Serpentiini, Hyvä, että palasit kommentoimaan.
Pettäjien ja toisten naisten kirjoitukset ovat hyvin vähissä missään sivustoilla. Ehkä osasyynä on se, että uskottomuus on arka ja kipeä asia varsinkin petetylle. Vaikka asia olisi selvitetty omassa parisuhteessa ja liitto jatkuu pikkuhiljaa "normaaliiin" uomiin, silti pahaolo halutaan purkaa vielä näillä palstoilla. Loukatun ihmisen on vaikea löytää oikeutusta kenenkään pettäjän tai toisen naisen toiminnalle. Särkyneestä maljakosta ei ehjää enää saa kuten joku jossain lehtikirjoituksessa kirjoitti. Mutta onhan niitäkin pareja, joiden suhde on loppujen lopuksi parantunut, tosin taitaa se porukka vähemmistöä olla.

Siksi me pettäjät/toiset naiset pysymme näiltä palstoilta pois, koska olemme pahiksia. Meillä ei voi olla mitään järkevää sanottavaa. Isoin kommentoijaporukka on petetyt niin onhan se selviö, kuka silloin vie viestiketjua, vastapuolella on tuskin kirjoitusoikeutta.

Sitä minäkin olen ihmetellyt kun täällä kysellään Serpentiiniltä miksi mies ei eroa ja sitä miksi Serpentiini tänne kirjoittaa. Ihan samalla oikeudella kuin petetyt ja petetyt jotka halusivat jatkaa kaiken jälkeen liitossaan.
En halua avautua kovin paljon salasuhteestani/kaksoiselämästäni tai siihen liittyvistä hyvistä ja huonoista puolista, edes näin nimettömästi.Tälläistä elämää on vaikea monenkaan ymmärtää.
Ja enkä sitä ihmettele.

Tulipallo- kirjoittajalle piti vielä kommentoida, että kirjoitit hyvän viestin.
Viikonlopun iltapäivälehdessä oli kommentteja naisilta jotka elävät ja haluavat elää pettäjämiehensä kanssa, miehet eivät siis ole lopettaneet pettämistään. Elämäntapoja on niin monia, ehkä siinä on tietynlainen rehellisyys, joka eroaa salasuhteesta. Mutta tälläisestä suhteesta tuskin otetaan puheeksi kahvipöytäkeskustelussa, vaikka oltaisiin avioliitossa.

Tamarindi: "Kirjoitin epäselvästi. Tarkoitin aiemmalla kirjoituksellani sitä, että pettäjä yleensä tietää tekevänsä väärin, viimeistään jos sänkyyn päätyy. Ei pettäjä siis tietenkään neuvottele rajoista (niin kuin oikein olisi), mutta tasan tarkkaan tietää, että tästä puoliso ei tykkää. Ei se rajojen määrittely nyt _niin_ vaikeaa ole: seksisuhde toiseen ilman puolison hyväksyntää luokitellaan hyvin yleisesti pettämiseksi. Totta kyllä, että astetta lievemmissä tapauksissa rajanveto on hankalaa. Ja vaikka sivusuhteisiin monesti ajaudutaan eikä tarkoituksella suunnitella, moni tunnistaa jonkin rajan, jota ei saisi/olisi saanut ylittää. Salailun tarve tai syyllisyys herättelevät."

Kyllä, olen siinä samaa mieltä, että seksin kohdalla kyllä ihmiset lähes aina tietävät kyllä, että nyt on menty rajan yli niin, että paukkuu. Ajattelen sen vain tapahtuvan niin, että kun on otettu kuitenkin jatkuvasti pieniä askelia rajan yli niin, ettei oltu ihan varmoja, missä se onkaan ja samalla oikeutettu ja selitelty itselle, että kyllähän tämä on ihan viatonta ja ok niin se lopullinen askel, vaikka selvästi rajan tuolla puolen, ei ole enää niin iso. Ja kun sinne on kerran eksynyt, toinen kerta on helpompi, kolmas vielä enemmän jne. Tällä en tarkoita, että jos tekee jotain kerran, toistaisi aina tekojaan - mutta seuraava kerta ON helpompi, jos sille tielle lähtee.

Ja sitten ihminen toki keksii sata selitystä ja perustetta teolleen.

On erittäin kypsää ja kunnioitettavaa se, miten hoidit ihastumisesi. Minä en ole läheskään aina osannut olla niin kypsä, valitettavasti. Mutta ne ovat olleet minun valintojani, en toki vastuuta niistä ketään muuta.

Vuosimalli1966 kirjoitti 14.1.2017 21:52

Siksi me pettäjät/toiset naiset pysymme näiltä palstoilta pois, koska olemme pahiksia. Meillä ei voi olla mitään järkevää sanottavaa. Isoin kommentoijaporukka on petetyt niin onhan se selviö, kuka silloin vie viestiketjua, vastapuolella on tuskin kirjoitusoikeutta.

Sitä minäkin olen ihmetellyt kun täällä kysellään Serpentiiniltä miksi mies ei eroa ja sitä miksi Serpentiini tänne kirjoittaa. Ihan samalla oikeudella kuin petetyt ja petetyt jotka halusivat jatkaa kaiken jälkeen liitossaan.

En tiedä kirjoitustesi perusteella sisältyykö pettämiseesi vakituinen seksisuhde. Tai, minkälainen sanaton sopimus sinun ja kumppanisi välillä on. 'Pettämisesi' voi potentiaalisesti olla jopa melko ok eli ei pettämistä ollenkaan. Jos näin on niin et tee mielestäni mitään väärin, paitsi ehkä käytät sanaa pettäminen väärin sillä siitä ei ole kyse, vaan itsensä ajattelemisesta pettäjänä jotta saisi jotakin jännitystä elämään.

Mikäli oikeasti petät niin se on eri juttu. Se ei ole minusta puolusteltava teko. Kenellä tahansa ihmisellä voi olla jotain järkevää sanottavaa keskustelussa. Mutta tästä ei seuraa että pettäminen, valehtelu olisi puolustettava, vakavasti otettava mielipide. Mieti nyt, pettäminen on valehtelua, tarvitseeko valehtelevaa keskustelijaa ottaa tosissaan? Sehän voi vetää hatusta mitä vaan.

Tässä edelleen paistaa silmiini lapsellisuus. On aika lapsellista valita pettäminen puolusteltavaksi asiaksi. Pettäminen tuntuu hyvältä vain koska siinä poimitaan kumppanista parhaat puolet päältä ja nautinnosta tulee hinta myöhemmin maksettavaksi, pettäjälle ja petetylle.

Kiitos viestistäsi Vuosimalli1966! Minäkin tykkäsin Tulipallon kommentista. Haluaisin ehtiä paremmin kommentoimaan, mutta nyt on pari projektia päällä. Ne tuntuvat nielevän kaiken vapaa-ajan 🙂

Tässä teille kuitenkin pettäjämiehen ajatuksia. Saadaan vähän vaihtelua tähän ketjuun.

"Riita vaimon kanssa pettämisestä
Ei kuitenkaan ollut kyse m i n u n petoksistani. Keskustelimme asioista yleisellä tasolla, koska nyt viime aikoina tuttavapiirissämme on ollut eroja ja useaan on syynä ollut pettäminen tai sivusuhteet. Aloimme keskustella näistä jutuista, emme ole montaa keskustelua oikein vakavasti käyneet. En vain voi ymmärtää vaimon kantaa joka on aina automaattisesti pettäjää vastaan. Sanoin että entäs jos sitä seksiä ei saa kuukausiin? (Tämähän on tilanne enemmän tai vähemmän meillä tai sitten vaimo 'antaa' mulle seksiä vähän niin kuin jonkun armopalan) Vaimo vain sanoo että sitten on oltava ilman, saamattomuus ei ole syy pettää."

Lisää nimimerkki Avionrikkojan ajatuksista löytyy hänen blogistaan: http://avionrikkoja.blogspot.fi/

Siellä on käyty vilkkaasti keskustelua. Tässä nimimerkki Sofia32v:n kommentista pätkä:

"nainen tarjoaa suhteen alussa seksiä paljon kahdesta syystä: saadakseen lapsia, ja kyllä, saadakseen miehen kiikkiin, koska naiset tietävät seksin kiinnostavan miehiä. kun mies sitten on pysyvästi lähellä, saattaa mielenkiinto miellyttämiseen lopahtaa, varsinkin jos lapsia on jo saatu aikaan. seuraa pesänrakentaminen. ei tämä mitään tietoista ilkeyttä ole, ei monikaan nainen tiedä naimisiin mennessään, ettei seksi kohta enää maistu. varmasti ovat itsekin pettyneitä siihen, että se puoli elämästä vaikuttaa nykyään vain tylsältä, vaikka se ennen oli niin mukavaa."

Synteesille:
Minulla ei ole mitään sopimusta aviomieheni kanssa. Elän siis kaksoiselämää ja ns. toinen mies on tunnesuhde. Virallisen kanssa ei ole nainen-mies -suhdetta.

Salasuhde on kestänyt lähes 10 vuotta ja eiköhän tuo aikakin kerro, että siihen sisältyy muutakin kuin juttelua.
En hae puolustelua. Valehtelijaksikin minua voi sanoa, mutta sitähän nimimerkilläkirjoittelijat voivat kaikki olla. Pettäjä en ole siksi, että hakisin jännitystä. Iältänikin olen jo viisikymppinen kuten nimimerkistäni voi päätellä, lapsellisuudetkin ovat vähenemään päin tämän ikäisellä.

Kuten edellisessäkin viestissä kerroin, tällaista elämää on monien vaikea ymmärtää ja lisäksi se surullisenkuuluisa mustavalkoinen ajattelu on monilla päällimmäisenä. Lisäksi näissä kirjoituksissa ei koskaan voi kirjoittaa kaikkea, enhän halua itseäni tunnistettavan.

Kai minäkin helposti ajattelen mustavalkoisesti, että jos mies löisi se olisi kerrasta poikki.Tai jos mies jota oikeasti rakastan pettäisi minua, se olisi kerrasta poikki. Mutta oikeastaan en enää tiedä, mitä enemmän tulee ikää, huomaa, että elämä ei ole mustavalkoista.
Onko se sitten heillekään, jotka päättävät jatkaa pettäjän kanssa.

Olen lueskellut tätä ketjua välillä yrittäen ymmärtää sivusuhteilijoita, mutta pitänee luovuttaa. Vähän mietin myös, miten tälle foorumille on päätynyt kirjoittelemaan, jos elämässä on ihana salainen suhde jonkun toisen ihmisen puolison kanssa ilman sen kummempia sitoumuksia ja tylsää arkea? Eivätkö silloin asiat ole kunnossa? Mihin tarvitaan tukea? Suhteen salaisuuden ylläpitoon? Onko jo joku salaihminen vastannut siihen, miltä tuntuisi salasuhde jonkun oikeasti läheisen ihmisen puolison kanssa? Jännittävältä? Reilulta? Miltä se tuntuisi, jos salaihminen pettäisi toista salaihmistä? Lasketaanko varsinaista puolisoa? Heilläkin saattaa olla hyviäkin hetkiä?

Kurkistin myös linkin, jonka ketjun aloittaja oli keksinyt laittaa tänne. Jäin siinäkin miettimään miksi ihmeessä blogin pitäjä edes on sitoutunut johonkin ihmiseen, kun se ei mitä ilmeisimmin riitä? Puistattavaa. Ja naiset saavat miehet kiikkiin seksillä ja sitten se loppuu? Juu justiinsa.

Yksikään parisuhde ei ole toisensa kaltainen, tietenkään. Jostain syystä on kuitenkin alunperin päätetty yhdessä elää, sitoutua siihen, että ollaan toisilleen uskollisia, kunnes kuolema (tai joku) erottaa? Rakastuttu jopa? Myötä- ja vastamäet ja lapset ja ruuhkavuodet ja välillä vähäisempi seksi... No, kun käy liian tylsäksi, voi tietenkin etsiä jännitystä ja läheisyyttä salaisilta ystäviltä.

Miksi heidät pitää pitää salaisina? Ai niin, ettei mene maine, firma, perhe jne jne?

On toki ihan eri juttu, jos yhteisesti sovitaan avoimesta suhteesta. Jos se on "yhteinen" sopimus. Silloinhan ei tarvitse pitää salaisia suhteita?

Kiitos Synteesille ja muille asiallisille kirjoittajille. Vaikka tänne eivät mielellään petetyt saaneet kirjoitella, valitettavasti hain aikanaan tukea tästä foorumista. Ja sainkin sitä. Tuskin tulen kuitenkaan koskaan ymmärtämään ja ainakaan hyväksymään pettämistä, koska miellän sen valehteluksi. Valitettavaa lienee sekin. 😋

1Maisa kirjoitti 15.1.2017 22:26

Miltä se tuntuisi, jos salaihminen pettäisi toista salaihmistä?

Vaikka tänne eivät mielellään petetyt saaneet kirjoitella, valitettavasti hain aikanaan tukea tästä foorumista. Ja sainkin sitä. Tuskin tulen kuitenkaan koskaan ymmärtämään ja ainakaan hyväksymään pettämistä, koska miellän sen valehteluksi.

Salaihmisenä vastaan, että jos salamieheni pettäisi, suhteemme loppuisi siihen.
Täyttä varmuutta, en tietenkään voi tietää, pettääkö vai ei, emmmehän elä arkea yhdessä.
Mutta pettäminen voi tulla aviopareillekin usein ns. puun takaa.

Se ihminen, johon on tunneside ja kokee, että se on molemminpuolista, häneltä on todella vaikea sulattaa pettämistä.
Itse elän liitossa jossa ollaan kämppäkavereita ja eikä siitä sen enempää. Siitä voinee kuitenkin päätellä, miltä tuntuisi jos aviomiehellä on salasuhde.

Allekirjoitan täysin, että monetkaan eivät voi ymmärtää pettämistä.
Sitä en tiedä, mistä on syntynyt käsitys että petetyt eivät mielellään ole tänne palstalle saanut kirjoitella.
Ehkä olisi parempi, että osapuolilla olisi omat palstat, jossa voisivat keskutella samassa tilanteessa olevien kanssa ja saman kokeneille. Silloin se ei olisi enää ajatusten vaihtoa eri näkökulmista, mutta uskottomuus on niin vaikea ja tunneperäinen asia, että keskustelu menee saman pallon pyörittämiseen ja jankkaamiseen.

Hyvä avioliitto koostuu monista asioista. Näissä kirjoituksissa korostuu seksi tai sen puute. Seksin puute on syy pettämiseen? Entä, jos vaimoa ei seksi kiinnosta jos kaikki muu parisuhteesta puuttuu - keskustelut, yhdessä tekemiset... Nämä seksin puutteessa olevat miehet saattavat olla kotona täysiä sohvaperunoita. Ketä kiinnostaa seksi jos muutakaan kiinnostuksen kohdetta ei ole. En puhu omista kokemuksista, mutta näkökulma kiinnostaa. Siksi en usko miesten puheita. Olisi aina hyvä kuulla myös vaimon näkökanta asioihin. Siksi olisi hyvä, että vaimo saisi tietää. Moni saattaisi mielellään laittaa miehen kiertoon😊. Vaimo kun haluaa muutakin kuin seksiä ja silloin sitä riittää kun kokonaisuus on kasassa. Sesksi on tärkeää, mutta niin on muutkin yhdessä tekemiset.

ASM kirjoitti 17.1.2017 12:35
Vaimo kun haluaa muutakin kuin seksiä ja silloin sitä riittää kun kokonaisuus on kasassa.

"Silloin sitä riittää kun..." 😀

Ai että pystyt ihan kaikkien naisten puolesta lupaamaan, että seksiä kyllä riittää, kunhan miehet keskustelevat ja ovat kiinnostuneita naisten haluamista asioista? Miksi tänne sitten kirjoittaa miehiä, jotka kertovat tekevänsä kotitöitä, huolehtivansa lapsista, käyvänsä vaimonsa mieliksi teatterissa ja muuta vastaavaa, eikä pariskunnan seksielämä silti toimi? Kummallisen paljon tähänkin ketjuun kirjoittaneilla on erilaisia patenttiratkaisuja, jotka kyllä ratkaisisivat kaikki ongelma, jos pettäjät ja kolmannet pyörät eivät olisi niin surkeita ihmisiä. Tässä on juuri sitä mustavalkoista ajattelua.

"Me tiedämme, miten asiat ovat!" 😀

Väestöliiton johtaja Heli Vaaranen juuri ilmaisi Hesarissa jotain siitä, että nykyään naiset eivät enää arvosta miehiä. Juttu löytyy netistäkin, jos joku on siitä kiinnostunut. Minusta siinä oli paljon asiaa.

Muutama petetty puoliso on päivitellyt toisten naisten kommentteja, mutta kyllä monilla puolisoillakin tuntuu olevan hämmentäviä kannanottoja. Vähän menee toistoksi, mutta miten voi olla aina niin oikeassa, että väittää jopa omat mielipiteensä muiden sanomiksi?

Puolisoilla on kova tarve väittää, että salasuhteessa on kyse vain seksistä. Yksikään salasuhteen osapuoli ei ole kyllä näin sanonut. Kaikki ovat kertoneet, että salasuhde on ollut ennemminkin molemminpuolinen tunnesuhde. Siis henkinen suhde myös sille uskottomalle puolisolle. Tietenkin se on näin. Ei kukaan ylläpidä pitkäaikaista salaista suhdetta henkilöön, jota kohtaan hänellä ei ole vahvoja tunteita.

Puolisot puhuvat jännityksen hakemisesta. Yksikään salasuhteen osapuoli ei ole maininnut jännitystä minkäänlaisena lisäarvona suhteessa. Lapsellisuus ja kokemusten puutekin mainitaan usein, vaikka kaikki ovat kertoneet olevansa keski-ikäisiä tai vähintäänkin maailmaanähneitä aikuisia.

Puolisot toistavat kerta toisensa jälkeen, kuinka salasuhteet ovat väärin. Samalla todetaan, etteivät toiset naiset vaan tätä ymmärrä. Eihän tätä kukaan salasuhteen osapuolista ole kiistänyt? Asiahan on kaikille ihan selvä.

Ihmeellisiä heittoja ovat myös toteamukset siitä, miten toiset naiset uskovat kaikki miesten valehtelut avioliiton vaikeuksista. Eihän toisista naisista kukaan ole puhunut sanaakaan siitä, että miehet olisivat moittineet puolisoitaan tai haukkuneet parisuhteitaan. On nimenomaan sanottu, että puolisoista ei koskaan edes puhuta. Samaan kategoriaan menevät ivalliset toteamukset siitä, etteivät ne miehet kuitenkaan loppupeleissä jätä perheitään. Eihän kukaan ole tällaista täällä toivonutkaan. Jos asiaa on kommentoitu toisten naisten toimesta, on ajatus tuntunut hyvin vieraalta.

Ei ole ketjua lukiessa tullut vastaan juurikaan puolisoita, joilla olisi kykyä nähdä asioita mitenkään muuten kuin omasta näkökulmastaan ja täysin mustavalkoisena.
Aloittajan mainitsema Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja tohtori Heli Vaaranen toteaa aihepiiristä mm. seuraavaa:

"Elämä on nykyään helppoa, harvan tarvitsee ponnistella äärirajoilla saadakseen ruokaa ja katon päänsä päälle. Silloin pintaan nousee onnellisuuden kaipuu, ja siksi myös parisuhteelta odotetaan valtavasti.

Ihminen on hyvään tottuva olento. Se, mikä tuntuu nyt ihan kelpo suhteelta, ei ehkä kohta enää riitäkään. Aina voisi olla mielikuvituksellisempaa, tyydyttävämpää.

Suomalaiset eivät ole sisäistäneet ajatusta parisuhteen hoitamisesta. Kannattaa miettiä, miltä puolisosta tuntuu jäädä aina toiseksi, kolmanneksi tai neljänneksi työn, lasten ja koiran jälkeen."

Jokaiselle tarinalle olisi hienoa saada onnellinen loppu. Jotenkin vaan tuntuu, että kolmiodraamojen osapuolina olevilla puolisoilla ei monesti ole mitään käsitystä siitä, miksi epätoivottuun tilanteeseen on jouduttu. Syyllisten hakeminen, osapuolten haukkuminen ja loputon hyvityksen vaatiminen eivät johda onnelliseen lopputulokseen. Ruoho voi tuossa tilanteessa näyttää entistäkin vihreämmältä.

Mitään asioita ei voi yleistää. Ei myöskään tätä. Eiköhän jokainen kerro asioita omasta näkövinkkelistä. Minulla on useitakin sinkkuystäviä. Joillekin on päivän selvää, että varattujen miesten kanssa ei suhteeseen ryhdytä. Toiset hakevat vain seksiseuraa. Sen ovat avoimesti myöntäneet. Osa on tilanteeseen tyytyväisiä jonkin aikaa. Tiedän tapauksia, että ajan päästä heille tulee hyväksikäytetty olo. Jokainen tehköön miten haluaa, mutta kaikki varmaan voimme olla yhtä mieltä siitä, että on väärin pettää toinen ihminen. On väärin valehdella. Peräänkuulutan toisen ihmisen kunnioittamista. Armaasta Suomen maasta luulisi löytyvän vapaitakin ihmisiä. Epäilen, että osa näistä toisista naisista on tullut itse petetyksi. Osa haluaa ja ehkä saa kiksejä siitä, että jonkun toisen mies tekee sitä samaa..

Jokaisella petetyllä ja pettäjällä on omat tilanteensa, ja elämää on vielä tämän palstan ulkopuolellakin. Petetty voi puhua pettäjän motiiveista arvailun, päättelyn ja pettäjän oman kertomuksen perusteella. Ja salasuhteilijat tässä ketjussa voivat yhtä lailla vain arvailla, mikä toisen pettämiseen on ajanut. Voiko toisen sanaan luottaa? Vain omista motiiveistaan voi olla varma, jos niitäkään aina tunnistaa.

Erilaisia kokemuksia on paljon, eikä pitäisi omaa tilannetta, puolin tai toisin, liikaa yleistää, tai ottaa kaikkea henkilökohtaisesti. Mutta vaikeaa se on, jos on pahasti satutettu.

Kannattaa miettiä, miltä puolisosta tuntuu jäädä aina toiseksi, kolmanneksi tai neljänneksi työn, lasten ja koiran jälkeen.

Tämän voi kääntää toisinkin päin: miltä tuntuu jäädä neljänneksi tai viidenneksi, sen salarakkaan jälkeen?

Jotenkin vaan tuntuu, että kolmiodraamojen osapuolina olevilla puolisoilla ei monesti ole mitään käsitystä siitä, miksi epätoivottuun tilanteeseen on jouduttu.

Niin, joskus ei ole käsitystä, koska pettämään lähtenyt osapuoli ei ole kertonut, että jokin on vialla. Tai on yrittänyt, muttei ole tullut kuulluksi. Pettäminen tuskin on silti alkuperäisen ongelman ratkaisua helpottanut. Jos kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että pettäminen on väärin, pitäisikö miettiä keinoja välttää tai lopettaa salasuhteet, kukin omalta osaltaan? Vai hyväksytäänkö vääryys jonain välttämättömyytenä?

Haluaisin oikeasti kuulla myös salasuhteilijoiden näkemyksiä. Usein suorat kysymykset vain koetaan arvosteluna. Esimerkiksi: voisitteko kuvitella ryhtyvänne salasuhteeseen jonkun läheisen, esim. siskon tai ystävän, puolison kanssa? Tätä olen Serpentiiniltä pariin kertaan kysynytkin - salamiehesi lienee vähän erityistapaus, mutta noin niin kuin ajatuksen tasolla? Kaikkihan me jossakin mielessä olemme erityisiä, ihmisiä silti yhtä lailla.

Koetteko, että salasuhde on parisuhde siinä missä muutkin suhteet? Ihmiset hakevat eri asioita eri elämänalueilta - joillekin riittää kevyempi suhde, jossa ei tarvitse jakaa ja antaa niin paljon, eikä siinä mitään. Onko salasuhde parisuhde, kun kerran kuviossa on mukana muitakin? Vai ulkoistatteko ne muut: niistä ei puhuta, ei olla kiinnostuneita? Puhutaan tunnesuhteesta (seksin lisäksi), mutta silti ei (yleensä?) keskustella toiselle tärkeistä (?) asioista, kuten puoliso ja lapset? Petetty luulee olevansa parisuhteessa, mutta hänelle ei anneta mahdollisuutta valita, vaikka asia koskee häntäkin. Moni on sanonut, ettei puolisoaan voi omistaa. Ihmiset muuttuvat. Mutta eikö se tarkoita myös sitä, että pettäjän pitäisi kertoa puolisolleen faktat ja antaa tälle vapaus päättää omasta puolestaan? Mielestäni pettäjä nimen omaan yrittää omistaa puolisonsa.

Esimerkiksi Vuosimalli1966:n elämä vaikuttaa minun mielestäni todella raskaalta. Ja sanon näin täysin vailla arvostelua. Eikö siinä tarvitse jakaa itsensä ja elämänsä jotenkin lokeroihin, eri maailmoihin, jotta pystyy pitämään suhteen salassa ja pääkoppansa kasassa? Ikään kuin kotiminä ja työminä - paitsi että vaikka töissä usein vedetään jotain roolia, ei sentään tarvinne salailla.

Salailu vie varmasti paljon energiaa. Vai muuttuuko se niin normaaliksi, ettei asiaa tarvitse ajatella? Kun joku kysyy, mitä teit eilen/viikonloppuna, täytyykö teidän miettiä, mitä vastaatte, mitä voi kertoa? Oletteko miettineet, kauanko jatkatte tai mitä teette, kun salaisuus paljastuu? Haluaisitteko ylipäätään tavata useammin tai julkisesti? Tunnetteko syyllisyyttä salasuhteesta? Jos tunnette, puhutteko syyllisyydestä salarakkaan kanssa?

Tuli taas pitkä teksti ja paljon kysymyksiä. Olisi mukava saada vastauksia. Minun elämästäni saa tasapuolisuuden vuoksi kysellä yhtä lailla, vaikka se ei ketjun aihe olekaan, eikä ehkä yleisesti järin kiinnostava.

Toisten ihmisten tunteiden huomioon ottaminnen on tärkeää ja inhimillistä. Kukaan ei tahallaan muita loukkaa. Täällä on otettu paljon kantaa sen puolesta, että salasuhteen molempien osapuolten tulisi asettaa puolison tunteet omien tunteidensa yläpuolelle.

Jokaisella ihmisellä on omat tarpeensa ja tunteensa. Milloin on oikein asettaa omat tunteensa toisten tunteiden edelle? Onko ihminen parempi, kun ajattelee toisten hyvinvointia, omien tunteidensa kustannuksella? Pitääkö itse olla tekemättä asiaa josta saa hyvän mielen, jotta toinen ei saisi samasta asiasta pahaa mieltä?

Miksi puolisolta löytyy niitä suuria tunteita vasta, kun mies kelvannut jollekin toiselle? Silloin takerrutaan mieheen kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla. Muut petetyt kannustavat yhtenä rintamana pitämään miehestä väkisin kiinni. Toinen nainen on taklattava pois pelistä hinnalla millä hyvänsä. Muiden perheongelmien (esimerkiksi puolison huono käytös tai alkoholin liiallinen käyttö) kohdalla sama joukko kehottaa laittamaan moisen miehen välittömästi kiertoon. Miten se toinen nainen ja miehen tunteet häntä kohtaan tekee puolisoiden käytöksestä näin järjetöntä.

Näitäkin ajatuksia tämä ketju herättää.

Kukaan ei tahallaan muita loukkaa.

Toivotaan näin. Joku voi loukata tahattomasti tai ymmärtämättömyyttään. Ja joku voi loukkaantua, vaikkei olisi aihetta.

Pitääkö itse olla tekemättä asiaa josta saa hyvän mielen, jotta toinen ei saisi samasta asiasta pahaa mieltä?

Tietysti joskus pitää.

Milloin on oikein asettaa omat tunteensa toisten tunteiden edelle?

Hyvä kysymys. Sitä minäkin jossain viestissä kysyin. Kuinka paljon oman etsinnän takia on ”lupa” satuttaa toista? Oleellista on ymmärtää, että pettäjän tunteet ja päätökset eivät koske vain häntä itseään. Ei tässä perätä muiden tunteiden asettamista omien yläpuolelle vaan reilua peliä ja rehellisyyttä.

Miksi puolisolta löytyy niitä suuria tunteita vasta, kun mies kelvannut jollekin toiselle? Silloin takerrutaan mieheen kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla.

Varmasti joissakin tapauksissa on näinkin, mutta minä en ole saanut ollenkaan kuvaa, että mieheen takerruttaisiin. Päinvastoin. Halu jatkaa, selvittää asioita ja yrittää uudelleen ei mielestäni ole takertumista. Tällainen yleistäminen ja käytöksen kuvaaminen järjettömäksi saattaa tuntua loukkaavalta.

ASM kirjoitti 18.1.2017 16:24
Minulla on useitakin sinkkuystäviä. Joillekin on päivän selvää, että varattujen miesten kanssa ei suhteeseen ryhdytä. Toiset hakevat vain seksiseuraa. Sen ovat avoimesti myöntäneet. Osa on tilanteeseen tyytyväisiä jonkin aikaa. Tiedän tapauksia, että ajan päästä heille tulee hyväksikäytetty olo.

Minäkin olin aiemmin varma, etten ryhdy edes yhden kerran seksiseikkailuun varatun miehen kanssa. Olen tätä ääneenkin sanonut. Jotenkin asiat sitten kuitenkin menivät toisin. Suuri osansa on kyllä salamiehellä. Suhteen aloittaminen hänen kanssaan tuntui niin luonnolliselta ja vääjäämättömältä, ettei hänen avioliittonsa merkinnytkään mitään. En ole sen jälkeen korjannut tutuilleni mielipiteeni muuttumista. Eli uskon monien tuttujeni edelleen ajattelevan, etten voisi ryhtyä suhteeseen varatun kanssa.

Olen kertonut salasuhteestani viidelle ystävälleni. Salamiehen henkilöllisyyden tietää heistä kaksi. Noista viidestä ystävästä neljä on sinkkuja (kaksi miestä ja kaksi naista). Yksi on avioliitossa elävä mies. Todettakoon, että yksi on ammatiltaan pappi. Minusta on helpompi kertoa salasuhteesta sinkuille kuin parisuhteessa eläville. Samoin on helpompaa kertoa asiasta miehille kuin naisille.

ASM kirjoitti 18.1.2017 16:24
Jokainen tehköön miten haluaa, mutta kaikki varmaan voimme olla yhtä mieltä siitä, että on väärin pettää toinen ihminen. On väärin valehdella. Peräänkuulutan toisen ihmisen kunnioittamista. Armaasta Suomen maasta luulisi löytyvän vapaitakin ihmisiä.

En ole väittänyt, että salasuhteen ylläpitäminen olisi oikein. Maailmassa tapahtuuu kuitenkin paljon muutakin pahaa. Minulle käänteentekevä hetki oli, kun mietin elämäni rajallisuutta. Täällä eletään vain kerran ja minä itse päätän, miten elämäni elämän. Tulin siihen tulokseen, että "joskus vanhana" harmittelisin enemmän suhteen torjumista kuin suhteeseen hyppäämistä. En tietenkään voi olla täysin varma siitä, miten tulen joskus myöhemmin ajattelemaan.

ASM kirjoitti 18.1.2017 16:24
Epäilen, että osa näistä toisista naisista on tullut itse petetyksi. Osa haluaa ja ehkä saa kiksejä siitä, että jonkun toisen mies tekee sitä samaa..

Tietääkseni minua ei ole koskaan petetty. En saa kiksejä salamiehen petollisuudesta vaimoaan kohtaan. En oikein ajattele koko vaimoa. Salamies on vain eräänlainen "vieraileva tähti" elämässäni, enkä edes pyri omistamaan häntä tai laajentamaan hänen olemassaoloa koko elämäni alueelle.