Täällä saatiin keskusteltua aika pitkäkin tovi. Nyt ainakin tiedän, missä sen ihastuksen kanssa mennään. En itse näe enää kovin paljoa valoa sen tunnelin päässä. Toivottavasti ei tee väärää päätöstä väärillä perusteillä. Toivoisin pientä harkintaa ja ajattelua, mitä nyt on oikein tekemässä. Hän kertoi välittävänsä ja myönsi, että sattuu katsoa kuinka kärsin.

Toihinmeno hieman epäilyttää, mutta en taas halua jäädä kotiin toisen kanssa. Mihin sekin johtaisi... Toisaalta töissä on muutama kaveri johon luotan ja jolle pystyn puhumaan. Töissä saa myös muuta mietittävää.

Olen kanssa yrittänyt ehdotella jotain yhteistä harrastetta, kunhan saadaan muksun asiat ensin kuntoon. Jotain sellaista jota voisi tehdä perheenä. Josko siitä saisi jotain kipinää hiipuvaan suhteeseen.

Waiting4Love ja Mariella pitäiskö tässä hakea itse kullekin uusi ihastus ja katsoa miten kumppanin naama sitten menee. Antaa ihan samalla mitalla takaisin. Noh ehkä me olemme vain hieman parempia ihmisinä ja emme alennu kostoon.

Itse olen ajatellut, että yritän lapsen takia pitää tämän perheen kasassa. Olisin valmis hieman onnettomampaankin liittoon. Koen tuon uuden ihastuksen isona uhkana liitolle. Toisaalta voi olla ihan hyvä, että ero tulee nyt. Elämä jatkuu todennäköisesti vielä senkin jälkeen ja ehkä sen jälkeen saan joskun oman perheen.

Joulun odotusta kaikille.

Hei🌻🙂🌻
Tämä päivä on mennyt ns.normaalisti. Aamusta lähtien mies käyttäytyi, kuin mykkäkoulua ei olisi ollutkaan. Ja päivän hän vietti omissa askareissaan.
Tyttären kanssa teimme jouluvalmistelujaan, vaikka tuntui, etteivät voimat riitä 😳
Mies joko ahdistuu, kun puhun vanhoista asioista tai sitten käytöksellään saa minut varautuneesti suhtautumaan.
Mielestäni nyt en jaksa tuota murjotusta, joten valitsen puheen arkipäivän asioista. Ehkä on parempi, että puhun terapiassa, koska en halua sitäkään, että tyttäremme kärsii huonosta ilmapiiristä.
Pojalle (aikuiselle), joka tuli töihin joululoman ajalle, mainitsin masennuksestani ja lääkityksestä siihen. Kerroin, että juuret juontavat viime syksyyn, jonka tapahtumista hän on tietoinen.
Että tämmöistä täällä tänään.
Miten teillä on mennyt? Onko yhteyttä puolisoon löytynyt?
Toivon teille kaikkea hyvää, muutakaan en tässä tilanteesa voi tehdä 🌻🙂🌻

Hei. Kaikille
Tulimpa käymään pitkästä aikaa.
Lueskelin että oli uusia kurjuutta kokeneita tullut lisää, ei kiva.
Itselläni on tilanne se että ero tässä näyttää tulevan ja tuntuuhan se raskaalta.
Vaimo ei jaksa sitä kun en ole päässyt asioista yli ja siihen tämä nyt sitten lopahtaa.
Minä kun en näe hänen mielestään itsessäni vikoja vaan syytän vaan häntä.
Ja jotenkin en enää ehkä jaksa taistella suhteemme takia koska luonteeltani olen sellainen että pettämistä en hyväksy ja jotenkin ylipääseminen tuntuu mahdottomalta. Minusta tuntuu niin äärettömän loukatulta ja nolatulta ja se tunne ei niin vain katoa. Ja kun vaimo on moiseen peliin lähtenyt ja pettänyt toistuvasti ja salasuhdetta pitänyt niin mitenkä koskaan voisin häneen enää luottaa. Hän on tiennyt takuuvarmasti kantani pettämiseen eli siihet että en hyväksy sellaista, vaikka on hokenutkin että kun hänestä tuntui että en välitä hänestä. Nyt hän toki sanoo ettei koskaan enää näin tapahdu mutta en vain usko siihen. Tuskin luonteelleen saa mitään koska tämä ei eka kerta ollut.. Minäkö jäisin odottamaan että koska taas rävähtää sama paska silmille ja uudet selitykset. Eli toisaata en haluaisi erota ja toisaalta tuntuu että muuta mahdollisuutta ei ole. Vaimo haluaa nyt enemmän eroa ja syy on se ettei jaksa enää keskusteluja asioista jotka hänen mukaa on moneen kertaan puhuttu. Tottakai tämä vetää surulliseksi, olin toivonut yhteiselolta ihan muuta kun tälläistä tuskaa ja valheita.
Jos vaimo osoittaisi olevansa pahoillaan ja edes yrittäisi omaehtoisesti tätä kaikkea selittää niin minäkin voisin tästä yli päästä. Jotenkin tuntuu että pettäminen on hänelle aika kevyt juttu eli toteaa että mitä kun ei sille enää mitään saa niin mitä tuota miettii.,tapahtunut mikä tapahtunut. Joulukin tuntuu jotenkin sumuiselta ja surulliselta.
Päivä muiden joukossa. Että näin. Kait tässä nyt sitten pitää laittaa silmät auki ja toivoa että löytäisi elämänsä naisen jolla on jokseenkin samat arvot elämässä😉

Hyvää Joulun Odotusta🌻🙂🌻

Hei Miekkonen,

Ikävä kuulla, että ette näytä löytävän uudestaan sellaista kunnioitusta, lämpöä ja rakkautta, että jaksaisitte tarpoa tämän pettämisen aiheuttaman tuskan yli.

Silloinkin kun pettäjä on hyvin pahoillaan ja haluaa ehdottomasti jatkaa vakituista parisuhdetta, on pettäjän vaikea ymmärtää kuinka asian läpikäynti ja läpikäynti niin, että pettäjä yrittää lohduttaa ja oma-aloitteisesti kertoo syistä ja tilanteesta, auttaa petettyä toipumaan. Pettäjä ajattelee helposti, että asiasta keskusteleminen vain varmistaa, että asia pysyy mielessä ja näkee nämä keskustelut helposti pyrkimyksenä näyttää kuinka huono ihminen pettäjä on ollut.

Toivotan voimia vaikeisiin ratkaisuihin.

Hei🌻🙂🌻
Miekkonen: huomionhaku on aika kevyt peruste pettämiselleja muutenkin: vika on pettäjän. Hän tekee päätöksen lähteä sille tielle.
Oletko saanut keskusteluissanne mitään tietoa??? Tällä tarkoitan sitä, että suhteiden kestosta ja tapahtumista.
Katumattomuus ei ole hyvä merkki. Onhan vaimosi tehnyt väärin sinua kohtaan.
Mielestäni uskollisuus avioliitossa ja parisuhteessa on itsestäänselvää.
Meilläkin oli miehellä vaihe, jolloin hän uhkaili erolla. Ei jaksanut puheita uskottomuudestaan. Sitten hän veti sanansa takaisin ja sanoi, että itsehän hän on tämän tilanteen aiheuttanut.
Katuva mies on ollut ja kiroaa sitä, miten menikin niin halpaan, kun toinen nainen tarjosi empatiaa perhettämme kohtaan. Hän oletti sen olevan aitoa välittämistä.
Meillähän tosiaan tuli se romahdus ja masennus miehelle sen jutun jälkeen. Häpeän ja syyllisyyden tunteet olivat voimakkaat.
Oletteko yrittäneet terapiaa? Vai tuntuuko tosissaan siltä, ettei siitä enää olisi apua?

Hei vaan.
Niin jännä sinänsä että eilen vaimo sanoi että hän on itse tehnyt todella pahoja virheitä
joista ei voi syyttää kun pelkästään häntä itseään. Mutta muuten tähän suhteemme heikkoon tilaan vaikuttaa molempien panostus. Että sihen on molemmat syyllisiä ja suurin vika on ollut puhumattomuus. Asioista ei olla puhuttu, ja se on kyllä totta. Se että vaimo myönti tuon virheensä oli mulle niin suuri asia että se vaikutti enemmän kun monen kuukauden juttutuokiot taaksepäin. Muutamalla lauseella paranti oloani ihan älyttömästi. Vaimo on luonteeltaan kova, ei sellainen tyyppi joka pahoittelisi/pyytelisi anteeksi loputtomasti tai itkisi tälläisen takia. Terapiassa ollaan
kuljettu ja siellä vaimo itkee lähes koko ajan mutta kotona menee kuoreensa.
Jotenkin tuntuu että terapiasta ei taideta enää mitään saada irti. Minä kieriskelen menneissä ja vaimo haluaisi katsoa eteenpäin. Nyt hän sanoi ettei haluaisi erota mutta ei jaksa riidelläkkään näistä asioista. Kun olen kaivellut kysellyt asioita niin aina sitten löytyykin jotain uutta. Eli vaimo myöntää jonkin seikan minkä on kiistänyt siihen asti ja se tekee tästä kaikesta mielestäni mahdotonta. Mihin voin uskoa? Mikä onkaan totta mikä valetta. Ero tuntuu pahalta kun ajattelen lapsia, toisaalta vanhin lapsista jo aikuinen sanoi että jos hän olisi mun tilassa niin ei varmaankaan pystyisi jatkamaan tälläisten jälkeen, eli hän ymmärsi mutta pienimmät lapset huolestuttaa. Eli joutuuko tässä antaa periksi ja lapsien takia jatkaa tälläistä liittoa. Se ei tunnu oikealta mutta lapsien kannalta kait olisi paras ratkaisu. Mutta kyllä jos nyt tapaisin ihanan naisen
niin käyttäytymiseni olisi erilaista kun ennen. Tuskin torjuisin onnea mikä voisi olla tulossa tämän kaiken kurjuuden ja tuskan jälkeen mitä tässä on ollut. Olisi oikeastaan jännä nähdä vaimon reaktio kun asiat olisikin toisinpäin. Ehkä tajuaisi kaiken paremmin. Suhtautuu niin kevyesti pettämiseen kun se on katsokaas niin yleistäkin🙄
Väärinhän se olisi mutta silti se tuntuisi oikeutetulta koska tämä ei ollut häneltä eka kerta. Sanoisin sitten vaan että mitä sä nyt tuosta että ollaan vaan kavereita sen naisen kanssa ja vastavuoroisesti keskusteltu parisuhteen ongelmista.

Hyvää päivänjatkoa🌻🙂🌻

Moi Miekkonen.

Meillä on ollut ihan sama ongelma suhteessa eli ei olla osattu puhua. Vaimo on miettinyt asioita yksin, eikä ole puhunut niistä minulle. Pienetkin ongelmat ovat eskaloituneet liian isoiksi. Löydettyään uuden suhteen han uskalsi kertoa tunteistaan ja ajatuksistaan. Ilmeisesti uuden suhteen luoman turvan takia uskalsi kertoa. Hän on ilmeisesti miettinyt tarkkaan miten nykyisestä pääsee eroon ja uuden kanssa suunnitelleet jo yhteen muuttamista. Tuntuu kuin hän ei ajattelisi ollenkaan, mikä on parasta meidän 4v lapselle.

Mielestäni jos on pettänyt aikaisemmin, kynnys on tuolloin matalampi tehdä se uudelleen. Sääli, että pettäjä ei yleensä mieti kuin itseään ja kokee myöhemmin katumusta jos sitäkään. Meillä tuota katumusta ei ole näkynyt, vaan nyt mennään kokonaan uuden suhteen ehdoilla. Tiesin aika tarkkaa suhteemme alussa mitä hän on tehnyt ja silloin hän sanoi, että se on taakse jäänyttä elämää. Tässä tapauksessa hän ei ole edes yrittänyt salailla. Yritän silti toivoa, että jos tästä vielä jotain saa pelastettua tai korjattua ja toinen tulisi järkiinsä. Nyt vain en tiedä pystynkö koskaan luottamaan toiseen enää.

Hei🌻🙂🌻
Mukava kuulla miten teillä menee Miekkonen. Iso askel on tuo, että vaimosi myönsi tehneensä virheitä. Isoin virhehän on se, ettei hän ottanut puhumattomuutta esille ensin, vaan lähti pettämisen tielle ☹️
On todella vaikea uskoa asioita, jos ne kerrotaan eri tavalla useammalla keskustelukerralla.
Näinhän meilläkin oli alkuunsa ja se tekee vaikean luottamuspulan. Tuskin kaikkea haluaa edes tietää, yksityiskohdat jäävät mieleen kummittelemaan. Meillä en usko tapaamiskertojen määrään. Enkä siihen, että seksi ei olisi onnistunut. Toisaalta; joku osa minusta uskoo tuohon, sillä miehelläni ei ole muita seksijuttuja ollut ennen.
No, oli miten oli: omalla omallatunnollaan pettäjä joutui ne asiat käsittelemään.
Toivon, että pääsisitte kriisin yli. Kauanko nyt aikaa on mennyt teillä tässä kriisin kestossa? Meillähän oli vuosipäivä ja samoihin aikoihin kävin psykiatrilla, yksin.
Meillä mies ei ollut halukas perheterapiaan. Hän ei uskonut kenenkään ulkopuolisen ihmisen osaavan auttaa meitä. Olemme nyt sitten yrittäneet keskustella asioista yhdessä, vaihtelevalla menestyksellä.
Mies ei edelleenkään halua eroa. Omat tunteeni ovat senverran solmussa, etten osaa sanoa, mitä itse haluan.
Toivotaan parempaa huomista ja jonkunlaista joulumieltäkin , tilanteistamme riippumatta 🌻🙂🌻

Moi Sammy75,

Toiset ovat uskollisempia tunteille, toiset puolisolle. Kun tunteet ailahtelevat, on toimintakin ailahtelevaa. Pitäisi pystyä parisuhteessa sitoutumaan paremmin puolisoon ja pyrkiä vaikeuksien kohdalla korjata parisuhdetta. Edellinen parisuhde tulisi kunnolla käsitellä loppuun ennen seuraavaa. Uudenkin parisuhteen kannalta huono lähtökohta, jos siihen hypätään suoraan.

Voimia toivottaen.

Sammy75 kirjoitti 17.12.2013 16:6

Moi Miekkonen.

Meillä on ollut ihan sama ongelma suhteessa eli ei olla osattu puhua. Vaimo on miettinyt asioita yksin, eikä ole puhunut niistä minulle. Pienetkin ongelmat ovat eskaloituneet liian isoiksi. Löydettyään uuden suhteen han uskalsi kertoa tunteistaan ja ajatuksistaan. Ilmeisesti uuden suhteen luoman turvan takia uskalsi kertoa. Hän on ilmeisesti miettinyt tarkkaan miten nykyisestä pääsee eroon ja uuden kanssa suunnitelleet jo yhteen muuttamista. Tuntuu kuin hän ei ajattelisi ollenkaan, mikä on parasta meidän 4v lapselle.

Mielestäni jos on pettänyt aikaisemmin, kynnys on tuolloin matalampi tehdä se uudelleen. Sääli, että pettäjä ei yleensä mieti kuin itseään ja kokee myöhemmin katumusta jos sitäkään. Meillä tuota katumusta ei ole näkynyt, vaan nyt mennään kokonaan uuden suhteen ehdoilla. Tiesin aika tarkkaa suhteemme alussa mitä hän on tehnyt ja silloin hän sanoi, että se on taakse jäänyttä elämää. Tässä tapauksessa hän ei ole edes yrittänyt salailla. Yritän silti toivoa, että jos tästä vielä jotain saa pelastettua tai korjattua ja toinen tulisi järkiinsä.

Ihan kuin minä olisin tuon kirjoittanut. Voin todeta, etten ole osannut puhua miehelleni vaikeista asioita (minulle se on ollut raha, koulunkäynti, Tunteet, työttömyys). Olen miettinyt joskus elämän tuiverruksessa, että miksi jatkaa suhdetta. Mutta sen jäänyt siihen siellä takana on ollut kuitenkin välittämistä ja kunnioittamista minun puolelta. Myös sitoutuminen tähän suhteeseen. en ole mallikelpoinen ja tehnyt monia virheitä. Voin myöntääkin ne, mutta suhde on kahden kauppa.

Illalla laitoin poikaamme nukkumaan kävimme keskustelua kuka kuuluu poikani perheeseen. Hän oli sitä mieltä, että perheeseen kuuluvat ne jotka asuvat samassa taloudessa. Pelkään, etten kuulu hänen perheeseensä jos minusta tulee etä-äiti.😭

Hei taas!
Kävin taas lukemassa kertomuksianne.
Kolmen vuoden kokemuksella pettämisestä voin sanoa, että keskustellessa pettämisestä puolison kanssa tulee
ilmi mitä ihmeellisimpiä asioita, jotka panee miettimään tapahtumia uudessa valossa. Ajan kuluessa
pettäjä esteettömämmin pystyy kertomaan tapahtumia, joita ei alkuaikoina pystynyt syyllisyyden ja
häpeän tai vaikkapa säälin takia kertomaan. Omalla kohdallani on käynyt niin, että väliin on pitänyt
miettiä asioita uusiin puihin.
Yksi asia kiinnittää myös näissä keskusteluissa silmään. Se, että pettäjä on epävarma, miten jatketaan.
Jos olisin ollut vähänkään epävarma, onko toinen osapuoli mukana ollenkaan, en olisi yhteiseloon enää
lähtenyt. Mielestäni pitää toisen osapuolen olla täysillä mukana, eikä seilata tunteitten mukaan.
Petetyn elämä ei tuossa vaiheessa muutenkaan ole miltään osin turvallinen. Eli kolmas osapuoli kokonaan
ulos, kun lähdetään selvittämään omaa parisuhdetta ja sen tulevaisuutta. Puolison sitoutuminen uuteen
elämään pitää olla ehdoton.
Tällaisia mietin taas, jaksakaa, jaksakaa....

Moi

Laitetaas tänne hieman tilannepäivitystä. Ennen joulua sain ajan terapiaan. Tuntui vaan jotenkin siltä, että oli tarve puhua jonkin ammatti-ihmisen kanssa. Oli aika liikuttunut ongelmistani ja toivoi jos puoliso voisi omalta osaltaan rauhoittaa tilannetta. Noh tilanne ei ole rauhoittunut yhtään. Ennen joulua oli kuulemma pakko päästä näkemään ja juttelemaan tuon kolmannen osapuolen kanssa. Oli toistamisen yötä tuon miehen luona. Joulu aatto meni viestitellessä ja toisena joulupäivänä oli pakko taas nähdä tuota. Samaan aikaan olen yrittänyt puhua suhteen korjaamisesta ja yrittämisestä. Puhuminen on tähän saakka tuntunut yksinpuhelulta, mutta pienoista edistystä on siihenkin tullut. Lapsemme takia olen valmis yrittämään ja antamaan anteeksi, mutta toinen ei usko, että suhdetta voisi korjata. Myöskään en ole kuullut mitään sellaista mitä ei oikeesti voisi korjata.

Sanokaa viisaammat yritänkö turhaan vai en? Molemmilla pitäisi olla tahtoa yrittää ja korjata. Nyt sitä löytyy vain minulta. Molemmilla on ykkösprioriteettina saada muksu kuntoon. Tämän jälkeen haluaisin saada puolison masennuksen kuntoon ja ehkä samalla saada suhteemme korjattua. Tuon kolmannen osapuolen oleminen häiritsee ja on mielessä koko aika. En vain tiedä kuika kauan jaksan yrittää yksin ja onko se turhaa. Aina kun on saatu keskusteltua, niin matto vedetään alta ja viestittely ja tapailut jatkuvat. En ole saanut viimeistä päätöstä asiasta ja hän näyttää edelleen miettivän ratkaisuaan. On luvannut rauhoittaa tilannetta siksi aikaa, kun ollaan sairaalassa. Veikkaan, ettei tuo aika riitä minulle, jotta saisin hänet mukaan yrittämään. Tuntuu olevan niin ihastunut uuteen kaveriin.

Kohtuu huono joulu takana olisko ensi vuonna yhtään iloisempaa??

Sammy75, vaimosi kai kuvittelee voivansa valita kahdesta vaihtoehdosta. On tosi väärin sinua kohtaan, että vaimosi menee yöpymään toisen miehen luokse. En ymmärrä miten jaksat. Itse ainakin riutuisin ja romuttuisin. Aika ikävä on tilanteesi. Et voi korjata suhdettanne yksin, kyllä siihen tarvitaan molemmat. Ei parisuhdetta pääse rakentamaan uudelleen ennenkuin kolmas pyörä on poistettu kuviosta.

Mielestäni sinun ei tarvitse hyväksyä vaimosi käytöstä, mutta ethän voi toista estää lähtemästäkään. Itse tekisin selväksi, että jos toinen mies ei poistu kuvioista, niin parisuhde on sitten ohi. En pystyisi katsomaan vierestä tuollaista.

Vaikeahan tilanne on, kun lapsikin sairastaa. Ei kai ole oikeaa tapaa toimia tilanteessasi. Yritä jotenkin pitää itsestäsi huolta ja paljon jaksamista toivotan sinulle. Kyllä voimia ja kärsivällisyyttä vaatii.

Oma nuppitohtorini kysyy minulta usein "mitä sinä tarvitset?". En tiedä oletko pohtinut mitä sinä Sammy75 tarvitset. Mistä voisit saada iloa tai jotain positiivista.

Hei 🌻🙂🌻
Sammy75: Sinulla on ollut raskas joulu. Mietin tuota masennus+rakastumis- ja pettämiskuvioitakin.
Minullahan todettiin vaikea masennus; käyn terapiassa ja lääkityskin aloitettiin. Laukaiseva tekijä miehen uskottomuus.
Minä en tässä tilassani pysty ajattelemaan rakastumista keneenkään ulkopuoliseen.
Haluan päästä tasapainoon elämäni suhteen.
Tuntuu, ettei ihastuminen keneenkään ratkaise ongelmiani.
Päinvastoin; uskon, että se olisi vain ongelmien siirtämistä eteenpäin.
Voimia teille, niitä tarvitsette tässä elämän aallokossa 🌻🙂🌻

Kiitoksia ajatuksista Waiting4Love ja Mariella. Mitä siis tarvitsen? En ole tuota juuri pohtinut. Voisin luetella nyt vaikka mitä en tarvitsisi, mutta se ei taida olla nyt mahdolista. Lapsi on tietty ihan ykkössijalla ja siitä saan voimaa jaksaa. Tietty luotettava kumppani, jonka kanssa jakaa arki iloineen ja suruineen. Muistan meidän kaikki tekemiset ennen lapsen syntymää ja ne ovat kaikki hyviä muistoja. Lapsen jälkeen meillä ei ollut vaan aikaa toisillemme ja suhde alkoi voimaan huonost. Nyt lapsi alkaa olla jo sen verran iso, ettei jatkuvast meitä kaipaa. Eli meillä voisi olla toisillemme aikaa taas. Tiedän siis mitä minulla nyt on ja en sitä haluaisi menettää.

Vaimonikaan ei hyväksyisi minulta vastaavaa käytöstä ja pystyy tämän myöntämään. Tietty tunteen syyllisyyttä kun kärsin tässä tilanteessa. Juuri tämän komannen osapuolen takia hän pystyi kertomaan tunteiden puuttumisesta. Tämän jälkeen on ollut enemmän puhetta. Jotenkin toivon, että tämä kolmas on ollut ennemmin joku, jolle on voinut puhua. Tunteet on tulleet peliin, kun molemmilla on ollut vaikeeta. On kait hänen mielestä helpompaa jättää vanha suhde johon on tyytymätön, kuin korjata sitä. Lisäksi hän on sanonut muutaman kerran ettei nyt jaksa huolehtia lapsesta, jolloin olen hänelle antanut hengähdys tauon. Luullakseni tuo lapsemme tila ja vuoden odotus on syy tähän komanteen pyörään ja masennukseen. Kyllä tässä molemmat haluavat tuon masennuksen pois, koska sen kanssa on tosi raskasta elää. En oikein jaksa uskoa tähän suhteeseen komannen kanssa, vaikka se nyt tuntuu toisesta ihanalta. Voi olla, että vaimolla on omat ajatukset sen verran sekaisin, ettei näe ja tunne mitä nyt on, vaan hakee jotain muutosta nykyiseen tilanteeseen jossa on kestämistä hänelläkin.