Ero...miten päästää irti ?
Hei,
Nyt päättyi meidän lähes kymmenvuotinen liitto pari kuukautta sitten. Vaimo muutti omaan asuntoon vajaa kuukausi sitten, tai ex-vaimohan hän jo on. Ensimmäiset viikot erosta meni jotenkuten sovussa, saatiin asiat selvitettyä kohtuullisen hyvin ja lasten huoltajuudetkin minun kannalta loistavasti. Saan olla heidän kanssaan lähes koko ajan ja huolehtia heidän arjen sujumisesta.
Sitten alkoi mun alamäki. Eron todellisuus oli vaikea ymmärtää minulle, olo oli täysin epätodellinen. Tuntui, että kohta vaimo tulee kotiin, kuten ennenkin. Mutta ei tullut. Minua ahdisti yhä enempi se, että kun lapset olivat minulla, yhteydenotot vähenivät. Muuttoa hän tekee laatikko kerrallaan kotoa, kaikki muistuttaa edelleen hänestä.
Lasten kanssa pärjäsin hyvin, oli arki ja sen rutiini. Asiat oli vain pakko saada pyörimään. Kun olen yksin ja lapset äidillä, olen aivan hukassa. Teen koko ajan jotain kotihommia, yritän täyttää ajan tekemisellä, mutta silti en saa paljon mitään tehtyä.
Nyt sitten paljastui viikonloppuna, että vaimo tosiaan on päässyt irti minusta. Oli alkanut taas hommaileen sen hepun kanssa, jonka kanssa jäi kiinni puolentoista vuoden suhteesta pari vuotta sitten. Viimeisin viikko on ollut helvettiä. Luulin että aiemmin oli, mutta ei, se ei ollut mitään tähän verrattuna.
Olen kauhuissani tästä, millaiseksi olen muuttunut. En ole ennen pettämisen paljastumista ollut mustasukkainen, luotin häneen enempi kuin keneenkään. Sen jälkeen, no yhdessä yritettiin, mutta ei näemmä oikeasti. Paljastui totuus minulle eroa tehdessä, että ainoa asia minkä takia hän jäi ”yrittämään” on lapset, ja että olen tehnyt hänen elämästään helvettiä mustasukkaisuudella ja epäilyillä. Ymmärrystä ja anteeksipyyntöä en ikinä saanut häneltä, mielestään hän ei väärin ollut tehnyt.
Inhoan tätä mustasukkaisuutta ja riippuvaisuutta hänestä. En pysty olemaan hetkeäkään miettimättä mitä hän tekee, missä menee, kenen kans on, varsinkaan nyt kun paljastui totuus. Haluaisin päästä irti, unohtaa hänet, olla tekemisissä vain lasten takia. Mutta en pysty, en saa itseäni irroitettua.
Olemme onnistuneet alussa hyvinä säilyneet välit pilaamaan hirveillä sanallisilla tappeluilla, kun minulle iskee se viha, pettymys, niin hirveät tunteet, en pysty olemaan syyttämättä häntä joka asiasta mitä tässä on tapahtunut. Jälkeenpäin itken ja inhoan taas itseäni enempi. En haluaisi tehdä pahaa, en haluaisi olla näin kiinni, haluaisin IRTI, haluaisin yhden päivän edes elämään, että ei tarvisi katsella 24h filmiä pään sisällä kuinka hän viettää hauskaa siellä sen toisen kanssa.
Olen aivan hukassa, toisaalta ymmärrän sen, että olemme eronneet. Täysin. Hän on vapaa tekemään kuten haluaa. Ja toisaalta en hyväksy sitä yhtään, että hän jo nyt tekee tuota. Toisaalta ymmärrän, että hän on oikeasti eronnut minusta jo kolme vuotta sitten, mutta en ole hyväksynyt sitäkään totuutta, en ole halunnut ymmärtää, että hän ei oikeasti halua enää minua, yhdessä olo on ollut vain lasten ja kodin takia.
Olen joutunut olemaan töistä pois saikulla asian takia, töissä minua painostetaan hirveästi saamaan vastuullani olevia asioita eteenpäin, varoituksiakin on annettu, kaikenlaiset joustot työajoissa on revitty pois, vaikka niistä aiemmin on pystynyt järkevästi sopimaan. Maanantaina taas pitäisi mennä, mutta en tiedä jaksanko. Yritän pärjätä viikonlopun taas lasten kanssa, tietäen pikkujoulujen taas kutsuvan toista.
Haluaisin jaksaa lasten kanssa tehdä ja olla, mutta en jaksa muuta kuin arkea pyörittää. Toisen luona taas ensimmäistä kertaa heidän elämänsä aikana heillä on pirteä ja jaksava äiti. Aiemmin yhdessäolon aikana minä olin se, joka joutui arjen ja lapset pyörittämään, toinen vain kotona nukkui pitkiä päiväunia iltapäivisin ja juoksi lenkillä loppuillan.
Yritin antaa kaikkeni perheelle ja tässä kiitos. Miksi ? Olenko paha, jos olen yrittänyt saada kotihommia tasattua, että minulla ei tarvitse tehdä kaikkea ? Olenko paha, jos olen yrittänyt saada asiat hoidettua ? Onko väärin, että olisi halunnut puolison kanssa yhteistä aikaa viettää, muutenkin kuin petihommien kanssa ? Väsyin pyytämiseen, väsyin aina samojen asioiden tekoon, en ollut ihana ihminen lopussa, mutta en tajunnut sitä ennenkuin nyt eron kynnyksellä.
Auttakaa minua, kertokaa miten pääsen toisesta irti ? Miten saan häivytettyä hänet pääni sisältä ? Minä en JAKSA olla tällainen ihminen, vihaan ja inhoan itseäni ja en pysty muuttumaan, en pääse IRTI!
Ei tarvitse kuitenkaan pois menoa pelätä, en sitä tekisi itselleni ikinä lasten takia, mutta tulen hulluksi tässä kun en tiedä miten irrottautua ja olen niin väsynyt…..se tunne kun sanon etten jaksa, tuntuu kuin valtava paino olisi sisällä, se ei lähde sieltä mihinkään, haluaisin vain vetää peiton korville ja nukkua, nukkua, nukkua, nukkua…olen kuin toinen oli yhdessä vielä ollessa.
Riipii ja repii päätä niin joka suuntaan tämä asia, aamulla pitäisi lapset vielä luistelemaan, miten ihmeessä jaksan ?
Purppuraenkeli, kiitos viisaista sanoistasi. Tuossa äsken hiihtolenkillä mietin että kannattaako yrittää selittää ex-miehelle miksi en enää halua olla häneen missään yhteydessä ja miksi hänen tekonsa oli niin loukkaava. Välitän hänestä edelleen ja kaikesta huolimatta toivon hänelle hyvää tulevaisuutta (ilman minua), mutta jotenkin tuntuu että ex-mies on kuin keskenkasvuinen lapsi, ei tee ilkeyttään vaan ajattelemattomuuttaan pahaa, jolle pitää asettaa rajat ja kertoa, miksi ihmisiä ei saa kohdella sillä tavalla kuin hän tekee.
Taasko ero?ahdisti niin,että piti jotain tehdä tai sanoa ja,kun emme suhteessa oikein puhu asioista niin eihän silloin mistään suhteestakaan mitään voi tulla.Onko minun sittenkin vain parasta olla itsekseni😐.Tuli liian äkkiä eron jälkeen toinen suhde ja sekin tuli vaan sadam🙂tosta noin vaan,kun olin kavereiden kanssa ulkona iltaa viettämässä😉.En voi olla suhteessa,jos kokoajan on pahaolla ja ahdistaa ja vielä tiedän mikä suhteessa ahdistaa.Enkä itse voi sille tehdä mitään.🙄.Nyt taidan vaan keskittyä itseeni ja odotan kevättä.Saa pukea kauniita ja värikkäitä vaatteita☺️❤️.On tulossa ohjelmaakin pääsen kauneuskutsuille ja tapaan ihmisiä😀
propeli kirjoitti 14.2.2013 21:36
Taasko ero?ahdisti niin,että piti jotain tehdä tai sanoa ja,kun emme suhteessa oikein puhu asioista niin eihän silloin mistään suhteestakaan mitään voi tulla.Onko minun sittenkin vain parasta olla itsekseni😐.Tuli liian äkkiä eron jälkeen toinen suhde ja sekin tuli vaan sadam🙂tosta noin vaan,kun olin kavereiden kanssa ulkona iltaa viettämässä😉.En voi olla suhteessa,jos kokoajan on pahaolla ja ahdistaa ja vielä tiedän mikä suhteessa ahdistaa.Enkä itse voi sille tehdä mitään.🙄.Nyt taidan vaan keskittyä itseeni ja odotan kevättä.Saa pukea kauniita ja värikkäitä vaatteita☺️❤️.On tulossa ohjelmaakin pääsen kauneuskutsuille ja tapaan ihmisiä😀
Toisen kanssa ei voi olla onnellinen jos ei itse ole onnellinen itsekseen. Onni pitää tulla itsestä, ei toisesta ihmisestä. Tämmösiin johtopäätöksiin olen ite päätyny vaikka se sattuukin kun ei ole mikään maailman onnellisin ihminen tällä hetkellä ja kaipaa rakkautta 😞.
Kaikesta huolimatta onnea matkaan propeli 🙂👍! Yksin on loppujen lopuksi ihan kivaa, saa olla just sellainen kun oikeasti on 🙂.
Kiitos vanki.Oletko koskaan ajatellut tällaista asiaa niin,kuin minä?että voiko toinen ihminen elää toisen kautta?😉siis olla iloinen ja hyvinvoiva,kun taas toinen voi pahoin ja on voimaton.Minä olen kokenutkin tämän🤔 .Mä haluun uskoo siihen,että mun on parempi olla nyt ilman minkäänlaista suhdetta jonkin aikaa ja hoitaa asiani kuntoon😍.Ihanaa,kun on vähän lomaa ja saa olla vaan ja laittaa kotia kuntoon.Vielä oli tavaroita muuttolaatikoissa ja nyt sain nekin purettua.Tulee hyvä olo,kun saa kotia kuntoon ja paikat järjestykseen🌻🙂🌻.
Surullinen tilanne ketjun aloittajalla. (Ja joillakin muillakin ketjuun kirjoittaneilla; en lukenut muiden tarinoita kuin silmäillen.) I feel for you.
Pointti lienee se, että ex-vaimo on omalta puoleltaan lopettanut suhteen jo kolme vuotta sitten. Niin kurjalta kuin se tuntuukin, mutta se on fakta.
Ei oikein muuta voi sanoa kuin että sinun kannattaisi "pakottaa" itsesi ihmisten ilmoille ja harrastuksiin, menemään ja tekemään. Se antaisi sinulle edes hiukan lomaa asian pyörittelemisestä.
Minusta tilanne vaikuttaa niin vakavalta, että kannattaisi ehkäpä mennä juttelemaan psykologin tai jonkun vastaavan kanssa.
Tsemppiä!
propeli kirjoitti 16.2.2013 16:54
Kiitos vanki.Oletko koskaan ajatellut tällaista asiaa niin,kuin minä?että voiko toinen ihminen elää toisen kautta?😉siis olla iloinen ja hyvinvoiva,kun taas toinen voi pahoin ja on voimaton.Minä olen kokenutkin tämän🤔 .Mä haluun uskoo siihen,että mun on parempi olla nyt ilman minkäänlaista suhdetta jonkin aikaa ja hoitaa asiani kuntoon😍.Ihanaa,kun on vähän lomaa ja saa olla vaan ja laittaa kotia kuntoon.Vielä oli tavaroita muuttolaatikoissa ja nyt sain nekin purettua.Tulee hyvä olo,kun saa kotia kuntoon ja paikat järjestykseen🌻🙂🌻.
Minä itse elin viimeisessä parisuhteessa tämän kumppanini kautta, eli I feel you sis 😉. Sitä jotenkin imee toisen kuiviin silloin mutta itse on mahdottoman onnellinen. Ei pitemmän päälle toimi mitenkään tuommone asetelma.
Hei vanki.Minulla taisi olla juuri tuollainen suhde itsellänikin.Olin aina niin väsynyt ja ahdistunut enkä oikein tiennyt miltä minusta muuten tuntuu.Oli tosi vaikeeta lopettaa suhde,kun tiesi,että siinä loukkaa molempia.Mutta mä en olisi jaksanut sellaista suhdetta pitkään ja ehkä mun ei nyt kuuluisikaan olla missään suhteessa ,vaan hoitaa asiat ensin kuntoon.Helppoa tämä ei ole,mutta nyt osaan käsitellä asiaa.Miettiä mitä minä haluan ja mitkä asiat ovat tärkeitä.🙂😉
Heido propeli!
Eroaminen on aina vaikeaa.. Aina. Vaikeinta itselle tais olla se pelko kaiken päättymisestä mutta tässä on pikku hiljaa alkanu ymmärtämään, että kun ei ole mitään niin ei ole mitään menetettävääkään. Olen lyhyessä ajassa löytäny muutamia uusia hyviä tyyppejä joiden kanssa on mukavaa ja luottamus tulevaan on alkanu taas nostamaan päätään. 🙂
Minkä taakseen jättää sen edestään löytää, sanotaan.. Toivottavasti se ei ole totta 🤔