Hei,

Ei ole elämää tuo - revi itsesi tuosta tuhoistasta suhteesta irti. Elämä on liian hyvää ja kaunista; miksi sinun pitäisi elää helvetissä? Ota yhteyttä ammattiauttajiin (googlaa netistä) ja ala rakentaa uutta elämää!!!!!!

En tiedä kuinka ruuhkaa täällä tukinetin omilla tukihenkilöillö on, mutta vouit myös kirjoittaa suoraan omaan tukeen ja saat sieltä neuvoja.

Hienoa, että jaksoit kirjoittaa tänne!🌻🙂🌻

Heippa
Niin sinullakin on sellainen tyypillinen mustasukkainen / narsistinen mies ja vaikka
pahalta tuntuu sanoa niin jätä heti tuollainen mies sillä et todellakaan tule olemaan onnellinen
tuollaisen miehen kanssa ja ajan oloon yleensä perheväkivalta vaan tahtoo pahentua ja
raaistua.
Ikinä ei pidä sallia / suostua perheväkivaltaan
Jos toisen elämää rajoittaa , kuulustelut missä olit ja niin edelleen ne on todellakin
hälyytysmerkkejä ja niihin kannattaa heti reakoida.
Onkos sinulla ystäviä / kavereita??? se helpottas elämää kun vois kertoa iloja ja suruja.
Kun katselet miehiä ja elämän kumppania niin katso että ei ole väkivaltanen, narsisti, alistava
mustasukkanen jne.
Ne merkit kyllä tulee yllättävän hyvin ja nopeasti esille.
Kaunista syksyä sinulle

Kuuleppa nyt ja tarkasti!
Sinä kokoat sen murtuneen sydämen kappaleet ja katsot elämääsi, miestäsi ja itseäsi, jos vähänkään näet jotain, mikä ei mielytä sinua, niin sinä lähdet sieltä ja suiterasti, vaikka karkaat! Tuo ei ole ihmisen elämää, vaan pahempaa kuin kapisen koiran.
Kaupunkien katujen halvin huorakin saa paremman kohtelun, tai ainakin maksun.
Sanon sinulle, minä tiedän tuon elämän ja mitä se ihmiselle tekee! Tässä asiassa voin sanoa puhuvani kokemuksesta ja tiedän ettei tuommoset pirut ikinään muutu, hetken saattavat olla "kunnolla", mutta siitäkin ajasta saat sinä korvauksen maksaa, tavalla tai toisella. Olen joskus aiemmin sanonut, että kuvittelin tuollaisten kuolleen jo sukupuuttoon kun entinen mies kuoli, mutta uusiutuva luonnonvara nämä on.
Sinä otat, salaa tietenkin, yhteyttä johonkin sulkulaiseen, ystävään, tukihenkilöön, turvakotiin, lääkäriin tai jopa vihamieheen ja pyydät apua, sillä jos pääset lääkärin jonkun pahoinpitelyn jälkeen, vaikka karkaat, niin loppu sujuu itestään, mutta painota, ei sinun tarvitse sitäkään pahoinpitelyä opdottaa, vaan lähdet ja suljet sen oven perässäsi kiinni, lopullisesti.
Tälläinen on liian yleistä ja jokainen raiskattu pahoinpidelty häpeää asiaa paljon ja vaikenee, juuri sen takia se on tarkimmin varjeltu salaisuus, mutta siitä ei saa vaieta, sillä se jatkuu, jatkuu ja jatkuu, jopa sukuperintönä seuraaville polvuille!
Usko hyvällä, tuo mies ei muutu vaikka voissa paistaisi ja kermalla kuorruttaisi, joten älä jää odottamaan sitä viimeistä lyöntiä, jonka jälkeen soi vain kirkonkellot.

Heippa!
Tää on tosi vaikee tilanne. Mä tiedän, että mun pitäis irtautua tästä suhteesta. Mä rakastan kuitenkin M:ää. En kuitenkaan jaksa tota jatkuvaa mustasukkaisuutta enkä ryyppäämistä. Ulospäin M on mitä miellyttävin.
Mun mielestä ei ole oikeaa rakkautta, kun käsiksi käydään. Miten mä saan M:n tajuamaan, että muhun sattuu? Mitä mä teen väärin? Mulla ei ole paljon vaihtoehtoja vaan lähteä lätkimään. Kerran sitä vain on kuoltava.
Olisin kyllä kiinnostunut siitä tukihenkilöstä. Mistä semmoisen saisin? Olen kyllä hyvin epätoivoinen. Pelkään ennenpitkää olevani kuoleman oma.
Itken epätoivoa ja hätää! ☹️

Hei,

Tuolla ruudun yläosassa on oranssi neliö, jossa lukee "oma tuki", klikkaapa sitä.

Voi hyvä ystävä, ei sinun miestäsi kiinnosta sattuuko sinua, eikä se mitä sinä tunnet!!! Joten voit heti alkuunsa lopettaa kuvitelmasi siitä, että saat hänet ymmärtämään. Hänen kannaltaan elämä sujuu oikein hyvin. Miksi sitä pitäisi jotenkin muuttaa?
Älä petä itseäsi.

Rakkaus ja rakkaus, mitä sekin sitten on? Pahimillaan vain riippuvuutta olotilasta, että on joku, eikä tarvitse olla yksin. Sinun rakkautesi ei riitä, eikä se muuta miestä - on lapsellista kuvitellakaan sellaista (maailma on täynnä esimerkkejä, helemi esitteli omansa!).

Mieti tarkkaan mitä sinä haluat elämältä ja toimi sen mukaan. Ei rakkauksia ole vain yksi - nyt suljet itseltäsi pois mahdollisuuden kokea tasavertainen ja kunnioittava rakkaussuhde terven ihmisen kanssa. Ja myös itselllisen naisen onnellisen elämän ilman väkivallan uhkaa.

Niin kipeää kuin se tekeekin, miehesi EI VÄLITÄ SINUN TUNTEMUKSISTASI!

Tilanne on todella vaikea, mutta selvitettävissä.
Jos sinun sanasi ei miehelle riitä, että sinuun sattuu, niin mikä riittää???
Minäpä kerron sinulle jotakin, nämä miehet osaa olla charmöörejä ulospäin ja vieraille, mutta kotona kuin pääperkeleitä, siihen se kaikki perustuukin! Muut ihmiset kuvittelee, että hän on sama mukava mies kotonakin ja joku nainen voi olla sinulle oikein kateellinenkin kuinka iiihana mies sinulla on!
Jos saat itsesi pois suhteesta ja pääset elämän uuden elämän alkuun, niin muutaman vuoden päästä sanot itse, ettei se rakkautta ollut, vaan pelkoa ja henkiinjäämistaistelua. Mutta nainen on niin sopeutuvainen elukka, että taipuu mihin tahansa.
Sinä et usko millaista voi elämä olla, kun ei tarvitse asetella jokaista sanaansa, varoa jokaista askelta siinä pelossa, että joku lyö! Minä tiedän sen nyt!

Heippa
Joo mene nettiin ja googleen laita hakusanaksi tukihenkilo niin saat sieltä keskustelu
apua ja tukea ja neuvoa.
Kuin myös laita hakusanaksi perheasiainneuvottelukeskus niin sieltä saat upeaa ammatti apua
ja osaavat neuvoa mitä pitää tehdä.
Minkäs ikäinen sinä olet???
Tämä on sitten minun neuvo sinun itse pitää sitten ratkaisu tehdä mutta tee näin.
Lähde heti pois tuollaisesta suhteesta missä on perheväkivaltaa sillä ikinä et tule olemaan
onnellinen ja yleensä väkivalta pahenee ja raaistuu ajan oloon.
Perheväkivaltaan ei pidä alistua eikä sitä pidä sallia.
Kunta / kaupunki on velvollinen järjestämään asunnon kuin myös perustoimeentulon.
Kannattaa käydä lääkärissä jos on merkkejä pahoinpitelystä saat niistä lääkärin todistuksen
ja jää merkintä virallisiin papereihin.
Lähestymiskiellon saat kanssa mieheesi ( mut pitää olla todisteet et on sinulle uhka )
Oletkos työssä , koulussa, työtön???
Jos se lohduttaa yhtään sinua niin et usko ikinä miten yleistä on suomessa perheväkivalta
ja sitä minä olen itsekseni monesti pohtinut et mistä se johtuu et omaa puolisoa pitää
alistaa, lyödä, polkea jne mut kai se on sairaus ja halu hallita toista.
Kaunista syksyä sinulle

Heippa!

Kiitos kannustuksestanne. Minun ikää kysyttiin. Olen 35v ja päiväkodissa töissä. Rakastan lapsia. On minulla ystäviä, mutta M rajoittaa minun menoja.

Reilu vuosi sitten tapahtui tosi traaginen, surullinen ja hengenvaarallinen tilanne. Huh! Tästä on vaikea kertoa. Olin raskaana 12.viikolla. M tuli kännissä kotiin. Minä en olisi saanut huutaa asiasta. Silloin M löi minua kasvoihin ja ylävartaloon. Lyöntien voima oli niin kova, joten kaaduin. Huusin kivusta. (sitten tapahtui jotain, mistä minä en voi kertoa) Tuli keskenmeno, josta M on syyttänyt menoa. Jouduin sairaalaan. Siellä ihmeteltiin mustelmia ja ruhjeita minussa. Ne on kirjattu ylös. Keskenmenon jälkeen tuli seesteisempi vaihe ja M jätti viinakset hetkeksi pois.

Nyt viinakset on pahemmin kuvioissa mukana. Varsinkin nämä viikonloput ovat pahimpia. Nytkin saan pelolla odottaa herraa kotiin baarista. Minun on suostuttava seksiin, jos M haluaa, etten vaan saa selkään.

En ole ottanut vielä yhteyttä tukihenkilöön. Haluan mahdollisuuden turvalliseen elämään. En tätä enää kestä hetkeäkään.

T. Murtunut sydän

Olenko oikeassa, jos sanon, ettei sekään ole mikään vakuutus, ettet saa selkääsi?
Suostutpa tai et, niin saat selkääsi, jos et vielä, niin joskus kuitenkin!
Sinuna panisin oven hiljaa kiinni ja häipyisin, enkä jäisi arpomaan tuleeko selkään vai ei! Sillä näille urhoille voi yksikin tavu tai kirjain väärässä sanassa, väärällä äänellä lausuttuna olla selkäsaunan annon paikka.
Uskotko, että olen elänyt tuollaista elämää, kun nämä tarpeeksi kauan leikkivät viinan kanssa ja aivot on kusena valuneet maahan, niin lopettaminenkaan ei enää heitä muuta, enkä omaa ylpeyttäni antanut järjen päätä lähestyä, mutta reittinsä sekin vain etsi ja tavoitti pään. Enkä voi nyt kuin katua OMAA tyhmyyttäni, kuinka monta vuotta uhrasin omaa elämääni, ehkä toivoen mahdotonta, turhaan!

Heippa!
Kiitti Helemi sanoistasi! Sitä haluaisi rakkaastaan uskoa kaikkea hyvää. Se kyllä murenee, kun toinen satuttaa.

Kieltäydyin perjantaina lähentelyistä ja seksistä. Palkaksi sain haljenneen huulen, turvonneen kaulan sekä pakkoseksiä. Siitä kun pääsin vapauteen miehen sammuttua, soitin hätänumeroon. Nyt uskon ja tiedän ettei meistä tullut yhtä. Tästä alkaa eron tie.

Erittäin järkevä päätös!
Äläkä anna enää, minkään kääntää päätäsi, sillä mies varmasti voi yrittää, mutta kaikki ne lupaukset ja vakuuttelut on vain taitavaa sanahelinää.

Heippa
En ole kerennyt kirjoittamaan kun on kauheesti ollut töitä minulla on monta ammattia ja
työssäni on jännää et ikinä en saa töitä loppumaan vaikka tekisin yötä päivää.
Mut kyllä tulin kauheen surulliseksi sinun kirjoituksesta ja mitä se tuska on sinulla
mut ei elämä todellakaan noin voi mennä et heti pois kannattaa lähteä tuollaisesta suhteesta.
Monesti kysyn ikää niin tiedän ihmisen ajatus maailman ja on sinulla vahvuuksia
hyvä kun sinulla on oma työ niin saat palkkaa ja rahaa voit elää itsenäisesti.
Onko sinulla asuntoa ???
Kunta tai kaupunki on velvollinen järjestämään asunnon ja voit mennä turvakotiin jos
paikkakunnalla on sellaista.
Hiljakseen rakenna uutta elämää mut melko varmasti entinen puolisosi yrittää ottaa
sinuun yhteyttä niin laita textari et ei olla missään tekemisissä.
Kannattaa käydä lääkärissä näyttämässä pahoinpitely vammat.
Eli perheväkivaltaa ei pidä sallia yhtään.
Kaunista syksyä sinulle

Heippa!
Kiitti helemi ja volvomies!
Asunto on haussa. Rikosilmoitus on tehty. Jo kuristusjäljet kaulalla sai poliisin puuttumaan asiaan.

Olen vaan niin väsynyt ja pettynyt itseeni, kun en yhtä miehen roikaletta pysty pitämään tyytyväisenä. Minussa on varmasti jotain vikaa, kun tielleni osuu vain miehiä, jotka tahtovat satuttaa.

Jotenkin vaan tuntuu siltä, että parempi olisi olla kuollut. Olen tosi väsynyt tähän pelkäämiseen ja ainaiseen loukatuksi tulemiseen. Olen tosissani ruvennut suunnittelemaan itsemurhaa. Lopettaa päiväni kertakaikkiaan. Ei minusta yksinkertaisesti ole iloa yhdellekään miehenalulle.

Enpä tiedä, pitäisikö sitä rukoilemaan ruveta, jos se auttaisi. Olen ainakin tosi eksyksissä ja pettynyt elämään!

No en kyllä päivääkään olisi moisessa suhteessa.
Minua ei lyötäis kuin kerran. Toista kertaa ei tulisi tilaisuutta. en voi ymmärtää miten joku haluaa ottaa selkäänsä kerta toisensa jälkeen, sekä henkisesti että fyysisesti.
Lopeta ihmeessä tuommoinen suhde.
Minunkin exäni oli melko mustasukkainen ja suhde olisi loppunut viimeistään siihen jos se olisi liikaa urkkinut menojani tai peräti lyönyt.

Uskotko todella, että vika on sinussa??? Sitten meitä pystymättömiä on paljon, ihan liikaa!!! Miksi sinusta pitäisi olla iloa miehelle??? Onko mieleesi kertaakaan juolahtanut ajatus, kelpaako tuo mies minulle, tekeekö hän MINUT onnelliseksi ja onko hänestä minulle iloa????
Ei se kuule niin mene, että naisen pitää kaikkensa, jopa henkensä miehen edestä antaa tai häntä palvellä, että herra ja ylhäisyys pysyy tyytväisenä, ei! Parisuhteen tarkoitus, minun käsittääkseni on, että molemmat ovat onnellisia, tyytyväsiä, tukea toinen toistaan ja heillä on jopa hauskaakin.
Tämä sanon sillä viisaudella, jonka olen nyt muutaman vuoden aikana oppinut, ehkä se viisaus on aina ollut jossakin syvällä, mutta se on päässyt nyt kasvavaan jopa minun päässäni, minäkin uskallan elää, tehdä sellaisia tavallisia asioita, joita en kuuna kullan valkeana olisi uskaltanut ajatella tekeväni, muutama vuosi sitten, sillä aina oli esteenä mies.
Sinä elät ja jatkat matkaa, toivon sinunkin tiellesi pienen ihmeen, voisit jonakin päivänä olla aidosti onnellinen, elämästä!
NA; naiset häpeää niin paljon hakatuksi tulemista, että nuolevat haavansa liian kauan piilossa, eivät häpeältään ilkeä apua hakea!...sillä jos mies lyö, se mielletään AINA naisen huonoudeksi, mitä se ei kuitenkaan ole. Kuitenkin, jo sen ensimmäisen lyönnin jälkeen olisi jo avun hakemisen paikka, tai kuten sanot, se olisi viimeinen kerta...mutta usein se viimeinen kerta on myös elämän loppu.