Täällä on aikaisemmin jo hyviä keskusteluita aiheesta, mitkä ovat auttaneet minuakin ajatuksissani, mutta silti musta tuntuu, että mun on pakko jakaa tämä asia. Olen ollut parisuhteessa mieheni kanssa 10 vuotta, emme ole koskaan menneet naimisiin, koska asumme avoliitossa, meillä on yhteinen asunto… joten avioliitto ei olisi muuttanut mitään. Aloimme seurustella 18-vuotiaina ja molemmilla oli ollut jo sitä ennen kumppaneita, mikä oli hyvä siltä kantilta ettei tule jossain kohtaan eteen sitä tunnetta että mitä muuta on tarjolla.

Tämä kuulostaa niin kliseiseltä, mutta en ikinä osannut odottaa sitä, että miehelläni oli ollut suhde toiseen naiseen (naimisissa olevaan 3 lapsen äitiin, joka aloitti eroprosessin, koska mieheni näytti hänelle että tällaistakin voi olla) 1,5kk selän takanani, joten tämä tuli minulle aivan puun takaa. 😭 Sain asian täysin sattumalta tietooni, kun puhelimen näytölle tuli viesti naiselta missä luki ”Rakastan sinua”. Tästä se asia alkoi selviämään, vaikkakin mieheni yritti valehdella minulle kaikista asioista. Mieheni on aina vastustanut pettämistä ja tuonut sen esille useasti. Suhteessa ei oltu päästy vielä seksiin asti, mutta se miten asioita oli kirjoiteltu toiselle, henkilökohtaisista asioista, lapsuudesta, perheestä, tunteista yms. ja tämä on minulle pahempi kuin se, että olisi harrastettu seksiä kännissä muutaman kerran. Mieheni on tehnyt tätä minulle pidemmän aikaa ja tarkoituksella. Kysyin häneltä mitä ajattelit tämän tuntuvan minussa, koska tämä satuttaa minua aivan järkyttävästi ja hän vastasi hän siihen, että jos hän olisi ajatellut asiaa ei hän olisi sitä tehnyt.

😍 Rakastan miestäni jumalattomasti ja olen aina tiennyt, että tulemme perustamaan perheen yhdessä, vaikka vaikeitakin aikoja on ollut, niin ne kuuluvat jokaiseen parisuhteeseen ja yhdessä niistä pääsee eteenpäin. Minä uskon meihin, sillä tiedän minkälaisia ME olemme ja tiedän, että meillä olisi tulevaisuus, jos saisimme asian käsiteltyä, molemmat panostaisivat parisuhteeseen ja minä annettua hänelle anteeksi (vaikka en tiedä kykenisinkö siihen). Nyt mieheni haluaa erota antamatta minulle mitään mahdollisuutta vaikuttaa asiaan, sanoen vaan että: ”kyllä minä rakastan sinua ja kaikki tunteet minua kohtaan on vielä olemassa, mutta ne kaikki eivät ole enää vahvoja”. Hän sanoo, että hänestä tämä päätös tuntuu oikealle ja olisi väärin jatkaa kun hänestä tuntuu tälle. Meillä oli lomamatka varattuna mihin lähdin ystäväni kanssa ja sen viikon aikana hän teki päätöksensä.
En ymmärrä tätä sillä, meillä menee kaikki asiat hyvin, viihdymme toistemme seurassa, lomilla kun meillä on aikaa olla yhdessä, ei ole mitään parempaa… Ainoat asiat, joita olen vaatinut häneltä on se, että hän huomioisi minua enemmän (ostaisi joskus kukkia, suutelisi ja halaisi minua ohimennen, yms. pientä), auttaisi myös arkena pienesti kotona ja antaisi minulle enemmän aikaa (hänen elämäntapansa on liikunta ja hän käy salilla monta tuntia päivässä). Mieheni on ollut suhteessamme aina se itsekkäämpi osapuoli, kun minä olen mennyt pääsääntöisesti me kärki edellä.

Minullakin oli vielä toivoa asian suhteen, että kyllä hän tajuaa mitä me olemme, mutta ei se näin ole, hän on tehnyt lopullisen päätöksen ja minun on vain yritettävä hyväksyä se. Minua satuttaa se, etten ole päässyt mitenkään vaikuttamaan tähän päätökseen ja siksi minun on todella vaikea hyväksyä sitä, koska en ole asiasta samaa mieltä. Hän sanoo, että hänen täytyy olla itsekäs.😭😭
Tässä on tullut niin paljon asioita esille lyhyessä ajassa, etten pysty oikein käsittelemään mitään näistä ja se syö minua. En pysty nukkumaan, en syömään, en olemaan itseni… Miten tästä selviää? Kuinka saan käsiteltyä asioita joita en ymmärrä enkä hyväksy? Mistä saan voimia jaksaa, koska nyt tuntuu että en halua elää.
Kamalaa on myös se, ettei hän osaa vastata minulle esittämiini kysymyksiin: miksi petit minua, milloin ja miksi tunteesi ovat muuttuneet, miksi et ole halunnut panostaa minuun ja parisuhteeseemme, oletko koskaan rakastanut minua…. Olen ihminen joka tarvitsee vastauksia tai muuten keksin ne itse ja se ei ole kenenkään edun mukaista.

Tuntuu kun minusta lähtee 50 % pois, sillä olemme kasvaneet yhdessä aikuisiksi. Olen luottanut häneen aina kuin peruskallioon ja tämä tuska mitä tämä aiheuttaa satuttaa niin pahasti, etten tiedä kestänkö tätä ja selviänkö tästä. Isäni petti myös äitiäni pitkän avioliiton jälkeen ja kun kaksi minulle rakkainta ihmistä tekee näin, en tiedä pystynkö enää luottamaan kehenkään.