Hylättynä jälleen kerramn

Hylättynä jälleen kerramn

Käyttäjä pala lasia aloittanut aikaan 03.07.2013 klo 00:34 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 03.07.2013 klo 00:34

Hei!

En tiedä, miten tämän kertoisin. Itkenyt olen pitkin päivää. Itku tulee pyrähdyksinä. Menneisyydessä on aviero pari vuotta sitten. Se päättyi, kun mies kyllästyi minuun ja rakastui toiseen. Liittoon liittyi myös valehtelua ja väkivaltaa. Olin päässyt kuin vankeudesta vapaaksi.

Vajaa pari vuotta sitten ihastuin työkaveriini. Ei missään vaiheessa muutettu yhteen. Soiteltiin päivittäon. Tavattiin töissä päivittäin, kunnes meidät irtisanottiin, tehdas lopetettiin. Rakasteltiin lähes viikoittain. Hän opetti mulle, mitä hyvää voi naiselle tehdä. Olin aikaisemmin ollut seksuaalisen hyväksikäytön uhri. Mulle seksi oli vaikeaa. Hän eheytti mut. Me tavattiin ja rakasteltiin lähinnä silloin, kun miestä panetti.

Tänään hän ilmoitti, että haluaa lopettaa, koska ei ole onnellinen. Mä murruin täydellisesti. Mitä mä tein väärin? Hän ei inhoa minua. Hän ei vaan rakasta. Miksi rakkaus tekee kipeää? Tai kun tajuaa, että rakastit yksin? Tällä hetkellä epätoivo on suuri. Pelkään kuolemanhalun nostavan päätään.

En kuitenkaan halua luovuttaa. Opiskelen uuteen ammattiin ja mulla on neljä ihanaa lasta. Mun tarvii jaksaa huomennakin. En uskalla mennä nukkumaan.

Käyttäjä White princess2 kirjoittanut 22.07.2013 klo 09:08

Hei Pala lasia!

Kiitokset, että noteerasit. Se motivoi taas tarjoamaan jonkunlaisia näkemyksiä tapahtuneeseen. Seksuaalinen häpäisy, joka tapahtui kohdallani nuorena ja viattomana kauan sitten täytyy jotenkin kääntää voitoksi, vaikka heti sitä ei pysty. Onneksi minulla on sille nykyään sanat. Ainut tapa tehdä siitä jotenkin vahvuus on auttaa muita samantyyppisen kokemuksen kokeneita. Tuo on totta, että toisen teko voi kääntyä itseenpäin vaarallisella tavalla. Ole siis edelleen varovainen. Olen itse onneksi kodista, jossa juuri seksuaalisuuden rajat ovat sillä tavalla hyvin selvät, että niitä on kunnioitettu. On opetettu hienotunteiseksi myös muita ihmisiä kohtaan tässä suhteessa, mutta surullista on se, että tällainen ei ole in nyky-yhteiskunnassa. Näyttää olevan niin, että rikkinäisyys on muka hienoa. Eihän se näin ole. Seksuaalisesti ehyt ihminen kunnioittaa myös toisten ihmisten rajoja tässä mielessä. Nämä rajat saadaan yleensä kotoa. Oikeusjuttuja ei aina edes voita, koska oireileva kohtaa siellä myös usein lääkärin, joka voi tavallaan peitellä koko jutun, koska tapahtuman kokenut ei sillä hetkellä osaa välttämättä kuvailla mikä häntä vaivaa ja näin hän voi lisätä uhrin kärsimystä. Sitten kun uhri monien vuosien jälkeen toipuu, niin teko on jo vanhentunut. Ainut tapa siis selvitä asian kanssa on pitää puolensa ja vaikka tukeutua tähän palstaan. Tietynlaiset reaktiotavat jäävät varmasti, mutta pääasia, että ne ovat elämän puolella. Korostan siis, ole vieläkin traumasi vuoksi varovainen.

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 22.07.2013 klo 14:31

Hei!

Kiitos White princess2 "noteerauksestasi". Sain itseni liikkeelle tänne koululle. Olen työstänyt koulutehtävääni muutaman tunnin. Tulin tänne sivulle taas hiukkasen avautumaan. Miten onkaan helpompi kirjoittaa kuin livenä jutella jollekin. Enkä jaksaisi jutellakaan. Enkä mä jaksa ystäviäni vaivata mun olemattomilla murheilla.

Se suru on mun korvien välissä. Jos multa nyt kysytään, sanoisin etten sure pätkääkään. Juuri nyt ei tunnu sitten yhtään miltään. Tai olen mä hiukan ärsyyntynyt. Miksi mua mitenkään hetkauttaa miehen sanomiset ja tekemiset facessa. Yksi meidän yhteinen entinen työkaveri ihmetteli facessa tietokoneiden vaikeudesta. Siihen tämä mun ex-miesystäväni, että naisten kanssa on ongelmia ymmärtää. Se aiheuttaa minussa hämmennystä. Ilmeisesti herra on yrittänyt vikitellä, muttei ole onnistunut. Miksi mä silti tunnen jopa mustasukkaisuutta. Mielestäni tein kaiken, mitä mies halusi. Siinäpähän nyt sitten on. Ilmeisesti en hänen mittapuun mukaan ole nainen.

Hän kuitenkin auttoi mua parantumaan seksuaalisesta väkivallasta. Mietin kuitenkin, oliko se hänelle liikaa? Kuitenkin nyt kun ei sitten olla enää pari, on olo, kuinka matto olisi vedetty jalkojen alta. Miten voisin kuvitella luottavani yhteenkään mieheen enää ikinä. Hän ei satuttanut mua fyysisesti, mutta jättäminen on hyvin paljon psyykkistä ja myös traumatisoivaa. Lupaan huolehtia itsestäni kaikesta huolimatta.

Tiedän, että meidän ikäero oli iso. Hän oli mua 9 vuotta nuorempi. Ehkä hän kuitenkin haluaa vielä omia lapsia. Mä en enää. 4 lasta riittää. Eikä mun terveys enää kestäisikään raskautta. Odottelen vaan niitä lapsenlapsia. Sydän on hyvinkin hereillä. Hyvä ettei pyöri ympyrää rinnassa. Kohta lähden koululta kotia päin kävelemään ja sitten kauppaan ja ruokaa laittamaan.

Kyllä se elämältä hävisi jokin valo. Eikä sitä mikään korvaa turvallista syliä. Kai sitä kaivata saa. Sydänsuru vaan pitkittyy. En enää halaja tämän miehen perään, vaikka suru on iso. Hän sanoi mua aina varmaksi ja helpoksi. Tavallaan sekin loukkaa. Kyllä rakastunutta on helppo huijata. Onneksi ei olla enää samassa paikassa töissä, kun työ lähti ja meni pois Suomesta.

No niin ja reippailemaan ulos!!

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 24.07.2013 klo 17:32

Hei!

Kolme viikkoa on mennyt. En enää itke niin paljoa. Siltikin tunnen oloni niin surkeaksi ja mitättömäksi. Luulin olevani toiselle rakas. En kuitenkaan ollut. Hän ei koskaan satuttanut minua fyysisesti. Hän osasi pitää hyvänä. Opetti minulle naisen ja miehen välisen rakkauden vällyjen välissä. 😭 No niin taas se itku tuli. Hän auttoi minua eteenpäin irti seksuaalisesta väkivallasta, jota olen aikaisemmin kokenut.

Eikä minun pari vuotta sitten päättyneessä avioliitossa ollut seksiä viimeiseen kahdeksaan vuoteen, kun mies ei halunnut. Tunnen itseni niin mitättömäksi. Olenko jotenkin huono? Nainen kaipaa turvallista kainaloa ja syliä. Nyt sitä ei enää ole. Nyt sitten ollaan muka kaveripohjalla. Ei ole helppoa.

Eilen menin hänen kanssa järvelle uimaan. En ollut nähnyt häntä kahteen viikkoon. Oltiin pari viikkoa sitten myös uimassa. Silloin oli paras ystäväni mukana. Eilen en itkenyt hänen seurassaan. Juteltiin siinä yhteisistä tutuista. Hän sitten sanoi yhtä naista oudoksi, josta juttelimme. Siihen sitten sanoin, että hän pitää kaikkia outoina. Siihen sitten jatkoin, että kai hän pitää muakin outona, kun minut jätit. Sen hän stoppasi täysin, ettei siitä keskustella.

Haluan kuitenkin tietää MIKSI hän ei halua enää seurustella. Jatketaan vaan muka kaveripohjalta. Multa vaaditaan nyt paljon. Haluaisin silti onnistua. En kuitenkaan halua, että mua vedätetään. Toisaalta olisi parempi vaan olla kokonaan ilman häntä. En tiedä. Mä en osaa sitä selittää, mutta hän oli mulle elämän rikastuttava valo. Olin onnellisempi, kun tiesin, että minulla on hän. Nyt olen vallan maissa. Pelkään kovin, jos vanha itsetuhoisuuteni nostaa vielää päätään. Se riski on olemassa. Taistelen kuitenkin sitä vastaan.

Odotan kovin ensi viikkoa. Olen nuorimman lapseni, 13-vuotiaan tyttäreni kanssa menossa junalla sukulaisiin Kuopion suuntaan. En ole kolmeen vuoteen käynytkään missään oikein lomailemassa. Luulisi tekevän hyvää. Ihanaa on saada rakas lapseni mukaan.

Käyttäjä White princess2 kirjoittanut 24.07.2013 klo 20:54

Hei! Kiitokset kiitoksista. Hmmm... Sanoi sua varmaksi ja helpoksi. Ei ollut kyllä kovin nätisti sanottu, jos miettii miten vakava kokemus sulla on takana. Varmasti tuollainen loukkaa. Olikohan se sittenkään rakkautta, jos tuollaista pääsi suusta? En voi tietää oliko vai eikö ollut, mutta sellaista ei vain sanota. Sanoisin vaan edelleen, että yritä vaan päästä edelleen irti, koska hän ei ole selvästikään enää rakkautesi arvoinen. Tuollainen loukkaa joka tapauksessa, ja jos vielä miettii mitä olet kokenut, niin reaktiosi on todellakin ymmärrettävä. Uskon, että jonsin päivänä tajuat, että ansaitset ihmisen, joka ei tuollaista päästele suustaan. Yksin on joskus helpompi elää, ainakin hetken aikaa. Kyllä tuollaisestakin toipuu. Jaksamista! Itse voi oikein hyvin nyt kun olen ollut jo vuoden yksin.

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 25.07.2013 klo 16:50

Hei!

White princess2 kiitos sanoistasi! Toivottavasti vuoden päästä voin paremmin.

Että voi ihmisen lapsi olla tyhmä!!!! Menin kaveriksi tänään miehen kanssa syömään. Oli tuskallista kuulla, miten hän oli meidän yhteiselle tutulle kertonut, ettei olla yhdessä. Mitä mä tässä kuvittelen. Viimeinen tikki oli, kun kävin äkkiä kauppakeskuksen vessassa niin sillä välillä hän oli kadonnut.

Multa pääsi niin suuri parkuna, kun kotiin pääsin. Latelin tuskaisen tekstiviestitulvan miehelle. Haluaisin niin ymmärtää. En edes ymmärrä itseäni. Toivon hänen edes sanovan mulle pahasti. Tämä päivä oli vika tikki. Mitä helvettiä hän pyytää mua mukaan syömään! Ja vielä kehuu, miten on kertonut eteenpäin ettei olla yhdessä.

Mä en selviä tästä. Mua on kusetettu mennen ja tullen. Mitä mä ylipäätänsä kuvittelin, kun hän pyysi mua mukaan syömään?! Ilmeisesti loukkaantu, kun en kahville lähtenyt. Tunnen itseni haavoitetuksi eläimeksi. Ei tämä "kaveruus" ainakaan mun puolelta onnistu. Miksi mä menin vastaamaan puhelimeen, kun hän soitti. Hän sotki muutenkin mun päiväjärjestyksen!

Käyttäjä White princess2 kirjoittanut 25.07.2013 klo 20:11

Hei! Kiitokset kiitoksista. Yritän jotenkin kääntää kokemani vahvuudekseni, koska aika moni on kääntänyt minulle selkänsä suurien tunteiden vuoksi. No, ehkä he eivät ole itse niitä koskaan kokeneet. Kaikki me etsimme rakkautta elämäämme, koska ihmistä ei ole tarkoitettu elämään yksin. Kuitenkin tuollainen kuvaamasi haavoittaa. Se ei ole rakkautta ja tiedät sen varmasti itsekin. Ehkä mies ei ole valmis vielä rakkauteen, mutta joka tapauksessa saamasi viesti on niin ristiriitainen, että ei kannata rikkoa itseään. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettetkö olisi ansainnut rakkautta. Hän ei vaan kykene omista syistään rakastamaan sinua ainakaan nyt. Teet omat ratkaisusi tietysti, mutta sanoisin, että joskus kannattaa valita se yksin eläminen, koska silloin on itsensä kanssa hyvä olla. Se joku tulee sitten kun on sen aika, ja yleensä silloin kun ei edes etsi ketään.

Käyttäjä White princess2 kirjoittanut 26.07.2013 klo 14:00

Hei vielä! Jotenkin vielä järkytyn kertomasi perusteella. Tuollainen peli on ollut vaarallista kyllä kautta aikojen. Itse en uskalla suoraan sanottuna käydä treffeillä edes, koska todellakin järkytyin siitä, miten rakastava nainen ja kumppani (minä) jää kakkoseksi. Siinä menee tunne-elämä niin sekaisin, että todellakin kannattaa varoa pitkään, eikä välttämättä tavata yhtään ketään, joka pelaa tuollaista vaarallista peliä. Miehesi pelaa siis sellaista peliä, että juokse ihmeessä jo karkuun. Kaikille meille löytyy joku, jolle on ykkönen. Kuulostaa todella vaaralliselta ihan oikeasti. Vakava asia, jonka kanssa ei leikitä.

Käyttäjä White princess2 kirjoittanut 27.07.2013 klo 08:44

Vielä omia ajatuksia tilanteestasi. Miehesi selvästi on viestinyt sinulle jollain tavalla sanoin ja teoin, että et riitä naisena hänelle. Se juuri varmasti saa aikaan naiseutesi vaurioitumisen taas uudelleen, vaikka halusit jo uskaltaa yrittää uudestaan. Juuri siksi älä enää havittele sellaista, mitä ei siitä suhteesta varmaankaan enää saa, koska arvoasi ei selvästikään nähdä. Kenelläkään ihmisellä ei ole oikeutta sekaantua toipumisprosessiisi, ellet itse anna lupaa. Älä myöskään usko kaikkia peilejä, joita heijastuu ihmisistä kokemasi vuoksi. Ihmiset ovat usein täynnä omia projektioitaan ja ennakkokäsityksiään toisista, ja harva näkee sinut sellaisena ihmisenä kuin olet oikeasti. Kuitenkin tarvitset eheyttäviä ihmisiä elämääsi, joista heijastuu ihmisenä sinusta itsestäsi sellainen minäkuva, josta voit sanoa että tuosta ihmisestä pidän. Erityisesti älä usko sitä peiliä, joka sanoo naiseudestasi: olet seksuaalisesti kelpaamaton. Sano itsellesi mielessäsi: tuo ei ole totta ja hänkään ei ole rakkauteni arvoinen.

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 28.07.2013 klo 17:59

Hei!

Kiitos White princess2 ajattelemisen arvoisista sanoista!

En ole nyt oikein jaksanut. On totta, että ajattelen olevani kelpaamaton naisena. En riittänyt hänelle. Ja teinhän itseni naurettavaksi sillä surkealla purkauksella. Kuitenkin hän oli tyytyväinen, että itkin surua ulos. Mua ei parhaillaan kiinnosta kuulla enkä nähdä häntä.

Tässä vaan on tullu sotkettua asioita lisää. Mä en tiedä, mikä mua vaivaa. Ihan kuin vain hajotan itseni lisää palasiksi. Eilen menin treffeille eikä mies sytytä mua yhtään. Ja menin sänkyyn. Ei ollut mun juttu! Tunsin itseni lähinnä objektiksi. En halua semmoista. Tässä on jotain vanhaa ajalta, kun olin hyväksikäytettynä. Samanlaiset fiilikset. Kyllä treffailu on vaarallista. Enkä pidä oikeastaan seksistä. Siinä pitää ainakin olla tunnetta mukana.

Nyt täytyy päästä tuostakin miehestä eroon. Missä ovat ne kiltit nallekarhumaiset miehet, jonka kainaloon kaivautua turvaan. Mä kaipaan oikeasti vaan sitä turvallisuuden tunnetta. Mulle kävi vähän vastaavasti avioeron jälkeen. Oli huono nettideittikokemus. Aivan kuin miehet hakisivat vain seksiseuraa. Minusta ei ole siihen.

Onneksi olen menossa huomenna sukulaisiin tyttäreni kanssa. Olen nyt hyvin hämmentynyt, ahdistunut ja niin onneton. En edes kehtaa eilisestä puhua kellekään. Yäk!

Käyttäjä White princess2 kirjoittanut 29.07.2013 klo 07:41

Hei! Kiitokset kiitoksista. Sanoit, että et mielstäsi oikein tiedä mikä sinua vaivaa. Kuitenkin kuvaamasi perusteella tiedät minusta aika hyvinkin mikä sinua vaivaa. Ja reaktiosi ovat täysin normaaleja mielestäni. Mutta totta on se, että ehkäpä vähään aikaan ei kannata käydä treffeillä. Juuri sen vuoksi, että se saattaa lisätä kokemustasi kelpaamattomuudesta, joka kuitenkaan ei ole totta. Miehet saattavat kuitenkin käyttää tilannetta hyväksi. On kyse mielestäni vanhasta kokemuksesta todella julmasta teosta, joka on haavoittanut naiseuttasi. Mutta juuri se vanha kokemus on mielestäni se riski joutua uudelleen tuossa tilanteessa hyväksikäytetyksi. Sanoit, että haluat kuitenkin vain turvallisutta suhteelta. Juuri sen takia, että kuitenkin vain pieni osa sinua on mennyt rikki silloin joskus niin ehdottaisin taukoa treffeistä. Ne näyttävät monelle olevan nykyään vain paikka hakea vakuuttelua, että kelpaa, ja jonkinlainen terapiajuttu aiemmista ihmissuhteista. Se peli on tuossa tilanteessa aika julmaa. Teet tietysti mitä teet. Tässä oli vain omat näkemykseni ja ehdotukseni. Aika parantaa ja kyllä kaikesta toipuu ajan kanssa. Mielestäni ei kannata suostua siihen julmuuteen mitä nettitreffit ovat. Taustalla on usein tosi ikävä monien naisten treffikuvio, joka voi lisätä kelpaamattomuden tunnettasi. Aina on joku heikko nainen taustalla,joka voi hyötyä tilanteestasi. Pidä itsestäsi hyvä huolta!

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 31.07.2013 klo 00:33

Hei!

Kaunis kiitos White princess2! Keskityn pitämään itsestäni huolta. Pyrin välttämään itseäni satuttavia suhteita!

En rehellisesti sanottuna ole valmis mihinkään uuteen suhteeseen. Keskityn olemaan vapaa ja nauttimaan siitä. Teoriassa helppo juttu mutta käytännössä ei ole.

Nyt kokoan omat rikkinäiset palat yhteen. Enkä enää alistu hyväksikäytölle. Opettelen hyväksymään itseni viallisena ja vaillisena.

Käyttäjä White princess2 kirjoittanut 31.07.2013 klo 11:27

Hei! Kaunis kiitos itsellesi ajanannon ja empatian arvostuksesta. Olit selvästi kuvauksesi mukaan jo toiveikkaampi ja positiivisempi. Kyllä se nin on, että ma ainutlaatuinen elämä voi mennä hukkaan, jos tuollaiselle kohtelulle alistuu. On vain lähdettävä ja näytettävä, että pärjää ilmankin rakkautta. Tosi julma elämän laki, mutta näin se on. Kyllä aika aina parantaa.
Rakkaudettomuudelle ei kannata koskaan alistua. Tärkeintä on opetella rakastamaan itseään.

Käyttäjä Etsijä kirjoittanut 31.07.2013 klo 18:51

Hyvät ystävät, veitte sanat suustani. Hylätyksi tulemisen jälkeen se jälleeneheytyminen on ykkösjuttu. Pitää löytää itsensä uudelleen. Sellainen mies, joka jättää ja ottaa ja vieläpä kerskuu suorituksillaan, ei ole mistään kotoisin.

Sellaiseen tosin itsekin lankesin. 😭 Mutta nyt, nyt on vain itse kunkin meistä koottava itsensä ja palapelinsä uudelleen.

Olipa mielenkiintoista lukea, että menit jonkun tuntemattoman kanssa sänkyyn eikä tuntunut miltään. Minä en ole tehnyt niin, vaikka mieli olisi tehnyt. Ehkä se oli sittenkin viisasta vaikka välillä tuntuu siltä, että olen maailmankaikkeuden suurin nynny kun en uskalla kokeilla. Mutta meillä naisilla vaan on aina ne tunteet niin pelissä. Ei osata suhtautua seksiin kuin urheilusuoritukseen, vaan vaaditaan suhteelta laatua ja kestoa, aitoa välittämistä, joka tietenkin voi rakentua vain ajan kanssa.

Kaikkea hyvää teille molemmille!

Käyttäjä White princess2 kirjoittanut 01.08.2013 klo 10:48

Niin, surullista on se tosiaan, että mies yhdelläkin väärällä teollaan voi tuhota naisessa pitkäksi aikaa kyvyn rakastaa yhtään ketään miestä ja samalla kehittyvän rakastavan kumppanin tai vaimon. Jokainen nainen ansaitsee ykkösen roolin yhden miehen silmissä ja arvostuksen kumppanuudesta.

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 03.08.2013 klo 16:45

Hei!

Kiitos teille molemmille White princess2 ja Etsijä viisaista sanoistanne! Yritän pärjätä ilman rakkautta. Yksipuolinen rakkaus ei ole sitä oikeaa rakkautta. Nyt yritän koota itseni ja palapelini uudelleen.

Voi olla, että oli virhe mennä tuntemattoman kanssa sänkyyn eikä tuntunut miltään. En nauttinut siitä mitenkään, jota olisin toivonut. Kyllä sänkyhommeleihinkin kuuluu se rakkaus, jos sänkyyn päädytään. En oikeesti tiedä, mitä hain. Hainko hyväksyntää? Enkö vieläkään ole päässyt irti hyväksikäyttömenneisyydestä ja hakeudun tilanteisiin? Psykiatrin sanoin: mitä jos nautinkin jotenkin kieroutuneesti? En ainakaan haluaisi sitä myöntää. EI en voi todellakaan nauttia hyväksikäytöstä. Silti epäilen, että jollain kieroutuneella tavalla haen jotain korvaavaa suhdetta, joka satuttaa. Ja se on sitten jo itseni aiheuttamaa.

Olen nyt tuon uuden tuttavuuden kanssa viikon verran viestitellyt, kun reissussa olin. Ehkä nähdään ensi viikolla. Eniten mua kyllä häiritsee hänen seksinnälkäiset viestinsä. Toisesta syrjästä ne myös kiehtoo. Tuntuu kuin olisin heikoilla jäillä tai tuntemattomilla vesillä. Jollain tasolla mies on kuitenkin kiinnostava. Hän on eronnut 11-vuotiaan pojan isä, joka tapaa poikaa säännöllisesti. En nyt ainakaan vielä puhalla hänen kanssaan peliä poikki. Sitten, jos haluan lopettaa, minulta täytyy löytyä rohkeus kertoa sen. Mulla on kyllä pieni epäilys, että mies saattaa olla narsistinen, mutten ole varma. Jos tuntuu pahalta, on oltava valmis lopettaa suhde hyvin pikaiseen.

Halusin kai todistella itselleni jotakin. Minulle oli hyvin vierasta mennä heti treffeillä sänkyyn. Tiedän, että minulla on töitä itseni kanssa. En kaipaa itseäni hajottavaa suhdetta. Eheyttävää suhdetta toivon. No edellinen parisuhde, joka päättyi minun kyyneliin, oli eheyttävä suhde. Nyt jäljellä minusta on tyhjä kuori. Hitsi kun mä pyörittelen nyt tätä juttua. Tiedän olevani hyvin epävarma nainen. Olen nyt haavoittuvainen. Toivottavasti sitä ei käytetä nyt hyväksi.