Hei!
Kiitos volvomies. Juu ei tässä pitänyt käydä näin. Itsetunto sai pahan kolauksen. Nyt saan itseasiassa kiittää psykoterapeuttia, että ylipäätänsä vaivautusin menemään sairaalanmäkeen. On tehty tutkimukset ja muut. Tuloksista kuulen ensi viikolla.
Keskustelin viime torstaina poliisin(mies) kanssa, ettei välttämättä ole tarpeeksi näyttöä. Sanasanaa vastaan. Raiskaajani myönsi itse mulle raiskanneensa mut. Se ei kyllä nyt lohduta.
Soitin tänään Raiskaustukikeskukseen. Oli ihan hyvä jutella. Puhelu kesti melkein puolituntia. Kaikki noi vanhatkin koetut ovat nyt vielä pahemmin pinnassa.

En ole vielä kyennyt edes itkemään. Olen hyvin järkyttynyt tapahtuneesta. Siitä olen onnellinen, etten nyt vaikene asiasta. Pari ystävää on nyt enemmän kuin tukena. Toivon, että pohja olisi jo saavutettu.

Heippa
Niin näinhän se menee et jos on sana sanaa vastaan niin juttu kaatuu syytetyn
eduksi jos ei ole varmaa näyttöä.
Hyvä kun olet soittanut ja saanut tukea edes puhumalla puhelimessa.
Miten sinä olet nyt jaksanut???
Käytkös sinä viellä siellä terapiassa???
Kannattaa puhua kaikki murheet ammattilaiselle niin helpottas elämää.
Kaunista syksyä sinulle

Hei!
Kirjoitan tätä nyt paniikkikohtauksen aikana. Otin pillerin, yritän hengittää ja rauhoittua. En tosiaan voi hyvin. Olin torstaina lääkärillä, joka mut nyt sitten tuntee. Ennen vastaanottoa hän katsoi koneelta, olenko käynyt tässä välissä asemalla. Hän näki, että olin käynyt vrk jälkeen raiskauksesta terkkarilla. Siinä hän ajatteli: miksi juuri Sari? Niin tämä kiltti mieslääkäri mulle kertoi. Pieni lohtu tässä tilanteessa. Antoi perjantain, lauantain ja ensi viikon saikkua. Menen ensi torstaina uudestaan hänelle ja perjantaina psykiatrille.
Olin ystäväni kanssa äsken kaupassa. Hän sanoi näkevänsä sen miehen. Siinä mulla alkoi eka kohtaus ja toka, kun tultiin kohti pihaa ja näin sen miehen. Olen yllättynyt näin voimakkaasta pelkoreaktiosta. Jo viime yönä se mies tuli uneen, jossa se huusi minun kertoneen.
Mua pelottaa hirveästi kohdata se mies. Soitti se ja kysyi irvokkaasti, olenko yksin. Mua etoo ja oksettaa. Mun turva-aluetta on loukattu ja satutettu. Mikä ihme mussa on vikana?

Heippa
Niin kyllä minäkin mietin että mix taas sinä.
Mutta onneksi olet ammattiavun piirissä niin saat sieltä voimaa.
Joo kyllähän niitä painajais unia tulee tuollaisen tapahtuman jälkeen
mutta kyllä ne ajan oloon vähenee.
Kuinkas sinä olet nyt jaksanut???
Vaikeuksista huolimatta elämän on jatkuttava ja rakenna itsellesi se tukiverkko
niin jaksaisit elämässä paremmin.
Kaunista syksyä sinulle

Hei!
Nyt raiskauksesta on kolme viikkoa. Nyt, kun uhka on perheen ulkopuolelta, meidän parisuhde voi hyvin. En itke, en naura ja mikä mieheni kannalta on tärkein en huuda. En välitä mistään vain pelkään.
Sanoin perjantaina psykiatrille, että joku päivä minusta tulee parempi ymmärtäjä. Minä haluan ymmärtää muita mutten ymmärrä itseäni. En vihaa ketään paitsi itseäni. Psykiatri sanoi, että mun pitäisi oppia välittämään ja huolehtimaan itsestäni. Eikä rankaista äitini sijasta itseäni niinkuin teen. En koe olevani nainen. En ole yhtään mitään. Minusta on mennyt nyt jotain niin peruttamatonta rikki.
Olen tällä viikolla rohkaistunut puhumaan asiasta muutamille naisille ja saanut osakseni lämpimiä halauksia. Olen terapiassa oppinut avautumaan ja on tilanteita, jossa sanat melkein itsestään tippuvat ulos.
Isille en pysty kertomaan. En voi haavoittaa asialla häntä. Siinä on mies jota rakastan poikianikin enemmän. Ja mitä mieheeni tulee ei sekään liekki ole aivan sammunut.
Seksuaalisuus, jos sitä mussa koskaan oli, on niin tuhottu. En koskaan en ikinä halua olla kenellekään lelu. Minuun ei saa sinne alueelle koskea ei edes lääkäri. Olen tosi rikki.

Hei!

Tämä elämä on parhaillaan niin tahkomista eteenpäin, jota en oikein jaksaisi.

Löysin seuraavan Heli Laaksosen tekstin, joka minusta on oikein hyvä. Ja se on murretta, mitä täällä meillä päin vanhat ihmiset oikein vääntävät. Toivottavasti siitä tulisi jollekin toisellekin hyvä mieli tai ainakin parempi mieli.

Naise elämää?

Jos sää ole itsenäine, sää ole pelottava.
Jos sää ole ystävälline ja ymmärtäväine,
sää ole liian kiltti.
Ku sää sano, mitä sää ajattele, sää ole rääväsuu.
Jos sää ole hiljaa, on sus jotta kummallist.

Jos sää anna, sää ole helppo nakki.
Jos sää pihtaat, haeta joltain muult.

Yritä täsä sit olla. Jua pari lasi kuaharii.
Venytel tualis ja semmottos, et pää
menee taakse ja kattelet maailmaa ylösalasi.
Hiukka hianon näköst. Ei iloseks tulemiseks
enemppä tarvita.

Pan lähettäen kaikil, joil o väsymyst ja kaikil,
joil ei ol ja si kaikil, joil halut viesti laitta.

Kyl o helppo ol naine!!!!

🙂👍 Heli Laaksonen/Positiivarit 17.11.2008

Hei!
Musta ei vaan sitten ole yhtikäs mihinkään. Musta ei ole edes lattiarätiksi.

Voi kun mä pääsisin peloista ja kivuista irti. Ei riitä, että saan pelätä naapuria. Miehenikin saa raivokohtauksia ja purkaa ne tietysti muhun. Mut on niin lannistettu täydellisesti. Mun ei kuuluisi olla enää edes olemassa.

Mä rupean orjaksi. Siihen mä enää kelpaan. En saa tuntea mitään, en haluta mitään. Olen vain toisten satuttamisen kohde. Mua on niin helppo satuttaa. Mä alan oikeasti miehelleni orjaksi. Hän on mun paikkani osoittanut. Eihän raiskattu ole enää minkään arvoinen. En ole enää nainen enkä seksuaalinen olento. Olen vain varjoja, kosketusta ja ääniä pelkäävä haamu.

Olen niin syvällä kuilussa, johon hukun. Olisi edes joku jossakin, joka välittäisi, mutta ei enää! Kaikki on aivan pilalla!

Eikä itkua tule. Enkä pyydä apua. Muhun vain sattuu!

Sinuun sattuu niin kauan kuin annat toisten sinua satuttaa!
Jos miehelläsi ei riitä ymmärrystä, niin ei sitten riitä ja hän ei todellakaan sinua tarvitse edes orjaksi, etkä sinä häntä orjapiiskuriksi! Orjuus on maailmasta lopetettu, ainakin noin kuvaannollisesti.
Minusta sinun pitäisi nyt tukeutua sellaisiin ihmisiin, jotka ajattelevat sinun parastasi, tukevat sinua ja auttavat sinua, vaikka työnsä puolesta.
Sinun on opittava arvostamaan itseäsi, vain itseäsi.

Heippa
On töissä ollut vähän kiirettä en ole kerennyt vastaamaan mut vastaan sinulle
sunnuntaina kun on vapaapäivä mut kyllä helmin kirjoitus oli tosi hyvä
mietippä sitä.

Kaunista syksyä sinulle

Heippa
Kirjoitan nyt työpäivän jälkeen kun on töissä kiirettä ja kiireet jatkuu jouluun
asti sitten onkin aikaa enempi.
Joo laulut / runot niitä kannattaa kuunnella ja lukea niissä on paljon sanomaa
itse olen yötä kuunnellut ihan alusta lähtien 80 luvulta ja vaikeina hetkinä siitä
oli apua kertoi laulut paljon omasta elämästä ja Irinaa olen kuunnellut kanssa
alusta lähtien ja sen lauluissa on kanssa sanomaa.
Oltiinkin noin kolme viikkoa sitten Irinan konsertissa kuopiossa ja otin Irinalta
nimmarin sen ensimäiseen levyn kanteen nyt on upee ja arvokas levy.
Kysyinkin Irinalta keikkaileeko ensi kesänä niin keikkailee heinä ja elokuussaa
sit otan nimmarin seuraavaan levyyn.
Käy sinäkin kaikissa kivoissa tapahtumissa mitkä sinua kiinnostaa se antaa kummasti
voimaa elämässä.
Minä kyllä välitän sinusta ihan aidosti ja haluan auttaa mutta sinun pitää itse tehdä
muutos omaan eläämääsi kuin myös olen muistanut sinua iltarukouksessa
ja tee itsellesi mieleinen iltarukous ja työskentelet sitten sen eteen määrätietoisesti
niin se kyllä toteutuu kun uskot siihen itse.
Ainakin minulla on toteutunut.
Äläpäs itseäsi aliarvioi ( ei ole mihinkään, ei jalkorätiksi, orjaksi jne )
Sinä olet upea nainen sinua on kohdeltu väärin ja alistettu niin siitä on vaikea nousta mut kun otat niihin ammattiihmisiin yhteyttä niin ne kyllä auttaa sinua.
Mut sinun itse pitää tehdä se muutos.
Kaunista syksyä sinulle

Hei!
Kiitos volvomies! Tiedän parhaillani olevan vaan niin surkea tapaus. Aloin lukemaan pitkästä aikaa kirjaa, josta on tehty myös elokuva. Luin sen ensimmäistä kertaa siskoni murhan jälkeen. Se kirja on Alice Seboldin Oma taivas. Se kertoo 14-vuotiaasta tytöstä, jonka naapuri raiskaa ja murhaa. Kirjan tarinaa murhattu tyttö kertoo omasta taivaasta. Kuvittelin, että mun sisko on myös siellä. Itsellenikin on tullut kaipuu ja halu omaan taivaaseen. Vaihtoehdot rupee olemaan vähissä.

Meidän parisuhde ei toimi. Ilmeisesti minä odotan liikaa. Minä haaveilen parisuhteesta, jossa toinen on mulle tärkein ja mä toiselle. Meillä ei mene niin. Mieheni on ollut mulle tärkein, mutta minä en hänelle.

Nyt kun erityisesti olisin kaivannut hänen rakkauttaan ja tukeaan, olen saanut palkakseni ilkeyttä, pilkkaa ja ivaa. Pelkotilojeni kanssa olen yksin. Huomenna pitäisi mennä töihin ja olla kuin raiskausta ei olisi tapahtunutkaan. En vaan pysty unohtamaan. Olin vaan taas niin hyväuskoinen.

Nyt kun tästä vielä nousisi. En kyllä usko sitä.

Heippa
Niin perheen kyllä pitäisi aina puhaltaa yhteen hiileen se on sellainen voima vara
että ei uskoisi niin meidän perheessä tehdään ja niin minä toivoisin että teidän
perheessä tehtäs.
Mut siitä kannattas yrittää puhua ja tehdä elämään muutosta???!!!
Oletkos sinä käynnyt viellä ammattiauttajan luona????
Pyri että et ajattele siskosi kohtaloa etkä varsinkaan että olisit sen luona
sillä kun oikein ajattelee niin se ajatus jää päähän.
Vaikka minulla on ollut vaikeaa elämässä niin ikinä en ole miettinyt itsetuhoajatuksia.
Oikeastaan ainut mitä olen elämässä surrut on kun tämä elämä menee niin nopeasti
vuodet vaan vilahtaa.
Mieti elämässä aina vaikka on vaikeata niin iloisia asioita se piristää kummasti.
Nyt on kiva kun poika on 20 vuotias ja sen tyttö ystävä on 18 vuotias niin keväällä
saavat vauvan niin siitä se uusi sukupolvi hiljakseen valmistuu ja itsekin olin 20 kymppinen
noin kun rupesi lapsia siunautumaan niin nyt on kiva katella kun nuori pari
siinä kehityy ja olenkin sanonut että hiljakseen nuorisolle siirtyy veto vastuu tilasta
ja minä siirryn hiljakseen taka alalle loppu elämän tärkeimmät työt johon panostan
on että autan ihmisiä elämän murheissa ja siitä minä tykkään ja on hyvä kun minulla on¨
hurjan hyvä elämän kokemus niin osaa suhtautua vähän niin kuin vertaistukena.
Kaunista syksyä sinulle

Hei!

Kiitos Volvomies! Olen onnellinen puolestasi, että sinulla on hieno perhe. Ihanaa, kun sinusta tulee isoisä!

Nämä viimeiset viisi viikkoa ovat olleet ihan kauheita! Nyt vihaan ja inhoan ITSEÄNI enemmän. Inhoan vartaloani, enkä kenenkään anna koskea itseeni enää koskaan. Ennemmin vaikka kuolen.

Mulla on nyt psykoterapiassa neljän viikon tauko. Olin eilen psykiatrilla ja hän ihmetteli etten tunne vihaa raiskaajaani kohtaan vaan vihan puran itseeni esim. viillot kädessä. Johtuu ilmeisesti mun "äititraumasta". Haluan tuhota itsessäni äitini. Ei järkevää, mutta pulppuaa jostain syvältä.

Pääsen vielä kerran psykiatrille 10.12., jolloin on siskoni kuolin päivä. Meinaan silloin näyttää psykiatrille murhaoikeudenkäynnin paperit. Sanoin, että toivon ettei kenenkään koskaan tarvitse omaisestaan sellaista lukea. "Haavat aukeaa."

Mun mieli poukkoilee kuin vuoristoradassa. Viime viikolla löytyi itku psykoterapiassa. Yövuorossa nauroin töissä itseasiassa seksistiselle jutulle. Eikös ole aivan hullua?

Olen seurannut mielenkiinnolla surullista tarinaasi ja toivon sydämestäni, että pääset yli noista molemmista traumoista, joissa varmasti on kovasti työstettävää. Ymmärsinkö oikein, että miehesi ei tue Sinua? Se on surullista... Kuinka kauan olette olleet naimisissa?

Minusta on hirvittävän onnetonta, että inhoat nyt itseäsi sen sijaan että vihaisit raiskaajaasi. Onneksi olet päässyt terapiaan, jossa voit käsitellä asiaa. Meille naisille ei ole koskaan helppoa hyväksyä omaa ruumistaan, ainahan siitä löytyy jotain vikaa ja harva on kaunotar vielä keski-iässäkin. Mutta tätäkin asiaa täytyy vain työstää.

Sinun pitää vain toistella itsellesi, että et ole syyllinen tapahtuneeseen. Toista sitä niin usein, että alat uskoa siihen! Olet aivan yhtä kaunis ja hyväksyttävä kuin ennen tätä tapahtunutta. Yritä oppia hyväksymään ruumiisi uudelleen. Se kestää varmasti kauan, mutta uskon, että Sinä pystyt siihen.

Sisaresi väkivaltainen kuolema on varmasti ollut toinen hirvittävä shokki. Yritä kuitenkin vähitellen päästä siitä yli ajattelemalla vähän valoisampia ajatuksia. Tunteiden vuoristorata traumatilanteessa kuuluu asiaan. Saat nauraa ja itkeä ihan vapaasti eikä haittaa vaikka olisi seksistinen vitsikään. Hyväksy omat tunteesi, ne ovat osa Sinua.

Hei!
Kiitos Sinulle hyvä Etsijä, kun vastasit minulle. Olen myös seurannut sinun kirjoituksia. Kirjoitat hyvin kauniisti.

Olen hyvin väsynyt. Yritän töissä hymyillä kuin ei olisi mitään hätää. En halua pilata muiden päivää. Kuuntelen ja autan mielelläni muita, mutta kätkeydyn itse suojakilven taakse. Nyt mun taakkani on kasvanut yli suureksi.

Mieheni ei tue minua niinkuin toivoisin. Vaadin varmaan liikoja. Ollaan oltu 19 vuotta naimisissa. Kuopuksen syntymän jälkeen meidän suhde on kylmettynyt. Ei seksiä vain pilkkaa ja ivaa ja nyrkistäkin tulee välistä.

Nyt raiskauksen jälkeen tunnen oloni hyvin hyljätyksi. Vihaan ja vahingoitan itseäni. Mulla on aina yksi tuore haava kädessä.

Anteeksi nyt mun täytyy mennä nukkumaan. Huomenna mun tarvii herätä neljältä.