Eilen illalla uni ei taaskaan tullut. Varmaan pitäisi valvoa joka toinen yö 😉 Onneksi sain lääkäriltäni reseptin Imovanea (nukahtamislääkettä), jota ajattelin puolikkaan kokeilla tänään, jos uni ei tule piakkoin, kun tästä nukkumaan menen. En ole moista ennen koskaan kokeillut. Olen päättänyt selättää tämän "ongelman" vaikka mikä olisi. Päättäväisyys ja tietynlainen suunnitelma toipumiseksi antaa jotenkin voimaa jatkaa. Kannattaa muidenkin yrittää. Tehdä omaksi toipumisekseen suunnitelma ja toteuttaa sitä. Jos suunnitelmaa pitää muuttaa toiseen suuntaan niin sitten niin. Kyllä se tästä.

Pöllöhuuhkajalle; mietin sitä sinun exääsi ja jos hänellä on elämä rikki, kuten minullakin. Olen itse tällähetkellä niin herkällä tämän asian kanssa ja itseni kanssa, että pienikin hyvänolon tunne tuntuu euforiselta ja taas huono tosi pahalta. Huomionosoitukset ulkopuoliselta ja välittäminen saavat helposti tuntemaan olonsa rakastetuksi. Siinä helposti itsekin "rakastuu". Sinäkin saat minut tuntemaan niin, vaikka olemme vain tekstien välityksellä täällä yhteydessä. Kiitos paljon siitä sulle! Toivottavasti tuleva terapeutti jatkaa samaa linjaa. (pitää valita naispsykoterapeutti varmuuden vuoksi 😉 ). Sitä on jotenkin niin varma omasta huonoudestaan, ettei kukaan oikeasti voi vakavissaan keskustella minun ongelmistani ja aidosti näyttää kiinnostustaan ja välittämistään. Se on voinut viedä puolisosikin toisen kainaloon, vaikka itsekin olet luultavasti häntä huomioinut. Ehkä se uusi kaveri ei näyttänyt omaa rikkoutunaisuuttaan vielä. Eikä sitä paitsi alussa sitä kukaan huomaakaan, kun ollaan siinä hurmaantumisvaiheessa. Sitä hakee lohtua ja turvaa epätoivoisesti, kun on itse epätoivoinen. Onneksi itse en käy missään baareissa tai juuri muuallakaan, missä tapaisin miehiä. Ja onneksi minulla menee mieheni kanssa aika hyvin nyt. Kaikista vaikeuksista huolimatta. Rakastan häntä nyt paljon enemmän kuin silloin ensimmäisinä yhdessäolovuosina lähes 20 vuotta sitten. Kai sitä oppii ymmärtämään ja arvostamaan toista koko ajan enemmän. Tämä tilanteeni on saanut myös rakkauteni lapsiani ja miestäni kohtaan näkyvämmäksi. 😍 Kriisien kautta voittoon!

Nyt menen koittamaan nukkumista.. Kauniita unia kaikille (vaikkakin tämä tulee tod. vasta huomenna päivällä näkyviin) ☺️❤️

Hehheh, siinä saattoi käydä juuri noin kuin kuvailit. Ei riittänyt sitten enää mikään mun puolelta tapahtuva uhraus tai toiminta tai tunne tai mikään. Se vain meni ja luisui niin ja nyt hän on ollut minuun päin kyselemässä että mitenkä voin... no, kerroin että enpä kaksisesti, surua menetyksestä on edelleen ja klonkaten linkaten tämä elämänpolku tällä hetkellä menee eteenpäin.

Jokaisella on omat valintansa tilanteissa, ja hyvä jos niistä voi olla tietoinen, sä ainakin olet siihen suuntaan kovasti hyvällä tavalla kallellaan ja rohkaisen tulemaan näkyväksi - silloin toinen osapuoli voi oikeasti olla sitä mieltä kun haluaa olla sinusta ja osaa suhtautua sinuun rakastavasti oikein jos haluaa, kun näkee sinut sellaisena kuin olet ja uskaltaudut näkemään.

Hyvää matkaa omalla tielläsi!

Paula76 kirjoitti 8.1.2014 21:53

Pöllöhuuhkajalle; mietin sitä sinun exääsi ja jos hänellä on elämä rikki, kuten minullakin. Olen itse tällähetkellä niin herkällä tämän asian kanssa ja itseni kanssa, että pienikin hyvänolon tunne tuntuu euforiselta ja taas huono tosi pahalta. Huomionosoitukset ulkopuoliselta ja välittäminen saavat helposti tuntemaan olonsa rakastetuksi. Siinä helposti itsekin "rakastuu". Sinäkin saat minut tuntemaan niin, vaikka olemme vain tekstien välityksellä täällä yhteydessä. Kiitos paljon siitä sulle! Toivottavasti tuleva terapeutti jatkaa samaa linjaa. (pitää valita naispsykoterapeutti varmuuden vuoksi 😉 ). Sitä on jotenkin niin varma omasta huonoudestaan, ettei kukaan oikeasti voi vakavissaan keskustella minun ongelmistani ja aidosti näyttää kiinnostustaan ja välittämistään.

Se on voinut viedä puolisosikin toisen kainaloon, vaikka itsekin olet luultavasti häntä huomioinut. Ehkä se uusi kaveri ei näyttänyt omaa rikkoutunaisuuttaan vielä. Eikä sitä paitsi alussa sitä kukaan huomaakaan, kun ollaan siinä hurmaantumisvaiheessa. Sitä hakee lohtua ja turvaa epätoivoisesti, kun on itse epätoivoinen.

Moi Paula vielä, niinpä niin... juuri niin, kenties. en ymmärrä hänen käyttäytymistään, ainoa mitä ymmärrän on se, että hän on valinnut toisen, ja hän vielä vaan sen jälkeen kun minä lopetin yhteydenpidon kun hän ei kokenut haluavansa pystyvänsä pitämään yhteyttä, ottikin nyt yhteyttä ja haluaa jonkinlaista ystävyyttä kanssani.... en kykene siihen , en todellakaan kykene, olen itse niin rikki ja surullinen vielä tästä asiasta, että voihan kakkakasa, viemärinsisältö ja synnytyslaitostensynnytyslaitos!

Mikä lie vienyt hänet, minkä lie antanut viedä itsensä, mutta antoi viedä itsensä ja on sillä tiellään. Olkoon. Pinnat häneltä silmissäni putoavat entisestään, vaikka kuinka säälin ja ymmärrän hänen hätänsä, mutta se miten hän suhtautui minuun ja meidän yhteiseen yritykseen, ....no, en kehtaa sanoa enempää, kun se ei auta. Nyt auttaa se, että keskittyy omaan elämään ja omiin hyviin asioihin ja taidan myös alkaa vaieta täältä repostelemasta kenenkään muiden asioita. Siihen on liialllinen taipumus. Että näkemiin ja hyvää jatkoa vaan jos ei täältä kuulu, kiitos kaikille teille jakamisesta ja keskustelemisesta näistä vaikeista asioita.😋😑❓😴😟☺️

Otin eilen illalla puolikkaan nukahtamistabletin ja tehosi. Toivon, että pärjäisin ilman nukahtamisapua kuitenkin pääsääntöisesti. Vaan eipä tuo vielä oo vaarallista. Hyvä, jos saa avun..

Tänään on ollut hyvä päivä 🙂 Sain itselleni psykoterapeutin! Toivottavasti suhteestamme tulee hyvä. Pidimme jo ensimmäisen "istunnonkin". Piti olla konsultaatiokäynti, mutta puhe alkoi tulvimaan väkisin. Tällä hetkellä minulla on tosi suuri tarve saada vuolaasti purkaa tuntojani. Toivon terapeutin hillitsevän tahtia niin, ettei koko elämä kaadu kerralla päälle. Nyt on kuitenkin tosi hyvä olo tämänpäiväisestä. Asiaa parantaa vielä se, että rakas mieheni antoi minulle tukea ja ymmärrystä, mitä en edes odottanut ☺️❤️☺️ .

Kuten jostain kirjasta luin, sen mistä luovut, sen saat. Ehkä elämä meneekin niin. Pikkuhiljaa alkaa tajuta, että ulospääsy umpinaisesta sisäisestä yksiöstäni on olemassa. Tai voi se olla sisäänpääsykin!? Tiedän, että huonoja päiviä tulee, mutta olen nyt innoissani alkavasta muutoksesta. Odotan tulevaisuutta innokkaasti. Olen päättänyt, että vaikka mikä menisi pieleen, en anna sen minua kaataa.

Voimia myös muiden pulmiin ja iloista mieltä 🌻🙂🌻

Viime yönä ei tullut nyt sitten uni oikein nukahtamistabletillakaan. Otin ensin puolikkaan ja pyörin pari tuntia nähden aina välillä sekavia painajaisia. Sitten päätin ottaa toisen puolikkaan, jonka avulla nukuin aamukuuteen. Asiat alkavat tulla konkreettisesti elämään. Ensimmäisen kerran myös hyväksikäyttö tuli uniini. 😞 Vielä ajattelen toiveikkaana, että tämä kaikki kuuluu asiaan. Silti pelottaa, että asiat nielaisevat minun tämänhetkisen elämäni ja toimintakykyni kokonaan. Vaan jatketaan taistelua. Olisi mukava jakaa näitä jonkun samanlaisia kokeneen kanssa täällä. Yksi asia minua mietityttää, että kun tekijänä on toinen lapsi (muutamaa vuotta vanhempi tosin) niin onko hänkin uhri? Vai olemmeko me kumpikaan uhreja? Veljeni oli tosin se joka houkutteli näihin tekoihin. Mutta miten häntä voisi tekemisistään syyttää? En nyt syyllistä tavallaan haekaan ehkä omaa syyllisyyttäni tai jotain. Veljeni todennäköisesti joutui liian paljon vastuuseen isämme ollessa melkein aina poissa kotoa ja tämä ajoi näihin tekoihin. Kaikenlaista pyörii mielessä..

Kiitos PöllöHuuhkaja viestistäsi! Harmi, että exäsi (varmaan siksi voi kutsua) vielä pompottaa sinua. Hänen on käytävä oma sotansa ja sun määrättäväsi omat rajasi. Huomaan, että olet itse pitkällä näiden tunnepuolen asioiden kanssa. Tuskin exäsi uusi on tajunnutkaan mitä kaikkea pitäisi käydä läpi. Tie on pitkä ja kuoppainen, mutta he kumpikin ovat valintansa tehneet. Voi olla hänellekin parempi, että teet selvän erkaantumosen hänestä. Tämä myös merkitsee hänen päätöksensä kunnioittamista, vaikkei hän itse siihen pystykään. No joka tapauksessa, jos sinusta ei kuulu (harmi) jatkossa.. Hyvää ja onnellista elämää sulle 🙂👍 Ja kiitos vielä asioiden jakamisesta täällä. Veit minut peilaamalla asioitani yli ajan, jolloin en voinut purkaa asiaa vielä kenenkään kanssa. Nyt onneksi minulla alkaa terapia. Terapeuttikin vaikutti ihan hyvältä. Uskon, että löydät oikeasti todellisen sielunkumppanisi vielä. Ja loppujenlopuksi me kaikki olemme yhtä, että väärää valintaa ei ehkä voi tehdäkään. ☺️❤️☺️🌻🙂🌻

kiitos Paula, kyllä mä täällä näköjään käyn, mutta jättäydyn nyt repostelemasta muiden asioita ja yritän keskittyä oman elämäni hyviin asioihin, jotka vievät minua eteenpäin kohti minun omaa hyvää elämää, jota sentään on vielä elettävänä pois toisen (=eksän) kakkakasan ajattelemisestakin pois pois hyviä asioita kohti. Mun on selvitettävä miksi niin kovasti haluan kurkkia muiden elämää, ehkä siksi, kun oma on ollut aika takkuista saada selvää, ja jokin mekanismi minussa on aikanaan kehittynyt sen takia että selviäisin hengissä, kuten meillä kaikilla. Tietoiseksi siitä tuleminen tekee aina kipeää ja saa aikaan tenkkapoota, ja sitähän tämä ihmisen elämä onneksi osittain onkin.

Mut hei hyvää jatkoa sulle ja se, kun asiat alkavat elämään tarkoittaa hyvää kosketuspintaa omaan itseen ja kipeään asiaan, ne on sit varmaan sun "sisäisen lapsen" tunteita sieltä kaukaa tullen kaikenmaailman peilien kautta näkyviksi itsellesi. Monenmoista luovaa työtä me lapsina tehdään selvitäksemme kaikenlaisista vaikeuksista, tarttis antaa jokaiselle aikuisikään ehtineelle palkintomitali siitä, että on tänne asti tullut ja selvinnyt. 😀 Annan itselleni sellaisen samantien. Hyvää jatkoa. 🙂🎂

No niin, Voi V! Oli pakko kertoa miehelle hyväksikäytöstä. Kun tuntui et painostaa seksiin, johon en nyt pysty. Oli vihainen mun välttelevyydestä ja ajattelin et ymmärtäis paremmin kun kerron. En kertonut kuka tekijä oli tms. vain et näin on tapahtunu. Mies sitte teki väliaikaisen pesäeron! Eihän musta oo mihinkään ku ei tuu seksiäkään saamaan ja oon tod. näköisesti jatkossa aika vaikeaa seuraa. Ymmärrän et tää on hälleki vakeaa, mutta en tiedä miten jaksan. Muutenki on ollu tosi raskasta. Asiat on alkanu valtaan mun mieltä kaiken aikaa. Nään ekaa kertaa unia hyväksikäytöstä ja välillä meinaa tulla oksennus kun olo on niin huono. Kaikkiaan on huono olo. Onko mulla koskaan oikeutta näyttää ulospäin et mullaki on paha olla? Täytyy sanoa et jos ei olis rakkaita lapsiani, ni ei ois mitään. Voisin kuolla pois 😭

Mulla oli jo välillä niin toiveikas olo. Kaduttaa ihan sairaasti et kerroin miehelleni. Hän on ite niin solmussa ettei pysty vastaanottamaan tällästä juttua. Voi kettu! Kiitos että sain avautua 🤕

Kiitos Pöllöhuuhkaja sanoistasi! On tosi tärkeää, että täällä on ihmisiä, jotka on valmiita peilaamaan ja ymmärtämään. Mulle ainakin nää asiat on niin vaikeita vielä, etten pysty niistä täällä "oikeassa elämässä" avautumaan. Viimeinenkin avautuminen miehelleni oli täysi fiasko. Nyt sitten ei ollakkaan sen jälkeen puhuttu, kun hän on pysynyt poissa. Arvaa vaan onko syyllinen olo!? Tuli otettua kunnon taka-askel, ehkä kuitenkin samalla pieni eteenkinpäin. Mutta vaikka mitä tulisi, niin olen päättänyt viedä tämän loppuun. Heitelköön kuka vaan vaikka paskakikkareilla 😮. Se on totta toi elämässä selviytyminen tähän asti. On se kyllä vaatinut monen moista. Suon sellaisen mitalin itselleni myös 🙂👍. Jos vaikka en enää selviytyiskään paljoa pidemmälle. Ken tietää..

Eteenpäin ja taaksepäin, eteenpäin, taaksepäin, taaksepäin ja eteenpäin.. Näin sitä mennään, päämäärää ei näy... Jaksamista kaikille valitsemillanne teillä 🙂👍 🙂🌻

Moi Paula
Mä oon ihan liian hyvä neuvomaan ja nämäkin on sun suodatettava omasta todellisuudestasi käsin, mutta tässä näkökulmaa toisaalta.

0. sun oli varmaan pakko kertoa hänelle asiasta jo jotain, koska se on näkynyt susta päällepäin jo kauan aikaa ja hän on ihmetellyt että onko siellä toinen mies kuvioissa, vai onko mun vaimo lesbo eikä halua enää häntä vai mitä,... mielikuvituksemme keksii vaikka mitä täytettävää tuntemattomaan sanaristikkoon, jos asioita ei kerrota, niin lapsillakin.

1. Miehesi reaktio on täysin ymmärrettävä, asiahan tulee hänelle puun takaa ja koskettaa hänelle myös hyvin henkilökohtaista sarkaa, seksiä, omaa ihoa, omaa rakasta kumppania... jos hän vain osaisi ymmärtää antaa vihalleen oikean osoitteen ja sellaisen joka tukisi teidän yhteistä prosessia, koska sehän siinä kulkee rinnalla.

2. Voit kertoa hänelle, että parempaa on tiedossa, kun hän vaan jaksaisi sua kannustaa ja auttaa selvittämään oman kipeä menneisyytesi. Mutta siis kannusta häntä siihen, että sinähän olet ottanut vaikean askeleen, jotta tämä asia saataisiin välillänne myös kuntoon ja seksi nautittavaksi ja hyväksi asiaksi teidän välillenne. Sen prosessin tarkoitushan on nimenomaan vapauttaa kipeistä asioista oikean elämän nauttimiseen täysillä ja avoimin kortein ja käsin.

3. Sulla on oikeus ja hyvä velvollisuus itseäsi kohtaan selvittää tuo asia.

4. Delfiinien sivuilla voit tilata hänelle vihkosen, josta on apua hyväksikäytetyn puolisolle.... sitten kun hän on valmis -

5. voit jättää Delfiinien sivun ihan muuten vaan auki puolivahingossa koneelle, kun olet käynyt siellä niin miehellesi tulee mahdollisuus tutustua aiheeseen vähän puolivahingossa. Tieto usein lisää tuskaa mutta myös auttaa käsittämään asiaa. Ja siellä kerrotut asiat kyllä mielestäni kannustavat selvittämään ja painimaan asioiden kanssa kohti vapautta ja täyttä onnea omasta seksuaalisuudesta niillä mahdollisuuksilla mitä kullakin on.

Hei, voimia sulle, notkahduksen jälkeen pääsee aina eteenpäin, jollain konstilla, ja tilanne näyttää miten. Hätä keinot keksii ja kompuroiminen auttaa ainakin näkemään maata paremmin... 😀

😴🙂👍

Sain hiukan voimaa, kun soitin eilen kriisipuhelimeen. Sain paniikki-tärinä-ahdistuskohtauksen. Tuntu et kaikki loppuu. Luulin ettei enää juuri huonommaksi voi mennä. Mieheni halusi keskustella kanssani, kun painostin häntä olemaan tukenani tai sitten pysymään poissa jatkossakin. Hän on ollut luonani joulun jälkeen yhden yön, mikä on varsinkin nyt ollut todella rankkaa. Päivisin ollaan nähty, mutta nyt hyväksikäytöstä kerrottuani ei juuri ollenkaan. Koitin sanoa, että juuri nyt tarvin häntä vaikka vaan olemaan läsnä. Hän kun pakenee aina vaikeita asioita pois luotani. Monesti moneksi viikoksi. Hän sanoi, että on parempi erota kokonaan, kun ei hänestä ole mun tukijaksi. Olen jo monesti sanonut hälle, että hän ja lapsemme ovat parhaat tukihenkilöni. Ja myös ainoat. Ei ole ketään sellaista ystävää, jolle voisin kertoa. Sanoin etten pysty nyt sekavassa mielentilassa sellaisia asioita päättämään enkä haluakkaan. Keskustelu meni sekavaksi ja hän lähti. Sen jälkeen ei olla puhuttu. ☹️

Kiitos jälleen PöllöHuuhkaja viisaista argumenteistasi!

Mun tosiaan oli pakko kertoa asiasta, ei pelkästään seksin takia, mutta muutenkin. Mieheni sanoi muuten arvanneensa jotain tällaista. Että hän on pitkään aavistellut. Aistinut tietysti meidän seksuaalisessa kanssakäymisessä. Nyt tuntuu, että kaikki meidän vaikeudet on ollu mun menneisyyden syytä. En haluaisi kaataa näitä asioita mieheni niskaan, mutta kaipaisin edes vähän myötätuntoa. Minun pitäisi tukea häntä ja piilottaa oma oloni (mihin en nyt pysty), jotta hän jaksaisi tukea minua. Tueksi riittäisi, että hän olisi paikalla ja kannustaisi. En mielestäni pyydä paljoa. Sanoin miehelleni, että tämä tulee väkisinkin vaikuttamaan häneenkin ja hän joutuu ajattelemaan omia ongelmiaan yms. Tuon sanominen oli myös vikatikki. Hän hermostui, että hän ei mihinkään terapiaan lähde! Sanoin, että en sitä tarkoittanutkaan ja että se on hänen omaa asiaansa enkä haluakkaan puuttua. Halusin vain kertoa kuinka iso projekti on edessä. No se vain pahensi asiaa. Nyt en ainakaan osaa sanoa enää mitään. Eipä hän varmaan halua kuunnellakkaan. Meni elämä liian vaikeaksi 😞

Mä kerroin hyväksikäytöstä niin, että laitoin mieheni lukemaan traumajadissosiaatio -sivuilta lapsena hyväksikäytetyn puolisolle tarkoitetun tekstin. Hän lukikin sen kokonaan. Luultavasti juuri sitä hän onkin ajatellut ja pelästynyt/tajunnut ettei tämä mene ohi noin vaan. Ja nyt sitten itseään suojelee ja pakenee. Toisaalta ymmärrän. Mutta pelkään menettäväni elämäni ainoan lähes onnistuneen asian; perheeni. Lapsetkin surettavat. Miehenikin perusteli eroa niin ,että lapsilla olisi parempi, kun hän ei ole pahentamassa mun mieltä ja sitä kautta lasten mieltä. Minulla alkoi puhuessamme ahdistuskohtaus, kun puhuin mieheni kanssa ja siitä hän veti tietysti johtopäätöksen, että hänen pitää pysyä poissa. Vaikka kuinka anelin niin hän ei voi käsittää, että juuri se lähteminen mua ahdistaa. 😭

Otin automaattisesti illalla nukahtamislääkkeen, kun asiat pyöri mielessä ja ahdisti pahasti edelleen. Sainkin nukuttua kohtuullisesti. Nyt tänään onneksi on työtä ja illalla lapsen lääkäri, joten saan ajatuksia muualle. Tuntuu tosi pitkältä ajalta odottaa perjantaihin, jolloin mulla on vasta terapiaistunto. Koitan selviytyä nyt tunti tunnilta.. En haluaisi antaa periksi, vaikka lähellä onkin. 😯🗯️

Moi Paula, koeta katsoa asiaa sitä kautta että asia herättää hänessä omat reaktionsa, joihin sinä et ole millään syyllinen etkä ansiollinen, siis hän reagoi omasta taustastaan ja omasta phasta olostaan käsin, jopa syyllisyydellä sinun tilanteeseesi, vaikkei hänellä ole siihen osaa.

Anna hänelle aikaa rauhoitttua ja kokoa itsesi, hoida itseäsi ja ole itsestäsi vastuullinen. Hän tulee perästä.🙂👍

Hei Paula!

Nimenomaan, nyt tärkeintä on, että hoidat itseäsi ja pidät itsestäsi huolta kaikin tavoin. Voimia.