Sekava paha olo.

Sekava paha olo.

Käyttäjä mailo aloittanut aikaan 03.09.2010 klo 12:40 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä mailo kirjoittanut 03.09.2010 klo 12:40

Ollaan oltu avomiehen kanssa yhdessä 3,5 vuotta. Nyt ollaan tultu tilanteeseen, josta en tiedä onko ulospääsyä. Tuntuu kuin kaikki kaatuis niskaan ja ahdistaa niin paljon. Mä en edes tiedä mistä alkaisin kertomaan koko asiaa, koska jo parin vuoden ajan on välillä ollu tällaistä samanlaista, mutta nyt tuntuu että on tultu loppuun.

Mies sanoo, että hän haluaa erota, mutta on sitten taas seuraavassa hetkessä halailemassa ja puhumassa tulevasta. Ja sitten hän sanoo että haluaa että muutetaan erilleen, mutta jos oon ymmärtäny oikein niin kuitenkin jatkettais seurustelua. Olen yrittäny puhua hänelle, mutta tuntuu kuin puhuisi seinälle. Jos sanon jotain negatiivista niin sieltä tulee vastaukseksi vain että ”no mä olen tällänen paska tyyppi” tai sitten kääntää asian niin että syy on mun.Hänen kanssaan ei pysty keskustelemaan. Yritetty on. Ja hassuinta on se että hän haluaisi välillä keskustella, mutta siitä ei tuu mitään.

Tiedän että tää teksti on erittäin sekava, mutta mä en nyt kykene kirjottamaan ajatuksia tän selvemmin koska kaikki on mun päässä ihan solmussa. Mä rakastan miestäni, mutta mun voimat kuluu loppuun tämän asian kanssa. Varsinkin kun kesällä mun mies tavallaan petti mua. Ei siis ollu fyysisesti kenenkään kanssa, mutta luottamus meni. Välillä mä ihmettelen että miksi mä haluan jatkaa tässä suhteessa, mutta eroaminen vaan tuntuu niin pahalta. Ei sen takia ettenkö osais ollu yksin tai mitään sellasta, mutta kuitenkin.

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 11.06.2011 klo 09:59

Heippa
Ei elämä siihen kaadu vaikka olet saanut potkut.
Nyt vaan suunnittelet elämää eteenpäin hiljakseen.
Kuin myös puolisosi suhteen.
Muistat vaan että et jää yksin asioita miettimään niin elämä kyllä järjestyy.
Kuinkas nyt olet jaksanut???
Kaunista kesää sinulle

Käyttäjä mailo kirjoittanut 14.06.2011 klo 15:41

Juu ei elämä kaadu, mutta ei vaan jaksais näitä ainaisia pettymyksiä... Mä en ole oikein pahemmin nyt jaksanut tehdä mitään, voimat ihan lopussa. Tällä viikolla tarvitsis joku päivä käydä hakemassa kaikki mun loput tavaraat pois mun miehen luota ja sit se on varmaankin siinä. Yksi pettymys muiden jatkoksi.

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 15.06.2011 klo 11:09

Heippa
Joo olen pahoillani sinun puolesta mutta vaikka on vaikeata niin kyllä elämä
järjestyy usko minua.
Sillä itse olen kanssa aikoinaan ollut niin vaikeissa elämän tilanteissa että monesti
olen miettinyt miten selvisin mutta niin vaan selvisin omalla sitkeydellä
ja periksiantamattomuudella.
Ja mikä tärkeintä ihminen ei saa jäädä yksin ongelmien kanssa ???!!!!
Onhan sinulla asunto asiat kunnossa ???
Onhan myös toimeentulo turvattu ??
Kaunista kesää sinulle

Käyttäjä mailo kirjoittanut 20.06.2011 klo 19:58

Moi!

Juu on mulla asunto, ja yksin en oo ongelmien kanssa ainakaan koittanu jäädä. Onneksi perhe (äiti, isi ja sisko) tukee ja ystävät. toimeentulon kanssa on vähän niin ja näin, mutta sen verran sain tänään kuitenkin aiikaseksi, että hain toimeentulotuki-hakukaavakkeen. Joka aamu vaan koitan potkia itteni sängystä ylös ja saada aikaseksi jotain. Jos ei muuta niin edes pestä vessan tai viedä roskat... Välillä vaan ahdistaa niin paljon, että tuntuu ettei sitä kestä. Mutta kai tää kaikki joskus helpottaa???

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 21.06.2011 klo 10:18

Heippa
Joo se on hyvä että et ole yksin että aina on joku joka auttaa sinua
ja kun on paha olo niin jo pelkästään auttaa kun saa toiselle asioita kertoa.
Muista että ikinä et jää ongelmien kanssa yksin.
Ehdottomasti hae toimeentulo tukea ja kelalta saa sellaisen vihkosen mitä tukia
pystyy saamaan ja muista kysyä myös kun niitä ei tarjota jos asiakas ei osaa kysyä.
Kuin myös ehdottomasti potkit itsesi sängystä ylös ja tee kaikkea mistä
sinulle tulee hyvä olo ja hyvä mieli ja kaikesta huolimatta ajattele asioita positiivisesti
yritä luonnossa liikkua voimien ja jaksamisesi mukaan.
Jos ahdistaa ja tuntuu että ei meinaa jaksaa niin kannattaa käydä lääkärissä
niin saat sieltäkin apua.
Mutta hiljakseen edetään ja kyllä elämä järjestyy.
Kaunista kesää sinulle

Käyttäjä snana kirjoittanut 21.06.2011 klo 11:35

hei mailo! helpottaa varmasti ajan kanssa. en ole paras puhumaan, sillä oma oloni on edelleen ahditunut ja itkuinen ja erosta kohta 4kk, mutta kyllä se ainakin on muuttanut muotoaan ja ahdistus hieman pienentynyt. totesin tehtyäni kaiken, että vain aika armahtaa ja siksi olen ny keskittynyt vain itseeni, omaan olooni ja hokenut kuin mantraa, että tietenkin tämä helpottaa. niin moni on mennyt tällaisestä läpi enne, miksei mekin. tsemppiä!!!

Käyttäjä Etsijä kirjoittanut 21.06.2011 klo 18:36

Hei Mailo,

joo, kohtalotovereita ollaan. Luin ketjusi ja sait sympatiani. Ihminen hajoaa kun tulee pahoja pettymyksiä ja Sinulla on nyt ollut kaksikin, ensin ero ja sitten vielä potkut. En yhtään ihmettele, että tuntuu kurjalta.

Olen itse ollut syvällä suossa, kun parisuhteessa oli ylitsepääsemättömiä vaikeuksia ja sitten minut hylättiin kokonaan. Mutta kyllä tässä vähitellen ollaan toipumassa. Eli samaa kuin edelliset suosittelen: hakeudu ystävien seuraan, työstä kriisiäsi, liiku ja urheile, yritä keksiä, missä olet hyvä ja löytää tyydytystä siitä. Yritä päästä joko työhön tai opiskelemaan, nyt heinäkuussa ei hirveästi tapahdu mitään kun juuri alkaa lomakausi, mutta elokuussa elämä vilkastuu taas ja silloin olet jo vahvemmilla.

Kiva, jos perheenjäsenet ovat tukenasi. Tiedän paremmin kuin hyvin, että KUKAAN ei voi korvata Häntä, mutta pitää ottaa se sodan kokeneiden ihmisten asenne, että jos ei ole kahvia, juodaan korviketta ja jos ei ole perunoitakaan, syödään lanttua. Ikävä kyllä näin se vain menee. Olet nuori ja löydät varmasti vielä jonkun, joka aidosti välittää.

Oletko käynyt katsomassa näitä e-mielenterveyssivuja:
http://www.e-mielenterveys.fi/vaikeat-elamantilanteet/parisuhteen-paattyminen/

Siinäpä hyviä neuvoja, joita me kaikki kärsivät tarvitsemme! Nautitaan nyt sentään edes kesästä. Onni yksillä, kesä kaikilla, näinhän meille aina kerrotaan. 😉 Ja muista, että kriisitön elämä on elämätön elämä. Jokaisen elämään kuuluvat kriisit, muodossa tai toisessa, ja jotenkin niistä vain on selvittävä. Jokaisen!

Käyttäjä mailo kirjoittanut 06.07.2011 klo 15:49

Kaiken jahkaamisen ja epävarmuuden ja katteettomien lupausten jälkeen mun mies kettuili mulle eilen viimisen kerran facebookin välityksellä. Kun sieltä alko taas tulla niitä raivokohtauksia mitä on ollu ennenkin niin mä otin puhelimen käteen, soitin sille ja sanoin että kaikki on nyt lopullisesti ohi. Nyt tuntuu hemmetin pahalta, mutta on ainakin tullu päätös asialle. Aika näyttää miten tästä eteenpäin. 😭

Käyttäjä mailo kirjoittanut 15.07.2011 klo 22:18

Tein yhden elämäni pahimmista virheistä... Päästin se miehen sänkyyni. Olen niin vihainen itselleni tämän kaiken keskellä... Miksi olen niin hemmetin heikko??? Mies vähän lepertelee niin olen heti valmis kaikkeen... Kyllä ihminen voi olla TYHMÄ! 😯🗯️

Käyttäjä mailo kirjoittanut 04.08.2011 klo 23:23

Vaikka aikaa ei ole vielä kulunut kauaa ja toki kaikki on välillä vielä sekavaa, niin olen jo nähnyt valonpilkahduksia elämässäni. Ja vaikka pelottaa sitä myöntää, niin olen pitkästä aikaa onnellinen 🙂. Vaikka mietin aina välillä entistäni ja mukavia aikoja on ikävä, niin tuntuu kuin suuri kivi olisi nostettu pois rinnaltani; enää mun ei tarvi olla mitään kenenkään muun mieliksi. Voin olla ihan sellainen kuin haluan ja tehdä mitä haluan!

Käyttäjä mailo kirjoittanut 31.05.2012 klo 15:07

Hei kaikki!

Yhtäkkiä muistin, että olen täällä vuodattanut pahaa oloani aikoinaan ja saanut teiltä kaikilta suunnatonta apua 🙂

Asiat meni todella huonoksi viime syksynä, mieheni (kyllä, hän josta täällä olen puhunut on taas mieheni) koki todellisen burn outin ja oli töistään puoli vuotta sairaslomallakin siitä syystä. Hän kävi todella pohjalla, mutta siellä ollessaan tajusi, että minä en ole ollut se vihollinen hänen elämässään vaan hän itse. Hän haki apua ammattilaiselta ja minäkin sitä apua sain ystäviltäni (joille suuri kiitos). Puoli vuotta olimme täysin erossa toisistamme ja vuoden vaihteen tienoilla rupesimme uudestaan viettämään enemmän aikaa yhdessä ja totesimme, että niin sen kuuluukin olla, me kaksi yhdessä.

Nyt joku varmaan ajattelee, että olen hölmö kun ryhdyin uudestaan tähän suhteeseen, mutta jokaisella saa olla omat mielipiteensä asioista. 🙂 En minä siitä suutu. Enkä edes oikeastaan välitä, sillä olemme kumpikin onnellisempia kuin ikinä ja nyt osaamme todellakin puhua jos jokin kaivertaa mieltä. Asiat siis ovat kääntyneet täysin päälaelleen, en edes muista koska ollaan viimeksi riidelty, jos ollaan ollenkaan sen jälkeen kun palasimme yhteen. 🙂

Niin ja se vielä, että mieheni kosi minua viime lauantaina. Ja vastasin "joo" ☺️❤️