Hei Mariella ja Miekkonen,

Tuntuu pahalta, että pettäjä ei kykene tulemaan vastaan ja käsittelemään pettämistään avoimesti ja rehellisesti sekä myötätuntoa osoittaen.

En erityisesti pitä siitä, että keskustellaan nettilinkkien kautta mutta nyt syyllistyn tähän itse, koska en juuri nyt osaa oikein lisätä mitään siihen mitä olen jo aikaisemmin todennut. En noteeraa kovin korkealle Valittuja Paloja mutta niiden sivuilla törmäsin varsin selkeään tekstiin siitä miten pettämisen yhteydessä tulisi toimia jotta sen yli päästään. Siinäkin korostetaan sitä, että pettäjä jaksaa käydä asiat läpi huolellisesti ja rehellisesti.

http://www.rd.com/advice/relationships/15-steps-to-surviving-an-affair/

Edelleen toivotan voimia jaksaa eteenpäin.

Hei te kaikki 🌻🙂🌻
Arvelin teidän jo olevan kyllästyneen tähän asian jauhamiseen mutta positiivista on se, että sain lisäkommentteja.
Keskustelimme vielä miehen kanssa asiasta ja tässä ehkä on käynyt niin, ettei mieheni ollut ymmärtänyt tuon toisen naisen signaaleja omassa, masentuneessa olossaan. Hän käsitti puhelimessa tapahtuneiden keskustelujen olleen ns.liiketphtumaan liittyviä. Samoin myös keskustelujen, joita käytiin kolmannen mieatuttavamme ollessaan myös tilanteissa ( 2 kpl.) läsnä.
Muistan sen, kuinka mieheni masennusaikaan harmitteli sitä, että mikäli poikamme olisi suorittanut tuon työtehtävän, suhdetta ei tuskin olisi alkanut. Nainen soitteli jatkossaaiitä, mitä mieheni oli tykännyt teatterista ja siitä se yhteydenpito pikkuhiljaa alkoi.
Mies oli kertonut naiselle tuntevansa, ettei ole oikein kunnossa. Ja tämähän oli selkeä virhe häneltä. Samoin puheensa siitä, että tekee liian pitkiä päiväi ja minä olen tuolloin yksin.
Ehkäpä hyvinkin tietoisesti nainen ymmärsi sen, että nyt on tilaisuus tässä syventää tuntemista ja ehdotteli myös noita tapaamisia kahden kesken.
Uskon ja tiedänkin sen, että mies katuu aidosti. Tuolloin masennuksen käänsi vauhtipuolelle tämä suhde. Tunteet minua kohtaan siirtyivät syrjään ja lopulta olemassoloni, sekä perhe unohdettiin.
Minun mielestäni tämä tuttavanainen teki helvetin väärin tuossa asiass.
Hänellä oli omat syynsä siihen: ehkäpä yli 50-vuotiaana halusi testata viehätysvoimansa...
Kuten jo aiemmin olen todennut: mieheni omassa psyykkisessä tilassaan oli ns.helppo kohde. Hän tavallaan tarrautui kuin viimeiseen oljenkorteen tähän suhteeseen.
Kun realiteetit alkoivat hänelle palutua, tuli pelko siitä, miten tässä nyt käy. Viimeiseen asti hän yritti salata ja valehdella, ettei mitään toista naista ole ollut. Hän todella pelkäsi minun lähtevän.
Nainenhan häiriköi myöhemminkin ja kuten oli sovittu, mies kertoi tästä.
Luulen, ettei meillä tämän suhteen yksityiskohdat koskaan selviä: syynä on se, ettei mies ollut tuolloin kunnossa.
Eniten nyt pelkään sitä, että entä jos tämä toistuu: psyykeongelmat eivät ole yksinkertainen asia ja vaikka mies nyt sanookin, että sellaisen helvetin hän kävi läpi syvän masennuksensa ja itseinhonsa, sekä syyllisyydentunteidensa kanssa, olen epävarma...
Mutta milloin elämässä voi olla täysin varma mistään??
Siinäpä lisää pohdiskeltavaa meille kaikille.
Ja suuri kiitosvastauksistanne jälleen🌻🙂🌻

Hei,

Itse olen kamppaillut sen kanssa mitä kaikkea haluan tietää ja kuinka tarkasti. Vaimo on lähtökohtaisesti halukas vastaamaan mutta huolestunut, että mennään jo sellaisiin yksityiskohtiin joista on enemmän haittaa. En todella tiedä missä raja kulkee. Nyt tiedän ehkä jo tarpeettomia yksityiskohtia ja kuitenkin tietyllä tasolla mieli kaipaa vielä lisää tietoa. Aivan kuin mieli kuvittelisi, että kun tarpeeksi tietää, voi ymmärtää ja saada otteen tapahtuneesta, pettäminen muuttuisi jotenkin mielekkääksi tarinaksi.

Taitaa täytyä vain hyväksyä, että pettäminen ei muutu mielekkääksi, vaikka tietäisi kuinka paljon. Täytyy hyväksyä, että kyse on inhimillisestä heikkoudesta ja erehtyväisyydestä, tehdystä virheestä jonko voi antaa anteeksi, hyväksyä virheenä. Mitkä ne anteeksiannon ehdot ovat, on parin keskenään työstettävä.

Olen antanut pettämisen anteeksi ja hyväksynyt, että vaimooni liittyy tämä pettäminen monien muiden asioiden ohella. Se miten ja missä vaiheessa voin ajatella tapahtunutta pettämistä tuntematta pistoa sydämessäni, en vielä tiedä. Ja tähän liittyy tämä valtava tietämisen halu. Haluun yrittää muuttaa tapahtunut ymmärrettäväksi arkipäiväiseksi asiaksi.

Tiedostan, että tässä on vaara jäädä haitallisesti vatvomaan tapahtumien yksityiskohtia. Yksityiskohdat eivät muuta tapahtunutta mielekkäämmäksi vaan voivat puolestaan kiinnittää tapahtumat tiukemmin aivojen muistiin.

Tällaisen kuvauksen löysin Mielenterveystalon sivuilta:

Jos ajatellaan janaa, raja ongelman hyödyllisen käsittelyn ja asian hyödyttömän vatvomisen välillä voisi kulkea näin: Janan vasemmassa päässä on ongelman sekä siihen liittyvien tunteiden ja tarpeiden kieltämien, keskellä janaa sijaitsee ongelman olemassaolon hyväksyminen ja tarpeellinen käsittely ja janan oikeassa päässä ongelman ja siihen liittyvien ajatusten sekä tunteiden voimavaroja kuluttava pyörittäminen.

Ongelmana märehtimisessä on se, että tapahtuman keskellä ihminen harvoin kyseenalaistaa toimintansa hyödyllisyyttä. Märehtimistä pidetään vähän kuin itsestään selvyytenä. Ihminen vilpittömästi ajattelee ratkovansa ongelmaa, mutta itse asiassa tilanne ajautuu huonompaan suuntaan. Ensimmäinen askel märehtimisestä tehokkaaseen ongelmanratkaisuun on huomata milloin mielessä on tapahtunut siirtyminen hyödyllisestä ongelmanratkaisusta kehää kiertävään märehtimiseen. Niin ikään on hyvä oppia erottamaan tunteiden säätely tunteissa vellomisesta.

Ahdistava asioiden vatvominen voi ilmetä myös loputtomina sisäisinä oikeudenkäynteinä. Ikään kuin syyllisen löytäminen olisi aina oleellista. Oleellisempaa kuin jälkipelit, voisi usein olla kysymys: " Miten tästä eteenpäin? " Mitä voin tehdä saattaakseni elämäni takaisin tasapainoon?

Aina ei ole helppoa arvioida, mikä on vatvomista ja mikä hyödyllistä tilannearviota. Toiseenkaan ääripäähän eli tunteiden, tarpeiden ja ristiriitojen kieltämiseen sekä poisleikkaamiseen ei ole syytä lähteä. Tämäkään ratkaisu ei ole toimiva. Se aiheuttaa yhtä lailla mielenterveyden kuormittumista.

Sen hyväksyminen, että minä ja muut ihmiset olemme moneltakin osaa vajavaisia, heikkoja mutta samaan aikaan ainutlaatuisia ja arvokkaita voi osaltaan vapauttaa astumaan eteenpäin vatvovien ajatuksien kierteestä. Voi myös kokeilla auttaako, jos toteaa itselleen jämäkästi, että: "Nyt stop! Vatvova tapa ei ole hyödyllistä eikä arvojeni mukaista. Se aiheuttaa enemmän kärsimystä, kuin tuottaa ratkaisuja".

Toivotan kaikille voimia käydä läpi ja käsitellä omia ajatuksiaan.

Hei;🌻🙂🌻
Onhan olemassa vanha sanontakin, että mitä sielu ei tiedä, sitä sydän ei sure.
Itselläni suurimmat ongelmat liittyivät alussa niihin epäonnistuneiksi sanotuiksi seksin yrityksiksi . Nyt oikeastaan ymmärrän sen, miksi mies kyseli sitä, mikä on seksiä. Toivoi kai vastausta, että loppuunviety yhdyntä.
Tuolloin sanoin, että kaikki intiimialueen toiminta on seksiä. Se, että yrittämistä oli kaksi kertaa, oli vaikea kestää. Nuo tapahtuivat autoisamme ja jolloin tapaa koen, että ne ovat saastuneita. Miedon kertonut, mikä oli toisen kerran automme, toisesta en ole varma 😐
Aika hyvin työ/asiointireissuihin nämä tapaamiset sidottiin. Joku kerta oli vielä sellainen, että mieheni haki tuon kaupungin apteekista lääkkeitä minulle krooniseen sairauteni☹️
En tiedä auttaako tuo yksityiskohtien tietäminen. Tieto lisää vaan tuskaa...Sen, onko minulle valehdeltu ( esim.nyt tämä suhteen alkamisajnkohta) ovat merkityksellisiä sen vuoksi, että miten voin jatkoa ajatellen luottaa ihmiseen, jok valehtelee minulle?
Oletko sinä Beren havainnut ristiriitaisuuksia vaimosi kertomuksessa? Sisältyikö hänen pettämiseensä seksiä? Entä pettämisen kesto? Meillähän kesto oli n.3 kuukutt, joista n.2 1/2 kuukautta tajusin, että jotain on meneillään. Ihmettelen suuresti sitä, miten mies epäilyistäni huolimatta jatkoi hommaa puhelinsuhteena kiinnijäämisen ast? Jälkikäteen hän ei edes muista tajunneensa sitä, että epäilin???
Eli ymmärrän nyt selkeämminsen, että joku osa hänen psyykkeessä ei ollut kunnossa.
Järkyttävintä oli se hänen putoamisensa syvään masennukseen asian paljastumisen myötä.
Tuolloin minun piti, petettynä jaksaa olla se, joka pyöritti arkea, käyttäytyi lapsille normaalisti, vaikka he kuulivat asiasta. Siis kaikenkaikkiaan vahva tukipilari, joka näytti ulospäin sen, että elämästä selvitään, vaikka vaikeuksia onkin.
Ehkä siitä alkoi omien tunteitteni paketointi, hautaaminen sielun sisälle. Tämä tilahan jatkuu yhä.
Ehkä Sinä Beren itse tiedät sisimmässäsi sen, mitä haluat tietää. Vaimosi on pettänyt joka tapauksessa olivat siihen liittyneet tapahrumat yksityiskohtaisti sitten millaisia tahansa. Minun mielipiteeni on se, ettei kannata kiertää puukkoa haavassa. Minä tein sen virheen ja sen myötä pyörittelen tapahtumia välillä mielessä. Eihän se tehtyä tekemättömäksi saa.
Voimia sinulle ja on ollut hyvin antoisaa vaihtaa ajatuksia sinun, samoin kuin Miekkosen kanssa. Hänellä vaikea tilanne ja toivoin, että se alkaisi helpottamaan mahdollisimman pian. Ehkäpä tässä vielä palaamme ajatusten vaihdon merkeissä.
Kaikkea hyvää toivoen 🌻🙂🌻

Moro.
Niin se on kyllä hyvä kysymys että mikä tieto on tarpeeksi kun pettämisestä puhutaan?
Eli onko hyvä tietää montako kertaa on touhuttu ja missä?
Vai johtaako nämä tiedot vaan petetyllä suurempaan ahdistukseen.
Meillä nämä asiat on epämääräisiä tai siis sillalailla, että ovat muuttuneet eli valheita on tullut.Sitten vaimo vielä sanoo että mitä hyvää se tuo tähän vaikka tietäisitkin kaiken,ei mitään. Eli katse tulevaisuuteen ja älä kaivele vanhoja. Mutta kun vaivaa nämä asiat, sanoo se vaimo nyt sitten mitä vaan. Omaa nahkaansa hän mielestäni pääasiassa suojelee sillä ettei avoimesti kerro.

Jotenkin vaan pitäisi saada asiat omassa päässä järjestykseen ja sellaiselle taajuudelle että pystyis olla pyörittelemättä näitä päässään. Ihan kun vaimo sanoi että älä mieti niitä...mieti jotain muuta. Olisikin niin yksinkertaisen helppoa. Toki asioihin pystyy omassa päässään vaikuttamaan jossain määrin mutta tämä juttu tuntuu sellaiselta että
vaikka haluaisi että ajatukset suuntautuisi muualle niin se ei vaan auta, vaan tämä paska tunkee sieltä läpi. Vaikka tässä nyt sitten eroaisikin niin silti nämä asiat pitäs saada jonkinlaiseen järjestykseen. Jotenkin vaan tuntuu että tuskimpa sitä enää toiseen voi sillalailla luottaa että tästä jotain tulisi. Siitä nyt ainakaan mitään tule että kyttää toisen menemisiä/tekemisiä. Millä luottamuksen rakentaa? Ajalla joo, mutta siinä menee vuosia. En tiedä onko vaivan arvoinen. Joillain ihmisillä vaan on nähtävästi ihan tapa pettää ja itse oon miettinyt että mitäs jos vaimollekkin on tullut nyt sellainen tapa tässä viime vuosina. Toki vakuuttaa että ei koskaan enää mutta...... luota nyt siihen sitten. Kyllä nämä vaikeita juttuja on. Pitäisi olla se kristallipallo😉

Hei,

Vaimo ihastui töiden kautta tutuksi tulleeseen mieheen ja suhde johti seksiin muutama vuosi sitten kesällä kun meillä oli kesälomat osin eri aikaan lastenhoidon takia. Vaimo lopetti itse suhteen sen kesän jälkeen. Suhteen aikana huomasin hyvin vähän mitään poikkeavaa, edes näin jälkikäteen ajatellen. Vaimo eli tavallaan rinnakkaistodellisuutta huomion kohteena, eskapistista fantasiaa jonka hän suhteen lopetettuaan yritti vain koteloida ja unohtaa.

Suhteen nyt myöhemmin paljastuttua, vaimo on kertonut varsin avoimesti sen mitä olen halunnut tietää. Kaikkinensa olen havainnut, että jos en jotain tiedä, mieli muodostaa epämääräisiä mörköjä joita ei pysty käsittelemään. Toisaalta, jos vaimo ei vastaisi, sitä ajattelisi, että asiaan liittyy jotain erityisen pahaa. Näin ollen on harkittava mitä kysyy. Tällä hetkellä tiedän hyvinkin tarkasti tapahtuneeseen liittyvät yksityiskohdat. Vaikka tapahtumista kuuleminen sattuu, on jälkikäteen tuntunut, että on hyvä tietää niin ei tarvitse kuvitella. Vaimon kertomus on ollut avoin ja johdonmukainen joten minulla ei ole mitään syytä epäillä, etteikö hän kertoisi niin kuin asia on. Totuuden kertomista on helpottanut se, että hänelle se on paketoitua historiaa. Tosin paketin avaaminen on ollut tuskallista.

Nyt olen tullut siihen pisteeseen, että pidän tietoisesti taukoa kyselyssä ja kuulostelen vähän miten ajatukset asettuvat. Annan vähän ajan kulua ja mielen rauhoittua ja palaan tarvittaessa sellaisten kysymysten kanssa jotka tuntuvat vaativan lisäselvitystä senkin jälkeen kun olen asiaa ajan kanssa kypsytellyt. Alkoi nimittäin tuntua siltä, että ajan totuutta takaa, vaikka olen sen jo tavoittanut. Tosin nyt minulla on hyvin varma olo siitä, että tosiaan tiedän totuuden.

Yksi asia joka vaikuttaisi nyt päällimmäisenä vaivaavan on sellainen mieleen tunkeva kuva vaimosta tämän toisen miehen kanssa. Samankaltainen tilanne kuin niillä joilla puolison exä vaivaa mieltä. Tämä on turhaa aivokuormaa joka ei auta asian käsittelyssä ja siitä olisi mukava päästä eroon.

Voimia kaikille!

Hei🌻🙂🌻
Minuakin vaivaa mielikuva naisesta eri touhuissa mieheni kanssa😳
Nyt tänään varmistui se, että minulla on pisteytystestin mukaan, joka lääkärissä tehtiin, vaikea masennus.
Mieheni ensireaktio oli se, ettei hän enää jaksa rinnallani mutta hyvin pian se vaihtui siihen, että yhdessä tästä selvitään, koska myös hänen pettämisenä on osasyy masennukseeni.
Mieskin on väsynyt ja nyt sitten epävarma siitäkin, koska suhde alkoi. Toisaalta tarkemmin asiaa miettiessään, tuli siihen tulokseen, että nainen oli ihastunut häneen jo aiemmin ja ei hän itse tuntenut mitään erikoista koko suhteen aikana. Kaikki oli yhtä samaa "sumussa" olemista, eikä rakkaudesta edes puhuttu.
Tiedän, ettei tuo suhde ole ainoa syy masentumiseenk. Onhan tässä liitossa muitakin käsittelemättömiä alsioita, jotka nyt tulivat pintaan tämän tapahtuman myötä.
Kuinka paljon ihminen voi antaa anteeksi huonosti kohtelua?
Tällä hetkellä en tunne mitään miestäni kohtaan. Kaikki tunteet ovat ihan jäässä.
Ehkä minä joku päivä paranen...nyt olen rikki mennyt ihminen ☹️

Hei Mariella,

Ikävä kuulla, että tilanne on noin paha. Toisaalta kun masennusta hoidetaan, ennuste on varsin hyvä.

Masennukselle lienee tyypillistä, että tuntemukset laimenevat. Voit hyvinkin löytää uudestaan tunneyhteyden mieheesi kun panostatte molempien henkiseen hyvinvointiin. Todennäköisesti pettämisen aiheuttamaan pahaan oloon on sekaantunut muutakin pahaa oloa jonka syynä on pidetty pettämistä. Kun yleinen henkinen hyvinvointi alkaa parantua, alkaanee pettäminenkin asettua paremmin ymmärrettäviin mittasuhteisiin ja todennäköisesti on helpommin annettavissa anteeksi.

Toivottavasti saat sopivaa hoitoa masennukseen ja löydätte miehesi kanssa paremman keskusteluyhteyden nyt kun lääkäri on todennut masennuksesi ja keskusteluihin tulee uusia elementtejä, eikä kaikki keskustelu projisoidu niin paljon pettämiseen. Silloin keskustelu on varmasti miehellesi helpompaa.

Toivotan voimia hakea hyvää hoitoa masennukseen🌻🙂🌻

Hei🌻🙂🌻
Kiitokset kannustavista sanoistasi. Yritän nyt löytää apua, koska vaikka lähete erikoissairaanhoitoon on tehty, on jonotusajat siellä pitkät ja lääkärini kehoittikin hakemaan apua heti, vaikka yksityiseltä puolelta.
Teillä on hyvä tilanne, koska vaimosi on ollut avoin. Sinulle ei jää asioita mielikuvien væraan.
Meilläkin tapahtui muutos: mies puhuu nyt asiasta hermostumatta ja se selkeästi rauhoittaa minua ja vähentää tarvetta kysellä enempää. Näin ainakin tällä hetkellä.
Miekkosen asiat surettavat 😳 Hän ei liene saanut mitään kunnon vastauksia vieläkään😐
Minä ajattelen niin, että jos kerta on uskoton, täytyy aviopuolisoa kunnioittaa kertomalla totuus, mitään kaunistelematta. Ei pysyvää luottamusta voi rakentaa valheiden pohjalle.
Beren: kertoiko vaimosi, miksi hän teki näin??? Kerroit, ettet huomannut mitään poikkeavaa. Minä kyllä aavistin heti, että jotain on. Miehen puheet ja se, että puhelin oli kiinni hänessä 24/7 laittoivat hälytyskellot soimaan. Myös ärtyisyyttä oli enemmän ilmassa.
Mutta: joistakin ihmisistä tämän tyylin asiat huomaa paremmin, kuin toisista.
Elämme nyt vielä kuitenkin vaikeita aikoja. Koetko, että olisit jo saavuttanut täyden luottamuksen vaimoosi???
Itse en ole vielä edes pohtinut tuota luottamusasiaa...paha olo kaikesta tapahtuneesta on vienyt voimavarani ja tokihan sairastaminen vie niitä myös.
Nyt olen paremmalla mielellä, huomisesta en tiedä mutta turha murehtia tulevaa etukäteen.
Kaikkea hyvää sinulle ja teille yhdessä 🌻🙂🌻

Hei Mariella,

Heti alkuvaiheessa kävimme läpi sitä miksi vaimo petti ja se mitä olen siitä aikaisemmin kirjoittanut perustuu hänen kertomaan. Lisäksi omat havaintoni ovat yhteneviä siltä osin kuin pystyn arvioimaan. Silloin en huomannut mitään niin selkeää, että olisin yhdistänyt pettämiseen. Jälkeen päin ajatellen oli tiettyjä merkkejä. Toisaalta vaimo lopetti suhteen melko nopeasti kun huomasi, että salailu ja pettäminen sai hänet vain voimaan huonommin. Kun suhde asteittain kehittyi, hän ei pysähtynyt miettimään kunnolla kuinka vakavaksi asia on menossa. Myös havahtuminen siihen mitä on oikein tekemässä sai hänet lopettamaan suhteen.

Voinko täysin luottaa? Tunnetasolla vähän vaivaa se, että hän kykeni peittämään pettämisen kohtuullisen hyvin. Toisaalta vaimo kertoi, että hänen oli välillä vaikea peittää ja hän olisi halunnut kertoa kaiken mutta pelkäsi liikaa sitä mitä suhteen paljastaminen olisi aiheuttanut. Järkeillen tiedän, että meidän tilanne on nyt erilainen ja parempi, vaimo huomasi, että hänelle tulee pettämisestä itselleen paha olo, hän katkaisi itse suhteen ja päätti panostaa siihen mitä hänellä on. Lisäksi itse olen nyt väkisinkin tarkkasilmäisempi, vaikka en haluakaan ryhtyä kyttäämään. Eli olen luottavaisin mielin, vaikka tunnetasolla luottamus ei ole vielä palautunut aivan täysin. Vaikea sanoa miten tulevaisuudessa mieli käsittelee näitä asioita. Tällä hetkellä tilanne näyttää kehittyvän lupaavasti kun tuntuu, että kohtaamme toisemme avoimesti ja luottavaisesti.

Toivotan edelleen voimia järjestää itsellesi sopivaa hoitoa.

Hei🌻🙂🌻
Vaimollasi oli ilmeisesti syyllisyydentunteet niin voimakkaat, että hän päätti kertoa. Tuskin pelko siitä, että saisit itse jostain kautta tiedon asiasta, oli kertomisen takana.
Oliko heidän suhteensa kehittynyt tiiviiksi jo??? Toinen osapuoli lienee ollut vapaa mies?
Ovatko he edelleen samassa työpaikassa?? Oletan, että tapaamiset hoidettiin ns.työasioiden puitteissa???
Meillähän mies on yksityisyrittäjä, samoin kuin petturiosapuoli. Heidän on helppo hoitaa juttuja myöstyöaikana halutessaan. Tosin nyt on tilanne sellainen, ettei mies enää käy kyseisellä paikkakunnalla ollenkaan. Se loppui pettämisen tultua ilmi. Samoin, kuin kaikki yhteydenpito. Jo aiemmin sama ahdistus ja syyllisyys oli painanut miestä. Se selittää kotona esiintyneen ärtymyksen. Hän oli taistellut irti suhteesta onnistumatta. Pelko naisen yhteydenotoista aiheutti puhelimen piilottelun ja riidat siitä, etten ole järjissäni.
Tuon toisen naisen aviomies ei ollut huomannut poikkeavaa. Hän on tosin poissa kotoa työnsä takia muutamana päivänä viikossa.
Ihmettelen vieläkin sitä omaa vaistoani, että jotain on...näin jopa unia siihen liittyen.
Ehkä olen jotenkin herkkä luonteeltani ja siksi tämä toipuminenkin vie aikaa.
Nyt, kun lääkäri totesi vaikean masennuksen, on miehen käytös muuttunut. Luulen, että hän aiemmin ajatteli minun vain kiusaavan häntä. Nyt hän ymmärtää olevansa osasyyllinen olotilaani, eikä hermostu vaan puhuu ihan asiallisesti.
Terapeutti on vielä hakusalla...minulla todettiin myös merkittävä alipaino. Tutkimuksia tulee lisää mutta myös psyykkinen puoli aiheuttaa tätä ruokahaluttomuutta.
Toivon, että saamme asiat kuntoon mutta kuten sinäkin mainitsit, luottamus on hakusalla. Siihen on tullut särö. Toisaalta en usko, että mieheni tekisi näin uudelleen. Niin vaikeaa oli se masennus ja sairasloma hänellä n. vuosi sitten.
Tulevaa isänpäivää hän kertoi pelkäävänsä. Vuosi sitten kaikki tämä oli juuri tullut lasten tietoon. Eli tämäkin kertonee siitä, ettei hän ole myöskään toipunut tapahtuneesta☹️
Mutta, sinnitellen mennään eteenpäin päivä kerrallaan.
Jaksamisia ja positiivisia ajatuksia Sinulle 🌻🙂🌻

Hei,

Mariella, vaimon pettäminen paljastui kuukausi sitten kun oli epähuomiossa jättänyt sähköpostin saapuneet viestit auki ja silmiini osui nimi joka oli aikaisemmin jotenkin kiinnittänyt huomioni. Vaimo oli jo aikaa sitten lopettanut seksiin edenneen suhteen perheellisen miehen kanssa joka oli tuttu töiden kautta mutta eri työpaikassa. Hän oli salannut pettämisen, koska pelkäsi seurauksia mutta nyt kun paljastui, on ollut huojentunutkin kun on voinut keskustella.

Viikonloppuna oli lasten synttäreitä ja isänpäivä ja kaiken muun touhun keskellä viimeistelimme yhtä lastenhuonetta ja takkahuonetta kuntoon joten on ollut aikalailla kiirettä. Saamme hyvin touhuttua yhdessä, molemmat itse asiassa nauttivat yhdessä tekemisestä. Välillä vain kun olemme lähekkäin tulee inhottava olo kun mieleen tulee tahtomatta, että kaikesta yhteisestä historiasta ja rakkaudesta huolimatta vaimo on pettänyt. Tilanteeseen tuo epäsuhtaa se, että pettämisestä on jo muutama vuosi ja vaimo on jo aikaa sitten käsitellyt asian mielessään, kun taas minulle tämä on tuore asia.

Vaimo on kyllä hellä ja ymmärtäväinen mutta hänen ei vain ole ihan helppo asettua minun asemaani. Tunnemme toisiamme kohtaan paljon lämpöä ja rakkautta ja molemmat tietysti toivovat, pettämisen aiheuttamat synkät mielikuvat haalistuisivat, eivätkä enää häiritsisi.

Kaikille voimia toivottaen.

Hei🌻🙂🌻
En tiedä, mistä sain kuvan, että vaimosi kertoi asian itse?
Kuitenkin: hän ei ilmeisesti kiistänyt suhdetta sen tuolla tavoin paljastuttua jälkikäteen?
Sinä olet tuoreessa kriisissä, ehkä shokkivaiheessakin.
Siksipä, neuvoisin sinua kuulostelemaan itseäsi, miltä sinusta oikeasti tuntuu. Sillä, miten kauan pettämisestä on aikaa, ei ole merkitystä, vaan sinun tunteesi tulevat nyt, kun asia on tiedossasi.
Meillä myös oli vilkasta, lapset kävivät isänpäivän tiimoilta.
Emme puhuneet pettämisestä eilen mitään...Mietiskelen asioita enemmän yksinänikin.
Kyllä tässä lujille joutuu...Mahtavatko sellaiset ihmiset, jotka ovat ns.tapapettäjiä tajutakaan sitä???
Mies on paljon "unohtanut" avioliittomme historiaa. Lienee joku suojamekanismi, sillä hän on puhunut voimiensa vähyydestä myös.
Ehkä sekään ei tunnu mukavalta, kun tajuaa tehneensä paljon väärää toista kohtaan.
Valoisin mielin toivottelen Sinulle voimia hämmentävään tilanteeseen🌻🙂🌻

Hei🌻🙂🌻
Tänään on tasan vuosi siitä, kun mieheni painostuksen alla kertoi uskottomuudestaan. Muistan sen, kuin eilisen päivän: ensin tuli puhetta yhdestä mummoihmisestä, joka on halunnut tukea ja lopulta mies romahti täydellisesti: vajosi keittiön lattialle sikiöasentoon itkien rajusti.
Tuona hetkenä tajusin,että tässä on muutakin, kuin tuen antamista toiselle.
Mitä mennyt vuosi on tuonut tullessaan tai vienyt??? Se on vienyt luottamuksen, aiheuttanut tunteettomuutta ja psyykkisesti olen ollut tosi huonossa kunnossa.
Mutta toisaalta: olemme keskustelleet mieheni kanssa enemmän, kuin koskaan ennen. Vaikka hänen suhtautumisensa siihen ei ole ollut aina positiivista. Nyt en ole enää yhtä sinisilmäinen, kuin ennen. Olen tehnyt miehelleni selväksisen asian, että yksikään vastaavanlainen virhe jos tulee, se on hän joka lähtee kodistamme.
Haluaisin nauttia hänen läheisyydestään, suudelmista ja seksistä, mutta valitettavasti en pysty.
Luulen, että yksi syy siihen on se, että hän kuitenkin kotona huolehti, kuinka voin sairauteni kanssa. Esitti empaattista ja välittävää ihmistä pettämisen aikanakin. Tosin sekin väheni sitä mukaa, kun suoraan hänelle kerroin epäilyistäni toisesta naisesta. Kissa- hiirileikkiä jatkui kaksi kuukautta ja 2 1/2 kuukauden kuluttua tuli tunnustus.
Olen nyt päättänyt yrittää jatkaa tätä avioliittoa. Itseltäni en vaadi tunnerintamalla liikoja, vaan annan aikaa itseni parantua psyykkisesti.
Oletan, että tämän uskottomuuden tuntemiseen niin pahalta, vaikuttaa sairauteni, vaikkakin tänä päivänä olen sinnikkäästi saanut itseni kuntoutettua niin, ettei päällepäin sairauden merkkejä edes näy.
Mieshän ei ole halunnut eroa, kuin joinakin hetkinä, kun hän on ollut väsynyt tämän asian käsittelyyn.
Tässä summaus vuodesta, joka on ollut elämäni raskain. Edes fyysistä kipua useiden isojen leikkauksien jälkeen ei voi verrata siihen, mitä tämä uskottomuus sielussani aikaan sai☹️

Hei,

Itselläni tuli pari päivää sitten kuukausi pettämisen paljastumisesta. Seuraavana iltana kävimme jo aika paljon läpi sitä mitä oli tapahtunut muutama vuosi aikaisemmin. Aivan selkeää oli jo silloin se, että tämä ei riko välejämme, että yhdessä käsittelemme tämän asian. Tilannetta helpotti, se että vaimo oli katkaissut suhteen, eikä mies ollut millään tavalla kuvioissa.

Molemmat ovat panostaneet yhdessäoloon ja asioista puhumiseen jolloin molemmille on tullut vahva tunne keskinäisestä luottamuksesta ja välittämisestä. Rakkauden ja läheisyyden tunne on välillä ollut ylitsevuotava ja taas välillä on ollut synkkiä ja raskaita ajatuksia.

Kuukauden aikana tuntemukset ovat kaikkiaan selvästi tasaantuneet. Puolisosta ei haeta ythä kiihkeästi turvaa ja toisaalta synkät ajatukset eivät ole niin kuristavia. Aivot eivät enää työskentele samalla tavalla ylikierroksilla ja saa normaalisti nukuttua.

Päämääränä on koko ajan ollut saada parempi parisuhde ja visio siitä miten siihen pääsee, on myös pysynyt tämän kuukauden samana. Eli oppimalla avoimemmin kohtaamaan toisemme, puhumalla enemmän, kuuntelemalla toista tarkemmin ja yrittämällä aidosti ymmärtää toisen tarpeita. Ymmärtämällä, että kun toinen saa enemmän, saa itsekin enemmän. Lopettamalla hedelmätön valtapeli ja sen sijaan ilmaisemalla tunteita ja toiveita vapaammin sekä osoittamalla säästelemättä lämpöä ja huolenpitoa puolisoa kohtaan. Pyrkimällä ylläpitämään rakkauden ja vastarakkauden positiivista kierrettä.

Alussa arvelin, että pettämisen käsittely vaatii aikaa mutta nyt myös tiedän tämän. Kun alun järkytyksen jälkeen tuli varma olo siitä, että tästä selvitään yhdessä, tuli voimakas ja yllättävä hyvänolon tunne. Silloin arvuutteli, että voisiko sitä selvitä hyvinkin vähällä. Vaikka hyvän olon tunne oli ja on edelleenkin todellinen ja edelleen tuntee voimakkaana rakkauden vaimoa kohtaan, tiedostaa synkkien ajatusten käsittelyn vaativan vielä aikaa.

Toivotan kaikille voimia ottaa tarvittavat askeleet.