Hei🌻🙂🌻
Pöllöhuuhkaja: pohdiskelen oman tunne-elämäni kaventumista ja mietiskelen elämää vuosia taaksepäin.
Oletan, että mieheni väkivaltaisuus on pikkuhiljaa, huomaamatta vienyt minulta kyvyn eri tunteisiin.
Ensimmäisen potkun sain ollessani viimeisilläni raskaana, esikoistamme odottaen. Onneksi ehdin kääntyä niin, ettei se osunut vatsaan.
Kolmatta lastamme odottaessani mieheni kuristi minua niin, että silmissäni sumeni.
Sitten on ollut hiuksista repimistä, tönimistä jne.
Tuo kaikki loppui, kun sairastuin vakavasti, fyysisesti jokunen vuosi sitten.
Nyt olen toipunutkin suht hyvin oman aktiivisuuteni kautta.
Sairaus on ollut, kuin suoja fyysiselle koskemattomuudelle.
Olen kai jäädyttänyt itseni tässä pelon alla elettyinä vuosina.
Nyt sitten tuli vielä tuo pettäminen...
Luulen, että joudun työskentelemään kauan itseni kanssa, jotta löytäisin hukassa olevan minäni 😯🗯️

mariella kirjoitti 6.1.2014 16:54

Hei🌻🙂🌻
Pöllöhuuhkaja: pohdiskelen oman tunne-elämäni kaventumista ja mietiskelen elämää vuosia taaksepäin.
Oletan, että mieheni väkivaltaisuus on pikkuhiljaa, huomaamatta vienyt minulta kyvyn eri tunteisiin.
Ensimmäisen potkun sain ollessani viimeisilläni raskaana, esikoistamme odottaen.
…

…Nyt sitten tuli vielä tuo pettäminen...
Luulen, että joudun työskentelemään kauan itseni kanssa, jotta löytäisin hukassa olevan minäni 😯🗯️

Mariella
Ah, voi paska, miksi tollaista on? Toinen purkaa pahaa oloaan toiseen tai vain alistaa...
Sä olet kuitenkin hakenut apua, olethan?!?

Minä mietin samansuuntaista, mutta paljon lievempänä, että miksi annoin kohdella itseäni niin kuin annoin, miksen kääntänyt kelkkaani, kun toinen kertoi ettei tiedä tunteistaan ja purki kihlauksen ja jäi kesäksi, ja sitten meni uudestaan kihloihin. Sitten purki kihlauksen kun törmäsi tähän uuteen, niin miksen kääntynyt kannoillani ja sanonut että se la Vie! Miksei mulla ollut itsetuntoa rakastaa itseäni niin paljon, että en olisi antautunut tuohon leikkiin tuollaisena tarttujana ja takertujana?

Ehkä siksi, että minun piti mennä rikki, että totisesti tietäisin alkaa opetella rakastamaan itseäni ja arvostamaan itseäni. pitämään omista rajoistani ja itsekunnioituksestani kiinni, tai edes alkamaan opetella sitä... sillä tiellä ollaan. Ja sitten toiset alkaa kunnioittamaan, kun ensin itse kunnioittaa itseään ja päättää pitää oman puolensa...

Horjun silti ja mietin välillä ikävöiden, että miksi, mutta saan apua siitä kun ajattelen, että toinen oli epävarma tunteistaan ja häilyvä ja valitsi sitten toisen, en ollut hänelle kelpaavainen tällaisenani.

Susta saan sen tunnun, että olet alkanut jo aikaa sitten piirtää ja pitää omia rajojasi.
Toivottavasti saat piirrettyä itsellesi kauniita viivoja ja hyviä asioita itsestäsi itsellesi. Sitä kautta tulet näkyväksi vahvuutesi kanssa myös meille kaikille muille, ja ukollesi.

JA HEI VIELÄ LOPUKSI TULI MIELEENI, ETTÄ ehkä ukkosi ei enää keksinyt mitään muuta keinoa saada sua epätasapainoon ja vahvalta jalustaltasi, kuin tuo pettäminen? 😝
Hänellä tosiaan taitaa olla hätä... voimia ja jaksamista nähdä tien päässä olevaan kauniiseen ruusupuskaan🌻🙂🌻

🙂🌻 Mariella, elämä voittaa aina.

Hyviä neuvoja kaikki mitä tässä ketjussa on annettu.

Liiku ulkona, metsässä, rannalla.. Huuda, laula, lue, keskustele.
Arvosta itseäsi, muistuta joka ikinen päivä itsellesi, että olet hyvä ja arvokas.

Joskus voi pieni matka, ihan yksin, helpottaa oloa. Varaa hotellihuone jostain, ihan vaikka kotimaasta vain, matkusta junalla ja tarkkaile ihmisiä, katsele maisemia ja paikanpäällä tutustu johonkin näyttelyyn, museoon ..kuvittele itsesi oman elämäsi romaaniin. "Rva Mariella" elämänsä taitekohdassa. Kuullostaa aivan älyttömältä, tiedän. Omaa pahaa oloani se on helpottanut usein. Olen ottanut välimatkaa elämästäni ja "kirjoittanut paremman seuraavan luvun" - ei mitään uuden suuren rakkauden kohtaamisia vaan "hän katseli puistossa leikkiviä lapsia ja auringon kultaamia vaahteran oksia ja ajatteli, miten kaunista elämä kuitenkin on" 🙂

Hanki positiivisia elämyksiä, vaikka alkuun niitä joutuu itselleen melkein väkisin vääntämään. Silti, jokaisessa päivässä on monta hyvää asiaa. Illan päätteeksi, ennen nukkumaan menoa, kaiva synkimmästäkin päivästä kymmenen hyvää asiaa. Viimeisiä joutuu todella rutistamaan itsestään, silloinkin kun asiat on hyvin. Se juuri on tuon tehtävän tarkoitus, että joutuu miettimään.

Vähä vähältä kipu väistyy ☺️❤️

En tiedä oliko ketjussa jo aiemmin, mutta yksi parantava asia on ehdottomasti nukkuminen. Pidä unirytmi säännöllisenä ja opettele nukkumaan aina se minkä kroppasi tarvitsee. Pienikin muutos saa unen epätasapainoon ja siitä seuraa isompi epätasapaino. Huomasin vaan tänään taas, kun nukuin koko yön, on päiväni ollut paljon parempi. Toki se vaati edellisen yön valvomisen ja koko eilisen päivän väkisin valveillaolon, jotta uni illalla tuli. Vaikeiden asioiden vatvominen pitäisi tehdä aamulla ja päivällä, niin eivät liikaa kuormittaisi iltaa. Kaikki tietysti kuulostaa helpommalta kuin on 😟

Minulle oli tosi vaikeaa ymmärtää, että pitkä suhde on tosiaan päättynyt. Että häntä ei kiinnosta mitä minä teen tai mitä minulle kuuluu. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei tosiaankaan ollut. Tukea ja apua ei ole enää sieltä odotettavissa, nyt on mentävä yksin eteenpäin.

Roikotin häntä pitkään siinä kertoilemalla mitä aion tehdä ja mihin muuttaa. Odotin, että hän lupauksensa mukaan auttaisi tavaroiden jaossa ym.

Nyt olen tarttunut toimeen ja järjestänyt raha-asiat, tavaroiden jaon (yksin, otin vain minkä halusin) ja rakentanut itselleni uuden kodin, jossa exää en tule näkemään. Henkinen irtiotto hoitamalla asiat odottamatta hänen mielipidettään tai edes kertomatta hänelle.

Helpottaa kummasti (toivon).

Tsemppiä kaikille!

Hei 🌻🙂🌻
Kiitokset teille kannustavista kommenteistanne. Olen hankkinut ammattiapua ja jotenkin tuntuu siltä, että vuosikausia padottujen tunteiden kanssa tässä kamppaillaan.
Hyviä ehdotuksia oli nuo reissut yms.mutta fyysinen puoli asettaa vielä rajat tässä sairaudessani, eli ei ole mahdollista niitä toteuttaa.
Mutta kaikki ei ole niin mustavalkoista: myös mies kärsii, nyt havahduttuaan siihen täysin, mitä on teoillaan aiheuttanut.
Ja mitä avioliittomme tulee: toki siinä on ollut ne hyvätkin hetkensä. Eihän sitä muuten tässä taistelisi toinen rinnallaan. Mehän ei olla erottu, vielä ainakaan.
Elämän kriisejä kestää aikansa (meillä ollut perhepiirissä sairastelua, kuolemia, kolareita) mutta lääkärini totesi, että joskus se kamelin selkä vain katkeaa ja voimat loppuvat.
Nyt sitten ehdotuksia olivat terapia ja lääkitys, jotta pääsisin pahimman ylitse.
Rakkaussuhde sisältää aina riskejä. Vaikka seurustelumme kesti pitkään, ei se tutustumisvaiheineen ennakoinut kaikkea, mitä nyt on läpikäyty.
En luovuta helpolla ja koska miehen suhde ei ollut hänelle merkityksellinen, ei hänkään eroa halua.
Ja lisäksi tuon syrjähypyn aikainen mieliala ei todellakaan ollut normaali, sitä seurannut masennusjakso hänellä huomioiden.
Menen nyt päivän kerrallaan ja kuitenkin on usko parempaan huomiseen jäljellä, rippeinä tosin.
Säälittää ne ihmiset, jotka vielä tulevat jätetyksi pettämisen myötä. Ei uusi suhde tuo onnea ja autuutta, kun siihen heti hypätään, ilman surutyötä entisestä.
Voimia teille kaikille ja etenkin sinulle Pöllöhuuhkaja: minusta työstät eroasiaa hyvin. Sinulla on vielä tulevaisuudessa mahdollisuudet suhteeseen, perheeseen ja lapsiin, vaikka ne nyt ehkä tuntuvatkin kaukaisilta ajatuksen tasolla 😐
Voimia teille kaikille 🌻🙂🌻

Kiitokset Mariella sulle myös jakamisesta ja keskustelusta. Kamelin selkä katkeaa joskus, ja se joskus voi olla hyvä alku jollekin uudelle - tosiasioiden tunnustaminen on totuuden... miten se sanoi Paasikivi politiikasta, mutta ihmiselämässäkin uusi kasvu voi alkaa siitä, kun toteaa romahtaneensa ja epäonnistuneensa. Tuhkasta nousee feeniks-lintu jossain antiikin mytologioissa, mutta jos epäonnistumistaan ei myönnä, niin se voi olla pahin este uudelle kasvulle.

Elämä jatkuu hyvään suuntaan täällä, kun jaksaa katsella kohti hyviä oman elämän asioita ja kääntää selkänsä menneelle, jota en saa takaisin, joka ei ole tässä käsillä, jossa ei ole sitä ihmistä jota halusin ja rakastin - siis joka on itse lähtenyt pois toisen luokse. Tarrasin pitkään kiinni toiveeseeni, en osannut hyväksyä tilannetta, ja nyt on helpompaa.😉

Johanna2013 kirjoitti 7.1.2014 20:0

Minulle oli tosi vaikeaa ymmärtää, että pitkä suhde on tosiaan päättynyt. Että häntä ei kiinnosta mitä minä teen tai mitä minulle kuuluu.…
…Roikotin häntä pitkään siinä kertoilemalla mitä aion tehdä ja mihin muuttaa. Odotin, että hän lupauksensa mukaan auttaisi tavaroiden jaossa ym.
…Nyt olen tarttunut toimeen ja järjestänyt raha-asiat, tavaroiden jaon (yksin, otin vain minkä halusin) ja rakentanut itselleni uuden kodin, jossa exää en tule näkemään. Henkinen irtiotto hoitamalla asiat odottamatta hänen mielipidettään tai edes kertomatta hänelle.

Helpottaa kummasti (toivon).

Kuulostaa jollain tapaa tutulta selviytymisen strategialta, minä myös olen kokenut hyväksi kun alkaa keskittymään omaan elämäänsä, kantamaan siitä vastuuta ja löytämään sieltä hyviä asioita. Tähän noi parisuhde-ero-oppaattkin näyttää kannustavan, kun sitä toisen elämää ei oikein voi elää, varsinkaan kun toinen lähtee pois omasta valinnastaan - tai toiselle ei voi omaa elämäänsä enää sälyttää tai jakaa, kun toinen on valinnut mennä pois.

Tilanteen tunnustamista hankaloitti minulla ainakin se, että eksäni häilyi aluksi pitkään kahden miehen välillä ja sitten kun valitsi, niin ehkä syyllisyydentuntojaan tyynnytelläkseen tapasi minua ja ehkä yritti auttaakin minua, kunnes tuli omalta osaltaan sen tien päähän ja sulkeutui minulta miltei täysin. Se helpotti minua, kun oli pakko tunnustaa tosiasiat ja nyt menee jo huomattavasti paremmin.☺️

girl71 kirjoitti 21.11.2013 20:31

Samojen asioiden kanssa täälläkin kamppaillaan... en vain keksi mitään mitä lisätä :-/. Vallalla voimakas viha -vaihe toista ja uutta kumppania kohtaan. Miten siitä pääsee yli; en toivo toiselle mitään hyvää vaan toivon samaa joskus hänen kohdalleen. Hirvittäviä ajatuksia. Ja kaikesta näkee että toinen nauttii etkä itsellesi voi mitään. 🙁

Hei girl71, jos seikkailet viel täällä niin kertoisitko miten työstit vihaa ulos, miten annoit sen tulla ulos? Olis mielenkiintoista kuulla, miten te toiset.🤕 😀 😀

15. (?)
Parhaita palikoita olen löytänyt siltä suunnalta, että alan katsoa omaa elämääni ja sen hyviä asioita, samoin siihen suuntaan sitä, mitä hyvää haluaisin omalta elämältäni.

Liiallisen Kiltteyden pohtiminen on johtanut minut ajattelemaan, miten olla kiltti itselleni, arvostaa itseäni ja tehdä valintoja jokapäivä elämässä siihen suuntaan, silti tallomatta muita.

16 (?) Katkeruus ja kysymykset, joihin ei saa vastauksia tuntuvat umpikujilta. Ne pitää saada kysyä, ja ne pitäis saada myös heivattua yli laidan rasittamasta ja upottamasta omaa elämän venettä suohon. Omaan elämään hyvällä silmällä katsominen on toiminut myös tässä - samoin se, että tajuaa noiden katkerien umpikujien vievän itseään vikaan. Niistä mun pitää tietoisesti kääntää katseeni pois.

17. Vihan tunteiden käsittely on tässä käsillä, joitakin temppuja ja menetelmiä on jo kokeiltu mutta odotan vielä löytäväni ja saavani kokeiltavaksi muutakin. Tyynyn hakkaaminen tuntuu tyhmältä, mutta sitäkin teen, jos on pakko ja tilanne sellainen. Seinien kaataminen (=yritys) on koko kroppaa vaativa fyysinen ponnistus joka vois toimia. Uidessa käydessäni puhalsin alas veteen ja rupesin samalla solvaamaan sinne veteen eksääni, se helpotti jonkin verran, tuli uimiseen uutta puhtia ja fyysinen liikunta sekä sauna ja kylmäallas tekivät tehtävänsä hyvin. Olin lauhkea kuin lammas kun kävelin kotiin pakkasessa.

Ystäväni kertoi oman avioero-pettämiskuvionsa aikaan käyneensä lenkillä ja potkineensa lumipenkkoja ja liikennemerkkitollppia. Tehneensä myös valmiiseen hittibiisiin uudet sanat, joissa napsi turpiin vaimonsa vietellyttä miestä. Niin mäkin tein tyynylle, mutta eihän se juttu ollut siitä kolmannesta pyörästä alunperinkään lähtöisin meillä, vaan mun eksästä ja hänen ja mun suhteen toimimattomuudesta. Meidän suhde ei vaan kelvannut ja mä en riittänyt hänelle. Minä en osannut sitä hänen tunneilmaisuaan ottaa vastaan ja hän ei osannut mua laittaa tarpeeksi tarmokkaasti menemään. Kumpikin vältteli vastuutaan omista tunteista ja niiden kertomisesta.

Vihan tunteiden tiedollistamismenetelmiä haen lisää. Tämä tunne täytyy saada sisältä pois piinaamasta ja haittaamasta. Mä haluan siivota eksäni ulos lopullisesti sisältäni, jonne olen hänet unelmoidessani kätkenyt. Ei kai siitä voi itseään syyttää, se on luonnollista kun rakastuu.😉

Kerro sie mitä omalla kohdallasi löysit, mikä auttoi?

Hei 🌻🙂🌻
Minusta Sinä olet hyvin analysoinut tapoja, joilla pääsee eteenpäin.
Minäkin tunsin eilen pitkästä aikaa iloa: kävin ulkona syömässä osan lasteni kanssa ja samalla huomasin sen, kuinka ikävöin kaupunkiin muuttaneita lapsiani. He toivat kotona asuessaan raikkautta ja rakkautta elämääni. Mutta; taito on päästää irti poikasista, jotta he voivat kokeilla siipiensä kestävyyttä ja päästä eteenpäin elämässä.
Mieheni selkeästi välttelee masentunutta olemustani. Jopa niin paljon, että eilen jo kysyin onko hänellä jälleen jotain säätöä meneillään.
Mies kielsi tämän ja sanoi ehdottaneensa minulle yhdessä tekemisiä. Ehkä näin onkin mutta niissä ehdotuksissa ei yleensä oteta huomioon sairauteni luomia fyysisiä rajoitteita.
Ja sekin: miksi sen aina pitää olla tekemistä? Eikö joskus voisi pysähtyä kasvotusten ja yrittää luoda keskusteluyhteyttä???
Tai edes kysyä, miten on mennyt, samalla tavoin, kuin minä häneltä työpäivän jälkeen teen???

Luulenpa, että ei moni muukaan joka on pettänyt kysy kovin herkästi, että miten on mennyt ja mikä on olo, koska pelkää kaivavansa jälleen kerran puheenaiheeksi pettämisen. Meillä vaimo tulee varsin usein osoittamaan hellyyttä ja rakkautta mutta välttää ottamasta puheeksi sellaista joka johtaisi keskusteluun pettämisestä.

Toinen asia on, ettei kukko käskien... ja jne. Joskus kun olo on synkeä ja vaimo tämän selvästi huomaa, hän saattaa mennä tavallaan kuoreensa, koska hänelle tulee paha olo siitä, että on aiheuttanut toisen pahan olon. Kun sanon, ettei hänen tarvitse muuta kuin halata ja sanoa, että kyllä me tästä selvitään, niin sitten siitä lohduttamisesta menee tietysti siltä erää kokonaan maku. Sen jälkeen vaimoa harmittaa paitsi aiheuttamansa paha olo, myös se, ettei hän osaa lohduttaa. No, eivät nämä ole sen vakavampia tilanteita olleet. Tilanne laukeaa esim. siihen, että kumpikaan ei yritä sanoa mitään erityistä, halataan vaan ja annetaan pahan olon liueta. Adrenaliini ja muut stressihorminit eivät häviä heti joten on annettava aikaa.

Eli yksi palikka:
Jos puoliso on vielä maisemissa, niin halaa tunteella ja ajan kanssa niin, että saat tuntuman toisen sydämen lyönneistä, hengityksestä, tuoksusta ja miltä poski ja hiukset tuntuvat.

Hei 🌻🙂🌻
Beren: olet ehkä oikeassa. Meillä kai se syyllisyydentunto miehellä estää kohtaamasta tätä tilannetta. Helpompi paeta tekemään omia juttuja.
Toisaalta koen, että en itsekkään aina tiedä, mitä tunnen häntä kohtaan. Luulen, että tämä masennus vei tunteet ja suru on ainoa tunne, minkä koen.
Ja kysymykset..miksi meille, tässä vaiheessa elämää??? Kaikkien muiden vastoinkäymisten jälkeen vielä tämä?
Vastauksia ei taida löytyä koskaan.

18. selviytymiskeino-/palikka/apuväline on TUNNEVIHKO.
Sain idean tämän päivän keskustelussa. Kirjata kaikenlaisia tunteita, minusta tuntuu... miloin päivän aikana miltäkin ja kirjata ne itselleen ylös nähdäkseen millaisia tunteita tulee ja menee päivän mittaan. Siinä kait sitten oppii sanomaankin tunteitaan ulos tarvittaessa, kun ekaks opettelee tunnistamaan ja nimeämään itselleen.

Olekko kokeillu? Mä alotan.
😋

putosin johonkin ihan outoon masennukseen tai ikävään, kun tuli pienissä asioissa monessa lunta tupaan tänään. Meinasin ihan uupua. Samaten siihen, että eksä pyörii vielä mielessä ja vaivaan sillä ihan turhaan päätäni. Parille ystävälle sain purettua asiaa ja sitten päätin vaan mennä uimaan ja puhaltamaan sen kaiken paskan sisältäni ulos sinne altaaseen, ja se helpotti. On siellä varmaan ens yönä vedenpuhdistuslaitteet solomussa kun on niin paljon pahhaa oloa sinne pukattu, siinäpähän tullee nekkii laittteet koeponnistettua - HIHHIH.

Altaassa tein myös sen päätöksen, että kasaan kaikki kirjastosta lainassa olleet parisuhdehelvettioppaat kassiin ja palautan huomenna, vaikken ole kaikkia lukenut. Prosessiin saa jäädä yksi kirja ja toinen kasvuryhmätehtävä. Sitten kohti omaa uutta elämää, mitä elämä tuokaan tullessaan.☺️😠