Kirjoitan tass hieman omasta tilanteesta ja sen etemisestä. Eilen juteltiin vaimon kanssa hänen pohtimisen jälkeen. Nyt hän sai sanottua mitä olen koko aika toisallta pelännyt. Hän ei voi jättää sitä toista. Olisin halunnut edelleen selvittää meidän tilannetta lapsemme takia, mutta se ei näytä onnistuvan ollenkaan. Hän vei sen mitä minulle on ollut koko aika tärkeää lapsi, hän ja perhe. En nyt oikein osaa luvitella mihin tämä menee. Ensi viikolla olis perheneuvolaani aika varattu, mutta eiköhän siellä aleta selvittelemään eroon liittyviä juttuja. Pelottaa toso paljon hänen masennus tilansa ja kun näen, ettei se ole hallinnassa. Ja vielä tuo uusi ihastus tuohon päälle. Ehkä asumusero ja eron laittaminen vireille selvittää tilannetta puolin ja toisin.

Tällä hetkellä puhutaa asumuseron järjestelyistä. Haluaa kuulemma muuttamassa omaan asuntoon, jotta saa omaa aikaa ja voi keskittyä lapsen hoitoon. Tietty molempien kanta huoltajuuteen on yhteishuoltajuus. Pelkään vain lapsini puolesta miten hän alkaa reagoimaan tilanteeseen.

Omat tuntemukset ovat nyt tosi sekaisin. Osa sydämmentä vielä toivoo ja rakastaa, mutta järki sanoo jo toista. Toisaalta en voi käsittää miten hän pystyy liukumaan suhteesta toiseen tuolla tavalla. Tuottamani pettymys meidän parisuhteessa on ollut tosi suuri ja niin vakava, ettei sitä kannata korjata. Nyt minun vaan pitää päästä eteenpäin jollain konstilla. Olen pystynyt puhumaa tilanteesta myös muutamalle ystävälle joihin luotan. Heiltä saan tukea tilanteesenija jaksamiseeni. Olen myös alottanut kuntoilun ja fyysisesti tunnen oloni hyväksi. Olen vain henkisesti tosi rikki tilanteesta.

Toivon kaikille muille samassa tilassa painiville jaksamista. Oma harras toive on se, että löydän vielä jonkun joka korjaa rikotun sydämeni ja saan taas oman perheen.

Hei 🌻🙂🌻
Ikävää Sammy75, jos vaimosi päätyy eroratkaisuun.
Senverran voisin itse masentuneena sanoa, että hän ehkä olettaa tämän toisen miehen ratkaisevan kaikki ongelmat mutta eihän se sillä tavoin mene.
Olisin niin toivonut erilaista ratkaisua teille.
Itse vajosin tähän masennustilaan pikkuhiljaa, kun todellisuus miehen pettämisestä iski niin lujaa.
Minä, kuvitelmissani perustin tämän parisuhteen rehellisyyteen, rakkauteen ja luottamukseen.
Onhan se kova pala, kun toisella on ollut erilaiset kuvitelmat mielessään.
Kuitenkin vielä teidän tilanteesta: kyllä se surutyö entisestä suhteesta on tehtävä ensin ja vasta sitten on uuden suhteen aika.
Siirtymällä suhteesta toiseen ihminen vie omatkin ongelmansa mukanaan, sekä päättyneen parisuhteen myös.
Onnistumisen mahdollisuudet tuossa tilanteessa ovat mielestäni aika lailla vaakalaudalla.
Voimia Sinulle 🌻🙂🌻

Sammy75 kirjoitti 18.1.2014 10:36

…Omat tuntemukset ovat nyt tosi sekaisin. Osa sydämmentä vielä toivoo ja rakastaa, mutta järki sanoo jo toista. Toisaalta en voi käsittää miten hän pystyy liukumaan suhteesta toiseen tuolla tavalla. Tuottamani pettymys meidän parisuhteessa on ollut tosi suuri ja niin vakava, ettei sitä kannata korjata. …

…Toivon kaikille muille samassa tilassa painiville jaksamista. Oma harras toive on se, että löydän vielä jonkun joka korjaa rikotun sydämeni ja saan taas oman perheen.

Moi Sammy, hae apua niin pääset purkamaan sisintäsi. Huomaan, että syytät itseäsi hänelle parisuhteessa tuottamastasi pettymyksestä? Miksi? Hän olisi itse voinut vaikuttaa asioihin lähtemällä hakemaan kanssasi apua. Lopeta itsesi syyttäminen, hän lähti pois, pakeni, valitsi toisen, peräänny ja arvosta itseäsi...mies. Voi voi miten olemmekaan niin kiinni siinä että haemme onnellisuutta toisesta. Älä suostu anelemaan häntä takaisin vaan lähde itse ja huomaat, että hän saattaa tulla perässä. Aneleminen pahentaa tilannetta. Toivon voimia sulle ja viisautta puhua luottoystävillesi.☹️

Onhan se luonnollista hakea onnellisuutta rakastamansa ihmisen rinnalla, ihmisen jonka kanssa on ollut onnellinen ja tuntenut olevansa rakastettu. On vaikeaa nähdä milloin ei enää ole paluuta yhteiseen onneen, milloin kannattaa lopettaa yrittäminen. Toisaalta on niin paljon helpompi rikkoa kuin rakentaa ja jättää voi koska vain, myöhemminkin. Ei uutta tyydyttävää parisuhdettakaan rakenneta hetkessä.

Kun parisuhde alkaa vaikuttaa nyt ja tulevaisuudessa huonommalta vaihtoehdolta kuin yksin oleminen, aletaan olla siinä tilanteessa, että eroa täyttyy tosissaan harkita samalla kun miettii mitä parisuhteen eteen voi ja kannattaa vielä tehdä. Sitä on itse niin syvällä parisuhteensa kiemuroissa, että metsän näkeminen puilta on vaikeaa. Ehdottomasti kannattaisi vielä selvittää tilannetta terapeutin luona. Saa todennäköisesti paremman pohjan ja varmuuden ratkaisuille. Vaikka sitten päätyisikin eroon, saa todennäköisesti paremmat edellytykset mahdolliseen uuteen parisuhteeseen.

Omalla kohdalla elelemme sellaista melko tasaista vaihetta. Välillä käsittelemme pettämistä, pettäminen tuntuu edelleen pahalta. Välillä menee yhä pidempiä aikoja, että asiaan ei viitata tai vain ohimennen. Molempia vaivaa jossain määrin aikaisemman intensiivisen käsittelyn aiheuttama väsymys. Molemmat tuntevat keskinäistä rakkautta ja välittämistä. Osin väsymyksen takia ja osin sen takia, että asiat eivät aina kehity toivomallamme tavalla, tunnemme välillä myös turhautumista. Olemme keskustelleet siitä miten kohtaamme toisemme ja miten puhumme toisillemme. Olemme kovin yksimielisiä siitä, että toista olisi kuunneltava tarkemmin ja yritettävä vilpittömämmin ymmärtää mitä toinen tarkoittaa, eikä yrittää kääntää itselle sopivammaksi. Tämä on vain käytännössä vaikeaa, silloin kun on jotain ristiriitaa.

On tämä pettäminen nostanut aivan uudella tavalla esille sen miten toimimme parisuhteessa. Vaikka emme heti saisi asioita toimimaan toivomallamme tavalla, olemme joka tapauksessa uudella tavalla herkistyneet parisuhdekysymyksille mikä jo sinänsä antaa hyvät mahdollisuudet kehittää toimintatapojamme.

Toivotan voimia kohdata lähimmäisenne rakentavasti.

Hei 🌻🙂🌻
Beren: mietin teidänkin suhdettanne kohdannutta kriisiä. Ajattelin aluksi, että selviäisitte helpommalla, kun pettämisestäkin on jo aikaa. Mutta eihän se tietenkään niin mene.
Käsittely voi alkaa vasta sitten, kun petetty saa tietoonsa asian, vaikka siitä olisi kulunutkin jo aikaa.
Prosessi on uuvuttava ja varmasti väsymys teillä molemmilla on läsnä jo.
Me emme enää juurikaan keskustele pettämisestä. Itse käyn terapiassa ja se helpottaa jonkin verran.
Miehellä on alkanut fysiikka pettää: sai tänään kahdet lääkkeet sydänpuolta hoitamaan.
Eli meillä on nyt sitten kaksi sairastavaa aikuista perheessä.
Onneksi sain painostettua miehen lääkäriin, muuten olisi voinut tulla vakaviakin seurauksia.
Masennukseni ei tahdo hellittää ja olenkin miettinyt sitä, josko lääkitys ei sovi minulle.
Hyvä, että jatkatte keskusteluja tarpeen tullen. Se lujittaa suhdettanne enemmän, kuin asioiden hautaaminen.🌻🙂🌻

Sammy75 kirjoitti 18.1.2014 10:36
– Omat tuntemukset ovat nyt tosi sekaisin. Osa sydämmentä vielä toivoo ja rakastaa, mutta järki sanoo jo toista. Toisaalta en voi käsittää miten hän pystyy liukumaan suhteesta toiseen tuolla tavalla. Tuottamani pettymys meidän parisuhteessa on ollut tosi suuri ja niin vakava, ettei sitä kannata korjata. Nyt minun vaan pitää päästä eteenpäin jollain konstilla. Olen pystynyt puhumaa tilanteesta myös muutamalle ystävälle joihin luotan. Heiltä saan tukea tilanteesenija jaksamiseeni. Olen myös alottanut kuntoilun ja fyysisesti tunnen oloni hyväksi. Olen vain henkisesti tosi rikki tilanteesta.…
…Oma harras toive on se, että löydän vielä jonkun joka korjaa rikotun sydämeni ja saan taas oman perheen.

Hyvä kun olet hakenut apua ja voit puhua ystävillesi, sekä kuntoilet. On tärkeää pysyä hengissä ja huolehtia itsestään, kunnes pystyy prosessoimaan asioita paremmin. Ja lääkäriltä saa nappeja joilla voi nukkua, jollei muuten pysty. Itse painin vastaan lääkitystä, mutta sitten kun huolin nuo mirtazapinit, niin niiden avulla pystyinkin nukkumaan ja säilyttämään toimintakykyni paremmin.

Eksäsi siis sanoo, että "sinun tuottama pettymys parisuhteessa on suuri ja niin vakava ettei sitä voi korjata". Eksäsi siis kohdistaa sinuun syytöksiä, vaikka on itse lähtenyt suhteesta pois. Voiko hän sanoa, missä asioissa? Kertooko hän niistä sinulle, suuttuuko kokemansa vääryyden takia, vai meneekö vain pois ja jättää vastuun suhteesta sinulle? (minulle kävi vähän samalla tavalla ja syyllistin itseäni liian kauan asiasta, joka oli eksäni vastuulla ja eksäni omaa rikkonaisuutta)

Toivoisin, ettet syyttäisi itseäsi tilanteessa, jossa toinen osapuoli on se, joka kävelee liitosta ulos ilmeisesti ilman oikein selviä perusteluita. Ja ilman vastuuta. Hän sysää ilmeisesti vastuun omasta käytöksestään ja teidän suhteenne rikkoutumisesta sinulle ja antaa "avaimet" sille kolmannelle. Näinkö toimii vastuullinen ihminen? Siinä vaan samalla hän syyllistää sinut. Jos annat sen tapahtua.

Sattuu se, ja vielä kauemmin ja enemmän sattuu, mitä kauemmin siihen lähelle jää ihmettelemään ja kyselemään. Toki se pitää saada tehdä, niin minunkin. Sitten alkoi helpottaa kun tunnustin tosiasiat, että hän valitsi toisin ja jätti minut ja tää sattuu p...le!. sitten tulee suru ja itku ja ahdistus ja viimein tulee vihakin... se on tervettä. Tervetuloa rikkoontuneiden kerhoon, meitä on täällä 100% ihmisistä, kaikki ei vaan vielä ole tunnistanut sitä. Ja meillä menee ihan kohtuullisesti, me kasvetaan ja tullaan toimee nrikkonaisuutemme kanssa. Silloin kun asiat sanoo ääneen ja tunnustaa ja tunnistaa, niin näihin näkymättömiin häpeiltyihin peiteltyihin asioihin ilmestyy "lahjakahva", johon tarttumalla voi jo vähän hallita omaa elämäänsä ja tunteitaan.

Kukaan muu ei korjaa sydäntäsi, kuin sinä itse. Voit saada hyvää hoitoa ja kannustusta, mutta jos menet suhteeseen odotuksella, että korjaa minun sydämeni, niin sitten kun se on "korjattu", tuleekin aika siirtyä toiseen suhteeseen. Ei sellaista voi keneltäkään odottaa.

Myötätuntoa ja empatiaa toki annamme toisillemme täällä, ja olemme läsnä, kun toinen vuotaa verta ja kyyneleitä. Sitä olen saanut hyviltä ystäviltäni, kiitos heille ja tuntemattomiltakin. Mutta se oman elämän palapeli pitää eron jälkeen itse korjata, kiivetä itse omalle vuorelleen, että on sitten jotenkin ehjempi tai valmis uuteen parisuhteeseen, ettei sinne kanna eron käsittelemättömiä asioita. Muuten ne pullahtaa siellä esiin, niin kävi mun edellisessä suhteessa ja mä sain siitä siipeeni pahasti.

Haet apua ja ammattiapua itsellesi. Jookos? Ja annat eksäsi mennä, jos on mennäkseen. Hänellä on jokin vaihe ja asia elämässään, johon hän on törmännyt, ehkä hän pystyy sille antamaan nimen ja selittämään sitä tuonnempana, mutta jos hän ei kykene kanssasi yhteiseloon, niin ketään ei voi pakottaa, vaikka toinen kuinka haluaisi rakastaa. Parisuhde on kahden kauppa, ja kahden vastuulla, molempien vastuulla. Jos toinen kääntyy pois siitä, on hän menossa jonnekin muuanne. Voiko häntä pakottaa, tai edes velvoittaa?

Toivoa on, tartu siihen.🙂👍

Hei 🌻🙂🌻
Meillä alkoi jälleen uusi, stressaava vaihe. Mies lopetti tupakanpolton ja alkoivat hänelle tyypilliset tavat purkaa stressi toisiin. Eli pitkin päivää saa kuulla negatiivista palautetta milloin mistäkin asiasta.
Toistaiseksi olen ohittanut ne mutta saa nähdä, miten pitkälle pinnani riittää.
Tämä on koettu jo ennenkin tässä talossa, eli uutta se ei minulle ole.
Mutta...vaikka hän teki tuon päätöksen ihan lääkärin suosituksesta, en aio olla kynnysmatto, johon ärtymys puretaan.
Seurailen tätä nyt jonkin aikaa ja jos ei tasoitu, niin tuon omat ajatukseni asiasta julki.
Miten teillä muilla on mennyt? Ketjussa on ollut monta osanottajaa ja olisi mukava kuulla toistenkin kuulumisia 🌻🙂🌻

Moi Pöllöhuuhkaja

Se suuri tuottamani pettymys. Tarkoitin sen sarkastisesti. Lapsemme on alusta alkaen ollut äidissä kiinni, eikä minulla ole ollut siinä juuri sijaa. Kun vaimoni on pitänyt päästä tuulettumaan kaverinsa kanssa yöksi hotelliin, on lapsi mennyt isovanhemmille hoitoon. Ei sen takia etten olisi hänestä halunnut huolehtia, vaan että isovanhemmat halusivat lapsen sinne hoitoon. Enhän heiltä voi sellaista kieltää ja onhan se hyväksi lapselle olla myös siellä. Ja tietty en enää osannut luottaa itseeni, jotta olisin osannut olla lapsen kanssa yksin.

Tänä vuonna olen mielestäni petrannut tilannetta ja nyt pärjään muksun kanssa loistavasti. Olen saanut myös hyvää palautetta vaimolta tilanteesta. Mielestäni meillä ei ole mitään syytä erota, vaan kaikki pystyttäisiin kyllä korjaamaan ja antamaan anteeksi. Han ei vaan nyt voi luopua kolmannesta osapuolesta. Nyt puhutaan asumuserosta ja että hän haluaa oman asunnon.

Tällä viikolla olisi vielä perheneuvola ja oma terapia aika. Jos asiaa saataisiin jollain lailla eteenpäin.

Kiitoksia kaikille tuesta.

Hei🌻🙂🌻
Sammy75: olet tavallaan tullut ohitetuksi isyydessäsi. Meillä on onneksi mies (silloin, kun on ollut paikalla) lasten ollessa ihan pieniäkin saanut ottaa vastuuta niin halutessaan. Isän ja lasten suhde on erittäin tärkeä lapsen kasvulle. Mietin, miksi kumppanisi ei ole antanut sinun kasvaa isyydessäsi?
Itse en oikein realistisena usko noihin äkkirakastumisiin. Arjessa yleensä punnitaan suhteen arvo ja kestävyys. Aina ei voi olla sunnuntai.
Hyvä, että sinäkin saat apua terapian muodossa. Ei tarvitse yksin koko tunteiden taakkaa kantaa.
Voimia Sinulle ja uskoa huomiseen 🌻🙂🌻

Sammy75 kirjoitti 22.1.2014 11:34

Moi Pöllöhuuhkaja

Se suuri tuottamani pettymys. Tarkoitin sen sarkastisesti. Lapsemme on alusta alkaen ollut äidissä kiinni, eikä minulla ole ollut siinä juuri sijaa…
…Tänä vuonna olen mielestäni petrannut tilannetta ja nyt pärjään muksun kanssa loistavasti.… Mielestäni meillä ei ole mitään syytä erota, vaan kaikki pystyttäisiin kyllä korjaamaan ja antamaan anteeksi. Han ei vaan nyt voi luopua kolmannesta osapuolesta. …

Moi Sammy75, niin... kaikki lapset ovat ihan vauvoina äideissä kiinni ja sitten isät pelastavat heitä välillä äideiltään ja toisinpäin, se on ihan normaalia että mies on sekundäärinen alussa.

Sinun mielestäsi ei ole syytä erota, mutta vaimosi haluaa kolmannen osapuolen. Miksi? Kertooko hän syitä? Onko hän kertonut jotain, jota et ymmärrä tai osaa ottaa vastaan? Kertooko hän perheneuvolassa syitä? Jos hän vain pakenee kolmanteen osapuoleen, niin on tuo mielestäni hieman hämärää... siis jos ei kerro miksi.

Ehkä sulta odotettaisiin tietäjän ja hyönteisen tuntosarvia, en tiedä. Onko hänellä raskaudenjälkeinen masennus tms? Kysy ihmeessä apua perheneuvolasta ja kerro oma näkemyksesi rehellisesti. Usein ulkopuolinen ammattilainen voi nähdä asioita selkeämmin ja sanoa niitä ääneenkin. Toivon tsemppiä ja uskallusta olla oma itsesi.🙂👍

Moi.

Niin mitään järkevää syytä eroon en kuullut myöskään perheneuvolassa tai saatikka tuohon komanteen pyörään. Ilmeisesti ihastuminen vieraaseen on jotain rakkauden ja ihailun hakua tai hyväksynnän halua. Sitä ei ilmeisesti näe, kuinka hyvin asiat ovat kotona jos näkee vain ne kaikki negatiiviset asiat joita on alunperin alkanut omassa päässä vatvomaan. Näistä asioista olisi tietty voinut puhua aikaisemmin, mutta oli ilmeisesti helpompi olettaa, ettei asioille pysty tekemään mitään. Kun sitten asiosta mainittiin minulle ekan kerran, niin oli ilmeisemmin mitta jo täysi. Eli millään ei ollut enää merkitystä. Perheneuvolassa täti kyllä yritti kaikkensa, mutta tahtoa ei vaan toiselta löydy edelleen yrittämiseen. Tuntuu toiselle olevan todella tärkeää pitää oma pää ja kuunnella vain omaa sydäntä. Järkeä tai periksiantamista ei vain nyt ole nähtävissä. Minä ensin, sitten vasta muut jos se sopii omien ajatusten kanssa.

Ehkä on hyvä, että lähdetään ei osoitteisiin. En juuri vaivautuisi ajattelemaan koko asiaa, mutta muksu merkkaa niin paljon minulle. Tahtoisin sen kasvava hyvässä perheessä isän ja äidin kanssa. En haluaisi menettää siitä mitään, mutta se ei taida olla nyt minun vallassani. Perheneuvolassa kerrottiin esimerkiksi pariskunnasta, joka lykkäsi eroa sen takia että lapset olivat pieniä. Tuossa ei siis ollut kolmatta pyörää mukana. Nykyisin tuo pariskunta on vieläkin yhdessä. Oma terapeutti neuvoi tänään antamaan periksi ja siirtymään eteenpäin. Tuo sen takia, että en itse menisi rikki ja tuolloin toisen on pakko alkaa ajattelemaan omaa toimintaa. Enää hän ei voisi laskea minun varaan.

Kiitoksia taas arvokkaista kommenteista.

Terapeuttisi saattaa olla sinulle tällä hetkellä juuri paras ja vähiten vääristynyt peili, luota siihen ja omaan havaintokykyysi ja vaistoosi. Joskus erilleenmeneminen voi avata tilaannetta sekä itselle että toiselle, kun pääsee yksinäisyyteen tai omilleen. Sieltä voi palata, jos välit on avoimet tai sen suuntaiset. Voihan olla että eksäsi on vaikka sairastunut mentaalisesti ja silleen kokee ettei pysty parisuhteeseen kanssasi. Minkä sillekään voi. Eikä kannata itseään kokonaan siitäkään syyttää. Hae apua ja ystävien seuraa. Ja katso oman elämäsi positiivisia asioita kohti. Se kantoi minua ja kantaa edelleen.🙂👍

Hmmm... Sain juuri selville, että kaikki mitä olen täällä kotona puhunut omista tuntemuksistani yms. on toinen kertonut eteenpäin kolmannelle osapuolelle. Kaikki toiveet ja odotukset ovat varmaan ollet suurta hupia heille. Tiedä sitten saavatko jotain kiksejä siitä, että äijä yrittää pelastaa perhettään. Tällainen kyllä satuttaa suuresti. Ja pidin vaimoa luotettavana, mutta nyt sekin on nähty.

Oloni on nyt tosi surullinen, koska en pystynyt pelastamaan perhettäni. Toinen ei pysty näkemään muuta kuin oman halunsa itsenäisyyteen. Ei siis sitä mikä on tarkeää lapselle, perhe ja vanhemmat. Toivon hartaasti, ettei lapsi enää ala oirehtimaan pahaa oloa, kun on erossa jommasta kummasa vanhemmasta. Onneksi on edes tämä palsta, jossa voi purkaa tuntemuksiaan, kun ei viitsi koko aikaa ystäviä häiriköidä omilla murheillaan.

Hei 🌻🙂🌻
Sammy75: on erittäin loukkaavaa, että kumppanisi on kertonut luottamuksellisia asioita kolmannelle osapuolelle. Tuon asian jouduin itse myös kokemaan, koska mm. terveydentilastani oli aikoinaan kolmas saanut raporttia, tosin onneksi hyvin vähän. Sekin riitti: tuli tunne, että muutenkin perheasioiden ruotiminen oli ollut keskusteluissa mukana sivumennen. Mm. lasten kasvatuksesta oli puhuttu ( mies, joka siihen ei juurikaan kotona osallistunut ). Muu oli ollut sitten arkipäivään liittyvien asioiden käsittelyä.
Itse en halua minusta puhuttavan kenellekään; varsinkaan tuollaisessa pettämiskuviossa. Ja kuvittele: olivat yhdessä vielä kehuneet ja ihmetelleet, miten jaksan kaiken niin hyvin hoitaa sairaudestani huolimatta!!!
Tänään kokeilin muuten läheisyyttä mieheni kanssa. Pitkän, yhteisen perhelenkin jälkeen nukkumaan mennessä nojasin hänen rintaansa, suukoteltiinkin...mutta se ei herättänyt minussa mitään tuntemuksia.
Onko Sinulla tunteita kumppaniasi kohtaan???
Mietin, miksi en tunne mitään? Onko tämä suojamuuri mahdolliselle pettymykselle, vaikka en epäile miestäni uskottomuudesta enää?
Tosi vaikeata luoda suhdetta kaiken tämän jälkeen.
Ja Sinulle: toivon voimia ja kai ilmaisit pettymyksesi siitä, että asioista on puhuttu kolmannen osapuolen kanssa?
Itsenäistymistä ei ole suhteesta toiseen siirtyminen.
Niin surettaa puolestasi 😳
Voimia ja hyvä, että käyt terapiassa. Minä ainakin koen hyötyväni siitä. Ja ainakin tietää varmuudella sen, ettei siellä puhutut asiat tule muiden tietoon 🌻🙂🌻

Niinpä tietenkin puhuu, kun ei pysty syyllisyyttään pitämään sisällään, eikä kenellekään muulle puhumaan. Anna puhua, ei se ole maailman loppu ja pitää hänenkin saada jollekulle purkautua.

En tiedä mitä toinen mies tilanteessa hänestä näkee, mutta siinä saattaa satuttaa itsensä yks sun toinen. Parempi on pysyä omassa elämässään ja vastuussa itsestään ja omalta osalta lapsistanne ja hakea itselleen apua selvitä eteenpäin omilleen. Puhu vaan ystäville, ja anna tunteiden tulla hyvillä menetelmillä ulos, hakkaa tyynyä, oksenna värejä paperille siis suttaa vaan, ja jos pystyt kirjoittamaan niin kirjoita. Mitä tahansa löydätkin, jolla saat vaan tunteitasi ulos turvallisesti ja suurinpiirtein hallitusti, ettei ne lähde lapasesta. Tunteisiisi sinulla ja meillä on oikeus ja niiden ilmaisemiseen, mutta vastuu meillä on mitä teemme tunteidemme vallassa. 😭

Pääasia että yrität ilmaista niitä ulos itsestäsi konkretisoiden tai nimeten. Mua joskus muinoin auttoi se, että poltimme muinaisen eksäni kanssa yhteiseksi hankitun kuksan. Joskus toiste taas rikoin yhteisiksi yhden toisen toiveisiin ostetut aamiaisastiat jäällä ja upotin ne avannosta mereen. Sinne jätin jäähyväiset sille tyypille, joka soitteli vaan muinoin lehdellä minua. Keksi itse mikä tahansa nimeämistapa tunteen ilmaisemiseen.🤕

Tsemppiä ja uutta elämää toivotellen🙂👍