Hei Pala Lasia!

Kiitokset, että arvostit kykyäni empatiakykyäni ja ajanantoani. Musta on vähän kuitenkin tekopyhää eristää meidät tänne normaalista sosiaalisesta luotettavasta tuesta, kun sillä reaalielämän tuella juri pääsisi eteenpäin unohtaen kaiken. Sitten muut kahvipöydissään repostelevat näitä, vaikka eivät edes tunne meitä. Mutta onhan tästä hyötyäkin. Mutta siinäpä sitten repostelevat. En itse jaksa jauhaa näitä juttuja kuitenkaan sitten enää muuta kuin täällä, koska ne ovat kuitenkin menneisyyttä. Psykiatrisihan sitäpaitsi töksäytti vähän kömpelösti. Sanoisin itse tuohon hänen kommenttiinsa, että enpä usko, että sellaisesta likaisuudesta haaveilet. Aika likaisesti sanottu... Taisi nähdä ihan omiaan, kun ei kuitenkaan tunne sinua ajalta, kun tätä ei ollut tapahtunut. Toipumista!

Hei!

Kiitos White princess2! Sitä minäkin ajattelin, ettei psykiatri sanonut siinä kohti mukavasti, että nauttisin hyväksikäytön tunteesta. Se tuntui minusta lähinnä sairaalta pilkalta. Se onkin ainoa outo juttu, mitä hän on sanonut. En ottanut sitä kuitankaan vakavasti.

Olen onneksi jättänyt jäähyväiset menneisyyden harmeille. Ne eivät ainakaan tietoisesti minua enää vaivaa. Uudet tuttavuudet ovat aina arvoituksia. Jos aina pelkäisi, ei uskaltaisi tutustua kehenkään. Varovaisuudesta ei ole kuitenkaan haittaa.

Olenpas minä nyt lähes tunteettomalla päällä. Osasyy on, että olen nyt koulussa ja tuli tehtyä kirjanpitoa.

Hei Pala Lasia!

Kiitoksia ajanannon arvostuksesta taas. Joo, ei kannata välittää tuollaisesta kommentista jonka psykiatrisi sanoi. Anyway, epäkunnioittavaa.

Itse en usko, että monestakaan syystä pitkään aikaan katselen ketään edes treffimielessä, vaikka olen menneisyyteni kanssa suht sinut. Sinänsä ikävää, että ei vaan halua päästää ketään lähelleen, mutta itseään on tässä kuitenkin hyvä kunnioittaa. Mutta elämä on hienoa ilmankin suhdetta. Et ollut ollenkaan tunteton, vaan toimintakykyinen! Hyvä merkki!

Hei!

Lämmin kiitos White princess2 sanoistasi! Olisinkin toimintakykyinen. Kävin vielä tänään tapaamassa sitä deittiäni, jonka tapasin reilu viikko sitten. Oli virhe tikki. Ei tällä suhteella ei ole tulevaisuutta. Enkä rupea kenenkään panopuuksi. Kuinka jotkut miehet ajattelevat, että sängyn kautta suhteeseen + tunteeseen. Minä ennemmin tunteen kautta suhteeseen + sänkyyn. En enää kykene kenenkään hyväksikäyttämäksi. Paljastui mulle ikävästi ettei miehellä ole mitään muuta mielessä kuin pano.

En sentään itke. En karju. Olen hiljaa, mutta sisälläni kiehuu. On hyvin halpamainen ja likainen olo. Niinkuin kauan sitten, jolloin en tiennyt... Nyt tiedän, enkä lähde toisen leikkikaluksi. Siltikin se satuttaa. Enkä voi käsittää, mitä edes kuvittelin. Enkä voi käsittää miesten aivoituksia ylipäätänsä. Joko ne ovat seksuaalisesti hyvin haluttomia kuten lasteni isä on ( ei viimeiseen 8 vuoteen oltu kertaakaan ) tai sitten ne ovat yliaktiivisia ja valmiina panemaan lähes tulkoon ketä vaan vastaantulevaa, joka levittää jalkansa.

Ei taida meille jokaiselle olla sitä prinssiä tai prinsessaa eli sitä oikeaa, josta meille luottavaisin mielin kerrotaan. Ei meille kerrottu lampaan vaatteisiin puetuista susista, jotka vie sulta neitsyyden, ihmisarvon ja luottamuksen elämään. En ole katkera, vaikka niin on käynyt. Olen vain hirveän surullinen ja onneton. Olisin melkein valmis puhumaan naisten puolesta ylipäätänsä hyväksikäyttäjiä vastaan.

Edelleen sisälläni kiehuu. Vajaa kolme vuotta sitten en laittanut raiskaajaani kiikkiin. Tutkimukset tehtiin. Häpesin enkä kehdannut laittaa asiaa eteenpäin. Olinhan ollut humalassa eli oli mun oma vika. Nyt mun aika ottaa oma puolutusarsenaali käyttöön. En suostu alistettavaksi. Näin kävisi, jos tuohon suhteeseen lähtisin.

Toivottavasti tästä ei muodostu painajaista. Parempi lähteä nyt ja heti kuin antaa venyä pidempään. Toivottavasti mies tajuaa ja antaa mun mennä. En ainakaan kotiini päästä. En anna pelolleni valtaa. Pelko nostaa kyllä pelottavasti päätään. Ei enää. En enää halua pelätä miesten takia.

Siksi on erittäin surullista, että parisuhteeni päättyi, kun tunsin olevani turvassa. Nyt sitä tunnetta ei ole. 😯🗯️

pala lasia kirjoitti 6.8.2013 23:3

Ei taida meille jokaiselle olla sitä prinssiä tai prinsessaa eli sitä oikeaa, josta meille luottavaisin mielin kerrotaan. Ei meille kerrottu lampaan vaatteisiin puetuista susista, jotka vie sulta neitsyyden, ihmisarvon ja luottamuksen elämään. En ole katkera, vaikka niin on käynyt. Olen vain hirveän surullinen ja onneton. Olisin melkein valmis puhumaan naisten puolesta ylipäätänsä hyväksikäyttäjiä vastaan.

Edelleen sisälläni kiehuu. Vajaa kolme vuotta sitten en laittanut raiskaajaani kiikkiin. Tutkimukset tehtiin. Häpesin enkä kehdannut laittaa asiaa eteenpäin. Olinhan ollut humalassa eli oli mun oma vika. Nyt mun aika ottaa oma puolutusarsenaali käyttöön. En suostu alistettavaksi. Näin kävisi, jos tuohon suhteeseen lähtisin.

Hei nimimerkki pala lasia ja muut seksuaalista väkivaltaa ja hyväksikäyttöä kokeneet.

Tiistaina 20.8. klo 18-20 Tukinetissä on liveryhmä eli ryhmächat, jonka teemana on: Seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö -tukea uhrille.

Liveryhmän toteuttaa: Välitä! Seksuaaliväkivaltatyön verkostohanke/Setlementti Naapuri ry. Liveryhmä on avoin kaikille, joita teema koskettaa. Etukäteisilmoittautumisia ei tarvita, astu vain sisään ryhmään ko. ajankohtana. 12 nopeinta mahtuu mukaan keskusteluun.

Hei!

Hyvin kuvattu tuo lapaan vaateisiin pukeutunut susi. Niin, muistan itsekin sen tarinan lampaan vaateisiin puetuista susista, joista varoiteltiin jo lapsena. Lapsikin pelkäsi, vaikka ei oikein vinut käsittää että mikä se susi sitten on. Ne olivat kuitenkin jotenkin outoja, joita piti varoa ainakin äidin mukaan. Kaikkien pikkuprinsessojenkin piti varoa. Sen tuollainen sitten jättää, jos siitä tulee todellisuutta, että haluaa elää yksin. Hyvä vihje selviitymiseen yksin elämisee onn esim. se, että osta jotain sellaista kostekusvoidetta, josta tulee muistot siltä ajalta kun tuota ei vielä ollut tapahtunut. Nosta itse itsesi siitä, ja näytä. Älä vaan käy trefefeillä. Se on julmaa touhua ja rakkaudesta kaukana. Itse en ajatellut mennä pitkään aikaan. Siellähän ihmisiä palautetaan suhteen päätyttyä kuin vaatteita kauppaan.Naurettavaa.Kauniita lauseita netissä, jotka eivät merkitse yhtään mitään. Ja kaikki vanhat suhteet on muka oikeus sylkeä sen rakkauteen kykenevimmän päälle. Ohje: elä itsellesi vähän aikaa.

Hei!

Kiitos Kata_K informaatiosta. En ole koskaan osallistunut ryhmächattiin. Enkä tiedä, miten siihen teknisesti osallistutaan. Jos olen silloin koneen äärellä, voin yrittää. Mielelläni osallistuisin keskusteluun aiheesta.

Kiitos White princess2 taas viisaista sanoistasi. Juu pysyn kaukana treffeistä. Kauniisti osaavat puhua, mutta käytäntö on toista. Nyt on akuutti tilanne, kun jätin sen parin viikon takaisen deitin eikä se meinaa jättää mua rauhaan. Ahdistun! Ja oikeesti pelkään. Sillä oli muutenkin elämään, naisiin, tähän paikkakuntaan hyvin vihamielinen asenne. Jos semmoisen kanssa olisin jatkanut, olisin hajonnut aivan palasiksi. Nyt kun se jättäisi mut rauhaan.

Hei!

Kiitokset itsellesi empatiakyvyn noteerauksesta taas. Joo, paljon kauniita lauseita tosiaan. Ka kaikenmaailman tukitreffejä... Kiitos ei.Mun silmissä ainakin koko deittipalsta on menettänyt uskottavuutensa. Ja ainahan siellä joku saa pakkomielteen. Siksi en just käy enää treffeillä. Kannatta tosiaan vähän aikaa elää sitä omaa elämää. Aika kyllä korjaa sen sitten, mitä joskus on tapahtunut. Tosi järkkyä muuten, että nyt Kanadassa oltiin taas viranomaistaholta peitelty joku hyväksikäyttötapaus ja tyttö oli sit tehnyt itsarin sen vuoksi.

Hei!

Kiitos White princess2! Juu on kauheata, että hyväksikäytön uhri on päätynyt tekemään itsemurhan. Minullakin on nyt huono hetki. En tiedä, miten kertoa. Olen lopenuupunut. En jaksa. Itkettäisikin. Mun mieli kamppailee. Sydän kamppailee. Tunnen kaipuuta menetettyyn rakkauteen.

Toivon myös ettei epäonninen deitti ota enää yhteyttä. Yritin tehdä selväksi, etten ole kiinnostunut. En kaipaa seksisuhdetta kenenkään kanssa. Se on minun luonteeni vastaista. Mielestäni intiimiin kanssakäymiseen kuuluu toisesta välittäminen ja rakkaus. Minun rakkauteni teki sitten eilen jipon, johon lankesin. Tavallaan kaduttaa, mutta tavallaan ei. Syvensi vain tätä surua.

Eilen myöhään illalla väenvängällä vänkäsi mut mukaan baariin. Tekstiviestiteltiin. Siinä sanoin, etten halua eikä ole varaakaan, vaikka rahaa on. Sillä rahalla täytyy ostaa pojalle koulukirjoja. Sai minut kuitenkin lähtemään, kun sanoi, että rahaa on ja hän maksaa. Hän on töissä ja minä en. Hän halusi turvallisen kaverin mukaan.

Hän oli ottanut jo pohjia ennen kuin baariin mentiin. Ensimmäisten juomien aikana setvittiin tilannetta. Hän selitti hakevansa ikäistänsä seuraa. Salaa ihmisiltä itkin baarissa. Mun olo oli lähes surkea. Olen häntä yhdeksän vuotta vanhempi. Normaalioloissa olisin halunnut mennä laulamaan. Nyt ei laulattanut.

Ilta kului. En laskenut paljon olin juonut. Sanoin hänelle, ettei vaan luule, että otan hänet yöksi viereeni. Olihan meidän erosta tai seurustelun päättymisestä kulunut jo kuusi viikkoa. Viimeisestä rakastelustamme oli kahdeksan viikkoa. Hän sai jotenkin mieleni kääntymään ja miltei onnellisena otin hänet viereeni. Rakastelu oli sitä hellää ja kaunista, mitä vaan voi olla ja mitä hänen kanssaan sängyssä on ollut. Häntä panetti ja hän halusi minua. Se oli kuin eropano.

Nyt sitä ajattelen lähinnä tuskaisena ja häpeillen. Siitä ei vaan tule enää koskaan meidän parisuhteesta mitään. Jaa että kavereita meidän pitäisi olla. Kaverit ei kyllä harrasta seksiä keskenään. Minun juopunut tila ja sydämessä kytevä rakkaus sai minut suostumaan seksiin hänen kanssaan. Satutan vain itseäni lisää ja tunnen itseni entistä surkeammaksi.

Hän on ennenkin minun vastusteluista huolimatta saanut minut tekemään tahtonsa mukaan. Mä varmaan hyppäisin katolta, jos hän käskisi. Toisaalta tuo rakastelu, joka oli hellää rakastelua vei ikävän muiston deitistä, jossa oli vaan raju pano, joka mua jälkikäteen inhottaa ja puistattaa. Kylläpä tää nainen on taas oikein elämänkoulussa.

Mun yksi suuri vika on kiltteys ja taitamattomuus puolustaa itseäni. Niissä mulla on vahvistamisen paikka. Tiedän olevani nyt herkkäuskoinen ja helposti kusetettava. Nyt mun täytyy suunnata energia vesijuoksuun ja uimahalliin, kun tiistaina taas uimahalli aukeaa.

terveisin surullinen ansaan langennut nainen

Joo, varmaan siinä sitten käy niin, että vihan tunteet, jotka ovat täysin oikeutettuja jos on joutunut harrastamaan väkisin seksiä, kääntyvät itseään vastaan, ja sitten on henki pois jos ei saa apua. Tollanen välinpitämättömyys on aina väärin. Mutta onneksi pääty lehteen. Todella suuri suru kuolleen tytön omaisille. Itse en todellakaan haluaisi enää seurustella niiden miesten kanssa, jotka on jättäneet mut täysin naurettavista syistä. Olen siis totaalisen ylipäässyt heistä ja viihdyn yksin. Maailmassa on niin paljon muutakin kuin miehet. Ei ole vaan tullut vastaan miestä joka rakastaisi ihmisenä. Ei siihen voi jäädä. Toivottavasti saat itsekin sen asenteen, että on myös se oma elämä ja se on juuri se elämä.

pala lasia kirjoitti 9.8.2013 17:51

Hei!

Kiitos Kata_K informaatiosta. En ole koskaan osallistunut ryhmächattiin. Enkä tiedä, miten siihen teknisesti osallistutaan. Jos olen silloin koneen äärellä, voin yrittää. Mielelläni osallistuisin keskusteluun aiheesta.

Hei taas pala lasia,

liveryhmään osallistuminen on teknisesti hyvin helppoa. Tukinetin sivuston vasemmassa laidassa keskivaiheilla sivua näkyy aina kahden seuraavan liveryhmän teemat. Kun liveryhmä on auki samassa kohdassa lukee teksti: Liveryhmä käynnissä. Tule mukaan! Siitä klikkaamalla pääset liveryhmäsivulle ja siitä ryhmään klikkaamalla linkkiä Osallistu liveryhmään. Pääset samalle liveryhmäsivulle myös välilehdeltä liveryhmät. Joskus voi olla käynnissä useita liveryhmiä samanaikaisesti, joten kannattaa tarkistaa minkä nimisestä liveryhmästä itsensä sisään klikkaa.

Liveryhmään mahtuu kerrallaan mukaan 12 osallistujaa + ohjaajat. Toisinaan ryhmät täyttyvät hyvin nopeasti, joten kannattaa tulla "paikalle" mahdollisimman pian kun ryhmä alkaa.

Tiistaina 20.8. klo 18-20 on Välitä! -hankkeen liveryhmä teemalla: Seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö -tukea uhrille.

Hei!

Hienoa on lukea sun vastauksia White princess2! Ihailen sinua, miten olet selvästi sinut itsesi kanssa. Mulla on se matka vielä pahasti kesken.

Aivan kuin olisin pallo miesten pelissä. Ja mua potkitaan heidän pelin mukaan. Olen juuri nyt niin tyhjä ja sanaton.

Kiitos Kata_K neuvoista, miten pääsen mukaan keskusteluun. En kyllä tiedä, kehtaanko tai uskallanko osallistua. Olisihan se kokemus jakaa tuntoja aiheesta. Jokaisen kokemus ja tuska on erilainen. Uskon kuitenkin, saman kokeneet ymmärtävät toisiaan.

Se voi olla, että häpeän osallistua. Kaikki nousee takaisin pintaan.

Hei Pala Lasia!

Kiitokset taas empatian ja ajanannon arvostuksesta. Silloin on taas motivaatiota yrittää auttaa tilanteen kestämisessä, kun ollaan aidosti kiitollisia. Olet vielä alkutaipaleella selviämisessä ihan selvästi, mutta kyllä sinäkin selviät. Kyllähän tuollainen on suuri loukkaus naiseuteen ja tuhoaa seuraavatkin hyvät yritykset rakkauteen ja parisuhteeseen. Ehkäpä varsinkin sen vuoksi, että monesti parisuhteessa miehet tekevät sen virheen, että rupeavat jonkunnäköiseksi "ammattiauttajaksi" siinä, joka taas tuhoaa tasa-arvoisen parisuhteen. Ammattiapu ja parisuhde ovat kuitenkin kaksi eri asiaa, eikä niitä kuulu sotkea keskenään. Sitten on niitä miehiä, joilla on huono omatunto tapahtuneesta ties mistä syystä, ja tarjoavat sen vuoksi myötätuntoa. Siihenkään lankaan ei pidä mennä. Olen itse todennut, että jos sellaiseen suostuu, niin se vain aktivoi vanhan kokemuksen, josta kyllä selviää ajan kanssa. Selvitäkseen on vain oltava riittävän kova vastakkaista sukupuolta kohtaan. En suositeelisi sinulle edes nettitreffejä, koska se on aikamoista "kierrätystä", ja tunne-elämällä pelailua. Ihmiset eivät ole siellä käsitelleet läheskään aina aiempia kokemuksiaan suhteistaan. Mutta valinnan tietysti teet itse.

Hei!

Kiitos White princess2 todella paljon, ettei mun tarvii harrastaa yksinpuhelua.
Olen todellakin vielä alkutaipaleella selviämisessä. Juuri nyt ei tunnu siltä, että selviäisin tästä suhdekriisistä ikinä. Tunnen itseni hyvin halpamaiseksi ja kelpaamattomaksi.

Olen myös hyvin pettynyt ettei taida nettideiteistä löytää kunnollista seuraa. Toi mun nettideitti, jonka tapasin muutaman kerran, todisti mulle, ettei sovi mulle. Muistutti häijyllä tavalla ajasta jolloin olin nuori, avuton ja kyvytön ja alistuin hyväksikäyttöön. Nyt vanhempana ja viisaampana tajuan, että en jää suhteeseen, mikä riistää mua.

Jotain hyvääkin on ilmassa. Uimahalli aukesi tiistaina. Olin vesijuoksemassa tiistaina ja torstaina. Tiistaina olin yksikseni. Torstaina olin yhden naisystäväni(S) kanssa, joka ei ole saanut itseään pitkään aikaan uimahallille. Sain hänet innostumaan. Menen hänen kanssa uudestaan tiistaina tai keskiviikkona. Maanantaiaamuna menen taas toisen naisen(K) kanssa. Meillä on yhteinen naisystävä, joka on saanut meidät vesijuoksemaan, mutta asuu toisella paikkakunnalla. Tämä K pyysi multa, että lähdenkö hänen kanssaan. Sovittiin sitten maanantaiaamusta. On mukavaa saada seuraa uimahalliin. Aikakin menee mukavammin. On siellä uima-altaalla muutenkin porukkaa, joille voi jutella, vaikkei tunnekaan.

Mulla on nyt tosissaan oman kunnonkohotus menossa ja itseni takia, jotta jaksan eteenpäin. Olen onnellinen lapsistani ja naisystävistäni! Tänäänkin olin torilla parhaan ystäväni H:n kanssa torilla kahvilla. Kiitin häntä tänään ystävyydestä. Hän siihen, ettei se lopu. Se vaan tuli multa syvältä, kun tuntuu, että kaikki murtuu ympäriltä. Siltikin tuli kotiin tullessani pieni epätoivon hetki ja itkin ennen sisälle pääsyä.

Ryhdistäydyn kuitenkin sitten, kun lapset ovat paikalla. Juuri nyt on pieni epätoivon hetki. Kyllä kai se ohi menee. En sentään ole itsetuhoinen. En ainakaan vielä ja toivottavasti en ole tulevaisuudessakaan. Mielummin sitten vain itkeä tihruttaa ja purkaa liikuntaan ja itsensä hyväksi energiaa.

Ei mitään. Itse suren sitä, että olen edelleen hyvin yksin kokemani kanssa. Seksuaalisia rajojani ei ole kuunneltu ja olen todella pettynyt terveydenhuoltoon. Se, että näyttää seksuaaliset rajansa, ja siitä sitten vedetään kaikenlaisia ihan käsittämättömiä johtopäätöksiä ei vain mene jakeluuni. En ymmärrä sellaista saatika hyväksy. Tiedän kuitenkin mitä on tapahtunut. Suren sitä, että mietin kaiken kokemani vuoksi myös rakastamani seksuaalisesti terveen kumppanin, koska hän ei tiennyt asiasta. Mutta en ole hänelle siitä mitenkään vihainen. En onneksi anna hyväksikäyttää itseäni, koska olen pohjimmiltaan kunnioittanut itseäni. Mutta en vain saa ääntäni kuuluviin. Koen sen jonkinlaisena alistamisena sairaaseen seksuaalisuuteen taas, vaikka olen jo aika hyvin toipunut. Olen aina ollut niistä rajoista tarkka, enkä voi sietää sitä, että sitä terveydenhuollossa asti katsotaan säälivästi. Jotenkin se terveydenhuollon asenne juuri on NIIN sairasta. Seksuaalisuus on jokaisen henkilökohtaista reviiriä, eikä kuulu kenellekään toiselle ihmiselle.