Hei kaikki!

Kaipaisin näkökulmia, kokemuksia, vinkkejä otsikon aiheeseen.

Pieni taustaselvitys: Olen ollut nykyisen mieheni kanssa parisuhteessa vuoden ja siitä 5 kk olemme asuneet yhdessä. Olemme molemmat voimakastahtoisia ja miehelläni on jopa minua voimakkaampi tarve jyrätä ihmisiä ja saada heidät ajattelemaan kanssaan samoin. Minä taas olen kokenut elämässäni kovia, joten ihan pienestä en enää hetkahda. Olen kokenut 5 vuotta kestäneen väkivaltaisen parisuhteen, joka päättyi raiskaukseen ja tuon jälkeen 3 vuoden suhteen, jossa mies oli pornoriippuvainen. Menneet ovat aiheuttaneet minulle itsetunto ongelmia, kuitenkin ehkä vähemmän mitä voisi kuvitella. Asian suhteen olen käynyt reilun vuoden terapiassa, koska se vaikuttaa myös nykyiseen suhteeseeni.

Tiedän nämä tosi asiat, että ”niin kaunista naista ei olekkaan, etteikö mies katsoisi pornoa” ”kaikki miehet tekee sitä” jne. Kuitenkin tuo tieto tuntuu minusta ajoittain todella pahalta. Koen olevani kaunis ja seksikäskin, mutta kun tiedän, että mieheni katsoo useammin pornoa kun rakastelee kanssani, pahoitan mieleni ihan järjettömiin mittasuhteisiin. Jos en tietäisi asiasta, en miettisi sitä, mutta kun mies touhuaa omiaan, minä jään ilman ja sillon tiedän.. Ja olen melko seksuaalinen ihminen, olen aina kaivannut suhteissa seksiä enemmän kuin mies. Tämä taas on melko normaalia, koska naisille seksi on sen aktin lisäksi usein hellyyttä ja läheisyyttä.

Mietin päässäni asioita, että miksi en kelpaa/riitä? Ajatteleeko mies niitä porno naisia kun rakastelee/panee minua? Tarvitseeko hän sitä, että kykenee olemaan minun kanssani? Yms. ja tälläinen ajattelu ahdistaa. Olen tehnyt miehen mielihalujen eteen PALJON. Hän haluaa esim. melko usein roolileikkejä tai alusvaatejuttuja, kun minä taas kaipaan kosketusta ja läheisyyttä. Mietin miksi näen kaiken vaivan kun en saa itse takaisin toivomiani asioita?

Mies kääntää tämän kaiken minun syyksi. Meillä oli riitaa jostain höpöhöpö jutusta kun en ollut hänen kanssaan samaa mieltä, riita tietenkin johti keskusteluun hänen pornon katsomisestaan ja siitä, miksi hän voi vaatia minulta asioita jos ei ole valmis ottamaan minua huomioon tekemisissään. Tämän jälkeen hän piti VIIKON mykkäkoulun. Mykkäkoulu on hänen tapansa pitää valtaa. Lopulta kysyin miten aiomme jatkaa, koska puhumattakaan ei voi ikuisuuksia saman katon alla elää. Hän ei aio muuttaa käyttäytymistään, että huomioisi minut esim. olemalla hehkuttamatta pornosta, koska silloin ”rajoitan” hänen elämää. Toive olisi, että minun ei tarvitsisi saada jatkuvia muistuksia muista naisista. Tehkööt siis, mutta jos minä jään sen vuoksi ilman, pitääkö vain minun tehdä kaikki työ seksin eteen?

Koska minun suhtautumiseni pornoon on niin kielteinen, aiheuttaa se paljon myös luottamuspulaa. Menin sanomaan suutuspäissäni miehelle pahimpia pelkojani asian suhteen. Esim. että hän taitaa tarvita pornoa, että edes innostuu minusta. Toki hän otti sen arvosteluna hänen seksitaitoja kohtaan, vaikka tosiasiassa olin niin rikki, että käänsin omat pelkoni loukkaukseksi häntä kohtaan. Hän totesi että olen sairas.. Itsetunto ongelmani myönnän ja sitä työstän, mutta että sairas? Paljon muutakin sain kuulla.. mutta tuo jäi soimaan mieleen.

Paljon pahaa on sanottu puolin ja toisin. Tuntuu, että ehkä liikaakin, että voitaisiin enää jatkaa yhdessä. Itsetunto-ongelmiin en saa mieheltä tukea tai ymmärrystä. Hän ei esim. usko että käyn asian suhteen terapiassa, vaikka teen niin 2 kertaa/kk. Toki sielä käydään läpi paljon muitakin asioita.. Hän on todennut, että suhteessa ei kannata tehdä mitään miellyttääkseen toista. Silti, miksi minä olen tehnyt asioita esim. seksin suhteen hänelle ja hän odottaakin niin olevan?

Yksi riitoihimme liittyvä asia vaivaa minua todella paljon. Ehkä se on jopa asia jonka kanssa en voi elää. Aina sama kaava, pitkä mykkäkoulu mieheltä, minä yritän avata keskusteluyhteyden, jonka jälkeen huudetaan ja sivalletaan toisiamme. Yleensä siinä vaiheessa lähden lenkille rauhoittumaan ja kun tulen kotiin, pyydän, että saisin olla rauhassa ja jatketaan kun ollaan rauhoituttu. Tällöin mies kuitenkin aloittaa järkyttävän syyttelyn/haukkumisen, minkä vuoksi menen ihan paniikkiin. Koska ne sanat ovat kuin suoraan minua vuosia hakanneen exäni suusta. Ex oli selkeästi narsistinen, onko nykyisenikin? Laskelmoivaa, tahallaan etukäteen mietittyjä loukkauksia, pahimpia asioita joiden tietää olevan toiselle se herkin paikka. Ei edes suutuspäissään huudettuja, kuten minulla taas on tapana tehdä (kiroja ja korottaa ääntä). Ei kyllä suotavaa sekään, mutta kumpi on pehempaa, tunteiden puuskissa heitetyt typerät asiat, joita ei oikeasti edes tarkoita, vai laskelmoidusti mietityt, tahallaan sanonut pahimmat loukkaukset?

En kestä tälläistäkään elämää, että joka 3kk räjähtää ja lähes aina samasta asiasta..

Pitääkö minun vain niellä pahaolo? Kestää porno ja muut naiset reviirilläni? Eikö minulla ole oikeutta pyytää itselleni asioita joita kaipaan suhteelta/seksiltä tai tukea itsetuntokriisiin? Tarkoitus olisi nousta, mutta se tuntuu kovin vaikealta kun toinen kamppaa heti kun pääsee pystyyn.

Kiitos kaikille, jotka jaksavat lukea vuodatuksen ja kommentoida!