Miten selvittää uskottomuus, jonka puoliso kiistää?
Minua on jo vuosia vaivannut arvuuttelu siitä, onko mieheni uskollinen vai ei? Olen siis epäillyt vuosia, mutta en ole saanut aikaiseksi lähteä kunnolla tutkimaan asiaa. Myös elämäntilanne vaikeuttanut asian tutkintaa. Olen ollut naimisissa jo vuosia. Lapsia meillä ei ole. Olemme yrittäneet saada lapsia viimeiset pari vuotta. Vuosi sitten sain jotain todisteita uskottmuudesta, lähinnä aihetodisteita, esim. kuulin hänen viettävän jonkun naisen seurassa aikaansa. Mies kiisti kaiken, emmekä ole voineet käsitellä asiaa.
Meillä on ollut paljon vastoinkäymisiä koko avioliiton ajan. Olemme niistä selvinneet. Mies on minua nuorempi. En pidä sitä muuten ongelmana, ainoastaan lapsen saannissa mies ei kiirehdi, kun mulla taas alkaa tulla biologinen kello vastaan. Uskon, että miehestäni tulisi hyvä isä, siksi olen valmis äidiksi, vaikka epäilyksiä miehen uskollisuudesta on.
Asia vaivaa minua päivittäin. Emme pysty puolison kanssa keskustelemaan lainkaan aiheesta. Tällä hetkellä minulla on voimakas intuitio, että toinen nainen on edelleen kuvioissa, mutta että mies taistelee itsensä kanssa ja tahtoisi antautui suhteellemme täysin. Mutta ihan kuin mies olisi ”jonkun asian lumoissa”. Siitä mikä tuo asia on, ei minulla ole täyttä varmuutta. Täyttä luottamusta mulla ei enää ole, koska olen saanut pieniä vihjeitä aina aika ajoin toisen naisen olemassaolosta, esim. hiuslenkki auton takapenkillä, joku on käyttänyt meikkejäni, mieheni on naisen seurassa, mutta kiistää naisen olemassaolon jne.
Olemme käyneet parisuhdeterapiassa, mutta emme ole voineet uskottomuudesta keskustella, miehen kiistäessä itsepintaisesti kaikki.
Onko keinoja uskottomuuden selvittämiseen puolison kiistäessä uskottomuuden olemassaolon? Miten hankkia todisteita asiasta? Meillä on puolison kanssa työvuorot eri aikaan. Epäilen, että pettämistä tapahtuu jonkun verran kotonakin minun poissaollessa. 😯🗯️
Olen viimeisen vuoden aikana pohtinut paljon omaa osuuttani asioissa, ja näen tehneeni virheitä puolisona, joita olen koittanut korjata. Täydelliseksi en pysty muuttumaan, kuuluuhan ihmisyyteen vajavuus, mutta olen yrittänyt tehdä parhaani. En silti katso, että olisin missään vaiheessa ”ansainnut” tulla petetyksi. Olen usein surullinen, kun ajattelen asiaa. Tuntuu niin ”hullulta” salata tuo suru ja tuska, jota sisälläni tunnen asiasta. Kuitenkin tuntuu, että tunteiden piilottaminen ja salaaminen on ainoa keino, koska mies pyrkii vahingoittamaan minua joka kerta jos otan asian puheeksi. ”Olen hullu” ja ”mielisairas”, jos edes kehtaan epäillä uskottomuutta. Haluaisin todisteet, jotta loppuisi tämä ”sairas leikki”, joka ehkä kuvaa parhaiten tilannetta. Rakastan hyvin paljon puolisoani, ja kun meillä menee hyvin, menee meillä todella hyvin.
Nyt meillä menee ”näennäisesti” hyvin, mutta sisimpäni kuohuu asiasta. Miten eteenpäin?
Sellaisia ystäviä, joille voisi tästä kertoa ei ole. Minulla oli yksi ystävä, jolle puhuin tästä pitkään, mutta kun huomasin, ettei ”ystävä” koskaan soitellut minulle päin, eikä tullut kylään, niin jätin kertomiset. Toivoisin löytäväni edes yhden oikean ystävän, jolle voisi uskoutua. 🌻🙂🌻
Hei, pikkuhiljaa alat kuulla juttuja miehestäsi, että pettää sinua, jos näin todella on. Minulle kävi niin, että mies petti, minulla oli pitkään sellainen tuntemus. Mies kiisti aina kaiken, mutta ajan myötä kuulin muutamaa kautta juttuja että mieheni pyörittää toista naista, vaikka oli kanssani naimisissa. Koskaan hän ei myöntänyt, ero tuli. Ja tämä nainen pysyi kuvioissa erottuammekin.
Tsemppiä!
hei,
tosiasiassa itselläni oli tilanne että ajattelin jo pitkään (pari kolme vuotta) että miehelläni jonka kanssa olen ollut naimisissa 20 vuotta ja meillä on kolme lasta, on jonkinlaista sutinaa parhaaseen ystävääni. Mitään aihetodisteita minulla ei ollut muita kuin että minulle myös jo sukulaisista muutama tui sanomaan että "hei etkö näe tota noiden juuttua". An nähnyt, sillä kyseessä oli paras kaverini, naapurini, sydänystäväni, sekä oma aviomieheni.
Sitten päätitn tutkia mieheni fb profiilin ja siellä ne viestittelyt sitten olivatkin. Alkoi kamala sekamelska, pettymys ja raivo tuota toista naista kohtaan. Jäivät myös yhteisellä kesälomareissulla jossa lapset olivat mukana "rysän päältä kiinni". Vaadin että kaikki yhteydenpito loppuu tai haen avioeroa. Kuukausi-puolitoista kulu suht. seesteisesti, vaikken uskonut miehen sanomisia. No nyt joulukuussa koko paska levisi käsiin ja se että suhde oli "mukan vasta nyt" muuttunut varsinaiseksi seksisuhteeksi. Ali yhteydenpitoa lähes päivittäin, salaisia autotapaamisia, koiralenkkejä ja ihan sitä itteensä eli seksia.
Matto meni alta. Samoin luottamus ja mihinkään sanomiseen keneltäkään. Koko syksyn ajan tämä "ystäväni" lähetteli minulle säännöllisesti viestejä kuinka kaipaa minua, rakastaa minua ja tekee mitä vaan saadakseen ystävyytemme takaisin. Smanaikaisesti harrasti salaisia tapaamisia, viestejä, soittoja ja seksiä aviomieheni kanssa. Ja tämä paras -tai tosiaan ex paras ystävä asuu naapurissa tien toisella puolella ja olen tuntenut hänet noin kahdeksan vuotta..
Annan vinkin: ole tekemään aivan mitä vaan että uskottomuus selviää. Ilman sitä ette voi ryhtyä työstämään asiaa. Äläkä usko puheita. Usko mitä näet ja saat selville! Ero vireilla ja maailma romahtanut. En tiedä miten jatkan eteenpäin.
Hei,
olen samaa mieltä. Tee kaikkesi, jotta saat totuuden selville. Mnäkin epäilin miestäni kaksi vuotta, ja nyt pari kuukautta sitten kaikki epäilyni osoittautuivat todeksi. Miehelläni oli ollut suhde kahteenkin eri naiseen. Yritin ennen mieheni kiinnijäämistä kysellä asiasta ja kerroin hänelle myös, kuinka tunnen, ettei hän enää välitä minusta. Joskus kysyin suoraan, onko hänellä toinen nainen. Aina tuli kielteinen vastaus ja raivostuminen "mokomiin typeriin uteluihin". Suhteemme oli kuulemma "aivan hyvällä tolalla", meillä ei ole "mitään hätää" ja "kaikki on hyvin". Olin hänen mukaansa vainoharhainen ja ilkeä ja ties mitä.
Kerran sitten mieheni näytti minulle kännykästään jotakin juttua, kun sen näytölle ilmestyi Whatsapp-viesti, jonka nopeasti ehdin lukea, ennen kuin mieheni sai laitettua kännykän pois. Viesti oli selkeä: "Anteeksi se viimekertainen. Kaipaan sinua". Sitä viestiäkin hän yritti vielä selitellä vaikka millä tavalla, oli kuulemma joku vitsi kaverilta, jne... Sattuman kautta sitten kerran kuulin tämän naisen ja mieheni välisen puhelun, ja kaikki oli selvää.
Nyt kaikki on sekavaa, tulevaisuudesta ei ole tietoa. 😑❓
Olen aloittaja, mutta unohdin salasanan, siksi toinen tunnus. Tessie2:lle kysymys: Pidätkö asioiden paljastumista kuitenkin hyvänä asiana, vaikka tulevaisuus on nyt sekava? Minua välillä pelottaa ruveta selvittämään asioita, koska pelkään mitä siitä sitten seuraa? Nyt elämässäni on isoja, keskittymistä vaativia asioita, joiden hoitaminen kuntoon saattaisi olla myös avioliitolle hyväksi. Laitanko ne ensin kuntoon? Tuntuu kuin polttaisin kynttilöitä molemmista päistä, jos kaiken muun stressin lisäksi koitan alkaa selvittää tätä?! On aikaa- ja rahaa vievää alkaa hankkia todisteita. Isolla paikkakunnalla asutaan, joten ei ole kukaan tullut juoruamaan miehen toilailuista. Sitä odotellessa 😝😎😎😀
Heippa taas! En tiedä lukeeko tätä ketjua kukaan, mutta pakko taas avautua ja kertoa tilanteestani. Eli nyt mennään sellaista puhumattomuuden vaihetta. Kun tässä ketjussa neuvottiin selvittämään asiaa, niin nyt keljuttaa se, että koen asian selvittämisen suorastaan mahdottomaksi nyt. Puolison kanssa ravattiin vuosi terapiassa asian vuoksi. Pettämisasiassa päädyttiin aina juupas-eipäs mottiin, eikä asia siis selvinnyt siellä. En voi alkaa kyttäämään puolisoa, mulla on kotona eräs huollettava, joka tarvii jatkuvaa paikallaoloa. En voi siis alkaa puskissa liikkumaan.
Onko muuta tapaa lähestyä uskottomuutta? Meillä tilanne ollut siis vuosia päällä. Mies siis iltaravintolassa töissä, näkee humaltuneita naisia työvuoroissa. Mieheni on tosi komea. En tosiaankaan tiedä vaikka kuksisi joka viikonloppu eri naisen kanssa. MINUN ON PAKKO SIIS VAIN LUOTTAA, JOS MEINAAN YHDESSÄ OLLA HÄNEN KANSSAAN. Osittain kyse heikosta itseluottamuksestani. Oma tilanne on vaikea. Olen ryhtynyt vuosi sitten omaishoitajaksi, ja en todellakaan tiedä kuinka kauan jaksa tätä enää. Luulen, että jossain vaiheessa minun on luovuttava omaishoitajuudesta, jotta avioliitolle jäisi tilaa. Tällä hetkellä menen päivän kerrallaan oman jaksamisen kanssa. Rakastan aviomiestäni syvästi, ja minua harmittaisi hirveästi, jos hän jättäisi minut tämän tilanteen vuoksi. Mutta oikeasti, ei kai avioliitto voi perustua kenenkään vahtimiseen ja kyttäämiseen? 😯🗯️
Voi GretaGarbo
Olen todella pahoillani puolestasi. Meillä tulee kohta vuosi täyteen, kun aloin epäillä puolisoani pettäjäksi työkaverinsa kanssa.
Kun luin kertomuksesi ja tuntemukseksi, on, kuin olisin omaani lukenut. Minulla on täysin samat ajatukset kanssasi ja elän samaa tuskaa kanssasi.
Myöskään minä en saa selvyyttä, pettääkö, vaiko ei. Kuitenkin minulla on vahva intuitio ollut alusta alkaen, että kaikki ei ole kohdallaan. Niin paljon merkkejä on siitä. Selvyyttä minäkään en saa ja jos olisi rahaa, laittaisin jo yksityisetsivän perään, jotta saisin todisteet.
En kirjoita enempää tässä, koska se olisi toisen toistoa. Jos Sinua kiinnostaa lukea, mitä meidän elämäämme kuuluu, kirjoitan otsikon alla "Mitä tein taas väärin".
Minulla oli muutaman kuukauden paussi, mutta palasin takaisin foorumille, koska olen alkanut työstämään elämänkertaa siltä ajalta, jossa meitä on "kolme". Kirjoittelen sinne tapahtumia, jotka eivät mene minun tajuntaani.
Voimia Sinulle🌻🙂🌻
Hei 🙂🌻
Tähän ketjuun kirjoittaneille: mietin sitä, miksi kumppanit kiistävät uskottomuuden, vaikka se olisi jo ihan ilmiselvä asia? Asiantuntijoiden mielestä juuri tuossa tapahtuu pahin virhe, mikäli uskoton mielii parisuhdettaan enää jatkaa. Tuossa vaiheessa ei kannata enää valehdella. Oma puoliso on totuuden arvoinen.
Jotenkin kaavamaisella tavalla pettäjät (kuten oma puolisonikin) ensin kiistävät ja sitten leimaavat epäilevän puolison hulluksi ja vainoharhaiseksi. Meillä näin tehtiin jopa lasten kuullen.
Jotenkin ensimmäisen shokin paljastumisen jälkeen mentyä ohi ja jopa ensimmäisen vuodenkin siitä uskoin, että selviämme tästä kriisistä. Tätä edesauttoi miehen aito katumus.
Nyt on sitten tullut selkeää taantumaa suhteeseemme: mies käyttäytyy huonosti minua kohtaan ja vähättelee loukkauksiaan.
Uskottomuuden perimmäinen syy jäi meillä epäselväksi. Uskottoman puolison pitäisi tuo asia kuitenkin tiedostaa, muuten riski uskottomuuden toistamiseen kasvaa.
Koen, että mieheni ei arvosta minua naisena. Äitinä saan arvostusta mutta haluaisin myös olla kiinnostava ja haluttava myös naisena. Mielestäni olen naisellinen ja panostan ulkonäkööni, sekä kuntooni. Haluaisin myös keskusteluja; muustakin, kuin arjesta ja uutisista.
Jos yritän keskustella vaikka tunteistani, saan osakseni halveksuntaa, tai kommentteja, ettei tuollaisia kannata miettiä.
Kuitenkin mieheni on myöntänyt kiinnostuksensa eri asioihin hävinneen tuon uskottomuustapahtuman jälkeen. Hän ei rakastunut ollessaan tuolloin uskoton tuttavamme kanssa ja jälkikäteen on jopa tuntenut vihaa tuota naista kohtaan kokiessaan tulleensa hyväksikäytetyksi siinä suhteessa.
En tiedä pakoileeko hän omaa vastuutaan tapahtumista. Eilen vaan mainitsin miehelleni siitä, että joku alitajuinen tarve hänellä on kuitenkin ollut hakea seuraa muualta, vaikkei hän niin selkeästi ole mielestään asiaa kokenut. Ketään ei voi pakottaa mihinkään ja aina voi sanoa "ei", mikäli kokee toisen osapuolen vievän suhdetta väärille urille, eli ystävyyttä pidemmälle. Siitä on vastuu myös miehellä.
Jotenkin koen, että vastuunkantamisessa on mieheni ongelma: monet muutkin asiat hän näkee toisten aiheuttamiksi, ikäänkuin hän itse lainehtisi lastuna elämän virrassa vailla kykyä ohjata itseään.
Eksyin ehkä sivuraiteille tässä pohtiessani uskottomuutta laajemmin...Mutta uskon siihen, että valheilla on aina taipumus paljastua. Pettäjä tekee virheen salailussaan jossain vaiheessa. Meillä se virhe oli yht'äkkinen tekstiviestien lähettäminen ja puhelimen salailu.
Pettäjä väsyy valehteluun jossain vaiheessa. Mieheni kertoi, että hänen paha olonsa ja syyllisyys kasvoivat niin paljon, ettei jaksanut enää valehdella minulle.
Sydämeni särkyy ☹️Tulin äsken töistä kotiin, ja näin heti merkkejä, että toinen nainen on käynyt kotonamme. Yksinkertainen juttu: naisen kengän jälki takapihalla lumessa. Olivat koittaneet kävellä samoja jalanjälkiä, mutta yhdessä kohtaa naisen askel mennyt vierestä. 😮
Minua suoraan sanottuna kuvottaa ja oksettaa tämä sairas leikki. Minä käyn päivät raskaassa työssä, ja puoliso viettää toisen naisen kanssa aikaa yhteisessä kodissamme?! En silti aio vieläkään puhua asiasta puolisolle. Tarvitsen niin vedenpitävät todisteet tai sitten niiden pitää jäädä rysän päältä kiinni.
Tämän kakkosen vierailut kodissamme ovat saaneet minulle olon, että kotimme on raiskattu. 😯🗯️ Minulla tärisee nyt kädet kun kirjoitan tätä. Tunnen kaikki tunteita maanja taivaan väliltä. Meillä on samanaikaisesti puolison kanssa aikomus hankkia lapsia. Miten pystyn siihen? En voisi kuvitella olevani raskaani nyt. Keskenmenon riski olisi ainakin korkea, koska koen näistä "vierailuista" kauhua. Mitäköhän puolisoni ajattelee tehdessään minulle näin? Kuvitteleeko hän nyt etten tajua mitään? Viimeisen kerran puhuin tästä kesän lopussa. Päätin vaieta siihen asti kunnes saan vedenpitävät todisteet. Viimeksi eilen harrastimme ihanaa seksiä puolison kanssa, ja heti seuraavana päivänä kotiimme tulee toinen nainen. Miten mieheni pystyy tekemään näin? Miten kakkonen voi tehdä minulle näin? Tällä hetkellä kirjoitan huomaamiani asioita ylös. Tällä hetkellä se on ainut keinoni selvitä rukouksen ja terapian lisäksi. Mutta kyllä silti sydän hakkaa vimmastusti... Hyvät neuvot on nyt tarpeen.
Voisit ehkä tehdä näin.
Yllätä mies. Sano ykskaks ja jämäkästi miehelle tämä lause: Toinen nainen ei enää koskaan saa tulla uudestaan minun kotiini. Tämä on minunkin kotini. Minäkin päätän, keitä päästetään ovesta sisään!.
Mitä tahansa mies jankuttaa (valehtelee) toista vain edellistä lausetta. Jos mies selittelee, saat vastata/vastaat hänelle vain yhdellä tavalla. En usko.
Ed. kahta lausetta vain toistat. Älä lähde mihinkään muuhun riitaan/asiaan/keskusteluun mukaan.
Mitään muuta et puhu miehelle, tässä asiassa tai uskottomuudessa, päivään tai kahteen. Jos hän itse puhuu, voit kuunnella- Älä puhu itse mitään takaisin. Jos et jaksa, poistu paikalta. (Jos pahaksi menee, varaudu että lähdet yöksi muualle)
Älä kerro mistä tiedät että nainen kävi. Älä anna miehelle yhtään vihjettä, että kengänjälki näkyi. Kun hän kysyy 'mistä sä muka tiedät' tms, toista vain Ymmärsitkö mitä sanoin: toinen nainen ei koskaan enää saa tulla
Kun mies lopettaa voit kysyä:Tuliko selväksi, mitä sanoin?
Mieti ehdotukseni loppuun asti, jos aiot toteuttaa sen. Kertaa moneen kertaan, että et mokaa.
GretaGarbo, paljon voimia ja haleja sinulle!
Omien oikeuksien pöytään lyöminen ei auta mitään, silti on hyvä, että tunnet kotirauhalain:
Minulla on taas ongelmana puoliso, jonka pelkää koko ajan pahinta ja epäilee minun kaiken aikaa etsivän parempaa puolisoa ja pettävän häntä joka käänteessä.
Mitenkään vähättelemättä GG:n ongelmaa niin pakko on tähän kertoa myös oma kokemukseni naisen jäljistä pihallamme. Puolisoni ollessa työvuorossa ja itseni ollessa flunssaisena kotona, soi ovikellomme ja oven takana oli nuorehko nainen, joka osoitti pahvilappua jossa kertoi olevansa puolalainen opiskelija ja myyvänsä jotain piirustuksia. Minä tietysti hätistin naisen matkoihinsa, kuten kaikki muutkin ovelta ovelle kiertäjät. Naisella oli jonkin sortin talvisaappaat jalassaan ja hän sitten jätti pihalle jalanjälkensä kun en ollut kipeänä lumitöihinkään lähtenyt.
Puolisoni tullessa töistä kotiin hän sai kauhean itkukohtauksen ja alkoi kysellä millainen nainen meillä oli käynyt päivällä minua hoivaamassa. Kesti hetken ennen kuin tajusin hermoromahduksen johtuvan jäljistä pihalla. Puolisoni ei uskonut ensin minua koska nainen oli mukamas koettanut kävellä pihalla olemassa olevissa jäljissä ja se oli osoitus että ei oltu puhtain paperein liikkeellä. Itse taas ajattelin että pihalla ollut 10cm+ lumipeite oli saanut naisen harppomaan omia postilaatikolle johtaneita jälkiäni.
Tästä asiasta itkettiin ja väännettiin kättä muutama vuorokausi ja varmasti puolisoni ei vieläkään ole varma olinko valehdellut vai ei. Mutta tämä nyt oli meidän elämästämme ja ei suinkaan ainoa vastaava tapaus.
Laita videokamera "piiloon" esi
m. eteiseen, kun lähdet kotoa pois....näin saat totuuden selville!? En tiedä onko laillista!
Jo-Ann kirjoitti 13.1.2015 23:51
hei,
tosiasiassa itselläni oli tilanne että ajattelin jo pitkään (pari kolme vuotta) että miehelläni jonka kanssa olen ollut naimisissa 20 vuotta ja meillä on kolme lasta, on jonkinlaista sutinaa parhaaseen ystävääni. Mitään aihetodisteita minulla ei ollut muita kuin että minulle myös jo sukulaisista muutama tui sanomaan että "hei etkö näe tota noiden juuttua". An nähnyt, sillä kyseessä oli paras kaverini, naapurini, sydänystäväni, sekä oma aviomieheni.Sitten päätitn tutkia mieheni fb profiilin ja siellä ne viestittelyt sitten olivatkin. Alkoi kamala sekamelska, pettymys ja raivo tuota toista naista kohtaan. Jäivät myös yhteisellä kesälomareissulla jossa lapset olivat mukana "rysän päältä kiinni". Vaadin että kaikki yhteydenpito loppuu tai haen avioeroa. Kuukausi-puolitoista kulu suht. seesteisesti, vaikken uskonut miehen sanomisia. No nyt joulukuussa koko paska levisi käsiin ja se että suhde oli "mukan vasta nyt" muuttunut varsinaiseksi seksisuhteeksi. Ali yhteydenpitoa lähes päivittäin, salaisia autotapaamisia, koiralenkkejä ja ihan sitä itteensä eli seksia.
Jo-ann tuon täytyy olla ihan hirveää! Minua lohduttaa ajatus, että en ole minkään sortin kaveri tämän kakkosen kanssa! Huomasin vanhan lapsuuden kaverin luona käydessä, että hänellä on vastaava kuvio. Miehellä on rakastajar, joka esittää hyvää ystävää lapsuudenkaverille. Mies on eristänyt naisen kavereistaan. Kuinkahan paljon tällaista tapahtuu? Olisin varoittanut lapsuudenkaveriani, mutta ei vastannut puhelimeen. Mies varmaan puhunut pahaa mä minusta.
Mutta tosiaan näen ainoana positiivisena asiana sen, että kakkosnainen ei ole kaverini saatikka naapuri.En näe teidän tilanteessa muuta ratkaisua kuin muuttaa pois! Se että nainen asuu naapurissa hankaloittaa tilannetta. Jos kuitenkin päätätte jatkaa, niib muuttaakaa siitä naisesta niin kauas kuin mahdollista, hommatkaa kunnon pariterapeutti ja kalutkaa suhteenne kaikilta osin läpi. Omat virheetkin on hyvä tiedostaa, vaikka pettäminen ei ole koskaan uhrin syy. Voimia
🙂🌻
Karonin ehdotus ei ole ollenkaan huono. Tosin en minäkään sen laillisuudesta tiedä, mutta kyllähän näitä "kotivahti"-kameroita on. Eräs tuttuni asensi sellaisen omaan kotiinsa sen jälkeen kun hänen sukulaisensa, joka yöpyi hänen luonaan tuttuni ollessa töissä, piti siellä juhlat ja varasti rahaa. Sukulainen käy yhä hänen luonaan säännöllisesti, mutta tutullani on vahtikamera, joka lähettää kuvaa hänen kännykkäänsä, joten hän voi siitä tarkistaa mitä kotona tapahtuu.
Tosin, onhan yksityisetsiviäkin olemassa ja tietääkseni he toimivat täysin laillisesti. Talo on myös GretaGarbon ja kyllähän hän periaatteessa saa sinne kameran laittaa, jos haluaa.
Hei 🙂🌻
Olen ehkä kysynyt jo tätä mutta onko puolisosi käyttäytyminen sinua kohtaan jotenkin muuttunut?
Meillä mies oli uskottomuutensa aikana ärtynyt ja löysi joka asiasta huomautettavaa: naurettavin lienee se, kun olin valmistanut perheelleni päivällisen ja mies sai kohtauksen siitä, kun olin laittanut ruispalaleivän väärin tarjolle. Olin ottanut palaset erilleen ja hän kuulemma halusi niiden olevan päällekkäin 😯🗯️
Monia muita kohtauksia oli pikkuasioista. Hän ikäänkuin haki riitaa koko ajan.
No; nyt on sitten sama käytös palannut. Syy on kuulemma työasioissa ja onhan hänellä skismaa toisen työntekijän kanssa.
Pahinta oli se, että mies sanoi minulle, että minun tulisi nyt tehdä asiat hänen toivomallaan tavalla, eikä TAHALLAAN ärsyttää häntä. Siis minun tekemiseni on tahallaan ärsyttämistä ☹️
Ei tässä oikein tiedä, itkeäkö vai jo nauraa...
Toista naista hänellä ei kuulemma ole. Ja jotenkin ikävästi särähti korvaani myös se, että hän puolittain sanoi, ettei minuakaan kohtaan tunne mitään☹️ Ei ihan noin sanoen mutta viittasi tunteettomuuteensa perustellessaan sitä, ettei voisi olla uskoton. Tähän minä sitten sanoin, ettei niitä tunteita vaikuta olevan minuakaan kohtaan, eikä hän tätä kieltänyt.
Voihan hänellä olla masennus...mutta hyvin hän tosiaan välttelee minua. Esim.iltaisin usein jää tv:tä katsomaan, vaikka aiemmin halusi, että mennään sänkyyn yhtäaikaa. Ei siinä juuri jää tilaa intiimille elämälle ja potenssihan on hänellä pitkään ollut hakusalla
😞