Miten selvittää uskottomuus, jonka puoliso kiistää?
Minua on jo vuosia vaivannut arvuuttelu siitä, onko mieheni uskollinen vai ei? Olen siis epäillyt vuosia, mutta en ole saanut aikaiseksi lähteä kunnolla tutkimaan asiaa. Myös elämäntilanne vaikeuttanut asian tutkintaa. Olen ollut naimisissa jo vuosia. Lapsia meillä ei ole. Olemme yrittäneet saada lapsia viimeiset pari vuotta. Vuosi sitten sain jotain todisteita uskottmuudesta, lähinnä aihetodisteita, esim. kuulin hänen viettävän jonkun naisen seurassa aikaansa. Mies kiisti kaiken, emmekä ole voineet käsitellä asiaa.
Meillä on ollut paljon vastoinkäymisiä koko avioliiton ajan. Olemme niistä selvinneet. Mies on minua nuorempi. En pidä sitä muuten ongelmana, ainoastaan lapsen saannissa mies ei kiirehdi, kun mulla taas alkaa tulla biologinen kello vastaan. Uskon, että miehestäni tulisi hyvä isä, siksi olen valmis äidiksi, vaikka epäilyksiä miehen uskollisuudesta on.
Asia vaivaa minua päivittäin. Emme pysty puolison kanssa keskustelemaan lainkaan aiheesta. Tällä hetkellä minulla on voimakas intuitio, että toinen nainen on edelleen kuvioissa, mutta että mies taistelee itsensä kanssa ja tahtoisi antautui suhteellemme täysin. Mutta ihan kuin mies olisi ”jonkun asian lumoissa”. Siitä mikä tuo asia on, ei minulla ole täyttä varmuutta. Täyttä luottamusta mulla ei enää ole, koska olen saanut pieniä vihjeitä aina aika ajoin toisen naisen olemassaolosta, esim. hiuslenkki auton takapenkillä, joku on käyttänyt meikkejäni, mieheni on naisen seurassa, mutta kiistää naisen olemassaolon jne.
Olemme käyneet parisuhdeterapiassa, mutta emme ole voineet uskottomuudesta keskustella, miehen kiistäessä itsepintaisesti kaikki.
Onko keinoja uskottomuuden selvittämiseen puolison kiistäessä uskottomuuden olemassaolon? Miten hankkia todisteita asiasta? Meillä on puolison kanssa työvuorot eri aikaan. Epäilen, että pettämistä tapahtuu jonkun verran kotonakin minun poissaollessa. 😯🗯️
Olen viimeisen vuoden aikana pohtinut paljon omaa osuuttani asioissa, ja näen tehneeni virheitä puolisona, joita olen koittanut korjata. Täydelliseksi en pysty muuttumaan, kuuluuhan ihmisyyteen vajavuus, mutta olen yrittänyt tehdä parhaani. En silti katso, että olisin missään vaiheessa ”ansainnut” tulla petetyksi. Olen usein surullinen, kun ajattelen asiaa. Tuntuu niin ”hullulta” salata tuo suru ja tuska, jota sisälläni tunnen asiasta. Kuitenkin tuntuu, että tunteiden piilottaminen ja salaaminen on ainoa keino, koska mies pyrkii vahingoittamaan minua joka kerta jos otan asian puheeksi. ”Olen hullu” ja ”mielisairas”, jos edes kehtaan epäillä uskottomuutta. Haluaisin todisteet, jotta loppuisi tämä ”sairas leikki”, joka ehkä kuvaa parhaiten tilannetta. Rakastan hyvin paljon puolisoani, ja kun meillä menee hyvin, menee meillä todella hyvin.
Nyt meillä menee ”näennäisesti” hyvin, mutta sisimpäni kuohuu asiasta. Miten eteenpäin?
Sellaisia ystäviä, joille voisi tästä kertoa ei ole. Minulla oli yksi ystävä, jolle puhuin tästä pitkään, mutta kun huomasin, ettei ”ystävä” koskaan soitellut minulle päin, eikä tullut kylään, niin jätin kertomiset. Toivoisin löytäväni edes yhden oikean ystävän, jolle voisi uskoutua. 🌻🙂🌻