Hei🌻🙂🌻
Beren: tuo terapeuttinne ehdottama tapa käsitellä pettämistä kuulostaa järkevälle. Siinä ei vaimosikaan tarvitse koko aikaa pelätä, milloin asia otetaan puheeksi.
Ymmärrän myös nuo tunnevaihtelut.
Itselläni nyt lähinnä ajatuksia siitä, miksi mieheni meni pilaamaan suhteemme sellaisen naisen kanssa, joka on hänen sanojensa mukaan hänelle yhdentekevä, merkityksetön???
Meillä ei keskustella pettämisestä enää...mutta jonkinmoinen varmuus minulla on siitä, ettei mieheni tule sitä toistamaan hänelle itselleenkin siitä aiheutuneiden rankkojen tunteiden vuoksi.
Meillä lienee tämä tunneilmapiiri hyvinkin teitä vastaava, vaikka asiasta ei puhuta se lymyää pinnan alla.
Haluaisin niin saada takaisin elämäni ennen tätä tapahtunutta mutta se ei valitettavasti ole mahdollista. Näillä mennään ja voimia teille tapahtumien läpikäymiseen.

Hei 🌻🙂🌻
Hyvältä kuulostaa terapeuttinne neuvo käsitellä asiaa tiettyinä ajankohtina.
Ymmärrän, että tunteesi ovat ristiriitaiset: jotain vastaavaa olen nyt itsessäni huomannut.
Nyt tässä on rasite miehen tupakan polton lopettaminen. Jo avioerolla on minua uhattu, koska itse poltan. En tiedä, onko tämä normaalia.
Tai sitten kuviossa on jälleen jotain muuta,mitä en tiedä.

Moro
Beren , meillähän myös käytiin niin että vaimo ei halunnut enää asiaa käsitellä. Rasiintui aivan valtavasti kun minä kyselin usein samojakin asioita monesti kun yritin jollain tavalla saada asiasta kokonaiskuvan ja järjestää palikat mielessäni kohdalleen.
Sitten myös koitettiin sopia jokin aika juttu yms. näiden puhumiseen mutta silti se johti siihen että minä kyselen ja puhun, hän on lähes puhumatta ja vaipuu johonkin mökötykseen joka kerta. Nyt ollaan oltu erossa ja hän ei halua olla kanssani tekemisessä mitenkään koska olen piinannut häntä aikoinaan kysymyksilläni liikaa. Nyt oli välillä ajatellut takaisinpaluuta mutta kirjoittelin hänelle tuntemukseni niin takaisinpaluu fiilikset meni kun huomasi etten ole yli päässyt. Hänen mielestään pettämiset on se pienin juttu meidän ongelmissa ja minulle se on juurikin se pahin.
Jos ei pettämisiä olisi niin asiat pystyisi puhua yms.. mutta tehdyt asiat painaa niin paljon että minä en pysty edes anteeksi antamaan niitä, vaikka parempi tietyst olisi jos pystyisi. Ehkä joskus pystyn. Meidän yhteiseloa en enää kaipaa. Kun muistelen taaksepäin tapahtuneita niin yhteiselo-ajtukset katoaa varsin nopeasti jos niitä tuleekaan. Tyttö ja poika 19v ja 17v sanoivat että he eivät halua että äiti muuttaisi enää luoksemme. Surullista se on kun ei lapset halua enää olla äidin kanssa ollenkaan tekemisissä. Vaimo ei ymmärrä sitä ollenkaan vaan se on kuulemma minun syyni ja aikaansaannokseni. Hän sanoo että jos hän on minua pettänyt niin todellakaan hän ei ole lapsia pettänyt mitenkään, eikä voi ymmärtää lasten käytöstä. Vaimo on selitellyt ystävilleen että eromme johtuu minun mustasukkaisuudesta ja sekin minua harmittaa.Eihän hän tietenkään kehtaa kenellekkään kertoa uskottomuuttaan, kukapa kehtaisi avoimesti sanoa.
Nyt olen koittanut elää niin että en enää tapahtuneita muistelisi mutta ei se helppoa ole.
Muuten tuntuu että pärjätää lasten kanssa ihan hyvin ja lapset ovat puheidensa mukaan tyytyväisiä🙂🌻

Hei taas,

Tätä pettämiskeskustelua on näköjään ainakin kahdessa eri ryhmässä. Toisessa ryhmässä oli oikein mielenkiintoisia keskusteluja, joita ehkäpä jaksan kommentoida jossain vaiheessa. Kirjoitan nyt kuitenkin tähän muutamia ajankohtaisia ajatuksia.

Sen pari kertaa, mitä olen tänne kirjoittanut, olen yleensä tehnyt ns. hyvänä päivänä, mikä on saattanut heijastua kirjoituksissani positiivisuutena ja optimistena asenteena. Nyt kun on muutama päivä vedetty aika lailla pohjilla niin ajattelin, että saattaisi olla itsellenikin terapeuttisesti hyvä kirjoittaa pohdinnoistani ja tunteistani tänne foorumille.

Tietoisella tasolla ymmärrän, että tällainen vuoristorata on normaalia ja että kun täältä on kerran tultu ylös jo kymmeniä kertoja aiemminkin, niin miksei myös tällä kertaa. Silti se ahdistava tunne, joka minut on taas kerran vallannut, on todella lamauttava, eikä minulla oikein ole työkaluja taistella sitä vastaan. Aiemmin vastaavat tunteet ovat vain jossain vaiheessa häipyneet tai parisuhteessa on tapahtunut jotain erityisen positiivista (käytännössä tarkoittaa usein hyvää keskustelua tai seksiä), mikä on sitten vienyt tunteet sinne uuden honeymoonin puolelle.

Yksi seikka, mikä meidän pettämistapauksessa minua on erityisesti haavoittanut, on se, että vaimollani on jo pidempään (vuosia) ilmennyt seksuaalista haluttomuutta. Vaikka hänen pettämisensä tapahtui vuosia sitten, jolloin kyseistä ongelmaa ei ollut, tässä tilanteessa hänen torjumisensa tuntuu jotenkin ylitsepääsemättömältä. Järjellä ymmärrän, että pettäminen ja nykyinen haluttomuus eivät liity toisiinsa, mutta en vain pääse irti siitä ajatuksesta, että toiselle kyllä mutta minulle ei.

Lisää ”vettä myllyyn” on tuonut sen tosiasian paljastuminen muutama viikko sitten, että suhde oli todellakin ”vain” seksisuhde. Jollain tasolla tunnen olevani onnekas siinä mielessä, että vaimollani ei ollut mitään muuta mielenkiintoa kyseiseen ihmiseen eikä hän missään vaiheessa kokenut edes olleensa ihastuneensa seksikumppaniinsa. Ehkä joskus tulevaisuudessa tämä tosiasia helpottaa pettämisasian käsittelyä, mutta tässä tilanteessa, jossa vaimon seksuaalinen haluttomuus kyseenalaistaa hyvin voimakkaasti käsitystäni omasta seksuaalisesta viehätysvoimastani, ”pelkkä” seksisuhde on kuin kääntäisi veistä haavassa. Jotenkin tuntuisi ymmärrettävämmältä ajatella, että ihastuminen olisi vienyt mennessään, kuin se, että vaimoni on tehnyt kylmän ja tietoisen päätöksen harrastaa seksiä toisen kanssa.

Asiaa ei myöskään helpota se tosiasia, että olin ollut vaimolleni se ensimmäinen. Hänellä ei siis ennen pettämistä ollut kokemuksia kenenkään toisen kanssa. Seikka, josta luonnollisesti olin ollut äärimmäisen tyytyväinen, kiitollinen ja ehkä ylpeäkin. Vaimoni on pohtinut sitä, kuinka suuri osuus kiinnostuksella kokeilla seksiä jonkun toisen kanssa oli pettämiseen. Hän on sitä mieltä, että se on toki vaikuttanut asiaan, mutta ei varsinaisesti ollut syynä päätökseen suhteeseen ryhtymisestä. Enemmänkin taustalla olivat minun jonkin asteinen piittaamattomuus vaimostani ja hänen toiveistaan yhdistettynä tämän vaikeasta perhetaustasta johtuvaan hyvin huonoon itsetuntoon. Tässä tilanteessa vieras mies, joka osoitti erityistä kiinnostusta vaimooni, herätti vaimossani halun ryhtyä tämän kanssa seksisuhteeseen.

Keskustelimme viime viikonloppuna pitkästä aikaa varsin syvällisesti tästä pettämisestä, ja se, mitä ja miten vaimo suhteestaan kertoi, antoi minulle mielikuvan siitä, että kyse oli ollut vain kylmistä ja pikaisista akteista. Tämä jotenkin herätti toiveeni siitä, että seksuaalinen variaario olisi ollut aika rajoitettu ja mielikuvitukseton näiden tapaamisten aikana. Olin aiemmin päättänyt, että en vaimoltani tule kyselemään ”teknisiä yksityiskohtia” ajatellen niiden vain jäävän pyörimään päähäni ikävinä mielikuvina. Nyt kuitenkin rohkaistuin kysymään paria konkreettista seikkaa ajatellen, että ehkäpä voisin saada iloita siitä, että jotain seksiin liittyvää on ”säästetty” vain meidän väliseksi.

Kun vaimo myönsi, että ”tätä ja tätäkin” oli harjoitettu, pettymys oli jotenkin todella kova ja minut jotenkin valtasivat ne samanlaiset tunteet kuin silloin, kun pettäminen selvisi. En tiedä, johtuiko järkytys vain oman illuusion murtumisesta, vai siitä, että pettäminen konkretisoitui nyt ihan eri tavalla. Todennäköisesti nämä molemmat vaikuttivat asiaan, mutta myös se, että tällainen ”seksuaalinen monimuotoisuus” on taas jotenkin (omassa päässäni) niin räikeässä ristiriidassa vaimon haluttomuuden kanssa.

Vaimo itsekin kärsii omasta haluttomuudestaan ja on sitä mieltä, että siihen on syynä ahdistus, jota hän on pitkään kokenut ja joka todennäköisesti johtuu siitä, ettei hän ole käsitellyt terapiassa hankalasta perhetaustasta johtavia itsetunto- yms. ongelmia. Nyt asia on työn alla, joten parannusta on ehkä jossain vaiheessa odotettavissa tällä alueella. Tosin ymmärrän, että nämä ovat monivuotisia prosesseja, ja itse pohdin sitä, miten jaksan olla vaimoni tukena ja ymmärtää häntä kun samanaikaisesti joku sisälläni huutaa että minua tässä on haavoitettu ja minua tässä pitäisi huomioda. Pelkään todella paljon sitä, että jompi kumpi ei vain enää jaksa olla toiselle mieliksi. ☹️

Jaksamista ja voimia itse kullekin.

Hei,

Mariella, eihän se nyt ole kohtuullista uhata erolla tupakoinnin takia kun tuskin olet sitä nyt aloittanut ja mieskin poltti vielä vähän aikaa sitten. Olisiko sinulla omaa halua lopettaa? Arvaan, että toisen pakottamana ei ole kovin motivoivaa, varmasti nostaa karvat pystyyn. Ikävää, että joudut pohtimaan onko jotain tietämättäsi tekeillä. Jotenkin minulla on sellainen olo, että tuskin on, teidän keskustelukulttuuri ei vain riittävästi tue luottamusta. Toivottavasti saatte kehitettyä luottamuksellista keskustelua välillänne.

Miekkonen, taitaa olla usein pettäjälle kovin vaikeaa kohdata oma pettäminen ja keskustelulla helpottaa myös omaa pahaa oloa. Pettäjä tuntuu jäävän helposti siihen, että pyrkii ensisijaisesti hautaamaan asian. Ristiriitaisesti petetylle vieläpä tulee tästä se tunne, että pettäjä ei pidä pettämistä kovin merkityksellisenä mutta asian hautaaminen kertoo siitä, kuinka vaikea asia pettäminen on myös pettäjälle. Keskustelusta tulee pettäjälle paha olo joka vasta ajan kanssa helpottaa. Näen, että pidemmällä aikavälillä saa purettua möykyn ja voi antaa itselleen anteeksi ja päästä sinuiksi asian kanssa. Tämä on vaikea hahmottaa, pettäjä ei ehkä haluakaan päästä sinuiksi asian kanssa. Se tavallaan jää ikuiseksi tahraksi jota ei kuitenkaan enää saa nähdä.

Pitäisi kyetä ja jaksaa käydä asiaa läpi yhdessä. Tämä vain on kovin raskasta molemmille ja suurena vaarana on kuten Deadoralive totesi, että sitä väsyy matkalle eikä siten saa oikein mahdollisuuttakaan päästä asian yli.

Deadoralive, on mahdoton sanoa yksiselitteisesti kuinka paljon on hyvä tietää. Yleensä kun jotain saa tietää, on siinä aina epämiellyttäviä piirteitä, koska asia konkretisoituu ja pääsee ajattelemaan, että miksi juuri noin. Oli se sitten miten päin tahansa. Jos on harkitsemattomuutta, ajattelee, että pitikö olla harkitsematon ja pelkkää harkitsemattomuutta haavoittaa niin pahasti. Jos on harkitusti, ajattelee, että pitikö mennä oikein suunnittelemaan pettämistä. Siitä joutuu lähtemään, että koskaan ei ole hyvin kun kyseessä on pettäminen.

Tiedonhalu on valtava, koska pettämisessä tieto on salattu. Omalla kohdallani olen päätynyt siihen, että tekniset yksityiskohdat vain haavoittavat lisää, että on vain parempi kestää se, että ei tiedä kaikkia yksityiskohtia. Haluaisin kuitenkin saada paremman tuntuman siihen mitä vaimoni ajatteli ja tunsi. Tiedän, että tämäkin tieto satuttaa mutta olen arvioinut, että olisi kuitenkin parempi tietää, koska haluaisin saada asian pakettiin siltä osin. Uskon, että tämä auttaisi asian saamisessa käsiteltyä. Voisi rauhassa surra suhteensa silloista tilaa ja nähdä miten suhde on korjaantunut ja miten voisi vielä korjata.
Pettämisen myötä on konkretisoitunut rankimman kautta kuinka parisuhdetta on hoidettava ja kuinka hyvä hoito tuottaa tulosta ja tulee korkoineen takaisin. Väkisinkin tulee jossiteltua, että eikö olisi ollut vähemmän pahanmakuista lääkettä parempaan ymmärrykseen. Miten parisuhde onkin niin vaikeaa, vaikka kaksi ihmistä rakastaa toisiaan.

Voimia tosiaan tarvitaan ja niitä voimia toivotan kaikille.

Hei 🌻🙂🌻
Beren: olen samaa mieltä, ettei tupakoinnin lopettamista voi toinen vaatia, kun hän itse on polttanut, kuten minäkin aika pitkään.
Mies sanoi, että tahallani kiusaan häntä? Tuo kuulostaa mielestäni vainoharhaiselta jo!
Ja en osaa ottaa tosissani tuota erolla uhkailua, niin ikävältä kuin se kuulostaakin.
On tullut mieleen ajatuksia, että voisi olla jopa helpompaakin, jos hän lähtisi.

deadoralive kirjoitti 28.2.2014 11:42

…Sen pari kertaa, mitä olen tänne kirjoittanut, olen yleensä tehnyt ns. hyvänä päivänä, mikä on saattanut heijastua kirjoituksissani positiivisuutena ja optimistena asenteena. Nyt kun on muutama päivä vedetty aika lailla pohjilla niin ajattelin, että saattaisi olla itsellenikin terapeuttisesti hyvä kirjoittaa pohdinnoistani ja tunteistani tänne foorumille. …
…Vaimo itsekin kärsii omasta haluttomuudestaan ja on sitä mieltä, että siihen on syynä ahdistus, jota hän on pitkään kokenut ja joka todennäköisesti johtuu siitä, ettei hän ole käsitellyt terapiassa hankalasta perhetaustasta johtavia itsetunto- yms. ongelmia. Nyt asia on työn alla, joten parannusta on ehkä jossain vaiheessa odotettavissa tällä alueella. Tosin ymmärrän, että nämä ovat monivuotisia prosesseja, ja itse pohdin sitä, miten jaksan olla vaimoni tukena ja ymmärtää häntä kun samanaikaisesti joku sisälläni huutaa että minua tässä on haavoitettu ja minua tässä pitäisi huomioda. Pelkään todella paljon sitä, että jompi kumpi ei vain enää jaksa olla toiselle mieliksi. ☹️
Jaksamista ja voimia itse kullekin.

Moi deadoralive
Sanot asian naulan kantaan. Prosessit ovat vaikeita ja pitkäaikaisia aina kun on kyse vuosikausia pullotetuista tunteista.

Miksi jaksaa olla toiselle mieliksi? Kuinka kauan sellaista ylipäätään jaksaa? Miksei tulla näkyväksi omine kaikkine tunteineen, vaikka siitä seuraisi mitä? Mitä menetät, jos alat olla näkyvästi se mikä olet? Ehkä teatterin, jota olette vuosikausia pelanneet, salongin kauhun tasapainon (varmaan aika lakonisesti sanottu kun itselläsi on paljon tunteita ja myllerrystä pelissä koko elämä), vai olisiko aika riisua naamiot ja olla esillä sellaisina raadollisina epätäydellisinä hauraina ja rakkautta kaipaavina yksilöinä itse kukin, tai edes itse? Se on iso uskallus ja myös helpottavaa.

Katson tätä siitä näkökulmasta, että yritin kaikkeni, liikaakin ja aivan väärällä tavalla omassa eks suhteessani. Asiat vaan etenivät vääjäämättä sillä rakkaussuhde on kuin silta kahden erillisen pilarirakennelman välillä: kun toisessa tapahtuu jotain heiluu aina suhde, vaikka toinen olisi kuinka stabiili. Eikun heiluttelemaan...? Mitäs jos itse lähdet vaan menemään kohti sun omaa täyttä elämää ja jätät entisen vaimon kiemurtelemaan omassa elämässään? Hakekoon itselleen apua jos haluaa ja kun haluaa, sun elämäsi on arvokas sinällään ilman häntäkin - vai eikö ole?

Itsetunto kärsii aina kolauksen kun rakkaussuhde särkyy, niin mullekin kävi ja sitä pikkuhiljaa kasailen, opettelen pitämään itsestäni vaikka toinen sai sen mitä minä janosin, arvostin ja halusin. Ja se johtui suhteeni toisen osapuolen levottomuudesta ja hänen omista valinnoistaan (mm... käsittelemättömistä häpeän kysymyksistä), ei minun huonoudestani tai kyvyttömyydestäni rakastaa.

Ehkä sulle on tarjolla jotain paljon parempaa, joku joka haluaa sinut tosissaan ja avoimen rehellisesti? 🌻🙂🌻

Hei🌻🙂🌻
Pöllöhuuhkaja: itse mietin myös tuota toisen jatkuvaa miellyttämistä. Meillä se on ollut kehänä tässä koko avioliittomme ajan.
Olen sen myötä hukannut itseni ja omanarvontuntoni. Meillä selkeästi ollut avioliitto, kuin kopio miehen vanhempien liitosta.
Sieltä tulee myös miehen kyvyttömyys arvostaa naisia ylipäätään.
Häneltä puuttuu myös kyky ottaa vastaan murrosikäisen kiukku, sillä anopin sanojen mukaan kellään heidän lapsistaan ei ole ollut koskaan murrosikää...

Hei, täällä on myös petetty.
Asioiden jäsenteleminen itselleni on vielä kovin vaikeaa, koska tilanne on heitetty päin kasvoja ja miehen piittaamattomuus ja puhumattomuus tekee asioista ylitsepääsemättömiä.

Suhteemme on kestänyt vasta 6 vuotta, eikä meillä ole yhteisiä lapsia, joten en tiedä mitään pitkien liittojen tuskasta pettämisen jälkeen kun sitten se pettäminen paljastuu. Voiko se ikinä olla helppoa, oli vuosia takana miten monta hyvänsä?
Viime viikkoihin asti olen pitänyt parisuhdettamme vahvana ja säilyttämisen arvoisena, vaikka suhteessa on ollut isojakin aaltoliikkeitä. Olen pitänyt sellaista aaltoilua normaalina "myötä- ja vastamäessä" -elämänä. Että molemmilla on mielipiteitä ja välillä ne eroavat toisistaan. Samaa mieltä ei voi olla kaikesta koko ajan. Miehelle nämä vastamäet ovat ilmeisesti kuitenkin olleet syy etsiä jotain muuta kodin ulkopuolelta. Onpa jopa kertonut (nyt kun on asiasta on ollut pakko puhua), että katsoi sen oikeutetuksi, koska olen ollut "hankala ihminen". Mikä syy se on?

Pettäminen on selvinnyt tässä vähitellen. Ensimmäiset merkit tulivat jo 3 vuotta sitten. Käytös muuttui. Kännykkä otettiin vessaankin mukaan. Tekstiviestit piippasivat öisin, etenkin viikonloppuisin. Olimme silloin vasta muuttaneet yhteen ja olin muuttanut vieraalle paikkakunnalle kauas entisestä turvaverkostani, sukulaisistani ja työpaikastani. Aloitin uudessa työssä ja samaan aikaan tuli vielä ex-miehen kanssa kiistaa lasten asumisista ja tapaamisoikeuksista ym. Itselläni oli henkisesti vaikeaa sopeutua totaalisesti muuttuneeseen elämäntilanteeseen, etävanhemmuuteen, ja aika oli todella raskas. Etsin turvaa miehestäni, joka kuitenkin alkoi etääntyä minusta hakemalla virikkeitä kodin ulkopuolelta ja käymällä niissä harrastuksissa yksin, jotka olivat ennen olleet meidän yhteisiä. En ollut enää tervetullut mukaan ja toisaalta en siinä vaiheessa halunnutkaan.
Aavistelin pettämistä jo silloin ja sainkin sille vahvistusta kun tietokoneeltamme löytyi valokuvia eräästä vähäpukeisesta naisesta, jonka oli tavannut harrastuksen parissa. Minäkin tiesin kuka tämä nainen on. Samoin kone oli tallentanut messenger-keskusteluja erilliseen kansioon, josta saatoin helposti lukea mustaa valkoisella kuinka mies suunnitteli tapaamisia erään toisen naisen kanssa sellaisille viikonlopuille, jolloin olin entisellä paikkakunnallani tapaamassa lapsiani tai muuten poissa kuvioista. Keskusteluja oli käyty päivämäärä- ja kellonaikatallennusten mukaan jopa niin, että olen itse nukkunut viereisessä sängyssä kun isäntä on istunut makuuhuoneeseen sijoitetun koneen äärellä. Mitä petosta!

Tämän asian valkeneminen minulle oli kuin isku vatsaan. Mies yritti kiistää kaiken. Suuttui kun näytin tekstit tietokoneelta. Oli raivoissaan, koska olin vakoillut häntä. Oma käytöksensä tai tekonsa olivat kuulemma hyväksyttäviä ja täysin oikeutettuja, koska olinhan ollut niin masentunut omasta elämäntilanteestani! Ja ehkä olinkin, koska jotenkin asiasta tuli minun syyni. Hyväksyin sen ja nielin kaiken. Pettäminen olikin minusta johtuvaa. Olin huono ihminen, epäonnistunut avovaimo, jollaisen kanssa ei ollut mitään tulevaisuudensuunnitelmia. Ei puhettakaan kihlautumisesta tai avioitumisesta, vaikka tiesi, että tämä olisi ollut minulle hirvittävän tärkeää. Joskus kun asiaa kysyin, kieltäytyi. Asia loukkasi minua suuresti. Miksi se ei halua kanssani tulevaisuutta? Mitä se sitten minusta haluaa? Halusi kuitenkin ostaa kanssani yhteisen talon. Ja minä suostuin.

Heti asunnon oston jälkeen käytös alkoi muuttua aggressiiviseksi ja riidanhakuiseksi. Usein riitaa haettiin ihan mistä asiasta tahansa, jotta sen vain sai aikaiseksi. Paras tapa oli syyttää minua, että olen vihainen jostain. Sitä tivattiin niin kauan, että lopulta suutuin. Kuulemma minulla oli joku väärä ilme kasvoilla tai väärä sävy lauseessa, josta hän ei pitänyt. Ihan sama miten yritin olla tai puhua. Joskus en tosin edes välittänyt. Olin vain niin väsynyt siihen haukkumiseen. Sai ilmeisesti tällä oikeutusta omalle käytökselleen.

Aloin epäillä vuosi sitten, että jotain on taas meneillään. Miehestä on kuitenkin vuosien mittaan tullut varovaisempi kuin ensimmäisellä kertaa kiinni jäädessään. Sähköpostit kirjoitetaan työmeilistä työpaikalla, puhelin tyhjennetään kaikista tiedoista ja ilmeisesti myös tietyistä aikatauluista on sovittu ettei puhelin piippaile enää mihin aikaan hyvänsä. Ei vaan ole ottanut huomioon sitä, että rakastunut toinen nainen saattaa haluta yhteydenottoa kuitenkin koska hyvänsä. ☹️

Vaistoni oli oikeassa ja totuus tuli jälleen julki. Vielä monesta eri kanavasta. Tunnenpa vielä kyseisen henkilön, jälleen yhteisen harrastuksemme parista. En vain pysty ymmärtämään näitä naisia. Mikä saa ihmisen lähtemään varatun miehen mukaan?

Olen jotenkin niin henkisesti löyty, etten tiedä miten tästä jatkaa. Olen aina ollut sitä mieltä, että jos pettää niin se on viimeinen kerta ja otan eron heti. Siitä huolimatta olen ollut tässä suhteessa nyt 6 vuotta, josta viimeiset 3 vuotta on olleet pettämistä. Mitä järkeä tässä on? Miksi se toinen tekee minulle näin? Olenko niin paha ja arvoton ihminen ettei minun tunteillani ole mitään väliä?

Ja ehkä pahinta kaikessa on, että edelleen toivon meidän pystyvän paikkaamaan tämän suhteen kuntoon. Että ne pettämiset loppuvat.

Tunteiden vuoristorata on varmasti meille kaikille tuttua. Tärkeää on minusta, että pettäjä yrittää tukea ja haluaa puhua asiasta. Kyllästyminen tulee varmasti nopeammin hänen puoleltaan, koska ei halua enää ajatella asiaa ja haluaisi unohtaa tekemänsä vääryyden ja toisaalta samat kysymykset tulevat uudelleen ja uudelleen, koska itse haluan ainakin yrittää ymmärtää ja joskus unohdan mitä olin jo kysynyt tai mitä hän vastasi. Ehkä myös alitajuisesti yritän puhua toisen pussiin, "silloin sanoit näin, ja nyt sanotkin näin...". Olemme kihlattuni kanssa keskustelleet siitä, että hän on ehtinyt jo asiaa käsitellä mielessään, mutta minulle se on uusi. Siksikin hänestä ehkä tuntuu, että kaivelemme vanhoja asioita.

Välillä minua helpottaa ajatella, että hänen päätöksensä on tehty ja pysyy, vaikka olen yrittänyt sitä horjuttaa. Välillä oikein tekee mieli olla ilkeä ja sylkeä kaikki toisen niskaan. Olen myös useasti sanonut, että mieti vielä haluatko olla minun kanssani, eikö jonkun muun kanssa oli parempaa tai sinkkuna. Yritän pitää mielessä, ettei hänen ole mikään pakko olla minun kanssani, ei kukaan pakota ja aina hän sanoo haluavansa olla minun kanssani.

Silti luottamus ei ole palautunut täysin. Mustasukkaisuus iskee helpommin, vaikka aiemmin en ollut ollenkaan mustasukkainen. Ollaan oltu nyt tiiviisti yhdessä, mutta mitäs sitten, kun ollaankin vaikka päivä tai viikko erossa? Olen varma, että silloin ahdistun ja mietin missä hän on ja kenen kanssa. Mutta sen asian kanssa on elettävä, jos haluaa suhteen jatkuvan ja toimivan. Ärsyttää tietysti, että hän tietää minun olevan 100% uskollinen, mutta minä en voi olla 100% varma hänestä.

Olen kyllä sanonut useaan otteeseen, että jos vielä jotain tulee ilmi, niin tämä suhde on heti loppu sitten ja se helpottaa omaakin oloa. Tulevaisuuteen ei voi nähdä ja siksi pitää vain uskaltaa. Uskaltaa heittäytyä tähän, vaikka pelottaakin.

Itse olen miettinyt vaimoni kohdalta vielä miettimisen jälkeenkin sitä että miksi hän on minua pettänyt?
Ja vielä toistanut sitä. Lupasi edellisen käryn jälkeen että sitoutuu minuun 100% mutta muutama vuosi
meni ja sitten paljastui hänen uusi salasuhde. Vajosin ihan pohjamutiin asian myötä ja vaimo ei edes
häpeä näitä käryjään. Millainen nainen käyttäytyy näin? Meillä kun on lapsiakin niin nekään ei vaikuta
mitenkään hänen toimintaan. On vaan sitä mieltä että ei hän lapsia ole loukannut jos minua on pettänyt.
Lapset ovat eri mieltä ja tällä hetkellä eivät halua olla äitinsä kanssa tekemisissä. Nyt asutaan eri osoitteissa ja vaimon mielestä tuleva ero ei johdu lainkaan hänen sivusuhteista vaan ihan muusta.
Olen miettinyt että onko hän jotenkin sairas, aina ei näin ole ollut hänen käytös. Tuntuu ettei edes tajua
kuinka pahasti nämä asiat loukkaa koko perhettä.
Jos hän omissa puheissaan sanoo ettei ole mielestään tullut hyväksytyksi minun taholtani niin se tuntuu
enemmän kun oudolta. Olen mielestäni ihan ok mies. En ryyppää en ole väkivaltainen ja kotitöitäkin olen
tehnyt ihan kuin vaimokin. Koittanut antaa huomiota er muodoissa mutta ei hän edes huomaa sitä. Sanoi
että sai vieraalta mieheltä hyväksyntää ja huomiota. Miten voi tuntea niin että lähes vieraan miehen kanssa puhuu puhelimessa ja viestittelee ja sen jälkeen tavataan autossa harrastettavan seksin merkeissä ja se on hänen mielestään hyväksyntää ja sitä huomiota. Ihan oksettaa. Mua harmittaa että
vaikka ollaan nyt erossa niin silti en pääse näistä jutuista yli. Mikä neuvoksi? Välillä meinaa lakata jaksamasta. Onneksi mulla on lapset ja töiden jälkeen ruoanlaittoaskareet yms..kotitouhut että tuntee että jollekkin on vielä tärkeä. Se auttaa jaksamaan mutta kyllä tästä pitäisi jo kait ylikin päästä🙂🌻

Amassados, olen pahoillani. Itsekkään en ymmärrä tuota, että pitää lähteä varatun mukaan. Meillä mies on pettänyt kaksi kertaa pahasti, molempien kanssa juttelin. Toinen sanoi, että oli itse heikossa kunnossa ja toinen sanoi, että vaikka yhteisistä jutuista haaveiltiin hän tiesi, että se oli vain haaveilua. Nyt epäilen samaa, mies käyttäytyy samoin: ei anna koskea ja tiuskii. Itselle riittää, mutta ärsyttää kun ei voi kertoa mistä oikeasti on kyse. Tietty toivon, että kyse olisi normikriisistä, mutta en laskisi kyllä sen kortin varaan.

Meillä mies sanoo, että jokainen päättää omasta onnestaan ja käytti jopa sanontaa; vaihtamalla paranee. Hänestä jokainen tekee omat päätökset, eikä tuollaista asiaa voi päättää yhdessä, vaikka ollaan parisuhteessa. Olen loukattu, mutta en osaa toimia omaksi parhaakseni.

Amassados kirjoitti 3.3.2014 6:38
…Ja ehkä pahinta kaikessa on, että edelleen toivon meidän pystyvän paikkaamaan tämän suhteen kuntoon. Että ne pettämiset loppuvat.

Voihan Amassados! Ikävä tilanne, mutta hyvä kun tulee julki ja avoimeksi.

Miksi haluat paikata suhteen kuntoon? Luuletko ettei maailmassa ole terveempiä miehiä, jotka osaavat olla rehellisiä ja painia läpi synkkiäkin aikoja kumppanin kanssa? Kyllä niitä on. Jotenkin kehottaisin ottamaan etäisyyttä ja antamaan miehen mennä, jos on mennäkseen ja samalla varmistua siitä ettei ole kannattelemassa toista esim taloudellisesti tai jotenkin. Vaikka pesemässä toisen pyykkejä ja laittamassa toiselle aina ruokaa tms. Antaa toisen elää omaa poikamieselämäänsä, jos se niin kiinnostaa. Ja ottaa kiinni omasta itsetunnostaan ja puristella sitä vähän hereille, että haloo, arvostan itseäni hieman enemmän kuin että roikkuisin turhaan tällaisessa kuviossa kolmantena pyöränä. Se voi olla yksin hieman hankalaa, mutta hae apuja siihen.
🙂👍

Miekkonen kirjoitti 3.3.2014 10:0
… Jos hän omissa puheissaan sanoo ettei ole mielestään tullut hyväksytyksi minun taholtani niin se tuntuu enemmän kun oudolta. Olen mielestäni ihan ok mies. En ryyppää en ole väkivaltainen ja kotitöitäkin olen tehnyt ihan kuin vaimokin. Koittanut antaa huomiota er muodoissa mutta ei hän edes huomaa sitä. Sanoi että sai vieraalta mieheltä hyväksyntää ja huomiota. Miten voi tuntea niin että lähes vieraan miehen kanssa puhuu puhelimessa ja viestittelee ja sen jälkeen tavataan autossa harrastettavan seksin merkeissä ja se on hänen mielestään hyväksyntää ja sitä huomiota. Ihan oksettaa. Mua harmittaa että vaikka ollaan nyt erossa niin silti en pääse näistä jutuista yli. Mikä neuvoksi? Välillä meinaa lakata jaksamasta. Onneksi mulla on lapset ja töiden jälkeen ruoanlaittoaskareet yms..kotitouhut että tuntee että jollekkin on vielä tärkeä. Se auttaa jaksamaan mutta kyllä tästä pitäisi jo kait ylikin päästä🙂🌻

Moi Miekkonen, mulla on ihan samantyylinen kokemus, että eksä sanoi ettei ole mielestään tullut hyväksytyksi. Että olen liian vaativa kuten hänen isänsä ja jollain tavalla kova. Mutta sekään ei auttanut, kun murruin hänen edessään monta kertaa sen jälkeen kun kolmas pyörä tuli kuvioihin. Hän olisi halunnut meistä molemmista hyvät ominaisuudet samaan persoonaan, niin hän sanoi.

On kyse jostain tiedostamattomasta ja käsittämättömästä, jos sitä ei voi sanoa ääneen. Hippusia sieltä täältä yhdistelemällä olen viimein tajunnut, että kaikki johtui enenevässä määrin meidän erilaisuudesta ja hänen oman taustansa rikkonaisuudesta, luottamattomuudesta ja häpeästä, joka tuli väliimme. Tottakai sillä on merkitystä miten minä reagoin ja toimin, mutta halusin jatkaa ja halusin selvittää asioita väliltämme pois. Hän ei halunnut, vaan sanoi paenneensa. Toisen miehen syliin.

Jos toisella on oman taustansa kanssa niin voimakkaita ongelmia tai häpeäntunteita tai kelpaamattomuuden tunteita, eikä toinen niitä erityisesti saa aikaan, niin minkäs siinä voi kuin nostaa kädet pystyyn ja todeta, että ei voi mitään. Itse olen ikävöinyt eksääni aivan liian kauan takaisin ja vähitellen tapan jokaisen ikäväntunteen jollain sopivalla tavalla, kääntämällä katseen oman elämän hyviin juttuihin tai yrittelemällä muistella jotain todella ikävää mitä hän minulle teki. Unohti mm että oli pyytänyt minut ravintolaan kanssaan, kun tämä toinen ilmaantui sinne ja löysin heidät kaulakkain... Unohti katsoa puhelintaan. Että sellaista.

Psykologian ekspertit tosin sanoo, ettei ole olemassa sellaista kuin sattuma. Ihmiset ohjautuu alitajuisesti tekemään tekoja, joihin eivät voi antaa itselleen tietoisesti oikeutta.
🙂👍

Jatketaan elämää, hyvää elämäämme.🌻🙂🌻

korppi83 kirjoitti 3.3.2014 11:4

…Meillä mies on pettänyt kaksi kertaa pahasti, molempien kanssa juttelin.…
… Nyt epäilen samaa, mies käyttäytyy samoin: ei anna koskea ja tiuskii. Itselle riittää, mutta ärsyttää kun ei voi kertoa mistä oikeasti on kyse. …

…Meillä mies sanoo, että jokainen päättää omasta onnestaan ja käytti jopa sanontaa; vaihtamalla paranee. Hänestä jokainen tekee omat päätökset, eikä tuollaista asiaa voi päättää yhdessä, vaikka ollaan parisuhteessa. Olen loukattu, mutta en osaa toimia omaksi parhaakseni.

Onpa tylyä, kertoo kyllä ihmisen kypsymättömyydestä ja siitä, että luulee oman itsetuntonsa paranevan, kun painaa vähän toista alaspäin. Kierähdä siitä jaloillesi ja jatka omaa elämääsi ylpeänä eteenpäin. Jätä hänet kieriskelemään oman kuvansa kanssa ja niiden kanssa jotka suostuvat tuollaiseen kohteluun. Kuulostaa jollain tavalla narsistilta. Toki heitäkin voidaan auttaa, mutta se apu useimmiten otetaan vastaan vasta siinä vaiheessa kun kolahtaa siellä puolella tarpeeksi lujaa omaan nilkkaan, että tuntuu se avuntarve konkreettisesti. Narsistissa asuu pieni hylätty ihminen, joka on kasvattanut ympärilleen omanlaisen selviytymisen strategian paikatakseen heikkoa itsetuntoaan. Siihen ei kuulu meille ihmisille tyypillinen inhimillinen heikkous tai sen tunnistaminen itsessä ja "avun pyytämisen vahvuus". Se taitaa olla pahinta omavoimaisuutta, mitä tiedän.

Hae jostain vipuvoimaa itsellesi toimia oman hyväsi eteen. Kavereilta, läheisiltä, ystäviltä, ihan mistä tahansa ammattiavusta. Ei ole terveellistä jäädä henkisesti tallattavaksi. Vai haluatko odottaa sitä tilannetta, jossa hän menettää malttinsa, ja käy käsiksi? Ei sittenkään ole myöhäistä lähteä elämään omaa elämää - parempi turvassa ja hyvillä mielillä yksin kuin alistavan kumppanin kanssa. Ei sellainen ole ihmisen elämää. Ihiminen on luotu elämään toisen kanssa jossain yhteistoiminnallisuudessa ja -tuumailussa. Apuna toiselle ja ottaen apua toiselta. Niin ne apinalaumatkin toimii...😎