Kiitos Runner! Autoit minua ja toivottavasti myös muita täällä! Kerroit sen minkä moni meistä tietää / uskoo olevan juuri näin, mutta sinun kertomuksesi antoi vahvistuksen. Tsemppiä sinulle!

Hyvä sitten " lämminverinen+", jos tarinastani on joillekin jotain apua 🙂 En tosiaan halua tuomita kakkosia enkä pettäjiä, mutta itse koen hyväksi pohtia asioita. Sinulle ketjun aloittaja " serpentiini" sanoisin kuitenkin jotain. Ketjun ensimmäisessä viestissä sanoit, että mies sanoi yhdeksi voimakkaimmista pettämissyistään vihan ja kostonhalun vaimoaan kohtaan. Kuulostaa näin ulkopuolisesta hurjalta. Oletko miettinyt sitä tarkemmin, mitä hän sanoi? Miksi hän on sinun kanssasi? Toki mikään ei ole mustavalkoista ja on täysin mahdollista, että hän viihtyykin juuri sinun kanssasi, pitää sinusta. Toivon kuitenkin sinulle kaikkea hyvää elämääsi ja toivon , että olet onnellinen!

Toisaalta tuo, että vaimo oli hankkiutunut tarkoituksella raskaaksi ilman yhteistä päätöstä ei myöskään lisää minun mielestäni luottamusta heidän parisuhteessaan. Asioilla on siis niin monta puolta. Mielestäni sivusuhde ei tuossakaan tapauksessa ole kuitenkaan mikään ratkaisu.

Theofano kirjoitti 14.3.2017 18:8
Miksi se, että oma puoliso on ihana, olisi este flirtille? Ei ihminen siitä sokeaksi muutu, vaikka oma puoliso olisikin ihana. Niitä ihmisiä, joilla ei KOSKAAN riitä mielenkiintoa kehenkään muuhun kuin omaan puolisoon, on kokemukseni mukaan hyvin, hyvin vähän. Enkä tarkoita tällä pettämistä vaan ihan sitä, että huomaa muut sellaisessa "oh, vetävä tyyppi, nam" -mielessä. Mutta jos on varattu ja pitää sopimuksen, sitten jättää sen siihen. Voi sen tosiaan näyttää toiselle ja flirttailla, mutta ei sen enempää sitten. Se tuo itselle yleensä lisää energiaa eikä vie sitä, koska siitä tulee hyvä mieli.

Taisin ilmaista itseäni huonosti. Minua ei siis flirttailu sinänsä häiritse asiana. Ei myöskään varattujen flirttaileminen. Minua häiritsee flirttailu, jota harrastetaan toisten silmien alla. Silloin ikäänkuin tyrkytetään omaa seksuaalisuutta toisille. Pakotetaan toiset katsomaan omaa ekshibitionistista showta. Meillä siis flirttaillaan töissä enemmän ja vähemmän. Sitä tapahtuu myös sellaisissa työhön selkeästi kuuluvissa tilanteissa kuin kokoukset. Niissä toisten on pakko olla läsnä. En pidä liian seksikkäästä pukeutumisestakaan työpaikoilla. Ei niitä omia ryntäitä, rintavakoa, vesirajaa tai vastaavia tarvitse muille esitellä. Ei myöskään rintakarvoja, napoja tai alaselän tatuointeja persvaosta nyt puhumattakaan (matalalantiofarkuissa kyykistellen sekin on tapahtunut). Minä pidän enemmän sellaisesta flirtistä, joka tapahtuu muilta salassa: käytävillä ohimennen, kahvihuoneessa kun sattumalta osuu kahden kesken, kopiokoneella jne. Oikeastaan sitä kiihottavampaa, mitä salatumpaa. Tuossa aiemmin kirjoitin Lenitan ja Maxin salasuhteesta. En tiedä, kuinka monet ovat asiasta tienneet, mutta onhan se nyt hyvin pidetty salassa, kun se ei ole julkisuuteen vuotanut vuosien varrella. Kahden julkkiksen ei ole helppoa pitää suhdetta salassa Suomen kokoisessa lilliputtimaassa. Samaan hengenvetoon myönnän, että salamiehen kanssa aikoinaan samassa työpaikassa työskennelleenä olin mukana flirtissä, joka oli osin julkista. Siinä salamies oli kuitenkin se aloitteellinen, mutta minä osallistuin siihen. Katsojina oli kuitenkin aina vain ns. samat muutamat henkilöt ja kyseinen flirtti tapahtui ruokailuissa tai kahvihetkinä - ei esimerkiksi kokouksissa.

Theofano kirjoitti 14.3.2017 18:8
Flirttaileviin kollegoihin saa toki suhtautua, miten haluaa. Itse kyllä flirttailen, kollegojen ja muidenkin kanssa ja kyllä, puolisoni on hyvä tyyppi, jota rakastan. Mutta kuten nyt olen sanonut monta kertaa, mä olen mennyt ja menisin paljon pidemmälle kuin pelkkä flirttailu eikä se ole ristiriidassa sen kanssa, että puolisoni on ihq ja wau. Ei nää asiat ole yksi yhteen.

Olen samaa mieltä kanssasi, että tunteita voi olla sekä että. Minäkään en ajattele, kuten monet muut täällä tuntuvat ajattelevan, että sydämessä olisi tilaa vain yhdelle ihmiselle. Olen aiemminkin tässä ketjussa kirjoittanut, että olen salamiessuhteen lisäksi tapaillut myös muita miehiä. En hirveästi, mutta tarpeeksi. Jos ryhtyisin seurustelemaan vakavassa mielessä, salamies saisi jäädä. Tällä hetkellä olen kuitenkin tyytyväinen tähän tilanteeseen ja elämääni suhteiden osalta. Suunnittelen taas ulkomaan matkaa ja jos siellä vastaan tulee joku ihana mies, en tietenkään jätä tilaisuutta väliin esim. salamiehen vuoksi. En puhu salamiehelle muista miehistä, mutta kyllä hän varmasti aistii asian. Hän on osoittanut paljonkin mustasukkaisuutta ja tunnetasolla tällainen elämä on mielestäni jopa yhdistänyt meitä. Kumpikin tietää, että suhteemme voi katketa koska tahansa. Olemme tärkeitä toinen toisillemme. Ja samalla tiedämme, että meillä on myös kilpailija/kilpailijoita. Jos menettäisimme toisemme, olisimme varmasti surullisia. Toisaalta tiedämme, että selviäisimme erosta mm. sen vuoksi, että meillä on elämässä paljon muutakin. Tällainen asetelma tekee suhteestamme vielä jotenkin täydemmän ja mehevämmän. Välillämme ei ole muuta riippuvuutta kuin henkinen yhteys ja eroottinen vetovoima. En osaa asiaa sanoin kuvailla.

runner kirjoitti 28.3.2017 14:41
Vielä tänäkin päivänä itse olen tuntenut paljon syylllisyyttä ja minulla on ollut huono omatunto siitä, että olen mennyt suhteeseen varatun miehen kanssa. Nuo tunteet ovat kuitenkin ajan saatossa jonkun verran laimentuneet.

Minä en jaksa piehtaroida syyllisyyden tai katumuksen suossa. Parikymppisenä harrastin kolmena kertana seksiä oman ikäisteni varattujen miesten kanssa. Kyseiset seksikerrat olivat yhden illan juttuja ja vain yhden heistä tiesin olevan varattu. Kyseiset seksikerrat ovat jääneet mieleen positiivisina juttuina. En koe pienintäkään syyllisyyttä seksistä näiden miesten kanssa. Miehet ovat tehneet pettämispäätöksensä. Kuulukoon siis syyllisyys ja katumuskin heille.

runner kirjoitti 28.3.2017 14:41
Koen , että olisin anteeksipyynnön velkaa vaimolle. Olisin anteeksipyynnön velkaa myös miehelle, koska menin sekoittamaan hänen vaimonsa tähän. En ole vain löytänyt sopivaa tapaa pyytää anteeksi.

Ehkä sinun kannattaa vain mennä eteenpäin ja unohtaa koko juttu. Voisitko yrittää pyytää anteeksi omassa mielessäsi esimerkiksi kirjoittamalla kirjeen, jonka sitten vaikka poltat (etkä missään nimessä toimita perille)? Et myöskään kertonut, kuinka kauan salasuhteenne päättymisestä on. Käsitin kuitenkin, että jonkin aikaa. Ei varmaan ole hyvä alkaa kaivella vanhoja asioita, kun aikaa on jo kulunut.

runner kirjoitti 28.3.2017 14:41
Onko salasuhde rakkautta? Siihen liittyy salailu ja häpeäkin, koska ei suhteesta helposti puhu kenellekkään. Salasuhde ei mielestäni myöskään herätä luottamusta.

En minäkään puhu salasuhteestani kuin harvoille ja valituille, jotka tuntevat minut hyvin. Harva puhuu myöskään esimerkiksi maksullisen seksiseuran käyttämisestä muille. No, ehkä joissain miesporukoissa sellaisilla jutuilla voi olla jopa oma paikkansa. Minä olen kertonut asiasta lähinnä muutamille miespuolisille ystävilleni. Oman tuntemukseni mukaan miehet pystyvät paremmin käsittelemään tällaisia asioita ilman suurta tunnekuohua. Olen kertonut salasuhteestani myös eräälle naispuoliselle ystävälleni. Hän on yli 60-vuotias ja ammatiltaan psykoterapeutti. Olen kokenut saaneeni ymmärrystä salasuhteelleni ja olen kokenut tulleeni ns. kokonaisemmaksi näiden ystäväni silmissä. Hyväksyntää en ole salasuhteelle koskaan hakenut ja etukäteen olen ollut varautunut myös tuomitsemiseen, jota en kuitenkaan ole kokenut. Tokikaan en tiedä, mitä he mielessään ajattelevat. Jotain olen kertonut ystävilleni myös lyhytsuhteistani. Minähän olen hyvänen aika sinkku ja saan elää sinkkuelämääni, josta nautin.

Viime aikoina olen ollut muutamia kertoja hautajaisissa. Aloin hieman pelätä salamiehen kuolemaa! Jostain vain tuli tällainen pelko mieleeni. Mietin mielessäni, menisinkö salamiehen hautajaisiin ja muuta vastaavaa. Salarakkaan kuolema olisi varmasti vaikea paikka, kun ei oikein voisi avoimesti kertoa, miksi suree. Myös tiedon saaminen kuolemasta voisi olla hankalaa, mikä voisi aiheuttaa ikäviä tilanteita. Tällaisiin asioihin salasuhteessa elävä joutuu sopeutumaan.

runner kirjoitti 28.3.2017 14:41
kakkosena koin myös aina olevani kakkonen eli koin, että vaimo oli aina minun edelläni. Hän kuitenkin jakoi arkensa vaimonsa kanssa. Tapasimme toki viikoittain, mutta vain silloin kun hänen aikatauluunsa sopi. Aina emme tavanneet minun luonani vaan toki teimme myös yhdessä joskus jotain kotini ulkopuolella. Kävimme syömässä tms.

Minä en ajattele näin. Minä en koe kilpailevani salamiehen vaimon kanssa, vaikka joku muu voi toki nähdä välillämme kilpailuasetelman. Minä olen alakoulusta omaksunut ajatuksen siitä, että "jokainen kilpailee vain itsensä kanssa" pyrkien siis parantamaan omia suorituksiaan ja panostuksiaan. Koen vahvasti, että salamiehen ja minun välillä on syvä ihmissuhde. En kuitenkaan ole perhehakuinen enkä -keskeinen. Ajattelen ihmisillä voivan olla useita ja erilaisia ihmissuhteita.

runner kirjoitti 28.3.2017 14:41
Mielestäni salasuhde ei ole rakkautta, koska siihen kuuluu juuri salailu ja häpeä. Aito rakkaus ei ole mielestäni sellaista.

Olen tästä vahvasti eri mieltä. En kuitenkaan väitä, että kaikki salasuhteet sisältäisivät rakkautta.

runner kirjoitti 28.3.2017 14:41
Olen joskus kuullut naisten tarinoita, jotka ovat pettäneet. He ovat ajautuneet suhteessaan erilleen. Nukkuvat eri vuoteissa, eivät saa tarpeeksi huomiota tms. En kuitenkaan näe, että pettäminen on ratkaisu mihinkään.

Tapailin kerran erästä miestä, joka kertoi vanhempiensa nukkuvan eri huoneissa ja piti tilannetta normaalina. Hän oli seksuaalisesti kummallisen haluton ja suoraan sanottuna surkeakin. Kun väliltämme lievinkin lämpö alkoi haihtua, hän otti puheeksi ns. kumppanuusliiton eli yhdessä elämisen kumppaneina. Otin pikaisesti lähtöpassit tuosta suhteesta. Minulle seksuaalisuus on niin hirvittävän tärkeä osa parisuhdetta, että en voisi kuvitellakaan sitoutuvani em. tyyppisen miehen kanssa. Minulla on usein ollut orastavissa suhteissa ongelmana oma seksuaalinen halukkuuteni, joka on melko runsas. Yllättävän monet miehet jäävät vähemmän haluavan rooliin ja se voi syödä miestä aika paljonkin.

Seksuaalisesta halukkuudesta puhuen, minulla on erilaisia hankkeita seksiin liittyen 🙂 Minä esimerkiksi kerään mielessäni maita, joiden kansalaisen kanssa olen harrastanut seksiä. Eräs tuntemani nainen kirjoittaa seksikerroistaan päiväkirjaa. Minä en ole siihen ryhtynyt, vaan vaalin muistojani mielessäni. Maiden lisäksi "kerään" erilaisia seksipaikkoja. Omassa mielessäni toki myös vertailen miesten varustusta ja sekstailutapoja. Olen jopa miettinyt seksin myymistä muutamille tarkkaan valituille henkilöille, mutta rahan yhdistäminen seksiin ei kuitenkaan houkuttele. Lahjat ja muu huomioiminen sopii paremmin. Avasin näitä mietintöjäni, jotta voisitte ymmärtää, mitä päässä pyörii silloin kun oma pikkuperhe ja punainen tupa perunamaineen ei kiinnosta. Me olemme erilaisia ihmisiä!

runner kirjoitti 29.3.2017 11:40
En tosiaan halua tuomita kakkosia enkä pettäjiä, mutta itse koen hyväksi pohtia asioita. Sinulle ketjun aloittaja " serpentiini" sanoisin kuitenkin jotain. Ketjun ensimmäisessä viestissä sanoit, että mies sanoi yhdeksi voimakkaimmista pettämissyistään vihan ja kostonhalun vaimoaan kohtaan. Kuulostaa näin ulkopuolisesta hurjalta. Oletko miettinyt sitä tarkemmin, mitä hän sanoi? Miksi hän on sinun kanssasi? Toki mikään ei ole mustavalkoista ja on täysin mahdollista, että hän viihtyykin juuri sinun kanssasi, pitää sinusta. Toivon kuitenkin sinulle kaikkea hyvää elämääsi ja toivon , että olet onnellinen!

En ole vatvonut salamiehen puheita, enkä jaksa miettiä, miksi hän on kanssani. Toistaiseksi tapaamista on aina seurannut toinen tapaaminen, sitä kolmas tapaaminen ja niin edelleen. Kiitos toivotuksia. Toivottavasti sinäkin olet onnellinen!

runner kirjoitti 29.3.2017 12:16
Toisaalta tuo, että vaimo oli hankkiutunut tarkoituksella raskaaksi ilman yhteistä päätöstä ei myöskään lisää minun mielestäni luottamusta heidän parisuhteessaan. Asioilla on siis niin monta puolta. Mielestäni sivusuhde ei tuossakaan tapauksessa ole kuitenkaan mikään ratkaisu.

Puhuimme muutamista tällaisista asioista silloin, kun suhteemme oli vasta flirttailuvaiheessa, sekä varsinaisen salasuhteen alkuvaiheessa. Meidän keskustelut toivat minulle ymmärrystä siitä, että salamies ei elä unelmien satusuhteessa vaan ihan tavallisessa avioliitossa, jossa on paljon ongelmiakin. Sen jälkeen salamies ei ole avioliitostaan, vaimostaan tai lapsistaan puhunut. Onneksi! En ole hänen terapeuttinsa, enkä halua sellaiseksi ryhtyä. En halua omia lapsia, enkä varmaan halua avioliittoonkaan koskaan. En siksi ole niin kiinnostunut sellaisista asioista. Kyseiset jutut sopisivat parhaiten tunnelman tappajiksi 😀 En myöskään pohdi, mikä heidän suhteelleen olisi hyväksi tai pahaksi. Pohtikoot he sitä keskenään.

Serpentiini
Avasin näitä mietintöjäni, jotta voisitte ymmärtää, mitä päässä pyörii silloin kun oma pikkuperhe ja punainen tupa perunamaineen ei kiinnosta. Me olemme erilaisia ihmisiä!

Et ehkä tarkoita sitä, mutta kirjoituksestasi paistaa läpi jokseenkin alentava suhtautuminen ihmisiin, joille perhe on tärkeä. Ikään kuin kaikki perheelliset olisi typistettävissä samaan tylsään kaavaan. Tämä on ymmärrettävääkin, sillä se helpottaa varmasti tekojesi oikeutusta. Päässä pyörii seksi, kun perheidylli ei kiinnosta 😉? Myös uskollisessa parisuhteessa seksuaalisuus voi olla tärkeää, tyydyttävää ja vaihtelevaa, vaikka kumppaneita olisi siinä elämäntilanteessa vain yksi. Ei pysyvä parisuhde tai perhe tee ihmisestä kapeakatseista tai elämää ymmärtämätöntä. Minäkin olen paljon muutakin kuin vaimo ja äiti. Kokonainen.

Jotkut pystyvät useampiin rakkaus-/seksisuhteisiin yhtä aikaa ja se on ok. Mutta en näe, että se on mikään ylempi kehittymisen aste. Se on erilaisuutta, ilman arvolatausta. Surullista on se, että vaikka kuinka vakuuttelee olevansa sinut itsensä kanssa, joutuu piilottelemaan ja salaamaan sitä, mitä on. Joutuu elämään epärehellisesti - tai ei joudu, vaan valitsee.

Mielestäni kuoleman aiheuttamaa surua ei kannata pelätä. Kun on jo tottunut rakastamaan salassa, surrakin voi salassa. Kun ajattelee, että suru on osa rakkautta, se on helpompi ottaa vastaan. Ja jos ei ole ollut rakkautta, surukin on pienempi. Uskoisin, että yksin elävän on helpompi löytää surulle aikaa ja ilmaisutapoja. Hautajaiset voi hyvin jättää väliin: ne on tarkoitettu eläville toistensa tukemista varten ja siinä salarakkailla ei ole juuri annettavaa saati saatavaa. Jos tapahtuneen haluaa konkreettisesti käsittää, voi käydä katsomassa hautaa. Vaikeampi tilanne on, jos toinen sairastuu, eikä voi olla tukena.

Itse en kykene harrastamaan edes yhdenillanjuttuja varattujen kanssa. Se on eri asia tietysti, jos toinen valehtelee. Muuten en yhdenillanjuttuja katso pahalla, jos kaksi aikuista sinkkua tapaavat ja molemmille sopii yhdenillan juttu niin se on minusta ihan ok. Itse olen jossain elämänvaiheessa harrastanut yhdenillanjuttuja, kun elin elämänvaihetta, jossa en halunnut pidempiaikaista suhdetta. Tämä oli siis salasuhteen jälkeistä aikaa. Jatkuvasti en niitä kuitenkaan harrastaisi ja rajahan niissä tulee jossain vaiheessa vastaan. Tällä hetkellä arvostan vakavaa suhdetta, tositarkoituksella. Serpentiini, ideasi anteeksipyyntökirjeestä, jota en lähettäisi vaimolle on ihan hyvä, mutta en koe , että siitä olisi viime kädessä mitään hyötyä. Salasuhde vain herättää itsessäni katumusta, syyllisyyttä, huonoa omaatuntoa ja häpeää. En voi sille mitään. Suhteessamme oli myös paljon hyvää ja salamies vahvisti myös itsetuntoani. Meillä oli vahva henkinen yhteys ja pelkän seksin takia en suhteessa tosiaan ollut, vaikka sitäkin oli suhteessamme ja fyysinen kemia välillämme oli todella vahva. Milloinkaan enää en menisi salasuhteeseen. Kadun suunnattomasti puheluani vaimolle, jossa kerroin hänelle suhteestani hänen mieheensä. Puheluni oli todella typerä juttu. Fiksumpaa olisi ollut vain lähteä suhteesta ilman puhelua vaimolle. Ihmiset ovat erilaisia, mutta itse henkilökohtaisesti tunnen suurta katumusta puhelusta vaimolle. Se oli loukkaava teko. Näin se vain mielestäni on. Kuten jo aikaisemmassakin viestissäni sanoin, niin myös salamiehelleni olisin anteeksipynnön velkaa, kun soitin hänen vaimolleen. Näin asian koen olevan. Ajan kanssa nuo syyllisyydet ja muut ovat pikku hiljaa laimentuneet, mutta eivät kokonaan poistuneet. Pikku hiljaa kuitenkin elän asian kanssa paremmin. Sen kanssa on vaan elettävä, että tehtyä ei saa tekemättömäksi. Hänen ( salamiehen) jälkeensä olen kokenut hyvän suhteen ja haluan uskoa oikeaan , todelliseen rakkauteen. Itsekin tapailin salasuhteeni aikana myös muita miehiä, koska en kokenut salasuhdettani vakavaksi suhteeksi. Se oli kuitenkin hyvin repivää ja raskasta minulle, koska koin taas pettäväni näitä uusia tapailujani, kun minulla kuitenkin oli suhde samanaikaisesti tämän salamiehen kanssa. Todella ristiriitaisia ja repiviä tunteita ja tilanteita. Joku tässä ketjussa jo sanoikin, että kun oma mies petti niin siitä syntyi todella suuri draama ja se oli henkisesti hyvin raskasta aikaa. Ymmärrän hyvin sen ja minun kohdallani kakkosena täytyy myös sanoa, että minunkin kohdallani se on ollut tulella leikkimistä ja aiheuttanut itsessäni melkoisen tunnevyöryn. Täysin en ole siitä vieläkään selviytynyt, vaikka paljon asiaa olenkin käsitellyt itsessäni. Tämän kokemukseni myötä kuitenkin ymmärrän ihmisyyttä ja pettämistä tietyllä tasolla. En siis halua tuomita ihmisiä. Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että sivusuhde ei paranna asioita avioliitossa/ suhteessa vaan sekoittaa pakkaa entisestään. Jotain olen tästä salasuhteesta oppinutkin. Varon hyvin paljon muiden ihmisten loukkaamista.

Hei Tamarindi ja runner! Minun on pitkään pitänyt vastata teille, mutta jotenkin unohdin aikeeni, eikä nyt kevään aikana ole ollut liiemmin aikaa näitä nettikeskusteluita seurata. Tai kai se on ajan priorisoimiskysymys.

Tulin kuitenkin tänään tänne purkamaan sydäntäni. Nähkääs minullakin sellainen on, vaikka olenkin karmea rakastajatar... Tämä viikko on ollut hurjan kiireinen ja tapahtumarikas. Sellainen on kyllä ollut arkea useampienkin viikkojen tai kuukausien ajan. Olen istunut kokouksissa kokouksien perään ja tavannut eri projekteista tuttuja ihmisiä. Yhdessä tärkeässä kokouksessa tälllä viikolla katsoin sattumalta erään tutun naisen käsiä. Aika usein rekisteröin, kenellä on vasemmassa nimettömässä sormuksia ja kenellä ei, mutta tämän naisen kaunis timanttisormus oli jäänyt minulle mieleen poikkeuksellisesti ihan kultasepän työnäkin. No, kun silmäni osuivat hänen käsiinsä, tajusin yhtäkkiä, että sormus on poissa! Olo oli kuin hidastetussa filmissä, sillä tajusin ällistyksen hätkähdyttävän minun kroppaani ihan voimalla. Ja samalla tajusin, että niinkuin uuden sormuksen tai uuden sormuksettoman sormen omaava nainen rekisteröi muiden käteensä kohdistuvat katseet, tämä nainenkin seurasi herkeämättä kehonkieltäni. Kyseinen nainen on minulle osin vieraskin, mutta olemme työskennelleet saman projektin kimpussa. Hänen työpanoksensa ja tinkimättömyytensä teki minuun jo alkuun suuren vaikutuksen ja ehkä sen takia, koin suurta ihailua ja tykkäystä kyseistä naista kohtaan. Hän on vaikuttanut erittäin lämpimältä ja hyväsydämiseltä naiselta. Nyt sitten siinä hidastetussa filmissäni ehdin ajatella, että "epäreilua että juuri hänelle osuu suurta surua" sekä tajusin voimakkaan surun iskevän myös kasvoilleni. Sen jälkeen hätkähdin syyllisyydestä, sillä ihmettelin viime syksynä kyseisen naisen lipsunutta työotetta, kiukkuisuutta, väsymystä ja poissaoloja. Syyllisyyttä tunsin, koska annoin silloin syksyllä hänelle hieman kriittistä palautetta. Sen jälkeen muistin, kuinka hän taannoin tuijotti minua todella tutkivasti ja ihmeissään, kun hehkutin sinkkuuden ihanuutta eräälle toiselle projektimme naiselle. Lopuksi sinkkuuden ihanuus palasi jälleen mieleeni ja tajusin, että kyseinen nainen saattaa eron kautta saada uusia ihania asioita elämäänsä ja joka tapauksessa varmaan paljon omaa aikaa sekä rauhaa. Hidastetussa filmissa tajusin pienen hymyn palaavan kasvoilleni ja nostin kasvojani takaisin ylemmäs vilkaisten kyseisen naisen silmiä. Hänellä oli todella jännä ilme. Hän seurasi hämmentynyt ilme kasvoillaan koko tunneskaalani kehonkielellä esitettynä ja lopuksi hän vastasi pienellä hymyllä minun hymyyni. Olipa todella jännä kokemus! Pulppusimme ideoita ja uusia askelia projektissamme. Hän oli yhtä energinen ja intohimoinen kuin silloin projektimme alussa. Naureskelin myös, kun puhelimeeni ilmestyi useita soittoja häneltä palaveria seuranneena aamuna. Olin tilanteessa, jossa en todellakaan voinut vastata ja hän oli soittanut useita kertoja, vaikka tiedän hänen olevan todella kiireinen ja kysytty kovan luokan ammattilainen. Kun vihdoin pääsin vastaamaan, hän pulppusi jo innokkaasti uuden askeleen ottamista projektissa entiseen energiseen tyyliinsä. Voi miten pidän tuosta rohkeasta, energisestä ja hyväsydämisestä naisesta! Olen itsekin kokenut avoeron ja useamman seurustelun katkeamisen. Eivät ne erot mitään elämän tähtihetkiä ole olleet. Niistä voi kuitenkin selvitä hengissä ja elämällä on yleensä paljon uusia juttuja annettavanaan erojen jälkeen.

Tämän stoorin halusin vain teille kertoa... Yritän myöhemmin palata aiempiin juttuihin. Hyvää alkavaa viikkoa. Kevät on ihmeellinen vuodenaika. Uusi alku tavallaan 🙂🌻