Ihankuin kaikki 7 vuotta olisi pyyhkäisty rätillä pois ja heitetty roskiin. Ainoa mikä pitää minut nyt järjissäni on 5 vuotias poikani. Jota saan pitää viikko/viikko systeemillä. Tänään poika lähtee äitinsä ja uuden miehen luokse viikoksi! Tuntuu että romahdan täysin kun ovi sulkeutuu ja hiljaisuus laskeutuu. Lelut sikinsokin lattialla maito tölkki pöydässä muistuttamassa perheestä jota ei enään ole. Ex muistaa kuitenkin hehkuttaa omaa onneaan ja iloaan! Yritän olla reippaana niinkuin mua ei muka sattuisi. Mutta tiedän kun ovi sulkeutuu ja hiljaisuus laskeutuu että hajoan. Erostamme on nyt kuukausi en ole viellä tarttunut pulloon niinkuin moni suomalainen mies tekee! Mutta luulen että tänään voi olla lähellä lähteä paikalliseen. Olen vain niin monta kertaa ennen juonut suruuni eikä se auta kuin sen pienen hetken jos sitäkään ja yleensä ne asiat ei sillä viinalla korjaannut päinvastoin. Mutta mitä tässä pitäis tehdä tiedän että tämä tuska ei hellitä ihan heti.

Olen todella pahoillani! Tähän hätään en osaa antaa oikein muuta ohjetta, kuin että elä minuutti, tunti ja päivä kerrallaan. Ja anna kaikille tunteille lupa tulla ja mennä, puhu ystäville, lue saman kokeneiden kertomuksia, yritä lähteä päivittäin ihmisten ilmoille, tee asioista joista edes vähän nautit... Varaudu siihen, että erosta toipumiseen menee kauan, ehkä vuosia. Ota itsellesi riittävästi aikaa!

Kiitos! Tosta sun vastauksesta mulle tuli hyvä fiilis hetkeksi🙂 joo tiedän että tää ei ole mikään parin päivän juttu vaan toipuminen ja eheytyminen vie oman aikansa. Ei vaan millään saa ajatusta edes hetkeksi irti tosta kaikesta paskasta. Ja ex hehkuttaa uutta elämäänsä se ei kyllä yhtään auta. Enköhän mä pidä viinapullon viellä piilossa ja repäise selkärangan pystyyn 🙂

Äläkä tartu siihen pulloon, se vain pahentaa kaikkea, varmasti tiedät sen itsekkin. Ole vaikka se kummajainen, mies joka ei pulloon tartu.

Hän voi hehkuttaa uutta onneaan, mutta arki löytää siihenkin onneen tiensä, se on nyt vielä sitä alunhurmiota, tai no, mistä sen tietää. Sinulla on mahdollisuus, löytää myös joku ihminen, kun aikaa kuluu.
Luin/kuulin/näin sanonnan; piru pitää onnea avionrikkojien silmien edessä, kun tarttuvat siihen, vetäisee pois.

Moro...niin, et tosiaan ole ainut...etkä varmaan viimeinenkään...vähän sama tilanne kuin mulla, kohta vuosi kärvistelty (30 vuotta ja yhtäkkiä..PAM) lukaise jos kiinnostaa...en minäkään muuten tarttunut pulloon...baareissa tuli käytyä noin parin viikon välein...satunnaisia hoitoja etc etc...mutta se oli aikaa tyhjää..,niin...kaikki erot ovat erilaisia...kaikki käsittelee asiat eri tavoin....neuvoa en osaa...mutta hengessä mukana täysillä!!🙂👍

Nyt tuntuu että pullon vois pitää piilossa! Mutta tiedän myös sen hiljaisuuden mikä väistämättä muutaman tunnin päästä koittaa! Suoraan sanoen mua pelottaa kuinka mä jaksan! Mutta joo en kyllä tunne ketään joka olis viinalla saanut asiansa parempaan kuntoon. Haluaisin vaan vähäksi aikaa unohtaa tän paskan joka nyt pyörii mun päässä 24/7. Mut kiitos teidän vastauksista jotenkin tuntuu että ei ole ihan yksin! Tsemppiä kaikille muillekin jotka näiden asioiden kanssa painii!

Kävin lukasemassa sun kohtalon. 30 vuotta yhteistä taivalta takana ja noin kylmästi mulla sama juttu vuosia vaan vähemmän. Ottaa vaan niin paljon päähän kun ajatus pyörii vaan tässä erossa. Musta tuntuu kun olisin osittain menettänyt jotain itsestäni. Elämän iloa ei tunnu nyt irtoavan mistään eikä oikein haluakaan. Miten joku voi käyttäytyä noin. Haluaako hän satuttaa lisää vai eikö hänelle vain merkitse yhteiset vuoteemme mitään.

Niinpä... Itse tykkään tehdä töitä, vaikka itku välillä tuleekin. Käyn myös mm. hieronnassa, ravintolalounailla ystävien kanssa, kukkakaupassa.... Yritän hemmotella itseäni.

Maailma on per**reikiä täynnä.

Ymmärrän tuskasi koska koen sitä samaa tällä hetkellä. Vaimoni halusi erota ja nyt kun eropaperit ovat lähteneet on vaimoni "villiintynyt" ihan täysin. Lapsetkin ovat jääneet tämän touhun jalkoihin ja se mua eniten tässä harmittaakin. Asumme valitettavasti edelleen saman katon alla ja toimin enää lähinnä lastenvahtina sillä välin kun hän juoksee ties missä treffeillä. Tätä asiaa en vaan pysty ymmärtämään ja olen siitä ilmaissut mielipiteenikin moneen kertaan, että onko ihan pakko kääntää veistä haavassa ja voisiko hän millään odottaa siihen asti, että olemme eri osoitteissa. Eihän koko asiaa saisi ajatella mutta ei siitä tahdo päästä eroonkaan.

Päivä kerrallaan on pitänyt edetä ja työ on ainoa mikä pitää kiinni elämässä tällä hetkellä. Harrastuksetkin on jäänyt paitsioon, kun ei vaan tahdo löytyä intoa jatkaa niitä. Olen kuitenkin ajatellut, että annan niiden nyt hetken olla ja jatkan sitten kun tuntuu taasen siltä. Mikään ei oikein innosta ja oma sosiaalinen verkosto on todella huono. Aika paljon joudun puimaan tätä eroa itsekseni. Toki lapset on todella tärkeitä ja niiden hyvinvointi on tällä hetkellä se ykkösasia vaikka panos tahtoo olla hieman kehnohko. Uskon silti heidän ymmärtävän, koska ei tämä tilanne ole heillekään helppo.

Tulevaisuus ahdistaa itseäni myös ja en näe lapsiakaan enää kuin pari kertaa kuussa tulevan välimatkan takia. Ennen niin eloisa elämä hiljenee kerta heitolla...

Nyt mua ottaa niin paljon päähän et mä ajattelen voiko tästä enää ikinä täysin korjaantua mulla on niin paska olo tällä hetkellä et mä luulen et oon rikki lopullisesti

Moderointi viivästyttää viestintää siinä määrin, että vastatessani ensimmäiseen viestiin, en ollut vielä lukenut toista. Mielestäni ex-puolisosi käytös, siis se että hän haluaa tieten tahtoen satuttaa sinua, kertoo jonkinlaisesta epäkypsyydestä. Mielestäni sinun ei tarvitsisi häntä tavatessasi olla yhtään sen urheampi kuin olet, vaikka ymmärrän että haluat varmasti näyttää hyvinvoivalta. Yritä keskittyä hänen kanssaan kommunikoidessasi vain välttämättömien asioiden hoitoon kuten lapsen asioihin, ja sivuuta aiheet, joista et halua puhua. Ja kun lapsi on äidillään, ajattele vain itseäsi ja sitä miten saat omat jalkasi taas kantamaan.

Mielekästä ja tervehenkistä tekemistä on tosiaan hyvä keksiä, muuten jää liikaa aikaa vatvomisella. Pystytkö käyttämään alkoholia kohtuudella, niin että putki ei jää päälle? Tällöin voisit päättää, että voit lähteä silloin tällöin baariin ja ottaa pari tuopillista ystävien seurassa. Ja voihan sitä viihteelle lähteä ilman alkoholiakin, nykyään on onneksi vaihtoehtoja tarjolla. Tärkeintä on, että ei sulkeudu neljän seinän sisään, mutta ei anna eron syöstä koko elämää raiteiltaan.

Kiitos teidän kaikkien vastauksista ja tuesta. Eilen äiti haki poikansa ja jäin yksin siihen hiljaisuuteen mitä pelkäsinkin. No minä reippaana miehenä painelin baariin katsomaan lätkämatsia ja tempaisin siinä pari kaljaa. Mutta ei se tuntunut hyvältä takas hiljaiseen kotiin. Kuinka kauan tätä pitää oikein murehtia että tästä pääsee jalkeille. Onneksi tän hiljaisuuden lisäksi mulla ei ole krapulaa kaverina. Jotain positiivista

Hyvää viikon alkua kaikesta huolimatta! Nyt tuntuu varmasti vaikealta keskittyä mihinkään, mutta kyllä se siitä pikku hiljaa helpottaa. Koko ajan tulee enemmän hetkiä, jolloin et ajattele asiaa. Välillä tulee myös takapakkia, mutta se on ihan tavallista. Suosittelen sinua lukemaan Erosta eteenpäin -nimisen kirjan. Se on auttanut minua prosessoimaan eroani. Omista kokemuksistani olen kirjoitellut myös tuonne Ero ja ahdistus -ketjuun ja siellä on myös paljon kommentteja ja hyviä vinkkejä.

Olette hienoja ihmisiä kuin välitätte se tuntuu tosi hyvältä kuulla vähän muidenkin tarinoita. En tietenkään saa hyvää oloa siitä että te muutkin kärsitte mutta on kiva vähän vaihtaa tuntemuksia ja kuulla miten muut tätä paskaa käsittelee. Itse olen tänään repinyt selkärangan suoraksi ja lähtenyt nauttimaan auringosta ja ystävistäni. Pidetään viinapullon viellä piilossa. Opaque kysyit pystynkö juomaan vain muutaman oluen? Kyllä olen sen taidon oppinut ja tyhmintä mitä voisin nyt tehdä että alkaisin juomaan! Aurinkoa ja tsemppiä kaikille ketkä tällä sivustolla pyörii. Ei kai kukaan hullu täällä olisi jos ei sattuisi! Suosittelen kaikille muistakaa huolehtia itsestänne. Mulla ainakin pari ekaa viikkoa oli täysin hälläväliä meininkiä. Mut nyt alan ymmärtämään että olen arvokas ja voin olla ylpeä itsestäni en ole satuttanut ketään. Jos ex haluaa/yrittää satuttaa minua en aijo siihen enään suostua. Sen verran se sai sanottua että hänellekin on pahaolla ja huoli huomisesta. Yritän pitää välit hyvinä häneen koska haluttiin tai ei meidän on pakko olla ja toimia teeminä poikamme takia. Voimia kaikille! Ei tää maailman loppu ole. Yritän ajatella positiivisesti ja nauttia siitä mitä minulla on. Vaikka välillä vaan tulee täydellisiä romahduksia.

Aamupuuro: Et sä ole yksin. Itse sain viime pääsiäisenä täysin puskista kuulla, että vaimollani on ollut suhde pomoonsa jo 7 vuotta (olemme olleet 8 vuotta naimisissa) ja että hän haluaa eron. Hänen muutettuaan vuoden vaihteessa toiselle paikkakunnalle töidensä perässä, oli suhde syventynyt. Hajosin täysin. Niin hyvin oli vaimoni osannut tilanteen salata, etten tiennyt siitä mitään. Jopa seksittömyys onnistuttiin selittämään stressillä ja väsymyksellä. Vasta nyt olen saanut kasattua itseäni sen verran, että sain kirjoitettua tänne. Hulluinta tässä on se, etten ole tuntenut edes vihaa vaimoani kohtaan. Ehkä se tulee vielä. Tällä hetkellä pelkästään pettymystä ja surua.
Tuo päätöksesi ulkoilla ja nauttia säästä on hyvä. Itse päätin viime viikonloppuna laittaessani taloamme myyntiin, että tästäkin piru vie selvitään. Ehkä vähän lommoilla, mutta selvitään. Tsemppiä sinulle.