onko teistä kukaan viillely itteään miten olette päästeet siitä tavasta olen ihan epätoivoinen sen vuoksi ja haluaisin pääst siit eroon olen käynyt psykoterapiassa ja saan lääkitystä mutta eivät tunnu auttavan???😭😑❓
no mulla on jo toooosi monta arpee viiltelystä... mutta ongelma on se että en pääse eroon siitä!😞
Jassu95-tiedän miltä susta (ja monesta muusta) tuntuu. Sitä kun on jonkin aikaa viillellyt ja kädet/jalat/muu kroppa arpia täynnä ajattelee ettei muutamalla arvella enää oo mitään merkitystä, että sitä voi samantien jatkaa loputtomiin. Niin tuttua mullekin. Silloin ei osaa ajatella että vanhempana sitä katuu että on viillellyt. Joo, tähän voi vedota tietysti sillä että ajattelee ettei oo enää sitte elossa edes-tuttu tunne.
Mutta, jos haluaa viiltelystä eroon, joka on hirveen vaikeeta. Voi yrittää miettii just sitä et jos on vanhempana elossa (toivottavasti olette!) ni mitä jos jo nuorena saatte kätenne toimintakyvyttömiksi? Tiedän senkin että nyt ajattelee ettei silläkään oo mitään väliä, mut oikeesti sillä on! Uskokaa mua, oon ite yrittäny itsaria ja ollut muutamaan otteeseen ollut lähellä onnistua, ni nyt voin sanoo että on ihanaa olla elossa...
Tähän yritän nyt muistella millä sain viiltelyn loppumaan. Kun ei auttanut varoitukset, ei ystävien sanat, ei edes sairaalahoito, viiltelin aina vaan. En edes vetoa siihen että olen jo aikuinen, koska mun tekee välillä edelleen mieli viillella.. Jo aiemmin kirjoitin että kokeilkaa näitä:
-ottakaa jääpala kädelle ja pitäkää sinä niin kauan kunnes tunnette kipua
-käykää mahdollisimman kylmässä suihkussa
-keskittykää äänen tuottamiseen-pitkät vokaalit, ja ajatelkaa sitä värinää mikä syntyy, kun huudatte aa-iii-ee- jne.
Jos mikään ei tunnu oikeelta niin please, hakekaa apua, oikeesti. Se voi tuntua nololta, pelottavalta, ties miltä, mutta jos aiotte joskus pärjätä ja haluutte oikeesti viiltelystä ja muista ongelmista eroon ni se kannattaa!
Oikein iso voimahalaus kaikille, joita aihe koskettaa!!!
olen viillellyt ja viiltelen. haluan päästä tavasta eroon. kesällä minulla oli
vaikeita aikoja,joiden aikana viilsin käsiini aluksi pieniä naarmuja sitten
haavoista tuli kokoajan vain isompia. Nyt koulujen alettua olen alkanut
myös juomaan ja polttamaan. Viillellyt olen edelleen. siitä ei tiedä kuin
yksi kavereistani.
pelkään mitä mulle tapahtuu sitten kun vanhemmat
saavat tietää viiltelystä,juomisesta ja polttamisesta. joudun luultavasti
muuttamaan jonnekkin muualle kotoa,sillä ei täällä kukaan musta välitä
sen enempää. En vain jaksa enää.
Viiltelin taas. Ystävä oli leikkauksessa. Toivoin parasta ja niin kävikin, mutta olen nyt niin heikko, etten jaksa mitään murheita. Kaikki muiden asiat ahdistaa. Ihan kaikki ahdistaa. Olen taas samassa tilanteessa kuin viime keväällä. Miksen parane koskaan. Taas on kädessä viiltoja, ei onneksi vielä niin paljon kuin keväällä. Jossain välissä olin viiltelemättä ja aina kun tulee murheita, viiltelen taas. Tuntuu, että koko ajan tapahtuu vain pahaa. En tiedä mitään iloista asiaa...