Mieheni seksiaddiktio

Mieheni seksiaddiktio

Käyttäjä romahtanut2 aloittanut aikaan 08.01.2017 klo 19:30 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä romahtanut2 kirjoittanut 08.01.2017 klo 19:30

Miten selvitä kun yllättäen paljastui, että mieheni oli käynyt maksullisissa naisissa kaksi vuotta ja lisäksi saatoin lukea nettisivustolta hänen raporttejaan. Meillä oli omasta mielestä toimiva parisuhde kaikin puolin ja yhdessä oltu vajaat parikymmentä vuotta ja muutama alaikäinen lapsikin. Mies katuu, pyytää anteeksi ja käy terapiassa. Siltikin tuska on kestämätön. Maksullisia ei ollut mikään pieni määrä, joten tautien todennäköisyyskin nousi. Ilmeisesti minulla on kuitenkin kohtalotovereita, osa ei välttämättä kuitenkaan vielä tiedä. Mieheni kaksoiselämä oli täydellistä, en saattanut mistään aavistaa ennenkuin sitten käry kävi.

Käyttäjä Rita2 kirjoittanut 13.01.2017 klo 13:12

Hei!
Täällä on kohtalotoveri ja asia tuli ilmi viisi kuukautta sitten ja olen käynyt läpi helvetin näinä kuukausina ja se jatkuu yhä. Olen turvautunut lääkkeisiin, käynyt terapiassa, mutta sen lopetin jo, työpaikan psykologin luona yms. Välillä ahdistaa niin, että ei meinaa saada henkeä. Meillä on takana yli kahdenkymmenen vuoden avioliitto. Olen näinä päivinä ja öinä miettinyt, että olenko ainut nainen kenelle on tehty näin. Itsetuntoni on niin nolla kun voi vaan olla. Olen myös lukenut, että jos miehellä on suhde yhteen naiseen eli se olisi pahempi kuin rahalla ostettu rakkaus. Välillä tulee sellainen tunne kun en olisi saanut selville ollenkaan koko asiaa, mutta niin vaan sitten tapahtui ja elämä meni niinä minuutteina kun luin tekstiviestejä romuksi. Töissä olen käynyt, mutta välillä saan ahdistuskohtauksen kun joku esim. tietokoneelta joku hotellin nimen nähtyä missä ollaan oltu. Sitäkään en voi käsittää, että ollaan niin rahoista tarkka, mutta mitä summia on laitettu menemään maksullisiin. Tätäkin kirjoittaessa tulee niin paha olo, että en voi paljon pitempään jatkaa. Koko ajan kysymys, miksi mies menee maksullisiin eli mitä siitä saa sellaista.....

Käyttäjä Serpentiini kirjoittanut 14.01.2017 klo 10:27

Rita2 kirjoitti 13.1.2017 13:12
Olen myös lukenut, että jos miehellä on suhde yhteen naiseen eli se olisi pahempi kuin rahalla ostettu rakkaus.

Minua kiinnostaisi, kumpi olisi pahempi tai parempi. Siis miehen ramppaaminen maksullisissa naisissa vai miehen pitkäaikainen sivusuhde yhteen naiseen/mieheen? Onko sillä muuten merkitystä, pysyykö maksullinen nainen samana vai onko kumppaneina vaihteleva joukko maksullisia naisia?

Käyttäjä aamu72 kirjoittanut 15.01.2017 klo 16:55

Ensinnäkin romahtanut2 ja Rita2 olen todella pahoillani teidän puolestanne. Minun ex-miehelläni oli "jonkinlainen" suhde toiseen naiseen avioliittomme ajan jolle hän kertoi kaikki perheemme asiat. Minä hoidin kahta pientä poikaa kotona ja samaan aikaan ex-mieheni piti yhteyttä tähän naiseen. Nyt tämä toinen nainen on ex-mieheni nykyinen naisystävä ja he molemmat eivät puhu minulle sanaakaan ja haukkuvat minua kahdelleni pojalleni. Olisin varmasti romahtanut lopullisesti jos ex-miehelläni olisi ollut maksullisia naisia. Yksikin toinen nainen riitti rikkomaan avioliittomme. Voimia teille hirveästi! Kun puolisosta paljastuu kaksoiselämä niin elämältä menee pohja pois. Pitää yrittää hoitaa itseään ja olla armollinen itselleen. Aika on auttanut minuakin vaikka ei se kaikkea katkeruutta viekään pois.

Ja Serpentiini...mikäköhän on taas motiivisi kommentoida tätäkin aihetta??Olet itse toinen nainen joten jos miettisit edes hiukan miltä petetyistä tuntuu. Pystytkö siihen?

Käyttäjä Pampsu72 kirjoittanut 22.01.2017 klo 09:09

Ensinnäkin kiitos siitä että olette jakaneet oman kohtalonne tänne. Se antaa tietyllä tavalla toivoa kun huomaa ettei ole yksin. Tässä minun tarinani. Olemme oleet mieheni kanssa yhdessä yli 20 vuotta. Tavattiin kun olin 19v. Meillä on kaksi teini-ikäistä lasta. Muutama vuosi on yhdessä olomme kylmentynyt. Mies halusi seksiä ja minä läheisyyttä. Seksi alkoi jossain vaiheessa puuduttaa..tekemään kipeääkin. Annoin säälistä mutta en itse osallistunut muuten kuin avaamalla jalkani. Etäännyimme omiin ystäväpiireihin ja harrastuksiimme. Teimme kyllä perheenä matkoja ja kävimme mieheni kanssa muutamia kertoja yhdessä pienillä reissuilla. No nyt muutama kuukausi sitten sain selville että hän oli ainakin kaksi kertaa kahden vuoden aikana käyttänyt maksullisia palveluita. Kertoi aluksi syyksi ettei saanut tarpeeksi seksiä. Sitten avautui kertomalla että oli kai seikkailun hakua. Kävimme pariterapeutilla pari kertaa joista otinen päättyi mieheni poistumiseen itkien ja ahdistuen. Hän kertoo katuvansa. Pyytää anteeksi ja itkee. Olen toisinaan ilkeä ja "kuulustelen" yksityiskohtia törkeällä kielellä. Hän ahdistuu ja itkee. Uskon jollain tavalla että hän katuu. Kertoo ettei enää koskaan hölmöile ja rakastaa minua. Nyt kun shokkivaihe on ohi alkaa kaikki valjeta minulle. Ahdistun ajatuksista.Käyn terapiassa. En tiedä huomisesta mutta sen näkee vain sitten. Stalkkaan puhelinta ja ahdistun. Hän tietenkin poistanut kaikki viestit ja numerot. Haluaisin niin tietää kaiken mutta hän ei pysty murtumatta kertomaan. Voimia kaikille kanssasisarille.

Käyttäjä romahtanut2 kirjoittanut 25.01.2017 klo 10:30

Osanottoni kaikille kohtalotovereille. Kuka ei vielä tiedä, niin netissä on sivusto, josta niitä maksullisia voi tilata. Palvelin on ulkomailla, koska Suomessa sivusto olisi laiton. Samaisella sivustolla on myös foorumi, jossa kävijät arvostelevat ja hyvinkin yksityiskohtaisesti kertovat kokemuksistaan. Monet kävijöistä ovat juurikin niitä perheellisiä miehiä, joiden vaimot ei tiedä miehensä harrastuksesta mitään. Niiden, joiden miehet jääneet kiinni, ei kannata käydä lukemassa, koska yksityiskohtien tietäminen ei auta mitään vaan lisää tuskaa.

Käyttäjä Aurinko67 kirjoittanut 26.01.2017 klo 00:42

Osanottoni myös minun puolesta kaikille muillekin keitä tämä järkyttävä ja epäoikeudenmukainen asia koskettaa. Kirjoitin joku aika sitten tästä samasta aiheesta, sillloin tuntui, että olen tämän asian kanssa ihan yksin. Valitettavasti en kuitenkaan ollut, järkyttävää että te muutkin joudutte tästä kärsimään. Nytkin mieheni on "työ reissussa" kun tätä kirjoittelen. Tässä alla suora kopio minun aikaisemmasta kirjoituksesta...

"Avopuolisoni on pettänyt minua seurustelu alusta alkaen. Sain tietää sen sattumalta parinvuoden seurustelun jälkeen. Epäilen, että puolisoni on seksiaddekti. Olen tämän surullisen asian kanssa todella yksin, itsetunto on täysin romuna..taistelen päivästä toiseen että jaksan nousta ylös ja nähdä elämässä jotain hyvää. Yöt menee miettiessä että onko "huomenna" miehelläni taas se päivä että joko sillä vituttaa niin paljon että ostaa seksiä tai sitten on palkinnon aika!!! Jolloin mies varaa jollekkin hyvät "rapsat" saaneelle h..lle. (anteeksi kielenkäyttö) ajan salaisella kännykällä prepeid liittymästä.
Hänen puhelimessa on satojen naisten numerot, rinnan ja lantion ympärys ja id numero ja paikkakunta. Joidenkin kohdalla on lisäksi hymynaama jos nainen on ollut erityisen seksikäs. Mutta sen hän myös tekstareissa muistaa mainita kun kiittää hyvistä panoista. Taskuista löytyy pitkiä listoja säännöllisten työmatkojen ja "pakollisten" työ risteilyjen jälkeen hyvistä tyttö ehdokkaista. Ruotsi, Tallinna ja Thaimaa on hyviä paikkoja. Thaimaasta hän vuokraa tytön koko loman ajaksi vaikka ostaa myös muilta tytöiltä palveluita. Usein thaimaan/pattayan tai Bangkokin tytöt vaativat pikaista tapaamista joten kun tyttöjä on monta niin ruuhkaa pukkaa, varsinkin kun pitää vielä viestitellä ja keksiä suomeen,minulle valheita. Ruotsin reissuissa hän varaa aina etukäteen tytön kun maissa ei ehdi olla kun vähän aikaa. Minä saan kotona jäljelle jääneet kruunut mitä seksi, maksusta jää yli. Helsingissä on jo miehellä niin paljon tuttuja tyttöjä, että he osaavat tulla sovittuna aikana miehen hotellille tai oikeastaan muka huomaamattomasti hissin luo" odottamaan että mies hakee huoneeseen, maksu suoritetaan etukäteen ja yleensä hän maksaa extraa jotta saa parempaa kyytiä. Työnantaja ei tiedä että mihin tarkoitukseen hotellihuonetta käytetään.

Minua mies haukkuu vainoharhaiseksi ja hän on todella pettynyt minun käytökseen jos kerron, että tiedän mitä hän touhuaa. Kaikki kauniit ja hyvät sanat menevät maksullisille naisille tai uusille isketyille naisille tai tytöille. Mies osaa kehua muita kauniiksi ja seksikkääksi, mutta kotona tuntuu ettei sellaisia sanoja löydy. Kondomeja ja sopivaa rahaa on aina miehen lompakossa, hänellä on varmaan huora budjetti. Kotona minä saan todella herkästi moitteita milloin mistäkin. Mutta ison riidan jälkeisenä päivänä on rauha maassa ja pari päivää miehellä hymy herkässä, kun onhan hän saanut hyvän syyn "palkita" itsensä!

Nämä kaikki asiat pyörii päivittäin mielessä, ja usein illalla pohdin miksi edes elän. Onneksi syitä on monta joiden vuoksi kannattaa elää ja jaksaa. Itsetuntoa ei enää, ole. Lähes joka ilta nukahdan itku silmässä hiljaa itsekseni. Asiasta ei voi puhua miehen kanssa, koska miehen raivokohtaus ja ero olisi varmaa ja siihen minun pitäisi olla valmistunut.

Vaikka olen nainen niin, en tunne itseäni miehen seurassa naiseksi. En halua kuvailla itseäni millainen olen, mutta niille ketkä ehkä ajattelee..jotain..että pidänkö itsestä huolta tai annanko seksiä tai huomiota miehelleni että hän joutuu hakemaan sitä muualta, vastaan yksinkertaisesti joka kohtaan että annan ja pidän huolta kaikesta!

Mutta mikään ei riitä..kaikki olen kokeillut, mutta mikään ei vain riitä. Mieheni ei voi koskaan kuvitella millainen olo minulla on, miten syvä ja musta, hylätty, jätetty ja petetty olo voi olla. Miten koko valoisa persoonani on sammunut enkä enään näe peilistä itseäni.

En edes tiedä miten itsetunto voi murentua näin paljon, vain sen vuoksi että mies näkee omaksi oikeudekseen harrastaa seksiä kenen kanssa vähänkään haluaa. Lisäksi mieheni nykyään sanoo olevansa lopen kyllästynyt minun huonoon itsetuntoon jota ei kuuleman jaksa kannatella, vaan minun pitäisi itse tehdä asialle jotain kun hän ei voi auttaa!

Paljon on puhuttu seksin oston kriminalisoimisesta, joka kyllä pitäisi välittömästi tehdä, mutta siitä ei puhuta mitä seksinmyyjät tekevät perheille, vaimoille, lapsille ja koko suvulle. Miten suuri suru jos perheen äiti murtuu sen alla että miehellä on oikeus maksulliseen seksiin johon hänellä on oikein yhteiskunnan tuki on takana.

Viimeaikoina olen miettinyt, että onko niin että paha saa oikeasti "palkan" ja hyvä ei saa mitään. Voittaako oikeasti pahuus tässä maailmassa, eikö missään mene rajaa. Vaikka Kopi sanoi, että salaisuudet tulee julki, itse epäilen, että meidän tapauksessa ei taida tulla. Valheet ja peittelyt on niin syvällä ja yhteiskunta ja työnantajat "edesauttavat" siinä"

Käyttäjä Pampsu72 kirjoittanut 26.01.2017 klo 10:36

Mielenkiinnosta kysyn että mistä löysitte hupakkoluurin ja mistä profiilin opistosta?

Käyttäjä Valosydän kirjoittanut 26.01.2017 klo 21:22

Hei kohtalotoverit. Tilanteita on näköjään monenlaisia ja toisilla pettäminen on jotenkin systemaattisempaa. Pahalta tuntuu. Omakin mieheni on hyvä salailemaan ja varmasti tarkoitus oli, etten ikinä saisi tietää, mitä kuvioita hänellä pyörii kodin ulkopuolella ja työmatkoilla. "Työmatkoilla" hyvinkin. Eli jos en tiedä, niin minua ole millään lailla loukattukaan? Puhelinta vakoilemalla on selvinnyt paljon, tuskin kaikkea. Mies juuri äskenkin selitti, miten sekaisin minä olen, kun otin hänen touhunsa puheeksi. Asenne on se, että niin kauan kuin en voi mitään todistaa, mitään ei tunnusteta. En sitten viitsinyt kertoa, mitä kaikkea olen puhelimestaan löytänyt. Olen kai mieluummin harhaluuloinen ja sekaisin hänen mielestään, toki onneksi itse nyt tiedän jo paremmin enkä enää suostu lannistumaan.

Foorumit löytyy googlettamalla aikapa helposti. Jänniä keskusteluja siellä on. Melkein voisi itse sinne kirjautua ja kysyä turskilta, miten sellaiset kaksoiselämää viettävät perheenisät sietävät itseään?

Mutta tämä tästä. Voimia kaikille petetyille ja pienin askelin eteenpäin.

Käyttäjä Serpentiini kirjoittanut 27.01.2017 klo 10:53

aamu72 kirjoitti 15.1.2017 16:55
Ja Serpentiini...mikäköhän on taas motiivisi kommentoida tätäkin aihetta??Olet itse toinen nainen joten jos miettisit edes hiukan miltä petetyistä tuntuu. Pystytkö siihen?

Minä nyt kyllä yritin vain osallistua tähän keskusteluun. Yritin oikeasti herättää keskustelua siitä, onko pahempi juttu, jos mies pettää maksullisten naisten kanssa kuin vakituisemmassa sivusuhteessa. Toisille sivusuhde on parempi kuin maksulliset, toisille päin vastoin. Tästä ei kuitenkaan keskustelua syntynyt, joten ei siitä sen enempää.

Mitä tulee petettyjen tunteiden ymmärtämiseen: Yritän kuulkaa ymmärtää! Tätä ketjua lukiessa olen ihan rehellisesti kiemurrellut huonovointisena nojatuolissani. Ihmettelen aivan mielettömästi teidän vaimojen motivaatiota. Miten siedätte maksullisissa juoksevia miehiänne? Kuinka siedätte valehtelua? Yrittäkää te hieman eläytyä vaikka minun asemaan (itsellinen, sinkkunainen, vakituinen suhde naimisissa olevaan mieheen). Minä huolehdin itse itsestäni, olen oman kotini kuningatar, työasiat ovat kunnossa, harrastuksia riittää ja sosiaalinen verkosto on hyvä. Arvatkaa miltä teidän viestienne lukeminen tuntuu minusta? Tai ajatelkaa miltä viestinne tuntuisivat joistain toisista tasapainoista elämää elävistä naisista? Minun elämäni tarkoitus ei ole pelastaa hätää kärsiviä, mutta tekisi mieli ottaa vuokrapaku alle ja tulla pakkaamaan teidän kimpsut ja kampsut sekä teidät itsenne käsirautoihin laitettuna ja suu teipattuna uuden elämän alkuun. Apua uuden elämän aloittamiseen kyllä löytyy ja joka päivä monta ihmistä Suomenmaassa on siinä elämänsä pisteessä. Ja todellakin osaan ajaa pakua, olen hoitanut muuttoja naisporukalla, olen saanut taulut ripustettua seinille, osaan vaihtaa renkaan polkupyörääni, ylläpitää tietokonetta jne. Myös ystäväverkosto auttaa tarvittaessa eri alojen pienyrittäjistä puhumattakaan. Nainen todellakin pärjää ilman miestä erittäin hyvin meidän yhteiskunnassa. En voi käsittää kuinka rääkkäätte itseänne huonoissa suhteissa ja tyydytte elämään, jossa joudutte joka ilta nukahtamaan kyyneleet silmissä.

Valosydän kirjoitti 26.1.2017 21:22
Mutta tämä tästä. Voimia kaikille petetyille ja pienin askelin eteenpäin.

Minne ”eteenpäin” muka? Anteeksi että kirjoitan nyt suoraan, mutta tehän vaan lillutte helvetin liekeissä. Jos te oikeasti haluaisitte pienin askelin eteenpäin, miettisitte itseksenne ja toisianne tukien, että miten niistä liekeistä pääsee pois.

Käyttäjä Apus kirjoittanut 27.01.2017 klo 18:23

Myötätuntoni on teidän petettyjen puolella ja olen todella pahoillani noiden edellä kuvattujen miesten käytöksestä.

Katson asiaa siitä näkökulmasta, että en ainakaan tiedä tai ole tiennyt mieheni pettäneen minua ja eikä mikään hänen käytöksessä ole antanut aihetta epäillä. Puhelimien käytöt ovat meillä avointa ja kumpikin voi vapaasti katsoa toistensa viestejä etsiessään jotain (mutta emme käy toistemme kännyköillä pimeästi lukemassa viestejä). Lisäksi vietämme pääsääntöisesti lomat ja vapaa-ajat yhdessä. No mutta tämä nyt vaan selityksenä, että miksi ajattelen meidän olevan uskollisia ja olemme jakaneet asiasta molempien mielipiteet.

Mutta olen seurannut Serpentiinin omaa ketjua ja en kyllä jaa hänen ajatuksiaan ja näkemyksiään kovinkaan usein mutta tässä asiassa oli kyllä ehkä totuuden siementä, siis tässä viimeisessä viestissä. Asiat eivät ole yksioikoisia aina mutta kyllä minullekin tuli mieleen, että pitäiskö ottaa jalat alleen ja juosta näissä edellä olevissa tapauksissa. Älkää hyvät naiset antako kohdella itseänne noin huonosti. Tietysti en tiedä varmaksi, miten itse käyttäytyisin nyt, jos saisin kuulla pettämisestä. Riippuu varmaan katumuksesta ja siitä olisiko toisella osapuolella vilpitön halu muuttaa tilanne mutta sen voin sanoa, että jos tilanne jatkuisi, niin että olisi edes epäily pettämisestä edelleen, niin miksi jatkaisin sellaista suhdetta. Olen enemmän arvoinen kuin tietoisen maahan tallomisen kohde, on kyllä oma tuntemukseni tästä. Mutta voin ymmärtää, että tuollainen käytös murentaa itsetunnon totaalisesti vähän samoin kuin suhteissa, joissa väkivalta jatkuu kerta toisensa jälkeen.

Haluaisin kuitenkin jotenkin rohkaista teitä näkemään, että ette hyväksy tuollaista kohtelua. Maailmassa on olemassa paljon parempia miehiä. Ja yksinkin on parempi kuin noin petollisissa suhteissa. Rohkeutta teille viisaisiin ratkaisuihin!

Käyttäjä Serpentiini kirjoittanut 28.01.2017 klo 10:56

Apus kirjoitti 27.1.2017 18:23
Haluaisin kuitenkin jotenkin rohkaista teitä näkemään, että ette hyväksy tuollaista kohtelua. Maailmassa on olemassa paljon parempia miehiä. Ja yksinkin on parempi kuin noin petollisissa suhteissa.

Minua suunnattomasti ärsyttää, kun täällä parisuhde- ja perhekeskusteluissa usein puhutaan yksin elämisestä ja/tai sinkkuudesta jonain B-luokan elämänä tai onnettomana kohtalona. Kuten tiedätte, olen yksinasuja ja sinkku, joskin minulla on suhde naimisissa olevaan mieheen. Kirjoitan tätä tietenkin omasta näkökulmastani. Minusta yksin eläminen on todellakin paljon parempi tilanne kuin huonossa liitossa eläminen. Tästä olen Apuksen kanssa samaa mieltä. Yksin asuessa koti on todellinen turvapaikka ja pikkuparatiisi, jonka saa sisustaa ja siivota sellaiseksi kuin haluaa. Saa yksin määrätä musiikista, tv-kanavista ja jääkaapin sisällöistä. Tärkein ero huonoon liittoon on kutenkin se, että yksinasujan kodissa kukaan ei kiusaa, ei ole väkivaltainen eikä hyväksikäytä. Yksineläjä voi käyttää vapaa-aikansa miten tahtoo ja rakentaa ympärilleen sosiaalisen verkoston ilman, että kotona haukutaan, rajoitetaan tai syyllistetään. Yksinasujalla voi myös olla parisuhde, mutta ei tarvitse olla. Mitä sitten tulee onnellisiin avio/avoliittoihin, niin minusta nekään eivät ole mikään takuuvarmasti elämäntapojen onnellisin muoto. Kaikkia ihmisiä kun ei ole luotu liittoihin - ei edes onnellisiin ja tasapainoisiin liittoihin. Minulla on sosiaalisessa verkostossani esimerkiksi muutamia erittäin meneviä sinkkumiehiä. He ovat työelämässään erittäin eteenpäin pyrkiviä ja työtään rakastavia. Vapaa-aikaansa he käyttävät mm. maailmaa ristiin rastiin matkustaen ja erilaisia elämyksiä hankkien. Minusta heidän elämänsä ei nyt vaan ole vailla mitään avio-/avopuolisoa, lapsia tai muuta perinteiseen elämänpakettiin kuuluvaa. Kyse ei ole pari-kolmekymppisistä miehistä, vaan eräälläkin on kohta 50 vuotta ikää passissa. Suunnittelen itse matkaa erääseen Aasian huonommin tunnettuun maahan, jossa minulla on tuttavia. Pidemmän tähtäimen suunnitelmassa on matkustaa erääseen Afrikan maahan 6-8 viikoksi. Monet matkoistani ovat sellaisia, ettei niiden toteuttaminen ainakaan lapsiperheellisiltä oikein onnistuisi. Yksin asumisessa ja sinkkuudessa on paljon muitakin etuja, joista ei julkisesta juuri puhuta. Se johtuu siitä, että yhteiskuntamme on edelleen hyvin perhekeskeinen ja perheitä tukeva. Uusia tuulia kuitenkin puhaltaa koko ajan. Minulla ei ole mitään ydinperheitä vastaan, mutta on hienoa, että muitakin vaihtoehtoja on. Yhteishyvä-lehdessä oli hiljattain juttu aikuisten yhteisasumisesta. Eli joukko aikuisia ihmisiä asuu espoolaisessa omakotitalossa keskenään. Yhteisasuminen on yksi kasvava trendi. Yksinasujilla on myös muita projekteja esim. Yksinasuvat ry:n kautta on projektina mm. hankkia kesäasuntoja porukalla. Minulla ei ole tällä hetkellä omaa autoa, mutta käytän CityCarClubin autoja. On hienoa ottaa välillä Alfa Romeo tai Lexus alle ja tarvittaessa vaikka pakettiauto. Kesämökkikin minulla on, joskin yhteisomistan sen muutamien sukulaisten kanssa, mikä on ylläpidon kannalta huojentavaa. Kaikessa on kuulkaa puolensa. Perhekeskeisyyden ylläpitämisen nimissä halutaan kuitenkin kai edelleen liittää sinkkuuteen surkeuden leima. Ymmärrän sen tietyllä tavalla. Esimerkiksi Aasian sinkkurikkaissa maissa on maailman pienin syntyvyys. Suomi tarvitsee uusia suomalaisia (=veronmaksajia). On vain sääli, että osa ihmisistä uhraa oman elämänsä esimerkiksi perheväkivallan uhrina elämiseen, perustellen elämäntilannettaan esimerkiksi lasten kasvattamisen (en halua lasteni kokevan vanhempien avioeroa, en halua lasteni menettävän kotiaan) kautta. Meistä jokainen joutuu tekemään oman elämänsä valinnat. Valitsematta jättäminenkin on valinta.

Käyttäjä Serpentiini kirjoittanut 28.01.2017 klo 11:17

Älkää hyvät naiset antako kohdella itseänne noin huonosti. Tietysti en tiedä varmaksi, miten itse käyttäytyisin nyt, jos saisin kuulla pettämisestä. Riippuu varmaan katumuksesta ja siitä olisiko toisella osapuolella vilpitön halu muuttaa tilanne mutta sen voin sanoa, että jos tilanne jatkuisi, niin että olisi edes epäily pettämisestä edelleen, niin miksi jatkaisin sellaista suhdetta. Olen enemmän arvoinen kuin tietoisen maahan tallomisen kohde, on kyllä oma tuntemukseni tästä. Mutta voin ymmärtää, että tuollainen käytös murentaa itsetunnon totaalisesti vähän samoin kuin suhteissa, joissa väkivalta jatkuu kerta toisensa jälkeen.

Minä olen Apuksen kanssa samaa mieltä. Kaikkein eniten minua kuvottaa miestenne kieltäminen ja asian kääntäminen vaimojen vainoharhaisuudeksi. Se on mielestäni henkistä väkivaltaa pahimmillaan, sillä tuollainen käytös voi todellakin rikkoa vaimon mielenterveyden kokonaan. Ja silti on syytä muistaa myös se, että joillakin vaimoilla (miehilläkin) on katteettomia epäilyksiä oman puolisonsa pettämisestä. Oma mielikuvitus voi tehdä tepposia ihan oikeastikin. Kuitenkin silloin, kun pettämisestä on vuoren varmasti jääty kiinni, on tasapainoisen liiton jatkumisen edellytyksenä avoin ja rehellinen keskustelu tapahtuneesta sekä jatkosta.

Olen toisaalla kertonut, että olen sinkkunainen ja minulla on suhde naimisissa olevaan mieheen. En tiedä, tietääkö salamieheni vaimo miehensä pettämisestä. Salamies on ollut aika välinpitämätön asian suhteen ja sanonut välillä, ettei häntä haittaisi vaikka vaimonsa tietäisi. Salamiehen kanssa käymieni keskusteluiden perusteella uskon, että hän pystyisi puhumaan pettämisestään reilusti, vaikka kiinni jääminen voisikin olla aluksi kiperä paikka. Joskus pettämiskriisi johtaa eroon ja joskus liiton "puhdistamiseen" ja sivusuhteen katkaisuun. On kuitenkin vielä kolmaskin mahdollisuus, joka on varsinkin eteläisemmässä Euroopassa yllättävän yleinenkin. Siellä moni mies elää avioliitossa ja silti pitää rakastajatarta, jonka olemassaolosta vaimo on hyvinkin tietoinen. Minusta olisi täysin mahdollista, että myös Suomessa osa vaimoista haluaisi pysyä avioliiossa, vaikka mies jatkaisi sivusuhdettaan. (Toki kyse voisi olla myös kahta miestä pitävästä vaimosta.) Vastaavasti on tärkeää myös kysyä, voisiko vaimo pysyä avioliitossa myös sellaisessa tilanteessa, jossa mies käyttää maksullisia naisia. Tätä kysymystä tämän ketjun naiset varmaankin joutuvat miettimään.

Sen vain haluan sanoa tämän ketjun naisille, että älkää antako miestenne pahoinpidellä henkisesti. Hyvää elämää voi viettää useilla erilaisilla tavoilla, mutta pahoinpitelyn uhrin elämä ei nähdäkseni koskaan ole hyvää.

Käyttäjä romahtanut2 kirjoittanut 28.01.2017 klo 15:36

Aurinko67 kirjoitti 26.1.2017 0:42

Paljon on puhuttu seksin oston kriminalisoimisesta, joka kyllä pitäisi välittömästi tehdä, mutta siitä ei puhuta mitä seksinmyyjät tekevät perheille, vaimoille, lapsille ja koko suvulle. Miten suuri suru jos perheen äiti murtuu sen alla että miehellä on oikeus maksulliseen seksiin johon hänellä on oikein yhteiskunnan tuki on takana.

Samaa mieltä olen, että Suomessa tuo pitäisi kriminalisoida, koska prostituutio aiheuttaa niin paljon pahaa. Myös monet prostituutiota käyttävät miehet ovat uhreja, jotka vasta menetettyään, rahat, terveyden, ja/tai perheen, ymmärtävät tehneensä virheen kun sortuivat houkutukseen, eivätkä välttämättä ymmärrä jälkeenpäin miksi aloittivat.

Käyttäjä Tamarindi kirjoittanut 29.01.2017 klo 12:36

Serpentiinin ja Apuksen kirjoituksissa on perää. Parisuhteessa pitäisi rakastaa ensisijaisesti itseään. Pitää asettaa rajat, miten sallii itseään kohdeltavan. On turha miettiä, miten saisi lisää todisteita tai miten saisi miehen rysän päältä kiinni, jos kuitenkin itse tietää, miten asiat ovat ja mies kieltäytyy asiaa selvittämästä. Jos mies katuu ja hakea apua käytökseensä, toivoa vielä on, mutta silloinkaan ei ole velvollisuutta venyä, jos ei jaksa.

Mutta ymmärrän, että muutoksen tekeminen ei ole helppoa. Kriisitilanteessa ajattelu sumenee, asiat tuntuvat vyöryvän päälle. Ei ole voimavaroja käsitellä kaikkea heti - tätä eivät ulkopuoliset usein ymmärrä. Jokaisella on oma historiansa, omat voimavaransa, omanlainen tilanne, eikä ehkä kauheasti helpota kuulla, että nyt pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni, tilata paku ja lähteä. Pitäisi, mutta jos ei koe pystyvänsä, pitää ensin hakea apua. Jos perheessä on lapsia, vaihtoehtoja pitää pohtia heidänkin kannaltaan. Vastuullinen vanhempi miettii, miten mahdollinen ero hoidetaan niin, että lasten elämä ei muuttuisi ainakaan huonommaksi. Oma paras ei ole aina lasten paras, mutta oma kärsimys ei ole sekään viime kädessä lapsille hyväksi.

Sinkkuus ei tee ihmisestä huonompaa enkä ole varma, onko se enää edes normista poikkeavaa. Mutta ihmisen, jolla ei ole kykyä tai halua vakavampaan parisuhteeseen tai parisuhdeuskollisuuteen, voi olla vaikea ymmärtää niitä, joille parisuhde todellakin on tärkeä asia elämässä; jotain, mitä tavoitella. Jos niitä lapsiakin on, moni asia, mikä on lapsettomalle sinkulle helppoa, ei vain ole mahdollista. Oma valinta. Lisäksi lasten toinen vanhempi on jollain tavalla elämässä kuitenkin mukana. Yksin eläminen on kuitenkin aina parempi vaihtoehto kuin eläminen huonossa suhteessa, jossa joutuu luopumaan itsestään!

Mitä siis neuvoisin: tehkää päätös ja pysykää siinä. On epäreilua, että tulee rikotuksi ja loukatuksi ja joutuu korjaamaan toisen tekemisten jälkiä, mutta elämä on. Vakavasti kehotan hakemaan ulkopuolista apua ja purkamaan tilannetta jonkun asiantuntijan kanssa. Omat ajatukset selkiytyvät, kun ne saa puhuttua ulos. Saa erilaisia näkökulmia ja pääsee tuumasta toimeen.

Serpentiini, mietit, miten petetyt kestävät miestensä valehtelua. Ehkä siksi, että se ei mene heti tajuntaan. Ihminen, jonka on kuvitellut tunteneensa, tekee jotain käsittämätöntä. Ei voi uskoa näkemäänsä. Ehkä toivookin vielä. Katsotko itse olevasi salamiehesi puolisoa ylempänä? Olet oman elämäsi kuningatar, toisin kuin tämä vaimo? Vai onko valehtelu valehtelua ja pettäminen pettämistä vasta, kun siitä jää kiinni? Vaimon kestämistä ei tarvitse miettiä niin kauan kuin vaimo ei tiedä? Entä sen jälkeen - sitten voi ihmetellä, miten vaimo kestää valehtelun (jos kestää)?

Käyttäjä Theofano kirjoittanut 29.01.2017 klo 17:23

Olen pahoillani teidän puolestanne, joiden mies on pettänyt ja käyttänyt maksullisia, mutta silti en voi ollenkaan yhtyä ajatukseen prostituution kriminalisoinnista. On ehkä helpompaa ja mukavampaa ajatella miestä heikkotahtoisena uhrina, jota vampit viilaavat linssiin, minkä ehtivät, mutta valitettavasti useimmiten kuvio on näissä asioissa ihan toisin päin. Huomattavasti suurempi osa prostituoiduista on uhreja kuin heidän asiakkaistaan. Moni prostituoitu on tilanteessa, joissa heidän on vähintään puolipakko myydä itseään tienatakseen elantonsa - yhdenkään asiakkaan ei ole pakko ostaa seksiä. Teidän miehenne ovat aivan itse tehneet valintansa, he eivät ole uhreja. Se, että he pilasivat elämänsä ja satuttivat teitä on HEIDÄN syytään, ei prostituoitujen.

Kriminalisoinnista ei ole mitään hyötyä kenellekään. Prostituutio kukoistaa ihan hyvin maissa, missä se on kriminalisoitu, mutta prostituoitujen asema on niissä rajusti huonompi ja heidän ammattinsa paljon vaarallisempi.

Olen samaa mieltä Tamarindin kanssa. Tehkää päätös ja pysykää siinä. Jos teillä on hirveän paha olla suhteessa eikä tunnelin päässä näy valoa, LÄHTEKÄÄ. Ihan oikeasti, siinä tuskassa ei ole pakko velloa eikä ketään auta se, että te syytätte kivustanne maksullisia naisia. Se ei poista teidän kipuanne millään lailla. Semminkin, kun edelleen, syy on ihan vain teidän miehissänne - luuletteko tosissanne, että jos maksullisia naisia ei olisi, teidän miehenne olisivat uskollisuuden perikuvia? Mikä siinä vaiheessa pitäisi kieltää lailla, yhden illan suhteet?

Tietenkin jokaisella on lupa velloa kurjuudessaan, mutta jossain vaiheessa siitäkin täytyy ottaa vastuu. Jos tietää, mitä pitäisi tehdä eikä sitä tee, sitten on vastuussa siitä. Teidän elämänne on TEIDÄN elämänne. Tehkää jotain sen eteen.