Olen heikko nainen…

Olen heikko nainen...

Käyttäjä pala lasia aloittanut aikaan 20.06.2010 klo 23:24 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 20.06.2010 klo 23:24

Tää on surullinen tarina. Mun rakkaus/rakkaudeton tarina on pala taivasta ja pala helvettiä.Ensin rakastuttiin ja mentiin kihloihin. Sitten törmäsin hirviöön, joka raiskasi minut ja vei neitsyyteni ja kehui etten ole ainut neitsyt, jonka hän on ottanut ja käytti minua seksuaalisesti hyväkseen ja sai minut uskomaan, että olen hänen ja hänen poikansa = kihlattuni omaisuutta. Asiasta vaikenin ja kärsin. Mörkö sai sydänkohtauksen ja kuoli. Ennen naimisiin menoa kerroin kihlatulleni, mitä mörkö teki. Häpesin, tunsin itseni huoraksi ja pelkäsin etten kelpaa enää kihlatulleni ja kellekään enää.Avioliitossa tuli kuitenkin neljä lasta. Me ei enää olla sillain. Mä en kestä semmoista kosketusta. Olen jossain maininnut, että siskoni tapettiin raasti reilu 7 vuotta sitten. Ei olla oltu sillain seitsemään vuoteen.En oikeastaan tiedä, mitä se olisi ihanimmillaan. Mua inhottaa ja kuvottaa pelkkä ajatus. Pelkään miehiä, jos ne tulee liian lähelle. Jouduin kolme vuotta sitten seksuaalisen ahdistelun kohteeksi, enkä ole voinut siitä puhua kellekään. Se toi vahvasti mieleen edellä olevat tapahtumat.Tässä matkalla olen kadottanut itseni eikä mulla ole arvoa. Yritän vain parhaani mukaan raataa perheeni eteen. Enää en jaksa. Eikä mieheni voi katsoa minuun päin. Hermostuu kyllä helposti ja saan varoa häntä.Olen heikko nainen☹️

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 28.11.2010 klo 14:40

Heippa
vähän vastaukset kestää kun on töissä kiirettä mut kun jouluun asti teen töitä niin
sitten helpottaa eikä ole kiireitä.
joo minun elämä ei voi paremmin mennä enkä pysty onnellisempi olemaan ja niin kuin
olen sanonut sinulle että minun vahvuus on upea perhe olen vahva ihminen mutta jos
minä olisin yksin niin minä en olisi mitään minulle on perhearvot niin tärkeitä mut olen
minä tehnyt onnen eteen hurjasti töitä kymmeniä vuosia. ( ei ollut tarkoitus sinun mieltäsi pahoittaa kun omaa onnea kerron )
Voikun sinulle toivoisin edes vähän samanlaista onnellisuutta kuin minulla on mut sinäkin
rupeat määrätietoisesti työskentelemään onnellisuuden eteen.
Ulkoileppa ulkona sillä tekee todella hyvää niin keholle kuin mielellekin tein tänään
ulkona rästityöt ja sit haettiin valmiiksi minä, eukko ja tyttö metsästä joulukuusi.
ja oli todella upeata metsässä liikkua.
Älä älä sano sitä sanaa isoisä sillä se tuntuu ihan hirveeltä sehän tarkoittaa että tässä
hiljakseen siirrytään rollaattori armeejaan ja on vähän niinkuin elämä eletty mut olen
nuorison puolesta todella onnellinen ja niin ne sano et neljä lasta tekeevät ja se on todella
hyvä kun siitä uusi sukupolvi vaan kehittyy.
Joo älä itseäsi inhoa sillä se ei ole kyllä normaalia vaan hyväksyt itsesi sellaisena kuin
olet ja kehität itsetuntoasi hiljakseen.
ja se mitä sinulle on tapahtunut niin se ei ole sinun vika vaan sinä olet uhri mut yritä
hiljakseen päästä tapahtumien yli ( vaikeaahan se on ) ja kerro ammattiauttajalle
kaikki mieltä painavat murheet.
Olisiko parempi että yrittäisit unohtaa siskosi kohtalon ( tosi asia on että eihän se unohdu
koskaan ) mutta ainakin tulee mieleen se asia niin yrittäsit jotain muuta asiaa miettiä
tai tehdä ( on niin vaikea kirjoittaa mitä tarkoitan )
Toivon niin hartaasti että et vahingoita itseäsi.
Kaunista talvea sinulle

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 01.12.2010 klo 20:35

Hei!
Lämmin kiitos Volvomies tuestasi. Enkä pahoita mieltäni, kun kerrot onnestasi. Olen iloinen puolestasi.
Myös mulle perhearvot ovat tärkeitä. Teen kovin töitä perheen eteen. Mun voimat ovat vähän hakusessa. Mun mieli on hyvin hauras.
Ulkoilen kyllä. Mun ulkoilu on enemmänkin hyötyliikuntaa. Työ- ja kauppamatkat teen kävellen. Yhteensuuntaan kestää puolituntia. Nyt on ollutkin raikkaat ilmat.
Mun itsetunto sai viikonloppuna ison kolauksen. Petyin pitkäaikaiseen ystävääni, kun en halunnut osallistua firman ryyppyjuhliin. Hän meni kertomaan mun raiskauksesta toiselle hlölle ja toinen kolmannelle. Se kolmas hlö soitti mulle keskellä yötä ja jankkasi asiaa kännissä yli tunnin. En osaa olla ystävälleni vihainen, mutta olen hyvin loukkaantunut. Asian tiimoilta vedin isolla veitsellä kaksi pitkää haavaa reiteen. Purin tuskan ja vihan itseeni. Saa nähdä, kerronko asiasta huomenna lääkärille.

Töissä kuitenkin nautin jatkuvasta haasteesta.

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 03.12.2010 klo 11:08

Heippa
joo vaikka se pahalta tuntuu sanoa niin ikinä älä luota kehenkään 100 %
sellaista se elämä vaan on mut heikkoina hetkinä kyllä näkee kuka on todellinen
ystävä.
Kerro vaan lääkärille kaikki murheet ja asiat niin varmasti helpottaa elämää
ja osaa sinua sitten auttaa.
Kuinkas sinä olet nyt jaksanut???
Mut niin toivoisin sinulle että et vahingoittaisi ja viiltelisi itseäsi.
Onnellisuus koostuu kyllä ihan pikku asioista mutta miten sinä sen löytäisit.
Kaunista talvea sinulle

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 04.12.2010 klo 02:30

Hei!
Kiitos Volvomies! Heräsin tossa tunti sitten ja oivalsin hyvin surullisen asian. Näin eilen bussissa äidin kahden pienen tytön kanssa. Vanhempi tytöistä oli n. 7v. Kuinka se tyttö oli onnellinen ja lörpötteli iloisena äidilleen.

Tajusin juuri etten ole saanut olla kuin toi tyttö. Ja minä raukka itkin sitä vanhaa turvattomuutta. Sitten ajattelin lapsiani ja omaa käytöstäni äitinä. Lapseni ovat voineet kertoa mulle ja jutella pelkäämättä mua.

Olin torstaina reilun tunnin lääkärillä. Oli hyvin hedelmällinen käynti. Koen sen jälkeen olevani "turvassa". Menen sinne uudestaan 3.1.11.

Olen mä töissä onnellinen. Joka päivä on haaste. Meillä on mielenkiintoisia ihmisiä töissä. Ke-yönä tein töitä naisen kanssa, joka kertoi, ettei oikein kukaan haluaisi tehdä töitä hänen kanssaan. Oli mulle uusi tuttavus. Olin eri alueella. Nautin työskentelystä hänen kanssaan, vaikka hän on nopeampi kuin mä. Pomo on sanonut mua kameleontiksi, että mut voi laittaa kenen kanssa vaan. Pidän ihmisistä, vaikka itse olen hyvin omituinen.

Harmi vaan, kun uni katkesi. Mulla alkaa työt tänään klo 6. Sen jälkeen kirjastosta mies mukaan kauppaan. Tarviin kantoapua. En jaksa kävellen kantaa kaikkea. Osa menee miehen pyörän päällä. Tulen ehkä töiden jälkeen olemaan väsy.

Jos saisi vielä nukuttua tunnin, ennen kuin pitää herätä. Todellisuudessa olen kuitenkin niin yksin. Isännän ja mun välinen suhde on varovainen. 🤕

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 04.12.2010 klo 22:57

heippa
Niin se on kurjaa kun et ole saanut viettää onnellista lapsuutta
Yritä miettiä vaikeuksista huolimatta iloisia ja onnellisia asioita ja ajatella
asioita positiivisesti ( vaikka varmaan välillä vaikea miettiä asioita positiivisesti )
Mietippä esim mitä kivaa haluaisit tehdä ensi kesänä ??? niin se esim piristää
mieltä.
Minä odottelen jo kevättä kun eletään kaksi - kolme kuukautta niin jo kummasti
kevät on mielessä kun kevät tulee niin minussa on hurjasti virtaa ja nyt jo mietin taas tietysti
samoja asioita mitä teen / tehdään Esim käyn sirkuksessa, vestareilla, maatalousnäyttelyssä
jne ja jotain ihan yllätys menoja täytyy keksiä.
Kuinkas sinä olet nyt jaksanut???
Joo hyvä kun saat ammatti apua ja käy niin kauan kuin tarvitset apua minä niin
toivon täydestä sydämmestä sinulle onnellista elämää ja että saisit nauttia jokaisesta
päivästä.
Kaunista talvea sinulle.

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 10.12.2010 klo 14:45

Hei!
Kiitos volvomies! Tuntuu hyvältä, kun kysytään, miten voit. Tänään on surun päivä. 😭. Keskustelin siitäkin tänään psykiatrilla. Itkin maanantaina jopa töissä tai oikeastaan työpäivän päätteeksi pukuhuoneessa katseilta piilossa. Tein töitä silloin vihamielisen miehen kanssa. Kuuntelin hänen murheitaan ja vihaansa meidän pomoa ja työpaikkaa kohtaan. En tiedä ahdistuinko siitä vai miksi aloin itkemään. Toivottavasti sillä miehellä on vain tyylinä uhota. Toivottavasti se ei tuo asetta työpaikalle niinkuin uhosi mun soluparille. Oikeasti hyvin pelottavaa!

Nyt muutamana päivänä olen tehnyt töitä iloisen 55-v. naisen kanssa. Ollaan tehty haastavaa korjaustyötä. Naurettukin on.🙂

Tänään sytytän kynttilän pikkusiskon kuolinpäivän muistoksi. Vaikka olenkin hyvin maissa nyt, olen kuitenkin poikkeuksellisen positiivinen tai ainakin yritän olla ja luoda positiivisuutta ympärilleni. Kunhan jaksaisin nyt siivota. Ensi viikolla olisi labrakoe HIV:n poissulkemiseksi sen raiskauksen jälkeen. Sekin pelottaa!!

Tammikuussa menen selvännäkijälle Turkuun, jos olisi tietoa paremmasta. Juuri nyt ei tunnu siltä. 😭

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 12.12.2010 klo 15:24

Heippa
Joo kysyn monesti miten voit / mitä kuuluu kun ihan aidosti välitän ja olen miettinyt
miten jaksat ja niin toivon että saisit olla elämässä onnellinen ja nauttisit elämästä.
Ei kannata pahoittaa mieltään jos työpaikalla joku kiukuttelee ja yrittää tehdä
harmia ( se on niin yleistä että et uskokaan ) unohda koko henkilö.
Oletkos ennen käynnyt ennustajalla???
Minä olen käynnyt 80 luvulta asti ja nykyisin käyn ennustajalla kerran vuodessa
Raahessa ja minä nauhoitan koko jutun niin sillon muistaa mitä on sanonut kun
kuuntelee nauhan.
Mutta usko tai älä mutta asiat on mennyt monesti niin kuin ennustaja on kertonut.
Siivoa se minkä jaksat ei siitä kannata ottaa stressiä jos on joku villakoira.
Joo yritä pitää aina positiivinen asenne vaikka välillä on vaikeata sillä
sekin auttaa elämässä.
Kaunista talvea sinulle

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 15.12.2010 klo 02:43

Hei!
Kiitos hyvä volvomies, kun viitsit vastata minulle heikolle naiselle. En ole koskaan ollut ennustajalla. Toivon todella, että hänellä on hyvää kerrottavaa, kun tammikuussa menen.

Mua 4 vuotta vanhempi serkku(lapseni kummi) otti tekstarilla yhteyttä ja kyseli, mitä pojalleni lahjaksi. Tuli laitettua viestiä ja kerroin myös raiskauksesta. Eilen illalla, kun pääsin töistä ja avasin kännyn. Siinä oli huolestunut viesti. Purskahdin taas itkuun ja itkin kotimatkalla. Hän soittaa mulle illalla huomenna ennen kuin menen yöksi töihin.

Nyt kun ei enää ole siskoa ja isi ja tädit ovat vanhoja. Olen alkanut tukeutumaan muutamaan serkkuun(naisia) tässä raiskausjutussa. En halua järkyttää heitä, mutta kaipaan tukea. En osaa sanoa, miten kipeältä tuntuu. Mun siskon murha on myös heille serkun murha. Jaettiin muistoja keskenämme.

Olen kyllä tyhmä, kun kirjoitan tänne, mutta parempi, että kirjoitan tänne, kun ahdistaa eikä uni tule. Tää on vakavaa, jos ei ohi mene. Kunhan vaan unikin tulisi.

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 15.12.2010 klo 13:03

Heippa
Joo äläpäs vähättele itseäsi tai aliarvioi ( olen heikko nainen jne ) sillä sinä olet vahva
nainen sinulla on paljon pahaa sattunut.
Se on hyvä kun sinulla on serkkusi tukena jolle voit kertoa iloja ja suruja sekin
auttaa elämässä eteenpäin ja aina kun on heikko hetki niin ota serkuisi yhteyttä
ja taas muistutan siitä että rakenna itsellesi se tukiverkko.??!!
Ehdottomasti kirjoita tänne ajatuksia ja kuulumisija niin sekin helpottaa eläämääsi
ja auttaa jaksamaan.
Mites sinä vietät joulua???
Yritä tehdä mahdollisiman hyvä ja onnellinen !!!
Eilen ostettiin joulukinkku ja siihen perunoita, eukko tekee puuron ja muuta joulu ruokaa
niin on tulossa hurjan hyvä joulu.
Mulle riittää kun on kinkku, ruisleipää, perunoita, maitoa, puuroa, ja siitä saa upean
joulun ihan pikkurahalla.
Kaunista talvea sinulle

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 19.12.2010 klo 00:32

Hei!
Kirjoitan tätä ahdistuksen kourissa. Kuulostan omissa korvissanikin tosi naurettavalta. Sain tänään puhuttua serkkuni kanssa puhelimessa pahasta olosta. Sitten se lyö jälkipaniikin myöhemmin.
Panikoin mä myös vähän joulua. Mä teen sen, mitä pystyn ja kykenen. Jokunen lahja on vielä hankkimatta. Toivon jouluksi rauhan sydämeen.
On mulla psykoterapia maanantaina neljän viikon tauon jälkeen. Panikoin sitäkin. Mitä jos mä olen taas sulkeutunut enkä saakaan sanottua mitään!
Mä en muuta toivo kuin turvallista syliä, mihin käpertyä. Eikä mulla ole sitä, vaikka mies onkin.
Perjantaiaamuna kävin labrassa ja otettiin vielä pari verikoetta. Luulin, että otetaan vaan yksi. Saan ennen joulua tietää, onko mulla HIV tai hepatiitti (luutavasti se oli se toinen verikoe). Kunhan saan soittoajan lääkärille. Pelkään niin vietävästi. En osaa ilmaista, miten paljon pelkään. Se salpaa mun hengityksen, enkä uskalla edes nukkua.
Siitä raiskauksesta tulee jatkuvasti ahdistavia muistikuvia. Ja se virne raiskaajan naamalla, että sainpas! Yäk. Mua inhottaa, hävettää, oksettaa! Miten mä saan revittyä itsestäni niin inhottavan muiston pois? Repisin vaikka nahkani irti, jos se auttaisi. Muhun sattuu niin helvetisti!! Kunpa pystyisin edes itkemään!

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 20.12.2010 klo 15:43

Heippa
joo kyllähän ne sinun sinulle sattuneet tapahtumat on niin karmeita että ne
varjostaa varmaan loppuelämän mutta aika kyllä niitä lieventää mutta se on jännä
että tietyssä tilanteessa ne tulee takasin muistoihin.
Mut sen takia olen sanonut sinulle että käy ammattiauttajan luona niin kauan
kuin tuntuu että tarvitset apua.
Älä häpeä itseäsi hyväksy itsesi sellaisena kun olet !!!
Yritä kummiskin tehdä itsellesi onnellinen joulu???!!
Minä niin odotan jo joulua ja saan rauhoittua perheen parissa maalla.
Kaunista joulua sinulle

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 21.12.2010 klo 00:54

Hei!

Kiitos volvomies! Kaunista joulua myös sinulle!

Sain illalla paniikkikohtauksen osaksi joulustressistä. 😯🗯️ Tuli soitettua palvelevaan puhelimeen. Puhelu kesti n. 50min. Oli kyllä hyvä, kun soitin. Oli ihana ja rauhallinen nainen siellä toisessa päässä.

Mun pitäisi opetella hyväksymään ja arvostamaan itseäni ja antamaan itselleni anteeksi. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Nimittäin vihaan itseäni. 😟 Miten siitä päästä eroon? Kyllä psykoterapeutti tulee vielä hulluksi mun kanssa. Olen onnellinen siitä, että on paikka, mihin soittaa paniikissa. Kun ei vaan tulisi tapa. Juuri nyt on rauhallinen olo. 🙂

Rauhallista Joulua jokaiselle!

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 21.12.2010 klo 13:45

heippa
Joo hyvä kun soitit siihen palvelevaan puhelimeen ja soita heti kun sinulle tulee
heikko hetki niin sekin auttaa sinua elämässä eteenpäin.
Joo älä todellakaan vihaa itseäsi lähde siitä että kuljet vaan pää pystyssä vaikka
on vaikeata ja elämä murjoo mut sulla on nyt noita tukijoita ja teet itsellesi viellä
parempaa tukiverkkoa niin se elämä järjestyy hiljakseen.
Ehdottomasti hyväksyt ja arvostat itseäsi.
Pystyt kehittämään itseäsi ajattele asioita positiivisesti ( kaikesta huolimatta )
Laita itsellesi tavoitteita ihan vaikka pieniä esim seuraavasta palkasta ostat tuon tai
laitat tuon asian kuntoon ja ajattelet että olet vahva nainen ( niinkuin oletkin kaiken kokemasi
vääryyden perusteella ) ja tärkein asia että pitäs olla se perheen tuki ja kannustus
niinkuin olen sanonut et minä olen vahva ihminen mutta minun vahvuus perustuu
et minulla on upee perhe vaimo ja lapset muuten en olisi mitään.
Nytkin laita tavoitteeksi että yritä tehdä mahdollisimman onnellinen joulu ja vaikka
ei kaikki onnistuiskaan niin mieti et ensi jouluna sitten teet viellä paremmin asiat.
Kaunista joulua sinulle

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 25.12.2010 klo 11:31

Hei!
Joulu, ilonjuhla ja eilen jouluaattona itkin useampaan otteeseen ja pitkiä pätkiä. On mun akku vaan niin tyhjä.

Herättyäni itkin ensin. Tuli mieleen useita vuosia sitten kuollut työkaveri, joka oli kokenut kovia ja oli hyvä minulle. Olin hänelle kuuntelija ja tukija.

Sitten vietin melkein koko päivän keittiössä. Tehden puuroa, kiisseliä, kakkua, ruokaa ja tiskaten välissä sekä kuunnellen joulumusiikkia. Istuin välistä pöydän ääressä ja itkin. Milloin itkin kuollutta siskoa, kuollutta äitiä, hyviä muistoja ja ties, mitä kaikkea itkin, mutta itkin jostain syvältä.

Lähettelin ja sain jouluviestejä ja itkin välissä. Vaikka mulla oli puuhaa keittiössä, mulla oli rauha ja aika pysähtyä sille itkulle. Vain yksi jouluviestin saanut henkilö sai tietää, että itkin pitkin päivää. Pitkin päivää itkeminen ei ole mun tapaista. Toivon, että se teki hyvää ja puhdisti mun sielua.

Omat lahjani halusin antaa henkilökohtaisesti perheenjäsenilleni: lapsilleni ja miehelleni. Nytkin olen herkillä. Onneksi huomenna illalla pääsen töihin yövuoroon.

En tiedä, onko tämä tyhjä tunne vain mun korvien välissä ja onko mun tunteet oikeutettuja ja miksi en vaan tunne edes halua täältä nousta. On vaan mitätön, surullinen ja tyhjä olo. En halua soittaa enkä puhua kenenkään kanssa. En halua pilata kenenkään "iloa".

Suren vaan itsekseni ja kärsin yksin niinhän olen oppinut pitämään kaiken itselläni. Aika tehdä taas suojakuori...

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 26.12.2010 klo 18:28

Heippa
Kyllä sitä voi itkeä niin sekin helpottaa elämää mutta kunhan se itkeminen ei
mene liijan pitkälle.
Ehdottomasti kannattaa soittaa tukihenkilöille et sinä niiden joulumieltä pahoita
kyllä me ollaan totuttu ihmisiä kuuntelemaan ja auttamaan.
Mut hyvä kun sinulla on työ niin pidä se kanssa voimavarana eli kun on töitä
niin ei kerkiä murheita miettiä.
Minulla oli kanssa hyvä kun oli paljon töitä niin ei kerinnyt ongelmia miettiä.
Harmi kun sinulla ei ole ollut upea joulu.
Mulla on ollut upea joulu josta olen nauttinut ( ei ole tarkoitus kehua tai mieltä pahoittaa )
olen ollut perheenparissa maalla ja meillä on upeata ollaan vaan oltu ja muisteltu
menneitä yhteisiä vuosia täällä on ollut paljon sähkö katkoja mut onneksi olen
mökin suunnitellut silleen että pystyy hyvin elämään vaikka on sähköt poikki.
syötiin hyvä ruoka söin perunoita, kinkkua, ruisleipää, salattia, porkkanalaatikkoa ja maitoa
ja ihan tahallaan niin paljon kuin jaksoin niin nyt tiedän taas mitä on olla ähkyssä-
Kokeile sinäkin huviksesi miten kiva on olla kun syö liikaa???
Kuinkas sinä nyt olet jaksanut???
Kaunista loppuvuotta sinulle