Aallon pohjassa,kuinka nousta ylös?
Hei,
Olen aallon pohjassa enkä osaa yksin täältä nousta ylös. Olen suuren perheen äiti ja avioliittomme on ollut melko vuoristorataa.Yhteisiä vuosia on takanapäin jo kolme vuosikymmentä ja olin ihan lapsi,kun aloimme seurustelemaan.
Kuten kerroin, myrskyisää on ollut mutta välillä tyyntäkin. Näistä rauhallisemmista kausista olen saanut itselleni voimaa ja ajatellut, että jospa tämä tästä vielä paremmaksi muuttuisi.
Avioero oli jo lähes voimassa kun sen peruin. Mieheni pyysi minua vielä miettimään.Lupasi yrittää suhteen eteen tosissaan. Ongelmana on mieheni ”salaa” juominen. Eli hän juo autotallissa. Ei kaatokänniin saakka mutta joka kerta huomaan asian.Kun huomautan asiasta,saa ryöpyn niskaani millainen olen.
Kasvatuskäytännöissä meillä aikuisilla on eri näkemys. Minä olen se, joka pitää ohjakset käsissä.Olen tiukempi säännöissä ja saan usein aikamoisen ryöpyn niskaani myös lasten suusta. Olen yrittänyt lapsilleni kertoa perustelut mutta ei sillä ole mitään vaikutusta.
Olen perheessä se, joka pääasiassa hoitaa siivoukset, pyykit ja muut kotityöt.Joskus joku auttaa,jos jaksaa monen monta kertaa pyydellä.
Onneksi minulla on työ,missä viihdyn ja mistä saan voimaa itselleni. Nyt vaan tuntuu, että en enää jaksa tätä . Olenko hölmö,kun uskoin mieheni sanoihin, että juominen vähenee? Kuka kertoisi, mihin voisin mennä juttelemaan asioistani ? Olen todella väsynyt enkä jaksa enää tällaista enempää..
Hei,
näissä kirjoituksissa on kaikissa niin paljon tuttuja asioita. Kiitos, että alkuperäinen kirjoittaja kertoi nykytilanteen ja että tuo vaikea päätös on ollut helpottava asia. Itse painiskelen eropäätöksen kanssa taas rankasti.
Paljon tuttuja elementtejä. Minulla on siinä mielessä lasten suhteen ehkä parempi tilanne, että teinit (toinen kohta täysi-ikäinen) olisivat tukenani erossa, ovat sitä mieltä itsekin, että erota pitäisi ja heti. Nuorempien osalta pelkään, että alkaisivat minua syyttää, miksi isi on jätetty yksi. Voin jo melkein kuulla, miten isi tätä ajatusta osaisi loistavasti "tukea". Ja pelkään myös sitä, että jos mieheni ei sitten juomistaan saisi kuriin eronkaan jälkeen, uskaltaisinko koskaan antaa lapsia hänelle esim viikonlopuiksi? Nythän olen itse koko ajan paikalla "vahtimassa" ettei pahimpia asioita tapahdu. Mutta, miten sitten jos en ole?
Pakko varmaan itsekin päästä jonnekin vielä keskusteluapua saamaan. Tämä kanava on kyllä hyvä ja voimia antava, mutta ehkä se lopullinen sysäys tulisi, kun joku "päin naamaa" sanoisi, että nyt on tehtävä päätös!
Kaikkea hyvää sinulle ja voimia tulevaan.
🙂🌻
Hei,
Kerron tässä taas vähän kuulumisia.Arki on lähtenyt rullaamaan aika kivasti.Joskus kyllä kaipaisi miehistä apua mutta aika olen hyvin selvinnyt tähän saakka.Lapset ,lähes kaikki, ovat suopuneet ratkaisuuni.Minähän asun virallisesti nuorimmaisen kanssa,muut isällään.Käytännössä täällä asustelee kaksi lasta ja kolmaskin tulee yöksi paljon useammin,kuin on sovittu yöksi.Ja lapset tuovat jo kavereitakin,joten ovat ottaneet tämän kivasti kodikseen,mistä olen suunattoman onnellinen☺️
Ex mieheni ei vaan sulata vieläkään ratkaisuani.Hän uskoo yhä,että palaan takaisin,vaikka ero on jo virallinen ja olen asunut 3 kuukautta omassa asunnossa.Hän pommittaa minua tekstiviesteillä jatkuvasti.Tekstareita voi tulla viikonlopun aikana jopa yli kolmekymmentä.Ja niitä voi tulla ihan keskellä yötäkin.Viime viikollakin tuli yksi yö kaksi tekstaria.Olen kieltänyt häntä lähettämästä viestejä,jotka eivät liity lapsiin.Mutta lähes kaikki viestit ovat sellaisia,joissa hän syyttää minua tilanteesta,johon ajauduimme.Jos minä olisin ollut hymyileväisempi,niin kaikki olisi nyt toisin.Jos olisin tehnyt sitä ja tätä, kaikki olisi toisin. Ja edelleenkään hänelle ei tule mieleenkään,että hän itse olisi voinut tehdä jotain toisin.
Olen niin väsynyt tähän syyttelyyn☹️.Lisäksi hän yrittää kontroilloida elämääni.Jos pyydän,että lapset menevät hänelle yöksi,yrittää hän urkkia mihin menen.Jos kerron rehellisesti syyn, hän lupaa ottaa lapset luokseen.Muussa tilanteessa ei voi luvata,koska minulla on päällimmäisenä omat menot,kuulemma.Todellisuudessa nuorimmainen on aina mulla,lukuunottamatta 2 vrk/ kk.Ja exällä on omaa aikaa suurin osa kuukaudesta.
Se on uskomatonta,miten toinen osaakin syyttää toista asiasta kuin asiasta.Olen kuulemma hyvin manipuloinut sukulaiseni,kun ei heiltä ole tullut joulukorttia hänelle.Minä kyllä sain hänen sukulaisiltaan kortteja.Kun ilmeni,että olen lähettänyt osoitteenmuutoskortin kaikille tutuille,myös hänen sukulaisilleen,on sekin kuulemma kummaa pelleilyä!
Onko jollain hyvää keinoa,miten toimin että tällainen vainoaminen loppuisi? Lähes joka kerta ,kun saan tekstarin,tulee paha mieli.Vaikka kuinka olen päättänyt,että en niistä välitä😠
Mutta siitä olen niin onnellinen,että asun omassa asunnossa ja minun ei tarvitse kasvotusten enää ottaa syytöksiä vastaan.🌻🙂🌻
Leppoisaa ja mukavaa joulua jokaiselle 🙂
Hei kaikille,
Nyt olen lähes 5 kuukautta asunut omassa kodissa.Asiat pyörivät aika hyvin omalla painollaan.Olen tyytyväinen elämääni ja osaan nauttia arjen pienistä asioista.
Ainut iso mutta on exäni.Hän ei jätä minua rauhaan vieläkään vaan laittaa mitä typerämpiä viestejä ja maileja minulle.Nuoremmat lapset ovat pääsääntöisesti minulla 3 viikonloppua kuukaudesta ja yhden isällään.Näin se käytännössä on mennyt vaikka sopimuksessa lukee,että 1 vkonloppu molemmilla ja muista sovitaan.Ei niistä mitään milloinkaan sovita,se on itsestäänselvyys että ovat minulla.Jos joskus tarvitsisin jonkun illan vapaaksi,ei exäni sitä lupaa koska"minulla on vaan omat menot mielessä."
Nyt on sitten ongelmana tullut esiin,ettei exä halua ottaa lapsia edes tälle ainokaiselle viikonlopulle.Nyt perjantaina vein lapset hänelle,koska oli hänen sopimuksessa kirjattu viikonloppu.Torstaina hän ilmoitti jo moneen kertaan,että hänellä on vkonlopuksi omia menoja.Mutta en antanut periksi.Perjantaina hän lähetteli koko illan ja yön typeriä,uhkaavia viestejä minulle,teksarina ja puhelimella.Ja jokaisessa on jotain syytöstä minua kohtaan,mitä kummallisimmista asioista.Arvosteli minun tekemisiä jopa yli 30 vuoden takaa.
Alan olla niin väsynyt tähän vainoamiseen,että en tiedä mitä tekisin asialle.Exäni on vetänyt lapsia mukaan tähän syyttelyjuttuun,yrittää saada lapset puolelleen.Onko jollain kokemusta/tietoa,kuinka minun kannattaisi toimia ,jotta syyttely ja vainoaminen loppuisi...? En vastaa näihin syyttäviin viesteihin takaisin.😯🗯️
Alan olemaan niin väsynyt ja rikki tähän henkiseen väkivaltaan,että en meinaa enää jaksaa.Olen niin katkera,kun vuosien pähkäilyjen jälkeen uskalsin hakea avioeroa.Ja kun se tuli voimaan, sama syyttely vaan jatkuu ja jatkuu....😭.....
Itse sain vähän aikaa sitten sellaisen vinkin, että hanki uusi liittymä, jota käytät ja jätä tuo vanha vain ja ainoastaan exääsi varten. Sillä hoidat lapsiin liittyvät asiat, ei muuta. Et lue viestejä ollenkaan. Hoidatte asiat puhumalla, jos se ei exältä onnistu, niin se ei sinun ongelmasi ole. Hän on aikuinen ihminen ja itse vastuussa teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Jos mahdollista, niin vaihda myös sähköpostiosoite. Älä ainakaan lue viestejä. Ei sinun ole niitä pakko lukea. Ja jos hänen puheensa puhelimessa lähtee väärälle linjalle, sinä sanot, että et halua sellaista kuunnella ja lopetat puhelun. Hänellä ei ole oikeutta loukata sinua, eikä sinulla mitään pakkoa kuunnella. Suojaa itsesi.
Kirjaa ylös kaikki mikä menee pieleen lasten tapaamisissa. Hän tekee tempuillaan hallaa myös lapsille. Kannattaa vaikka lastenvalvojan kanssa keskustella, mitä voisit tehdä, jotta sinun ja lasten elämä saataisiin rauhoitettua. Hän varmaan osaa ohjata eteenpäin.
Exäsi tarkoituksensa on tehdä sinun elämästäsi hankalaa. Kaikin mahdollisin keinon. Hän tajuaa sisimmässään itse tuhonneensa kaiken, mutta alkoholisti ei kykene kohtaamaan sitä syyllisyyttä, vaan ulkoistaa sen toiseen kohteeseen, teidän tapauksessa sinuun. Sinun tulisi ymmärtää tämä. Sinä et ole tehnyt mitään väärää, päin vastoin. Exäsi syytökset ja henkinen väkivalta on oikeastaan syytöksiä häntä itseään kohtaan. Hän ei vain pysty kohtaamaan itseään ja kantamaan vastuuta teoistaan. Ei ainakaan niin kauan, että raitistuu. Hän purkaa kaiken pahan olonsa ja itsesyytöksensä ja vihansa itseään kohtaan sinuun. Jos sinä et ota niitä vastaan, mitä hänelle jää? Hän joutuu kohtaamaan itsensä (tai etsimään toisen syntipukin). Sinä olet hänen sylkykuppinsa, hän ei tule toimeen ilman sinua, sinä olet pitänyt hänen mielensä koossa, kun on voinut syyttää jotain muuta elämänsä kurjuudesta. Mutta sinun ei tarvitse ottaa sitä vastaan. Sinä et saa ottaa sitä vastaan. Exäsi on vain kuin pieni lapsi ja neuvoton tekemään oikein.
Itse olen sekä alkoholisti (raitis), että tuo sylkykuppi. Minä en ole osannut suojata itseäni. Toivottavasti sinä olet vahvempi kuin minä. Itse olen menettänyt työkykyni ja poden jatkuvaa väsymystä ja uupumusta, koska olen henkisesti loppu.
Myös minä olen aallonpohjan ala, eikä näkyvissä ole olemassa mitään, mikä nostaisi ylöspäin.
Minä kun olen saanut juuri neljän peräkkäisen sairaalareissun kokeneena sen, mitä n olla hoidossa paljon kehutussa korkean lääketieteellisen tiedon ja taidon omaavien oppineitten kansoittamissa hoitolaitoksissa. Se, se on pahempaa kun kuolema.
Kun lokakuussa tulin kotiin sairaalasta seuraavana päivänä oli pakko kutsua lääkäri kotiin. Ja sairaalassa on niin tehokkaat ilmastointilaitteet, että potilaat huutavat tuokaa lisää peittoa mä palelen. Ja hoitajat eivät tuo peittoa lisää, sanovat, mistä me sitten otamme muille? Että meidän tulisi tiedoittaa maailmalle, että Suomi tarvitsis saada kehitysapuna peitteitä, jotta se saisi hoitolaitoksiinsa hoidettavilleen lämmikkeitä.
Joka kerta kun olen kotiin tullut sairaalasta, olen tullut entistä sairaampana kotiin.
Että hoito sairaalassa huonontaa kuntoa ja olen varma, että ikäihmisen hoito sairaalassa omatoiminnallisuuspakotteineen on tarkoituksellista pyrkimystä saada tällä eliniänlyhentämismenetelmällä lisä säästöä EU-tukiaisia varten.
Se on aivan kauhistuttavaa, kun maassamme saa vapaasti kiusata/rääkätä ihmisiä hoitolaitoksissa, mutta armokuolema ei ole sallittua? Miksi Suomessa inhimillisyys ihmisenhoidosta on säästöjen myötä kokonaan hävinnyt?