Mullakin tuntuu kolme päivää puolelt vuodelt.. välillä mäki purin kättäni mut ne jäljet katos 5 minuutis.. Osaks ne syyt miks alotin viiltelyn oli ainaki ala- asteen kiusaamiset + sit yks mun ex- poikaystävä hakkas ja haukku kun sen kamu oli vieres.. välil ilmanki..😞

hekotus91 kirjoitti 24.5.2007 9:39

onko teistä kukaan viillely itteään miten olette päästeet siitä tavasta olen ihan epätoivoinen sen vuoksi ja haluaisin pääst siit eroon olen käynyt psykoterapiassa ja saan lääkitystä mutta eivät tunnu auttavan???😭😑❓

En ole itse viillellyt, vaikka kuinka suututtaa tai masentaa. Kun meinaat viillellä, ajattele oikeasti mitä olet tekemässä! ☺️

Kamu kirjoitti 3.7.2008 17:46

En ole itse viillellyt, vaikka kuinka suututtaa tai masentaa. Kun meinaat viillellä, ajattele oikeasti mitä olet tekemässä! ☺️

Siinä vaiheessa kun sitä viiltelyä ajattelee, ei "ajattele mitä on tekemässä", vaan päällimmäisenä on saada paha olo pois - ja siihen ei yleensä siinä vaiheessa enää muuta keinoa ole kuin viiltely (no joo, voisi nyt tästä joku nillittää että tottakai on, mutta viiltelijän aivot väittävät, ettei ole).

Tämä on oikeasti jotain niin.. niin ahdistavaa. Tulla mitään mistään tietämättömänä sanomaan, että "tee jotain muuta niin helpottaa". Mutta kun se ei mene niin!

Itse olen ollut nyt reilun kuukauden viiltelemättä, mutta en ole siitä ylpeä niin kuin pitäisi. Tunnen vain morkkista, kun en saa pahaa oloani kanavoitua itseni satuttamiseen vaan annan sen vyöryä koko ajan päällä, enkä tee asialle mitään.

Minulla on oikeastaan ikävä haavoja, niistä sentään näkisi, että jotain on yrittänyt. Nyt, kun en viillä tai muuten satuta itseäni, sitä ei näe, vaan paha olo pysyy koko ajan pinnalla. Viillellessä se sentään hävisi hetkeksi, jos uskalsi viiltää tarpeeksi syvälle.

Itse viiltelen melkein joka päivä. Vaan psykiatri ja kaveri tietää siitä. Ei musta tunnu mitenkään kamalalta viillellä. On enemmänkin sellanen olo, et viiltely on helpompi hoitaa kun sisäinen paha olo. Eli mieluummin viiltelen, kun ajattelen koko ajan itsemurhaa.

Osastolla en viillelly. Ei mulla oo sellaista pakkoa viillellä, mut kotona täytyy jostain syystä... On kamala kuulla kaverin viiltelevän, mutta ei se kuulosta pahalta kun itse viiltelee. Niin mä ainakin ajattelen...

oon 13.vuotias tyttö... määkin oon viillelly/viiltelen enkä tiedä miten pääsen siitä eroon.. kovasti haluaisin mutta se helpottaa pahaa oloo.. oon kokenut kaikenlaista ja siksi en enään haluisi edes elää!! tuntuu että oon muille pelkkää ilmaa! ☹️

Mä oon jo aikuinen nainen, 23-vuotias. Mutta tää juttu oli sellanen johon on pakko vastata. Mä aloitin viiltelyn 15-vuotiaana. Aluksi se oli vaan sellasta pientä naarmuttelua, mutta johti yhä syvempiin jälkiin kun en enää siitä kipua tuntenut. Jouduin sitten lopulta tikattavaksi ja nyt käsiäni koristaa pahannäköiset arvet, viiltojen määrää ei pysty laskemaan, yli sata ja tikkejäkin noin 30. Mutta se ei ole pääasia, haluan kertoa miten pääsin irti tavasta purkaa helpotusta viiltelemättä. Jossain vaiheessa lähdin opiskelemaan puutarha-alaa ja sairaalaanhan mä olisin joutunut jos mun kädet ois verillä, tosin koulu jäi kesken. Rupesin uudestaan viiltelemään. Pääsin tavasta sairaalassa eroon. Nyt monen vuoden jälkeen viiltelin taas, halusin helpottaa tuskaista oloa. Kerroin siitä mua hoitavalle lääkärille ja sain lopulta tietää keinon joka auttoi: ei siihen ollut lääkettä tai mitään:vaan

Lääkäri sanoi että mene rauhalliseen paikkaan, jossa kukaan ei kuule ja rupea lausumaan pitkiä vokaaleja aaaa, iii, eee ja keskity siihen tärinään joka sun sisällä äänen myötä kuuluu.. Jos tämä ei auta niin kokeile tätä: laske kylmää vettä kädelle niin kauan että viiltelyhimo lähtee pois. Vielä parempion jos saa pakastimesta jonkii jääpalan tai vastaavaa ja pitelee sitä jossain kohtaa käsivartta. Pidin lääkäriä omituisena ja sanoin ettei noi konstit ainakaan muhun tepsi, mutta sitten päätin "salaa" kokeilla, enkä ole sen jälkeen viillellyt..

Tsemiä kaikille tällä palstalla ja hyvää kesää, muistakaa että viiltelyllä voi pahimmassa tapauksessa saada jänteet poikki ja kädet toimintakyvyttömiksi.

no mulla ei tiijä ku kaverit viiltelystä! ja samoin hyvää kesää kaikille 🙂🌻

Mä viiltelen aika usein. Ja tuntuu, että se vaan koko ajan pahenee. Ensin tein vain pieniä jälkiä, ja nyt niistä tulee koko ajan isompia. viiltelen vain silloin, kun porukat on kotona, sillä silloin mulla on tosi ahdistava olla. Yksin on ihan ok.

joo mulla oli aluks samaa aluksi pieniä naarmuja ja sitte isompia ja syviä....
haluisin päästä edes viiltelystä eroon!!!

mä viiltelin joskus seiskalla, oikeestaan taisin alottaa talvella ja lopetin sit kesäloman alun aikoihin. sillon pääsyynä oli se että tiesin että se että satutan itseäni satuttaa niitä ihmisiä ketkä on mua satuttanu koska ne välittää jne. elisiis, kostona. mutta pääsin siitä sitten eroon enkä mitään satunnaisia raapaumia enempää oo yli vuoteen tehny.

nyt kummiski olis taas ihan kauheesti sellanen olo että vaan haluais niin kauheesti, itseinhosta varmaan. kesäloma ollu täynnä sellasia angstijaksoja jollon ei tuu mistään oikeen mitään mut se ei mitenkään muuten kun juttelun vähenemisesnä oo näkyny, mut nyt kun olin riparilla ni jotenkin kaikki tuntuu vaan sortuvan. se ripari oli ihan kauhee, ne tyypit sai mut tuntemaan itseni kamalan rumaks ja inhottavaks ja pelleks ja mua kaduttaa ihan kaikki mitä siellä tein, sekin että siellä olin. en varmaan koskaan oo halunnu mistään yhtä pahasti pois kun sieltä. ja nyt sitte pitäis viikon päästä kouluun, ysi luokka ja siis kamala työ kaikessa numeroiden korottamisessa ja jatko-opinto jutuissa ja muutenkin siinä, että pitäis saada pysyttyä sellasessa kunnossa että voi ihmisten ilmoilla liikkua.
ei vaan jaksa 😭 jotenki tuntuis niin oikealta vaan vetää taas ranne auki, olis jotain muuta mihin keskittyä vaikka ne arvet onkin ihan kamalia. tai sit tekis mieli nukkua koko loppu elämä ni ei tarttis jaksaa kaikkea tätä.

Miettikääs nyt.
Mitä se oikeesti auttaa et on ranteet auki? Se ei tuo sulle samantein apua, kukaan ei kadulta ryntää heti auttaan sua. Vanhemmat ei välttämättä edes huomaa eikä kaverit saata kiinnostua asiasta.
Jättäkää teräaseet pois elämästänne. Jos on paha olo niin lähtekää vaikka lenkille, juoskaa pihalla sydämenne pohjasta. Se auttaa huomattavasti.
Itse meinasin menettää poikaystäväni, koska en osannut valita kumpi oli tärkeempi. Nyt oon jo paljon viisaampi ja ymmärrän ettei viiltelyssä ole mitään ideaa eikä siitä hyödy kukaan, kaduttaa vaan jälkeempäin.

Voimia kaikille!

Minulla on ongelmia viiltelyn kanssa,ja tiedän, että liikkuminen auttaisi. Minulla vain on todella paha astma, jotn juosta en voi missään nimessä ja usein hengittäminenkin ulkona tuottaa vaikeuksia. olen monet kerrat itkenyt sitä, kun en voi olla liikuntatunneilla ja saada sitä liikunnan iloa. Siksi viiltelen...

Mä en oo nyt varmaan kuukauteen viiltäny kun jäin kiinni siitä isän naisystävälle ja se "takavarikoi" mun terän -olin unohtanu sen vessaan... Nyt tänään päivällä tuli taas kauhea hinku viiltää.. Vapun takia... muutama viikko sit hain jopa jo partaterän teräkohan -en tosin saanu niitä terii siit viel irti. Äiti kävi n. 30min sen jälkeen sanomas et jos se näkee yhenki jäljen mun kädes, oli sit viilto tai kynän jälki, se soittaa ambulanssin ja mennään psykiatriseen... Vaik oonki jo melkein päässy kokonaan yli vapusta ni silti vanhat tunteet nousee pintaan ku ajattelenki sitä poikaa ketä jätti mut sillon... mitä pitäis tehä et unohtasin sen? Tiistaina alkaa lukio ja "joudun" menemmään yhteen paikkaan mistä tulee paljon muistoja.😭..

voi sua, no ei mullakaa hyvin mee ku maanantaina alkaa koulu ja meen seiskalle.. :S jännittäää vähäsen... tai aika paljonki... mutta viiltelystä en pääse vaan eroon....😞

Pahaa oloaan voi lievittää muutenkin kuin liikkumalla, jos se ei onnistu. Sitä voi kotona siivota tai alkaa tiskaan tai tehdä jotain muuta joka vie ajatukset pois viiltelystä!

Viiltelystä jää vain inhottavat jäjet joita ei saa pois.