Henkinen pettäminen
Kolmannen tahon kautta tuli tietooni puolison ilmeisesti joitakin viikkoja kestänyt henkinen, todelliseen pettämiseen tähdännyt uskottomuus. Suhteessa reilun kymmenen vuoden ajalla koettu kummankin puolison useampi masennus, lasten saanti, toisen lapsen kohdalla pitkään kohtanut raskauden yritys, pieleen mennyt yrittäjätoiminta ja rahalliset vaikeudet.
Järkytys suuri, tieto siitä ettei mene hyvin ollut tiedossa mutta se että ollaan tällä tasolla ei. Toinen miettinyt osallaan kaiken ositusta myöten ja uskoutunut toiselle niin kuin aikanaan uskoutui minulle, jolloin olin kolmas osapuoli. Tässäkö kaikki kostautuu nyt..?
Silti syvällä oleviin tunteisiin, lapsiin ja entiseen uskoen halua yrittää rakentaa asiat uudelleen, koska tunteita puolisoon edelleen on. Mielessä vellovat kysymykset olisiko kertonut mitään jollei olisi tullut ilmi, koska, milloin, miten pitkälle oltaisiin menty? Joskus sovittiin että kaikki pystytään puhumaan, mihin se katoaa? Miten voi enää luottaa kun jokainen toisen puhelimen piippaus tai koneella olo tuntuu pahalta ja koskee? Toinen sanoo ettei jaksa enää uskoa yrittämiseen koska on yrittänyt puhua muttei siten kuin tälle kolmannelle jota ei kuulemma ole nähnyt mutta sähköpostitse viestinyt ja tapaamista suunnitellut (asia tuli ilmi ennen tätä aiottua tapaamista).
Sovittu on että katsotaan vielä jonkin aikaa miksi kehkeytyy. Päällimmäisenä tunne että yhteinen sopimus on oman kiristyksen tulos, ei toisen halu…
Tyhmä, tyhmempi, tyhmin? ☹️