Heips!
Voi kiitos volvomies vastauksista. Joo se lauantai. Töiden jälkeen näin, että mieheni on taas arveluttavalla päällä. Pakenin jo silloin ulos pyöräilemään.
Miehelleni oma etu on tärkeintä. Hän taas palautti mut maanrakoon. Mulla ei ole arvoa tässä meidän suhteessa. Sain kuulla kunniani. Olen sulkeutunut taas kuoreeni. Mieheni ei useinkaan lyö. Nyt se kävi taas päälle. Nyt kavahdan sitä joka käänteessä. Mä tiedän, etten saa pyytää mieheltäni apua. Se kääntyy aina mua vastaan. Hän ei ole pojille mikään hyvä esimerkki, miten naista kohdellaan.
Lauantaina kuoleman halu oli valtava. Mun piti kuitenkin keskittyä juhliin. Edelleen hymyilen ulospäin. Sisältä olen vain niin rikki.
Viime yönä lupautusin töissä ylimääräiseen yöhön. Mä pakenen taas työhön. Lähden kohta ystäväni kanssa lenkille.

Heippa
Kyllä mulle tuli kauheen paha mieli kun luin tuon sinun viestin.
ja mitä kirjoitan seuraavaksi niin sekään ei ole helppoa.
Mutta ei sinun elämä voi noin jatkua muutoksia on tultava???
Niinkuin sanoin jos kotoa pitää lähteä karkuun aviopuolisoa niin sillon on
rajat ylitetty sitä ei pidä sallia.
Mutta ikinä ei pidä sallia että oma puoliso lyö??? sillä silloin ollaan todellakin
rajat ylitetty rankasti.
Ja siihen on tode´llakin puututtava ja mielestäni voit ja pitääkin sanoa miehellesi että
alistaminen ja väkivalta loppuu muuten ei voida jatkaa yhteistä elämää
mut näissä asioissa on oltava varovainen sillä pahimmillaan aviopuoliso käy hengen päälle
Ja aina jos aviopuoliso lyö niin sillon kannattaa ottaa yhteyttä viranomaisiin sillä muuten väkivalta ei lopu vaan yleensä se ajanoloon vaan pahenee.
Tajuatko miten vakavasta asiasta puhutaan kun toinen kokee perheväkivaltaa???
Minä harvoin suosittelen eroa mutta sekin on parempi ratkaisu ja voi aloittaa hiljakseen uuden elämän.
Sillä väittäisin että elämäsi olisi onnellinen ja olisit tasapainossa jos puolisosi olisi erilainen
tukisi ja rakastaisi sinua.
hommaa itsellesi tukihenkilö
sinut on lyöty maahan niin siitä on vaikea nousta ylös mutta
noustaan ylös aikaahan siihen menee mutta hiljakseen vaan
ja tulet vahvempana ihmisenä maaliin.
Itse olen kauheen vahva ihminen mutta minun vahvuus perustuu siihen että mulla on
perheentuki ja me pidetään aina yhtä ja toinen tukee toista niin se on kauheen
vahva voima ja niin se pitäisi mennä.
Joo kirjoita miten olet jaksanut mutta niinkuin sanoin kyllä muutosta eläämääsi pitää tulla.
Kaunista kesää sulle

Heips!
Voi volvomies, kuinka oikeassa oletkaan. Tässä tulee väsyneen ihmisen vuodatus. Neljä yövuoroa on takana ja mua odottaa kesälomalaisten rakentama tiskivuori.

En uskalla mieheltäni pyytää tai vaatia mitään etten vaan ärsytä sitä. Rakkaus on ihan murusina. Mä haluaisin vain olla kuollut ja pois kaikkien jaloista. Mulla on salainen piilopaikka, minne lähtisin, jos päättäisin kadota maan päältä.

Ai, kun mulla on paha olla. Mä oon ihan pihalla. Ja eikun tiskaamaan. Mua nukuttaa nyt, muttei ole aikaa nukkua.

Heippa
joo ei vieraita tarvitse hotellikestitystä jos ne ovat pitempään lomalla eli
vieraiden kuuluu osallistua siivoukseen , astiantiskuuseen ja tuoda ruokaa jos
ovat pitempään.
ei todellakaan mene silleen että talon emäntä uhraa kaikki voimansa lomalaisten
hyvinvointiin ( mut se on yllättävän yleistä )
Siinäkin asiassa menee todella väärin että et uskolla / voi mieheltäsi apua, tukea pyytää
sillä nimen omaan se kuuluisi mennä silleen että aviopuoliso olisi se tuki ja toinen tukisi
toista niin sillon kumpikin jaksaisi.
Mutta sullekkin sanoisin että hommaappa itsellesi tukihenkilö niin se olisi
sinun tukena ja auttas ongelmien purussa ja se todellakin auttaa.
Mutta sinun tapauksessa kyllä ottasin oman kunnan / kaupunkin seurakunnan
perhetyöntekijään ( ja pyydänkin kauniisti että niin tekisit ) sillä siellä on niin upeita
ammattiihmisiä jotka osaa ja pystyy sinua auttamaan ja ohjaamaan / neuvomaan
mitä sinun pitäisi tehdä.
Tuskin miehesi lähtee mukaan ja sinne voit mennä ihan itse sillä mielestäni sinä tarvitset
apua ja ei noin sinun elämäsi voi jatkua.
itse kun olen koulutuksessa niin viimekerralla olikin opettamassa seurakunnan perhetyöntekiä
ja sanon suoraan että se koulutus on niin upeata että saat ammattiihmiseltä niin paljon
tukea ja voimaa että et ikinä usko.
Et ota heti seurakunnan perhetyöntekijään yhteyttä????
Kun ihmistä on alistettu ja lytätty vuosia niin oma toiminta kyky siinä menee ja ihmisen mieli on ihmeellinen niin se hiljakseen siihen tottuu eikä osaa siitä oravan pyörästä lähteä
apua hakemaan ja niinkuin olen sanonut yksin ei pidä jäädä.
myt kyn haet apua niin hiljakseen nouset siitä vaikka aikaa menee mut askel askeleelta
vaan eteenpäin.
Mietippä elämässi miten haluaisit sen menevän???
ja mitä korjaisit elämässäsi???
Joo kirjoita miten olet jaksanut??
Kaunista kesää sinulle

...jaa, että heikko nainen???? ...se taittuu ennemmin kuin vaivoin kaareutuu...
Sanoppa, kuinka kauan kuvittelet jaksavasi paeta kaikkea työhön?
Minäpä kerron, raja tulee vastaan viimeistään 25-30v kohdalla, ruumis voisi vielä kestää, mutta pää ei kestä...tai sitten pää kestää, mutta ruumis ei.
Jos et pysty kenellekkään puhuimaan asioistasi, niin pura ne kirjoittamalla itsellesi, vaikka mistä ihmeestä otat siihenkin ajan.
Omat kokemukseni liippaa melkosen likeltä, joten väitän tietäväni jotain.
Ei sinulla ole neljää lasta vaan viisi ja niistä se vanhin on se ongelma, iso ongelma, joka imee sinusta viimeisetkin voimat. Töitä sinä jaksaisit tehdä, harrastaa, hoitaa kotia ja perhettä, mutta hän imee sinusta elämän ilonkin pois.
Muista, sinulla on myös samat oikeudet kuin hänelläkin, viettää vapaa-aikaasi vaikka nukkumalla päällimmäisiä univelkoja pois! Lapset on jo sen verran isoja etteivät nälkään kuole, jos äiti hiukan lepääkin.Sinun ei tarvitse maksaa olemassaolosi oikeutta raatamalla, jonkin sellaisen eteen, josta itse et nauti yhtään.
Kysyn tyhmyyttäni, paneeko miehesi palkkansa yhteiseen kasaan sinun kanssasi vai hoidatko sinä omillasi suurimman osan?

Heips!!

Kiitos kaunis vastauksistanne volvomies ja helemi!
Lomalaisilla tarkoitin ihan meidän omaa muuta perhettä, jotka ovat kirjaimellisesti lomalla. Tiskit hoitaa äiti kukas muuten. Mistä ihmeestä mä semmoisen tukihenkilön hommaan ja mitä mä sanon sille? Mä voisin kyllä harkita sitä seurakunnantyötekijääkin, mutta mitä ihmettä mä sanon sille? Mun on niin vaikea oikeasti kertoa noista jutuista. Mutta mä tiedän kyllä olevani niin romahduksen partaalla, enkä tahdo sitä myöntää edes itsellenikään. Mun on helpompi kuunnella muiden juttuja, kun kertoa omistani. Enkä halua olla itsekäs.

Mun tarvii tosissaan hukuttaa itseni työllä, sillä mulla on meidän perheen pääasiallinen elatusvastuu. Sekin tukahduttaa minut. Vuorolisineen mun tuntipalkka on 11 euroa ja mieheni tuntipalkka on alle 7 euroa. Tiedän oikeen hyvin, että "rakas" mieheni on vienyt minun voimavaroja. Niitä voimavaroja yritän hakea takaisin. Mulla vaan on vähän samanlainen periaate kuin isällänikin: kun on ristiksi ottanut niin se kannetaan. Mä en koskaan olisi halunnut itselleni näin isoa vastuuta. Naiviuuttani kuvittelin nuorena, että parini kanssa ollaan tasavertaisia, rakastavia ja aina onnellisia ilman huolenhäivää. Nautin kyllä suunnattomasti keskusteluistani poikieni kanssa, kun mieheni kanssa ei voi. Pojat ovat kyllä paljon fiksumpia kuin minä tuossa iässä.

Vaikka kouluiässä olin ujo ja arka, olen tullut rohkeammaksi näin vanhemmiten. Olen hyvinkin sosiaalinen ja pyrin tuomaan ympärilleni hyvää mieltä. Mut pitää elämässä kuitenkin kiinni myös ammattiosastotoiminta, jossa olen mukana. Olen ollut naisjaostossa 12 vuotta. Yli kymmenen vuotta olin sihteerinä ja nyt mä hullu olen puheenjohtaja. Se pitää mut kiinni jossain tärkeessä. Se joko pelastaa mut tai tuhoaa mut. Viikon päästä sunnuntaina mulla on kahden bussillisen verran vetovastuuta matkalla Särkänniemeen. Tällain köyhäkin pääsee järjestämään lapsilleen ja muille lapsiperheille jotakin.

Jos mä joskus selviän tästä kaikesta hengissä tai eihän meistä kukaan selviä hengissä, kuollaan kaikki joskus. Olisin valmis puhumaan kärsineiden puolesta. Mä en ketään jättäisi yksin enkä pulaan. Kunhan vaan pääsen täältä omasta suosta. Mua kyllä häiritsee, kun pomo sanoi mua vahvaksi ja ipt-ryhmän psykologi. Mä en pidä itseäni vahvana. Kyllähän tämä elämä kasvattaa. Nyt mua ei edes itketä. Enkä edes tiedä, mistä tämä kaikki pulppuaa. Tämmöinen idioottihan mä olen. Elämästä ei selviä ilman lievää hulluutta.

Olin eilen torilla katsomassa Jussia ja Ressua. Ukkosti sitä ennen ja poutaa oli konsertin ajan. Ihanaa!!!! Sitten naapurin kanssa käveltiin kotiin ja satoi ja satoi. Ihanaa, kun satoi. Ei ollut sateensuojaa pelissä mukana. Kastuttiin ja naurettiin koko matka. Ohi ajavat autoilijat pitivät meitä ihan ihmeinä. Onneksi ei ollut mitään valkoista päällä. Rupesin kotimatkalla laulamaan: on mulla muodot Venuksen daa dirlandaa...

Ja eikun taas töihin. Iltavuoroa tänään ja huomenna. Juuri nyt parempi fiilis!!

Heippa
Harmi kun tähän ei voi laittaa suoraa osoitetta mistä saat tukihenkilön mutta mene nettiin
laita google ja siihen sitten sen sanan mitä etsit niin löydät.
Joo kotiporukalle voit sanoa että jokainen osallistuu kotitöihin ja jos olet väsynyt
niin kerkijää ne astiat ja muut siivoukset myöhemminkin.
Joo ehdottomasti menet särkänniemeen ja mene sinne laitteisiin kanssa niin lupaan sulle että
murheet kyllä unohtuusillä perheenkanssa käyty sielläkin mutta sanoin tytölle että enää minua ei saa niihin laitteisiin mutta käyppäs delvinaariossakin on todella upeata.
Voi kyllä sinä olet vahva ja upea ihminen mutta sulla nyt vaan on ongelmia / vaikeuksia
niin sinua pitää nyt vaan auttaa vaikeuksien yli ja näin tulet vahvempana ihmisenä voittajana maaliin.
Mut ota ehdottomasti ekaksi vaikka yhteyttä tukihenkilöön sillä me kylläosataan jutella yllättävän hyvin ja neuvotaan mitä kannattaa tehdä ja minne mennä
m
puhelimessa voit jutella ihan tuntemattomana tukihenkilö tulee vaikka kotia tai voi tavata ihan missä vaan miten asiakkaalle vaan käy.
tukihenkilö lähtee vaikka mukaan esim seurakunnan perhetyöntekijän luokse mukaan
ja siellä kun rupeat työntekijälle juttelemaan ongelmista niin sehän auttaa ja solmut aukenevat ja saat hiljakseen sen pahan möykyn sulatettua pois sydämmeltä.
Se lähteminen on aina vaikeinta mutta otat ensimäisen askeleen niin sinua autetaan ja
sen lupaan että auttaa kanssa sen tiedän tiedoillani, taidoillani ja elämänkokemuksella.
Mutta sen muistat että sinua ei saa alistaa, polkea ja ennen kaikkea
perheväkivaltaa ei missään muotoa pidä sallia.
Tee niin kuin sanoin sulle niin saadaan sinun elämäsi hiljakseen kuntoon.
Kirjoita miten olet jaksanut.
Kaunista kesää sulle.

Kiitos volvomies lämmittävistä sanoista. Joo mun tarvitsisi ottaa yhteyttä varsinais-suomalaiseen tukihenkilöön. Mulla oli tänään töissä aika depressiohoitajalle. Sain kyllä myönnettyä itsetuhoiset ajatukset ja mainitsin myös pelosta parisuhteessa. Enkä vartavasten olisi varannuta aikaa kipeiden käsien takia. Menin välissä töihin ja sain lääkärille 10min pika-ajan. Sain sairaslomaa ja lääkekuurin. Kysyi vielä, onko muuta. En saanut sanottua muuta, kun tiesin, että työkaverillani oli aika. Sanoin puhuvani tutulle lääkärille elokuussa. ( tän päivänen oli vieras)
Kaksi ystävääni sai mut sunnuntaina lähtemään uimaan. Mun eka kerta, kun en kehtaa näyttäytyä uikkareissa. Poljettiin pyörillä 50min mennessä ja 40min palatessa. Sain yhden pikkupojan iloiseksi, kun pelastin hänen karanneen uimarenkaan.
Täytyy myöntää, että lauantaina kuolema oli lähellä. Olen kuitenkin kiitollinen volvomies tuestasi. Olet hyvä ihminen. Mä olen vaan maissa. T. Sari

Heippa
Joo olen onnellinen jos olen pystynyt sinua auttamaan.'
Mutta minä olen onnellinen että itse olet urhoollisesti jaksanut mennä eteenpäin vaikeuksista
huolimatta ja nyt hyvä kun hiljakseen vaan täytyy se pahaolo sulta purkaa pois.
Jäi sanomata että tukihenkilöihin kuin myös seurakunnan perhetyöntekijään voi ottaa yhteyttä
koko suomen alueelta.
Mutta kyllä suosittelen seurakunnan perhetyöntekijää sinulle sillä ne on niin mahtavia ihmisiä puhumaan, neuvomaan ja auttamaan että saa hiljakseen sinulta pahan olon pois.
Mutta tämä on minun neuvo.
Minä pyydän kauniisti että teeppäs tälleen ota johonkin tukihenkilöön ja voit jutella kaikista
asioista ja sano että yksi henkilö suositteli että kannattas jutella seurakunnan perhetyöntekijän kanssa ( yleensä tukihenkilöt tietää ne osoiteet )
Älä salaa mitään asioita ( seurakunnan työntekijältä ) mitä sinun elämässäsi on sattunut
sillä kun kerrot asiat niin tiedän että se hiljakseen helpottaa elämää ja ne todellakin osaa
upeasti auttaa ja neuvoa sillä sen tiedä.
Minä olen kanssa niitä henkilöitä jonka sanan pyysin laittamaan googleen.
Ja kun saat seurakunnan työntekijälle puhuttua niin hiljakseen saat sen pahan möykyn sulatettua sydämmeltä pois ja näin pääset taas elämässäsi eteenpäin.
Joo hyvä kun sulla on ystäviä ja ainakun on heikko hetki niin ota yhteyttä ystäviin niin
se kanssa helpottaa ja kiva kun olet mennyt uimaan ja mene aina sinne mistä sulle tulee hyvä mieli ja onnellinen olo sillä sekin on eteenpäin menoa.
Muista että hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet eli ei tarvitse hävetä onko uikkarit tai muut vaatteet päällä.
Mitäs lauantaina tapahtui kun kuolema oli lähellä???
Mutta muista että itsetuho ajatuksia me ei ajatella vaikka elämä murjoo mennään vaan hiljakseen elämässä eteenpäin ja nautitaan elämästä.
Mutta muista jos tulee itsetuho ajatuksia ja elämä on vaikeata niin soita 112 niin saat avun heti.
Joo sulla nyt on vaikeuksia ja paha olo mutta sinua autetaan niin saat elämäsi kuntoon
ja meneehän siihen aikaa mutta hiljakseen vaan edetään ja viellä se aurinko paistaa
sulle ja kirjoita tänne miten olet jaksanut??? niin vastaan sinulle.
Kaunista kesää sinulle

Paniikkia...
Laitoin kännykkään numeron auttavaan puhelimeen, jos hätä iskee.
Laitoin viestiä Tukinetin tukihenkilölle. Toivottavasti ei järkyty ja pahoita mieltä.
Katsoin netistä myös seurakuntajuttua. Siihen en ole vielä valmis. Poikani R on seurakuntanuorissa ja piti keväällä 7-8 vuotiaille pojille sählykerhoa, osallistui Vivamossa jouluna ja pääsiäisenä näytelmään ja kouluttautuu isoseksi. Samoin toinen poikani S haluaa isoseksi. Arveluttaa, miten minä R:n ja S:n äiti voi mennä sinne puhumaan henkilökohtaisista ongelmista.
Siitä lauantaisesta en pysty puhumaan. Se on niin kauheata!
Mulla kyllä jatkuu kahden viikon päästä psykoterapia. 5krt takana ja 75krt edessä. Miten mä mitenkään pystyn kaiken puhumaan, minkä olen sisälläni kantanut. Mieluiten kaiken painaisin takaisin unholaan. Ilmeisesti nyt on aika purkaa kaikki p**** ulos.
Onneksi mä näen lauantaina isin, joka asuu pääkaupunkiseudulla.
Kiitos jälleen volvomies!
Nyt kun sais vielä nukuttua. Ajatukset käy ihan ylikierroksilla. Ahdistuskohtaus iskee, on vaikea hengittää, huimaa.. Mä lopetan tältä erää😟

Heippa
Kyllä tukihenkilöt ja seurakunnan perhetyöntekijät jaksaa kuunnella eikä ne
säikähdä kiva kun olet ottanut yhteyttä siitä se lähtee askel askeleelta aikaa menee
mutta edetään vaan hiljakseen niin saadaan sinun elämä kuntoon. meneppä googleen ja laita siihen haku sanaksi perheasiain neuvottelukeskus niin sieltä saat tietoa kun tutustut sivuun.
yritin itse soittaa ja kysyä perusasioita mut nyt ovat vissiin lomalla kun vasta ensiviikolla
on henkilö paikalla puhelimeen vastaamaan ( itse soitin joensuun alueelle kun kouluttaja oli
viimekerralla sieltä ) sen vuoksi neuvoin sinua kertomaan kaikki sinun elämän murheet
mitä on tapahtunut ja mitkä painaa sydämmellä koska kun kertoo niin ammattihenkilö
tietää mitä on tapahtunut niin osaa sitten auttaa ja kun murheet kertoo niin se
kyllä helpottaa ja niinkuin olen sanonut ne on niin upeita ihmisiä jotka osaa auttaa
ja saat hiljakseen pala palalta purettua sydämmeltä sen pahanolon joka sinulla on ja joka
sinulta pitäisi saada pois niin sitten hiljakseen tulee onnellisuus tilalle.
joo sen vuoksi sanoinkin että ota ensin yhteyttä vaikka tukihenkilöön niin sen kanssa
voisit jutella aluksi ja sitten tukihenkilö voisi lähteä vaikka mukaan esim tuohon perheasiain neuvottelukeskukseen ja sieltä ammatti ihminen auttas sinua.
ja kaikki on luottamuksellista.
Mene taas Googleen ja laita maaseuduntukihenkilö niin aloita siitä ja etenet askel askeleelta
niin saat varmasti avun ja sano että joku tukihenkilö suositteli tuota perheasiain neuvottelukeskuksen apua.
Sillä mielestäni tarvitset tuota apua ( usko minua ) sillä tiedän sen tiedoillani, taidoillani ja elämänkokemuksella ja se ensimäiset askeleet on vaikeimmat mutta kun ne ottaa
niin sitten on helpompaa ja sulla on tukihenkilö vierellä niin kauvan kun tarvitset apua.
Ethän ole joutunut perheväkivaltaa kokemaan viikon sisällä???
Kuinkas miehesi on sinua kohdellut viikon sisällä???
Joo kirjoita miten olet jaksanut???
kaunista kesää sinulle

Voi ei!! Mä sain tukihenkilönkin itkemään. Se ei ole tarkoitukseni! Musta tuntuu niin pahalta, jos mä pahoitan jonkun mielen.
Mä kirjoitan tätä tunnekuohun vallassa kännykällä, kun mulla ei oo konetta.
Siis tää on niin vaikeeta. Mun mies on ollut "normaali". Ja kun mun mies on normaali mua kohtaan se tarkoittaa, että se tekee, mitä tykkää ja on välinpitämätön. Mielummin niinkuin riehuu tai huutaa. Olen ollut hyvin varovainen etten tahallani ainakaan ärsytä. En halua uutta uhkaavaa tilannetta.
Ei ole onneksi nyt lyönyt. Lähellä kyllä oli, kun pelkään sen raivokohtausta. Silloin sillä menee käsi nyrkkiin ja hampaat irveen.
Lauantaina töiden jälkeen illalla tuli riitaa poikien kanssa rahasta tai pikemmin sen puutteesta. Tuli otettua omenakossua reippaalla kädellä. Kävi pillerit siinä mielessä, mutten sortunut vielä. Toi oli mun toinen kerta, kun sortusin kiukunpuuskassa juomaan järjettömästi. Mun geeneillä on mahdollisuus myös alkoholimyrkytykseen, kun mun setäni kuoli siihen ollessani 11v. Nytkin "rauhoittelen" itseäni manteliliköörillä. Ei taida pidemmällä tähtäimellä olla hyvä tapa. Ja varsinkaan lääkekuurin aikaan. No 4cl.
Ei musta vaan ole mihinkään. Ei tästä taida tulla mitään. Tuhoon tuomittu koko juttu. Missäköhän on se mun risukasa, johon aurinko paistaisi.
Onneksi mä oon huomenna tytön kanssa kahdestaan ja lauantaina isin luona espoossa. Ja sunnuntaina koko perhe Särkänniemeen + 78 muuta. Siinä mulla yksi etappi selviytyä.

Heippa
Joo kerrovaan tukihenkilölle mieltä painavat asiat niin sekin tuo helpotusta elämään.
Ota siihen seurakunnan työntekijään yhteyttä minkä osoitteen sinulle laitoin
sillä ne todellakin osaa ja pystyy auttamaan itse soitan ensiviikolla kun tulee henkilö
paikalle ja kysyn tiettyjä perusasioita ja laitan ne sitten sinulle eli miten kannattas edetä.
Toivoisin kanssa että et missään nimessä ota alkohoolia ja varsinkaan lääkkeiden
kanssa sillä se on todellakin tappava yhdistelmä.
Toivon myös että pysyisit raittiina sillä alkohooli vie kanssa tietyllä lailla
toimintakyvyn. itse olen täysin raitis en ole ikinä edes maistanut.
Kuinkas kauan on kestänyt sinun ja miehesi aikana että aviopuolisosi on sinua
alistanut, vähätelty ja lyöty jne ????
Tämä on nyt minun mielipiteeni sinun vaikeuksista ja ongelmista: suurin ongelmasi on se että
pitää elää omassa kodissa pelossa, alistettuna, perheväkivaltaa kokeneena, painostettuna
jne niin et todellakaan pysty elämään onnellisena ja henkisesti tasapainossa ja se on
hassua kun sitä kestää pitkään niin ihminen alistuu ja ei osaa lähteä apua hakemaan
ja se on varma että siinä mielenterveys järkkyy ja pahimmat uhrit on päättynyt itsetuhoon.
Sillä ei elämä voi mennä silleen että saat aina elää alistettuna ja pelossa mitä milloinkin
tulee kun menet esim töistä kotia.
Sillä mielestäni muutos sinun on eläämääsi saatava!!!!???? noin ei voi jatkua sinulta
menee hiljakseen viimeisetkin voimat.
niin sen vuoksi sinä tarvitset ulkopuolista apua että hiljakseen nouset ylös vaikeuksista.
Sillä koti pitäisi olla ihmisen turvapaikka jossa aviopuolisot rakastas toisiaan ja olisi onnellinen
perhe joka toinen toista tukien pitäisi yhtä ja puhailtais yhteiseen hiileen.
Tajuatko itse miten vakavaa se on kun joutuu kokemaan alistamista, perheväkivaltaa???
Siihen täytyy saada muutos??? usko minua
ensi askeleet on asian parantamiseen vaikeimmat mut kyllä sinä selviät ja saat elämäsi kuntoon.
Kirjoita miten olet jaksanut ja nauti särkänniemestä ja matkasta.
Kaunista kesää sinulle

Kiitos volvomies, kun kestät minua! Olisihan se ihanaa, kun koti olisi se turvasatama. Ei se sitä ollut lapsena, ei nuorena eikä aina nytkään. Mä en oikeastaan tiedä, miltä se tuntuu. Alkoholista sen verran: kaksi setääni kuoli viinaan. Isäni ei juo, mieheni ei juo. Minä otan harvoin enkä humalahakuisesti. Inhoan sitä.

Mä en oikein tiedä, kauanko mua on parisuhteessa alistettu, kun en sitä ole kuin nyt vasta tajunnut. Yleensä olen ollut niin energinen, enkä tajunnut, että teen kaiken. Omista harrastuksista luovutaan ekana. Jos pelkäisin miehen kohtelevan lapsiamme kaltoin, eroisin heti. Lapset rakastavat meitä molempia. Mieheni onni on omaani tärkeämpi. Jos mä en olisi mä niin lähtisin lipettiin.

Yksi paha pahoinpitely oli 12v sitten. Silloin pojat oli 4, 2 ja 1 vuotiaita. Mä en halua mainita siitä muuta kuin sen, että siskoni teki silloin siitä rikosilmoituksen. Sitä en unohda koskaan.

Mun täytyy puolustaa miestäni sillä, että minä osaan olla tosi rasittava. Pahimpia kertoja on, kun mut on rajusti tönäisty nurin ja potkittu reisille. Kerran on ollut kädet kurkulla ja luulin tosissani, että kuolen. Nyt mies pyrkii pois riitatilanteesta tai minä lähden karkuun, kun näen vaaran tunnusmerkit.

Mä en siltikään voi tehdä miehelleni sitä, että jättäisin sen. En halua kokea siskoni kohtaloa.

Heippa
Niin se on kurjaa kun lapsuus ja nuoruus on ollut kurjaa ja kuin myös nytkin osaks.
menneelle et voi mitään se on eletty ja sekin kyllä varmaan osaksi kummittelee
alitajunnassa ja se lapsuus / nuoruus olisi kyllä oltava turvallinen sillä siitä saa ihminen
ne elämän opit ja eväät tulevaan elämään.
Mulla on kanssa lapsuus / nuoruus ollut todella kurjaa joka kyllä jättää tietyllä lailla
elämään merkit.
Mut niitä menneitä elettyjä elämää on turha miettiä sen vaan ottaa siitä opiksi
että ei tee itse samoja virheitä.
Niin minä kanssa toivoisin että te pystyisitte elämään onnellisena perheenä
mikään ei ole niin kurjaa kun perheet hajoavat sillä väitän että kaksi ihmistä pystyy
elämään onnellisena loppuelämän mut se vaatii yhteistä halua ja tahtoa.
Mut sen muistat että kotonasi et voi elää pelossa eikä perheväkivaltaa pidä sallia
se ei ole normaalia elämää sitä ei pidä sallia.
Mut edelleen toivoisin teille kummallekin että kävisitte esim siellä seurakunnan
perhetyöntekijän juttusilla kahdestaan ja jos ei miehesi lähde niin mene sinä yksin???
Luuletko että miehesi lähtisi sinun kanssa sinne???
No millälailla sinä olet miehellesi ärsyttävä???
Joo kirjoita miten olet jaksanut.???