vastaan itselleni:

7. lopeta siinä rypeminen, että sinua on petetty ja sinut on jätetty. Käsittele se, märsyä, tule näkyväksi ja jatka elämää. Se oli hän joka petti ja jos vielä hylkäsi, niin se oli hän. Valitsi toisin. Jatka elämää.
😉

Hei 🌻🙂🌻
Nuo muut paitsi kohta seitsemän olivat hyviä...Entäs sitten, jos päättää yrittää suhteessa, jossa on tullut pahasti petetyksi ja loukatuksi???
Jossain määrin mietin sitä, ettei se ole helppoa myöskään.
Olen toteuttanut noita ohjeitasi ja myös ammatti- ihmisten kanssa puhunu. Siltikään möykky sisältä ei ole lähtenyt pois.
Mies ei halunnut eroa ja tietenkin hän olemassaolollaan muistuttaa tapahtuneesta, halusin sitä tai en.
Omaa kantaani eroamiseen en ole vielä selkeästi saanut päätetyksi.
Vuosi tässä on mennyt, hyvinkin vaihtelevasti.
Elämäniloani en ole saanut vielä takaisin. Huono käänne kesän aikana mutta nyt osaan osaltani yhdistää sen pettämisen tapahtumisaikaan, sekä siihen, että lääkitykseni voi aiheuttaa masennusta (olen kroonisesti, fyysisesti sairas). Tuon lääkeasian selvitytän ensi viikolla, kun käynti hoitavalla lääkärillä.
Sinun kohdallasi toivon voimia ja kärsivällisyyttä. Ihmisen eheäksi tuleminen vaatii yllättävän pitkän ajan, jopa asiantuntijoiden mielestä.
Parempaa huomista toivotellen🌻🙂🌻

Samojen asioiden kanssa täälläkin kamppaillaan... en vain keksi mitään mitä lisätä :-/. Vallalla voimakas viha -vaihe toista ja uutta kumppania kohtaan. Miten siitä pääsee yli; en toivo toiselle mitään hyvää vaan toivon samaa joskus hänen kohdalleen. Hirvittäviä ajatuksia. Ja kaikesta näkee että toinen nauttii etkä itsellesi voi mitään. 🙁

mariella kirjoitti 21.11.2013 16:27

Hei 🌻🙂🌻
Nuo muut paitsi kohta seitsemän olivat hyviä...Entäs sitten, jos päättää yrittää suhteessa, jossa on tullut pahasti petetyksi ja loukatuksi???
Jossain määrin mietin sitä, ettei se ole helppoa myöskään.
Olen toteuttanut noita ohjeitasi ja myös ammatti- ihmisten kanssa puhunu. Siltikään möykky sisältä ei ole lähtenyt pois.
Mies ei halunnut eroa ja tietenkin hän olemassaolollaan muistuttaa tapahtuneesta, halusin sitä tai en.
Omaa kantaani eroamiseen en ole vielä selkeästi saanut päätetyksi.
Vuosi tässä on mennyt, hyvinkin vaihtelevasti.
Elämäniloani en ole saanut vielä takaisin. Huono käänne kesän aikana mutta nyt osaan osaltani yhdistää sen pettämisen tapahtumisaikaan, sekä siihen, että lääkitykseni voi aiheuttaa masennusta (olen kroonisesti, fyysisesti sairas). Tuon lääkeasian selvitytän ensi viikolla, kun käynti hoitavalla lääkärillä.
Sinun kohdallasi toivon voimia ja kärsivällisyyttä. Ihmisen eheäksi tuleminen vaatii yllättävän pitkän ajan, jopa asiantuntijoiden mielestä.
Parempaa huomista toivotellen🌻🙂🌻

Moi Mariella kiitos pointistasi, niin, katselen tilannetta lohduttomammasta (mielestäni) näkökulmasta, kun mut jätettiin... vaikka entinen rakastettuni jotain hyvää vielä suhteestamme jollain tasolla haluaakin, niin hän jätti minut ja valitsi toisen -on fakta. Sinun tilanteesi on toisaalta haasteellisempi, toisaalta onnellisempi. Hyvä kun ton lääkityksen vaikutuksen tiedostat ja sanot myös kumppanillesi ääneen.

Voisin lisätä unohtamani kahdeksannen kohdan... tai lisäkohdan johonkin aiempaan: tunteiden tunnistamiseen ja möykyn ulos saamiseen vaikka vatsasta: Luulin että tunteidentunnistamisenvaikeus on vain meidän miesten omaisuutta 😀 😀 😀 !😎

Minua on auttanut "tunteiden oksentaminen väreinä paperille". Jostain Nanonano-miehen leffasta kopioin ajatuksen, että oma elämä piirretään johonkin arkkkuun-kirstuun ja se lukitaan ja kattellaan vaan ite. Painuin huonona hetkenä vuosia sitten Tiimariin, ostin isoimman vesivärilehtiön ja halvimmat värit ja sudit ja painuin kotiin tuskaani ulos piirtämään, sottaamaan. Ihan hirveitä ja huonoja kuvia, mutta minun tunteideni tosi kuvia. Osia minusta, joita saattoi heti katsoa metrin päästä ja seisomaan noustuaan parin metrin päästä ja aamulla yhden yön matkan takaa.

Joku kirjoittaa, toinen säveltää, kolmas tanssii, neljäs nyrkkeilee, mä myös joogaan kunnon takia ja kuka mitäkin... etsi oma tapasi päästä möykkyyn käsiksi, kyllä sä pääset - se on sun kroppasi sulle tekemä, niin tien itseesi olet jo tehnyt sitä möykkyä tehdessäsi, tai lapsena sitä selviytymiskeinona kehitellessäsi. Niin me kaikki ollaan tehty.

Hei mä lähetän sulle lohdutuksen kukkia🌻🙂🌻 takasin ja 🙂🌻 kiitoksen jakamisesta! Jou!

Hei!
Kun minut oli jätetty, niin pahimpien tunteiden aikana sain hyvän avun välillä melko rajustakin liikunnasta. Ehkä siinä jollakin tavalla henkinen tuska peittyi fyysisen tuskan alle. Lisäksi liikunta saa kai elimistön erittämään endorfiinia, mikä lisää hyvänolontunnetta tunnetta. Tietysti jos ei aikaisemmin ole juurikaan liikkunut ja ikää on enemmän, ei kannata lähteä hirveästi riuhtomaan.

girl71 kirjoitti 21.11.2013 20:31

Samojen asioiden kanssa täälläkin kamppaillaan... en vain keksi mitään mitä lisätä :-/. Vallalla voimakas viha -vaihe toista ja uutta kumppania kohtaan. Miten siitä pääsee yli; en toivo toiselle mitään hyvää vaan toivon samaa joskus hänen kohdalleen. Hirvittäviä ajatuksia. Ja kaikesta näkee että toinen nauttii etkä itsellesi voi mitään. 🙁

Niinpä, tunnistan tuon voimattomuuden tunteen vierestä katsoessa, tai toista katsoessa tai kuunnellessa hänen tarinaansa. Jostain se kertoo... jos sitä uskaltaisi kuunnella, niin voisiko häpeä väistyä. Ja jos hän uskaltaisi kuulla sinua, mitä tapahtuisi. Miten tämä toisten kuuleminen voisi siinä myrskykoskessa onnistua...? Hae apua itsellesi, itsellesi nimenomaan. Saat tulpan auki ja pääset kuulemaan itseäsi ja omia tunteitasi. Ja sanomaan niitä ääneen jollekulle toiselle. Hae apua itsellesi. Toivon että muistat, että olet arvokas itsenäsi, vaikka tuossa tilanteessa näyttää vääristyneesti siltä, ettei yhtäkkiä ole arvokas kenenkään silmissä. 🤔

Hei🌻🙂🌻
Masennustestissä kysellään tuota arvottomuudentunnetta. Miten helposti se syntyykään. Vaikka tilanteessaan se pitäisi mennä toisinpäin: toinen on arvoton, kun tekee läheiselle noin paljon pahaa. Vika on aina pettämässä. Hän olisi voinut valita rakentavamman tavan toimia pariauhdesolmussa.
Itse ajattelen jo, että minä olen yhtä arvokas, kuin ennen tuota tapahtumaa. Mieheni toimia en voi arvostaa. Salailu, toisen syyttely vainoharhaiseksi jne. Ne eivät ole kunnioitettavia piirteitä kenessäkään.
Voimia 🌻🙂🌻

Eläpä muuta sano. Itse tulin tekstiviestillä jätetyksi 45v miehen kohdalla. Joka kertoman mukaan on 100%:sen luotettava. 🙄 Tässä se luotettavuus nähtiin. Tuntuu, ettei mihinkään voi luottaa ja ei halua vanheta yksinään. 😳 Aika tunnekylmää touhua aikuisilta toimia noin. Itsestäni voin sanoa, että ole hyvin vahva persoona naisena. Kuitenkin sisältä aika pehmeä ja nyt sattuu ja lujaa.

mariella kirjoitti 23.11.2013 0:3

Hei🌻🙂🌻
Masennustestissä kysellään tuota arvottomuudentunnetta. Miten helposti se syntyykään. Vaikka tilanteessaan se pitäisi mennä toisinpäin: toinen on arvoton, kun tekee läheiselle noin paljon pahaa. Vika on aina pettämässä. Hän olisi voinut valita rakentavamman tavan toimia pariauhdesolmussa.
Itse ajattelen jo, että minä olen yhtä arvokas, kuin ennen tuota tapahtumaa. Mieheni toimia en voi arvostaa. Salailu, toisen syyttely vainoharhaiseksi jne. Ne eivät ole kunnioitettavia piirteitä kenessäkään.
Voimia 🌻🙂🌻

Niinpä - me ihmiset kun työnnämme toisen viaksi sen, mitä emme näe itsessämme. Minulle kävi niin, ja niin myös eksälleni, teimme toisillemme sen, työnsimme toistemme niskaan oman vikamme, mitä emme nähneet. Ja tunnistettuamme sen pyysimme ja saimme anteeksi, mutta suhde loppui silti. Aitous ja rehellisyys itselleen ja toiselle kannattaa aina mutta voi kun se on vaikeaa. Siihen kuuluu myös se vahva piirre, minkä onneksi näet, että ei ota vastaan asioita, jotka eivät totuudellisesti itselle kuulu. Hienoa kun voit kokea itsesi yhtä arvokkaaksi kuin ennen tapahtumaa.

Meillä miehillä, kohta sodan jälkeen kasvatetuilla, ei ole ollut hyviä eväitä aina kasvaa tunteviksi ja puhuviksi ja luottaviksi miehiksi. ITSELLÄNI paljastui, että olen hakenut eksästäni niin kovasti äitini, äidiltäni saamatonta syliä, että olin unohtanut että suhteessa pitää olla muutakin - ja kun tuo asia oli tiedostamaton, piilossa, niin se sotki minun puoleltani kaiken.

Siksi olisi pitänyt hakea itselleni apua, vaikka eksäni ei halunnutkaan, yli puoli vuotta sitten kun kihlat meni ekan kerran poikki vaikka seurustelu jatkui jka vaikka eksäni ei halunnut uskaltanut lähteä. Minun olisi pitänyt mennä hakemaan itselleni apua. Sen voisi kirjata yhdeksi apukeinoksi - on lupa huolehtia itsestään ja omista tarpeista ja kysymyksistä vaikka toinen osapuoli ei kokisi niitä arvokkaiksi, ei ymmärtäisi eikä lähtisi mukaan.
🌻🙂🌻
Kiitos Mariella jakamisesta!

Hei🌻🙂🌻
Sotien jälkeen kasvatettu nainen olen myös minä. Ei silloin juurikaan ajateltu tuon tunne- ja puhepuolen merkitystä. Kantapään kautta sen on itse myös joutunut opiskelemaan.
Mieheni on perusluonteeltaan moralisoiva...pettämiset ja pahoinpitelyt eivät oikein sovi yhteen hänen ns.ulkoisen arvomaailmansa kanssa.
Toivon sydämestäni, etteivät nämä ongelmat siirry lastemme perheisiin mallioppimisen kautta.
Meillä on nyt hiljainen kausi meneillään. Yleensä minä olen meillä se keskustelevampi mutta nyt ei vaan ole ollut mitään sanottavaa.
Pettämisestäkin olen ollut hiljaa, vaikka sainhan mieheltäni luvan jouluun asti asiasta puhua. Jos ei lopu, sitten kuulemma se on hän joka lähtee.
Aistin hänessä ahdistusta ja kiukkuakin...
Oma oloni on nyt ollut seesteisempi. Toivottavasti ei sitten vaan tyyntä myrskyn edellä.
Olen jo tottunut yksinoloon; se ei ahdista. Enemmälti tulee suru lasten edessä, mikäli meistä ei enää ole jatkamaan yhdessä.
Toivotan Sinulle voimia Pöllöhuuhkaja; tuoreessa kriisissä muistelen, että en syönyt, nukkunnut jne.
Eikä tämä kokonaan ole vieläkään ohi...

Kiitos Mariella, melekosta mykkäkoulua siellä sitten saman katon alla pittää. aikansa sitä varmaan kestää...

Ja täällä kyllä tässä tulee kylymää kyytiä koko ajan vieläkin vaikka pahimman luulin olevan ohi. Me asutaan sentään eri osotteissa.

Sain lainaksi kirjan "Jälleenrakennus (eron jälkeen)" Fischerin tekemä. Hyvä kirja!

Työstin sitä koko päivän kun oli mahdollista ja se auttoi minua hahmottamaan asioita, erehdyksekseni tarjosin suhteen arviointisivua eksälleni, ilman omia vastauksia, ja heitin jotain löytämääni ja sain täystyrmäyksen häneltä - hän siis seurustelee nyt jo sen ihastuksensa kanssa ja sanoo, että meidän suhde oli ohi jo silloin... minusta ei ollut ja koen tulleeni petetyksi - mutta yritin työstää itseäni eteenpäin ja ulos ja hän on tähän mennessä suostunut jonkinlaiseen vuoropuheluun edes meilitse, kiitos iso siitä hänelle, mutta tänään hän vaan räjähti - ehkä tekstasin jotain joka herätti tai kysyin -

kun vaan osaisin nyt jättää hänet kokonaan omilleen ja työstäisin vain itse omaa juttuani, se olisi viisasta, roikkumalla karkottaa hänet tietysti sitten lopullisesti. Tapa se on sekin päästä eteenpäin....

Kyllä me ihmiset ollaan kipeitä, ihan jokainen, jokaisessa suhteessa molemmissa on käsittelemätöntä tiedostamatonta kipeyttä, joka tekee tietänsä ulos sitä kautta mitä edes mitenkuinkin pääsee. Miehesi ehkä löysi jollekin omalle tukahdutetulle oman elämänsä tunteelle ulostulokanavan ihastuksen ja pettämisen kautta eikä osaa itselleenkään sitä selittää... voi jumala joka olet ihmisen ymmärrystä ylempi kun antaisit ymmärrystä...
🤨

Tässä yksi runoni joka tilanteesta on noussut.

Minä olin se toinen joka liikaa yritti..
Minä olin se kipeä joka kelvata halusi
Mutta peitin sen niin
Kipeisiin menneisiin
Ja itken sun perään kuin pieni lapsi kipeyksiin...

10+. Huutaminen, laulaminen autossa yksin ja stereot täysille, kun tulee tai löyrtyy sopiva kappale. Mulle se oli Joe Cockerin : What becomes of the Broken hearted (Mitä tulee sydämensä särkeneistä?)

What becomes of the broken-hearted Who have love that's now departed
I know, I've got to find Some kind of piece of mind

Roots of love grow all around But for me they come tumbling down
Every day heart aches grow a little stronger I can't stand this pain much longer

I'm searching though I don't succeed But someone's love leaves a growing need
Always lost, there's no place for beginning All thats left is an unhappy ending

What becomes of the broken-hearted…
(Weatherspoon, William Henry / Riser, Paul / Dean, James)

Huuda ulos kun voit, vatsamööykkyni hellitti hetkeksi.

😐

Sain monta hyvää näkökulmaa ja vastausta kipeisiin kysymyksiini Ylen areenan EROILLASTA!

SUOSITTELEN. PUHETTA HÄPEÄN PEITTOAMISEKSI JA HÄVITTÄMISEKSI.

http://areena.yle.fi/tv/2069237

12. Kävely myrskyssä päättömästi ympäri kaupunkia itkien ja rukoillen toimii kans!

Elämä voittaa. Kun eksän kanssa pääsee viel puheisiin, niin se on helpotusta helpotksen piällle. !☺️

13. Kiianmaan ja Fischerin erokirjat ja muukin kirjallisuus, jota kirjastossa on rutkasti. ITselleni "Kiltteydestä kipeät" auttoi myös hahmottamaan tilannettani, samoin "Parisuhteen huoltokirjja - ohjeita miehille", samoin "Hyvä ERo - uusi elämä", samoin "Kirjeitä Rakkaudessa Petetyille".

Löydä oma kirjasi jonka kanssa pääset vuoropuheluun. Mä olen hulluna työstänyt tota Fischerin "jälleenrakennus", ja se on auttanut TIEDOSTAMAAN OMIA KUMMALLISIA JA itsessäni olleita TIEDOSTAMATTOMIA piirteitä, arvoja, toimintatapoja, pelkoja ja haluja.

Suosittelen.☺️❤️

14. Ystävät. Ystävien peilausapu ja näkökulma asioihin on todellakin ollut tärkeää, en osannut sitä tuonne aiemmin laittaa, mutta olen todella kiitollinen muutamalle hyvälle ystävälle, joka ei ole kääntänyt katsettaan rikkonaisesta ja hajonneesta kaveristaan pois, eikä liiemmin yrittänyt neuvoa, pikemminkin antanut olla ja puhua sellaisena kuin olen. Ilman ystäviäni en olisi tässä. Kiitos!

15.A Oman elämän ottaminen omiin käsiin ja vastuun ottaminen siitä, oikeastaan sanoisin, että katseen kääntäminen omiin juttuihin, ihan omiin, niihin, mistä itsessään tykkää, mistä saa energiaa, mistä innostuu, mitätahansa se onkaan, niin sellaista, mikä on ihan just mun omaa tekemistä, olemista, harrastamista, kattomista, mitä tahansa. Siitä saan voimaa. Ja löydän tien omaan sisimpääni ja itseeni ja olen jälleen paremmin elossa.

15B. nimenomaan pois katsominen eksästä ja hänen ongelmistaan on tärkeää ja auttanut minua, joka ylivastuullisena suhteessa ollessani ajauduin katsomaan toista ja hänen ongelmiaan ihan turhaan ja ihan liiaksi ja myyden itseni sille suhteelle. Hyi olkoon näin jälkeenpäin ajattelen, ihan perseestä se kuvio, mutta miksi toteutin sitä - onkin jo kipeämpi kysymys ja saattaisi tarvita ihan oikeasta kallonkutistajan apua... 😀

Voimia sulle, etsi mitä tahansa hyvää elämääsi, joka on oikeasti sinusta itsestäsi lähtevää hyvää...
😉