Pettäminen ja siitä ylitsepääseminen
Anteeksi jo etukäteen siitä, että mä en osaa vieläkään purkaa selvästi ajatuksiani. Mulla on takana kymmenvuotinen avioliitto josta tuloksena kaksi ihanaa lasta. Miehen kanssa arki on taivaallista. Ei mene päivää ilman molemminpuolista hellyyden osoitusta. Mä tiedän mieheni rakastavan minua ja minä sitä enemmän kuin ikinä oisin uskonut ketään rakastavani.
Mutta… Mieheni on pettänyt minua paljon. Ei riitä kahden käden sormet näitä kertoja laskemaan. Mitään vakituista kumppania ei ole ollut, vaan lähestulkoon kaikki kännisiä yhden illan juttuja. Sain aluksi näistä tietoon yksitellen muutaman kunnes kaikki räjähti käsiin neljä vuotta sitten kun sain nyhdettyä miehestä irti kaiken. Totuus ei ollut järin kaunis.
Olin aavistellut jotain tällaista pitkään, mutta laajuus yllätti minut täysin. Mieheni sairastui minun ohella vakavaan masennukseen. Hän ei ole osannut vieläkään kertoa miksi. Mun on pakko saada tietää, mutta sillä ei ole antaa mulle vastauksia.
Mä laitoin samantien eropaperit vireille kun asia selvisi. Mutta mä lopulta annoin eron raueta koska mun elämä on niin täysin ristiriitaista. Olisi niin paljon helpompaa jos meidän arki ei toimisi, jos me ei oltaisi niin täydellinen pariskunta joka lukee toistensa ajatukset. Mä taistelen sisäisesti sen arkipariskunnan ja juhlapariskunnan välillä. Meidän elämä toimii jos mies ei lähde viihteelle, mutta kun saan kuulla sen suunnittelevan reissua kavereiden kanssa mä alan pelätä. Mä nään jatkuvasti painajaisia niistä naisista (jos pystyn nukkumaan), mun sydän hakkaa kurkussa niin että tunnen tukehtuvani, hikoilen ja tärisen ja ajan itseni raivon partaalle. Mä yritän vahtia jokaista liikettä ja jos en baari-iltana tiedä missä on niin suorastaan sekoan.
Mies on tähän asti ollut kärsivällinen ja vannonut kestävänsä kaiken kunhan antaisin sille mahdollisuuden. Hän ei halua menettää minua eikä lapsia. Nyt alkaa olla merkkejä turhautumisesta ja mä pelkään tän ajavan meidät lopulta eroon, kun mä en pääse tästä eteenpäin. Mä en tiedä mitä tehdä. Mä en voi sanoa ’mee miten haluat’, koska se tarkoittaa mulle täyttä painajaista, mä valvon yön ja sitten mun pitäisi jaksaa olla lasten kanssa seuraavana päivänä ilman yöunta. Mun miehellä ei ole alkoholin kanssa kontrollia. Kun se lähtee viihteelle, se juo yleensä itsensä niin turvoksiin että unohtaa meidän olemassa olon ja mulle tehdyt lupaukset tulla ajoissa kotiin.
Se vannoo, että on läksynsä oppinut ettei ikinä petä enää koska ei halua menettää meitä. Mutta miten mä pystyn luottamaan? Kun viinapäissään ei pysty edes pitämään kiinni lupauksesta tulla neljältä kotiin suoraan baarista vaan saattaa sammua kaverilleen tai mennä jonnekkin ja tulla vasta kukon laulun aikaan kotiin.
Mä tiedän, että tää ei voi jatkua näin. Mä haluan päästä yli, mä haluan unohtaa. Mutta mä en tiedä keinoja miten sen tekisin.
Nimimerkki kirjat mietti sitä kuinka yleistä ja hyväksyttävää pettäminen on nykyään. On suorastaan lupa olla uskoton tai ryhtyä suhteesen varatun miehen (tai naisen) kanssa, kun kertoo että meillä ei just nyt mene koivin hyvin puolison kanssa. Kenelle se pirulauta kuuluu meneekö hyvin vai ei, ei se oikeuta pettämistä ja entisestään sotkemaan parin mahdollisesti jo muutenkin herkkää elämän tilannetta. Pitäis olla pokkaa sanoa puolisolle, että hei nyt tää meidän homma ei toimi, pistetään peli seis ja mietitään meidän asiat loppuun. Mutta se on ilmeisesti niin pirun vaikeeta! On paljon helpompaa etsiä uus suhde, johon voi tukeutua kun pistää välit poikki kotona.
Ja miksei sais soittaa tai ottaa yhteyttä siihen jota puoliso on tapaillut. Sehän on myös syyllinen tilanteeseen ja ansaitsee saada mielestäni kunnon haukut. Sillä sen verran tiedän tuttavapiirien tapahtumista, ettei hän todennäköisesti pidä itseään millään tavalla syyllisenä tai vastuullisena koko tapahtumaan. Onpahan vaan onneton rakastaja joka odottaa kuola valuen uutta hetkeä jolloin iskeä 😠
Itse aion ottaa siihen ihmiseen yhteyttä ja päästää kaiken raivoni irti sanallisessa muodossa, ja siihen kuuluu paljon kirosanoja eli ei varmasti mitään rakentavaa. Mutta sen keskustelun ei tarvitsekaan olla rakentava, ainoastaan raivokas jotta sais sanottua mitä ajattelee. Äijä on jo haukuttu niin monta kertaa, että sen kanssa voi olla rakentava, jos jaksaa. Ja parempi on että soitan, sillä auton kylkeen spraymaalilla kirjoitettu HUORA tai kerrostalon ilmoitustaululle jätetty viesti "Munahaukka tarjoaa ilmaista seksiä asunnossa A 1" tulee kuitenkin kalliimmaksi, enkä just nyt jaksa panostaa moiseen, ehkä myöhemmin...
Ai olenko päässyt yli petetyksi tulosta? No, ilmitulo on kuitenkin vielä aika tuore juttu.
Niin ja miksei täällä ole niitä pettäjiä keskustelemassa, nillähän on kaikki hyvin, ei ne tarvitse tukea täältä kun niillä on (ainakin suurimmalla osalla) jo uusi kulta kainalossa, jolle voi purkaa kaiken pahan entisestä liitosta.
Ja entäs ne jotka ovat päässeet yli pettämistä? Ehkä tuska ei ole enää ajankohtainen, eikä sitä tarvitse enää työstää niin paljon, kun asiat ovat alkaneet jo sujua paremmin.
raasu, pettämistäkin on montaa lajia ja mistään niistä ei koskaan yli pääse.
itsellä katkerat arvet sydämessä.
älä ihmeessä mene tekemään julkisesti mitään, joka voidaan todistaa sinun tekemäksi, koska sinä joudut maksumieheksi, vaikka ansaitset koston ja raivon.
mutta niin siinä aina käy satutettu, petetty jää aina jalkoihin.
ilman mitään oikeutta.
kukaan pettäjä ei uskalla tänne tulla ja eiväthän he tarvitse meidän muiden raasujen lailla tätä palstaa. heillähän elämä kukoistaa ja kaikki on hyvin. eihän heihin koske.
täällä olemme vain me, satutetut, maahan lyödyt ja toivomme menettäneet.
voimia sinulle raasu ja kaikille muillekin.
en sano tyhjiä sanoja, et huomenna on parenmin, kun ei se todellisuudessa niin mene.
sanon vaan voimia, ne tulee tarpeeseen varmasti.
Niin raasulle vielä..
Vaikka oletkin täynnä raivoa niin kohdista se yksin ja ainoastaan siihen pettävään mieheesi.
Hän itse mahdollisti sen että petti.
Itse jouduin aikanaan ikävään välikäteen kun tapailemani mies. Joka esiintyi vapaana poikamiehenä, paljastuikin
normaaliksi pettäväksi ukkomieheksi. Vaimo kanssa lupaili paikata autoani, ja henkeänikin uhkaili. Ihan turhaan.
Minulle asian selvittyä jäi vain päälle että olen yliajon uhri minäkin.
Nykyisin en edes ala tapailla kaveria jolta paljastuu pientäkin valehtelua. Ehkä näin tulen loppuelämäni elämään sitten sinkkuna, koska
tähän pv mennessä en vieläkään ole valehtelematonta minua kiinnostavaa urosta enää elämääni löytänyt.
Niin että jää monta tarinaa näkemättä tältäkin puolelta.
Itse tämä nainen mustasi maineeni pienellä paikkakunnalla tehokkaasti mutta näin laput silmillä eläneenä se minäkin olin hänen miehensä pettämänä.
Olinko siis maineen vahingoittamisen ansainnut ? Omasta mielestäni en .
Yhtä naiveja oltiin niin vaimo kuin minäkin.
Toki ymmärrän tuskasi. Mutta kohdista se viha ja simputus ihan vain sinne kotimiehen niskaan.
Siellä se syyn alku ja juuri kun majailee.
Kiitos dahliakukka, voimia tässä tarvitaankin.
Mutta täytyy kyllä myöntää, että just tällä hetkellä toi auton kirjailu spraymaalilla tuntuu tosi houkuttelevalta. Sillä siitä tulis varmasti yhtä hyvä tunne kuin puhelinsoitosta, jossa sai purkaa kaiken viha ilmoille. Joo, myönnän että sen soiton jälkeen tuli paljon parempi olo, ja se soitto ei kyllä kaduta yhtään. Ja jos sitä joutuu maksumieheksi auton sotkemisesta, niin rahaahan se vain on, sitä paitsi sillä töhrityllä autolla se joutuis kuitenkin ajelemaan töihin jonkun aikaa...
Joo, yks tuttu sano mulle että mun pitäis jotenkin rakentavasti purkaa vihani. Ehkä, mutta just tällä hetkellä se ei kiinnosta.
raasu, me voitas yhdistää voimat ja iskeä yhdessä kaikkien piiiiiip kimppuun? heh, kaksi ärsytettyä naarasta ku kävis kimppuun niin voisi aika rumaa jälkeä tulla.
itse taistelen poliisien kanssa minuun kohdistetun ilkivallan vuoksi. kyseessä ei ole pettäminen vaan aivan rakkaat naapurit vaan ja olen aivan raato kaiken henkisen paineen vuoksi.
sanon edelleen et älä tee mitään, josta joudut vastuuseen, aina ei rahalla kuitenkaan selviä. itsekään en suostu sovitteluun asiassani.
voimia
Joo, tai voitais perustaa terapiaryhmä, jossa sais huutaa ja räyhätä vihansa ja pettymyksensä ulos, sen sijaan että lähtee kivittämään ikkunoita tai jotain. Ja on ehkä parempi, etten ajaudu minkään tempauksen takia liian lähelle sitä ihmistä, silloin vois tulla jo jotain muuta kuin sakkoja. Toivon sulle parempaa Uutta Vuotta ja voimia jaksaa, otetaan päivä kerrallaan.
raasu, kun minulla on pahimpia raivokohtauksia ollut, niin olen valokuvan printannut ja tikoilla heitellyt. ei kauheasti hellittänyt, mutta sain sillä itseni hiukan aioissa pysymään.
onko sinulla mitään lääkitystä? jota voisit ottaa, kun kaikkein pahin olo iskee? entäs jos alkaisi vihaterapian? käsittääkseni sellaistakin on olemassa? ei ole hyvä pitää vihaa sisällään, koska ajan mittaan sitä sairastuu ja katkeroituu niin, ettei elämästä enää tule mitään.
itse olen vaipumassa siihen katkeruuteen, kun odotan poliisilta yhteydenottoa, mitä ei vaan kuulu. sitten ihmetellään, miksi tapahtuu mm tälläisiä jokelan tapauksia. vaikka kuinka huutaa apua, kukaan ei kuule ja sitten se viimeinen piuha katkeaa ja menee syyttömiä samassa kyydissä.
ihmisiä pitää kuunnella!!! ottaa vakavasti!!!
Kun kaikkein pahin olo iskee, niin mä itken, itken silmäni ja sieluni puhki. Sit mä lähden lenkille ja puran kaiken kiukkuni maahan jalkojeni alla. Eli kilometrejä on kertynyt. Mä oon vissiin sellanen tyyppi, etten vaan yksinkertaisesti voi jäädä paikoilleni märehtimään. Jos mä johonkin juutun, niin tv:n eteen, sieltä jotain tyhmää ja aivot offille. Lääkkeitä mulla on nukahtamista varten eikä niitäkään ole tähän tilanteeseen määrätty. Mut voimia sulle, äläkä anna periksi, vielä tästä noustaan.
Moi raasu,
Näinhän se menee, että nykyään on näköjään kaikilla lupa pettää niin paljon kuin pystyy. Oma miehenikin jossain vaiheessa totesi, ettei hän ole ainoa, joka hänenkään työpaikassa harrastaa työpaikkaromansseja. Ihan kun se olisi joku selitys.
Kyllä se niin on, että kun alkaa olla huono olo parisuhteessa, se pitää sanoa puolisolle eikä lähteä muualle. Veikkaan, että ratkaisu löytyy puolisonkin kanssa. Rohkeutta näköjään vaatii enemmän se, että sanoo asiasta puolisolle kuin se, että lähtee vieraisiin.
Vieläkin harmittaa itseäni, etten mennyt ja haukkunut naista oikein kunnolla. Nyt on vähän myöhäistä kun viime tempauksesta on kulunut neljä kuukautta. Haukkuminen olisi helpottanut niin omaa oloa. Oikein nautin ajatuksesta, mitä olisin hänelle sanonut ja huutanut. Silloin vain minua neuvottiin, että älä alennu hänen tasolleen, mutta nyt kyllä huomaan, että hänelle huutaminen olisi auttanut. Mitään muuta ei kannata tehdä, ettei tule hankaluuksia. Huutamisen voi aina kieltää, jos siitä muija olisi alkanut valittaa.
Sekin on totta, että pettäjän elämä jatkuu. Meillä mieheni kyllä katuu kovasti ja aina välillä sanoo, miten hirveästi häntä kaduttaa, mutta ei hänellä ole hajuakaan siitä kivusta ja ahdistuksesta, mitä itselläni on. On öitä, milloin herään siihen, että sydänjuuria myöten rintaani sattuu.
Jotain tällaisesta oppiikin, liika kiltteys on itseltäni hävinnyt. 20 vuotta tein kotihommat just eikä melkein ja tein sitä ja tätä ja kiitoksena sain rikotun sydämeni. Miksi helvetissä jatkaisin itse samaa linjaa, ei näköjään hyvää tekemällä saa kuin kurat naamalleen. Jos ei huvita jollekulle hymyillä niin mitäs väliä sillä on.
Tärkeintä on nyt saada oma elämä raiteilleen ja oma hyvinvointi ja oma oleminen ovat tärkeimpiä.
Sinulle perunateatterin dooris
Ymmärrän toki näkökantasi, sillä tiedän että miehillä on myös tuo tapa, ettei paljasta oikeata elämän tilannettaan. Siitä olen pahoillani puolestasi.
Meidän tapauksessamme tuo toinen nainen TIESI haikailevansa ukkomiehen perään ja oli tehnyt sitä jo pitkään saamatta vastakaikua. Hän tiesi hyvin että tavoitteli miestä kahden pienen lapsen äidiltä, eikä ajatellut yhtään sitä mihin nokkansa pisti, kun vihdoin onnistui. Uskoi vissiin tulevansa äitipuoleksi lapsilleni. Ja tällä kusipäisellä mielenlaadulla millä minut on varustettu, hän sai juuri sen mitä ansaitsikin. Haukut, ja sellaisella raivolla, mihin pitäis panna merkki K-18. Ja älä huoli olen minä mieheni haukkunut, mutta hän ei ollut siinä tosiaankaan yksin.