Hei Teary69,

Onko miehesi katkaissut välit naiseen? Onko hän ilmoittanut naiselle, että heidän seikkailunsa on seikkailtu ja, että nainen ei saa olla yhteydessä mieheesi? Oletteko sopineet, että nyt keskitytte teidän parisuhteeseenne ja teette kaikkenne asian korjaamiseksi?

On erittäin tarkeää, että miehesi katkaisee välit naiseen, jotta saatte rauhan käsitellä pettämistä ja keskinäistä suhdettanne. Hänen on tämä tehtävä nyt, olivat teidän myöhemmät ratkaisut mitkä hyvänsä. Älä ole ainakaan nyt tunnekuohun vallassa yhteydessä toiseen naiseen, ei ainakaan, jos miehesi selkeästi katkaisee välit ainakin siksi aikaa, että saatte rauhan käsitellä asiaa.

En suosittelisi menemistä teknisiin yksityiskohtiin. Ne jäävät helposti kummittelemaan mieleen. Keskittykää ennemmin siihen mitä tunnette ja haluatte. Kerro, että et kiusallasi puhu näistä asioista, et vain saa mitään rauhaa mielesi myllerrykseltä ja paras tapa saada myllerrystä järjestykseen on jäsennellä tuntemuksia kirjoittamalla ja keskustelemalla niistä miehesi kanssa. Painota miehellesi, että hänen on ehdottomasti sitouduttava keskustelemaan ehdottoman rehellisesti mikäli haluaa auttaa sinua ja teidän suhdetta.

Toivotan voimia jaksamiseen. Nukkumiseen ja mielen rauhoittamiseksi saatat tarvita alkuvaiheessa lääkitystä. Myös sairasloma voi olla tarpeen. Varsinkin, jos ette saa käynnistettyä toimivaa keskusteluyhteyttä miehesi kanssa, tarvitsette sopivaa terapiaa/terapeuttia, jotta saatte tilanteeseen tolkkua.

Beren sanoikin jo hyvin.

Tarkat yksityiskohdat kaihertavat mieltä ja sinusta varmasti tuntuu, että haluat tietää kaiken mahdollisen. Ne kuitenkin jäävät vain kummittelemaan pähääsi, etkä voi koskaan todellisuudessa tietää, mikä on totta. Turha haalia itselleen lisää pahaa mieltä.

Sen sijaan keskity siihen, mitä on nyt.
Pettäminen on tapahtunut, sitä ei saa pois vaikka miten kyselisi, se on todellisuus. Keskity siihen miten pääsette eteenpäin, mitä miehesi haluaa, mitä sinä haluat. Keskity siihen, että hän haluaa olla SINUN kanssasi ja on valmis (toivottavasti) käymään kanssasi läpi todella vaikeita asioita. Sekin on jo paljon.

Oma avomieheni kävi vieraissa noin vuosi sitten, se oli todella musertavaa. Laihduin viikossa monta kiloa jo ennestään laihasta varrestani ja monta päivää putkeen vain itkin ja huusin. Sain urkittua kyseisen naisen nimen ja muutamia tietoja, joiden avulla olisin voinut tähän ottaa yhteyttä... Mutta en sitä tehnyt.
En usko että se olisi auttanut, koska tämä nainen tasan tiesi mieheni olleen varattu. Nainen siis tiesi minusta ja silti pokasi varatun miehen. Hänhän olisi voinut vain satuttaa minua lisää, jos olisi vaikka ollut ilkeämielinen.

Hae keskusteluapua ja keskitä nyt kaikki voimasi siihen, että pääset päivästä toiseen. Älä ajattele viikon tai kuukauden tai vuoden päähän. Tähtää huomiseen! Tähtää siihen, että tarpeelliset asiat tulevat tehdyksi edes jotenkin ja anna itsellesi anteeksi, jos et pysty kaikkeen.

Ajan kanssa se helpottaa 🙂🌻

Kiitos kommenteista. Ehkä on parhainta jättää selvittelyt sikseen ja tiedänhän jo aika paljon. Mieheni on katkaissut suhteensa ja sanoo keskittyvänsä meidän suhteen parantamiseen. Haluan uskoa sen vaikkakin välillä häilyy ja lujaa. Uskon että jos pettäminen toistuu ei meillä sitten ole yhteistä tulevaisuutta. Olemme pystyneet keskustelemaan avoimesti kahdestaan ja olenkin hiukan yllättynyt siitä sillä mieheni todella on sitä sorttia että ei pahemmin puhuta henkilökohtaisia.
Mutta sanatkin satuttaa vaikka vannoo ettei ollut mitään tiiviimpään kuin yksi hetki.
Aloitamme pariterapian ja luultavammin tulee kaivettua luurankoja kaapista, mutta jos se auttaisi ja olisi vielä mahdollisuus rakentaa suhde eheäksi. Tällä hetkellä en ole valmis antamaan anteeksi, toivottavasti joskus pystyn siihen.
Tänään tuntuu vieläkin pahalta... huomista en halua edes ajatella.😭

Hei 🌻🙂🌻
Jälleen uusi ihminen tähän petettyjen kerhoon 😭
Minusta Beren ja Menolly kirjoittivat jo hyvin siitä, miten pääsisi eteenpäin.
Yksityiskohdat vain kiduttavat mieltä; tärkeintä nyt tosiaan olisi se, että olisi täysi varmuus siitä, että suhde vieraaseen on ohi.
Minä olen kirjoitellut tänne paljon meidän uskottomuustarinaa.
Kävin tuossa yliopistollisessa sairaalassa kontrollissa perussairauteni takia ja tuli siellä esille, että tämä kulunut vuosi on ollut elämäni raskain.
Lääkäri ehdotti lähetettä psykiatriselle puolelle ( toki jonotustilanteesta mainiten ) ja oli sitä mieltä, että masennuslääke olisi hyvä aloittaa, ettei tila jää päälle. Selitti jotain aivokuoren toiminnasta ja siitä, että lääkitys vaikuttaisi myös fyysisiä kipujani helpottaen.
Minun pitäisi kuulemma saada elämäniloinen minäni takaisin, huolimatta siitä, että minua on kohdeltu todella huonosti.
Huomenna pitäisi lääke sitten aloittaa. Mies oli lääkityksen kannalla. Tuli tietenkin mieleen se, että häntä se helpottaisi myös...En vielä suostunut lähetteen tekoon psyk.puolelle ja miehen mielestä olisi pitänyt suostua. Siksi, että asia tulisi siellä käytyä läpi. Itse hän on haluton edelleen pariterapiaan, vaikka lääkärini mainitsi siitäkin.
Minähän hain apua käyden iäkkäällä miespsykiatrilla mutta tuolloin en kokenut siitä saavani apua. Tämä oma lääkärini tuumasi, että kaikkien kemiat ei käy yksiin, oli hoitava taho sitten kuinka pätevä työvuosien perusteella. Lieneekö siitä ollut sitten kyse???
Toivon Sinulle kovasti voimia, sillä niitä sinä tulet tarvitsemaan. Ja jos ei ole todellista luottoystävää, niin hae apua itsellesi ja mikäli miehesi suostuu, teille molemmille.
Nämä ovat todella ikäviä tapahtumia ja täällä huomaa, miten yleistä on pettäminen. Ja eiväthän kaikki petetyt edes välttämättä avaudu kokemuksistaan missään.
Tiesi asian käsittelyn suhteen on vasta alussa; tuo kertomasi on shokkivaihe, kun asia tulee tietoon..Miten osasit ajatella sitä, että mies pettää, vai kertoiko hän asian itse???

Ps. Minä otin yhteyttä naiseen, sillä hän on tuttavamme. Sen jälkeen soitin hänen miehelleen ja kerroin asiasta. Yhteydenotto naiseen selvensi kuviota, sillä oli kai sovittu, että pelkkänä ystävyytenä asia kerrotaan pitkien epäilyjeni jälkeen. En olisi ikinä voinut kuvitella, että se oli HÄN.
Mutta, kun keskustelin hänen miehensä kanssa tilanne avartui: nainen oli vuosi aikaisemmin varoittamatta mitään hakenut eroa ja muuttanut kotoa pois. Ei kuulemma mitään muuta syytä, kuin erilleen kasvaminen. Ei keskusteluja ennen tätä tekoa. Epäilen, että jotain sutinaa, samoin kuin miehensä, oli silloin jonkun kanssa ollut.
Joskus kannattaa yhteydenotto mutta täydellistä totuutta et tule saamaan. Et, jos miehesi ei kerro rehellisesti, mitä on tapahtunut ja miksi???

Joskus voi olla hyväksi ajatella; sitä ei sydän sure, mitä ei silmä näe tai korvat kuule.

Kiitos teille vastanneille.😉
Mieheni pettämisen vaistosin, hänen käytöksestään joka muuttui äkisti. Sitten katsoin hänen tx puhelimestaan ja kaikki oli selvää pettämisen suhteen.
Olen paljon lukenut näinä päivinä teidän kokemuksianne, ehkä siksikin että halua uskoa huomiseen, siihen että tästä selviän yksilönä ja jos hyvin käy niin parisuhdekin selviää. Kummastuttaa että pettämisellä näyttää olevan ihan selvä kaava ja kaikkien meidän petettyjen kohtalot hyvin samanlaisia. Ja se tuska jota kannan sisälläni niin että pää tuntuu halkeavan ja äänetön huuto leviää ympäriinsä. Tosin tuona iltana huusin kuin sikaa oisi tapettu.😞, yritin kyllä itkeä mutta se kuulosti ihan muulta.😭 Niin se tuska tuntuu teilläkin olleen samanlainen. Johtuuko se siitä, että rakastaa vielä toista, tuota pettänyttä osapuolta?
Tänään ei ole sen parempi päivä kuin eilen.... Mutta nousin silti ylös, laitoin pojan kouluun, koirat ulos, join kupillisen teetä. Vieläkään en saa ruokaa suuhuni, tulee vain etova tunne mahaan kun ajattelenkin syömistä.sunnuntaista olen laihtunut 4 kiloa. Enpä ole koskaan tälläistä olotilaa käynyt. Huomenna meillä on ensimmäinen pariterapia psykiatrian polilla, sain sinne akuutti ajan. Olen miettinyt pitäisikö laittautua, jotten tummine silmine säikäytä. Olen oppinut aina laittautumaan kun kotoa lähden ja nyt näinä muutamana päivänä en ole välittänyt pätkääkään miltä näytän jos olen lähtenyt ulos kotoa asioille.🙄 Onko sillä enään merkitystä millainen ulkokuori on jos sisältä on revitty rikki? Toisaalta miten että jos joku tuttu pysäyttää ja jää vaihtamaan kuulumisia niin lyyhistynkö samantien kertomaan kuinka itsetuntoni on kadonnut ja millaista tuskaa tunnen. Mikähän olisi reaktio? Minä joka alati olen ollut iloinen, toiset huomioon ottava, huolehtija.... kärsinkin nyt itse.🤔 Ja sitten tämän arjen pyörittäminen perheen kanssa, tuon tuskan kera, tuntuu haastavalle. Kouluaika antaa onneksi itselle rauhaa, mutta illat ovat vaikeita. Miten pysyä kasassa lasten nähden?
Uskon, että he ovat vaistoneet ja ehkä kuulleetkin mitä äidin ja isän välillä tapahtuu. Niinpä tunnen kantavani vieläkin isompaa taakkaa kun lapsiani ajattelen. Toivon että voisimme yhdessä kertoa heille mikä tilanteemme on ja sen että halumme on yrittää vielä yhdessä ja perheen hyväksi. Nyt en vielä minä yksin siihen pysty ja tuosta ei miehenikään ole vielä kommentoinut. Ehkä huomenna saamme eväitä miten kertoa lapsille missä mennään. Kotihan on se paikka missä me jokainen saamme olla juuri sellainen kun on, omin tuntein.
Huomista odotellen..... ja taas itken.😭

Hei Teary69,

Hienoa, että pääsette nopeasti pariterapiaan, että miehesi on katkaissut välit naiseen jonka kanssa on pettänyt, ja että miehesi haluaa olla rinnallasi ja tukenasi. Näistä lähtökohdista on hyvä lähteä selvittämään tilannetta.

Oma jaksaminen on tärkeää joten tarvitset mahdollisesti rauhoittavaa lääkitystä. Ihmiset reagoivat eri tavoin. Itse olen saanut kohtuullisesti syötyä mutta uni on jäänyt selvästi vajaaksi. Myös silloin kun olen ollut näennäisesti rauhallinen ja levollinen illalla. Mieli on kuitenkin käynyt ylimääräisillä kierroksilla ja on ollut vaikea rauhoittua nukkumaan.

Vaikka voi tuntua, että olisi parempi kun lapset eivät olisi paikalla, ovat he kuitenkin konkreettinen muistutus elämän arvosta ja parisuhteen merkityksestä. Lisäksi he auttavat saamaan ajatukset välillä muualle.

Pettäminen pyörii pakonomaisesti mielessä, eikä sille heti voi mitään. Koita kuitenkin saada ajatuksiin teidän keskinäiseen suhteeseen liittyviä asioita, mahdollisesti ihan alkuajoista lähtien. Myös sen tunteen miksi olet rakastat miestäsi. Miehesi saisi mielellään kertoa mikä merkitys teidän suhteella on hänelle. Saamalla perspektiiviä teidän suhteeseenne, saatat nahdä tarkemmin mitä haluat ja saatat pystyä paremmin suhteuttamaan pettämisen jolloin se ei ehkä tunnu niin musertavalta.

Jos miehesi pystyy ja haluaa käydä tilannettanne läpi, se on hyvä tapa rauhoittaa mieltä vähitellen. Yrittäkää luoda kuva siitä mitä haluat tulevaisuudelta. Jos päädyt siihen, että haluat jatkaa yhdessä miehesi kanssa, yritä keskittyä yhteisen tulevaisuuden luomiseen ja millä edellytyksillä tämä voi toteutua. Kostosta ja katkeruudesta et hyödy itsekään. Niistä voi olla vaikea vapautua mutta sitä kannattaa yrittää ihan itsesi takia. Koita myös välttää turhaa itsesääliä. Silloin vieras nainen vahingoittaa sinua vain enemmän.

Toivotan voimia jatkaa eteenpäin.

Kävin taas lukemassa niin surullisia tarinoita! Pakko kommentoida!
Teary69: Olet vasta selviämässä shokkivaiheesta. Ihmismieli on kimurantti. Se alkaa reagoida myös fyysisesti. Nyt sun pitäisi keskittyä omaan hyviinvointiisi! Muista syödä, vaikka ruoka ei maistukaan. Ota itsellesi aikaa, jos vain on mahdollista. Kaikki liiallinen miehesi suhteen selvittely ei tuolloin auta mitään. Et edes muista kaikkea seuraavana päivänä. Toivottavasti miehesi on pyytänyt anteeksi tekoaan ja haluaa todella keskittyä suhteeseenne katkaisten totaalisesti suhteen toiseen naiseen. Helli itseäsi kaikin tavoin jos voit. Tee asioita, jotka auttavat hetkeksi unohtamaan tapahtuneen. Jos on ystäviä, puhu heidän kanssaan. Parisuhdeterapia on hyvä juttu, puolisosi vain pitää olla siinä aidosti mukana. Aika parantaa, kun selviät ensimmäisistä kuukausista.
Mariella: Sinulla tuntuu olevan tosi vaikeaa! Sairautesi kanssa tälläinen henkinen stressi on moninkertainen koettelemus. Olet tehnyt saman kuin minä, soitit toiselle osapuolelle ja miehelleen. Auttoiko se sinua? Tässä näemme, ettei näissä kiemuroissa ole yksin pettäjä ja petetty. Tilanteessa on lukuisa joukko muita, jotka kärsii kukin omalla tavallaan. Lapset, ystävät, vanhemmat.... Vuosi koettelemuksesta on lyhyt aika. Sinä selviät tästä, olet vahvaa tekoa.
Kolme vuotta sitten saman kokeneena toivon teille kaikille valtavasti voimia. Taistelkaa ja antakaa ajan parantaa!

Hei 🌻🙂🌻
Miten teillä kaikilla ketjussa mukana olevilla on mennyt?
Toivon, että uusin petetty saa voimia siitä, että mies suostuu pariterapiaan. Se on iso askel suhteen parantamisen kannalta. Siellä tulee käsitellyksi sekä suhde, että toisaalta syyt, mikä johtivat tapahtumaan.
Itsensä syyllistämisen ei kannata langeta. Meillähän sitä oli aluksi ilmassa, että syytä vieritettiin minun niskaani, vaikka aiemmin oli todettu kaiken olevan kunnossa. Jo ennen tätä suhteen alkamista 😐
Eli meidän tilanteessa miehen oma, henkilökohtainen kriisi alkavien masennusoireiden kanssa vaikutti pettämisen alkamiseen. Mutta; sekava olo ei ole puolustus, sillä siitä olisi pitänyt pystyä puhumaan minulle, vaimolle ja kun tämä jäi tekemättä, tuli kuvioon tuttavamme, ymmärtäjä...Jolla taisi kuitenkin olla muut aikeet, kuin henkinen auttaminen.
Mies oli kai siinä vaiheessa niin vietävissä, ettei enää tajunnut tapahtumien seurust niiden julkitulemiswn myötä tai siis ajatella sitä mielessään.
Sitä toisaalta meillä mietin, että jollain tasolla hän ymmärsi salata tapahtumat. Kännykän viesteitähän moni on saanut tietää asiat mutta meillä ne aina poistettiin😐
Siinä on ristiriita minun mielestäni. Toisaalta hän ymmärsi tekevänsä väärin😳
Eli luottamuksen palautuminen on se vaikein asia, kun näin on toimittu .
Tai hän heräsi jossain vaiheessa ja poisti viestit...Enhän lue toisen kännykkää ja ilmitulon jälkeen ei mitään konkreettista ollut, mihin olisi voinut vedota. Samoin on puheluiden kanssa. Mutta suurentuneet laskut ja puhelimen pitäminen koko ajan mukana, sekä ärtyisyyttä koko ajan, herätti epäilyksen jostain poikkeavasta.
Nyt on sovittu, ettei viestejä tai puheluita poistella ja laskurista näkee kyllä, jos näin tehtäisiin.
En silti ole lähtenyt kyttäyslinjalle; minulle riittää, että pelisäännöt ovat selkeät asioiden suhteen.
Sama on varmaan muissakin parisuhteissa. Sopimukset ovat tärkeitä, eikä niistä saa poiketa.
Toivottelen hyvää jatkoa ja jaksamista muille kriiseissä oleville 🌻🙂🌻
Itselleni tämä kirjoittelu tänne on helpottanut oloa suunnattomasti🙂
En tunne olevani niin yksin näiden ongelmien kanssa. Kiitokset teille kaikille 🌻🙂🌻

Voimia Teary69!

Luin ketjua alusta ja luulen, että keskustelua aloittaessasi olet ollut shokkivaiheessa. Itsekin alkuun, kun olin saanut tietää, pystyin jopa olemaan yhden päivän töissä, mutta sitten repesi ja olin useita päiviä sairaslomalla. Laihduin myös noin viikon aikana useita kiloja. Nyt kun tilanne on tasaantunut, niin silloin alkuun jokapuolelta saamani ohje siitä, että tulee huolehtia omasta hyvinvoinnista, syömisestä, ulkoilla hieman jne oli kyllä paras ohje, vaikken sitä pystynytkään noudattamaan. Ruoka kun ei maistunut ollenkaan, vaan lähinnä oksetti jo pelkkä jääkaapin avaaminen. Yritä kuitenkin huolehtia itsestäsi, se on loppuviimeksi nyt tärkeintä. Tällöin toivottavasti jaksat paremmin myös huolehtia lapsista.

Onneksi pääsette nopeasti pariterapiaan ja saatte keskustella asiasta. Meillä ainakin on auttanut, kun olemme käyneet keskustelemassa tilanteesta ulkopuolisen kanssa.

Itse en ottanut yhteyttä kolmanteen osapuoleen, tosin edelleen pyörittelen asiaa mielessäni. Häneltä ehkä haluaisin varmistuksen sille, että tiedän nyt kaiken mitä tiedettävää on (päälinjoiltaan siis, ei mitään yksityiskohtaista). Mutta ehkä lopulta ainoa asia, jota haluaisin häneltä kysyä, olisi se, että millainen ihminen lähtee rakentamaan mitään ystävyyttä pidemmälle menevää suhdetta toisen aviomiehen kanssa. Kyseessä olevalla henkilöllä mieheni siviilisääty oli kyllä enemmän kuin täysin selvä. En tiedä sitten, pahentaisiko yhteydenotto asioita.

Toivon ja uskon, että pettämisestä voidaan parisuhteessa selvitä, jos vain molemmat ovat siihen sitoutuneet. Toivottavasti ajatuksesi selkiävät!

Voimia! 🙂🌻

Kiitos jälleen hyvistä ajatuksia herättävistä kommenteista. Aika kuluu ja olemme hiukan edistyneet keskusteluissa. Tuo pariterapia tuokio tuntui hyvälle, joku kuuntelee ja ohjastaa keskusteluamme ja on ennen kaikkea neutraali taahtui mitä hyvänsä. Saimme kuulla että ensi askeleemme ovat olleet hyviä ja se että pystymme keskustelemaan sekä molemmilla halu jatkaa yhdessä on iso avain koko prosessiin. Saimme näyttää tunteemme , rauhassa keskustellen. Kotona usein korvaparia on useampi ja juuri kun olet saanut avattua yhteyden kuuluu lapsien kysymyksiä tai leikin touhua. Tuolla terapiassa meitä ei ähiritä.
Minä olen ollut se aktiivisin osapuoli keskustelijana niin kotona kuin terapiassa ja olen antanut myös miehelleni puheenvuoron. Oikeastaan häntä pitää pyytää keskustelemaan ja huomasin sen myös terapiassa. Olen sanonut hänelle että tämä on tapani päästä yli ja rakentaa siltaa jolla toivon miedä molempien kävelevän. Hän on kanssani samaa mieltä, mutta myöntää ettei hänen ole helppoa puhua pettämisestään vaan haluaisi mielummin unohtaa ja palata arkeen ennen sitä. 😑❓ Ei se vaan käy. Eihän? Tämä on oikeasti puhuttava oli se kuinka tuskallista kuin olla voi. Eilen keskustelumme jälkeen halasimme pitkästä aikaa toisiamme ja itkimme kumpikin, se oli kaipuuta toisen syliin ja tuntui hyvälle.Tämän totesi myös mieheni.
Minä otin yhteyden tuohon toiseen naiseen, soitin hänelle ja pyysin häntä kertomaan tunteensa ja ajatuksensa mieheeni sekä tapahtuneeseen seksiin. Nainen puhui minulle, totesi ettei tunteita ollut ja seksi oli vahinko sekä se kaikki on ohi. Sanoin hänelle ettei minun mielestäni voi harrastaa seksiä jos tunteita ei ole mukana. Hän mietti pitkään ja sanoi että olen oikeassa. Hän kertoi myös että oli itsekin joutunut petetyksi ja tietää tunteet joita käyn läpi. Minä en pystynyt hyväksymään hänen kommenttiaan vaan sanoin että en uskoisi että pystyisin itse kenellekään aiheuttamaan tälläistä tuskaa mitä tunnen ja ihmettelen miksi nainen joka on sen kokenut tekee sen toiselle. Noh, onhan tässäkin kaksi osapuolta ja tuo toinen oli mieheni. Tämän sanoi tuo toinen nainen, olen yhtä syyllinen kuin miehesi ja olen pahoillani että antoi sen mennä niin pitkälle. Vielä kerran kiitin ja sanoin että me teemme yhdessä parhaamme että liitto ja perhe elämämme jatkuu ja tässä ollaan ensi askeleet otettu. Ja sitten sanoin hei.
tämän jälkeen olin helpottunut, osa naiseudesta oli palannut, en enään tuntenut itseäni likaiseksi. Mielestäni osasin pysyä rauhallisena ja sain sen mitä halusin. toki jotkut teistä lukijoista ei ymmärrä miksi sotkea ajatuksiaan tähän pettäjän toiseen osapuoleen, mutta sillä ei ole minulle merkitystä. Tämä soitto selkeytti paljon ajatuksiani ja suuntaa mihin kulkea. Toivoa siis on.
Eilen illalla mieheni tuli oikeasti viereeni ja olimme sinä käsikädessä ihan hiljaa ja se riitti. Ja se tuntui hyvälle. Viikon päästä meillä on terapia tuokio, hiukan pidempi kuin edellinen ja odotan sitä mielelläni. Toki kotona saamme keskusteltua aina kun tulee hetki. Itken edelleen paljon enkä aio sitä peitellä. tuo paha olo minun täytyy työstää tavalla tai toisella.
Tuona terapia hetkenä psykiatrian sairaanhoitaja seurasi sivusta meitä ja päätteeksi antoi oman arvion olotilastamme. hän sanoi minulle että olen vahvasti shokissa ja suositteli päivystykseen menoa ja keskustelua lääkärin kanssa. Siksikin että sairastan kahta autoimmuunisairautta jotka voi shokin takia pahentua. Kävin vo:lla ja sain nukahtamislääkkeen sekä käskyn verikokeisiin maanantai aamuna, sitten katsotaan muu lääkitys jos siihen on tarvetta. Näillä mennään, askel kerrallaan.
Toivon Teille muille myös rohkeutta jokaiselle askeleelle jonka otatte, sillä samalla polulla kuljen minäkin.

Hei🌻🙂🌻
Luin hieman tarkemmin kirjoituksianne ja Tainnukka: kyllä soittaminen toiselle naiselle auttoi. Ensin tietenkin avauduin täysin ja annoin selkeän palautteen siitä, miten hän oli saattanut käyttää perheemme hankalaa tilannetta hyväksi päästäkseen omaan päämääräänsä. Sitten sain myös vahvistuksen sille, että seksiä oli harrastettu . Toki pettymys naiselle lienee ollut se, ettei se ollutkaan onnistunut. Mutta pidän kuitenkin edes yrittämistä pahana asiana.
Miehelle soitto auttoi myös: hänen kanssaan soiteltiin useamminkin, kun tätä palapeliä pohdiskeltiin.
Ja sitten tuosta seksistä: jos se viedään loppuun ast, voi tietenkin jotain tunteita
olla mukana mutta ei siinä välttämättä rakkautta ole. Kyse voi olla vain hetkellisestä tarpeen tyydytyksesfä ja osaava nainen saa kyllä miehen siihen muukaan. Valitettavasti näin.
Mietin näitä naisia, jotka vehtaavat varattujen miesten kanssa. Mikä lie tyydytys, minkä siitä saa, kun syyllisyys ei tunnu painavan? Minullekin tuttava, tämä pettäjä totesi, ettei hän ota vastuuta minun pahasta olostani 😭
Aika kova nainen...Ja kotioloissa hänelle tuntui miehensä kertoman mukaan seksi olevan pakkopullaa: väsynyt, pää kipeä jne.
Parin viikon lomamatkan ulkomailla hän sai "palkinnoksi" mieheltään teoistaan. Eli; oli jotenkin onnistunut siirtämään syyn teostaan miehen harteille ja osittain myös minun mieheni syyksi. Vastuuntuntoa ja syyllisyydentunteesta hänellä ei terveesti ole.
Meillä kuitenkin mies kertoi syyn olevan hänessä itsessään. Joku outo psyyketila sai hänet sulkeutumaan täysin omaan maailmaansa: siinä unohtui vaimo ja perhe.
Kun herääminen todellisuuteen tuli, syvä masennnustila sairaslomineen oli hänen tunnereaktioita. Koko perhe kärsi, sillä mies halusi kertoa asian myös lapsille, jotka ovat jo melkeinpä kaikki aikuisia.
Kyllä minä tästä selviän mutta särö sieluun jää😭
Eniten ajattelen nyt teitä, joilla kriisi on vasta alussa...Pitäkää itsestänne huolta ja yrittäkää välillä unohtaa tapahtuma, jota ei saa tekemättömäksi.
Positiivisia asioita on anteeksipyynnön esittäminen ja haku lähteä pariterapiaan. Ne kertovat aidosta rakkudest ja halusta saada suhteenne kuntoon.
Pettäjä on syyllinen ja se painaa häntä. Joskus käy vain niin, että läheisintä ihmistä loukkaa pahiten, vaikkei näin olisi halunnutkaan käyvän.
Voimia ja jaksamista teille kaikille 🌻🙂🌻

Nyt kun olemme avanneet keskustelun ja parisuhteen parantamisen.Niin sinäsä on rauhallista, minä itken paljon, suren ja näytän sen. Mieheni on tyyni. Arki menee suht normaalisti. Minua vaivaa tällähetkellä eniten se että minä olen edelleen joka puhuu tunteistaan ja haluaisin myös tietää mieheni tunteet, Eilenkin aloitin keskustelun rauhallisesti että miten mieheni näkee yhteisen tulevaisuuden. Vastaus oli minä en aio jäädä istumaan, on harrastellava , liikuttava , tavata ystäviä sekä sukulaisia. Kääks.... Juuh minun ei ollut aikomuskaan mumioita ja jäädä paikoilleen. Muuta olenko sittenkin yksin. Mieheni korosti itseään eikä puhunut monikko muodossa, jota tieten odotin. No, siitä alkoi sanaharkka, syyttely molemmin puolin johon meidän ei pitänyt ryhtyä. Väsyimme keskustelemaan samoja sanoja. Pyysimme anteeksi toisiltamme ja mieheni rupesi nukkumaa. Ymmärrrän häntä sillä työpäivähän oli edessä.MUTTA, miten te hoidatte keskustelunne? Milloin niihin on aikaa? Ja kun aloitatte keskusteleun niin kumpi on vievä osapuoli? Edelleenkään haen koko ajan oikeaa tapaa miten asian pystyisin käsittelemään ja tarvitsisinko kuitenkin ammattiapua myös yksin. Mieheni sanoo edelleen , että se on sinun tapasi miten haluat asiaa käydä läpi, mutta hän käy sen omassa päässään ja hiljaa.Minä olen surllinen hänen puolestaa sillä näen että hänkin kärsii äänettömästi. Onko tämä nyt sitä, Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa. Mitä pahaa on kertoa tunteistaan kun jo pettäminen on tapahtunut ja toipuminen pitäisi alkaa.
Tälläisiä ajatuksia tänään aamupäivästä, suru on vaikka aurinko paistaa.😭

Hei Teary,

Puhuminen omista hävettävistä tekemisistä on vaikeaa. Miehesi on oivallettava, että häpeä helpottaa puhumalla, tunnustamalla pahimmat tekonsa, tunnustamalla, että loukkasi tietoisesti ja pyytämällä anteeksi sitä, ettei kyennyt olemaan uskollinen.

On tyypillistä, että petetyllä on paljon suurempi tarve puhua, pettäjä haluaisi unohtaa ja kuvittelee, että asia hoituisi näin siisteimmin pois päiväjärjestyksestä.

Terapeutilta voi pyytää käytännön apua siihen miten keskusteluja voisi käydä. Miehesi pitäisi niihen sitoutua ja ymmärtää, että hänellä on potentiaalia olla paras terapeuttisi.

Meillä ei ole katsottu televisiota pariin viikkoon. Samalla kun lapset syövät iltapalaa ja valmistautuvat menemään nukkumaan, valmistaudumme myös vaimon kanssa menemään nukkumaan. Tarvittaessa otamme sängyn viereen vähän naposteltavaa ja juotavaa ja menemme peito alle juttelemaan kaikenlaisista asioista. Välillä on puhuttu raskaista ja vaikeista asioista, välillä muisteltu kuinka aikoinaan tapasimme, välillä erilaisista vuosien kuluessa tapahtuneista asioista. Olemme jopa käyneet lapsuuttamme läpi ja miettineet miten tämä kaikki vaikuttaa minuuteemme ja minkälaisia olemme, miten toisemme näemme. Olemme huomanneet, että pitkässä suhteessa kuvittelee tuntevansa toisen läpikotaisin mutta sitten ei olekaan niin. Olemme tavallaan tutustuneet toisiimme uudestaan ja uusin silmin. Varsinainen nukkuminen on yleensä mennyt kovin myöhään. Molemmat ovat arvostaneet yhteistä aikaa ja aina ei ole vain malttanut alkaa nukkua ajoissa.