Olenkohan joutunut narsistin uhriksi?

Olenkohan joutunut narsistin uhriksi?

Käyttäjä anonyymis aloittanut aikaan 15.01.2012 klo 19:27 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä anonyymis kirjoittanut 15.01.2012 klo 19:27

Hei,

En tiedä mihin voisin selittää tarinaani joutumatta leimatuksi ja en tiedä tuleeko tämä oikealle palstalle.

Tämänhetkinen tilanteeni on erittäin erikoinen, vaikea ja ahdistava. Entinen heilani on haastanut minut oikeuteen ja hakee lähestymiskieltoa minuun.

Olen vähän päälle parikymppinen nainen ja tapailin viime keväänä n. 1,5kk ajan erittäin älykästä ja kaikin tavoin hyvin viehättävää poikaa.
Tapailumme sujui ainakin omasta mielestäni hyvin ja olin onnellinen hänen kanssaan.
Tiedostan, että kukaan ei ole täydellinen ja hänessäkin oli vikansa, tapailun aikana hän välillä tiuski minulle ja oli hyvinkin lannistava ajoittain.
Hän jätti minut yhtäkkiä ja se oli minulle kova järkytys. Tästä on kulunut jo 7kk.

Eron jälkeen olin kuitenkin tekemisissä hänen kanssaan. Juttelimme netissä lähes päivittäin.
Nyt myöhemmin on tullut sellaisia ajatuksia, että hän tuhosi eron jälkeen itsetuntoni ihan täysin ja hän keksi minulle ongelmia ja ”diagnosoi” mielisairauksia.
Aloin sitten lopulta itsekin uskomaan niihin ja hän lupasi auttaa minua hoitoon pääsemisessä ja tällä tavoin teki minusta tavallaan riippuvaisen itsestään.
Olen tosin miettinyt, että onkohan tämä ollut tiedostettua ja tarkoituksellista…? En haluaisi uskoa niin.
Hän myös uhkasi lopettaa kaiken yhteydenpidon minuun jos en menisi psykiatrille puhumaan. En kuitenkaan itse keksinyt mikä minussa olisi vikana
ja ahdistuin siitä, kun en tiennyt mitä olisin voinut lääkärille sanoa. Hän saneli aika tarkkaan minulle ehdot mitkä minun tulisi täyttää että saisin olla häneen yhteydessä.

Nyt myöhemmin minulle on tullut sellaisia ajatuksia, että hän kontrolloi elämääni jollain tasolla. Esimerkiksi en saanut mennä mukaan sellaisen yhdistyksen
toimintaan, jossa tämä poika on. Tämän hän perusteli sillä, että kun olen masentunut ja siellä saattaisi olla sellaisia ihmisiä, joilla on omasta takaa tarpeeksi ongelmia ja minä olisin ongelmineni kuluttamassa heitä lisää. Uskoin tämän kyseenalaistamatta. Hän myös sai minut uskomaan, että olen paha ihminen ja ahdistan olemassaolollani minulle tärkeitä ihmisiä. Tämä poika on mukana erittäin monessa järjestössä ja hänellä tuntuu olevan tarve ”olla esillä.”
Hän myös selitti minulle eron jälkeen kiusatuksi tulemisestaan ja siitä johtuvasta ihmisvihasta. Uskon myös, että hän ei kestänyt arvostelua
ja sen takia haastoi minut oikeuteen. Hän ei pysty kohtaamaan itseään.

Hänen ystävänsä tulivat haukkumaan minua ja selittämään miten satutan tätä poikaa kun olen häneen yhteyksissä. Yksikin heistä kehoitti minua tappamaan itseni. Tätä he puolustelivat sillä, että he suojelevat tätä poikaa.

Halusin väkisin pitää yhteyden tähän poikaan eron jälkeen. Hän oli myös ensimmäinen ”pitempiaikainen” suhteeni ja sen takia hänellä on erityinen asema minun elämässäni.Olin myös melkein vasta muuttanut uudelle paikkakunnalle, jossa minulla ei oikein ole sosiaalista verkostoa.

Tuntui myös siltä, että hän ei ollut päässyt yli entisestä tyttöystävästään. Hän jatkuvasti selitti exästään minulle ja myös sellaisia asioita, jotka
eivät välttämättä minulle kuulu. Tiedänpä esimerkiksi exän lempisarjat, millainen lemmikki hänellä on ja keiden kanssa exä on ollut.
Hän myös vertaili minua ja exäänsä hyvinkin yksityiskohtaisesti. Sellainen sattuu todella paljon ja koen, että exää ja uusia ihmissuhteita on käytetty aseena minua vastaan.
Hän oli myös selittänyt exälleen suhteestaan minuun ja kertonut aikeistaan jättää minut. Minulle hän ei kertonut juuri mitään tapailun aikana näistä asioista.
Koen, että minut oli suljettu oman ihmissuhteeni ulkopuolelle.

Tällä hetkellä minua pelottaa ihan tajuttomasti tämä käräjöinti, koska siellä käsitellään hyvin henkilökohtaisia ja arkaluonteisia asioita. Menneisyyden haamuja, mistä en pysty pääsemään eroon koska minun tulee puolustaa itseäni siellä. Joudun jatkuvasti miettimään ja muistelemaan häntä. Olen todella stressaantunut ja ahdistunut enkä tiedä mitä tehdä. Olen toki itse ollut hänelle aivan kauhea, mutta se, että tähän on otettu poliisi mukaan on mielestäni vähän tarpeettoman
julmaa kun asian olisi voinut selvittää puhumallakin.Yritin sitä kovasti, mutta se johti vain tähän kieltohakemukseen. Käytin myös hieman kyseenalaisia keinoja tähän ja häpeän sitä.

Tätä koko tilannetta ja edes murto-osaa siihen liittyvistä ajatuksista ja tapahtuneista asioista on erittäin vaikea saada kirjoitettua. En pysty olemaan millään
tavalla vihainen tai katkera hänelle, koska kaikesta huolimatta hän on hyvin tärkeä minulle. Minun tulisi kehittää itseeni vihaa, että pystyisin puolustamaan itseäni. En kuitenkaan halua tehdä sitä.

Käyttäjä anonyymis kirjoittanut 27.01.2012 klo 13:55

En saanut lähestymiskieltoa. Päädyimme sopimusratkaisuun, mutta syytteet jäivät vielä olemaan. Kantaja ilmoitti
katsovansa tilannetta kuukauden ja sen jälkeen vetävänsä kanteensa pois. Mikään ei kuitenkaan estä esimerkiksi syyttäjää
tarttumasta tilanteeseen.

Tämä juttu alkoi siitä, että olin kyllästynyt jatkuvaan pompotteluun ja alistamiseen ja halusin pistää hieman takaisin.
Uhkailin häntä häiritsevillä tekstiviesteillä, missä väitin olevani hänen kotinsa lähettyvillä, vaikka en oikeasti edes ollut poistunut kotoani.

Hänen suhtautumisensa minuun oli vaihtelevaa eikä hän oikein suostunut puhumaan siitä tai mistään muustakaan, eikä kuunnellut minua.
Välillä hän ilmoitti että ei halua minusta eroon, välillä käski minua jättämään hänet rauhaan ja välillä jutteli mukavia. Se tilanne oli niin
helvetin hämmentävä ja stressaava. Samaan aikaan hän pakotti minua menemään psykiatrille tarkistamaan pääni ja kun olin tämän
pakon edessä tehnyt niin hän lopetti yhteydenpidon minuun. Hän ilmoitti että on minuun yhteydessä vain jos menen lääkärille
ja syön ssri-lääkkeitä. Nyt myöhemmin ajatellen en sellaisia koskaan tarvinnut, olin vain alistettuna enkä osannut ajatella omaa etuani.

Minusta on tehty tässä tilanteessa "pahis" ja se tuntuu ihan uskomattoman pahalta ja koko elämäni on vaarassa. En halua tekemisiin poliisin
kanssa enempää.

Tällä hetkellä haluaisin kovasti kertoa hänelle mitä ajattelen koko tilanteesta ja kuulla hänen mielipiteensä. Se ei vaan ole mahdollista, koska minä en pysty vaikuttamaan toisiin ihmisiin vaikka kovasti haluaisin.

Käyttäjä ero_kesäk_2006 kirjoittanut 27.01.2012 klo 15:09

Hei anonymis! Lähetän sinulla jaksuhaleja ja voimia kestää pahimman yli ☺️❤️☺️! Älä mene asioiden edelle, ahdistut vain lisää... asia kerrallaan. Tiedän, että on henkisesti rankkaa pelätä, kokemusta on. Toivon kuitenkin kaiken menevän hyvin 🙂👍

Käyttäjä Tolloko kirjoittanut 29.01.2012 klo 20:38

En tiedä olenko itse suhteessa narsistin kanssa, mutta elän vaikeassa avoliitossa, jossa on ollut molemminpuolista masennusta. Tyttöystäväni tuosta parannuttua, olen itse vaipunut jonkinlaiseen msaennukseen ja nyt minua syytetään ja hän tekee itsestään uhria. Sikäli pystyn samaistuman tilanteeseen, jossa sinusta tehdään pahista, vaikka olet kärsijän asemassa. Toivon sinulle voimia ja parempaa tulevaisuutta 🙂

Käyttäjä anonyymis kirjoittanut 30.01.2012 klo 19:05

Erittäin mielelläni haluaisin kuulla vastapuolen mielipiteen asiaan, koska joudun kehittämään itselleni näitä selityksiä tähän kaikkeen. On hyvin vaikea ymmärtää miksi toinen reagoi näin voimakkaasti.

Tiedostan, että näkemykseni ei välttämättä ole millään tavalla oikea, mutta joudun omaksi suojakseni tällaista sepittämään itselleni. Se on väärin, mutta kun toinen ei suostunut keskustelemaan minun kanssa asioita läpi.

En tiedä, että onko tässä kyseessä kiusanteko, vallankäyttö, väärinkäsitys vaiko aito pelko. Tein mitä tein osaksi siitä syystä, että halusin avata häneen keskusteluyhteyden.

Toivon, että joku osaisi spekuloida minulle vastapuolen käsityksestä jotain.

Käyttäjä Aries kirjoittanut 30.01.2012 klo 20:31

Luin tuon aloituksen ja muutaman muunkin kommentin ja kummastelin.
Siinä oli jotakin ihmeellisyyksiä.
Mm. se, että sinä et pane välejä poikki välittömästi jos koet suhteesi tuohon poikaan jotenkin ahdistavaksi.
Sanopas ihan suoraan, että puhutko totta vai muokkaatko totuutta elämäntilanteeseesi sopivaksi?

Käyttäjä anonyymis kirjoittanut 16.02.2012 klo 13:22

En oikein näe mitään syytä muokata totuutta, etenkään kun kirjoitan anonyyminä.

Kerron tietenkin vain omista kokemuksistani. Tällaisissa asioissahan ei ole vain yhtä ja absoluuttista "totuutta."

Käyttäjä tunturisopuli kirjoittanut 20.02.2012 klo 13:40

Minusta tässä ei tarvitse olla oikeastaan mitään sen kummempaa, kuin että sinulle on muodostunut jonkinlainen pakkomielle saada selville, mitä poika sinusta ajattelee, miten asiat kokee, miksi hän teki niin jne.

Ei noilla asioilla ole mitään merkitystä. Nyt lopetat koko kundin ajattelemisen, hän tuskin suo ajatuksia sinulle.
Alat liikkua vaarallisilla vesillä kun jauhat pääsi sisällä samoja asioita. Olet kohta kuin minä, et pääse elämässä eteenpäin et yhtään koska "mitä jos sinä päivänä.." "ainiin kun se sanoi näin ja minä sanoin näin.. siinä olis ollut käännekohta.." "..ainiin mites se yksi keskustelu!"

Kun ei se johda yhtääään mihinkäääään.
Nyt kun oikeudenkäynti on ohi, keskity omaan itseesi ja elämääsi ja lopeta vastapuolen ajatusten mietiskely. Ei ole muuta kuin tämä hetki ja lähdet siitä eheyttämään itseäsi.