Aikuiset on ihan erikseen, teidän on selviteltävä asia, pohjiaan myöten, mutta lapsi on syytön syntymäänsä ja hänellä on oikeus myös isään, jollakin tavalla.

Todella ikävä tilanne. Oletko kuitenkin halukas jatkamaan miehen kanssa? Jos, kannattaa tilanne ja tosiasia hyväksyä, lapsi on olemassa. Ja tähän liittyy se, että hänen olemassaoloansa ei kielletä. Lapselle on hyvä tuntea myös isänsä. Miehesi on hänet siittänyt, joten hänen tulee kantaa vastuunsa. Itse en voisi hyväksyä, että joku kieltäytyy pitämästä omaan pieneen lapseensa yhteyttä! Kyllä minä näkisin, että lapsella on oikeus isäänsä. Tämä tarkoittaa sitä, että sinunkin on tilanne hyväksyttävä. Miehelläsi on lapsi ja jos hänen kanssa jatkat, lapsi tulee olemaan osa sinunkin elämääsi ja mahdolliset tulevilla lapsillanne on sisar.

Eli lapsi on osa sinunkin tulevaisuutta, jos miehen kanssa jatkat. Oletko valmis siihen? Lapsi ei katoa hänet kieltämällä. Mielestäni on hyvin kyseenalaista miehesi asenne, ettei aio/halua pitää lapsensa yhteyttä. Lapsen myötä myös hänen äitinsä tulee olemaan osa elämäänne. Mikään ei ole mahdotonta. Jos molemmat haluatte parisuhdetta jatkaa, niin on mahdollista, mutta lasta ei tule asettaa sen hinnaksi. Miehesi tulee kantaa vastuunsa, virheestä tulee vielä isompi, lapsi kieltämällä, lapsi on tilanteeseen täysin syytön. Mieti tarkkaan, mihin olet valmis. Teillä ei ole ilmeisesti yhteisiä lapsia, joten teidän suhteessa ero "vain" kahden kauppa, mutta jos yhdessä jatkatte, teitä on kolme.

Hei Manju!

Minä ajattelisin näin, että tehtyä ei tekemättömäksi saa ja alkaisin rakentamaan elämää siltä pohjalta!
Minä arvostaisin miestä, joka kantaa vastuun tekemisistään!
Jos aiotte jatkaa yhdessä niin sinun on " hyväksyttävä" se tosiasia, että miehelläsi on lapsi!

Kuten Helemi sanoi, niin lapsella on myös oikeus isäänsä!

Helemi, tiedän sen kyllä. Mutta lapsen äiti on soppansa keittänyt kun on kuvitellut saavansa elättäjän ja perheen yhden kerran kautta. Hän on toiminut itsekkäästi eikä ole ajatellut lasta. Mieheni tekee toki itse päätöksensä, jatkamme yhdessä tai emme. Jos hän kuitenkin päättää olla pitämättä yhteyttä se on hänen päätöksensä. Lapsi kyllä voi vanhempana ottaa itse yhteyttä jos niin tahtoo. En kuitenkaan usko että pystyisimme jatkamaan jos lapsen äiti on kokoajan yhteydessä mieheeni, lasta syynä hyväksikäyttäen.

Hei

Kun Me mieheni kanssa muutimme umpirakastuneina yhteen 27 vuotta sitten, oli miehelläni ollut sitä ennen suhde naimisissa olevaan naiseen.
Nainen oli eroamassa, mutta asuivat mieheni kanssa jo yhdessä. Nainen tuli raskaaksi miehelleni ja kuinkas ollakaan, huomasi, että oma mies onkin parempi. Hän muutti takaisin oman miehensä luokse, vaikka olikin raskaana miehelleni.

Kiemuroita matkan varrella on ollut äärimmäisen paljon ja se on vaatinut minulta pitkää pinnaa, itkua ja hammasten kiristystä.

Helemi on oikeassa, lapsella on oikeus isäänsä ja sen voin sanoa omasta kokemuksesta, jos valitset miehesi, Teitä tulee aina olemaan kolme, tai oikeastaan neljä.

Meillä se meni niin, että lapsen äiti käytti lasta verukkeena, jotta voisi ottaa yhteyttä mieheeni kaikissa mahdollisissa tapauksissa mitä lapsen hoito, hyvinvointi, koulunkäynti, harrastukset, sairaudet, ongelmat, ym. ym. vaativat. Myöhemmin murrosiän ongelmat, koulun päättäjäiset, juhlat. Näitä tapauksia riitti koko yhteiselomme ajan. Rajattomasti, mihin vuorokauden aikaan tahansa.

Jos haluat miehesi kanssa tulevaisuuden, niin tässä vaiheessa ei kannata olla liian myötämielinen, vaan laatia tiukat pelisäännöt, jos se ylipäätään voi auttaa.

Teitä tulee olemaan aina kolme ja tarkoitan pelisäännöillä ennenkaikkea sitä, miten miehesi saa "aisoihin" lapsen äidin, lähtemättä mukaan hänen viekkaisiin yhteydenpitoihin, lasta verukkeena käyttäen.

Nämä ovat todella vaikeita asioita, jotka vaativat Sinulta Rakkautta ja Hyväksyntää viatonta ihmistä kohtaan. Oletko valmis siihen, se Sinun on mietittävä nyt 🌻🙂🌻

Ps. Minä itse selvisin tuosta kaikesta nuoruuden, rakkauden, lasten ja työn avulla. Meillä on ollut hyvä, joskin riitaisa elämä, rakkauden täyttämä kuitenkin.
Kunnes vanhuuden päivillään mieheni "sokaistui" naispuoliseen työkaveriin.

Parhaillaan minäkin elän hetkiä, joita kenekään ei tarvitsisi kokea. Vastoinkäymiset joko vahvistavat tai heikentävät. Minä olin vahva lähes 30 vuotta, nyt tunnustan olevani heikko, sillä tuo mieheni sokaistuminen työkaveriinsa taisi olla minulle liikaa.
Minulla on myös tällä foorumilla oma otsikko - sen avulla olen voimistunut ja jaksanut eteenpäin.

Toivotan Sinulle Voimia oikeaan ratkaisuun😍

Ymmärsin, että pystyt jotenkin hyväksymään miehesi uskottomuuden, muttet lasta, joka on syntynyt sen seurauksena. Miehesi ei myöskään halua pitää yhteyttä lapseen, joten mitään ylipääsemätöntä ongelmaa ei ole.

Monessa vastauksessa toistuu, että lapsella on oikeus isään. Mitä se tarkoittaa, jos isä ei halua yhteyttä pitää? Toivottavasti äiti löytää kumppanin, joka haluaa olla isä.

Miehesi velvollisuus on huolehtia elatusmaksuista. Mitään muuta pakkoa ei ole. Monet aviossakin olleet isät jättäytyvät kokonaan pois lastensa elämästä eikä ympäristön painekaan muuta tilannetta. Miehesi saisi varmasti todella paljon suhteestaan lapseen ja se voisi tehdä hänelle monella tapaa hyvää.

Ongelmia tulee silloin, jos olette erimielisiä. Jos sinun mielestäsi miehen tulisi olla isä lapsen elämässä, mutta miehesi ei halua tietää lapsesta mitään. Tai jos miehesi haluaisi osallistua lapsensa elämään, mutta sinä haluat elää elämää, jossa lasta ei ole olemassakaan.

Mutta nyt olette yhtä mieltä, ja siksi varmasti olettekin yhdessä. Älä kuitenkaan syytä lapsen äitiä, äläkä oleta hänen motiiveitaan.

Minua häiritsee näissä syrjähyppykeskusteluissa se, että kolmannesta osapuolesta tehdään iitsekkäs , juonitteleva taloudellisen hyvinvoinnin tavoittelija hankkiutumalla tietoisesti skaaksi!

Jos näin olisikin, niin tuskin se on ollut vain yhden illan seksisuhde!

Mutta asiaan:
Tilanteesi on todella haastava ja raskas!
Asian hyväksyminen vaatii suurta sydäntä!

Minulla on tiedossa eräs tapaus, jossa naimisissa olevalla miehellä on työpaikkaromanssinsa tuloksena lapsi. Tiedän työn kautta koko kolmikon ja lapsenkin olen monesti nähnyt. Kyllä on niin maku mennyt tähän pettäjäkaksikkoon, etten voi muuta sanoa. Työelämässä pitäisi heihin luottaa, mutta tuntuu etteivät he voi muutenkaan olla luotettavia kun niin älyttömän suhdedraaman saivat aikaan. Enkä voi mitään sille, että surkeimpana surkimuksena pidän naista, joka hankkiutui raskaaksi. Nainen voi valehdella ehkäisystä. Pettäminen toki on väärin ja iso juttu ilman lastakin.

Kiitos kaikille keskusteluun osanottajille, erityisesti Lissukka. Tuntuu siltä että vertaistuki tässä tilanteessa helpottaisi oloa ja sitä on vaikea löytää vaikkei tilanteeni toki varmaan ihan harvinaisempia olekaan.
Haluan tähdentää että lapsen äiti on osoittautunut hyvin epätasapainoiseksi ihmiseksi ja levitellyt minusta ja miehestäni ikäviä juoruja, myös uhkaillut miestäni. Asiaan joudutaan ottamaan virkavalta mukaan jos tilanne vielä pahenee. Tämän vuoksi pelkään että nainen tulisi tekemään mahdollisen yhteiselämälle hankalaksi lasta käyttäen verukkeena. Onkin mietittävä jaksanko sitoutua moiseen loppuelämäksi. Miehelläni on lisäksi 2 lasta ensimmäisestä suhteesta, tämä tarkoittaa myös taloudellisten menojen lisääntymistä nyt kolmansien elatusmaksujen kautta. Haaveissamme on ollut hankkia yhteisiä lapsia, joka nyt tuntuu hyvin hyvin vaikealta edes kuvitella. Itse olen pian 30v ja toki haluaisin jo vakiintua, mutta kaiken tämän tapahduttua pohdin olisiko parempi vain lähteä, jättää koko ikävä "sotku" ja selvittää vain oma pääni jotta voin jatkaa elämää. Toki asiaa vaikeuttaa fakta että rakastan edelleen miestäni jonka luulin olevani se "oikea", yhteys on ollut joka tasolla aina kovin vahva, mutta nyt kaikki on toisin. Asumme vielä toistaiseksi yhdessä.

Niinkuin joku mainitsi minulle tuntuu hankalinta olevan juuri tuo lapsen syntymä pettämisen seurauksena. Jotenkin vaikea hyväksyä että uskottomuudesta on olemassa ns todiste, vaikka tietysti lapsi on täysin viaton syntymäänsä. Varmasti juuri se että olimme suunnitelleet hankkivamme yhteisiä lapsia ja nyt hänellä onkin lapsi toisen naisen kanssa suhteemme aikana. Pohdin että voinko jollain tavalla oppia elämään asian kanssa, vaikka en Pystyisi antamaan anteeksi miehelleni. Olen tähdentänyt että miehen täytyy itse pohtia mikä rooli hänellä on lapsen elämässä mutta ei halua mitään yhteyksiä pitää eikä ole minkäänlaista tunnesidettä. Mieheni haluaa uuden mahdollisuuden kanssani ja sanoo saaneensa kyllä oppirahat tästä.. Miten kuitenkaan voin luottaa enää häneen? Tuleeko minusta neuroottinen ja vainoharhainen katkera ihminen.. Sitä en halua, tuntuukin että klo tilanne on vienyt pois myönteisen ja elämäniloisen itseni..

Karon, kyllä yhdestä kerrasta voi tulla raskaaksi. Ja se on nyt todistettu tapauksessani! Mitään suhdetta ei ole ollut, vain yksi kerta. Mies on kertonut haluavansa abortin kun sai kuulla raskaudesta, nainen halusi pitää lapsen. Sen jälkeen uhkaillut meitä ja soittanut ikäviä puheluita läheisillemme.

Juuri näin ...yhdestä kerrasta raskaaksi tullaan! Mutta jos kertomasi miehesi seksikumppani haki elättäjää/ vaurasta elämää, niin tuskin on ollut yhden "pannon" nautinto!?...niin luulen ja eihän meille kaikkia kerrota!?
Onhan meitä vauraamman elämän tavoittejoita paljon muitakin kuin miehesi rakastajatar!

Karon, en tiedä mitä tarkoitat mut näitä rahan perässä juoksijoita kyllä on. En vähättele mieheni osuutta asiassa, mutta naisen päätti pitää lapsen ja yritti koukuttaa sitä kautta mieheni eli saada elättäjää. Nainen on kahden lapsen yh, työtön ja hyvin epätasapainoinen. Kyse ei siis ole rakastajasta vaan epäonnisesta yhdestä kerrasta. Se asia sikseen, tarkoituksenani oli löytää täältä vertaistukea ja kiitos siitä Lissukalle. Terapia jatkuu, ja asunto on nyt etsinnän alla, sen verran on päätöstä tehty. Jatkamme tai emme yhdessä, on silti paljon työstettävää..

Hei Manju

En oikeastaan löydä lohdutuksen sanoja, neuvoista puhumattakaan. Tilanteesi on todella, todella vaikea.

Muistelen, kuinka se meillä meni, eikä siihen kovin paljon tarvitakaan. Ne tilanteet pyörivät edelleenkin silmieni edessä filmin tavoin.

Miehenikin oli silloin sitä mieltä, ettei halua olla missään tekemisissä lapsen ja varsinkaan hänen äidin kanssa. Miehelleni ei edes kerrottu lapsen syntymästä.

Muut tekijät kuitenkin ympärillä pitivät huolen siitä, että hän tavalla tai toisella sai tietää missä milloinkin mennään.

Aikaa kului ja ihmisen mieli muuttuu. Kysymyksessä oli kuitenkin pieni, viaton ihminen, joka kasvoi ja aikuistui. Matkan varrella tuli yllättäviä tilanteita, joissa hän näki lapsensa. Lopputulema oli arvattavissa.

Mieheni mieli muuttui, eikä hän voinut kieltää lastaan. Toki hän maksoi elatusmaksut, mutta se ei riittänyt, hän halusi olla isäkin. Loput olenkin kertonut edellisessä viestissäni.

Ihmiset olemme erilaisia, ehkä miehesi ei todellakaan halua olla missään tekemisissä lapsen ja varsinkaan lapsen äidin kanssa, nyt, tällä hetkellä. Mutta entä myöhemmin? Pysyykö hän sanojensa takana vuosienkin kuluttua? En haluaisi pelotella Sinua, halusin kertoa vain tilanteen, miten se meillä meni.

Jos päätät jatkaa miehesi kanssa, teillä on mahdollisuus onnistua jopa siinäkin tapauksessa, että lapsi on osa Teidän elämää. Keskinäisellä rakkaudella ja luottamuksella on ilmiömäinen voima pitää parisuhde kunnossa.

Tehkää kuitenkin pelisäännöt selviksi, sillä minä olin valitettavati siihen liian pehmo.

Lapsen äiti, valitettavasti käytti hyväkseen kaikki mahdolliset keinot lasta verukkeena käyttäen häiritäkseen meidän perhe-elämää. Miehestäni tuli pikku hiljaa tälle naiselle kuin talutettava koira narun nokassa.

Hän rakasti ja rakastaa edelleenkin lastaan hyvin paljon osaamatta rakentaa raja-aitaa lapsen äidin ja itsensä välille. En tiedä, pelkäsikö hän tätä ihmistä, pelottiko häntä, ellei ole myötämielinen lapsen äidin pyynnöille, ei näe lastaan. Tiedä häntä😑❓

Voi hyvin ja voimia Sinulle päätökseesi🙂🌻

Hei Lissukka,

Pitkästä aikaa olen taas täällä. Taisi käydä tämä ihmisten kommenttien lukeminenkin liian ahdistavaksi joten pidin hieman taukoa. Nyt ovat ajatuksetkin hieman selkiytyneet sekä suunta elämälle.

Olen päättänyt muuttaa erilleen miehestäni, että saan aikaa ja rauhaa ajatuksille ja asian prosessoimiselle. En voi koskaan unohtaa enkä antaa anteeksi hänen tekoaan joten tällä hetkellä on vahva tunne siitä että jatkamme eri teitä. Hänen painolastinsa ja minun viha ja pettymys eivät ole hyväksi kummallekaan. Ehkä rakkautemme ei ollutkaan loppujen lopuksi niin vahvaa, tai luottamuksen uudelleen rakentaminen tuntuu mahdottomuudelta.. Mies on ollut syvästi katuvainen ja häpeissään mutta se ei saa tehtyä tekemättömäksi.
Lapsen äiti on edelleen käyttäytynyt hyökkäävästi ja uhkaillut. Elatusmaksut on nyt sovittu mutten usko että nainen häntä jättää rauhaan, eikä siihen henkiseen helvettiin jaksa ryhtyä.
Voi olla että ajatukset vielä muuttuu ajan kanssa mutta nyt tunne on vahva ettei mitään tulevaisuutta meillä ole.

Aion nyt keskittyä omaan jaksamiseen ja arjesta selviytymiseen. Onhan siinäkin työtä kun edelleen rakastaa toista ja tunteet ovat vahvat. Päivä kerrallaan. Terapia jatkuu ja arjen rutiinit helpottavat oloa.

Kiitos sinulle Lissukka ajatusten vaihdosta ja hyvää kesää 🙂🌻

tsemppiä uuteen elämääsi. 🙂
mielestäni teit oikean ratkaisun; ihan itsesi vuoksi.
Todella hankalalta kuulosti koko kuvio.
näin pari uusperhettä läpikäyneenä voin sanoa, että paremmatkin parisuhteen mahdollisuudet voit saavuttaa. 😉