Oli todella mielenkiintoista lukea vähän erilaisempi pettämistarina. Eihän asiassa ole mitään väärää (ellei oteta miehen vaimoa lukuun)ja kumpikin on tyytyväinen siihen,mitä suhteelta saa. Paljon on varmaan samankaltaisia tarinoita,mutta niistä ei puhuta. Kuitenkin tulee vaikutelma,että suhteenne on melko pinnallinen ja kumpikin ottaa vain sen minkä tarvitsee. Ei kai kaikkien suhteiden edes tarvitse olla "suuria rakkaustarinoita". Toivottavasti jatkossakin suhtaudutte suhteeseenne samalla tavalla hauskana,salaisena tapaamisena silloin tällöin ja ei tule sitä tilannetta,että jompikumpi alkaisi vaatia enemmän,pahimnassa tapauksessa rakastuisi!

En oikeastaan halua ottaa tähän muuta kantaa kuin sen, että olet tehnyt oikean tulkinnan. Mies on kypsymätön ja vastuuton - ei kukaan korkean moraalin omaava ihminen käyttäydy noin. Toivottavasti olet tyytyväinen elämääsi ja toivottavasti vaimo saa mahdollisimman pian tietää puuhistanne. On se ikävää ettei vapailta markkinoilta löydy seksiseuraa. Helppoa miehelle.

Luulen,että kärsit tilanteesta,johon olet ajautunut. Mies palaa aina sen vihaamansa vaimon ja lapsien luokse ja itse jäät yksin. Kyllä mies olisi eronnut jos olisi halunnut vaimonsa jättää eikä ainakaan uusia lapsia olisi maailmaan saattanut. Toinen nainen on aina heikoilla selittipä sitä miten tahansa. Hyvä,jos jaksat uskoa teini-ikäisen tavoin tähän suureen seikkailuun ja toivoa sopii ettei kupla puhkea ja saa aikaan todella pahaa tilannetta.

Mollyan kirjoitti 15.12.2016 10:7
Oli todella mielenkiintoista lukea vähän erilaisempi pettämistarina. Eihän asiassa ole mitään väärää (ellei oteta miehen vaimoa lukuun)ja kumpikin on tyytyväinen siihen,mitä suhteelta saa. Paljon on varmaan samankaltaisia tarinoita,mutta niistä ei puhuta. Kuitenkin tulee vaikutelma,että suhteenne on melko pinnallinen ja kumpikin ottaa vain sen minkä tarvitsee. Ei kai kaikkien suhteiden edes tarvitse olla "suuria rakkaustarinoita". Toivottavasti jatkossakin suhtaudutte suhteeseenne samalla tavalla hauskana,salaisena tapaamisena silloin tällöin ja ei tule sitä tilannetta,että jompikumpi alkaisi vaatia enemmän,pahimnassa tapauksessa rakastuisi!

Kiitos Mollyan! Ajatuksenani oli, että parhaimmillaan tähän ketjuun voisi kehittyä ihan mielenkiintoinen ja avartava keskustelu. Olen monta kertaa meinannut kommentoida jotain joihinkin toisiin pettämisketjuihin, mutta en ole halunnut ”sotkea” ketjuja ja lyhyenkin kommentin lisäksi olisin joutunut kertomaan omasta tilanteestani, jotta kommenttini olisi ymmärrettävä. En ole varma riittääkö minulla aikaa tai energiaa tähän ketjuun kirjoittamiseen. Riippuu vähän siitäkin kuinka paljon ja millaisia vastauksia saan. Lisäksi se riippuu kiireistäni. Tekisi kuitenkin ehkä jopa tehdä lainauksia tuolta toisista ketjuista tähän ketjuun, jotta voisin kommentoida joitain muiden kommentteja. Kaikkiaan olen ollut aika yllättynyt pettämisketjujen keskusteluista. Olisi hienoa, jos voisin edes jollekulle antaa jonkun uuden näkökulman asioihin. Olen itsekin näkökulmia ja ajateltavaa täältä saanut. Mollyanin tavoin ajattelen, että minun tilanteeni kaltaisia tilanteita on paljon enemmän kuin uskotaan ja sitten on hyvinkin erilaisia, monenlaisia, salasuhteita. Olisi mukavaa, jos jopa tähän ketjuun kirjoittaisi muitakin salasuhteellisia. Mollyan, sanoit mielestäni viisaasti, kun totesit: Ei kai kaikkien suhteiden edes tarvitse olla "suuria rakkaustarinoita”. Olen sitä mieltä, että suuria rakkaustarinoita on aivan äärimmäisen harvoin kahden ihmisen välillä, mutta sitäkin tavallisempia ne ovat (nais)ihmisten korvien väleissä. En ole feministi, mutta jos minulla olisi valta, saattaisin poistaa kaikki prinsessasadut maailmasta. Suhteemme on varmasti omalla tavallaan pinnallinen, mutta olemme tutustumisemme alusta lähtien olleet ystäviä, viihtyneet yhdessä ja jutelleet paljon. Meillä on paljon yhdistäviä asioita kuten esimerkiksi työ ja harrastustausta, joten yhteisiä juttuja ei tarvitse hakemalla hakea. Sanoisin myös, että suhteessamme on molemminpuolista rakkautta.

ASM kirjoitti 15.12.2016 12:15
En oikeastaan halua ottaa tähän muuta kantaa kuin sen, että olet tehnyt oikean tulkinnan. Mies on kypsymätön ja vastuuton - ei kukaan korkean moraalin omaava ihminen käyttäydy noin. Toivottavasti olet tyytyväinen elämääsi ja toivottavasti vaimo saa mahdollisimman pian tietää puuhistanne. On se ikävää ettei vapailta markkinoilta löydy seksiseuraa. Helppoa miehelle.

Ei millään pahalla ASM, mutta epäilen ettei kuvaamallasi korkealla moraalilla varustettuja ihmisiä asu kovin monessa osoitteessa. Vai miksi tämän Tukinetinkin parisuhde- ja perhekeskusteluista varmaan kolmasosa käsittelee pettämistä? Olen tyytyväinen elämääni ja kertoisin siitä mielelläni enemmänkin. Sitä en kylläkään ymmärrä, miksi toivot vaimon saavan mahdollisimman pian tietää puuhistamme. En tiedä, tietääkö vaimo vaikka jo nyt, enkä edes halua tietää sitä. Kun teidän tarinoitanne olen lukenut, olen ollut huomaavinani, että tietoiseksi tulon hetki on ollut todellinen vedenjakaja petettyjen elämässä. Ennen tietoa elämä on ollut enemmän tai vähemmän kunnossa, tiedon jälkeen on itkua, masennusta, epäilyä ja ajatusten kehän kiertoa. Itse asiassa minulla on vahva intuitio, että minä en suinkaan ole miehen ensimmäinen syrjähyppy ja minun aikana on voinut olla muitakin. Osa pettäjistä haluaa pettää näkyvästi tai ei välitä näkyykö se ulospäin. Esimerkiksi tämä mies puhui toistuvasti ja avoimesti seksistä työpaikkaruokalassa, jossa oli muita ihmisiä kuuloetäisyydellä – jopa samassa porukassa. Sen sijaan suhteemme on todellakin pysynyt vain minun kotini seinien sisäpuolella, eikä minulla ole mitään halua lähteä sitä muualle availemaan. Mielestäni on puolisoa kohtaan ikävää, jos pettäjä pettää pitkin poikin niin, että siitä tietävät monet. Olen tällaistakin tapausta seurannut läheltä. En kuitenkaan ymmärrä, miksi puolisolle täytyisi kertoa salatusta suhteesta, josta muutkaan eivät tiedä. Minusta se on puolisoiden välinen asia. Petetylle voi olla armollisempaakin olla tietämättä, mutta voin toki olla väärässä. Vapailta markkinoilta löytyy varmasti seksiseuraa, mutta tässä suhteessa on kyse muustakin kuin vain seksistä. Uskoisin että yhden kerran pettämisjutuissa seksi voi olla pääroolissa tai ainoana tekijänä, mutta pidempään jatkuvissa suhteissa seksi ei nähdäkseni ole ainoa syy.

Tammyka kirjoitti 15.12.2016 15:29
Luulen,että kärsit tilanteesta,johon olet ajautunut. Mies palaa aina sen vihaamansa vaimon ja lapsien luokse ja itse jäät yksin. Kyllä mies olisi eronnut jos olisi halunnut vaimonsa jättää eikä ainakaan uusia lapsia olisi maailmaan saattanut. Toinen nainen on aina heikoilla selittipä sitä miten tahansa. Hyvä,jos jaksat uskoa teini-ikäisen tavoin tähän suureen seikkailuun ja toivoa sopii ettei kupla puhkea ja saa aikaan todella pahaa tilannetta.

En mielestäni ole ajautunut tähän tilanteeseen, vaan tähän lähteminen oli kyllä pidemmän harkinnan tulos. En katso ”jääväni yksin”, vaan viihtyväni yksin asuvana. Minulla on runsas sosiaalinen elämä ja vastavuoroisia ihmissuhteita. Mielestäni elämäni on hyvää ja nautinnollista. En ole koskaan ollut naimisissa, enkä suoraan sanottuna usko koskaan avioituvani, vaikka mistä sitä voi täysin tietää. En ole teini, vaan jotain 30 ja 40 ikävuosien väliltä. Mies ja vaimonsa ovat minua jonkin verran vanhempia naisen ollessa miestään pari vuotta vanhempi. Olen ollut pitkässä avoliitossa ja takanani on muitakin pitkähköjä seurusteluita. Yksi kumppaneistani oli narsisti, toinen alkoholisti. En ole valmis ryhtymään kenenkään piiaksi enkä elättäjäksi. En myöskään suostu katselemaan vierestä esimerkiksi alkoholismia. Minulla on korkeakoulututkinto ja turvattu oman alani vakituinen työ. En koskaan avioituisi ilman avioehtoa ja muutenkin haluan pitää huolta itsestäni. Olen pitkän psykoterapiankin käynyt ja mielestäni elämäni on aika hyvässä balanssissa. En koe miehen olevan minulle ”suuri seikkailu”. Hän on pikemminkin yksi elämäni osa-alueista. Vaikka pidän hänestä paljon, en luota häneen. Näissä keskusteluissa on usein puhuttu sanonnasta ”kerran pettäjä, aina pettäjä”. Osa teistä on kokenut sen olevan totta, moni on kirjoittanut, ettei sanonta pidä paikkaansa. Minä valitettavasti uskon, että useimmissa tapauksissa se pitää paikkaansa.

Lopuksi haluan vielä kirjoittaa, että pettäminen lienee todella yleistä. Uskoakseni se on nykyään yleisempää kuin ennen vanhaan mm. ehkäisykeinojen kehittymisen, nykyaikaisten yhteydenpitomenetelmien ja matkustamisen helppouden (vrt. ennen hevosella tai jalan) vuoksi. Minä uskon ihmissuhteissa paitsi vietteihin niin myös eräänlaiseen markkina-arvoteoriaan. Mielestäni petetyksi tuleminen ei kuitenkaan tarkoita, että olisi jonkinlainen luuseri. On hyvä muistaa, että esimerkiksi upporikas, kaunis ja erittäin haluttu prinsessa Madeleine tuli petetyksi pitkäaikaisen poikaystävänsä toimesta. Pettämistarinoita on myös Hollywood pullollaan. Joissain Euroopan maissa rakastajan/rakastajattaren pitäminen on tuiki tavallista. Minua on monesti ihmetyttänyt, miten rikki teidän elämänne on pettämisestä mennyt. Voiko kaikki se johtua todellakin vain pettämisestä vai voiko kriisiin liittyä jotain muutakin? On ollut hyvä huomata, että osa teistä on esimerkiksi löytänyt tiensä terapiaan.

Ps. Olisi hauska tietää, mitä tuo moderaattori on moderoinut viesteistänne pois.

Uskottomuus koskettaa aina useaa henkilöä. Aiheesta kirjoitetaan yleensä vain yhdestä näkökulmasta, petettyä koskettavana asiana, vaikka osapuolina on muitakin oikeita ihmisiä. Kolmas osapuoli nähdään pahana, moraalittomana ja tunteettomana saalistajana, joka vaanii toisten omaisuutta keinoja kaihtamatta. Tässäkin ketjussa heti alussa kirjoittaja saa kuulla olevansa seksiseuraa hakeva, teini-ikäisen tasolla oleva hyväuskoinen hölmö, joka on heikoilla jäillä ja tulee jäämään yksin, kun suuresta seikkailusta syntyy kuplan puhjetessa todella paha tilanne.

Minusta kirjoitus on kuvaus ihmissuhteesta, joka on olemassa, koska molemmat haluavat sitä jatkaa. Osapuolet viihtyvät yhdessä ja se riittää kummallekin. Jokainen ihmissuhde on erilainen ja myös salasuhde voi olla todellinen ja kaunis. Se voi olla sellaisenaan riittävä molemmille, ei kenenkään tarvitse aina haluta parisuhdetta. Minusta kirjoitus ei anna mitään syytä haukkua kirjoittajaa.

Mies on tässä kertomuksessa todennäköisesti se, joka toimii väärin. Toisaalta tarina ei suoranaisesti valaise sitä, miksi mies on uskoton. Kirjoittaja mainitsee miehen kertoneen pettämisensä syyksi vihan vaimoa kohtaan. Syytä tarkemmin tietämättä, ei miestäkään voi suoralta kädeltä tuomita. Kaikki on mahdollista: mies voi olla vastuuton ääliö, mutta toisaalta hän voi myös vihata vaimoaan ja rakastaa toista. Vaimosta tai hänen ajatuksistaan ei myöskään ole mitään tietoa. Pelkästään se, että mies on naimisissa ei takaa sitä, että parisuhde voi hyvin. Ei pitkä avioliitto lopeta ihmisen tunne-elämää, eikä takaa ikuista rakkautta. Tilanteet muuttuvat ja elämä vie.

Kiitos vaihteeksi uudesta avauksesta. Jokainen tarina ja elämä ei mene sitä yhtä ja samaa rataa. Onneksi.

Hei

Olen myös ns. toinen nainen. Se ero aloittajaan, että olen avioliitossa kuten myös
salasuhdekumppani. Olen noin vuosi sitten kirjoittanut tänne omasta tilanteestani, mutta eri nimimerkillä jota en enää muistanut.

Salasuhteemme on kestänyt lähes 10 vuotta, vuosi sitten oli parin kuukauden hiljaisuus.
Mutta yhteydenpito alkoi uudelleen ja on siis jatkunut taas ennallaan.

Tälläistä salasuhdetilannetta on vaikea monenkin ymmärtää. Erityisen vaikea varmaan heidän, jotka ovat joutuneet petetyksi.

Salamies on hyvin tärkeä minulle ja tunnen olevani myös tärkeä hänelle. Suhteemme on säännöllistä yhteydenpitoa, pääasiassa puhelimitse viitenä arkipäivänä viikossa ja ajallisesti lyhyitä treffejä. Suhteessamme on myös seksiä, kuten muissakin parisuhteissa. Lähes kymmenen vuoden suhde toki kertoo siitä, että pelkän seksin varassa se ei ole toiminut, vaikka usein kai salasuhteista niin ajatellaan.
Arkea emme ole eläneet, joten siitä puolesta en tiedä. Tiivis yhteydenpitomme, vaikkakin rajoitetuissa ajoissa, on silti näyttänyt hyviä ja huonojakin luonteenpiirteitä toisesta.

Tulevasta yhdessä, julkisena parina emme ole vielä keskustelleet. Aika näyttää, soitellen sotaan ei tässä ole oltu kumpikaan liikkeellä. Virallinen suhteeni on ns. kämppiskaveriliitto, salamiehestä en tiedä, mutta jotain häikkää pitänee olla. Tuskin onnellisessa avioelämässä tarvitaan ulkopuolista, nimenomaan vakisuhdetta saman ihmisen kanssa. Irtonumeroitahan on maailman sivu harrastettu, myös aviossa olevat naiset ja miehet.

Ymmärrän siis ketjun aloittajaa. Toisaalta ymmärrän myös miksi tämä aihepiiri kuohuttaa moniakin. Siksikin näistä asioista ei voi juurikaan avautua kenellekään. Silti salasuhteita on ja myös ns. onnellisen oloisilla pareilla.
Totta kai salasuhde on väärin. Sitä on turha puolustella.
Mutta silti jatkan salasuhdetta. Ja osaan asettua aloittajan asemaan, että hänkin sitä jatkaa.
Kokemuksesta voin silti sanoa, että en "kannusta" siihen ketään. Käy mieluummin muutaman kerran vuodessa baarissa ja pidä hauskaa näillä reissuilla.
Näin ei synny tunnesuhdetta ja tilanne on "yksinkertaisempaa".
Mutta elämä on yllätyksiä täynnä ja tilanteet ja mielipiteet muuttuu matkan varrella.

Oletko koskaan miettinyt mitä seksi kumppanisi/rakastajasi lapset mahtaisivat ajatella jos saisivat tietää,että heidän isänsä käyttäytyy tällä tavalla? Pettäminen rikkoo niin hirveällä tavalla perheitä ja lapset kärsivät eniten. Lapsille tärkeimmät ihmiset ovat äiti ja isä ja sinun ja miehen salasuhde on pahinta mitä isä perheelleen voi tehdä! Jos heidän avioliitossaan on jotain pielessä niin silloin erotaan ja sitten vasta aletaan harrastamaan seksiä muiden kanssa. Tässä ei ole mitään puolusteteltavaa,nykypäivänä ei ole pakko olla kenenkään kanssa väkisin naimisissa edes lasten takia. Tuollainen kulissi elämä rikkoo lopulta kaikkien mielenterveyden. Minä en ainakaan voisi ottaa omalletunnolleni sitä,että saamalla helpon seksisuhteen rikon samalla muiden ja erityisesti lasten elämän. Surullista!!

Kiitos ajatuksia herättävästä viestistäsi Tulipallo!

Tulipallo kirjoitti 15.12.2016 22:2
Mies on tässä kertomuksessa todennäköisesti se, joka toimii väärin. Toisaalta tarina ei suoranaisesti valaise sitä, miksi mies on uskoton. Kirjoittaja mainitsee miehen kertoneen pettämisensä syyksi vihan vaimoa kohtaan. Syytä tarkemmin tietämättä, ei miestäkään voi suoralta kädeltä tuomita. Kaikki on mahdollista: mies voi olla vastuuton ääliö, mutta toisaalta hän voi myös vihata vaimoaan ja rakastaa toista. Vaimosta tai hänen ajatuksistaan ei myöskään ole mitään tietoa.

Mies tietää toimivansa vaimoaan kohtaan väärin, eikä hän tätä kiellä, mutta väittää myös vaimonsa pettäneen häntä (valehtelemalla ehkäisystä), minkä vuoksi hänellä on mielestään täysi syy pettää vaimoaan. Kuten kirjoitin, en tiedä, onko kyseinen asia totta vai ei. En myöskään tiedä, tietääkö vaimo miehensä pettämisestä. Mitenkään kovin varovainen mies ei ole, eikä tunnu stressaavan siitä paljastuuko jotakin. Miehellä tuntuu myös paljon olevan kodin ulkopuolisia menoja (siis minun lisäksenikin), joten mikään kotona viihtyvä ja perhekeskeinen mies hän ei kyllä ole.

Tulipallo kirjoitti 15.12.2016 22:2
Jokainen tarina ja elämä ei mene sitä yhtä ja samaa rataa. Onneksi.

Nimenomaan. Ne suuret rakkaustarinat, joihin sisältyy tasainen elämä yhdessä elämän loppuun asti, ovat todellakin harvinaisia.

Hei Vuosimalli1966! Olipa mukava lukea sinun tekstisi. Jäin miettimään, tietävätkö teidän puolisonne suhteestanne. Olen kuullut sellaisistakin tapauksista, jossa erityisesti tällaiset kämppisaviopuolisot ovat tietoisia sivusuhteista ja myös tavallaan hyväksyneet ne jollain tavalla.

Vuosimalli1966 kirjoitti 16.12.2016 17:0
Totta kai salasuhde on väärin. Sitä on turha puolustella.
Mutta silti jatkan salasuhdetta. Ja osaan asettua aloittajan asemaan, että hänkin sitä jatkaa.
Kokemuksesta voin silti sanoa, että en "kannusta" siihen ketään. Käy mieluummin muutaman kerran vuodessa baarissa ja pidä hauskaa näillä reissuilla.
Näin ei synny tunnesuhdetta ja tilanne on "yksinkertaisempaa".
Mutta elämä on yllätyksiä täynnä ja tilanteet ja mielipiteet muuttuu matkan varrella.

Ovatko salasuhteet aina väärin? Entä silloin kun ne ovat julkisia ja kaikkien osapuolten (vaikka pitkin hampain) hyväksymiä? Tiedän kaksi jo ikääntynyttä avioparia, jotka ovat eläneet jo yli 20 vuotta erillään joidenkin osapuolten eläessä jo uusissa pitkissä parisuhteissa. Avioeroja ei ole tehty, koska avioliitoissa ei ole ollut avioehtoja eikä osituksista ole päästy sopimukseen. Molemmissa tapauksessa aikanaan avioituneista puolisoista toinen on ollut selvästi toista varakkaampi. Molemmilla pariskunnilla on lapsia, joten en ymmärrä, miksi eivät vaikka antaisi ns. koko roskaa lapsilleen ennakkoperintönä. Avioeroja ei kuitenkaan saada tehtyä ja ainakaan toinen aviopari ei ole edes puheväleissä keskenään.

Minä en taas kuulu ollenkaan "baarihauskan" puolestapuhujiin. En kannusta ketään salasuhteisiinkaan, vaan itselleen sopiviin ratkaisuihin.

aamu72 kirjoitti 17.12.2016 8:6
Oletko koskaan miettinyt mitä seksi kumppanisi/rakastajasi lapset mahtaisivat ajatella jos saisivat tietää,että heidän isänsä käyttäytyy tällä tavalla? Pettäminen rikkoo niin hirveällä tavalla perheitä ja lapset kärsivät eniten. Lapsille tärkeimmät ihmiset ovat äiti ja isä ja sinun ja miehen salasuhde on pahinta mitä isä perheelleen voi tehdä! Jos heidän avioliitossaan on jotain pielessä niin silloin erotaan ja sitten vasta aletaan harrastamaan seksiä muiden kanssa. Tässä ei ole mitään puolusteteltavaa,nykypäivänä ei ole pakko olla kenenkään kanssa väkisin naimisissa edes lasten takia. Tuollainen kulissi elämä rikkoo lopulta kaikkien mielenterveyden. Minä en ainakaan voisi ottaa omalletunnolleni sitä,että saamalla helpon seksisuhteen rikon samalla muiden ja erityisesti lasten elämän. Surullista!!

Monesti kun lukee aikuisten ihmisten kertomuksia lapsuuden perhehelveteistään siellä toistuvat vanhempien päihteidenkäyttö, fyysinen väkivalta, henkinen väkivalta, vanhemman narsistinen persoonallisuushäiriö, jonkinlaiset hyväksikäytöt perheen sisällä, lasten kohteleminen keskenään epäoikeudenmukaisesti, vanhempien mielenterveysongelmat, insesti, ankara uskonnollisuus ja köyhyys. En muista lukeneeni sellaista kirjoitusta vaikkapa täältä Tukinetistä, missä aikuistunut lapsi tai teini-ikäinen purkaisi surua tai vihaa jomman kumman vanhempansa salasuhteesta. Sellaisia tarinoitakin voi olla, mutta en muista nähneeni. Niitä ei siis varmaan ole ainakaan yhtä paljon kuin alkoholismiin, väkivaltaan ja muihin yleisempiin perheongelmiin liittyviä kirjoituksia. Toisen tai molemman vanhemman salasuhteet ovat varmaankin enemmän vanhempien keskinäinen asia kuin lapsille paljastuva asia. Siksi minusta on aika dramaattista väittää, että: "sinun ja miehen salasuhde on pahinta mitä isä perheelleen voi tehdä!". Isä voisi olla narkkari, ammattirikollinen, väkivaltainen, insestinen tai tunnekylmä narsisti. Meneekö isän salasuhde mielestäsi kaikkien näiden muiden ongelmien yli pahuudessaan?

Puolisoilla ei ole täyttä tietoa suhteestamme. Alkuvaiheessa jäimme puhelimeen jääneestä viestistä kiinni ja silloin puolisot tulivat tietoiseksi puhelinsuhteesta, mutta muu ei tullut ilmi. Senkin jälkeen on ollut joitakin puhelinhässäköitä. Miehen puolella on kyllä tiukkaa kontrollia, minä voin liikkua vapaammin.
Joskus ei totuutta uskalleta katsoa silmiin ja lakaistaan maton alle. Näin varmasti heillä kuten meilläkin.

Tässä ketjussa peräänkuuluttettiin vastuunottoa aloittajan salamiehen perheestä. Jokainen täysi-ikäinen vastaa kuitenkin omista teoistaan. Ihanne-elämässä uskottomuuskriisejä ei syntyisi kun varatut eivät hyppisi vieraille vesille ja myöskin kukaan ei lähtisi heidän mukaansa. Luulenpa vain, että tosi-elämässä ei tähän tilanteeseen päästä koskaan. Niin "simppeliltä" kuin se kuulostaakin.
Ihmiselle on annettu järki, mutta myös tunteet.

Minkälaisessa perheessä vanhempien seksielämä ylipäätään kuuluu lapsille? Tilastollinen tosiasia on, että iso osa avioliitoista päättyy ja usein syynä on uusi suhde. Ei ero riko automaattisesti lasten elämää. Sen ei pitäisi myöskään rikkoa yksin jäävän puolison elämää. Tietenkin ero sattuu pahastikin, jos sitä ei itse halua. Sitä ei voi väheksyä. Eikä kukaan toista tahallaan halua satuttaa. Ihmiset ja parisuhteet kuitenkin muuttuvat ajan myötä. Eroon päädytään, kun se tuntuu yhdessäoloa paremmalta. Nämä ovat tunneasioita: jokainen päätyy ratkaisuihin, jotka tuntuvat oikeilta.

Jotenkin monella tuntuu täällä olevan tarve omistaa puolisonsa. Ihan kuin puolisossa olisi kyse jostain esineestä, joka on olemassa ilman omaa tahtoa ja ajatuksia. Kun kerran on aamen sanottu, on loppuelämän käsikirjoitus valmis. Tämän jälkeen olemassa ei enää ole kahta vapaasta tahdostaan yhdessä olevaa yksilöä, vaan kummallinen sulautuma, jolla on yhteiset ajatukset, maku ja mielipiteet. Jos puoliso toimii yksilönä laitetaan hänet tarvittaessa ruotuun uhkailemalla, kiristämällä tai lahjonnalla.

Moni puhuu siitä, miten eron myötä koko maailma romahti, koska itse oli rakentanut koko elämänsä puolison varaan. Tällainen riippuvuussuhde tukehduttaa. Näissä ajatusmalleissa on osasyynsä sille, että kriisejä syntyy. Jossain elämän vaiheessa monelle tulee tarve nähdä itsensä ja tulla kuulluksi yksilönä. Jos puoliso ei tätä ymmärrä, voi toinen löytää ymmärrystä muualta tai haluta koko parisuhteesta pois. Ongelmatilanteisiin reagoidaan kuitenkin niin, että puolison ja elämän halutaan muuttuvan takaisin entiselleen. Vaikka väkisin. Siitäkin huolimatta, että juuri se entinen elämä ei enää toiminut tai ollut toiselle kelvollista. Ei ymmärretä eikä uskota, että toinen haluaa muutosta. Tiedetään itse paremmin mikä on puolisolle hyväksi ja edellytetään, että hänen tulee se myös ymmärtää. Näistä aineksista syntyy pahimmillaan niitä tunnekylmiä perhehelvettejä, joista lapset saavat omaan elämäänsä toimimattomia parisuhdemalleja.

Tulipallo kirjoitti 17.12.2016 20:28
Ei ero riko automaattisesti lasten elämää. Sen ei pitäisi myöskään rikkoa yksin jäävän puolison elämää. Tietenkin ero sattuu pahastikin, jos sitä ei itse halua. Sitä ei voi väheksyä. Eikä kukaan toista tahallaan halua satuttaa. Ihmiset ja parisuhteet kuitenkin muuttuvat ajan myötä. Eroon päädytään, kun se tuntuu yhdessäoloa paremmalta. Nämä ovat tunneasioita: jokainen päätyy ratkaisuihin, jotka tuntuvat oikeilta.

Jotenkin monella tuntuu täällä olevan tarve omistaa puolisonsa. Ihan kuin puolisossa olisi kyse jostain esineestä, joka on olemassa ilman omaa tahtoa ja ajatuksia. Kun kerran on aamen sanottu, on loppuelämän käsikirjoitus valmis. Tämän jälkeen olemassa ei enää ole kahta vapaasta tahdostaan yhdessä olevaa yksilöä, vaan kummallinen sulautuma, jolla on yhteiset ajatukset, maku ja mielipiteet. Jos puoliso toimii yksilönä laitetaan hänet tarvittaessa ruotuun uhkailemalla, kiristämällä tai lahjonnalla.

Moni puhuu siitä, miten eron myötä koko maailma romahti, koska itse oli rakentanut koko elämänsä puolison varaan. Tällainen riippuvuussuhde tukehduttaa. Näissä ajatusmalleissa on osasyynsä sille, että kriisejä syntyy. Jossain elämän vaiheessa monelle tulee tarve nähdä itsensä ja tulla kuulluksi yksilönä. Jos puoliso ei tätä ymmärrä, voi toinen löytää ymmärrystä muualta tai haluta koko parisuhteesta pois. Ongelmatilanteisiin reagoidaan kuitenkin niin, että puolison ja elämän halutaan muuttuvan takaisin entiselleen. Vaikka väkisin. Siitäkin huolimatta, että juuri se entinen elämä ei enää toiminut tai ollut toiselle kelvollista. Ei ymmärretä eikä uskota, että toinen haluaa muutosta. Tiedetään itse paremmin mikä on puolisolle hyväksi ja edellytetään, että hänen tulee se myös ymmärtää. Näistä aineksista syntyy pahimmillaan niitä tunnekylmiä perhehelvettejä, joista lapset saavat omaan elämäänsä toimimattomia parisuhdemalleja.

Anteeksi, että nyt lainasin melkein koko viestisi Tulipallo. Siinä on kuitenkin melkein se kaikki, miksi tämän ketjun ylipäätään aloitin, sinun sanoin kirjoitettuna toki. Olemme todellakin katsoneet "boksia" samasta kulmasta, vaikka en osaakaan sanoa ollaanko boksin sisällä vai ulkopuolella. Monta kertaa on tehnyt mieli lähteä henkilökohtaisesti läpsimään tänne Tukinettiin kirjoittavia nyyhkynaisia molemmille poskille ja ravistelemaan hartioista. Ihmeellistä pilvilinnaelämää elää niin moni. Ei ihme, että menee matto alta, kun tosielämä sitten jonain hetkenä koskettaa ihan konkreettisesti vaikka vain hipaisten. Valitettavasti moni saa hipaisun sijasta puskutraktorin tönäisyn.

Olen itsekin kokenut eron pitkästä avoliitosta. Alusta piti monella tavalla aloittaa, mitä helpotti varmaan vähän se, että me molemmat olimme aloittaneet itsenäistymisprosessejamme jo viimeisten yhteisten vuosien aikana. Ero tarkoitti minulle elintason väliaikaista laskua ja montaa muuta asiaa. Ne piti vain kestää ja elää läpi. Omaa elämää piti rakentaa pala palalta ja joka paikassa tuntui olevan päätöksiä, joita piti oman elämän osalta ratkaista ihan yksin. Oma sosiaalinen verkosto on täytynyt ihan itse rakentaa, koulutus hankkia, ura saada alkuun jne. Sellaista se aikuisen ihmisen elämä vaan on.

Vain omaa itseään voi muuttaa. Muita ihmisiä ei voi muuttaa - eikä omistaa. Jokaisen täytyy rakentaa omaa elämäänsä, vaikka kuinka olisi naimisissa ja/tai äiti.

Hei Tulipallo,

Et varmaan ole miehen liiton ainoa pimeä asia, kuten itsekin ajattelet. Mutta, miksi mies ei eroa??? Haluaako hän pilata vaimonsa elämän, koska tämä on (ehkä) halunnut lapsen? Haluaako hän, että vaimo elää ilman rakkautta? Haluaako hän, että vaimo (jota hän ei rakasta) hoitaa kodin ja kasvattaa lapset? Minkälaisen miehen kanssa oikein olet suhteessa?

Sinä voit edelleen viihtyä miehen seurassa ja jatkaa vapaata elämääsi. Ei sinun tietenkään tarvitse huolehtia vaimon puolesta. Ihmettelen kuitenkin, miksi kirjoitat tälle palstalle, kun et kuitenkaan ole tuen tarpeessa. Vai halusitko kenties antaa tukea? Kenelle?

Vielä muutama kysymys: miksi olet niin sanottu toinen nainen? Mikä sinut erottaa toisista naisista?

🤨

Erittäin hyvä kirjoitus XX3! Juuri samaa itsekin tässä ajattelen. Minä tiedän omasta kokemuksesta mitä toisen vanhemman pettäminen tekee perheelle. Ei tietenkään vanhempien seksi elämä kuulu lapsille mutta kun parisuhde rikkoutuu toisen salasuhteen takia niin kyllä se lapsiin vaikuttaa. Ja vaikka suhde ei paljastuisikaan niin ihmettelen jos pettäjån käytös pysyy ns. normaalina perheessä. Jotain epänormaalia ja kylmää on siinä jos vuosien ajan pitää salasuhdetta ja samalla leikkii perheenisää. Ja sinä "toinen nainen" et voi millään ymmärtää tätä kokonaisuutta koska sinulla ei ilmeisesti ole lapsia.

Mainitsemasi hirveät asiat kuten päihteet,väkivalta,mielenterveyden ongelmat yms.ovat hirveitä asioita mutta osa niistä on sairauksia. Pettäminen ja vuosien salasuhde ei ole sairautta vaan tietoista itsekästä toimintaa. Sinä mahdollistat tämän etkä ymmärrä omaa vastuuttomuuttasi asiassa.