Itse erosin viime keväänä avomiehestäni.. Yhteinen taival kesti 10 vuotta. Josta yksi yhteinen lapsi..Minua myös petettiin suhteessa, ja samalla minulle vannottiin rakkautta,ikuista sellaista. Itse käsitän rakkauden hiukan eri tavalla kuin exäni.. Ero tuntui kuitenkin todella haikealta ja mieleen tulvi kaikki ihanat muistot . Juuri jouluna viimeksi.. Mutta kun siitä olosta pääsin yli ,laskin yhteen suhteemme hyvät ja huonot puolet, niin tulin siihen tulokseen että ero oli hyväksi molemmille... Ja elämä jatkuu toivottavasti antoisampana kuin tähän saakka se on ollut.. Ehkä vielä jonain päivänä löydän kainalooni sen oman uuden kullan josta haaveilen...
Älä sinäkään lannistu vaan ota ero elämän yhtenä kolhuna vastaan.. Suru ja kaikki ikävät tunteet kyllä laantuvat,kunhan aikaa kuluu..Voimia sinne ja hyvää talven jatkoa!!

Voimia sulle... Olen aivan samassa tilanteessa kanssasi... jos jaksat niin lue aloittamani viestiketju : Maailmanloppuko?:...
En tiedä mitä voisin sulle sanoa jotta olosi helpottuis... olen itsekkin aivan hajalla omasta tilanteesta...
Jotenkin tuntuu ettei naiset loppujenlopuksi arvosta kun mies omistautuu heille kokonaan.. vaikka uskon että jokainen nainen kuitenkin haluaa sellaisen miehen...

Voimia sulle voimia... Tiedän ettei ole helppoa... enkä tiedä milloin helpottaa.

Voimia teille petetyt. Mutta miksi mies jättää kotinsa jos vaimo on pettänyt ja etsinyt uuden?

Eikö se nyt olisi vähintä mitä petetty voi toiselle tehdä että itse lähtee ja menee sen uuden rakkaansa luo.

Sinun piti mennä toisten nurkkiin .. Miksi ??

Jos jaksatte pitäkää puolenne ja menkää takaisin ja vaatikaa sen lähtöä joka on kodista muutenkin lähtemässä. Eihän nyt kaikkea tarvitse lautasella
antaa sille pettäneelle naisellekaan.

Ryhdistäydy ihan oman itsesi vuoksi.
Katso peiliin ja totea että olet

hyvä ihminen etkä ole ansainnut tämmöistä kohtelua. Minua ainakin auttoi aikanaan tämä mantra ..
Olen hyvä ja rakastan sinua .. (omalle peilikuvalle )

Voi kuulostaa älyttömältä mutta siinä kaaoksessa
mielentilassa tuntui että se oli ainut asia mikä piti ainakin minut koossa pahimman yli.

Kiitos vastauksista krisse82 ja zet.

Päivitän vähän omaa tilannettani. Avovaimo tuli viikonloppuna takaisin kotiin ja puhuttiin asioista ja hän sanoi haluavansa vielä yrittää. Sanoi myös että toinen mies on saanut jäädä.

Oltiin viikoloppu aivan kahdestaan ja lähellä toisia mutta epäilys kalvaa mieltä😑❓
Onko hän todella jättänyt toisen vai halusiko hän vaan tulla kotiin sensijaan että tulisi mun luokse?

Mä luulin että olo muuttuis paremmaksi kun toinen tuli takas kotiin mutta nyt olenkin entistä ahdistuneempi ja epäluuloinen!!

Tuntuu myöskin että huomion saaminen on vaan toispuoleista.. ehkä tää tästä vielä muuttuu paremmaksi mutta pelkään koko ajan että on vaan ajan kysymys milloin toinen ottaa ja lähtee☹️

Tilanteesi on miltei samanlainen kuin minullakin.
Itse mietin myös samoja asioita, koska puolisoni haluaisi vielä kuitenkin yrittää yhdessä. Voinko luottaa? Uskallanko luottaa? Valehteleeko se nytkin? Mitä jos...? Kysymykset kaihertavat mieltä, eikä niihin tunnu löytyvän vastauksia. Mitä jos yrittäisi, pahin mitä voi tapahtua on se ettei koko hommasta tule sittenkään mitään. Mutta ainakin on yrittänyt antaa itselleen ja toiselle uuden mahdollisuuden. Itse en tiedä pystynkö siihen. Välillä musertaa ja sitten taas poljen jalkaa ja puren hammasta, että muahan ei lannisteta.
Itse aion hakeutua terapeutin tai vastaavan juttusille, koska yksin asioita pyöritellessä mikään ei etene. Puolisoni lähtee myös, yksin tai yhdessä juttusille, jos hän haluaa jatkaa kansani. Saa nähdä miten käy, miehille tuo sana terapeutti tuntuu olevan aikamoinen mörkö.

Perunateatterin doorikselle:

Siinä olet oikeassa että ei olisi pitänyt itse lähteä mutta jotenkin kun
kaikki tuli yhtenä shokkina yllättäen ilmi niin tuntui helpommalta lähteä
kotoa kuin jäädä siihen murehtimaan.

Tosiaan parin viikon muitten nurkissa asumisen jälkeen kyllä ilmoitin että nyt muuttuu
kuviot ja tulen itse kotiin asumaan. Tuntuu vaan että kotona on vaikeampi olla ja käsitellä tapahtunutta kuin muualla!!

Se on totta että itseä pitäisi rakastaa mutta se ei ole aina niin helppoa varsinkin kun on elänyt toiselle monta vuotta.

Ap:lle
Itse olen eronnut tai siis minusta haettiin ero ( niinkin voi käydä ) Kaksi vuotta sitten. takana silloin yli 20v kestänyt liitto.
Yht'äkkiä toinen vain ilmoittaa että en rakasta sua enää, mulla on toinen. Sen jälkeen tapahtui kaikkea sairasta, jota kukaan ei edes todeksi usko, en siis kerro mitään siitä. Mutta kävin terapioissa vaikka missä. Perheneuvolaa koitin ja seurakunnan diakonissa kävi luonani monta kertaa, juteltiin asioista tai hän siis kuunteli minä tyhjensin itseäni.
Käytin hyväkseni kaikkia ystäviäni, sukulaisiani, auttavaa puhelinta, kaikkea mahdollista. tätä palstaa mm. ja kaikkia mahdollisia keskusteluryhmiä.
Hain lääkäriltä lääkkeitä ahdistukseen ja lähdin siis vain ihmisten pariin. menin sekunti sekunnilta eteenpäin. Välillä soitin auttavaan puhelimeen tositosi paikan ollessa kyseessä ja oikeesti kirjoitan siis nyt tässä. Aina joku puhui mut tähän maailmaan.

Tiedän miltä tuntuu kun maailma hajotetaan atomeiksi ja sä olet maailmassa aivan yksin. Ja mikä helvetti siinä on kun se tarvii olla se joulun aika sille ilmoitukselle???? Siinä sitten pyörit toisten nurkissa 'tiellä' kun yksin ei voi olla kun maailma ahdistaa niin pirusti.

Kyllä sä selviät. Mulla oli siinä vielä huollettavana mun lapset. Niille oli saatava syötävää, vaikka itse oksennat pahaa oloa ulos kirjaimellisesti.
Aikanaan ehkä tapaat uuden ihmisen. Niin minäkin tein.
Ja nyt seuraa se 'vitsi': tänä jouluna tämä uusi ihminen ilmoitti mulle sen saman ilmoituksen, toinen nainen.
Nyt siis aloitan taas alusta, tiedän ja muista sen kuvottavan olon joka taas on, sen helvetin yksinäisyyden ja epätoivoisen olon.
Erona se, että lapseni ovat isompia ja ovat suuren osan kavereillaan, olen nyt siis yksin selviämässä. Taas laittamassa ruokaa, vaikka itseä yrjöttää...
Millä tästä v..n juoksupyörästä pääsee ulos???

Selviä!!!

Hei Terri ja Ap.

Minä olen potenut tuota samaa pahaa oloa ja muutaman kuukauden. Jos ei muuta niin tämä on opettanut ja laittanut ajattelemaan. Miksi minä? Mitä tein että ansaitsin tämän kaiken? Joskus toivon että entinen puolisoni kokisi joskus saman minkä teki minulle. Toisaalta en tiedä kykeneekö hän edes tuntemaan samoin kuin minä. Tämä tuntuu hirvittävän epäoikeudenmukaiselta. Voimia teille, ette ole yksin.

Hei ja kiitos kaikille vastanneille. Tällä hetkellä tämä palsta on mun ainoa terapeutti enkä edes osaisi hakea apua mistään koska tunnen niin suurta häpeää sisälläni siitä että olen heikko ja helppo kohde muiden hyväksikäytölle.

Oma tilanteeni ei parantunut yhtään vaikka avovaimo tuli kotiin viikonloppuna.
Kävimme viime yönä kipeän keskustelun meidän suhteesta ja tän hetkisestä tilanteesta. Sain vaan kuulla ettei hän pysty sitä antamaan mitä haluan!!

Nyt näyttää siltä että oma taistelu ja yritys on ollut aivan turhaa..
En todellakaan tiedä mistä saan voimia aloittaa pesän jakamista ja asunnon myymistä sekä kaikkiin muihin virastoihin soittamista varten..

Olen muutenkin aina ollut enemmän tunne kuin järki ihminen jonka takia tää tilanne
hajottaa mut aivan palasiksi😭

Täällä palstalla on paljon ollut samanlaisia elämäntilanteita jossa on jääty yksin lapsen kanssa. Se on rankkaa mutta muistakaa että myös lapsista saa voimaa ja ne auttaa jaksamaan paremmin päivästä toiseen.

Tässä tuli taas paljon tilitystä mutta kuten sanoin tää on tällähetkellä ainoa paikka missä voin edes kirjoittaa ajatuksiani ja huutaa tuskaani pois☹️

Nyt se karu totuus iskee päin naamaa😞 Viime yönä sitten tuli lopullinen niitti suhteeseen jasovittiin että erotaan. Talo menee myyntiin ja tavarat jakoon.
Mistä voimia kaiken tän paskan keskelle..

7 Vuotta ei merkinnyt yhtään mitään 😭 en tideä miten tästä eteenpäin....

En tiedä sinusta, mutta minusta tuntuu että siellä missä ennen oli sydän on nykyään vain iso musta möykky. Ja se möykky painaa koko koko kehon kasaan ja yrittää etsiä ulos pääsyä, mutta siellä se vain on eikä tunnu millään menevän pois.
Nyt sinun on vain pakko jaksaa, hae juttukaveria, kyllä varmasti työterveyshuollossakin osaavat neuvoa mistä apua saa.
Eikä anneta itsekkäiden pelkureiden nujertaa meitä!

kiitos raasu kommentista.

Kävin juuri hakemassa lääkekuurin lääkäriltä että saisin edes jotenkin itseäni kasaan.
Se on totta että siellä missä ennen oli sydän on nyt vain valtava möykky mikä ahdistaa eikä mikään tunnu helpottavan sitä oloa☹️

Pakko vaan yrittää mennä eteenpäin vaikka väkisin..

Moi kaikki!

Itse olen vastaavanlaisessa tilanteessa.
Aviomieheni ilmoitti kesällä että parempi erota, kun ei ole riittävästi yhteistä vapaa-aikaa, mutta kuitenkin piti "saada ilmaa". Tarina silloin oli että ei ole toista naista, eikä eron tarvitse olla lopullinen. Eikä kulunut kuin muutama viikko niin kävikin ilmi että oli toinen nainen ja tämä muuttikin sitten hänen luokseen puolitoista kuukautta sen jälkeen kun hän oli muuttanut pois yhteisestä kodistamme. 😭
Nyt on koti saatu myytyä. Minä olen sitä asiaa yksin hoitanut (ja maksanut vastikkeita) kaiken tämän tuskan keskellä.
Eromme harkinta-aika päättyy ensi viikolla ja siinähän ei ole ollut mitään vaihtoehtoja tässä tilanteessa.
Puoli vuotta on siis kulunut surren ja murehtien 😭
Voimia kaikille vastaavnalaisessa tilanteessa oleville!

Ap:lle

Kyllä se elämä kantaa, usko siihen! Äläkä anna vastoinkäymisten nujertaa.
Kirjoitit että lapsista on myös iloa tälläisissä tilanteissa. Joo, on se niinkin mutta jos olo on niin karmea että vaan oksentaa itse sitä pahaa oloa muka pois, niin on aika vaikea huolehtia niistä lapsista sillä hetkellä.
Ja ei ole mitään niin hirveää kun pitää itkevää lasta sylissä ja yrittää selittää miksi se toinen vanhempi nyt on pois. Selitä se lapsentajuisesti lapselle ja vielä niin että et puhu pahaa siitä toisesta osapuolesta, koska se kuitenkin on sen lapsen vanhempi.
Että on siinäkin oma tuskansa. Voit olla tyytyväinen ettei ole teillä lapsia vielä siinä tilanteessa. Ja sekin että jos lapsilta viedään niiden koti, kaikki muuttuu...
Mutta itse olin niin hullu että otin asunnon ja velat niskaani ja edelleen olen hengissä.

Niin että käytä nyt ne kaikki mahdolliset avunsaanti kohteet hyväksesi. Ei ole todellakaan häpeä hakea apua. Et ole heikko, etkä huono ihminen, päinvastoin osoitat että sulla on ollut ja on edelleen tunteet ja että olet rakastanut suhteessa tosissasi.
Lääkärit ymmärtää hyvin kun niille vaan puhuu. Kukaan ei käskenyt mua ulos, kun lösähdin vastaanoton tuoliin ja sain sanottua, mä en jaksa enää!

Nyt käytän edelleen saamiani lääkkeitä ahdistukseen ja olen päätttänyt selvitä tästä v...un elämästä hengissä.
Jaksan huolehtia lapsista ja jopa itsestäni.
Puhunut olen taas satatuhatta tuntia, mutta se auttaa.

Jos tämä palsta on sun ainoa purkupaikka, pura itseäsi sen kuin ehdit ja siltä tuntuu.
Monesti itse oivallan asioita kun kirjoitan ne.
Ja lähde uusien asioiden pariin, kyllä sä selviät, koska sulla ei ole muuta mahdollisuutta!
Älä kiusaa itseäsi pyörittämällä teidän asiota päässä, kieltäydy ajattelemasta niitä hetkeksi ( olen koittanut, se toimii 😉 )
Ja menet hetki hetkeltä eteenpäin, ratkaisut tulee aikanaan, kun on niiden aika! Ja tuska häipyy aikanaan, niin tyhmältä kuin se kuulostaakin, aika auttaa 🙂👍

Hei

Joo päivä kerrallaan tässä mennään, helppoa ei todellakaan ole ollut mutta pakko se on vaan yrittää eteenpäin. Asunnon myynti on edessä pikapuoliin ja onneksi pystytään sopimaan asioista ilman kauheata riitaa.

Nyt on tilanne siinä vaiheessa omassa päässä että rupeaa suru muuttumaan vihaksi ja katkeruuden tunteksi..Ajattelen että siinä vaiheessa kun saan oman asunnon ja saan
pistettyä poikki kaikki siteet toiseen niiin sitten voi alkaa itsensä kasaamisen oikein kunnolla!!!

Tää palsta on ollu mulle todellinen pelastus koska joudun käymään yksin läpi koko eroa ja illat ovat olleet lähinnä yhtä tuskaa mutta onneks tosiaan tänne voi kirjoittaa edes miltä tuntuu🙂

Kiitos paljon kaikille mulle vastanneille, se todellakin helpottaa kun tietää ettei ole yksin🙂👍