Avopuolison uskottomuuden seurauksena syntynyt lapsi
Mistähän aloittaisin.. Olen niin kovasti yrittänyt löytää vertaistukea tilanteeseeni, mutta tuntuu olevan kovin vaikeaa kun yleisesti puhutaan uskottomuudesta. Tilanteeni on se, että sain kuukausi sitten kuulla puolisoni suusta että hän on minua pettänyt 2 vuotta sitten, jonka seurauksena on syntynyt lapsi. Olimme olleet kaukosuhteessa 4v kunnes muutin opiskelujeni ja pääosin miehen luo toiseen kaupunkiin. Hän oli salannut tämän kaiken aikaa, koska ei kuulema uskaltanut kertoa asiasta koska en olisi muuten hänen luokseen muuttanut. Hän ei kuulema ole ollut yhteydessä naiseen, paitsi vaatiessaan DNA-testiä jonka seurauksena tunnisti isyytensä. Nainen lähettää kuvia lapsesta ja ilmeisen selvää että hakenut elämäänsä elättäjää yhden illan tapauksen kautta. Nainen on hyvin arvaamaton, sillä hän on uhkaillut miestäni ja soitteli läheisillemme kertoakseen totuuden. Itse vasta käsittelin asiaa shokkivaiheessa enkä halunnut kertoa muille.. Olemme käyneet miehen kanssa erikseen terapiassa kuukauden verran, mutta paha olo ja ahdistus ja viha ovat edelleen hyvin voimakkaita. Olemme olleet viimeisen vuoden avoliitossa ja kaikki sujui hyvin ennen tätä paljastusta. Mieheni on hyvin katuvainen, ei kuulema halua pitää mitään yhteyttä lapseen tai naiseen, vaan haluaa uuden mahdollisuuden kanssani. Olen hyvin pettynyt ja masentunut ja koko elämä tuntuu helvetiltä. Toivoisin löytäväni vertaistukea samassa tilanteessa olevilta, jos heitä epäonnisia muita on..kaikki apu ja neuvo on tarpeen.. 😯🗯️ ☹️
Manju, koin syvää myötätuntoa lukiessani aloitusviestiä ja koko ketjun. Päätteeksi huokaisin, teit hienon ratkaisun muuttaessasi omaan kotiin ja alkaessasi rakentamaan omaa elämää niin sanotusti. Tunteet - viha, rakkaus päällimmäisenä ovat kauan mukana, eikä tapaus kai unohdu koskaan. Ymmärsin että olet nuori ja elämän mahdollisuudet ovat edessä. Anna anteeksi tuolle miehelle mutta jatka omaa elämääsi olisi minun neuvo. Katkaise välisi mieheen, joka on järjestänyt teidän yhteiseen elämään ikävän, loppuelämään vaikuttavan tekijän pettämällä ja salaamalla.. Oma jaksaminen ja keskustelut, terapia ovat hyvä valinta. Mielestäni pettämisessä on juuri nuo riskit kuten tarinassasi, aina. Mielestäni pettäjät ja pettäjättäret kertovat omaa tarinaansa eikä noihin kannattaisi sekaantua, antaa olla jos niin voi tehdä, jättää omaan arvoonsa. Kokeneena voin sanoa että asia voi (on) olla loppuelämän ajatuksissa mutta olen myös sitä mieltä että aina löytyy elämässä suurempia ja kauniinpia, kalliimpia asioita jotka voittavat nämä tapaukset. Toivon sinulle että kohtaat elämässäsi hyviä mielenkiintoisia haasteita ja asia painuu sivuu ja pääset rakentamaan omaa elämää. Aikuisen ihmisen, pettäjän on itse otettava vastuu tekemisestään jo siihen ryhtyessään. Kallis ja opettavainen tarina, niin ja ikäväkin. Ajatuksena avioliitto, perhe, yhteiset lapset, tulevaisuus rakastamansa ihmisen kanssa😐, mutta vastapainona tuhota rakkaus loppuelämäksi pettämisellä😐😐. Voimia, uusi päivä, uudet kujeet mutta uskollisuus ennenkaikkea🌻🙂🌻
Kiitos elämänetsijä ja käpytär. Nyt kun käytännön asiat ovat suurimmaksi osin takana, koen lähinnä helpostusta että olen vihdoin yksin ja omien ajatusteni kanssa. Joka välillä kuitenkin koituu myös ongelmaksi, kun seuraa ei ole siinä hetkessä kun ikävän tunteet toista kohtaan ovat suuret ja masentaa ja ahdistaa. Olen kuitenkin oppinut itsestäni ja omista vahvuuksistani paljon viime kuukausina. Tuntuu etten ole edistynyt surussani mihinkään, mutta ulkopuoliset ovat huomanneet että jokainen askel on vahvempi. Kysymyksiä on edelleen, enkä varmaan koskaan saa kaikkiin vastausta. Odotan aikaa, jolloin asia ei ole nää ensimmäisenä mielessä kun herään ja viimeisenä kun käyn nukkumaan. Välillä on raskaita ja ahdistavia päiviä. Kuinka asiat voisivatkin olla toisin! Miksi minulle? Onko tämä edes totta? Shokkivaihe kesti aikansa ja vei voimat, jokainen päivä tuntuu kuitenkin pieneltä askeleelta eteenpäin.
Toki pohdin kuinka tämä kokemus kulkee läpi mukanani koko loppuelämän, miten se vaikuttaa minuun ja mahdollisiin tuleviin ihmissuhteisiini. En halua katkeroitua tai muuttua vainoharhaiseksi. Vaikeintä tällä hetkellä kuitenkin on, kun tunteet ovat yhä vahvat toista kohtaan eikä rakkaus ole kuollut. Ne hetkelliset muistot jotka palaavat mieleen tuntuvat kovin kaukaisilta, mutta vahvoilta. Uskon kuitenkin että suunta on oikea. Kiitos tuesta 🙂🌻
Hei, kertaan vielä omaa kokemustani. On kulunut vuosikymmen!? mutta kohtaaminen elämässä on jättänyt jälkensä muistiin. Viime aikoina (tapauksesta kulunut vuosikymmen😮 ei ehkä lohduttavaa tapaukseesi nähden) , niin viimeaikoina olen päästänyt irti muistoistanikin. Katselen tapausta kuin ulkopuolinen, filminauhalta. Elämäni kaunein aika oli tuhottu. Itsekäs narsistinen ihminen, väkivaltainen monella tavalla. Ei hän silloin ollut kun tapasimme!? . Ero tuotti tuskaisia tunteita myös fyysisiä oireita. Pelkoja kotielämässä, työssä, vapaa aikana, pelkoja ahdisteluiden vuoksi, pelkoja ihmisten taholta tulleisiin ilkeisiin juoruihin ja kadulla huutelemisiin. Silloin olin kovin arka enkä rohjennut viedä asiaa eteenpäin turvatakseni elämän. Muutto kauas antoi turvallisuutta arkeen joskin olin aika ajoin tavoitettavissa, niin ja oli oltava varuillaan. Hänen pettämisiensä kautta saatujen seurausten vuoksi 😐. Nyt myönnä kuinka sinisilmäinen ja luottavainen olin, uskoin kaikki tarinat, valheet. En edes pettämisen tultua julki uskonut sen olevan totta, eihän ihminen ole, voi olla noin julma, koska olemmehan yhdessä, pari ja rakastamme toisiamme. Tulevaisuus edessä ja talo katsottu valmiiksi johon muutamme. Pian olemme perhe. Kaksoiselämää😐. Siksi mietinkin aina näitä pettämistarinoita kuullessani "yksi kerta vain". Niin tapauskohtaista, mutta jo elämässäni kokeneena vain se, minkä voin ohittaa mielessäni sen rikkoontumatta voin uskoa todeksi. Oma uskollisuuteni, mielenrauha kaikkien terveellisten elämäntapojen ohella pitää pinnalla. Ystäviä tulee ja menee, mutta joka koukkuun ei tarvitse napata. On ihana kokea vapuden tunne, päättää olenko tänään yksin vai etsinkö seurani harrastuksieni parista tai muista ryhmistä, työtovareista. Oma valintani on kuitenkin sanoa itselleni ettei tuo kaikki toistu elämässäni enää. Tulen myös vaikuttamaan käyttäytymiselläni niin ettei joku toinenkaan🙂👍
Kovasti täällä tuota raskaaksi hankkiutunutta naista parjataan. Ymmärtääkseni hän on sen salaa ja tietoisesti yhden illan jutussa tehnyt, mutta voi hyvänen aika, mikä vaivaa sitä miestä joka luottaa siihen että nainen sanoo että joo pillerit/kierukka/muu ehkäisy on käytössä? Kyllä siinä saa mies itseäänkin syyttää jos sitä kondomia ei käytä, myös muista syistä kuin raskaaksi tulon mahdollisuuden takia. Aikuisten ihmisten pitäisi nämä asiat ymmärtää.
Ei muuta, jatkakaa.
Juuri näin.....eihän minun kumppanini vaan se viekas rikkauksia tavoitteleva viettelevä nainen!
Kyllä pettäjä on vastuusa tekosistaan ihan itse ja tarvittaessa tilivelvollinen kumppanilleen.
😑❓
Niinpä. En lakkaa ihmettelemästä😮
Käpytär, kiitos oman kokemuksesi jakamisesta. On totta, että olemme osa kokemaamme ja joka osittain meihin vaikuttaa ja muovaa meitä siksi mitä olemme ja miksi tulemme, mutta uskon että loppujen lopuksi juuri itse voi valita elämänsä suunnan, niiden kokemusten pohjalta joita on kohdannut. Se kai tässä onkin ainut lohtu, yksi ovi sulkeutuu mutta monta uutta ovea odottaa avaamista. Minulla ohjat elämästäni ja aion selvityä tästä.
Marmoriikki, en suinkaan ole väheksynyt ex-mieheni typeryyttä asiassa, kaksi aikuista ihmistä kyllä tietää miten lapsia syntyy. Tämän kanavan tarkoituksena kuitenkin lienee oman pahan olon purkaminen, vertaistuki ja kokemusten jakaminen. Siksi olen kirjoittanut asiat niinkuin ne minusta tuntuu. Tapauksesta on kuitenkin hyvin lyhyt aika ja toki vihan tunteet kohdistuvat niin exääni kuin naiseenkin. Vasta kun sinulle tapahtuu vastaavaa voit sanoa miltä tämä kaikki tuntuu. Lisäksi näissä kirjoituksissa en ole sen syvemmin valaissut asioiden taustoja ja muita viimeaikaisia tapahtumia, joten ei kannata ihan heti alkaa tuomitsemaan ajatuksiani.
Manju, onnea ja voimia elämääsi🌻🙂🌻. Eräs asijantuntija sanoi kerran luennoidessaan ettei "arpisia haavoja" tarvitse avata. En tiedä, mutta mun elämässäni syvin haava oli tuskallisin ja avautui kerrat, mutta myös haava, joka on kasvattanut ihmisenä paremmaksi. On kasvattanut ihmisenä suhteessa muihin ja muiden mielipiteisiin. On opettanut pysähtymään päätösten edessä, on opettanut vaikenemaan silloinkin kun kipu kaivaa sydämessä. On opettanut suojautumaan🌻🙂🌻
Manju kirjoitti 7.8.2016 19:46
Tapauksesta on kuitenkin hyvin lyhyt aika ja toki vihan tunteet kohdistuvat niin exääni kuin naiseenkin. Vasta kun sinulle tapahtuu vastaavaa voit sanoa miltä tämä kaikki tuntuu. Lisäksi näissä kirjoituksissa en ole sen syvemmin valaissut asioiden taustoja ja muita viimeaikaisia tapahtumia, joten ei kannata ihan heti alkaa tuomitsemaan ajatuksiani.
Enhän minä ole sinun ajatuksiasi tuominnut, vaan tuon yleisen ajattelutavan ja sen että noin ylipäätään pääsee tapahtumaan juuri vastuuttomuuden takia. En ottanut kantaa itse tapaukseen tai sinun tunteisiisi muuten yhtään millään tavalla, kuten varmasti huomasit, joten ei turhia hyökkäyksiä, kiitos.
Hei Manju, miehesi tiesi jo yhteen muuttaessanne lapsesta, hän tiesi pettäneensä. Raukkamaisuudesta todistaa se, ettei hän antanut sinun valita haluatko hänen kanssaan lähteä taivaltamaan yhteistä taivalta kaikesta huolimatta, vaan antoi kaiken (taas) tapahtua niinkuin hän tahtoi ja salasi.!? Myöskin se että nainen kertoo asiasta 😐 no miksei. Uskon hänenkin pettymyneen olipa hänen tietonsa "yhden illan jutusta" mikä tahansa. Tosin kaiken voi tehdä kauniimmin. Sinä - joka olet tärkeä asianosainen teidän kahden keskisessä suhteessanne,, olisit ansainnut kuulla asiasta aivan ensimmäisenä mieheltäsi. Tuo ns. salaisuuden levitteleminen asiattomille on loukkaavaa. Tiedän kokemuksesta shokkivaiheen, tiedän pelot, tiedän tunteet, tiedän kuinka tyhjä on tunne kun on aivan riisuttu olo niin ja riistetty. Pettäjä ei tunne vastuuta seurauksista aina ( tarkoitan ei koskaan). Kaiken jälkeenkin herää kysymys kysymyksen perään . Kun elää läheisessä suhteessa salaisuutta kantaen, se vaikuttaa kaikkeen ja kaikessa. Ajattelin, että tuo yhteinen aikanne pettämisestä ilmi tuloon on kuin (valhe) kupla - vain sinä tiedät sisällön - oikeasti🙂👍
Hei Manju!
Mitä enemmän saat tunnetilojasi "ulos"....rakkaus, viha, katkeruus, pettymys, yms....sitä parempi!
Jokainen käsittelee asioitaan/tunnetilojaan omalla tavallaan ....ei ole oikeaa tai väärää tapaa!!
ulkoiset
Nämä kolmatta osapuolta koskevat mielipiteesi/arvostelusi ovat näin ulkopuolisen silmin tuntuneet pahalta jopa "asiattomilta" oli ne sitten totta ta ei......tyyliin eihän mieheni juo, mutta kun muut juottaa!!?
Toivottavasti nämä epämiellyttävätkin kannanotot auttavat sinua tunteittesi purkamisessa!
Voimia!
🙂🌻
Mikähän tässä on vaikea ymmärtää? En ole missään vaiheessa kieltänyt exäni typeryyttä asiassa tai väheksynyt hänen vastuutaan. Itse tiedän asian taustat niinkuin tämän naisenkin jonka pohjalta olen täällä näkemyksiäni kirjoittanut. Niistä en ole täällä edes maininnut tarkemmin koska ne eivät mielestäni kuulu tänne tai auta minua käsittelemään suruani. Kuten aikaisemmin mainitsin, tämän foorumin tarkoitus lienee tukeminen kriisitilanteissa, toki myös ajatuksien jakaminen mutta lähinnä alkaa ahdistamaan osan kommentit jotka kohdistetaan juuri minuun ja tapaani käsitellä asiaa. Uskokaa tai älkää, olen kyllä miettinyt asiaa aivan kaikelta kantilta ja käynyt läpi aikamoisen tunneskaalaan, jota on vielä tarpeeksi edessäpäin. Toki on mukava saada eri näkökulmaa asiaan, enkä todellakaan kaipaa sääliä, mutta oman koettelemukseni tuomitseminen ei liene kovin asiallista.
Käpytär, pettämisestä ja lapsesta kertoi ex-mieheni, ei nainen. Nainen soitti asiasta myöhemmin läheisillemme, joille emme siis olleet vielä ehtineet itse kertoa. Tämä selvenneykseksi.
Niin , Manju, ymmärsin kyllä mitä kerroit koskevasta asiasta.mutta. - etsin sanoillani kertoakseni mielipiteeni siitä miten luottamus ylipäätään toimii parisuhteessa. Miten toimia kun "kömmähdys" on käynyt. Pitääkö pettämisestä kertoa vaiko salata. Mikäli pettäminen pitäisi salata silloin asiasta ei mielestäni myös pitäisi puhua. Voisin kertoa kuinka ikävältä tuntui kuulla toisen raskaudesta ollessani itse raskaana. Juuri se miksi, enkö edes pettämisen jälkeen ollut arvokas tietämään pettämisestä, vaan kaikki sai jatkua kuin kaikki olisi ennallaan parisuhteessamme. Koin tulleeni hyväksikäytetyksi. Enkä edes haluaisi enempää toistaa omaa tarinaani. Ikävää on se että läheisessä suhteessakaan ei voi tietää mitä toisen mielessä liikkuu, vaikka hän nukkuisi vierellä, istuisi samassa ruokapäydässä ja söisi samasta padasta. Vaikka arki jaettaisiin ja arjen toimet, vaikka nauraisimme samoille jutuille tai itkisimme samoille murheille. Mikä on että kaikkein herkimmän alueen (mielestäni) asiat ovat salatuimpia, alue jolla loukataan syvimmin toisen tunteita ja pahoitetaan mieli ja joka ei aina jää vain kahdenkeskiseksi asiaksi.😭
Ymmärrän käpytär, viestini oli lähinnä heille jotka kovin kärkkäästi ottavat osaa keskusteluun kommentoimalla minun ajatuksiani. Tiedän kyllä exäni osan tapahtuneeseen, en suinkaan ole naiivi! Tuskin olisin pois edes muuttanut jos pitäisin exääni pyhimyksenä tai syyllisenä ainoastaan naista. Kun päätin kirjoittaa tänne ja jakaa kokemukseni, tarkoituksenani oli saada vertaistukea, ja sitä täältä osittain sain. Nyt lienee parempi olla ottamatta osaa enää tähän keskusteluun ja käydä läpi asioita muulla tavalla.
Kiitos viesteistä ja hyvää alkavaa syksyä
Hei Manju!
Juuri näin...sinun kertomasi perusteellahan olemme tuoneet omia ajatuksiamme "suhdesoppaasi"!
Ainakin minua häiritsi se kuinka voimakkaasti syyllistit (sinuun nähden ulkopuolista) kolmatta osapuolta!
🙂🌻