Elämän mies petti ja jätti
Täällä on aikaisemmin jo hyviä keskusteluita aiheesta, mitkä ovat auttaneet minuakin ajatuksissani, mutta silti musta tuntuu, että mun on pakko jakaa tämä asia. Olen ollut parisuhteessa mieheni kanssa 10 vuotta, emme ole koskaan menneet naimisiin, koska asumme avoliitossa, meillä on yhteinen asunto joten avioliitto ei olisi muuttanut mitään. Aloimme seurustella 18-vuotiaina ja molemmilla oli ollut jo sitä ennen kumppaneita, mikä oli hyvä siltä kantilta ettei tule jossain kohtaan eteen sitä tunnetta että mitä muuta on tarjolla.
Tämä kuulostaa niin kliseiseltä, mutta en ikinä osannut odottaa sitä, että miehelläni oli ollut suhde toiseen naiseen (naimisissa olevaan 3 lapsen äitiin, joka aloitti eroprosessin, koska mieheni näytti hänelle että tällaistakin voi olla) 1,5kk selän takanani, joten tämä tuli minulle aivan puun takaa. 😭 Sain asian täysin sattumalta tietooni, kun puhelimen näytölle tuli viesti naiselta missä luki Rakastan sinua. Tästä se asia alkoi selviämään, vaikkakin mieheni yritti valehdella minulle kaikista asioista. Mieheni on aina vastustanut pettämistä ja tuonut sen esille useasti. Suhteessa ei oltu päästy vielä seksiin asti, mutta se miten asioita oli kirjoiteltu toiselle, henkilökohtaisista asioista, lapsuudesta, perheestä, tunteista yms. ja tämä on minulle pahempi kuin se, että olisi harrastettu seksiä kännissä muutaman kerran. Mieheni on tehnyt tätä minulle pidemmän aikaa ja tarkoituksella. Kysyin häneltä mitä ajattelit tämän tuntuvan minussa, koska tämä satuttaa minua aivan järkyttävästi ja hän vastasi hän siihen, että jos hän olisi ajatellut asiaa ei hän olisi sitä tehnyt.
😍 Rakastan miestäni jumalattomasti ja olen aina tiennyt, että tulemme perustamaan perheen yhdessä, vaikka vaikeitakin aikoja on ollut, niin ne kuuluvat jokaiseen parisuhteeseen ja yhdessä niistä pääsee eteenpäin. Minä uskon meihin, sillä tiedän minkälaisia ME olemme ja tiedän, että meillä olisi tulevaisuus, jos saisimme asian käsiteltyä, molemmat panostaisivat parisuhteeseen ja minä annettua hänelle anteeksi (vaikka en tiedä kykenisinkö siihen). Nyt mieheni haluaa erota antamatta minulle mitään mahdollisuutta vaikuttaa asiaan, sanoen vaan että: kyllä minä rakastan sinua ja kaikki tunteet minua kohtaan on vielä olemassa, mutta ne kaikki eivät ole enää vahvoja. Hän sanoo, että hänestä tämä päätös tuntuu oikealle ja olisi väärin jatkaa kun hänestä tuntuu tälle. Meillä oli lomamatka varattuna mihin lähdin ystäväni kanssa ja sen viikon aikana hän teki päätöksensä.
En ymmärrä tätä sillä, meillä menee kaikki asiat hyvin, viihdymme toistemme seurassa, lomilla kun meillä on aikaa olla yhdessä, ei ole mitään parempaa
Ainoat asiat, joita olen vaatinut häneltä on se, että hän huomioisi minua enemmän (ostaisi joskus kukkia, suutelisi ja halaisi minua ohimennen, yms. pientä), auttaisi myös arkena pienesti kotona ja antaisi minulle enemmän aikaa (hänen elämäntapansa on liikunta ja hän käy salilla monta tuntia päivässä). Mieheni on ollut suhteessamme aina se itsekkäämpi osapuoli, kun minä olen mennyt pääsääntöisesti me kärki edellä.
Minullakin oli vielä toivoa asian suhteen, että kyllä hän tajuaa mitä me olemme, mutta ei se näin ole, hän on tehnyt lopullisen päätöksen ja minun on vain yritettävä hyväksyä se. Minua satuttaa se, etten ole päässyt mitenkään vaikuttamaan tähän päätökseen ja siksi minun on todella vaikea hyväksyä sitä, koska en ole asiasta samaa mieltä. Hän sanoo, että hänen täytyy olla itsekäs.😭😭
Tässä on tullut niin paljon asioita esille lyhyessä ajassa, etten pysty oikein käsittelemään mitään näistä ja se syö minua. En pysty nukkumaan, en syömään, en olemaan itseni
Miten tästä selviää? Kuinka saan käsiteltyä asioita joita en ymmärrä enkä hyväksy? Mistä saan voimia jaksaa, koska nyt tuntuu että en halua elää.
Kamalaa on myös se, ettei hän osaa vastata minulle esittämiini kysymyksiin: miksi petit minua, milloin ja miksi tunteesi ovat muuttuneet, miksi et ole halunnut panostaa minuun ja parisuhteeseemme, oletko koskaan rakastanut minua
. Olen ihminen joka tarvitsee vastauksia tai muuten keksin ne itse ja se ei ole kenenkään edun mukaista.
Tuntuu kun minusta lähtee 50 % pois, sillä olemme kasvaneet yhdessä aikuisiksi. Olen luottanut häneen aina kuin peruskallioon ja tämä tuska mitä tämä aiheuttaa satuttaa niin pahasti, etten tiedä kestänkö tätä ja selviänkö tästä. Isäni petti myös äitiäni pitkän avioliiton jälkeen ja kun kaksi minulle rakkainta ihmistä tekee näin, en tiedä pystynkö enää luottamaan kehenkään.
Täällä taas. Kuinka saada ajatukset toisaalle??? Tämä tuska ei vain helpota millään 😞 Tiedän ettei tämä vaivaa miestäni samalla tavalla, ei hän tunne tällaista tuskaa mitä minulla on. Vaikka kuinka kerron mille minusta tuntuu, yms. niin ei hän tätä ymmärrä (ja ei luultavasti edes halua ymmärtää). Haluaisin uskoa, että pettäjä ja jättäjä joskus ymmärtäisi sen mitä on toiselle aiheuttanut (en tiedä tuleeko koskaan tapahtumaan). 🙄
Mille pettäminen tuntuu miehestä ja se että näkee kuinka "rakas" ihminen kärsii?
Tunteet menevät hirveää vauhtia ympäriinsä ja tuntuu kun seisoisin kaiken keskellä ulkopuolisena katsomassa, tunnen vain tuskan. Nyt minulta alkaa mennä elämän halu, haluaisin vaan jäädä sänkyyn makaamaan ja olla tekemättä mitään, tulla turraksi kaikelle tälle.
Toissapäivänä sain hirveän kohtauksen, olin urheilemassa ja aloin yht äkkiä tärisemään, sain juuri ja juuri pidäteltyä itkua, en saanut henkeä... enkä saanut tätä tunnetta pois itse. Olisin tarvinnut HALAUKSEN, lähimmäiseni olivat muualla, joten käännyin mieheni puoleen. Kertoi kyllä kuinka paljon välittää minusta ja siitä että minulla on kaikki kunnossa, mutta ei voinut tulla antamaan minulle halausta... Kuvittelee, että koska minun pitää päästä yli hänestä, niin ei voi tulla lohduttamaan minua kun minulla oli HÄTÄ. En minä hänestä yli pääse viikossa tai kuukaudessa. Kuinka tyhmiä miehet oikeesti ovat? Ymmärtääkö ne yhtään sitä mille tuntuu tulla rakkaansa petetyksi? Mille tuntuu kun usko menneeseen ja tulevaan katoaa saman aikaisesti, eikä mikään tunnu miltään? Kuinka tämä tuska rikkoo minut täysin? ☹️
Haluaisin häneltä vastauksia ja tietää mille hänestä tuntuu (se että tuntuu pahalla ei riitä, koska minä hajoan tähän). Luultavasti hän ei näitä asioita osaa minulle koskaan sanoa ☹️
Tiedän, että tämä helpottaa joskus ja tulen ehkä löytämään jotain parempaa kuin hän, mutta nämä asiat eivät helpota minun olo yhtään.
Betunia.
Voin nähdä ja tuntea tuskasi. Minäkin tulin elämäni miehen pettämäksi ja jättämäksi kymmenen yhteisen vuoden jälkeen. Siitä on tosin jo kohta kolmekymmentä vuotta aikaa. Siitä huolimatta en koskaan unohda sitä kokemusta. Tiedän tunteesi, kun tuntuu, ettei saa edes henkeä, kun tekee mieli vain ulvoa ja sisältä kumpuava tuska on niin hirveä, että se tuntuu repivän koko kehon hajalle.
Millä siis sinua auttaisin tai lohduttaisin? No, elossa siis voi olla vielä kolmenkymmenen vuoden päästäkin ja kuluneet vuodet ovat lopulta voineet olla ihan hyviäkin. Elämä voi antaa vielä paljon. Mutta tiedän, että tämä ei tässä tilanteessa lohduta. Nyt on vain tuska ja jotenkin pitäisi selvitä sekoamatta.
Puhu ja kirjoita. Uudestaan puhu, puhu ja vielä puhu ja kirjoita. Tuo ulos siten se kaikki tuska. Minulla oli silloin aikoinaan ystävä, jonka takkahuoneessa istuin ilta illan jälkeen kelaamassa asiaa yhä uudestaan. Olen äärettömän kiitollinen hänelle, että hän jaksoi jakaa tuskani.
Käy lääkärissä. Ota sairaslomaa, jos olet töissä. Ota nukahtamislääkkeitä, jotenkin on edes vähän nukuttava ja siten saat edes muutaman tunnin ilman tuskaa.
Kävele, juokse, liiku.
Sinua ei nyt auta se, että toivot miehen kärsivän. Kyllä hän kärsii nähdessään tuskasi, mutta ei se ole sellaista kärsimystä, mitä sinä koet. Se on syyllisyyttä ja syyllisyyden voi työntää syrjään. Sinä et tuskaasi voi sisältäsi repiä edes hetkeksi. Tiedän, että ajatukset silti pyörivät miehen ympärillä. Eikä niitä ajatuksiakaan saa pois päästään.
Valitettavasti hän pyörii ajatuksissasi vielä vuosia. Toivottavasti et näe häntä, silloin olisi helpompi yrittää unohtaa.
En tiedä lohduttaako tämä: meitä on niin monta saman kokenutta ja me olemme selvinneet siitä.
Silti olen mukana tuskassasi. Koeta vain jaksaa. Sinäkin selviät.
Tämä on kamalan vaikeaa... Ymmärrän sen, ettei meidän suhde enää voisi toimia tämän jälkeen ja varsinkaan kun toinen ei halua ☹️ mutta miten nämä tunteet vaan silti menevät ylös alas ja toisina päivinä on kaipuuni käsin kosketeltavissa ja toisina päivinä haluan keskittyä vain omaan elämääni.
Hän on satuttanut minua pahimmalla tavalla mitä toinen voi tehdä toiselle, joten minun pitäisi miettiä vain itseäni, mutta hän on ollut 10v elämäni tärkein ihminen ja ollut aina siinä... Hän ei ota minuun mitään yhteyttä itse tai kerro jos hänestä tuntuu pahalle (minä sorrun aina välillä laittamaan viestiä, koska tuska on niin kamala) joten minusta tuntuu, että tämä on hänelle helppoa, minä en merkannut hänelle mitään, me emme olleet hänelle mitään.. hän vaan selittää ettei halua kertoa minulle, koska se ei auttaisi minua pääsemään hänestä yli, jos tietäisin että häneenkin sattuu. Onko kaikki miehet näin tyhmiä? en minä hänestä eroon pääse nopeasti ja se tulee viemään pitkän ajan, minulle merkkaisi se että tietäisin että minä olen merkannut hänelle jotain, meidän 10 yhteistä vuotta on ollut hänelle tärkeää... Miten hänellä ei voi olla ikävä minua????
Se että mieheni sanoo, ettei hän enää uskonut meidän tulevaisuuteen satuttaa todella paljon, miten minun näkemykseni erosi tästä niin paljon, miten minä en ole havainnut samaa... Siksi mietityttääkin kuinka paljon tämä kolmas osapuoli on vaikuttanut tähän??? Hän heikkona hetkenä minulle sanoi, että huomasi tämän naisen kanssa, että voi olla vielä todella onnellinen, mutta tämän jälkeen hän vaan sanoo ettei tämä toinen nainen vaikuttanut tähän päätökseen mitenkään???? 😑❓ mikä on totuus? Meidän suhteessa, arjessa yms. ei kuulemma ollut mitään vikaa, mutta silti hän petti minua toisen kanssa 🙄
Millä saan kiinni tästä kaikesta ja miten ymmärrän miksi näin tapahtui??? Kuinka pääsen kiinni omasta elämästä, pääsen irti peloista, en haluaisi katkeroitua.... niin paljon kysymyksiä. Olen päättänyt mennä ammattiauttajalle, kunhan saan jotain omia ajatuksia kasaan, koska se mitä hän teki minulle rikkoi minut täysin😭
Hei 🙂🌻
Betunia: voi, kuinka pahalta tuntuu lukea, kuinka sinuun sattuu.
Minä tiedän, mitä tuska voi pahimmillaan olla, koska olen joutunut minulle rakkaan ihmisen pettämäksi kaksi kertaa.
Tämä viimeisin tapahtui, kun yhteistä taivalta oli takana jo 27 vuotta. Ihminen voi todellakin pahimmillaan yllättää negatiivisesti, vaikka olettaa tuntevansa tämän ja sen, ettei niin voisi käydä.
Me päätimme jatkaa yhteiseloa mutta helppoa ei tämäkään ole ollut. Jonakin päivänä vieläkin tuntuu siltä, että nyt minä lähden...
Kun luin kertomustasi, tuli mieleen se, että kumppanisi elää nyt sitä huuma-aikaa, mitä rakastumisen tunne tuo tullessaan. Silloin järki on kaukana ja tottakai tuo vieras nainen vaikuttaa kumppanisi ajatusmaailmaan.
Jotkut ihmiset eivät vaan ymmärrä, että rakastumisen tunne on ohimenevää ja arjen tullessa voi ajatukset hyvinkin muuttua.
En tiedä, lohduttaako kirjoitukseni sinua ollenkaan mutta toivon niin. Ajan kuluessa sinä tulet selviämään tunteittesi kanssa ja ammattiauttajalle puhuminen olisi sinulle hyvä asia.
Minäkin kävin psykiatrin luona useita kertoja, kun uskottomuus paljastui. Siitä oli apua ainakin minulle. Ja myös tänne kirjoittaminen on auttanut vertaistuen muodossa.
Toivoin sinulle paljon voimia tulevaan; älä anna periksi ja lannistu 🤨
Kiitos ☺️❤️ vertaistuki todellakin auttaa ja on kamalaa huomata kuinka moni on tai on ollut samassa tilanteessa. Se saa miettimään entistä enemmän sitä miten näin voi tehdä toiselle? Jos minä satuttaisin ja laittaisin toisen, Rakkaan ihmisen kärsimään näin, en pystyisi olemaan, yrittäisin kaikkeni että toisen olo paranisi, antaisin vastaukset kaikkiin hänen kysymyksiinsä...
Toivottavasti sinulla on kuitenkin onnellinen elämä yhdessä kumppanisi kanssa ja että nämä tunteet ovat vain hetkellisiä. Oletko saanut luottamuksen takaisin, koska luulen etten enää koskaan tule luottamaan kehenkään samalla tavalla? Se tuska mitä koen nyt, niin en enää koskaan halua tuntea samaa.
Jos minulle tulee joskus eteen tilanne missä joku ystävistäni tms. harkitsee tai on jo pettänyt toista, tulen kertomaan mitä silloin tekee toiselle, älkää ikinä pettäkö toista henkilöä, tapatte hänet samalla sisältäpäin ☹️
Tänään taas sain selville, että mieheni valehtelee minulle suhteestaan. Hän on pyörittänyt sitä koko ajan rinnalla ja vie sitä nyt kovaa vauhtia eteenpäin. Olen tästä asiasta nyt häneltä monta kertaa kysynyt, koska minun täytyy saada kuulla totuus ja tietää minkälainen ihminen hän on oikeasti ☹️
Sain asian selville "kyttäämällä", mistä en ole todellakaan ylpeä ja viimeiseen asti uskoin hänestä sen, että hän puhuu minulle rehellisesti ja, että kaikki ne vuodet kun olen luottanut häneen ei ole ollut pelkkää silmänlumetta. Olen kertonut hänelle useasti sen, että rehellisyys on ainut asia mikä merkitsee minulle enää mitään (ja olisi iso asia minulle tulevaisuudessa luottamuksen rakentamiseen jonkun toisen kanssa) ja että se auttaa minua eteenpäin, mutta silti hän on valehdellut minulle (edelleen ajattelee niin, että mitä minä en tiedä, ei voi satuttaa minua). 😭 Meidän suhteessa ei ole enää mitään tehtävissä, mutta se mitä hänestä ajattelen on. Ehkä häntä ei vaan kiinnosta se enää ollenkaan.
Yht äkkiä minusta tuli se paha hänen silmissä ja hän on marttyyri. Hänen valehteleminen on oikeutettua, koska ajattelee minun parastani sillä. MITÄ???? Eikö 10 vuotta tuo hänelle mitään vastuuta, kuinka hän voi vaan unohtaa minut ja olla välittämättä siitä kuinka rikki olen?
Hänen selviytysmistaktiikka on, että hän on järjestänyt itselleen niin paljon ohjelmaa ja tekemistä, ettei hän ehdi ajattelemaan ja miettimään, ja se kuulemma toimii hänellä. Minä ymmärrän että minun on käytävä tämä asia läpi kokonaisuudessaan, ettei se jää vaivaamaan, mutta miehet ovat näköjään toisenlaisia.
Hänen mitta on nyt täynnä tätä minun vatvomista asiasta ja toivoisi että minullakin olisi uusi kumppani, että pääsisin yli tästä asiasta. Pyysin häntä kirjoittamaan minulle mitä minä olen merkinnyt hänelle ja mitä hän on tuntenut minua kohtaan, että sitten kun olen päässyt yli tästä ehkä ymmärtäisin myös hänen tunteiden aitouden tämän suhteen aikana. Siihen hän sitten totesi, että onhan hänellä sitten vuosi aikaa kirjoittaa sitä 😭 Todella kiva kuittailla minulle siitä, kuinka kauan mulla menee päästä tästä yli kun hän on rikkonut minut näin.
Kuinka hän voi tehdä minulle tämänkin ja haluaa olla ymmärtämättä minun olooni lainkaan?
Kyllä se tosiasia on vaan ymmärrettävä, että minun elämäni mies on muuttunut sellaiseksi jota en tosiaan enää tunne. Hän perustelee ja oikeuttaa itselleen tällaisen käytöksen ja minulla ei ole mitään väliä 😭
EN ENÄÄ KOSKAAN puhu tai kirjoita näistä asioista hänelle (se helpottaa häntä, poissa silmistä, poissa mielestä niin ei tarvitse miettiä ikäviä asioita) ja PÄRJÄÄN ilman häntä.
Hei Betunia
Koin nuorena tuon saman kuin sinäkin nyt. Kymmenen vuoden suhde, ikuiseksi luultu, rikkoontui, kun mies hullaantui toiseen. Tiedän tuskan, jota nyt tunnet. Itse selviydyin pahimman yli puhumalla ja puhumalla yhä uudestaan hyvälle ystävälle. Myöhemmin seuraavan avioliiton (niitä tulee sen ikuiseksi luullun jälkeenkin 😉) kärsimysten aikana selviydyin kirjoittamalla. Kirjoitin kaiken tuskan päiväkirjoihin, jotka kylläkin poltin, kunhan olin taas selviytynyt eroon tuskaa aiheuttavasta miehestä. En halunnut enää kantaa mukanani sitä pahaa, jonka olin päiväkirjoihin purkanut. Mutta tuska oli hyvä purkaa niihin. Siis neuvoni tähän hetkeen: puhu ja kirjoita.
Tuo nuoruuden mieheni, toiseen hullaantunut, halusi tulla takaisin vajaan vuoden jälkeen. Hänen huumansa oli haihtunut. Mutta minä en enää häntä huolinut, olin oppinut elämään itsekseni enkä halunnut häntä enää. Olen sen jälkeen katsellut aika montaa ystävien ja tuttavien eroa ja huomannut tuon saman ilmiön; vajaan vuoden päästä hullaantuminen hiipuu ja mieleen tulee, josko voisi sittenkin palata vanhaan hyvään suhteeseen. Joten jo nyt varoitan sinua: älä sitten ensi kesänä ota takaisin sitä miestä! Siihen mennessä olet jo rakentanut omaa elämääsi ja pärjäät, vaikka vielä vereslihalla oletkin.
Haluaisin niin lohduttaa sinua. Et ole tämän kokemuksen jälkeen enää se entinen Betunia. Olet ihmisenä kasvanut ja muuttunut, parempaan suuntaan. Tulet huomaamaan, että elämästi tuli erilaista ja tulet huomaamaan, että siitä sittenkin tuli parempaa. Sinäkin saat vielä sen perheesi. Pura ensin pahin tuskasi puhumalla ja kirjoittamalla, mutta käy sitten jo suunnittelemaan, mitä haluatkaan tulevaisuudelta.🙂👍
Kiitos rohkaisusta, sitä tosiaan tarvitsen ☺️❤️
Nyt mieheni syyttää minua ja sanoo että asiat mitä olen tehnyt (lukenut hänen sähköpostia, "kyylännyt" ja anonyymisti netissä kysynyt käytännön asioita toisen naisen lapselta) asian ilmitulon jälkeen tekee minusta yhtä pahan tai jopa pahemman kuin mitä hän on... Tämä ajattelu auttaa häntä varmasti eteenpäin, niin suotakoon se sitten hänelle 😭 Ihan sama mille minusta tuntuu.
Myönnän etten ole toiminut parhaalla mahdollisella tavalla, eikä tämä ole minua (mutta miehenikin puolustelee, että voisi olla paljon pahempi, no kyllä minäkin voisin tehdä paljon pahemmin, jos haluan). Olen edelleen shokissa tapahtuneesta, mutta mieheni vaan syyttää ja satuttaa tahallisesti sanomisillaan. Hänestä hänellä on oikeus siihen. Rehellisyys on ollut minulle koko ajan se ydin kysymys ja tätä olen hänelle USEASTI toistanut ja koska nyt tiedän että hän seurustelee vakituisesti uuden naisen kanssa, maalailee hänen asuntoaan, suunnittelee lomia yms. niin en enää ole yhteydessä häneen. Voi kun olisi voinut olla vain minulle rehellinen HETI kun asiat tuli julki.
Mutta hänen puolustus ja mielipide on se, että se on oikeutettua valehdella minulle, koska ajattelee siinä vain minun parastani. Rehellisyys on ainakin minulle niin tärkeää, että vaikka totuus olisi julma ja satuttaisi, silti haluan sen mieluummin kuin valheen (josta yleensä jää kiinni). Siksi olisi oikein, että myös naisen mies saisi tietää totuuden, mutta naisen pitäisi itse kertoa se tulevalle ex miehelleen rehellisesti, sitä olisin myös omalta mieheltäni halunnut.
Se satuttaa ja syö minua hirveästi, että hän ajattelee ja puhuu minusta pas.... ympäri kaupunkia, ja siitä että oli oikeutettua hänen toimia näin, kun olen näin kamala. Mutta minun on vaan jätettävä tämä asia omaan arvoonsa (vaikka se on todella vaikeaa) ja lopettaa hänelle puhuminen minun tunteista, tuskasta ja siitä mitä hän on tehnyt minulle, itsetunnolleni, luottamukselleni... sillä ei hän tule sitä koskaan ymmärtämään mille minusta tuntuu. Olen myös tullut siihen lopputulokseen, ettei hän käsittele tätä asiaa ollenkaan (koska siitä tulee paha mieli), vaan jatkaa eteenpäin elämässä.
Kyllä hän oli parhaalle kaverilleen kertonut että menee treffeille toisen naisen kanssa kun oli minun kanssani, niin eikö silloin pitäisi jo pikkaisen kellot soida että tämä on väärin, mutta ne pienet ajatukset oli kuulemma hyvin helppo sivuuttaa ☹️ Että hän olikin sitten tuollainen mies.
Älkää pettäkö ketään, se satuttaa enemmän kuin se että puhuttaisiin asioista rehellisesti! Vaikka totuus sattuisikin, on se silti parempi kun vale.
Tänään tuli takapakkia 😞 mutta siitä hyvästä tajusin, etten halua että hän satuttaa minua enää lisää, koska on satuttanut minua jo niin paljon. Se on syy miksi en voi enää puhua hänen kanssaan. Minun on tukeuduttava vain sellaisiin ihmisiin, jotka oikeasti välittävät ja rakastavat MINUA sellaisena kun olen <3
emma7 kirjoitti 18.9.2014 21:33
Et ole tämän kokemuksen jälkeen enää se entinen Betunia. Olet ihmisenä kasvanut ja muuttunut, parempaan suuntaan. Tulet huomaamaan, että elämästi tuli erilaista ja tulet huomaamaan, että siitä sittenkin tuli parempaa. Sinäkin saat vielä sen perheesi. Pura ensin pahin tuskasi puhumalla ja kirjoittamalla, mutta käy sitten jo suunnittelemaan, mitä haluatkaan tulevaisuudelta.🙂👍
Komppaan tässä kovastdi Emmaa
Kulje pikkuhiljaa kohti omaa elämääsi, kuuntele mikä sua voimauttaa ja hae apua kaikkialta mistä saat. Puhu ystävillesi, luottoihmisille, tule näkyväksi haavoittuvana niin heille kuin vähitellen kumppanillesi ja ota etäisyyttä häneen, rakenna suojamuuria/vallia/vyöhykettä ja rakennat omaa elämääsi, johon sinulla on oikeus ilman että joku toinen hämmentää sitä omasta sekavasta mielentilastaan tai omista käsittelemättömistä ongelmistaan käsin.
Hae apua ja voimaudu oman elämäsi Sinua kantavista asioista. Se vie aikansa, mutta kannattaa ja löydät itsesi vahvempana ja itsellisempänä ja itseäsi kuulevana pikkuhiljaa. 🙂👍
Moi
Päivä kerrallaan tässä mennään ja mies käyttäytyy minua kohtaan edelleen todella loukkaavasti 😞 En halua olla hänen kanssaan enää missään tekemisissä ja se mitä hän minusta ajattelee, niin aivan sama. Se on tärkeintä, että MINÄ tiedän minkälainen olen, miten toimin, tiedän omat virheeni ja vahvuuteni, tiedän miksi olen toiminut tietyllä tavalla, minkälainen olen ollut miestäni kohtaan ja miten olen toiminut parisuhteessa. Vaikka välillä uskoni horjuukin, niin tämä on mantra mitä itselleni hoen.
Nyt pohdin sellaisen kysymyksen edessä, että kerronko tuolle toisen naisen miehelle tilanteesta (hekin ovat siis eronneet, mutta yhteistä taivalta on ollut paljon enemmän kuin meillä). Minä olisin halunnut tietää tilanteesta (vaikka se sattuukin todella paljon) ja olisin halunnut tietää sen omalta kumppaniltani. Ja hänen tilanteessa haluaisin myös jälkikäteen tietää tämän, koska suhde vaikutti myös heidän eroon. En tekisi tätä ilkeyttäni tai kostoksi, vaan koska minusta näin on oikein ja reilua.
Olen miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että sanon miehelleni, että tällä naisella on viikko aikaa kertoa miehelleen tilanteesta ennen kuin minä ota yhteyttä häneen, eli hänellä olisi vielä mahdollisuus toimia oikein. 😐
Moi taas 😞
Näitä vaikeita päiviä tulee varmaan vastaan vielä paljon, jolloin teksi vain mieli itkeä. Minun on niin vaikea ymmärtää tapahtunutta, osaisiko joku vastata minua askarruttaviin ajatuksiin:
Kuinka minulle 10 vuotta tärkein ihminen elämässä voi pettää ja sen jälkeen jatkaa elämää suoraan toisen kanssa?
Mitä minä olen merkannut hänelle oikeasti (tai siis mitä olen voinut merkata hänelle kun on voinut tehdä näin)?
Miten tämä on niin helppoa toiselle?
Kuinka minut, meidät, meidän elämän, yhteisen kodin, elämykset, matkat, ilot, surut... toinen on voinut unohtaa näin helposti?
Miten hän pystyi satuttamaan minua näin pahasti ja kaiken tämän jälkeen hän ei edes voi olla minulle rehellinen kaikesta tapahtuneesta?
... Kysymyksiä ja ihmetyksiä on niin paljon ja enkä ikinä tule saamaan vastauksia näihin kysymyksiin ☹️ tämä satuttaa niin paljon 😭
Hei Betunia,
Vaikeita kysymyksiä joihin petetty ei kait oikein koskaan saa tyydyttäviä vastauksia. Pettäjällä on omat ihastuksen tunteet jotka ovat jättäneet vanhan parisuhteen varjoonsa, eikä petetty mitenkään jaa tätä kokemusta. Tätä on vaikea yhdessä käsitellä. Ei tämä tarkoita, etteikö puoliso olisi joskus merkinnyt paljonkin. Pitkässä suhteessa on aina hyvää ja huonoa ja nyt miehesi ihastuksessaan suutautuu muualle jolloin vanhan suhteen huonot asiat helposti nousevat pintaan ja helpottavat hänen irtautumistaan ja ihastuksen kokemista uudessa suhteessa. Kovin moni täällä on kertonut kuinka tilanteen tasaannuttua halutaankin palata vanhaan suhteeseen.
En tiedä voisiko tilanteen käsittelyä ja ymmärtämistä auttaa mikäli olet yhteydessä miehesi naisystävän mieheen. Voihan olla, että teillä on yhteistä keskusteltavaa ja voitte yhdessä käsitellä tapahtunutta. Vaikea sanoa miten tämä mies suhtautuu yhteydenottoosi.
Toivotan voimia pitää itsestäsi huolta.
Hei taas 🙂🌻
Nyt on kulunut kuukausi siitä kun näin mieheni edellisen kerran (meneepä aika nopeasti ja paljon on tapahtunut kahdessa kuukaudessa). Olen kylläkin viestitellyt hänelle hieman, mutta viikko sitten tein ratkaisun etten enää laita hänelle mitään viestiä. Hän on sanonut keskittyvänsä vain tulevaisuuteen ja nauttii elämästä uuden ihanan naisen kanssa 🙂👍 hyvä hänelle.
Odotan kun kuuta nousevaa sitä päivää, kun en enää itke päivittäin, kun minuun ei enää satu, kun minä ja sydämeni on ehjä ja pystyn keskittymään tulevaisuuteen...kun tämä TUSKA on poissa 😞 Aika parantaa haavat, ei siinä voi mitään muuta sanoa
Olen luopunut lopullisesti toivosta, että mieheni ymmärtäisi oikeasti mitä teki minulle, kuinka pahasti satutti ja luokkasi ja mitä tämä merkitsi minulle.
Minua edelleen hävettää kertoa ihmisille mitä minulle tehtiin, kertoa se että rakastin niin sokeasti miestäni etten huomannut kuinka hän rakastui toiseen naiseen. Se että luotin häneen 110 %
Tulevaisuuden pelot alkaa pikku hiljaa nostamaan päätään aika ajoin, enkä tiedä miten niitä selätetään. Miten sitä pystyy enää koskaan luottamaan toiseen ihmiseen 😑❓
Hei Betunia, oli pakko kirjoittaa, koska tilanne on hyvin vastaavanoloinen minun tarinani kanssa. 12 vuotta yhdessä, 9 vuotta naimisissa kohta, meillä kaksi lasta. Mielestäni hyvä liitto, yhdessä tehty perheenä kaikkea, yhteistä aikaakin ollut, kohtuullisia vaikeuksia (parisuhteeseen liittymättömiä) selätetty. Sitten saan selville sattumalta miehen suhteen työkaveriin, joka on minullekin esitelty ystävänänä, lapsemmekin (hänellä aviomies ja kolme lasta) leikkineet yhdessä. Keväällä tutustuneet, mutta suhdetta takana n. 3kk. Pam, mies ei voi enää ajatella meitä yhdessä, vaan haluaa rakentaa uutta suhdetta, me saadaan jäädä. Juuri muutettu unelmien asuntoon kaksi viikkoa ennen paljastumista. Kaksi päivää tapahtuneesta mulla oli jo avioeropaperit kädessä, miehen tuomana, ja nyt asuu sukulaisensa luona, josta muuttaa kahden viikon päästä mussukkansa luokse (kunhan sitä ennen heivataan vanha ukko pihalle). Muuta ei halunnut kotoa kuin vaatteensa, joitakin cd-levyjä ja kirjoja hakee vielä, roudasin ne varastoon odottamaan. Lapsia tapaa viikottain ja valitettavasti täällä minun luonani. Olen siksi aikaa häipynyt aina paikalta. Nyt kun sattuneesta on kuukausi, alkaa elämä pikku hiljaa helpottamaan. Silti asia pyörii repeatilla päässä. Jauhan ja jauhan asioista perheeni ja joidenkin ystävieni kanssa. Miten toiselle voi olla noin julma. Jos meillä oli miehen mielestä ongelmallinen liitto, niin olisi puhunut siitä. Puhumattomuus se hänen ongelmansa kuitenkin on. Nyt alan rakentamaan kuitenkin omaa elämää lasten kanssa, tehköön mies mitä lystää. Kaikkein vaikeinta tässä on lasten tuska, vieläkin kyselevät voidaanko palata yhteen. Tsemppiä Betunia sinulle, tätä tuskaa ei voi kukaan tietää, jos ei ole sitä itse kokenut. Mutta päivä kerrallaan, viikko kerrallaan, kuukausi kerrallaan. Koko ajan löytyy joitakin pieniä ilonaiheita ja suru väistyy pikkusen kerrallaan..