Heippa
Olen todella pahoillasi sinun puolesta ja mitä olet joutunut kokemaan sillä varmasti
jättää tuollaiset kokemukset arvet elämään.
Mutta eteenpäin on vaan elämässä mentävä kaikesta huolimatta ja vaikka en pysty sinun kokemuksiin samaistumaan niin olen ollut noin kymmenen vuotta raiskauksen uhriksi joutuneen tukena niin tiedän että ei varmasti ole aina helppoa.
Mutta älä todellakaan syytä itseäsi sillä sinun syy se ei ole.
Käy ehdottomasti ammattiauttajan luona ja juttusilla sillä nyt vaan pitäisi saada se pahanolon möykky pois ja iloinen olo elämään mut vaikka se varmasti on vaikeata niin hiljakseen vain mennään elämässä eteenpäin ja tulet voittajana maaliin.
Ja se olisi kyllä tärkeätä että pystyisit miehesi kanssa juttelemaan kaikista asioista mut sano miehellesi suoraan mitkä asiat on sinun heikkoutesi ja mitkä painaa mieltä ja mitä voitais korjata sillä kun te osaatte puhaltaa yhteen hiileen niin se on sellainen voima vara että et usko ikinä ja toinen tukee toista niin hyvinä kuin huonoina hetkinä.
ja toivon että voisit miehesi kanssa petipuuhissa olla sillä kyllä se kuuluu onnelliseen parisuhteeseen ja se on todellakin upeata kun kumpikin haluaa.
Ja et todellakaan ole heikko nainen sillä olet todellakin vahva nainen kaikkien noiden kokemusten jälkeen. mut ainakun tulee heikkoja hetkiä niin älä jää asioita yksin miettimään ota heti yhteys ystäviin / kavereihin kun saa pahan olon kertoa toiselle niin auttaa varmasti.
Mut yritä nyt puhua miehesi kanssa kaikki solmut auki laita miehesi sohvalle istumaan
ja sinä oma pääsi miehen syliin ja sano että nyt puhutaan kaikista asioista ( niin minä teen eukolle ja on upeeta jutella )
Mut edetkää hiljakseen pienin askelin.
joo kirjoita miten olet edistynyt elämässä niin minä vastaan sulle.
Kaunista kesää sulle.

Sinulle on sattunut aika monta traumaattista tapahtumaa..mitäpä jos ottaisit puhelimen käteesi ja soittaisit paikalliseen mielenterveystoimistoon itsellesi ajan? Elämän ei ole tarkoitus olla yhtä kärsimystä ja tuskaa, joten sinulle tekisi todella hyvää mennä puhumaan neutraalin tahon kanssa kaikesta mitä olet kokenut. On varmasti vaikeaa ottaa se ensiaskel, mutta usko pois, se helpottaisi jos pääsisit puhumaan asioista. Noista asioista on tuskallista puhua, mutta se on ainoa keino päästä itse syyllisyydestä jota tunnet tapahtuneisiin asioihin.

Muista, mikään kertomistasi asioista ei ollut sinun syytäsi. Sinua on käytetty henkisesti ja fyysisesti hyväksi. Raiskaus on rikos, ja jos se voidaan jotenkin osoittaa todeksi vaikka syyllinen on kuollut, niin se voisi helpottaa tuota tuskaasi.

Olet ajautunut huonoon suhteeseen, ja sinun tehtäväsi oman itsesi takia on nyt päästä siitä irti. Ei kuulosta ollenkaan siltä, että tuo suhde tekee sinulle hyvää, joten ole kiltti ja ota yhteyttä johonkin kriisilinjaan edes, jossa saat puheapua, jos terapiaan meno tuntuu vielä liian vaikealta. Sanoitko, että teillä on lapsiakin? Jos ei muuten, niin lasten takia sinun pitää riuhtaista itsesi nyt irti, edes väliaikaisesti tuosta suhteesta.

Voimia sinulle, toivoa on ja apua saa, kun vain uskallat ottaa sen vastaan. Et ole yksin, vaikka se siltä tuntuu! On monia muitakin tässä maailmassa, jotka kärsivät samantapaisista asioista, ja ihan yhtä lailla heidänkin on pitänyt tehdä suuri päätös uskaltaa luottaa toiseen ihmiseen ja nyt nimenomaan terapeuttiin, päästäkseen menneisyyden kahleista..(ja huonosta ihmissuhteesta jossa ovat..). Terapia lähinnä auttaa selvittämään omaa tilaa ja suhdetta itseen/muihin, joten suoranaisia toimintaohjeita sieltä tuskin saa. Terapia auttaisi sinua kuitenkin varmasti elämänhallinnallisten taitojen kehittämisessä ja traumojen selvittämisessä!

Hei!Kiitos volvomies ja Juulia00 kommenteistanne! Juu en kuitenkaan halua erota miehestäni. Ollaanhan me naimisissa oltu kohta 19 vuotta. Ollaanhan me välillä ainakin hyvä tiimi. Mun tarvii kokeilla tota sohva ja pää syliin juttua. Ei pääsisi ainakaan karkaamaan kesken jutustelun. On kuitenkin ihmisiä, jotka ihmettelevät, miksi me ei erota. En kuitenkaan haluaisi luovuttaa. Vaikka tunnenkin itseni haavoittuneeksi eläimeksi, haluan nousta ylös ja pelastua. Mun on tosi vaikea mainita sana seksi, koska siitä nousee mieleen seksuaalinen ahdistelu eikä mikään mielihyvä. Olen miltei tyytyväinen ettei mieheni kykene eikä halua seksiä. Toisaalta haluaisin hellää ja lempeää kosketusta, mutta en väkisin enkä väkivalloin. On tätä niin vaikea pukea sanoiksi. Toivottavasti tästä ei tarvitse puhua ääneen.Ajatus jo siitä, että puhuisi näistä ääneen, saa punastumaan, häpeilemään ja tuntemaan itsensä likaiseksi.Voikohan noista oikeasti puhua terapeutin kanssa. 😯🗯️!Ehkä kaunis seksi ei vaan kuulu kaikille. Mun otsassa varmaan lukee perverssimagneetti 😭!

Heippa
Joo puhukaa kaikista asioista miehesi kanssa mitkä vähänkin painaa mieltä
ja kaikista muistakin asioista jutella.
Sillä olen työssäni huomannut miten vähän ihmiset keskenään juttelevat asioista.
Mitkä muut asiat painaa sinun mieltäsi?
Älä tunne itseäsi likaiseksi sillä et ole mutta ymmärrän sinun ajatuksen.
Ehdottomasti kerro terapeutille kaikki mieltä painavat asiat niin varmasti
helpottaa ja auttaa eläämääsi.
Kyllä se elämä viellä sulle hymyilee vaikka viekin aikaa mut kannattas yrittää mielestä pyyhkiä kaikki menneet ja mieltä painavat asiat sillä se todella syö sisältä ja on raskasta.
Edetään vaan pienin askelin eteenpäin niin tulet voittajana maaliin.
Joo toivon sulle että pystytte onnellisena elämään ja kaksi ihmistä kyllä pystyy onnellisena elämään mutta se vaatii halua ja tahtoa ja kummankin tehdä lujasti töitä onnellisuuden eteen.
Kirjoita miten olet jaksanut?
Kaunista kesää sulle

Heips!!

Kiitos volvomies, kun jaksat vastailla. On se ihana, kun joku jaksaa. Siis meidän liitossa koen olevani se vahvempi. Olenhan mä pyrkinyt keskustelemaan mieheni kanssa. Hän kuitenkin katoaa helposti paikalta ja jutustelu lopahtaa tykkänään. 🤔 Silloin ei tee mieli edes aloittaa keskustelua. Ihan yksinkertaiselta kuulostavat asiat esim. minä haluan kysyä toisen mielipidettä ruuasta ja sitähän sieltä ei tule. 😠

Silloin olen vuorostani surullinen, ahdistunut tai vihainen. Poikani usein sanoo, ettei miehet osaa näyttää tunteita ja niin taitaa olla mieheni kohdalla. Rakastan kuitenkin häntä. Taidan varmaan vaatia liikoja. Haluaisin kuitenkin meidän parisuhteen onnistuvan. Haluaisin turvautua häneen, mutta useinkin käy niin, jos olen erehtynyt avautumaan hänelle saan toisena ajankohtana ryöppynä takaisin.😭

Silloinkin ja useimmiten en halua edes vaivata häntä. Yritän vaan juosta töiden ja kodin väliä ja pitää kotia pystyssä. Loma tässä loppuu ja tuntuu, etten ole oikein saanut levättyä, kun olen vaan ihmetellyt. Olen kuitenkin tyytyväinen, että pääsee taas ensi viikolla töihin. Paniikkiviikko kyllä tiedossa. Ke-to-pe-la on aamuvuoroja ja poikani pääsee ripille sunnuntaina ja sunnuntai-iltana pitää mennä yövuoroon. Varaa ei ole pyytää vapaata. Meidän työvuorot on sitä mitä se on.

Heippa
Kiitos kauniista kiitoksesta mutta kyllä kiitos kuuluu sulle olet mennyt
sillä olet mennyt reippaasti eteenpäin vaikeuksista huolimatta .tiedän todella mitä on
kun menee huonosti ja on ongelmia sillon kun ihmisellä on ongelmia niin yksin ei pidä asioita jäädä murehtimaan aina täytys olla ystäviä, kavereita, tukihenkilö jolle
voi murheita kertoa niin varmasti helpottaa.
Minä olen vaikeuksista selvinnyt ja niin sinäkin selviät nyt vaan tarvitset tukea
että pääset vaikeuksien yli.
Ehdottomasti vaadit mieheltäsi että puhutte kaikista asioista rakentavasti
ja se voi olla miehellesi vaikea mutta hiljakseen vaan aloittaa puhuminen
niin siitä ne solmut aukenevat eli et todellakaan vaadi liikaa kun vaadit puhumaan.
Onkos miehesi ollut alusta asti puhumaton???
Se on hyvä kun sanoit että rakastat miestäsi sillä se on onnellisen parisuhteen edellytys
ja se antaa voimaa.
Sulla on kansa samanlaiset periaateet kuin mulla mulle perhe meinaa todella
paljon ja minä olen vahva ihminen mutta minun vahvuus perustuu siihen että
mulla on perheen tuki ja se on sellainen voimavara että sitä ei uskoisi.
Meillä koko perhe pitää yhtä ja toinen tukee, kannustaa jne
Joo ole onnellinen että on töitä niin sielläkin voi katsella maailman menoa ja oppii
erilaisia näkökantoja ja itse asiassa mulle työ on ollutkin pelastus kun oli paljon ongelmia niin ei kerinnyt miettiä kun oli töitä paljon.
Pyri juttelemaan sen henkilön kanssa joka suunnittelee työvuoro listoja että järjestää
sulle sillon vapaata kun tarviit???
Välillä kannattaa kysyä puolisolta kuin myös itseltään seuraavia asioita???
Miten menee???
Mitä sulle kuuluu??
Kuinka jaksat???
Kysy noi puolisolta ja kerro tänne sit vastaukset ???
ja kysyn sulle samat kysymykset???
Joo kirjoita miten olet jaksanut niin vastaan sulle.
ja nautitaan upeasta elämästä
Kaunista kesää sulle

Heips!!

Nyt on suuri tarve purkautua! Haluan ensin kiittää volvomiestä lämmittävästä sympatiasta. Voi melkein kuulla, miten hän puhuu eukostaan rakkaudella. Pyydän valmiiksi anteeksi tätä mun heikkouden puuskaa, mutta mun täytyy saada sanoa.🤔

Mun täytyy ensin aloittaa puolustuspuheella. Olen aina ollut mitä positiivimmista päästä ihminen ja välitän muista. En ole pyytänyt apua, vaikka olisin sitä ehdottomasti tarvinnut. En arvannut, että äidin kuolema vuosi sitten aiheuttaa mun sydämeen kätketyn kärsimyksen ulospurkautumisen.😭

Siis lapsena pelkäsin äitiä. Luulin alle 8 vanhana, että äiti tappaa minut. Sain kovakouraista kohtelua, johon myös tarhassa puututtiin. Henkinen väkivalta oli vielä kauheampaa. Vielä aikuisiällä sai äidin kanssa olla varpaillaan. Luulin myös, että äidin kuolemaan loppuvat painajaiset äidistä, mutta ei.😞

Sitten se raiskaus. Mä en vieläkään voi uskoa, että mulle kävi niin. Se on niin hirveätä. Pelkäsin kuollakseni. Ja mikä koko vartalovapina ja kipu. Ja mikä häpeä ja syyllisyys. En voi myöskään ymmärtää, miksi en silloin pyytänyt apua ja miten pystyin vaikenemaan. Mua kyllä uhkailtiin, syyllistettiin ja pelkäsin. Neitsyyden lisäksi meni itsetunto. Velvollisuudet ohjasi mua eteenpäin. Oli koulu ja oli työ. Koulutyö taisi kyllä kärsiä. Olinhan jo lapsena oppinut hymyilemään ja minähän hymyilin.

Sitten mun pikkusiskoni kuolema: raaka murha. Silloinkaan mä en voinut pysähtyä. Lapsemme olivat silloin 2, 6, 7 ja 8 vuotiaita. (nyt 10, 13, 15 ja 16) Silloinkin tärkeysjärjestys oli lapset ja työ. Vuorotyö tehtaassa niin silloin kuin nytkin. Minä olen kuin pullo, johon on kätketty kaikki toi edelliset ja korkki on alkanut vuotamaan ja se kaikki pitää päästää ulos. Onko mulla edes lupaa siihen?? Onko mun vuoro hoitaa vaihteeksi itseäni?

Syksyllä kaikki repesi. Töissä purskahdin itkuun. Jolloin pomo soitti työterveysasemalle ja puhui terveydenhoitajalle, joka oli sitä mieltä, että mun on parempi mennä lääkärille. Menin kyllä lääkärille sillä asenteella, että mua ei mikään vaivaa, että pomon käskystä täällä olen. Sain kyllä mahdollisuuden mennä psykologille, jos haluan. Silloin kieltäydyin. Sitten olin Voimavarat käyttöön kurssilla, josta purkautuminen lähti. Halusin psykologille. Ehdotti lääkitystä. Lääkäri määräsi mielialalääkettä. Jossain vaiheessa opin luottamaan tuohon lääkäriin ja kerroin siitä raiskauksesta ym. Sain lähetteen psykiatrille, jota myötä olen aloitellut jo sitä psykoterapiaa, vaikka tauko nyt onkin.

Olin juuri vikaa kertaa mielenterveystoimistossa psykologilla, koska psykoterapia on alkanut. Oli vähän niinkuin jäähyväiset. Mä en vaan osaa puhua ja kertoa noita mun juttuja. Siinä on työmaata. Enkä mä voi tajuta, että joku voi kuunnella minua. Enhän mä ole minkään arvoinen.

Joo kysyin eilen mieheltäni, miten hän voi ja mitä kuuluu. Hän on parhaillaan onnellinen, kun loma alkoi. Multa, kun on kysytty, mitä kuuluu, olen sanonut, että hyvää kuuluu. Silloinkin. kun autoni syttyi tuleen ja multa kysyttiin, miten matka meni. Sanoin: hyvin auto vaan syttyi tuleen. Olen nyt jopa uskaltanut sanoa, ettei ihan kaikki mene hyvin.🤨

Nyt olen kolme edellistä yötä saanut unen päästä kiinni neljän jälkeen aamulla. Ensiyönä se ei käy päinsä, kun mun tarvii nousta neljältä ja mennä töihin. Meidän työporukka on hajoitettu ja siroteltu pitkin tehdasta ja työ on jotain uutta. Stressiä pukkaa.

Haluan pyytää anteeksi tätä purkausta. Haluan myös kiittää, että tänne saa kirjoittaa. En halua pahoittaa kenenkään mieltä. 😟

Heippa
Joo älä pyytele turhaan anteeksi nimenomaan sulta se pitäisi anteeksi pyytää
joka on sulle pahaa tehnyt.
joo eikä syy ole sinussa muista se sillä se on hassua että uhri monesti syyllistää itsensä
Ja aina pitää puhua mieltä painavista asioista sillä jos ne jää mieltä painamaan niin se
todellakin syö sisältä ja painaa sit mieltä.
Aina pitää pyytää apua kun siltä tuntuu ja tarvii kun voi jutella mieltä painavista asioista
niin se todellakin helpottaa elämää.
Sillä se on hassua kun monesti vaikeat asiat tulee vuosien / vuosikymmenien päästä uudestaan mieleen .
niin kuin sullakin nyt mut ne pitää vaan hiljakseen yrittää käsittelemään pois mieltä
painamasta.
ja onhan se tosiasia että ei aina saa mielestä pois mut jos ees lievempänä
niin siltä osin helpoitas elämää.
Kuinkas vanha sinä olet???
Itse olen nyt 44. vuotta olet ehkä suunnilleen saman ikäinen
Ehdottomasti sinun pitää huolehtia omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta???
Äläkä itseäsi aliarvioi noin ( enhän minä ole minkään arvoinen jne )
Sillä olet todella upea ja tärkeä ihminen olet tehnyt arvokasta ja tärkeätä työtä
Esim kasvattanut lapset, perheen jne
Sillä nyt pitäs pystyä purkamaan noi sinua mieltä painavia asioita
niin kyllä elämä voittaa.
Onkos sulla muuta asiaa mikä mieltä painaa???
Kerroppas mikä / mitkä asiat haluaisit parantaa elämässäsi????
Nukkua sinun kyllä pitäs pystyä se on tärkeätä jaksamiselle.
Joo kirjoita ehdottomasti miten olet jaksanut
Menestystä sulle.

Heips!!

Voi kiitos vastauksesta volvomies!! Mä olen -68 syntynyt eli olen 42-vuotias. Sain sentään nukuttua viime yönä 3,5 tuntia, mikä on todella ruhtinaallisesti siihen nähden, että loma takana ja eka työpäivä takana. Mä olen nyt ihan puhki. Meinasin kyllä jäädä asuntoauton alle tossa suojatiellä, kun tulin pyörällä töistä tänne kirjastoon koneelle. Itseasiassa meidän perheestä täällä on parhaillaan puolet eli 3.

Siis mä olen juuri nyt niin väsynyt, että meinaan nukahtaa tähän. Voi hitsi, kun mä en voi sanoa, missä mä olen töissä. Joku vielä tunnistaa mut. Voin kuitenkin sanoa, että teen kasaus- ja pakkaustyötä tehtaassa. Työ on seisten ja se tuntuu mun jaloissa. Meidän tiimi on hajoitettu nyt ainakin pariksi kuukaudeksi pitkin hallia ja tänään jouduttiin/päästiin harjoittelemaan semmoista, mitä ei olla tehty. Aikasemmassa hommassa liikkuvuutta oli enemmän. Nyt on enemmän seisovaa ja se tuntuu jaloissa. Liitinten kiinnilaittaminen tuntuu käsissä ja sormissa. Toivottavasti kroppa tottuu. Nyt on kyllä olo kuin olisi selkäänsä saanut. Olen onneksi edelleen mun oman soluparin kanssa semmoisen 30-vuotiaan hiljaisen miehen kanssa. Me ei painosteta toisiamme ja huumorikin menee yksiin. Ihme on, jos uni ei ensi yönä tule. Meitä on kolmas osa meidän porukasta, kun tultiin lomalta ja ollaan samassa veneessä. Toi työ on ruumiillisesti raskasta ja henkisestikin. Toi uusi työ menee luultavasti myös uneen. Joskus stressaava työ menee uneen, jos ei muuta niin kivun kautta. Onneksi mulla on nyt pyörä kunnossa, joten ei tarvii työmatkojakin mennä jalkaisin, mitä olen tehnyt niin viimeiset kolme vuotta myös kesäisin ja ilman muuta talvisin.

Tätä nyt on vähän vaikea pukea sanoiksi. Varsinkin tätä on vaikea sanoa miehelle. Meinaa vaan, että siinä on yksi kälättävä akka niinkuin mieheni sanoo. Yritän kuvailla tämän nyt niin neutraalisti kuin pystyn. Mieheni on työllistämiskeskuksessa töissä ja työ on kevyempää kuin mun, mutta mieheni kyvyille sopivaa. Päivätyötä. Töiden jälkeen mies menee kirjastoon ja on siellä siihen asti, kun kirjasto on auki. Olenhan minäkin kirjastossa siis nyt, mutta käyn vaan. Minä pyörällä tai kävellen kuskaan ruuat kotiin. Keskustasta kotiin 2,5 km. Minä teen ruuat ja hoidan tiskit päivittäin oli loma tai ei. Joskus toivoisin varsinkin yövuorossa, että mieheni hoitaisi edes kauppaostokset. Mulla ei ole perheellisenä mahdollisuuttakaan yövuorossa nukkua tarpeeksi, koska täytyy hoitaa ruokaa kotiin. Esim. talvisin on hyvin tavallista, että mieheni (46v) tulee kotiin illalla puoliyhdeksän aikaan, jolloin minä lähden kävelemään töihin. Tykkään kuitenkin olla töissä tosi ajoissa ja rauhoittua ennen kuin joutuu tekemään tehdastyötä täysillä. Kuinka mä joskus pyydän apua mieheltäni enkä saa. Hän on aina väsyneempi kuin minä. Mulla on mun alkuajoista tuolla Nokialla jäänyt mieleen, kun kerran yövuorossa nukuin kolmeen. Mieheni raivosi sitä. En sen jälkeen uskalla edes nukkua niin pitkään, koska velvollisuudet odottavat. Kuitenkin on ollut juttua, ettei mieheni kykenisi edes tekemään yövuoroa. Nukkuisi varmaan koko päivän. Ja jos ei edes päivävuorolaisena tiskaa tai tee ruokaa niin, miten sitten yövuorossa. Mun iltavuoroissa hän tekee ruokaa, kun on pakko. Jos olen iltavuorossa ennen töihin menoa tiskannut, on suuri ihme, jos tiskivuori ei odota mua illalla. Se tuntuu niin turhauttavalta. Välistä tulee itku ja välistä raivokohtaus. Vältän sitä, koska energia valuu silloin hukkaan. On ollut päiviä, etten olekaan tehnyt ruokaa ja saan haukut päälle. Mä olen ehkä perheessäni ottanut väärän roolin. En ole kuitenkaan mieheni äiti, vaikka siltä tuntuukin, että hän on yksi iso lapsi. Enkä halua hajoittaa meidän perhettä, koska lapset tykkää sekä isästä että äidistä.😭

Eikös kuulostanut tosi ihanalta?? Mulla löytyy kyllä sarkasmia tähän. Terveys mulla on pettämässä. Olisi ihanaa hoitaa omaa kuntoa, mutta siihen ei riitä aika ja motivaatiokin on parhaillaan hukassa. Se olisi vaan ehdottamasti tärkeätä ja vastapainoa muulle ja se tulisi itselleni. Mähän en lääkärillekään mene. Gynekologillakaan en ole lasten syntymien jälkeen käynyt ja kuopus on jo kymmenen. Mulla on kyllä välillä semmoisia kiputiloja, että pitäisi mennä, mutta en uskalla. Kuolen ennemmin.

Sillä mä hämmästelen, että löytyy myös kunnollisia miehiä esim. soluparini, joka on kahden pienen tytön isä ja huolehtii vaimon kanssa yhdessä asiat ja leipoo, jopa tyttärelleen synttärikakun. Ja mä järjestän lapseni rippijuhlia ilman, että miestäni kiinostaa koko asia.

Että silleen🤔

Heippa
Niin nukkuminen ja uni olisi tärkeätä.
Mut kun menet nukkumaan niin älä ajattele mieltä painavia asioita vaan yritä purkaa
mieltä painavat asiat vaikka paperille kirjoita ennen nukkumaan menoa.
Kokeile että teet jotain työtä väsymykseen asti niin uskoisin että nukuttaa paremmin
Itse kun moottorisahan kanssa riehun metsässä ja tulen iltasella kotia niin syön
mahan täyteen ( on ähky olo ) niin nukuttaa kuin tukki
Itse teen maa ja metsätyötä ja päivät olen kaupassa töissä kuin myös ajan traktoria / kaivinkonetta niin tiedän että seisoma työ rasittaa jalkoja ja joskus on jalat kuin tukki
mut kokeile mene sänkyyn mahallesi ja nosta jalat ylös ja pyörittele sit laske jalat pedille
ja voi tehdä monesti niin ainakin mulla auttaa ja jalat tulee kevyeksi kokeile.
Onkos sulla harrastuksia???
Itse menen tänään yö yhtyeen konserttiin ja viimeksi kävin irinan konsertissaniillä kummallakin on upeita lauluja ja niissä lauluissa on todella upea sanoma kun
kuuntelee laulut irina tuleekin keikan jälkeen juttelemaan ja joka kesä otankin siltä nimmarikortin muistoksi. nyt on hyvä kun pystyn ja kerkiän käymään yätä olen kuunnellut sen noin 30 vuotta ja irinaa kun rupesi laulamaan ja nyt penskat on aikuisia niin käyn konserteissa.
sillä elämässä pitää myös olla sirkushuveja se piristää kokeile???
Ehdottomasti sanot miehellesi että pitää vuorostaan käydä kaupassa ei yksi aina voi hoitaa
kauppa asioita kuin myös osallistuu kotitöihin.
Myö asutaan maalla ja ei sitä voi sanoa että tuo on miesten ja tuo naisten työtä kaikki
pitää tehdä tasapuolisesti ja kuka kerkii eli pitää olla mielestäni tasavertaisia.
Eli pidät vaan mielesi virkeänä ja huolehdit omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista
näin vaan mennään eteenpäin niin siitä se elämä järjestyy
Joo kirjoita miten olet jaksanut.
Kaunista kesää.

Heips!!

Toivottavasti se Yön konsertti oli hyvä. Joo Yö on kyllä ihan hyvä yhtye. On mullakin yksi Yön CD. Viime yön nukuin sikahyvin, kun neljä edellistä yötä jäi neljään tuntiin. Mentiin töiden jälkeen eilen iltatorille ja katsastin tyttöni kirpparimyyntiä. Siis mentiin kävellen eli lenkkiä taas 5km + perillä ravausta edestakaisin

Parhaillani mun lempilaulaja on Chisu. Tossa kerran, kun itkeä vollotin tuli telkkarista se Badenbaden niin se sopi juuri siihen tilanteeseen. Olenhan mä joskus lukenut kirjoja, pelannut lentopalloa, mutta ne on jäänyt. Jumpatkin parhaillaan jäissä tai ollut mulla koko alkuvuoden. Täytyy koittaa taas syksyllä lähteä uudella innolla zumbaamaan. Se on ihanaa. Ihmisiä sain siihen yllytettyä, mutta romahduksen jälkeen vaikea lähteä itse edes huvikseen ovesta ulos.

Duuni alkaa juuri kohta.🙂

Mä jatkan vielä tota aamuista juttua. Mähän kirjoitin, että tykkään Chisusta. Yksi lempi laulu häneltä on Sama nainen. Kaunis kappale ja kertoo melkein minusta.🤕

Rippijuhlajärjestelyt on kesken vielä. Tiskaan kupit ja lautaset huomenna töiden jälkeen. Juhliin tulee rakkaita ihmisiä. Toivon pojalleni hyviä juhlia.🙂

Tsemppiä kaikille täältä Salost!

Heippa
Joo kyllä on tosi kivaa missä yö tai Irina esiintyy niin kuin nyt myös oli
todella kivaa siis todella upeata.
Käy sinäkin mieleisissä konserteissa? sillä se antaa todellakin voimaa, tulee onnelliseks
ja se on mahtavaa jne.
Käyn tänä kesänä viellä parissa yön ja irinan konsertissa
kuin myös käytiin sirkus finlandiassa ja oli tosi kivaa siitä tulee kauheen hyvä mieli.
tyttöä pitää käyttää eläintarhassa helsingissä siellä on kanssa todella kiva käydä
huseraan kanssa postikorttien kanssa niin sieltä saa vaikka minkälaista eläin kuvaa
josta tehdään postikortteja.
minusta on kiva laitella kortteja ja samalla kun saa itsekin kortin niin rupeaa nauramaan
et kuka laitto kortin.
Kuin myös maatalousnäyttelyssä pitää käydä siellä on kanssa kivaa ja oppii paljon uutta.
Ehdottomasti menet syksyllä zumbaamaan syksyllä ja mene vaikka heti sillä mikä tuo hyvän mielen ja innostaa niin se vie elämää eteenpäin.
ja onni koostuu ihan pikku asioista.
Ja vaikka on vaikea lähteä niin lähdet vaan mieleiseen harrastukseen niintulet varmasti onnelliseksi.
Mut huvittaa kun nuoruudessa 80 luvulla kävi huvipaikoilla tuli aamuyöstä kotia
muutaman tunnin nukku ja sitten taas meni töihin niin ei tuntunu missään
mut nykyään kun tulee myöhään kotia niin aamulla kun lähtee töihin niin on
tosi pöhö olo mut nautitaan siitäkin ja kiva muistella miten ennen jakso mut nykyään
ikä jo tulee vastaan.
Tykkäätkö katsella elokuvia???
minä tykkään ja mulla on paljon elokuvia.
Keksit itsellesi kaikkea kivaa tekemistä / harrastuksia mikä tuo sulle onnea ja iloa
niin se taas vie elämää eteenpäin ja vaikka tulee huonojakin päiviä ( sekin kuuluu elämään )
niin niistäkin vaan nautitaan ja opitaan ja kuin myös nautitaan elämästä ja näin vaan mennään vaan eteenpäin elämässä.
Joo kirjoita miten olet jaksanut
Kaunista kesää sinulle

Heips!

Joo mä tykkään kanssa lähettää ja saada kortteja. Menen mä torstaina torille katsomaan Jussia ja Ressua. Siellä tulee Neon 2:n ja Ressu Redfordin musiikkia. Ihanaa.

Enää ei tunnu niin pahalta kuin lauantai-iltana, kun miehen kanssa tuli mahdoton tilanne ja sain juosta karkuun. Sitä saa tosissaan välillä pelätä. Itkin itseni uneen. Vei voimia sunnuntailta. Riparijuhlat menivät hyvin. Purskahdin kyllä ensin tädin nähden itkuun ja myöhemmin juhlien jälkeen ystävien nähden. Kysyivät kyllä, mikä on, mutta en pystynyt sanomaan, mikä on itkin vain. Juhlien jännitys ja pelko sai herkistymään. Taas. Viime yönä töissäkin meinasin itkeä, kun yksi vanha työkaveri teki ihan viattoman kysymyksen, että oliko äiti ja isä juhlissa. Ei. Äiti taivaassa ja isä sairaana kotona.

Työ alkaa kohta!

Heippa
Joo ehdottomasti menet katsomaan musiikki esitystä ja toivottavasti tuo
sinulle hyvän mielen.
Minkä takia sinun piti juosta miestäsi karkuun???
Sillä mielestäni silloin ollaan tietyllä lailla raja ylitetty jos aviopuolisoa pitää karkuun juosta
ja se kyllä kertoo toisesta aika paljon.
ainahan tulee riitoja ja erimielisyyksiä mut ne kyllä mielestäni pitäisi
pystyä puhumaan ja ongelmat ratkaisemaan.
Et mielestäni olisi vakavan keskustelun paikka ja sopia että sama asia ei saa
todellakaan ikinä toistua.
Kuin minun mielestä sinun kannattas sanoa miksi rupesit itkemään sillä
niin vyyhti lähtisi hiljakseen purkautumaan ja saisit sen möykyn / pahan olon hiljakseen purettua pois itseltäsi.
Voisit kyllä miehellesi sanoa että ruvetaan kehittämään meidän parisuhdetta
onnelliseen suuntaan ???? jne
Kouluarvosanoin 4- 10 minkä numeron antaisit teidän parisuhteelle noin yleensä???
joo kirjoita miten olet pärjännyt
Kaunista kesää sinulle