Miehen petollisuudesta toipuminen...
Stoorini voi olla pitkä ja hankalasti selitetty, mutta toivon että edes joku jaksaa lukea…
Puoli vuotta sitten meillä avopuolisoni kanssa meni suhteessa huonosti. Oli paljon stressiä, mm. rahahuolia, riitoja, muutto etc. Olin melko masentunut ja purin pahaa oloani mieheeni, muun muassa suutuspäissäni sanoin haluavani erota enkä tavata enää koskaan. Sovimme kuitenkin muuttavamme yhdessä miehen omistamaan asuntoon ja katsovamme pari viikkoa alkaako vielä sujua. Mies myös lupasi tukea minua pahassa olossani.
Seuraavana päivänä mies lähti kavereidemme kanssa baariin. Mukana oli myös kaveripariskunta. Mies oli tuon pariskunnan naiselle avautunut parisuhteemme kiemuroista. Nainen oli kuulemma ymmärtänyt miestäni todella hyvin. Jossain vaiheessa iltaa oli puhelinnumerot vaihtuneet, jotta ”voisivat keskustella aiheesta lisää”. Mies ei kuulemma muista kumman alotteesta numerot vaihdettiin mutta suutelivat jossain vaiheessa iltaa… Baarista mies tuli kuitenkin kotiin ja pariskunta lähti keskenään kotiin.
Seuraavana aamuna mies käyttäytyi oudosti, selvästi jokin painoi mieltä vaikka väitti ettei mitään ole mielenpäällä. Seuraavina päivinä mies oli entistä etäisempi, hädin tuskin puhui mulle. Olimme juuri muuttamassa ja työmatkan takia jäin edelliseen asuntoomme vielä kun mieheni vietti yöt uudessa. Yhtenä iltana mies oli käynyt vanhassa asunnollamme ja lähti yöksi uudelle. Mies oli käynyt läppärilläni facebookissa ja ilmeisesti unohtanut kirjautua ulos… Samana iltana menin itse koneelle ja miehen facebookihan se tuli siihen näkyville… Ilmeisesti mies oli mennyt uudella kämpillä toiselle koneelle ja alkanut keskustelemaan tämän saman naispuolisen kaverin kanssa… Keskustelusta ei kyllä jäänyt epäselväksi mikä oli homman nimi. Keskustelusta kävi mm. ilmi että olivat jo ed.iltana läärynneet ”varmaan kolme tuntia”, suudelmasta jossa oli todella ”jotain sellaista tunnetta”. Mies myös sanoin keskustelussa että on tehnyt päätökensä siitä että haluaa erota minusta, mutta ettei odota heidän suhteeltaan heti ratkaisuja.
Järkytyin ja lamaannuin. Vähän aikaa koottuani itseäni soitin miehelleni, joka olikin puhelimessa tämän ko. naisen kanssa!! Mies soitti takaisin jolloin tivasin että onko kentien jotain kerrottavaa, mies väitti että ei ole, miten niin?? Pian tuo kuitenki myönsi ja tivasi itse että kuka kertoi?? Mies tulikin pian luokseni mutta sanoin kymästi ettei hän ole mitään väärää tehnyt ja seuraavaksi alkoi syyllistämään mua siitä että olen niin kylmä ja etäinen ja itse sanonut että haluan erota. noh, mun luota mies ajelikin sitten tämän naisen luo…omien sanojensa mukaan vain juttelemaan asiasta, totuuttahan en koskaan saa tietää… Mies kyllä myöhemmin kertoa että tämä nainen oli yrittänyt suudella mutta mies oli torjunut ja lähtenyt.
En jaksa yksityiskohtaisesti kertoa kaikkea, tähän liittyy niin paljon…Pari pävää mies jatkoi kylmällä linjalla, pysyi kannassaan että erotaan. Ilmeiseti olivat tämän naisen kanssa puhelinyhteydessä vaikka jo tämänkin miehelle oli kuvio selvinnyt… Kerran olivat nähneetkin, kun tällä naisella oli kuulemma ”tärkeää asiaa”. Oli kuitenkin vaan halunnut tietää ollaanko me erottu. Olin aivan palasina, sen verran löysin kuitenki itsestäni voimaa että pistin miehen valinnan eteen: vaikka erotaankin niin ehtona sille että voidaan olla tasan missään tekemisissä on se että hän pistää välit poikki tähän ex-ystävääni. Mies ei tietenkään voinut käsittää miten voin mennä tuollaista vaatimaan ja perusteli ettei halua sentään tätä kyseistä naista loukata?!
Tämän ex.ystäväni mies otti asian vähintään yhtä raskaasti ja uhkasi itsemurhalla. Ilmeisesti tämä sai asta mieheni käsittämään mitä on tehnyt, Katkaisi välinsä välittömästi tuohon naiseen ja pyysi nöyränä anteeksi.
Kaikki edes jollain tavalla petetyksi tulleet tietää ettei asiat ole niin helpollakäsitelty. Kuukauden vein viinaa ja lääkkeitä tuskaan, parantunut syömishäiriökin alkoi taas nostamaan päätän. Miehen käytös kuitenki muuttui niin että oli tosissaan katuvainen, huolehti ja koitti puhua asioista. Myönsi että oli ollut ihastunut mutta että luuli etten enää välitä hänestä ja että haluan oikeasti myös erota. Pian miehen mieli muuttui eron suhteen ja halusikin palata yhteen, sanoin tehneensä elämänsä pahimman virheen kun luovutti niin helpolla meidän suhteemme. Tämä ex-ystävättäreni yritti moneen kertaan soitella ja laitteli viestiä miehelleni, ei suostuntut uskomaan että heidän alkava juttunsa loppui alkuunsa. Mies kuitenkin näytti kaikki tältä saapuneet viestit ja puhelut eikä vastannut niihin ennen kuin yhdessä sovimme mitä tälle laitetaan. Tämä nainen kuitenki jatkoi yhteysyrityksiään useamman kuukauden…
Tapahtuneesta on jo puoli vuotta. Asun nyt omillani, koitamme korjata välejämme. En voi sille mitään että kaikki tapahtunut sattuu edelleen ja tuntuu pahalle. Mies kuitenkin yrittää tosissaan jotta luottamus palautuisi ja voisimme jatkaa yhdessä elämää. Ehdotti parisuhdeterapiaakin ja auttaa pyytämättä kaikessa missä voi. Saan vieläkin hirveitä raivareita ja ihmettelen miksi edes harkitsen yhteenpaluuta. Toisaalta tiedän kyllä että mies ei oikeasti ole paha, mies kärsii selvästi itsekin kaikesta aiheuttamastaan. Puolen vuoden aikana on monet itkut itketty yhdessä ja edelleen mies saattaa yhtäkkiä purskahtaa itkuun koska ei voi käsittää aiheuttamaansa mielipahaa ja vakuutteleeettei enää koskaan voisi alkaa selkäni takana vehtailemaan muiden naisten kanssa. käytän sanaa ”vehdata” kun en parempaakaan keksi tuota kuvaamaan, suhdekkaan ei ihan oikea termi olisi.
Tarvisin nyt joitan hyviä neuvoja jotain vastaavaa kokeneilta. Tiedän että moni on suhteessa kokenut paljon pahempaakin, mutta tämä on iso asia minulle. Homma tuli täysin puskista, mies on aina avoimesti halveksinut pettäjiä ja mielestäni tuo pussailu/soittelu/viesteily joka sisältää paljon flirttiä ja todellakin sopimatonta puhetta parisuhteen ulkopuolelle on jo hyvinkin pettämistä. Voiko tästä päästä yli niin ettei asia enää vaivaisi päivittäin? Oman ongelmansahan tuo tietysti se että nainen on samasta kaveripiiristä…