Ollaan oltu avomiehen kanssa yhdessä 3,5 vuotta. Nyt ollaan tultu tilanteeseen, josta en tiedä onko ulospääsyä. Tuntuu kuin kaikki kaatuis niskaan ja ahdistaa niin paljon. Mä en edes tiedä mistä alkaisin kertomaan koko asiaa, koska jo parin vuoden ajan on välillä ollu tällaistä samanlaista, mutta nyt tuntuu että on tultu loppuun.
Mies sanoo, että hän haluaa erota, mutta on sitten taas seuraavassa hetkessä halailemassa ja puhumassa tulevasta. Ja sitten hän sanoo että haluaa että muutetaan erilleen, mutta jos oon ymmärtäny oikein niin kuitenkin jatkettais seurustelua. Olen yrittäny puhua hänelle, mutta tuntuu kuin puhuisi seinälle. Jos sanon jotain negatiivista niin sieltä tulee vastaukseksi vain että ”no mä olen tällänen paska tyyppi” tai sitten kääntää asian niin että syy on mun.Hänen kanssaan ei pysty keskustelemaan. Yritetty on. Ja hassuinta on se että hän haluaisi välillä keskustella, mutta siitä ei tuu mitään.
Tiedän että tää teksti on erittäin sekava, mutta mä en nyt kykene kirjottamaan ajatuksia tän selvemmin koska kaikki on mun päässä ihan solmussa. Mä rakastan miestäni, mutta mun voimat kuluu loppuun tämän asian kanssa. Varsinkin kun kesällä mun mies tavallaan petti mua. Ei siis ollu fyysisesti kenenkään kanssa, mutta luottamus meni. Välillä mä ihmettelen että miksi mä haluan jatkaa tässä suhteessa, mutta eroaminen vaan tuntuu niin pahalta. Ei sen takia ettenkö osais ollu yksin tai mitään sellasta, mutta kuitenkin.
no et tietenkään ole. joitakin tapahtumia elämässämme emme pysty järkeistämään. miksi kävi näin, miksi se teki mulle noin? vaikka olen sitä mieltä että ihmisen tulisi aina kantaa vastuunsa toiselle ihmiselle tekemistään asioista, tämä ei valitettavasti aina toteudu. on aikuisuutta ja kasvamista hyväksyä tällaiset "selvittämättömät" jutut osaksi omaa menneisyyttä. voit syyttää itseäsi, toista tai vaikka elämää, mutta se ei helpota oloasi. et välttämättä koskaan saa vastausta. on yksi vastaus tähän asiaan, ajan kanssa opit hyväksymään sen. näin kävi, mitä sitten. nyt se kaataa maailmasi, se ei tunnu siltä enää kuukausien päästä. ja se hassuin juttu on että kun joskus katselet taaksesi, saatat tuntea myös kiitollisuutta, jouduit käymään läpi tämän, ollaksesi vahvempi, tietoisempi ihminen. kasvu ohjaa meitä aina oikeaan suuntaan. vaikka se joinain iltoina tuntuu siltä että ahdistus vie hengen, nekin on kärsittävä. se ei tule aina olemaan niin.
minusta miehesi tekee väärin flirttaillessaan toiselle, onko tämä sinusta kohtelua jonka ansaistset? jonka hyväksyt? vai oletko valmis seisomaan oman hyvinvointisi takana. sinä päätät siitä miten sinua pidemmän päälle kohdellaan. on pelottavaa nousta vastaan sellaisia asioita jotka voivat tuoda tullessaan menetyksen, mutta itsetunnon ja arvostuksen kannalta näin on joskus tehtävä. kukaan ei kunnioita sinua, jos sinä et itseäsi. olet vahva nainen, tiedän sen, hanki arvoistasi kohtelua.
Heippa
Minä nyt kirjoitan tämän kirjoituksen vähän omalla ajatuksella ja omalla
näkemyksellä ja korostan että sinä teet itse omat ratkaisut.
Niin olen todella pahoillani sinun puolestasi onhan puolisosi kohdellut sinua
tösi nöyryyttävästi ja törkeästi.
Enkä minä kyllä ymmärrä tippaakaan pettäjiä eikä minulla riitä niillekään
yhtään sympatijaa.
Sen minä ymmärtäisin jos on entisten kanssa vaan ystävänä eikä mitään muuta.
Minun mielestä parisuhteeseen pitää sitoutua täysillä ja siihen panostaa 110% ja väitän
että kaksi ihmistä pystyy elämään loppuelämän onnellisena yhdessä mutta se vaatii
kummaltakin yhteistä halua ja tahtoa.
Mutta ikävä kyllä puolisollasi sitä yhteistä tahtoa ei ole.
et tule olemaan onnellinen sellaisessa parisuhteessa jossa toisella on toinen.
Vaikka minun on aina vaikea sanoa näitä asioita kun minä niin toivoisin ihmisille
että voisivat elää onnellisena yhdessä mutta en minä näe teille onnellista parisuhdetta
kun puolisosi tuolleen käyttäytyy.
Että rupea hiljakseen omaa elämää rakentamaan???
Äläkä rupea ystäväksi jos tulee ero!!! ( on kaikkea muuta kuin ystävä )
Äläkä itseäsi syytä ei sinussa vikaa ole mutta elämä vaan menee joskus toisin
kuin on suunnitellut tai ajatellut.
Mutta jos haluatte ammattiapua niin mene nettiin ja googleen laita hakusanaksi
perheasiainneuvottelu keskus niin saat varmasti neuvoa ja apua.
Kuin myös nyt kun sinulla on elämässä heikko hetki niin yksin et saa jäädä ongelmien
kanssa vaan sinä saat apua ja sinua autetaan mut itse pitää osata apua hakea.
Etsitään sinulle / sinulta vahvuustekijöitä ja asioihin ratkaisut niin viellä nautit ja olet
onnellinen eläämääsi.
Oletkos sinä töissä / työtön???
Onkos sinulla asuntoa???
Onkos sinulla ystäviä / kavereita???
Kyllä elämä järjestyy usko minua???!!!!
Kaunista kevättä sinulle
Kiitos vastauksista 🙂 vaikka rankkoja ne on lukea, mutta silti täyttä totta... Sitä ehkä juuri tarvitsen...
Mä asun vuokralla "omassa" yksiössäni ja mieheni asuu omassa asunnossaan. Kyllä mulla on ystäviä ja olen heidänkin kanssaan jutellut, mutta nämä ystävät on myös mieheni ystäviä, joten välillä on heille vaikeaa puhua... Työttömänä olen tällä hetkellä, työvoimakoulutus loppui viime perjantaina, mutta sainpahan hankittua itselleni ammatin. Siitä olen ylpeä.
Vanhemmilleni onneksi pystyn puhumaan kaikesta ja viimeksi tänään soitin äidilleni kun mies raivosi puhelimessa taas ihan ilman mitään syytä. Porukat lähtee torstaina mökille ja harkitsen jos lähden heidän mukaansa, pääsis sitten pois näistä kuvioista edes hetkeksi.
En hyväksy sitä että mieheni flirttailee muille ja olen siitä hänellekin sanonut, mutta vastukseksi olen saanut että kun tämä hänen entisensä on vaan sellainen joka flirttailee niin siihen lähtee mukaan. Huono selitys, ainakin mun mielestä.
Tiedän että joudun tekemään rankkoja ratkaisuja tässä ihan lähitulevaisuudessa ja toivon että saan vaan voimaa jostain tehdä ne. Luin uudestaan kaikki ne viestit joita olen tänne kirjoittanut sillä ajatuksella, että ne olis tapahtunut jollekin toiselle niin tajusin, että en ymmärtäisi joltain muulta sitä että jaksaa ja ottaa vastaan kaikkea mitä mun mies on mulle tehnyt. Mutta sitä vain on jotenkin niin sokea silloin kun on itse tässä tilanteessa ja kun kuitenkin, kaikesta huolimatta, rakastan miestäni. Ehkä mä olen itse antanut liikaa anteeksi ja ollut aina saatavilla kun mieheni on sitä halunnut niin hän sitten ajattelee että voi kohdella mua miten haluaa. Mä vaan niin haluaisin että asiat voisivat olla niikuin ne oli joskus silloin kun kaikki oli hyvin.
Mun omat voimat alkaa vaan olla niin loppu ja tällä hetkellä vielä paniikki siitä kun ei ole töitä ja koulutustuki loppuu, niin millä tulen toimeen? Töitä olen koittanut löytää ja muutamissa haastatteluissa olen käynytkin. Torstaina menen yhteen paikkaan jatkohaastatteluun, toivottavasti se vaan menee hyvin. Haastatteluihin olen onneksi saanut itseni koottua.
Mutta nyt koitan jos vaikka saisin pitkästä aikaa nukuttua, ainakin väsy on.
Heippa
Joo minä aina kyselen niin niistä tietää sitten vähän neuvoa ja auttaa.
Hyvä kun sinulla on vahvuustekijöitä ja niinkuin sanoin kyllä elämäsi järjestyy
nyt vaan on sinulla heikko hetki mutta kun sinua nyt autetaan vaikeuksien yli
niin olet vahvempi ihminen.
älä huolestu äläkä ota turhia paineita toimeentulosta että miten pärjäät kun koulutustuki loppuu.
Menet työkkäriin työnhakijaksi. ( olet varmaan mennyt )
Hae asumistukea???!!!
Toimeentulotukea???!!
Katso sinäkin minun kirjoitus parisuhde,koti ja perhe tältä palstalta
nimimerkille Ero_kesäk_2006
4.5.2011 kirjoitus sivulta 12 siitä missä lukee linkki
Siinä on toimeentulo lakia ja asijaa toivottavasti on hyötyä.
Huolehdi omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta se on tärkeätä ja kun kirjoitit että
et oikein jaksa laitan sinulle viellä tuon osoitteen josta saat varmasti apua.
Mene nettiin ja googleen laita hakusanaksi perheasiainneuvottelukeskus tutustu
siihen sivuun.
Muista että kenenkään et anna tehdä sinulle mitään pahaa tai harmia eli olet
oman itsesi herra ja kuljet aina pääpystyssä.
Hyvä kun sinulla on ystäviä ja viellä parempi kun pystyt puhumaan vanhempienkanssa.
Se on valtava tuki.
Ehdottomasti menet mökille siellä saat vähän pohtija asioitasi jne.
Kaunista kevättä sinulle
Mökillä kävin ja se vähän ehkä paransi oloa... Mutta on mulle jotain hyvääkin tapahtunut 🙂! Sain nimittäin töitä! Ja voitin ilmaiset silmälasit 🙂!
Parisuhdeasiat on edelleen se mikä nakertaa, ei oikein tiedä mitä tehdä ja mitä uskoa... Pahasti näyttää siltä että ero on jossain vaiheessa tulossa. Se on se mikä satuu niin pahuksen paljon. Vaikka mieheni on mulle tehnyt mitä on, niin silti en ehkä kuitenkaan haluaisi erota, koska rakastan häntä kuitenkin.... Pää on mulla sekaisin kuin seinäkellolla tämän asian tiimoilta ja ei vaan millään haluaisi tehdä sitä raskasta ja lopullista päätöstä. Mutta tänään onneksi saan taas jotain muuta mietittävää kun menen isäni synttärikahveille. Kai tämä tästä jossain kohdassa iloksi vielä muuttuu...
Mitä tehdä sitten kun ei oikeasti enää jaksa? Eikä sairasloma ole vaihtoehto kun on ollut vasta niin vähän aikaa töissä...
jaksat kyllä. se että pysyt kiinni arjessa ja nyt uudessa työssäsi (onnittelut!) tekee sinulle varmasti hyvää. arjen tuoma turvallisuus tuttuine kaavoineen pitää ihmeen hyvin mieltä kasassa. kiitän itseäni nyt jälkikäteen siitä etten antanut surun ja ahdistuksen viedä multa toimintakykyä vaan porskutin eteenpäin viimeisillä voimillani, itkin matkat töihin ja töistä kotiin ja vaikka kesken päivänkin jos itku oli tullakseen. olen antanut itseni olla ihmisraunio ja semmoinen olen todentotta ollut. toisen osapuoli luulee minun menneen eteenpäin hyvin vaikka todellisuudessa olen ollut aivan hermoromahduksen partaalla. olen itkenyt silmät päästäni tätä elämän vääryyttä ja sydänsurujen aiheuttamaan kipua, sillä totta se on että se sattuu fyysisesti, henki ei kulje. olen ollut epätoivoinen ja säälittäväkin, mutta mitä sitten? kaikki ovat sitä joskus ja sydämen asiat kuuluukin tuntua. pettymystä on vaikea käsitellä, samoin kauheaa oli se viikkoja kestänyt epätodellinen olo.
keskity itseesi, yksi mikä auttaa on urheilu, urheile itsesi niin väsyksiin ettet jaksa edes ahdistua. tilanteen avoimuus varmasti raastaa sinua joten oman mielenrauhasi kannalta olisi ehkä parempi että pääsisitte johonkin ratkaisuun ja sitä kautta paranemaan, löysässä narussa roikkuminen on monesti uuvuttavampaa kuin esim. aito suru ja eron aiheuttama tuska.
tulet varmasti selviämään tästä kaikesta, sinun olosi ei aina tule olemaan sellainen kun se on nyt. ajattele tätä takapakkina, jonain päivänä sydämesi on taas kevyt. mikä teidän tilanteenne nyt sitten oikein on?
jaksamista!!
Heippa
Olen onnellinen sinun puolestasi kun olet saanut töitä sillä se varmasti
antaa iloa eläämääsi ja saat muuta ajateltavaa ( kun minulla oli elämässä vaikeata ja
ongelmia niin minulla oli niin paljon töitä ei kerinnyt ongelmia miettiä )
Mutta jos tulee tilanne että ei oikeasti jaksa niin ehdottomasti kannattaa hakea
sairaslomaa sillä muuten tulee pysähdys ja sitten on todella piipussa
ja aina huonompi korjata tilanne.
Parisuhteessta kuin muistakin ongelmista kannattaa puhua kaikki asiat selväksi
Kuin myös seurakunnassa voi käydä vaikka papin / diakonin luona juttelemassa
niin auttaa varmasti elämää.
Pitäisi saada se paha olo / mieli sinulta pois purettua mikä syö sinulta voimia.
Kuinkas nyt olet jaksanut???
Kaunista kevättä sinulle
Hei Mailo,
hetken jo luulin, että olin itse kirjoittanut nuo kaikki! Ihan täsmälleen vastaavanlainen tilanne mulla ja olen niin hajalla asian kanssa. Olen käynyt terapiassa ja saanut nukahtamislääkkeitä ja rauhottavia. Nyt pari viikkoa sitten aloitettu masennuslääkitys.
Vastaavanlaista valehtelua ja peittelemistä ja vähättelyä suhteen tilasta. "Me ollaan vaan kavereita". Tätä tilannetta oli jatkunut jo ties kuinka monta kuukautta.. Pitkän tivaamisen jälkeen hän sitten tunnusti. Kuulemma pettäminen on ollut vain henkisellä tasolla. Mä en enää tiedä, mitä uskoa.
Kuitenkin hän haluaa jatkaa mun kanssa, nyt kyllä ollaan eri osoitteissa. Pidetään vaan "taukoa suhteessa". En mä tiedä. Odotanko muka maailman tappiin asti, et jos hän päättääkin palata, ja haluanko mä sitten enää hänet. Luottamus ei mee kuin kerran, ja sen takaisin ansaitseminen on työn ja tuskan takana.
Olisi mukava vaihtaa kuulumisia sinun kanssa tästä asiasta, kun meillä on täsmälleen sama juttu. Olen myös ihan yhtä rikki ja ajatukset harhailee, eikä tästäkään viestistä juuri järkevää tullut...
Oon aivan poikki. On ollu todella rankka viikko töissä. On niin paljon kaikkea uutta mikä pitäis oppia lyhyessä ajassa. Mutta enpä ole kovin paljon ehtinyt ees aatella mitään muuta, hyvä ehkä sinänsä. Kohta lähden kuitenkin käymään kavereitten luona niin pääsee vähän edes rentoutumaan.
Sitä mikä meidän tilanne on juuri nyt niin rehellinen vastaus on että en tiedä. Huomenna varmaan nähdään kun mieheni tulee laittamaan yhden hyllyn seinälle. Mutta en tiedä jaksanko edes ruveta puhujmaan hänen kanssaan mistään tai käydä millään tavalla äitä meidän asioita läpi. Välillä tuntuu että ehkä tästä selvitään kuitenkin loppujen lopuksi, mutta heti perään tulee epätoivoinen olo ja tuntuu ettei tästä voi enää koskaan tulla täysin toimivaa parisuhdetta, koska täydelline luottamus puuttuu. Ja se etten voi luottaa täysillä mieheeni johtaa siihen että mustasukkaisuus saa välillä vallan.
Mutta kiitos teille kaikille, että jaksatte vastailla ja tukea ja neuvoa 🙂 Ja RikkinäinenN, tähän nyt ei oikein voi sanoa että kiva (koska tässä tilanteessa ei ole mitään kivaa) kun on kohtalotovereita, mutta ehkä ymmärrät mitä tarkoitan...
Tunteet vaihtelee laidaasta laitaan... Nyt alan uskomaan ettei tästä enää tule mitään. On niin paha olla etten edes tiedä mitä mun pitäis tehdä. Tänään soitin perheaasiain neuvottelukeskukseen , mutta siellä on aikoja vasta elokuussa... Sitten on jo aivan liian myöhäistä edes yrittäää auttaa meitä, kun meitä ei silloin enää ole yhdessä. 😭
Jos jaksan aamulla herätä ajoissa (iltavuorossa olen ollut) niin koitan soittaa jos pääsisin vaikka läääkärille. Ja sitä kautta puhumaan edes jollekin. Oon jo kerran (ainakin 2kk sitten) käynyt saman asian takia lääkärissä, mutta vielä ei sieltä suunnasta ole kuullut mitään. Ehkä siellä on unohdettu mut.
Nyt juuri koitan vain jostain kaivaa voimia selviytymiseen ja siihen että jaksan. Ei vaan millään haluais luovuttaa. 😭
Heippa
Joo olen pahoillani kun on niin pitkät jonot vaikka apua tarvitsisit heti.
Mutta mene nettiin ja googleen laita hakusanaksi tukihenkilo niin sieltä
löytyy heti keskustelu apua niin varmasti on apua kun saa purkaa pahaa oloaan.
Sillä sillon kun ihmisellä on ongelmia niin ikinä ei saa jäädä ongelmien kanssa
yksin.
Mutta jos on paha olo niin käy ehdottomasti lääkärissä niin sieltäkin saisit
apua.
Eivätkä voi kieltäytyä eikä laittaa jonoon sano että et jaksa jos et saa apua
niin pitää heti päästä lääkäriin.
Yritä etsiä kaikki vahvuustekijät itsestäsi että jaksat ja minä myös yritän
auttaa, tukea ja neuvoa sinua.
Kaunista kevättä sinulle
Kävin tänään lääkärissä. Sain mielialalääkereseptin sekä nukahtamislääkereseptin. Molemmat hain tänään. Mielialalääkkeen aloitan huomenna koska lääke otetaan aina aamuisin, nukahtamislääkkeen otan vasta sitten kun on ihan pakko. Kaupungillakaan ei ole vapaita aikoja, mutta sain kriisikeskuksen puhelinnumeron ja koitan soittaa sinne huomenna jos vaikka saisin sitä kautta apua. Jos sieltäkään en apua saa niinn sitten en tiedä mistä edes lähden sitä etsimään. Ja noista lääkeistä tietää myös äitini ja siskoni. Niin ja varmaan äitin kautta isikin. Eli koitan nyt kerätä voimia myös muiden ihmisten kautta kun tuntuu ettei omani riitä. Eikä niiden varmaan tarvitsekaan.
Olen koko loppuviikon sairaslomalla ja töissä onneksi ymmärtävät, tai niin ainakin luulisin. Kerroin lähimmälle työkaverilleni tästä tilanteesta joka mulla ja miehelläni on ja sain sieltäkin tukea. Ainakin tietävät että mistä johtuu. Itse vaan tunnen syyllisyyttä nyt siitä että jätän siellä ihmiset pulaan kun pienestä, mutta kiireisestä firmasta on kysymys. Ja tiedän kyllä ettei siitä pitäisi syyllisyyttä tuntea, mutta kun tunteilleen ei voi mitään... En mä ainakaan.
Vahvuuksien etsiminen tällä hetkellä on hankalaa.. Tuntuu ettei oo vahva ollenkaan. No sen oon ainakin tehny oikein, että oon hakenu apua ennenkuin se on liian myöhästä...
Heippa
Hyvä kun kävit lääkärissä niin saat sieltä avun ja varmasti auttaa elämää.
Onhan sinulla vahvuuksia.
Esim kun kävit lääkärissä.
Siskosi, äitisi, isäsi jne hyvä kun tietävät asiasi niin se on valtava voimavara
sitä ehdottomasti käytä niin on sinun tukena.
Kuin myös hommaa itsellesi tukihenkilö niin saat jutella iloja ja suruja sillä jo
pelkkä puhuminen helpottaa.
Kaikki nuo edellä mainitsemani ihmiset kun sinua auttaa niin jaksat varmasti
ja pääset vaikeuksien yli.
Kuin myös sen kun muistat että kun vähänkin tuntuu että elämässä on
heikko hetki niin otat heti johonkin henkilöön yhteyttä etkä jää yksin asioita miettimään.
Kaunista kesää sinulle
Eivät ne sitten töissä ymmärtäneetkään... Sain potkut. Ja kaiken lisäksi mun mies on tänään tulossa käymään täällä ja sitten on kaikki todennäköisesti ohi... Mä en jaksa.