pettämiseen. Fyysinen yhteys toimi.

Silti pettäminen uusiutui... Ja oli uusiutumassa... Ja... Niin...

Nyt en koe, että edes mitenkään haluaisin vaimoani. Se on surullista, sillä fyysisiltä mitoiltaan/näöltään tämä on aivan valioluokan naaras. Mutta ei vain nappaa. Jopa aamusuukon vaihtaminen tuntuu tekopyhältä ja itsensä pakottamiselta. Kun on pettynyt, oppinut luottamaan ja pettyy uudestaan, niin se on niin musertavaa. Varsinkin kun näistä on puhunut toiselle kyyneleet silmissä, että sitä pelkää, että toinen hylkää ja satuttaa, niin silti. Se on aivan käsittämätöntä. Ja silti pitäisi kyetä rakastamaan fyysisesti. Onko se velvollisuus?

Jännä vain, ettei viimeiseen puoleentoista vuoteen vaimolta ei saanut muuta huomiota kuin kyljenkäännön iltasella. Nyt pitäisi sitten vaan "kaneilla". Sorry, ei onnistu.

Meillä nyt yhtäkkiä mies ei halua enään. En tiedä miksi, en ole ottanut vielä puheeksi. Jännä kuitenkin koska hän se petturi on... tuntuu että on jotain mistä mulle ei voi kertoa...😐

Kun miehen suhde kolme vuotta sitten tuli ilmi, muuttui seksielämämme paljon. Halusin miestä, mutta toisaalta suostuin tekemään myös asioita, joita en muuten olisi tehnyt. Suostuin siis miehen mieliksi, koska pelkäsin että hän lähtee toisen naisen matkaan. Pelkäsin niin paljon, että menetän perheeni.

Ällöttävintä oli, että mies halusi kokeilla parin vaihtoa. Onneksi koskaan emme niin pitkälle menneet, mutta kirjauduimme parinvaihtosivuille ja chattailimme muutaman parin kanssa. Minua ahdisti koko ajan, mutta siinä vaiheessa itsetuntoni oli poljettu hyvin alas.

Jotenkin nuo kaikki vain jäi ja niistä ei puhuttu.
Nyt seksielämämme on hiljaista ja pelkkää tarpeiden tyydytystä.

Omat tunteeni heittelevät laidasta laitaan.